Eikös tipsauksella ole ihan oma kodeiini jeeesus oksennus linkki.
Anteeksi mikä?
Omituista ettei porukka tajua?
Parasetamol on helvetin vaarallista ainetta.
Kuukauden panacod-kuurin jälkeen silmät alkaa jo kellertämään (n. 12-20 vrk).
Onhan niitä systeemejä joita ei voi mainita.
Minun mielestä ne konstit pitäisi saada mainita ettei käy hassusti.
Saapa nähdä poistetaanko tämäkin viesti.
Nyt olen juonut ns “normaalit ruokajuomat” (ihan hyvä ruokaa, itse tekemää vaikka porsaanfilee ei ollutkaan fileettä vaan kinkkua ja Espanjasta saa vain rasvaiseli maitoa ) ja nyt olen ajatellut ottaa vain kolme tablettia ettei tule ongelmia. Täytyyhän sitä jotenkin kestää tätä auringonpaistetta, vaikka aika viileää onkin (tänään n 15).
Tuskin on vaaraa, mutta jos on niin … :mrgreen:
Tyyppi taitaa luulla, et mä omistan tän ketjun tai tän aiheen… 
Tai et mun alottamiin ketjuihin ei voi enää laittaa mitään, ku mä en muka käy täälä. 
Ei ymmärrä tätä ei. 
Hiljaa nyt tipi. hus hus!!
Ja nyt mut käsketään jo hiljeneen ja häipyyn. 
Joo no mä häippäsen. Heippa! 
Millaisia annoksia tarkoitat? Kuukauden normaali Panacod-kuuri (esim. 8kpl/vrk) ei tosiaankaan saa silmiä kellertämään, ellei ole jo ennestään maksa tohjona. Eräskin kaveri täällä taannoin kertoi vetäneensä jo muutaman vuoden tuota määrää ilman mitään ongelmia.
Itsekin aikoinaan huipensin yhdeksän kuukauden käyttöputken siihen, että vedin aina sadan kappaleen paketin viikossa, eikä siitä mitään oireita tullut. Ei ole lääkärilläkään ollut natkuttamista maksa-arvoista.
Myrkkyähän parasetamoli on liikaa nautittuna, mutta on hyvin yksilöllistä, mikä on kenellekin liikaa.
No enempää mun annoksista taas puhumatta edes ni enpä kellertäny minäkään ikinä. Eli todella yksilöllistä ja tietty on paree ajatella asia niin, et mielummin liian varovainen, kun olettaa, et selviää niistä annoksista, mistä mä nyt satuin selviämään. Kukaan ei tiedä kuin kauan olisin vielä selvinny lopettamiseni jälkeen jos en oliskaan lopettanu. Mistä sitä tietää vaik mulla olis ollu yllärikuolema odottamas ihan nurkan takana, vaik maksa-arvot näyttikin normaalia.
Täälä kun on puhetta ollu panacodkoukusta ni nostan taas tätä aihetta päivänvaloon…
Jatka Tipi81 samaan malliin vaan!!!
Äläkä häviä täältä minnekään!
Sun jutullasi on ollu varmaan ratkaiseva merkitys, et tajusin lopulta ihan kunnolla, että sama meno ei voi jatkua Panacodin kanssa - tavallinen tarina mulla: kovaa kipua lääkittiin ja Panacod auttoi. Sit jäin koukkuun.
Aloitin 11.1. vähentämään syksyn n. 4,5 tabletista alaspäin. Nyt on 10 päivää takana ja tänään otan ½ aamulla ja ½ illalla. Eilen jäin s-lomalle, en jaksanut töihin. Yritän kerätä itseni maanantaiksi. Vaikka tahti ei ole tämän kovempi, silti on ollut ihan tarpeeksi vieroitusoireita. Mut uskon, että onnistuu. Pelkään vaan eniten, että pää tosiaan pian huomaa, mikä puuttuu. Sen ajatuksen yritän unohtaa…
Wau, onneksi olkoon! Sit kun kupoli tajuaa, ettei siellä olekaan kodeiinia, miten olisi joku fyysinen rasitus, esim. kuntosali, avantouinti,lenkkeily tms…? Elimistö tuottaa itse endorfiinia= antaa sen hyvänolon tunteen. Hyvä, kun tiedät, että henkinen vieroitus voi olla edessä…toivotaan, ettei. 
Henkiset taitaa pahimmillaan olla tietty ekana kuivana päivänä ja sit jossain kolmen viikon kohdalla. Eli en tiijä mikä siinä on, mut kolme viikkoo ilman on sellanen kohta, missä repsahdus tapahtuu helpolla. Sillon reflat on kokonaan poissa ja olo normalisoitunu ja jotenkin mieli yrittää huijata takas käyttöön.
Mä muistan, ku aina jossain vaiheessa aloin miettiin, et miks mä edes lopetan? Eihän panacodeista oo mitään haittaa. Niillähän vaan pysyy kivut siedettävinä ja mieli vähän parempana, ku selvinpäin. Mä en tajua, mistä noi ajatukset tuli, mut ne yritti tosissaan vakuuttaa mut siitä, et mä voin ihan hyvin jatkaa kodeiinin käyttöö, eikä siitä seuraa mitään ongelmia. Kun salamaniskusta sitä unohti esim sen, et tolet nousee, mikään määrä ei riitä, kauhee stressi siitä, kirjottaako lääkäri uutta respaa, ikuinen ummetus ym. Eli varaudu Siltipöllö tällasiin hulluihin ajatuksiin ja yritä niitten keskellä muistaa, että jos nyt uskot niihin ni muutaman viikon päästä kadut jo sitä, et palasit entiseen ja sit se vierotus alkaa taas.
Mutta mikä sun tilanne nyt on? Oletko pysyny tavotteissa?
Kyllä tässä keinotellaan. Torstaina 22.1. illalla otin viimeisen puolikkaan. Eli vähensin vähitellen 12 päivän aikana siihen. Töistä ei ollut mahdollista olla pois kuin kolme päivää, mut onneksi tuli viikonloppu perään. Olisin varmaan saanut s-lomaa, mutta tuttu lääkäri oli lähtenyt pois, enkä halunnut aloittaa uuden kanssa tällaisella tarinalla. Muutenkin olen sellainen tyyppi, että haluan itse yrittää, en kaikille selvittää ongelmiani. Sain onneks puhuttua asian lähipiirille, ja se auttoi. Vaikka siitäkään porukasta ei varmaan kaikki edes tajunneet, mistä on kysymys.
On ollut kyllä tosi inhottavat kaksi viikkoa. Luin netistä pääni kipeäksi kaikki cold turkeyt, thomas recipet, keskustelupalstat ym.ym. eli tiesin, mitä oli tulossa. Luulin kyllä pääseväni helpomalla kuin moni muu 
, mutta monen vuoden lääkeputki varmaan kostautuu. Eli vaikka määrä ei ollut iso, niin käyttöaika pitkä.
Lähes kaikkia oireita on ollut. Eilen jo luulin, et helpottaa, mut heräsin tikkana kahden tunnin unien jälkeen ja karmea tuska jaloissa, ajattelin, et ne räjähtää. Sit kuljin ja pyörin koko loppuyön…
Olen yrittäny juoda paljon, liikkua niin paljon kuin jaksan ja pystyn, otan b-vitamiineja ja magnesiumia, ja jostain luin et Tonic-veden kiniini helpottaa lihaksia (oli tosi), yöks on pakko ottaa unilääkettä (Tenox), muuten olisin jo jossain hoidos…
Tänään on ollut tosi pee päivä. Ajattelin jo aamupäivällä, et en millään jaksais enää. Onneks ei ole lääkettä mukana. Kotona on vielä jokunen tabletti. En ole päättänyt, mitä niille tekisin!
Epäilen, et jos nämä kivut tästä vähenee, niin en nuku varmaan kuukausiin. Olen aina ollut tosi huono nukkuja.
Nämä palstat muuten pitää mut jotenkin kelkassa pahoina hetkinä 
… Et siinä suhtees olen nettiriippuvainen… 
Hyvä että oot jaksanu sinnitellä! Toi kotona olevien lääkkeitten säilytys kyllä on vähän ongelmallisempi juttu, ku ainakaan mulla ei vieläkään liki kahen vuoden kuivillaolon jälkeen antais tunne periks heittää kyseisiä lääkkeitä menemään vaan jos mulla jotain ois ni kyllä ne söisin. No sit ku oot aikas ollu ilman ni tulee se kovaakin kovempi hetkellinen himo ja jos sillon meet niitä ottaan ni olos tulee niin hyväks, et se on helposti menoo. Tolet laskee kolmessa viikossa nolliin ja sen jälkeen ku ottaa codeja ni himo kasvaa ja elämänhallinnasta tulee taas vähän vaikeempaa, mutta ei mahdotonta. Niistä pitäis siis hankkiutua eroon vessanpöntön avustuksella. 
Tosin mä varmaan itkisin jos näkisin jonkun heittävän mulle niin rakasta ainetta hukkaan, et vaikeeta se on, mut koita keksiä jotain muuta, kun se, et syöt ne joku päivä ite.
Mulla ny oli se liki kymmenen vuoden käyttö takana ja annokset valtavia, että et sä välttis ragoi näihin asioihin ihan näin pahasti ku mä, mut toisaalta voi sullakin olla toi tunneside olemassa ja jos se on ni se on rakkautta kodeiiniin ja kuka sitä elämänsä rakkautta vessanpönttöön pystyis heittään…? Koita siis äkkiä ennen sitä hetkellistä himokautta hankkiutua eroon niistä, ettei koko projekti valu hetkessä hukkan.
Niin ja jos sulla on levottomat jalat oireilua ni tarkkaile sitä, et jatkuuko ne yli kolmen viikon, ku mulla ne laskettiin aina vierotusoireisiin ja vasta yli vuoden kuivillaolon jälkeen otin asian puheeks lääkärissä ja totesin, et reflat tuskin kestää vuotta joten veikkaan, et mulla on RLS (levottomatjalat syndrooma) ja kun aiemmin mulle oli vaan naurettu, et se on vanhojen mummojen tauti, et toi johtuu sun lääkkeittenkäytöstä ni nyt viime syksynä sain siihen lääkityksen ja ongelma loppu heti ekaan tablettiin. Se siis ei aina oo vierotusoire vaan se voi olla sairaus, mikä on alkanu lääkkeitten käytön aikana.
Niin ja jos sulla on levottomat jalat oireilua ni tarkkaile sitä, et jatkuuko ne yli kolmen viikon, ku mulla ne laskettiin aina vierotusoireisiin ja vasta yli vuoden kuivillaolon jälkeen otin asian puheeks lääkärissä ja totesin, et reflat tuskin kestää vuotta joten veikkaan, et mulla on RLS (levottomatjalat syndrooma) ja kun aiemmin mulle oli vaan naurettu, et se on vanhojen mummojen tauti, et toi johtuu sun lääkkeittenkäytöstä ni nyt viime syksynä sain siihen lääkityksen ja ongelma loppu heti ekaan tablettiin. Se siis ei aina oo vierotusoire vaan se voi olla sairaus, mikä on alkanu lääkkeitten käytön aikana.
Paljon mahdollista. Meillä on sitä suvussa, jossain vaiheessa mummeli oli 80, hänen poikansa 60, minä 40 ja tytär 20, ja kaikilla levottomat jalat. Mut NÄIN levottoma ne ei ole ikinä olleet. Minkälainen se RLS-lääke on? Joskus luin, et nekin olis jotenkin outoja… En sit tiedä. Särkykin on parempaa kuin levottomuus. Heittelehdin tässä yökaudet ympäri sänkyä, kun ne jalat oli kauheet.
1200 mg ibumaxia illalla poistaa säryn ainakin mulla, mut sen säryn alta tulee sit esiin niin kovat rls-oireet, et siihen loppuu nukkuminen. Eli särky oli mulla hyvä juttu, ku sen alta se levottomuus ei tullu päälimmäiseks, mut nyt myöhemmin huomasin aika kovan säryn liittyvän myös rls:oireiluun. Eli särky jatku sen 1.5 vuotta lääkkeitten lopettamisen jälkeen ja sekin loppu, kun alotin ton lääkityksen.
Rls:iin käytetään parkinsonin tautiin tarkotettuja lääkkeitä ja nykyään tämä mun käyttämä lääke onkin enemmän vissiin levottomiin jalkoihin, kun parkinsoniin. Mulla se ei aiheuta mitään sivuvaikutuksia, enkä edes käytä sitä joka päivä vaan enimmäkseen sillon, ku oireet ylittää sietokyvyn. Annos on pienin mahdollinen, eli 0.088mg iltasin ja se riittää, vaik mun oireilu onkin kuulemma pahimmasta päästä, koska se ei jääny pelkkiin jalkoihin vaan on myös käsissä ja joskus jopa selässä. Oikeastaan vain pää on säilyny ilman oireilua. Lääkkeen nimi on muistaakseni Sifrol. Kannattaa todella koittaa jos oireet jatkuu, koska ne levottomat jalat ajo mut aina uudelleen ja uudelleen kodeiinin käyttöön, vuodesta toiseen. Se on varmin repsahduksen aiheuttaja.
Pitäis varmaan “kirjoittaa DrPhilille”, jos se maksais kaikkien vaivojen ja tuskien hoidon jossain “mikä se oli Ellen -klinikalla”… 
Itsekin olen käyttänytarttuja pääasiassa, myös kodeja. Aika paljon menee päivässä…hmm noin puoltoista liuskaa. Erotellu oon muutaman kerran, verenkuvassa kaikki arvot ovat normaaleita, otettu kolme kertaa vuoden välein…kyllä ne mulle maistuu. Olen vaan koukussa ja haluaisin lopettaa, xanorit ym. paljon helpompia…mutta jos ei päivässä saa “normi” annosta niin stressireaktio ja huono olo, ei laskuja…noilla määrillä siihen menee pari päivää…kertookaa joku kiitos miten sen paskan koodin saan elimistöstäni (päästäni) pois…
Nostetaan ylös ketjua…
Itse söin 30-40 kpl /vrk, ja koitin moneen kertaan lopettaa mutta en kerta kaikkiaan onnistunut. Tai saatoin olla yhden päivän ilman , mutta sitten helvetti repesi. Mietin kaverin kanssa että mikä neuvoksi, ja jotenkin en halunnut lähteä oman lääkärin pudotussysteemiin, sama juttu A-klinikan suhteen. Viikkotolkulla kärsimystä, ei kuulostanut sekään hyvältä.
Joten tartuimme parin kaverin kanssa toimeen ja homma hoidettiin kesällä mökillä, lopetettiin Codit seinään toukokuun loppupuolella. Olimme varautuneet kahteen viikkoon.
Ensimmäinen päivä oli melko helppo, vaikka mieli teki ja hikoilin aikalailla. Toisena päivänä alkoi kouristukset mahassa ja oksentelu alkoi, voimakas ahdistus, ripulointi, tykyttely, valveunet. Yritin juoda mehua, mutta pihalle lensi. Oksennuksen jälkeen saattoi olla vartti rauhallisempaa, kunnes taas alusta. Toinen yö meni valvoessa ahdistuneena ja pytyn ääressä, vittumainen yö mutta aamu koitti. Ripulilääkettä joka vähän helpotti…
Päivällä nukahdin hetkeksi, mutta vain hetkeksi ja palasin todellisuuteen josta oli tullut painajaista…
Tätä jatkui 4 päivää, jonka jälkeen fyysiset oireet alkoivat helpottamaan, viides päivä oli paljon parempi, vaikka oli kylmän ja kuuman vaihtelua, kaikki valui, ahdisti eikä uni tullut, mutta huomasi että suunta on oikeaan.
Kuusi vuorokautta vierähti Mökillä josta en päässyt pois. Kaksi kaveria tuki minua, vaikka kun helvetti oli irti ei sillä hetkellä siitä juuri apua ollut, mutta yksin olisi ollut toisaalta mahdotonta…
Jatkoin matkaa tuosta kuukauden lääkkeettömään kuntoutukseen ja kerrasta raittiiksi. Tätä on jatkunut 4 ja puoli vuotta, ja kaiken kaikkiaan tuo päätös oli elämäni parhaita. Mutta irti pääsee eikä kaikille tietenkään sovi tämä tyyli jossa riski repsahtaa on ilmeinen, mutta se on mahdollista. Ainoa mikä ei ole mahdollista, on on Codeiinin kohtuukäyttö. Meni mulla unilääkkeitäkin sekä jokunen Bentso päivässä - kaikki jäi Mökille…