Kirjat jotka vaikuttavat vielä kymmenien vuosien takaa

Me Lopettajat
1

Aika usein vilahtaa viesteissä lopettaneiden hoksanneen uudestaan lukemisen taitonsa. Elämän maustettahan se on, rentoutumiskeino, oman ajattelun innostajakin, varmaan paljon muutakin.

Tämän aamun kahvitteluajatuksiin muljahti sellainen , että jotkut kauan sitten luetut kirjat, kymmenien vuosien takaiset, ovat jääneet jollain tavalla elämään aijen sopukoissa, jotkut tapahtumat ja henkilöt vain tavallaan kulkevat mukana -todellakin, kolmekymmenen vuoden takaa -ehkä kauempaakin.

Moni kirja, varmasti hyvä ja mukaansatempaava, sitten taas unohtuu -ellei saman tien niin muutaman vuoden kuluttua ainakin jäljellä on vain harmaa muistikuva josko sen olisin lukenut.

Tuosta sitten teinkin sen oman listani ensiksi mieleen tulevista ja varmasti kauan mielessä pysyneistä kirjoista.

Pois jätin -ihan tahallani- kaiken nuoruudessa kunkin aikanaa innostusta herättäneiden poliittisten ja hengellisten , filosofisten ja toisaalta myös tietopuolisten kirjojen ryppään, ja otin vain nämä ns kaunokirjalliset -tosin monet hyvin realistisesti elämää kuvaavat - mukaan.

Ibsen; Peer Gynt
Guareschi; Isä Camillon kylä
Hugo; Kurjat
Linna:Täällä pohjantähden alla
W.Somerset Maugham; koko suomeksi käännetty tuotanto
Pentti Haanpää; joo, koko tuotanto oikeastaan niin hyvää elämän ja oman aikakautensa kuvausta ettei siitäkään viitsi yhtä erikseen nostaa
Veikko Huovinen; Havukka-ahon ajattelija
Ilmari Kianto; Ryysyrannan Jooseppi
Eino Leino, kaikki runot
Aleksis Kivi; seitsemän veljestä

Miten muilla, mitkä kirjat ovat jättäneet jälkeensä todella pitkäksi aikaa?

2

Ihana aihe!

Lastenkirja ylitse muiden: Britta-Lisa Joutsen, Kissa soitti ovikelloa.
Matkakirja, johon en kyllästy: Kyllikki Villa, Vanhan rouvan lokikirja
Runokirja: Arja Tiainen, Isolde pakolainen.

Pitää viikonlopun mittaan muistella mitä muita sellaisia kirjoja on, joihin palaan kerta toisensa jälkeen joko ihan lukemalla tai ajatuksissani.

3

Mun kirjat on vähän tylsän tuttuja:

Sinuhe egyptiläinen
Rikos ja rangaistus
Lokki Joonatan
Havahtuminen

Noi ovat aikoinaan kolahtaneet. Luin ne sopivan ikäisenä - sopivassa kohdassa elämänhistoriaa ja persoonallisuuden kehitystä. Aiemmin luettuna ne eivät olisi toimineet oikealla tavalla. Ja myöhemin luettuna ne taas eivät ole enää takoneet kuumaa rautaa.

4

No mutta, miten nyt minulta aamulla unohtuikin Sinuhe Egyptiläinen!

Tottahan se tuli luetteua, ensin ahmien ja kiireellä, sitten muutamaan kertaan enemmän maistellen ja eri tasoja seuraten. Ja jäi mieleen.

Neferneferneferiin törmätessäni elävässä elämässä osasin jo todeta hänen olevan kuolematon, ikuisesti sukupolvesta toiseen aina uudelleen syntyvä… samoin kuin Kaptah, johon ajoittain onnistuin samaistumaan ja onpa tuo sotapäällikkö…Haremheb vai mikä hänen nimensä oli (?) aivan löydettävissä edelleen asioita ratkomassa omalla tavallaan… ei vaan nykyisissä olotiloissaan ole niin rehellinen kuin Sinuhen kanssa vaeltaessaan.

Waltari teki mahtavan teoksen -toki sitten myöhemmin sanottiin että sen varjolla sai myytyä myös valtavan määrän höpönhöpöä… joo, eivät ne muut historialliset romaanit enää lähellekään tuota yltäneet. Mikael Hakimit ja Karvajalat, Turms kuolematon ym jotka sitten jo menivät sinne kevyen huuhaalla ratsastamisen puolelle.

