^ Jos nimimerkki perusmies olisi lukenut Ison kirjan, hän tietäisi siinä olevan myös luku nimeltä “Me epäilijät”, jonka sisältö on hyvin järkiperäinen ja kiihkoton.
Lisäksi 12 askelta ovat vain ehdotus toipumisohjelmaksi, eivät käsky siihen. Kukaan ei voi myöskään pakottaa “hyväksymään askeleita kokonaisina”, ellei ihminen itse vapaaehtoisesti niin halua tehdä.
AA-kirjallisuus ei kiellä edes kohtuukäytön yrittämistä, vaan jopa epäsuorasti suosittelee sitä, koska niinsanotusti sekin kortti meidän monien on katsottava.
PS. Vaikka Bill Wilson olisi joitain kohtia AA-kirjallisuutta naputellessaan tuntenutkin olevansa suorastaan ylhäältä päin tulevan inspiraation vallassa, hänkään tuskin olisi halunnut kirjoituksiaan pidettävän Jumalan sanana kirjaimellisesti. Lisäksi Bill WIlson ei ole ainoa AA:n perustaja, sillä vertaistukiseuran perustamiseen tarvitaan enemmän kuin yksi ihminen.
Hyvä Ketostix. Miksi sinun pitää aina arvostella ja soimata muita kirjoittajia? Eikö asioissa riitä keskusteltavaa?
Kun nyt on kaikki nämä vaiheet käyty. Olet nimittänyt minut Trolliksi ja epäillyt etten olisi sivuakaan AA-kirjallisuutta lukenut ja todistellut olevasi kaikin tavoin fiksumpi, et silti vastannut yksikertaiseen kysymykseen.
Onko oikein piilottaa AA.n hengellisyys lauseisiin jotka hämäävät tulokasta.
Sanojesi mukaan "niin ei ainakaan kuulostaa liian hengellisyyttä hönkäisevältä. "
Miksi Sinulle eivät kelpaa askelten ja perinteiden sekä ison kirjan lauseet sellaisinaan?
Eikö niissä sinusta ole AA.n sisältö kerrottu?
Tri Bob Smith sanoi seuraavasti:
[Jälleen tiivistettynä] (1) Kun me [Bob ja Bill] aloitimme Bill D:n [AA:n jäsen # 3] kanssa, meillä ei ollut Kahtatoista Askelta, eikä meillä ollut Perinteitä. Mutta olimme vakuuttuneita, että vastaus ongelmiimme oli Hyvässä Kirjassa. Melkoisen monille meistä vanhemmista osat, jotka havaitsimme ehdottoman olennaisiksi, olivat vuorisaarna, 1. korinttolaiskirjeen 13. luku ja Jaakobin kirje. (2) Se ei ollut kuin vasta 1938, että opetukset, ponnistelut ja pyrkimykset, joita oli toistettu, olivat kristallisoituneet Kahdentoista Askeleen muotoon. (3) Jos joku esitti kysymyksen ohjelmasta, tavallinen vastaus oli “Mitä sanotaan Hyvässä Kirjassa?” (4) En kirjoittanut Kahtatoista Askelta. Minulla ei ole mitään tekemistä niiden kirjoittamisen kanssa. . . . Meillä oli jo perusajatukset, vaikkakaan ei täsmällisessä ja kouriintuntuvassa muodossa. Saimme ne. . . Hyvän Kirjan tutkimisemme tuloksena. (5) AA:n jäsenet aloittavat päivän rukoillen voimaa ja pienellä Raamatun luvulla. He löytävät perussanomat, joita tarvitsevat, vuorisaarnasta, ensimmäisestä korinttolaiskirjeestä ja Jaakobin kirjeestä.
Perinne: Yhteisen hyvinvointimme tulisi olla ensi sijalla; henkilökohtainen toipuminen riippuu AA:n yhtenäisyydestä.
p.s.
