Bubbling under:
Fritjof Capra: The Web of Life
Paolo Coelho: Veronika decides to die (ainoa Coelho joka on kolahtanut).
Waltarin tuotannosta minulle se lumoavin lukukokemus oli Mikael Karvajalka.
Hessen Narkissos ja kultasuu oli aikoinaan käänteentekevä. Molempien ensilukemiseen liittyi nuoruus, murrosvaihe, itsen ja maailman ymmärtäminen uudella tavalla. Muistan tarkkaan myös ympäristön, hajut, maut, vuodenajan, sään, jolloin nuo kirjat luin. Vai muistanko…vai oliko nuoruuden järisyttävien lukukokemuksien aikaan aina kesä, ulkona lämmöstä väreilevä ilma, mummun kesäpaikan kammarin pinkopahvien tuoksu ja koulusta loma? 