Mutta, Sinuhe on kyllä mukana minunkin ajatusmaailmassani, silloin tällöin sieltä ainakin Kaptahin ironiset kommentit kuuluvat kun jotain asiaa alan liian monimutkaisesti ajattelemaan…

5

Kirja, joka opetti nuorelle miehelle uutta ajattelumallia: Vaikka tilanne olisi kuinka vaikea tai kaoottinen, niin siitä ei kannata lietsomalla vakavuutta tehdä vieläkin vaikeampaa ja kaoottista, huumorilla ajatus selkeytyy ja järkiajattelu voittaa tunneajattelun.

Armas J Pulla: Ryhmy ja Romppainen

6

Joitakin hajapoimintoja vain tässä :

Veijo Meri: novellituotanto, romaani Peiliin piirretty nainen
Samuli Paronen: aforismit, novellikokoelma Tämä on huone numero 8
Kjell Westö: Missä kuljimme kerran. Leijat Helsingin yllä
Joel Lehtonen: koko tuotanto, viimeksi luettu Henkien taistelu (v2013)
F.E.Sillanpää: koko tuotanto, erityisesti Hurskas kurjuus
Pentti Haanpää: Korpisotaa, Jauhot,Yhdeksän miehen saappaat, Kolmen töräpään tarina ja muita
Martti Joenpolvi: novellit
Hannu Salama: koko tuotanto
Kari Hotakainen: koko tuotanto
Sofi Oksanen: Puhdistus, Stalinin lehmät
Matti Yrjänä Joensuu: dekkarit koko tuotanto
Uuno Kailas: runot
Lauri Viita: runot

Ernst Hemingway: Ensimmäiset 49 kertomusta
F.M.Dostojevski: Kirjoituksia kellariloukosta

ja muita…

7

William Golding, Kärpästen herra.

Jokaiselle, joka on kiinnostunut tai työssään joutuu kohtaamaan erilaisia ryhmäilmiöitä.

8

Mietin tuota otsikointia kymmenien vuosien takaa… :smiley: Kymmenien vuosien takaa taisin lukea Lotta sarjaa ja Neiti Etsivää, ja sitten teininä jotain romanttista hömppää, Holttia ja Briskiniä, Luolakarhun klaani-sarjaa tai jotain muuta mitä en enää saisi alas millään :smiley:

Kyllä lukumaku on suuresti muuttunut kolmikymppisestäkin. Silloin luin paljon Laila Hietamiestä, jotkut sarjat kuten Lappeenrannan moneen kertaan… uudestaan ja uudestaan, olin ihan koukussa Hietamiehen tuotantoon. Samoin Raija Oraseen. Ken Folletin klassikot upposi myös, Taivaan Pilarit luin moneen kertaan. Dickensiä luin myös, ja lukulistalle kuuluivat myös Waltari ja Kalle Päätalo. En tiedä pitäisikö kokeilla ja lukea näitä uudestaan, ovatko vielä yhtä hyviä kuin 10 vuotta sitten… tuskin :slight_smile: Viisi vuotta sitten Liza Marklundin dekkarit ihastuttivat, samoin irkkukirjailijat Kelly ja Kaye kepeällä otteellaan ja Marklundin johdattamana aloin lukea myös muita pohjoismaisia dekkaristeja. Löysin myös Joanne Harrisin, jonka kirjoja jaksan lukea tänä päivänäkin uudestaan ja uudestaan. Virpi Hämeen-Anttilan tuotannosta pidän todella. Hänen uusimman Tapetinvärinen luin kesällä pitkän lentomatkan aikana, se kertoi pahasta dissossaatiohäiriöstä kärsivästä naisesta etsimässä persoonansa palasia ja käsittelemässä lapsuutensa kipuja. Mieletön kirja!!!

Tämän hetken ehdoton suosikkini on Anna Gavalda. Hänen tekstinsä on vain niin… huikean kaunista, ihanaa, oivaltavaa…!! Myös Ian McEwan on loistava kirjoittaja, ja kuuluu nelikymppisen Sitruunapippurin makumieltymyksiin.