Minulla puolestani ei ole mitään syytä nimitellä sinua trolliksi, fundamentalistiksi, AA.n kirjallisuutta lukemattomattomaksi tai miksikään muuksikaan. Voisitko sinäkin jättää muiden kirjoittajien arvostelun edes hetkeksi?
Voihan se minun puolesta kuulostaa, ihan sama. Miksi sinä irvailet AA:lle?
[/quote]
Minulle se ei ole ihan sama.
AA on hengellinen. Minä en näe syytä kätkeä hengellisyyttä tulokkailtakaan.
Ei ole olemassa “vaihtoehtoisia” AA-askeleita, eikä perinteitä.
Mksi etsit selityksiä tyyliin “sen voisi katsoa tarkoittavan” kun AA:n oma kirjallisuus selittää kaikki AA.n lauseet tarkasti ja ilman mitään “voisi katsoa” juttua? Miksi selkeä sanoma ei kelpaa sinulle?
[/quote]
Koska vastaväittelijäsi ei ole luopunut järjestään, kuten sinä sanot tehneesi. Kaikki kritiikki, rakentavakin sellainen on sinulle nimittelyä, pilkkaa ja irvailua.
AA:n askeleet, perinteet ja Iso Kirja eivät tietenkään ole itsensä kanssa ristiriidassa. Kirjojen “tekijä” käy ilmi Ison kirjan teksteistä, se ei varsinaisesti kukaan ihminen ole ollut. Kun Iso Kirja sisältää myös vastaukset mahdollisiin kysymyksiin ja epäilyihin, mitä outoa siinä voisi voisiolla?
Rytmi_reijolle kiitos myös, olen huomannut että olet vilpittömästi kiinnostunut AA:sta. Suosittelen että ensi tilassa etsit lähimmän ryhmän jossa voit saada kirjallista materiaalia, ja opastusta , toivottavasti saat myös hyvän ja AA:n perinteisiin sitoutuneen kummin joka ohjaa tietäsi.
En ole loukkaantunut itseeni kohdistueesta pilkasta tai trolliksi nimittelystä, mutta itsekunkin oman sielunvaivan takia olisi parempi ettemme toisiamme ihmisinä arvostelisi vaan pysyisimme asiassa.
p.s.
Harvoin olemme nähneet sellaisen ihmisen epäonnistuvan, joka on noudattanut ohjelmaamme tunnollisesti. Ne, jotka eivät toivu, ovat ihmisiä, jotka eivät voi tai eivät halua kokonaan antautua noudattamaan tätä yksinkertaista ohjelmaa.
Ensiksi: En tietenkään näe ristiriitaa siinä, jos mainitsemasi kolme teosta ovat toisiaan täydentävä kokonaisuus, jolle on paljonkin käyttöä AA:n sisällä. Tätä en ole edes esittänyt missään vaiheessa.
Toiseksi: En usko, että AA-kirjallisuus antaa alkoholismista ja raitistumisesta virheettömän ja yksiselitteisen totuudellisen kuvan, koska mikään yksittäinen taho maailmassa ei tällaista tietoa voi omistaa. AA-kirjallisuuden tavassa nähdä alkoholismi on varmasti paljon hyvää ja käyttökelpoista ainesta, mutta se ei riitä nostamaan AA-kirjallisuutta sinänsä parhaaksi alan kirjallisuudeksi kuin ehkä AA:n sisällä käytettynä.
Kolmanneksi, ja tärkeimpänä: Kaikki maailman kirjat ovat julkaisuhetkellään mielestäni yhtä arvokkaita. Mikä on yksittäisen teoksen merkittävyys, sisällöllinen kestävyys ja ns. totuusarvo, sen määrittäminen on lukijoiden tehtävä, ei tekijän. Kirjan tekijä voi pitää kirjaansa merkityksellisenä itselleen ja esittää siitä mielipiteitä, mutta hän on jäävi sanomaan, mitä muiden pitää hänen kirjastaan ajatella. AA-kirjojen tekijä on AA itse.
Näillä perusteilla olen sitä mieltä, että AA-kirjallisuuden “totuus” voi päteä vain AA:n omassa piirissä, juuri tuon kirjojen itsensäselittävyyden ja objektiivisuusongelman vuoksi. AA:n ulkopuolelle tuotuina kirjat tulevat aivan normaalin kritiikin piiriin, eli ne laskeutuvat samalle viivalle muun päihdekirjallisuuden kanssa. Miksi AA-kirjoja pitäisi lukea AA:n ulkopuolella yhtään suuremmalla hartaudella kuin muita kirjoja? Ne saattavat ja saavatkin olla sinulle parhaita kirjoja alkoholismin saralla, koska pysyt niitä lukemalla raittiina, mutta et voi odottaa kaikkien maailman ihmisten olevan kanssasi samaa mieltä. Itse kullakin meistä on omat “isot kirjansa”, joillakin jopa kirjastoksi asti, eikä kenenkään ole viisasta lyödä omilla kirjoillaan kanssaihmisiä päähän, jos he haluavat lukea jotain muuta. Raitistuminen voi olla mahdollista myös heille, jotka eivät lue erityisemmin mitään. Jopa lukutaidoton ihminen voi lopettaa alkoholinkäytön!
Omia suosikkikirjojaan voi toki suositella, ja sitä on tehty tälläkin palstalla aina joskus.
No kiitos nyt perusmies, mutta etkö sinä hyvä mies ymmärrä että uskottavuutesi on silmissäni saattanut hieman kärsiä, ihan siitä ensimmäisestä kontribuutiostasi lähtien? Tuo " kummius " on mielestäni ansaittava, voit ketjustani päätellä minkälaista lähestymistä arvostan, minkä koen itselleni ja mahdollisesti jollekin toisellekin hyödylliseksi. Kyllähän minä kirjallisuutta mielelläni luen, eläydyn, analysoin ja tulkitsen. Hengenasiat ja vaikkapa ihan kristillinen usko eivät katsos sulje pois kriittistä ja analyyttistä ajattelua, sitä järkeä, josta vonkaat ihmisiä luopumaan. Pikemminkin se terävöittää ja tukee uskoa, ei Jumala tarkoittanut meidän olevan mitään helposti vietäviä idiootteja.
…Mutta älä erehdy luulemaan että haluaisin raittiudellesi tai persoonallesi kuseskella, en missään tapauksessa. Tässä tulee nyt sitä sanan säilää, josta ketjussani sinulle kerroin, oikein metrimitalla. Katsos kun minä en oikein usko keneenkään, joka kuvittelee tietävänsä kaiken korkeammasta totuudesta. Tämä siksi että senkaltaisesta lähestymisestä puuttuu juurikin em. kriittinen ja analyyttinen ajattelu. Järjellä terävöitettyä " totuutta " sen sijaan tutkin aina mielenkiinnolla, olin sitten samaa tai eri mieltä asiasta. Haluaisin hieman herätellä sitä järkeä sinussa.
Kaikkea hyvää Sinulle toivoen joka tapauksessa, R-R.
Tarkoituksesi vaikuttaisikin olevan hämätä tulokasta, tai ainakin estää ketään menemästä AA:n pariin antamalla AA:sta mahdollisimman omituinen ja hihhulimainen kuva. Jos niin on, niin kyllä; se on trollaamista. Tunnut pyrkivän antamaan tahallasi kuvan kiihkouskonnollisesta lahkosta, jonka fundamentalismilla on mahdollisimman vähän tekemistä oikean hengellisyyden kanssa.
Henkilönä sinua en ole arvostellut, enhän edes tiedä yhtään mitään millainen henkilönä olet etkä siitä ole yhtään mitään kertonutkaan. Et ole kertonut myöskään päihdehistoriaasti, et raitistumisestasi, et kokemuksistasi, et taustastasi, etkä paljon mistään muustakaan.
Näen ainostaan viestisi joissa teet jatkuvaa pilaa AA:sta.
AA:n sisältö selviiää palaveriin menemällä ja niissä käymällä. En kuitenkaan viitsi suositella edes sinulle palaveriin menemistä ja AA:han tutustumista, koska sellainenhan olisi tuputtamista jota ei tällä foorumilla varsinkaan hyväksytä.
Sisältöön tutustumiseen on mainio tilaisuus myös Kevätpäivillä kahden viikon kuluttua, mutta arvaampa että nimimerkillä perusmies kirjoittava henkilö ei siihen tapahtumaan tule.
PS. Kirjoitustapasi muistuttaa hyvin paljon erästä palstalta “itkien poistunutta” (sic) AA-kriittistä ellei peräti AA:han vihamielisesti suhtautunutta nimimerkkiä, mutta en vielä sano ketä.
By the way: jos joku haluaa ihan oikeasti historiallista tietoa AA:n synnystä, 12 askeleen synnystä ja AA-kirjallisuuden kirjoittamisesta, niin suositeltavaa luettavaa on Nan Robertsonin kirja “Alkoholismista voi toipua : millainen on AA sisältäpäin” (Otava 1989). Alkup. teos “Getting better : inside Alkoholics Anonymous”.
Robertson on tutkiva journalisti ja sen lisäksi AA:lainen ja raitistunut alkoholisti. Ainoita henkilöitä, joka on kirjoittanut AA:sta ns. sisältä käsin omalla nimellään, eli saanut ikäänkuin poikkeusluvan nimettömyyden perinteen tilapäiseen rikkomiseen. Silti hän kirjoittaa myös tarpeeksi tutkivalla ja analyyttisella otteella, suhtautumatta liiallisella varovaisuudella tai mainostaen aiheeseensa.
Kirjassa on myös mielenkiintoista tietoa lääketieteellisten piirien suhtautumisesta alkoholismiin viime vuosisadalla, ja eräästä 12 askeleen hoitomenetelmää soveltavasta kuntoutuslaitoksesta.
Perusmies " sinua kopioin " AA:n askeleet, perinteet ja Iso Kirja eivät tietenkään ole itsensä kanssa ristiriidassa. Kirjojen “tekijä” käy ilmi Ison kirjan teksteistä, se ei varsinaisesti kukaan ihminen ole ollut. Kun Iso Kirja sisältää myös vastaukset mahdollisiin kysymyksiin ja epäilyihin, mitä outoa siinä voisi voisiolla “”“”"
Jos viitsit lukea opukset , tulet huomaamaan em kirjallisuuden kysyvän kaikkea mahdollista ja vastaavan
kaikkeen mikä liikkuu . Oleellista on se ettei ne kysymykset eikä vastaukset johda raittiuteen vaan vastaus
päättyy kysymykseen ja kysymys vastaukseen . youtube.com/watch?v=zfxel_vUPOs
Vielä Perusmies jos käyt vuosia aa-ryhmissä tulet huomaamaan saman kuin minäkin , jengiä
valuu ovesta sisään pettyen pyrkimyksiinsä sattumaraittiiden vakuutellessa toisilleen tärkeintä olevan
että pysyvät itse raittiina . Eli ylläpitävät tietovajeella kuvitelmaansa ohjelman raitistavasta vaikutuksesta
Jos ohjelma toimisi oikeesti ! se näkyis muualla kuin muutaman isoäänisen veisuulla ohjelmasta !
Jos se oikeesti toimisi , vastaanotoilla ongelmaisia kehoitettaisiin menemään ryhmiin !
Ameriikoissa rattijuoppoja määrätään aa:han .
AA:han voit myös tulla kännissä , pillereissä , huumeissa , sokerikoomassa , tupakoituasi ja juotuasi kahvia.
Tämän päivän AA ei perustu vetovoimaan , ainoastaan tyhjiin lupauksiin hoito-ohjelmasta .
Tietovajeeseen perustuu koko roska, tyhjään kuvitelmaan ja katteettomiin lupauksiin !
Sitä on AA … Kuin myös on luulo toipuneista alkoholisteista . Ne sattumaraittiit on toipumaisillaan jotka
siellä jaksaa vuodesta toiseen kahvia keitellä toisilleen , pimeässä huoneessa häränsilmään osuneille.
Hannu 11 !
“”"
Ryhmillä tosin on oikeus toimia tavallaa,määrätyin periaattein. “”"
Niinpä Niimpä ! Ilman ohjenuoraa , ilman toimivaa hoitoa on aa pelkkä sekametelisoppa !
Suomen kokoisessa maassa jos olisi jokin selkeä alkoholisteja auttava ratkaisu olemassa , tietäisimme Sen .
Nyt on monenmontaa erilaista " räpellystä " perustettu asian ympärille. Reppuhommissa suomea kiertäneenä
tulin huomanneeksi kuinka pieni aa-piiri on pyöriessään . Se ei ole alati laajeneva enempi sammaloituvaksi
voisi toimintaa sanoa. Sattumaraittiden puuhamaa :mrgreen: .
Otsikko vertasi kirjaimellisen jne, totuudellisuuteen .
Se askeleiksi sanottu kaikenkattava höpötihöö olisi hyvä jos se auttaisi, mutta ymmärtäkäämme todellisuus
Oikeessa mailmassa askeleet sekä niiden varaan rakentuneet hoito-ohjelmat tuottaa korkeintaan jonkinlaisen
juomatauon . Kysymys ei ole rahasta ainoastaan siitä ettei ole perustaa mihin hoidon voisi rakentaa .
Tuomioja politikoidessaan totes jossakin yhteydessä Unelmahötöksi jonkin asian .
Se " totuudellisuus " suurin ns. AA:n avulla raitistuneista ei tee ohjelman esittämiä toimenpiteitä , ei korjaa
aiheuttamiaan vahinkoja eikä kerro puolisolleen pettämisiään jne, Eläen kuitenkin raittiina .
Minun kirjoittamani ei ole kokototuus. kommia , asiaan ei sitä taida löytää muutkaan
Suomenkin kokoisessa maassa on lukuisia alkoholisteja auttavia ratkaisuja olemassa, ja me tiedämme sen.
Siihen aikaan kun Kanttoona on kiertänyt reppuhommissa Suomea, ei varmaan ollut keksitty vielä edes väriteleviissiota, mutta silloinkin oli muutamia tukea tarjoavia instasseja olemassa, vertaistuen lisäksi.
Esim. Järvenpään Sosiaalisairaala aloitti toiminasta 1951, silloisena valtion omistmana Alkoholistien vastaanottolaitoksena.
Jo siihen aikaan olisi ollut tarvetta myös asiantuntevalle huumetyölle, kun sotainvalidit ja sotaveteraanit kärvistelivät edellisen vuosikymmenen perua olevissa metamfetamiini- ja opiaattirefloissaan sotatraumojen lisäksi. Mutta paljon heidän ongelmiaan lakaistiin maton alle, joka oli “kaunis kiitos” itsenäisyydestämme.
Mutta joo, kun mun faija oli jotain parikymppinen hipin retale, ei vissiin pikkupaikkakunnalla ollut muuta tarjolla kuin AA, A-kilta ja jokin katkaisuhoitopaikka mielisairaalan yhteydessä.
Näilläkin eväin pääsi parhaimmillaan parin vuoden raittiuteen, joka oli sekin arvokasta aikaa muulle perheelle.
Nykyisin alkoholisteja suorastaan hemmotellaan (jos näin saa sanoa) mitä parhaimmilla hoitomenetelmillä, ja päihdeongelmien kuumin polttopiste onkin siirtymässä käsiin räjähtävään huumeongelmaan. Asia kaipaisi muitakin toimenpiteitä kuin metadon-hanojen avaaminen entistä enemmän ja psykiatristen ensiapupolien valmiuksien lisääminen “design-huumeita” sokkona kokeilemaan innostuneille.
Ja minä tässä vaan lykkään kevätsiivousta ja kouluhakemuksen täyttämistä jotka pitää tänään tehdä.
Miksi pitäis väkisin kaivaa paskasta jotain hyvää ja myönteistä.
Mennä vuodesta toiseen sontaläjään kieriskelemään toivoen jotain myönteistä tapahtuvan .
Jos jokin asia näyttää paskalta , haisee paskalta ja maistuu paskalta niin se on paskaa.
Aikansa haistuaan maatuu pois ja haitta häipyy ellei joku väännä uutta torttua lemuamaan.
Tää ketju puhuu aa-totuudellisuudesta
Ehkä Hannun ja Minun persoonat raittiudesta huolimatta olivat liikaa ryhmille.
Kostea uni raittiudesta ja yhteiskuntaamme hyödyttävien entisten juoppojen kirmaamisesta kevät nurmella
lähes paratiisimaisissa olosuhteissa on unta vain
Se uni on joskus ammoisina aikoina voinut uskontojen aivopesemässä ympäristössä toimiakkin .
Ennen kertoiltiin kuinka siellä sun täällä tapahtui suuria ihmeitä , nyt ei enään tapahdu kuin korkeintaan
taikurimaisia huijjauksia joiden todenperäisyys ei kestä lähempää tarkastelua.
Miks kannustaa päihderiippuvaista uskomaan johonkin jonka toimimattomuus on osoitettu.
Siksikö et pelko sisällämme toipumisen sijaan ajaa meitä uudestaan ja uudestaan ryhmiin. Pelko juomisesta
sulkee silmämme näkemästä ja kertomasta mitä ympärillämme tapahtuu !
On oikeastaan ihan hyvä asia, jos pelko juomisesta ajaa ryhmiin, niinkuin Pohojanmaan isäntä kirjoittaa. Monilla onnettomillahan asia ei ole edes niin hyvin, vaan pelko ryhmistä ajaa juomaan.
Tulikin muuten ihan mieleen minulle rakas yhteisöhoidon metodi, jonka jossain versioissa retkahdus ei johdakaan automaattiseen hoidon loppumiseen, vaan ensimmäinen sanktio on se että retkahdusta käsitellään ja repostellaan ennalta sovittuna ajankohtana piirissä koko hoitoyhteisön kesken.
Tämä on retkahtaneelle kova paikka: häpeä, morkkis, “jengipetturuuden” tunne, ehkä päälle vielä pienet vierotusoireet… Käykin usein niin, että retkahtanut jänistää ja karkaa jatkamaan retkahdustaan, pistää puhelimen kiinni ja niinsanotusti antaa mennä vaan, sillä kovien tosiasioiden ja oman mokan kohtaaminen on liian pelottava asia.
Mutta jos henkilö sen sijaan uskaltautuu hoitavan yhteisön eteen oman ongelmansa ja virheensä kanssa ja käsittelee sen, voikin käydä niin että se retkahduskin osoittautuu hyödylliseksi oppimiskokemukseksi; eikä vain itselle vaan koko yhteisölle.
Jotkut autonomisen yhteisöhoidon kannattajat jopa sanovat että retkahduksethan ovat hyvä asia, koska ne ovat aina oppimisen paikkoja. Jos kukaan ei mokaisi koskaan, kukaan ei myöskään oppisi mitään.
Tietysti olisi suotavaa, ettei näinkään ajatellen se sama henkilö retkahtaisi jatkuvasti, vaan seuraavalla kerralla retkahtaja olisi joku muu.
Tällä zydeemillä hoidetaan onnistuneesti vaikeampiakin päihdetapauksia kuin kuppiloiden kaljasieppoja tai kabinettien konjakkijuoppoja. Yhteisöhoidolla on saatu raittiin elämän alkuun jopa yhteiskunnan syrjäisimmän laidan narkomaaneja ja huumepiirien vaikutusvaltaisempiakin jeppejä. (“Raittius on ihan ok mutta miten vtussa mä pärjään jollain muka alle 2 tonnilla kuussa?” äimisteli eräs jonka aikeina oli vaihtaa huumebisnekset rehelliseen työhön. Tulot pieneni murto-osaan entisistä.
Mutta siitä pelosta siis piti vielä kirjottaa. Pelkohan sinänsä voi olla joko hyödyllinen tai haitallinen asia. Pelko on luonnollisimpia vaistojamme, ja itse asiassa ilman sitä ei säilyttäisi edes hengissä. Tiettyjä asioita pitääkin pelätä, sillä pelko saa joko pakenemaan, puolustautumaan tai suojautumaan vaaralta tarpeen mukaan. Pelko säätelee suoraan itsesuojeluvaistoamme.
Haitallistakin pelkoa on, ja siitä kaikki tällä foorumilla tietävätkin jo ihan tarpeeksi paljon.
Juu, ilman yksilöllistä sisäänrakennettua varoitusjärjestelmäämme olisi kai tämänkin karvattoman apinalajin taivallus katkennut jo alkuunsa sinne Afrikkaan. On vielä kaikkien eduksi se, että isossa porukassa on ujompia ja rohkeampia yksilöitä, konservatiiveja ja radikaaleja, jolloin jo hyväksi havaitut asiat säilyvät ja uuttakin uskalletaan kokeilla.
Jos ajatellaan, että ihmislajin historia on kumminkin hirvittävän lyhyt koko elämän historiassa, siitä aiheutuu nykyään monenmoisia ongelmia. Isojen aivojemme mahdollistama älykkyys on aiheuttanut tämän tilanteen, että biologinen evoluutiomme ei pysy millään kulttuurievoluutiomme perässä, eli elämme näillä savanni-ihmisen värkeillämme 2000-luvun maailmassa, jonka olemme itse rakentaneet. Ja kun oma käsityskyky ei ole aina synkassa ympäröivän todellisuuden kanssa, siitä aiheutuu monenlaista hämmennystä, pelkoakin. Luonnollinen pelko voi tuntua nyky-yhteiskunnassa aiheettomalta, tai ainakin suhteettoman kovalta todelliseen uhkaan nähden, kun leijona ei vaani ihmistä enää muualla kuin viinapullon etiketissä. Nopeatempoinen nykyaika tuntuu lisäksi suosivan niitä lauman rohkeimpia yksilöitä, jolloin hitaammin reagoivat yksilöt tuppaavat välillä unohtumaan ja jäämään jopa jalkoihin, mikä ei ole kaikissa tapauksissa enää koko porukan etu. Kuka ehtii kypsytellä asioita, jos uusiin tilanteisiin pitää mennä aina kädet edellä, ei pää-?
Omalla kohdallani olen joutunut tuntemaan suhteettoman kovaa pelkoa ahdistuneisuushäiriöni muodossa. Ei ole kivaa, kun mieli ja keho ovat hälytystilassa oireineen kaikkineen päivittäisessä elämässä ja pahimmillaan omassa kotona, kun tiedostan itsekin, että se on järjetöntä. Onneksi oireilu vähenee oleellisesti tai lakkaa jopa kokonaan itseäni hoitamalla, kiitos tämän 2000-luvun lääketieteen ja psykiatrian.
jos käyt vuosia aa-ryhmissä tulet huomaamaan saman kuin minäkin , jengiä
on unta vain 
