Tätä seinään lopetusta mäkin kokemuksen perusteella kannatan, mutta en silti halua väheksyä sitä mahollisuutta, et A-klinikkakin auttaa. Kuten oon kertonu ni viis pitkää vuotta kitkuttelin A-klinen vierotuksessa aina säännöllisesti repsahdellen ja lopullinen lopetus tapahtu sit vasta ku lukittauduin kämppääni yksikseni kaheks viikoks ja lopetin xantut ja codit seinään. Sen oksennus, ripuli, flunssa, kipu-helvetin kun käy läpi ni muistaa pidempään, et miks lopetti.
Tää kodeiiniin koukkuuntuminen vaikuttaa olevan aika yksilöllistä,ite söin kyseistä tuotetta n.5-17kpl 4kk ja en kokenu oikei mitään refloja.Ilmeisesti olis vaatinu pidemmän putken…
Jep. Lyhyellä käytöllä täysin yksilöllistä. Sit kun puhutaan yli 6-12 kuukauden päivittäiskäytöstä ni kukaan ei enää oo immuni riippuvuudelle. Niin se mullakin kehitty hitaasti ekan käyttövuoden aikana ihan huomaamatta koukuks ja vielä kahen vuoden käytölläkin pystyin pitään välipäiviä tai viikkoja. Sit sielä 3-4 käyttövuoden kohilla sitä huomas, ettei välipäivät tullu enää kyseeseen vaan reflathan siitä iski ja oli pakko käyttää. Eli hitaasti hyvä tulee. Kun alottelee näin rauhakseen, ku mä ni annokset voi saada helposti kohoamaan taivaisiin ja riippuvuuden muodostumaan todella vahvasti varsinkin fyysisellä puolella. 
Taisin kirjoittaa ,tai tarkoitin ainakin,että ei tullut juuri minkäänlaisia refloja.Tottakai n.viikon oli huonompi olo,mutta verrattuna buprenorfiinin vieroitusoireisiin tuntui aivan lastenleikiltä.Mutta en kokenut jääväni minkäänlaiseen psyykkiseenkään koukkuun,mitä monilla lääkkeillä on tapana aiheuttaa.
Edit.Ja en kuulu siihen 7%,kolisi kyllä ihan mukavasti.D M jotta ymmärtäisit asian tarpeeksi selvästi korostan vielä,että en saanut juurikaan vieroitusoireita,pieniä kyllä,mutta en mitään ylitsepääsemätöntä ja koin oireet niin lieviksi,että pystyin sanomaan, että en saanut oikei m i t ä ä n oireita. Got it?
Näinpä. Ja sitten kun se menee päivittäiskäyttöön, siitä tulee tapa, käsi hakeutuu kuin refleksinomaisesti lääkepaketille niin että mä en ainakaan usein edes muistanut olinko jo ottanut vai en, huomasin vain että taas oli muutama nappi liuskasta hävinnyt. 
Nyt viimeisen vuoden aikana olen kuitenkin hieman edistynyt, olen muutamaan otteeseen pystynyt olemaan pari kuukautta kokonaan ilman, ei tee edes mieli silloin kun mulla ei ole lääkkeitä kotona. Sitten taas kun aloitan (kun selän takia on pakko), se lipsuu heti jokapäiväiseksi, eli taitaa olla niin että kun on kerran elämässään koukun hankkinut, siitä ei pääse ikinä kokonaan eroon. Tosin jostain syystä mulle ei ole enää tullut edes kunnon refloja. Mähän olen siis käyttänyt kodeiinia noin 9 vuotta, varsinainen viihteily alkoi 6-7 vuotta sitten ja pari kolme vuotta oli jokseenkin päivittäiskäyttöä, melko pienillä annoksilla tosin (4-6, enintään 8 nappia päivässä, kun en enää edes yrittänyt mitään oloja). Välissä olen käyttänyt myös Tramalia, en juuri koskaan molempia yhtä aikaa. Muutamia kertoja sain oltua ilman 3:sta päivästä 2 viikkoon, joka kerta koin kaikki vieroitusoireet, usein kuitenkin hankin lääkettä lisää jo ennen kuin oireet olivat edes ohi. Joskus viime syksynä lopetin noin kuukaudeksi, ja ihmettelin kun selvisin yli puolen vuoden putkesta päivän palelulla ja lievällä mahan löysyydellä. Sen jälkeen mulla on ollut muutama 1 - 3 kuukauden putki ja välissä pari 2 kuukauden taukoa, ja lopettaessa taas sama juttu - ekana päivänä muutaman tunnin ajan hieman hikoiluttaa, maha hieman murisee ja aivastuttaa, mutta ei mitään aiempiin kolmen päivän angstitärinöihin ja viikon vesiripuleihin verrattuna. Ainoastaan selkäkivun paheneminen rajoittaa olemista, mutta muut varsinaiset vieroitusoireet ovat viime kerroilla olleet todella lieviä/olemattomia. En tiedä johtuuko se vain siitä että putket ovat olleet lyhyempiä, vai onko mun elimistö jo niin sekaisin ettei se enää reagoi. Ei ne reflat kyllä ennenkään riittäneet opettamaan mulle ettei kannattaisi alkaa viihteillä.
Itselläni kodeiiniin nousi niin nopeasti toleranssi, etten enää juurikaan huomannut olinko ottanut sitä vai ei; alkuaikojen hyviä oloja en saanut päälle enää millään annostuksilla enkä myöskään kunnon reflojakaan jos joku päivä jäi ottamatta… Mutta Tramalin kanssa on aivan käsittämätön fiilis kun on joutunut olemaan päivänkin ilman sitä. Ja nyt menossa neljäs päivä ilman Tramalia ja maailma, pää & keho on täysin hajoamispisteessä. Toisaalta on vaikea erottaa mikä on kodeiini-, mikä tramadol- ja mikä piri & kokaiinireflaa tässä olotilassa. Kuitenkin veikkaisin että eniten keho huutaa juuri Tramadolia; lman noita muita möhjöjä se ehkä suostuisi olemaan.
Tietenkin yksilöllistä, mutta itselläni ainakin kodeiini on ollut lähinnä mukava lisä päihteilyyn mutta Tramal elinehto ja ainot todellinen moottori joka on pitänyt minut liikkeessä.
Mul vaihettiin 8 x panacod → 4 x 60 mg morfiini
Umm, morfiinia 240mg päivässä? Voisitko vähän oikaista mihin lääkkeeseen vaihdettiin? ajattelin vaan että morffiinin litrahinta on 100 000€ litra ja sitä ei tablettina ole. Ja saa yleensä vain saatto hoidossa muutamia päiviä ennen kuolemaa.
Itellä kans yks lääkemääräyksistä on 8x pannareita päivässä, menee jotain 8-12mg vaikka ei oikein tuo keho oikeen tykkääkään, kun muutakin lääkkeitä on lisäksi vielä roima pino päivässä. Nyt viikon sisällä, tod. näk. vaihto panacodesta tramaliin. Pannareista ei ole ollut alun alkajenkaan hyötyä (kuukaudessa 200-250tablettia menee) eli joko keho sanoo kodeiinille että ei toimi tai sitten kun nuo säryt on aivan järkyttävät niin ei huomaa niiden vaikutusta. ja koskaan elämässäni en ole ennen syönyt kodeiinia, ei toimi ainakaan itsellä.
DOLCONTIN® 20 mg, 30 mg, 60 mg, 100 mg ja 200 mg depotrakeet oraalisuspensiota varten
Olemmeko siis nyt vihdoin löytäneet sen yhden, joka kuuluu siihen melkein urbaanilegentalta kuulostavaan 7 prosenttiin? Vuhuu! Tämähän on jo historiallinen hetki. Ei käy kateeksi, sillä vaikka kodeiini vierotukseni olikin pitkä ni olen käyny läpi sen yhden tramalvierotuksen ja voi morjens niitä oloja. 
Kokeile 2g/vrk IV heroini vieroitusta. Ja siihen päälle 5 v ryyppyputki. Teholla ne auttaa.
WUHUU! Kerrankin olen yksi poikkeava yksilö enkä massan joukkoon sulautuva xD Huomenna, eli torstaina aamulla
Jutellaan lääkkeiden vaihdoista, tod näk vain yhden kahden, että pysyy homma lapasessa ja tietää mikä ja mistä johtuu jos jotain poikkeavaa esiintyy, tai miksi ei tapahdu mitään. Tramaliin olisin tuosta codeiinista siirtymässä, mikä sinänsä voi huom VOI aiheuttaa jossaikin tapauksissa, mitä lääkekeskukseen on luottamista niin erittäin harvinaista että syntyisi serotoniinisyndrooma, kuin tuo tramal tuppaa olemaan ssri sisältävä, ja syön isoa annosta snri lääkettä eli efexoria 225mg / aamu (sisältää 225mg venlafaksiinia). Jos ei sovi yhteen, en tiedä enään mitä teen,efe on nyt noilla nostoilla saanut 2 vuoteen järjen jopa toimimaan jotakuinkin mitä bentsot ovat vieneet, mutta haluan kuitenkin, että kipu olisi vain osa elämää eikä elämä pelkkää kipua, myöskään en halua, että maailma on yhtä helvettiä ja ahdistusta, joulukin tulossa (jota muuten olen aina vihannut, ja syntynyt vielä 25.§1 
)ja haluan viettää sen järjissäni lasteni ja vaimoni kanssa. Tosin joku taannoin sanoi, että voi olla että efen pois ottokin voisi auttaa että tramal hoitaisi myös tuota masennusta/mitä lie (3-4vuotta hypännyt kaikki psykologit, lääkärit, laitokset yms läpi eikä vieläkään diagnoosiä). Mutta efen lopetus on helvetin pitkä prosessi, kuten on huomannut jo puolessa päivässä jos ei ole ottanut efeä aamulla niin alkaa “sähköimpulsseja” tulemaan aivoihin ja silmiin. + kun kivun hoito lievittyy / saadaan edes helpottamaan niin tramal alas → efeä taas käyttöön ja ylöspäin??
No niin aamua taas kaikille tasaisesti 
Tämä päivä, tai siis itse asiassa eilinen eli torstai lähti siis oikein ihan vitun nappiin, jälkikäteen naurattaa mutta osaksi hymy oli kaukana ja onneksi kukaan ei ollut vielä nauramassa ja osottelemassa, ties mitä olis käyny ku eile loppu rauhottavatkin 
Aamu, postia postia, 3 vai 4 ulosottovirastolta kirjettä wohuu hyvää juolua, olivat löytäneet vihdoinkin minut suomen kartalta amsterdami episodin jälkeen joka on niin pitkä etten jaksa edes selittää :mrgreen: No reippaana sitten hyvissä ajoin autoa käyntiin siinä 12.20 että kerkeen ajamaan poriin A-Klinikan lääkärin luo (tämä on siis nyt uusi tuleva lääkärini, ja kyse ei ole a-klinikka asioista kohdallani, vaan sattuu olemaan helpoin aika ja paikka tavata häntä, muutenkin hänellä on 3kk:n jono koko ajan). no pakkohan se oli vitutuksissani huomata että eihän tuo v40 käyntiin lähde ja taksia paikalle, taksi oli 12.50 pihassani, poriin ajo kestää ~20min sen ajamana 30min, joten olin puoli tuntia myöhässä, onneksi 2 oli jättänyt tulemati joten sain heidän “aikansakin” joten ehdittiin melkein puolisentoista tuntia juttelemaan historiastani, lääkityksistäni yms, rupatteluhan vierähti aivan vietävän nopeasti, nyt oikeasti kerrankin järkevä läääkäri joka hoitaa kaikki asiani joten ei siis enään “tuuli-ajoa”. No aika kun kului niin nopeasti niin ei ehditty lääkitystä oikein muuten muuttamaan paitsi kirjoitti 200mg x2 tramal päivässä, ja Efexor heti pois huomenna (tänään) hieman vaan pelottaa kun efe on ollut mulla se ainoa kulmakivi millä olen pärjännyt, siis jopa vuoden pelkällä efellä, ilman muita lääkkeitä. No varattiin sitten aika vielä maanantaille, että ehditään katsomaan tuo mun respaläjä mitä on jäänyt etc, joten hän ehtii sitten kirjoittamaan kaikki uusiksi ja repimään nuo vanhat, pysyy asiat järjestyksessä, nyt kun saattaa olla 4 respaa samaan lääkkeeseen jopa vielä hakemati etc. No kotiin vihdoin päästyäni ja käyden lainaamassa mutsin autoa kun sattuu asumaan porissa, että pääsen taas huomen eli tänä aamuna yhdeksäksi psykologille pyörittelemään sormia, ihan vapaa ehtoisesti käyn, ei kun ole muutakaan kiireitä nyt B-todistuksen saaneena. No eihän tossa meen mutsin autossa etuovet aukea näillä pakkasilla ja saattaa ehkä aueta kun pistää sisätilan lämpeneen viideksi tuntia ennen lähtöä :S No kotiin palatessani, kuistin rappuset ihan lumi/jää puristaana, no naamat sitten tyylikkäästi 20cm etuovesta. No vaimohan tuli paikalle ja reipeili, no nyt alkaa itseäkin jo huvittamaan ko. tilanne mutta ei silloin kun kädet ja tuo selkä alkoi julmetusti särkeä, jonka osaksi heräsinkin juuri sängystä.
Että sellasta mongerrusta jollekin luettavaksi, tuo äidinkieli kun tuppasi olemaan hylätty / 5 läpi yläasteen, niin kuin käyttäytyminenkin hylätty/5 (angst! )
Joten tähän loppuun yhteenvetona parasetamoli pois, luojan kiitoss alkoi tökkimään keho vastaan niitä annoksia, kuin myös heihei panacode, tavataan ehkä joskus tai sitten ei 
Edit, tuli vahingossa kahteen kertaan. 
Säästäishän siinä oima tukun rahaa ku farmaseutuksi rupeasi, mutta kun on tuo perhe ja vaimo. eritoten nuo lapset niin siitä vasta hulapaloo syntyisi ku siitä rapsahtaisi kiinni 
Sais tulla jo laki kotikasvatukseen ja ~5gramman kanniskeluun oikeus. TAI EDES kun tässä nyt 2 vuotta on ollut suomessa reseptilääkkeenä niin alkaisi pikkuhiljaa antamaan / vaikka kokeilemaan meillä “vahvimmat ja koukuttavimmat lääkkeet” käyttäjiä koekaniineja. Vaikka edes valvotuissa olosuhteissa ja vaporisaattorin kanssa, ettei vaan mene yli prosenttiä pahoja savuja keuhkoihin
Nostetaanpas vanha linkki ylös kun varmasti on edelleen aiheellinen.
Itselläni tilanne, että selkänikamien kulumien takia selkä kipeytyy urheillessa pirun kipeäksi. Olen tähän saanut reilu vuosi sitten ensimmäisen kerran panacodia ja sillä tiellä ollaan edelleen. Ko. lääke tuntuu olevan ainut joka näihin selkäkipuihin auttaa, mutta vituttaa, että näitä tulee syötyä “kuurimaisesti” paketti loppuun (6tb/vrk) vaikka selkään ei sattuisikaan. Sitten kun selkä taas kipeytyy niin pillerit on loppu ja taas mennään lääkärille lisää kinuamaan. Välillä tulee 1-2viikon taukoja kun en syö näitä(ei ole), mutta selkä kipu on enemmän ja vähemmän läsnä kokoajan ja sitten kun kipeytyy tarpeeksi kipeäksi niin lääkäriaikaa varaamaan.
Vituttaa tämä oma tahdon puute kun ei osaa syötä niitä vain tarpeeseen vaan pitää se paketti vetää loppuun. 50kpl paketti kestää sen viikon päivät. Riippuvuushan tähän on kehittynyt.
Pillerit kun loppuvat niin pari päivää mene pääkivussa mutta sittenpä ne fyysiset viekkarit katoavat…henkiset ovat läsnä joka päivä.
^ Suosittelen sua testauttamaan maksa-arvosi, jollet ole jo tehnyt niin. Parasetamolin maksimiannostus ylittyy tuossa 50 kpl. Panacodeja per viikko -käytössä. Parasetamolin säännöllinen ja pitkään jatkuva käyttö voi käydä maksan kohtaloksi, vaikkei turvalliseksi määritelty maksimivuorokausiannos koskaan ylittyisikään. Itseasiassa parasetamolin pitkäaikaiskäyttö lisää maksavaurion riskiä enemmän, kuin kertaluontoinen yliannostus, joka toki sekin voi helposti olla kuolemaksi.
Vuosia tässä onkin mennyt… Tuli yllärinä ilmotus mailiin että joku on vastannut ketjuun. ? Itse voin sanoa pitkällä kokemuksella että panacod on paskin kipulääke, auttaa vähemmän kun mitä me luullaan. Mäkin vannoin et se on ainoo lääke joka auttaa, mut paskat, se oli olojen hakua, itselle valehtelua (veikkaan et kun mieli kaupaa kodeiinia ni se estää muitten lääkkeitten toiminnan ja ylikorostaa kodeiinin hyvyyttä, ikäänkuin plasebo vaikutus). Myöhemmin olen huomannut että a) kivut väheni kun lopulta pääsin eroon kodeiinista ja b) selkään auttaa kaks ibuprofeeni nappia paremmin kun parasetamol+codeiini ikinä. Olin kodeiini koukussa jostain 15-vuotiaasta 25-vuotiaaseen saakka.
Vuonna 2007 vedin yliannostuksen, pääduin pakkohoitoon kolmeksi päiväksi ja lopetin kaikki napit seinään. Näin sekavia unia enkä tiennyt nukunko vai olenko hereillä (kiitos xanor viekkarit) kaksi viikkoa. Jalat ei kantanu, oksensin ripuloin 3 viikkoa ja lopulta pääsin kuiville. Raju lopetus opetti että ei enää, mun aika oli tullut. Takana oli 3 vuotta a-kilinikan asiakkaana, lukuisia yrityksiä lopettaa, lukuisia retkahduksia. Olin 100% varma että hyvää elämää ilman kodeiinia ei ole. Se oli ilon aihe, syy elää, varmaan kaiken onnen lähde ja pelko, että mitä jos lääkäri ei uusi respaa, oli raskasta.
Vuodesta toiseen murehdin, mitä jos tällä kertaa lääkäri sanoo “ei enää”. Se on uuvuttavaa. Nyt, vuosia kuiville pääsyn jälkeen, olen stressivapaa, olen lähes aina onnellinen (yleinen onnellinen fiilis muuttui pysyväksi olo-ja mielentilaksi tossa noin vuodesta 2014 alkaen) Eli en voi väittää että tie olis ollu helppo, kivuton tai mitään sellaista, mutta se että pääsin eroon niin kodeiinista kuin xantuista on ollut mun elämän paras teko.
Ja juu, tiedän ettei kukaan riippuvainen usko tätä. Ite kelasin et tämmöset kuiville päässeet vaan kusettaa kun eivät haluu et muutkaan nauttii kun he ei enää voi, mut uskokaa pois, mä aidosti pääsin eroon kodeiini himosta ja se on sairaan siistiä! Tosin joskus nään unta et saan joko panacodeja tai xanttuja mut unissa en koskaan ehdi ottaa niitä, kun odotan sopivaa hetkee et voin nauttia ja sit herään. Eli en douppaa enää edes unissani.
Joten jos sä taistelet kodeiinin kans, usko pois, eroon yrittäminen kannattaa. Vuosi vuodelta se lopetus vaikeutuu, epäonnistumisia tulee kun yrittää lopettaa, mut joku päivä se onnistuu. Ei saa luovuttaa. Harmi etten muista kuin monta retkahdusta mulla on takana. Ihan sika monta, sen tiedän. Mut sitli lopulta onnistuin ja pyysin lääkäriltä merkinnän, et mulle ei saa kirjottaa kodeiinia.
Tsemppiä!
^ Hienoa, että olet päässyt eroon riippuvuudestasi 
.
En halua missään nimessä lytätä kokemuksiasi, mutta en ihan ymmärrä kodeiinin demonisointia pelkäksi olojen hakemis- ja itsekusetusaineeksi, jolla ei ole mitään oikeaa kivunlievitysvaikutusta. Kyllä kodeiini+parasetamoli -kombo on hyvinkin toimiva(Yksilöllistä toki tämäkin) tilapäisesti käytettynä esim. jonkin operaation jälkeen, eikä johda suoraan riippuvuushelvettiin. Kroonisten kipujen kanssa kannattaa toki pyrkiä mahdollisuuksien mukaan lääkkeettömiin kivunlievityskonsteihin. Eipä se Buranakaan terveellistä ole jatkuvasti käytettynä, vaikkei huumaus- ja väärinkäyttöpotentiaalinen aine olekaan. Tietysti näissäkin tapauksissa kipulääkkeitä välillä tarvitaan, kun tulee päiviä/tilanteita, että mikään muu ei kerta kaikkiaan auta, mutta mitä vähäisempää ja satunnaisempaa lääkkeiden käyttö on, aina parempi.
Itse olen ollut opioidikoukussa monta vuotta elämästäni ja lopettanut(toivottavasti lopullisesti) 5 vuotta ja rapiat sitten. Henk.koht. ajattelen, ettei mikään aine itsessään tee mitään ja ns. toimi tyhjiössä. Ne vain ovat. Kyllä ne syyt psyykkiseen addiktioon löytyvät ihan ihmisestä itsestään. Mielestäni substanssin X demonisointi on lähinnä vastuun pakoilua ja sitä, ettei ole käsitellyt addiktio-ongelmaansa kunnolla.
Viime talvena mulle tehtiin iso ja kivulias viisaudenhammasoperaatio. Jouduin silloin turvautumaan Panacodiin, kun Burana ei vain auttanut, vaikka kuinka sitkeästi yritin sinnitellä. Pelkäsin etukäteen sitä Panacodin käyttöä, jos siitä lähtee vanhalla opparistinistillä taas hihna vetämään. Niin ei kuitenkaan käynyt. Otin yhtenä iltana 2 Panacodia ja siihen se jäi. En tarvinnut enää sen jälkeen mitään kipulääkettä ja loppu Panacod-paketti unohtui kaapin perälle, eikä ole aiheuttanut siellä kertaakaan mitään himotuksia. Uskon, että tämä johtuu mm. tuosta yllämainitsemastani, eli olen tehnyt mielessäni oppareista vain aineen, jota joku saattaa joskus tarvita kipuihinsa ja jolla ei ole niin sanotusti mitään suurtaa valtaa ja voimaa. Tämä ei tietenkään tarkoita, että napsisin Panacodeja tai muitakaan opioidilääkkeitä jokaikiseen vihlaisuun ja kolotukseen. Kyllä mulla on erittäin korkea kynnys turvautua niihin jatkossakin.
^Hyvä, Tipi81 ja onneksi olkoon !
Ymmärrettävää, että inho ja antipatia on ainetta vastaan totaalisena tai ainakin merkittävänä kaiken kokeman jälkeen, vaan onhan nämä tujut tai kovemmat lääkkeet ihan paikkaansa puolustava tavisten hoidossa ja akuuttina, sitä ei voi kyl kieltää tai sivuuttaa.
Vähän sama juttu, kuin viunasta luopumisessa oli itsellä alkuvuodet eli demonisoin sen litkun jo niinä vuosina, kun yritin siitä irtaantua.
Alkoholi on maailman vanhin seurusteluhuume ja monesti kuuluu asiaa, kun pöydän ääressä istuu ihan tavallinen sukankuljettaja.
Sopiva annos maireaa estojenpoistajaa normaalille, ei-alkoholistiselle tuopintilaajapetterille voi olla ihan paikallaan ja perinteistä.
Minä olen se ongelmakäyttäjä ja muutenkin kemialliseen käsisuukauppaan addiktin tavoin suhtautuva napostelijajuuseri.
Nyt asetukseni on toiset. Aivan kuten ennen minä olin jännä, mutta maailma tylsä. Nyt minä olen tylsä ja maailma on jännä. Niinkuin onkin ja avautuu aivan eri lailla. En tiennytkään, että maailmassa on niin monta asiaa ja juttua. Ja että tunteita on niin paljon.
Ja että ne pysyy vuosi vuodelta enempi tavallaan järjestyksessä, kun ekat rundit on sen paletin kanssa tehty, eikä tarvitse seuraavilla rundeilla mennä taas ihan päätyyn, vaan tiiän jo enempi näistä tuntemuksista, joista koostuu tämäinen elämä.
Kun jokin substanssi oikeasti muuttuu merkityksettömäksi, niin sitten se on sitä. Ja ymmärrys asiaan tulee täydeksi, mielestäni.
Puhun tässä lähinnä yleisimmän mielenterveys ja vartalonhoitotuotteesta eli brenkusta. Sehän ei koskaan tulle katoamaan kaupoista.
Tämä suhtautuminen ja suhde menneen ajan myrkkyihin (tavisten nautintoaine, lääke yms.) elää ja kehittyy ja tulee muuttumaan.
Eipä se kieltäminen toimi mitenkään, missään asiassa. Jos vaikka ei saiskaan enää “mitään”, niin sen saamisen halu vain lisääntyisi.
Me muutumme, ei niinkään esim. kostean parisuhdehoitoaineen kaataminen yleisesti tai muiden ihmisten himo opioideihin yms.