Mietin onko yhtäkään kirjaa, jonka muistaisin parinkymmenen vuoden takaa, ja jonka jaksaisin yhä lukea. On! James Herriotin Kaikenkarvaiset ystäväni! Herriotin kirjoitustyyli herkistää ja naurattaa yhä, viime talvena luin hänen tuotantoaan, samalla innolla kuin 18-vuotiaana.

Mutta kyllä tuo lukumaku ja -mieltymykset muuttuvat valtavasti kun ikävuosia tulee lisää.

Viimeaikojen lukukokemuksista on kaksi kirjaa “muuttanut elämääni” ja niihin palaan yhä uudelleen. Ne ovat:
Dr Menis Yousry : Avaa muistisi kätköt & Löydä todellinen itsesi ja Michael A. Singer: Kahleeton Sielu.

Ne kolahtavat nyt. Samoin himoitsen yhtä loppuun myytyä punaista kirjaa itselleni, nyt siitä kuulemma on tehty uusi painos, eli jonotuslistalla olen…

9

Sinuhesta piti vielä sanoa, että olihan sekin ihan ok joo, vaikka ei nyt niiiin hyvä, paljon parempi oli mielestäni Wilbur Smithin Joen Jumala (jatko-osineen) Kieltämättä on Smithin luomalla orja Taitalla paljon yhteneväisyyksiä Waltarin Kaptahin (vai mikä se monitaito-supernero- orja olikaan nimeltään…) eli olisiko Wilbur imenyt vaikutteita Waltarista teosta kirjoittaessaan… Tosin nämäkin luin joskus 15 vuotta sitten, en tiedä kolahtaisiko enää. Kyllä tuo Joen Jumala oli niin vaikuttava, että luultavasti kolahtaisi… Muutenkin Wilbur Smith unohtui luettelosta, hyvä kirjailija ehdottomasti.

10

lokki joonatan ja se toinen…illuusio?
joanne harris mainittiin, sen jotkut, nimiä en muista
john irvingit melkein kaikki ja sen kautta joitakin englantilaisia klassikoita,dickensiä,oliko se hardy,
bronten sisaruksia…
paljon on sellaisia, joita ei nyt muista…tulevat mieleen miten sattuu ja ihan alitajunnan kauttakin varmaan
…
ruohometsän kansa oli nuorena hyvä…oiskohan vielä, täytyypä kokeilla…
niin ja tietty tollkienit. hobitti ja sormusten herra-kirjat

11

Komppaan sitruunapippuria, Wilbur Smithin tuotannosta on tullut luettua jokainen kirja ja voin suositella sitä ehdottomasti.

12

Unohtui luonnollisesti Seitsemän veljestä joka kouluaikana ei maistunut mutta kun sen jälkeen luin niin onhan se vaan mahtava kirja johon voi aina palata uudestaan.

Vai mitä mieltä olette esim. näytteestä…ei kannata alkoton86 heittää pyyhettä kehiin koskapa veljessarjan kingillekin löytyi tämä Venla. Love Story vuoden 1860-vuoden Suomesta :smiley:

13

Mullakin se Sinuhe kolahti nuorena tyttönä ja olen palannut sen ääreen monta monituista kertaa.
Marguerite Duras´n Rakastajaa rakastan.
Luen Paul Austerin tuotantoa aina uudelleen ja uudelleen.
Tykkään kovasti Lassi Sinkkosen Solveigin laulusta.

14

Sinkkosen Solveigin laulu oli minustakin hieno kuvaus.

Mutta palaan sitten minäkin Aleksis Kiveen, ja lainaan myös. Ehkä Alkottoman katsannossa on jotain Juhanin realismista, joskin sitten jo yli äyräidensä paisuneena naisvihana.

Näin mietti asiaa Jukolan Juhani:

JUHANI: Voi, veikkoseni! luulenpa että haastelisit vähän toisin, jos hieman enemmin olisit katsellut ympärilles tässä maailmassa, jos esimerkiksi olisit käynyt Turun kaupungissa. Sen olen minä tehnyt, koska ajoin sinne härkiä

Viertolan kartanosta. Näinpä siellä yhtäkin ihmeekseni, näin kuinka prameus ja komu voi panna pyörään ihmislasten päät. Voi teitä, voi pauhaavata kylää, voi häilyväistä elämää kumminkin! Tuolta jyrisee vaunut, täältä jyrisee vaunut, ja vaunuissa istuu sen vietäviä viiksinaamaisia narreja, istuu tyttöjä kuin posliinivauvoja, tuoksuttaen kauas ympärillensä sakean hajun kalleista öljyistä ja rasvoista. Mutta katsoppas tuonne! Jesta ja varjele! sieltähän nyt hipsuttelee esiin kultahöyhenissä oikein aika vekama mamsselli tai röökinä mitä hän lie. Kas hänen kaulaansa! Valkea kuin rieskamaito, poski ruttopunainen, ja silmät palaa hänen päässään kuin päiväpaisteessa kaksi roviotulta, koska häntä vastaan käy oikea kekkale mieheksi, hatussa, kiiltomustassa hännystakissa, ja tirkist… - no vie sinun pirkele itseäskin! - Tirkistelee läpi nelikulmaisen lasin, joka välkkyy vekkulin vasemmalla silmällä. Mutta kas nyt… - no sinun seitsemän seppää! - nytpä keksautetaan kummaltakin puolelta, ja kas kun naara nyt oikein rypistää suunsa mansikkasuuksi ja livertelee kuin pääskynen päiväisellä katolla, ja teikari hänen edessänsä viskelee kättänsä ja häntäänsä, heilauttelee hattuansa ja raappaisee jalallansa että kivikatu kipenöitsee, kas sepä vasta leikkiä oli. Voi, te harakat itsiänne! aattelin minä, poikanalliainen, seistessäni kadun kulmalla, rykelmä tuoreita härjänvuotia olalla, ja suu mareissa katsellen tuota teerenpeliä.

15

Aika metka juttu sillä itse yritin juuri tuota kohtaa etsiä aiemmin tänään mutta en sitä silloin löytänyt. Tämä on aivan loistava kohtaus kirjassa. Juhani kauppamatkalla Turussa - suuressa maailmassa verrattuna Impivaaraan. Tuossa on jotain niin suomalaista vielä tänäkin päivänä. Suomi integroituvassa Euroopassa.

Häkellyttävä mies tuo Aleksis Kivi.

16

Minulla kolisee seuraavat: Hotakainen, Huovinen, J. Seppälä, Kyrö, Raittila… Jees, kotimainen kauno ja tämä aika. Vähemmän olen klassikoita kahlannut, mutta nuo em. nimet ovat olleet tärkeitä niin kauan kuin olen lukemista oikein harrastanut. Viime vuosina tietokirjallisuus, esim. historia, on ollut läheisempää, mutta noidenkin pariin teen varmasti paluuta.

17

Uusissa kirjailijoissa ja kirjoissa on varmasti joukossa tulevia klassikoita, ja niitä jotka jättävät minulle ja muille muistijälkiä pysyvästi.

Niiden “arvo” sitten näkyy aikanaan, taas jonkun kymmenen vuoden päästä. Suurin osa on sulanut kerralla,unohtunutkin, mutta aina sieltä joku jää elämään lukijan aivoissa omaa elämäänsä.

Moniin kirjoihin liittyy sisällön lisäksi tietysti myös muisto lukukokemuksesta sinänsä, ja sehän antaa suhteelle kirjaan ihan oman värinsä.

Lapsuudessani ei työläisperheissä juuri paljon kirjoja ollut. Eivätkä vanhempani jaksaneet alituisen työnteon jälkeen juuri kirjastoihin matkojen taakse lähteä.
Niinpä, kun heti viisi vuotta täytettyäni olin lukemaan oppinut, se kodin pieni kirjakaappi ja parikymmentä kirjaa tuli kovin tutuksi. Vieläkin, yli viidenkymmenen vuoden jälkeen pystyn ehdottomalla varmuudella luettelemaan siellä olleet kirjat, niin tietopuoliset kuin kaunokirjallisuudenkin. Sieltä ovat peräisin aloitusviestilistani Peer Gynt ja Isä Camillon kylä, molempia tutkin ennen kouluikää niin moneen kertaan, että olisihan se kumma jos ne jotenkin eivät olisi myös maailmankatsomukseeni vaikuttaneet?

Muusta kulttuuritarjonnasta silloin vastasi putkiradio, joka pystyi toistamaan vain yhtä Lahden radioasemaa, ularadio odotti vielä tuloaan… mutta silläkin sivistyksellä on hengissä selvitty. Miten tämän päivän lapset mahtavat rakennella maailmankuvaansa… jääköhän sinne perustaksi avaruusolioiden sodankäyntipelit, television valtava infotulva pääasiassa amerikkalaismallisen seikkailu-kilpailu-väkivalta-rahanteko-jne painotuksineen, aamusta iltaan vähintäänkin musiikkia tulviva äänimaailma jossa ei luonnon äänillä, eikä ainakaan hiljaisuudella ole tilaa kuin nukkuessa?

Taidanpa olla ihan tyytyväinen siihen että ehdin edes ne elämäni ensimmäiset vuodet elämään joutilaana, vähempivauhtisessa kelkassa, metsänreunassa silloinkin, kallioiden kylkiä kynnet verillä kavuten ja puissa kiipeillen, sadepäivinä lueskellen… eikä minua retuutettu tarhoihin, päiväkoteihin, leikkikouluihin, jumppaan… Haa! siinäpä se, sitä olotilaa en ehkä enää takaisin saa, mutta eipä sitä voi enää minulta poiskaan ottaa! Helevetin hyvä juttu!

18

Ei ollut meillä maallakaan kirjoja. Alle 5-vuotiaana olen oppinut lukemaan, sitä en muista mitkä ovat olleet ne kirjat mitä ihan ensimmäisenä olen lukenut, mutta kodin kirjahyllystä ei tosiaan juuri mitään löytynyt. Kirjahyllyä käytettiin valokuvien ja koriste-esineiden esillä pitämiseen Äidin Peyton Placen luin pikkuisen isompana ainakin kahteen kertaan (ja televisiosarjaa katselin keskiviikkoiltaisin vaikkei sitä lapsille ollut tarkoitettu) ja isä oli saanut syntymäpäivälahjaksi jonkin kansantajuisen lääketieteellisen kirjan stressistä ja “tyyppi A:sta”, joten paremman puutteessa luin sitäkin. Sittemmin tilattiin tietosanakirjoja ja aina uuden saapuessa kahlailin niitä läpi, mutta siinä vaiheessa onneksi pääsin jo kirkonkylän kirjastoon ja joka toinen keskiviikko kulkevalle kirjastoautolle.

Kun luin noita otteita Seitsemästä veljeksestä niin en ihmettele, että kouluaikana en ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Muistaakseni kirja luetettiin jo seitsemännellä tai kahdeksannella luokalla. Ysillä muistaakseni sai itse ehdottaa kirjoja ja minun ehdotukseni oli Hermann Hesseä. Hänen teoksiinsa en ole tainnut sen jälkeen palatakaan.

Muistaako joku Zane Greyn kirjat? Naapurin vintiltä löysin niitä ja paremman puutteessa tietysti nekin piti lukea läpi. Ei minun nuoruudessani ollut niin kovin paljon tarjontaa, ei edes siellä kirkonkylän kirjastossa.

Tuhannen ja yhden yön tarinoita on jäänyt sillä tavalla mieleen, että minulla on muistikuva kuinka jännittävältä tuntui kirjastosta kantaa niin isoa ja paksua kirjaa.

19

Ihan sama täällä. Elin rauhallisen lapsuuden. Luin kaiken mitä sian käsiini. Vedin kelkallisen kirjoja kerran viikossa kirjastosta kotiin ja seuraavalla viikolla sama juttu. Tuli luettua tosi paljon. (En silti ollut koko aikaa sisällä.)

Isä Camillo oli mullakin lapsuuden iso juttu :slight_smile:

ja opiskeluaikoina tuli sitten luettua oikeastaan vain opiskeluun liittyvää kirjallisuutta. Nyt myöhempi aikuisikä on mennyt oikeastaan muissa riennoissa… Nyt olisi taas aikaa tarttua vanhaan rakkaaseen harrastukseen: lukemiseen :slight_smile:

20

Jee, siivouspäivän torimyynnistä löytyi Seitsemän veljestä pokkarina hurjaan 50 snt hintaan :smiley: . Ja omasta kirjahyllystäni pitäisi löytyä Isä Camilloa, minulla on jopa jonkinasteinen aavistus, että mistä suunnasta alan sitä etsiä. Pahus kun ilma meni niin harmaaksi ja kylmäksi, olisi ollut kiva mennä parvekkeelle lukemaan, mutta kai se onnistuu sisälläkin.

Edit: Se olikin Guareschin Humoristin perhe-elämää :frowning: