^ Varsin valitettava eikä lainkaan harvinainen näkökanta Suomessa tuo, josta Marina kertoi.
Ainoa totuuden siru on siinä, että juopoksi tulee juomalla, mutta kaikkiinhan tämäkään ei päde koska joillakin on niin vahva geneettinen perimä alkoholismiin, että heidän voi sanoa toden totta alkoholisoituvan ensimmäisestä huikastaan jonka joskus teininä huulilleen saavat.
Rakkautta ensi maistamisella.
Wo-hooo! Haiti!
Mua tässä vähän masenteli kun ei tänä talvena päässyt mihinkään missä pippuri kasvaa (missä kaikkialla pippuri kasvaakaan?), mutta kotimaassakin alkaa viihtymään kevään saapuessa aina vaan paremmin.
Mulla ei ole muita reissuja näköpiirissä nyt kuin opiskeluihini kuuluva kansainvälinen työherjottelu NEPALissa… mutta se vasta 1½ vuoden päästä.
Bändillämme saattaisi olla tarjolla keikkoja Saksassa, mutta se on vielä pelkällä puheasteella. Ja toinen juttu viitsinkö mä niiden kaljasieppojen kanssa enää mihkään lähteä.
Viimesimmän ulkomaan keikkareissumme (Baltia, kesä 2007) jälkeen löysin itseni katkolta!
Mitä luulisit, että mitkä on motiivit ja tarve tuoda tuollaista tietoa esille?
Itse en sääli alkoholisteja, jos juovat, enkä sääli jos raitistuvat. Alkoholisti voi todellakin herättää halveksuntaa, kun on se samaistuminen olemassa, kuten esim elokuvissa. Alkoholisteja on monenlaisia, mutta luonteenheikkoutta en ole havainnut, kun kuka todellakin jaksaa, pystyy, viitsii ja on kykenevä valehtelemaan itselleenkin silmät kirkkaina vuosia, vuosikymmeniä.
Sairausjuttu taas on kaikille osapuolille parasta, kun käsitys siitä miksi jeppe juo voi avata todenteolla sen raitistumisen kynnyksen, jota varmasti kaipaa yksi jos toinenkin tuohon alkoholistiin kosketuksissa oleva ihminen tai taho.
Kuka maksaa, kenen varoilla hoidetaan jos hoidetaan, siinäpä visainen juttu. Itsekin saa maksaa, mutta eikö tässäkin ole se hyvä puoli, jos alkoholisti raitistuu ja muuttuu hyödylliseksi kansalaiseksi, niin hänhän maksaa taas verorahoja, eikä vain kuluta niitä.
Raitistuminen on kaikille osapuolille edullisempaa, kuin se että juominen jatkuu. Juomisen alkamisen estoon voisi laittaa lisävarora, päihdevalistukseen ja siihen, että luotaisiin todellinen mielikuva päihtyneistä ihmisistä. Ei ole kaunista katseltavaa.
Hui kauheeta tekstiä… Vai luonteenlujuus puuttuu… No, ei multa ainakaan oikeastaan missään asiassa. Alkoholi vaan vienyt mennessään aina välillä.
Ihanaa oikeesti olla raitis! Tuli oikein tippa linssiin äsken kun on niin hyvä olla… Fyysisesti ja psyykkisesti. Ja uudet kuviot innostaa totta kai. Kevättä rinnassa ou jee!
Enhän mä pysty yhtään juomaan… Heti kun olen viikon, pari ollut raittiina, ajattelen, että voinhan mä yhden ottaa. Olenhan nyt muutenkin elänyt suht kurinalaista elämää urheillen ja syöden terveellisesti. Pystynkin vain sen yhden sitten juomaan mutta siitä jää “se vaihde päälle”. Eli alan ajattelemaan milloin taas voisin ottaa sen yhden… Tai muutaman… Pakko nyt vaan lopettaa juomisen kanssa leikkiminen. Ei sovi mulle tämä masentava aine.
Kuullostaa minun viimevuoden elämältäni. Viikko-pari ja sitten rumba alkaa uudestaan.Viikko meni hyvin, toinen kärvistelessä ja sitten luulin jo osaavani kohtuujuomisen. Kuinka väärässä olin jokakerta. Eikä niitä kertoja ollut muutama.
1.1 kun lopetin, tiesin tai otin huomioon että näin käy taas. Halusin lopettaa mutta minun oli haettava apua. Antabukset, plinkkiin kirjoittaminen, AA ja puolisolle kertominen asia kaunistelematta saaden hänen tukensa. En tiedä olisiko joku yksistään noista riittänyt, mutta en uskalla enää riskeerata, kun olen nyt kaksi kuukautta ollut juomatta kuuden vuoden riippuvuuden jälkeen. Esim viime viikolla kun teki mieli hakea alkosta giniä, olisin varmaan zombiena sinne kävellyt, tiennyt tasan tarkkaan mistä pulloni löytyy, mutta minulla oli antabukset laukussa ja pakotin itseni ottamaan tabletin. Siinä hetkellä se tuntui vaikealta mutta nyt jo vähän hymyilyttää moinen tahtojen taistelu. Mutta onnellinen siitä, että minulla oli tuo taikapilleri! Hitto sitä itseinhoa mikä siitä olisi minulle seurannut.
Hyvää tiistai-iltaa ja tsemppiä raittiuden tielläsi, älä anna periksi. Älä!
Niiii-in, siiis ottamaan yhden mutta minkä yhden? Yhden perskännin?
Vaiko vain ottamaan yhden drinksun tai yhden pienen tölkin olutta tai sidukkaa? Mitä niin pienellä tipalla tekee? Yhtä tyhjän kanssa! Ja koska se on yhtä tyhjän kanssa, se ei jääkään siihen yhteen.
Totta. Yksi kalja on yhtä tyhjän kanssa, kaksikaan ei tunnu missään, kolmannesta alkaa pikkuhiljaa päästä fiilikseen ja pakottaa siihen seuraavaan. Ja seuraavaan ja seuraavaan. Niinpä se eka on jo liikaa ja kymmenes liian vähän.
Rentouttava “yksi” on pian kammottava överikänni, joka ei todennäköisesti jää siihen vaan jatkuu jossain muodossa huomenna, ylihuomenna ja niin päästäänkin taas kentälle kunnolla pörräilemään.
Tää on se helppo tie. Ja tuttu.
Ainakin mun kohdalla kohtuujuominen on hassu käsite ja otankin nyt heti taas sen Antabuksen, jotta tulevan viikonlopun juhlista selviäisin selvin päin.
Mmm joo, totta puhutte! Mitäs sillä yhdellä tekee?
Luulee, että se jotenkin “kuuluu” asiaan kun on kavereiden kanssa jossain mutta yhtä hyvinhän voi juoda alkoholitonta jos oikeasti aikoo vain sen yhden juoda.
Meillä oli tulossa työristeily ja a-klinikallakin juttelin, ettei minulla enää ole alkoholistiolo (mitä itsensä huijaamista) ja että ajattelin työristeilyllä sitten vähän juoda. No, aamuun astihan siellä meni eikä siinä mitään, niin muillakin. Seuraavana päivänä jäätävä olo enkä silloin siis juonut mutta sen seuraavana päivänä, en muuta pystynyt ajattelemaankaan kun että olisi kiva nyt vetää kalsarikännit…
Ja näillä ollaan menty taas muutama päivä.
Argh!
Mulla a-klinikalle aika vasta parin viikon päästä, eli ehdin miettiä sitä antabusta.
No, jotain hyvää näissä repsahduksissa sentään, kynnys olla ilman alkoa ei enää ole niin suuri tai tunnu niin mahdottomalta. Tiedän, että pystyn siihen suht helpostikin. Homma menee mäkeen vain silloin, kun alan ajattelemaan, että voinhan minä joskus/yhden/jotain juoda. Luulen, että nyt viisastuneena, voisin pystyä nämä ajatukset huomaamaan ja pistää vastaan näille ajatuksille ja muistuttaa itseäni, etten voi juoda. Vaikka lukemalla tätä pientä ketjuani
No niin selvää päivää ja elämää kaikille!
…Tiedän, että pitäisi ajatella vain etten tänään juo mutta minulle ehkä toimii paremmin tämä selvä elämä-ajattelu, silloin jotenkin voin unohtaa koko alkoholin olemassaolon ja keskittyä elämään. En tiedä. Time will tell.
Tää on kyllä meillä suurkuluttajilla/holisteillakin hyvin yksilöllistä. Mulle ainakin 1-3 annosta tuntuu ja tuo rennon/hyvän fiiliksen. Seuraava porras meneekin sitten siellä jossain kymmenessä annoksessa. Eli omalta kohdaltani en valitettavasti pääse edes sanomaan, että en haluaisi käyttää alkoholia kohtuudella koska “kohtuus ei tunnu miltään.”
Viime aikoina vaan hyvinkin pienet alkoholimäärät ovat aiheuttaneet kohtuutonta henkistä alavireisyyttä.
Yhdyn jok´ikiseen sanaan Voisiko sanoa valitettavasti, koska olisi ehkä helpompaa jos ei ikinä pystyisi lopettamaan sen kahden, kolmen tai neljän jälkeen. Mutta kun pystyy ja silti heti masentaa sekä ahdistaa ihan helvetisti. Täällä juomattomuutta kohta kolme viikkoa täynnä vaikka en halua päiviä laskeakaan. Vaikeeta ei nyt ole ollut. Tsemppiä kaikille!
Samaa mieltä olen, että saan minäkin sen yhdenkin jo tuntumaan jossain ja usein pystynkin lopettamaan juomisen siihen mutta… se halu juoda ja juoda paljon enemmän on kuitenkin siellä jossain. Kun sen yhden maistan, olen jo miettimässä milloin voisin taas ottaa yhden… ja sitten parin viikon päästä sitä taas ollaan menty, ja aika lujaa. Eli ei sovi minulle mitkään yhdet tai kahdet
Hei tinky ! Minäkin raittina reilu 2kuukautta ja viikko sitten retkahdin.Taisi 3päivää mennä.Hirveä morkkis seurasi ja kaikkeni teen ettei näin käy.Ketjussani enmmänkin tuntojani ja meillä tää ero-asia aika pinnalla kans.Mukavaa raitista päivää! Työt odottaa!t.akkari
Pieni päivitys…
Suht hyvin tämä raittius nyt sujunut mutta jotenkin noiden repsahdusten jälkeen pelottaa, että niin helposti voin alkaa juomaan taas. Päätin siis hakea antabusta nyt tueksi. Keskiviikkona selviää jos maksani on tarpeeksi hyvässä kunnossa saadakseni reseptin. Kävin tänään antamassa verinäytteen.
Että semmosta. Hyvä fiilis oikeastaan ja en halua enää vaarantaa raittiuttani mitenkään!
Ups and downsien jälkeen menee taas aika hyvin. Antabusta syön ja vaikka alussa jätin niitä vähän väliin ja pitkitin aloittamista, olen nyt syönyt niitä jo kolmisen viikkoa päivittäin. Eli raittiina ollaan ja pysytään nyt.
En ole jaksanut kirjoitella, kun en tiedä oikein mitä kirjoittaisin mutta lukenut olen kyllä ketjujanne aina välillä. Etenkin antiloopilla on niin syviä ajatuksia, että vaikea siihen on enää heittää mitään
No ei kai, mutta töiden jälkeen huomaan, ettei ajatus enää niin syväluotaavasti lennä.
Elämä kuitenkin maistuu, uusia rentoutumiskeinoja olen pikku hiljaa löytänyt ja nyt liikunnasta on tullut “huumeeni”… No täytyy siitäkin kait sitten “vieroittautua” mutta antaa nyt alussa mennä näin.
enpäs ole pitkään aikaan täälläkään käynyt!
ulkomailla tuli oleskeltua yli kuukausi ja kesä vienyt mennessään.
kokeilin taas juomista kun ajattelin, että kyllä nyt olen tarpeeksi vahva juomaan vain joskus, mutta ei ei ei toimi minulla. putket jää aina pikkuhiljaa päälle vaikka ajattelisinkin, että juon vain yhden illan kavereiden kanssa.
täysraittius on ainut mahdollisuus minulla. ketuttaa kun nyt taas pienet masennukset tulleet takaisin. minulla meni niin hyvin pari kuukautta (joista suurimman osan olin juomatta). ne hyvät fiilikset jotka ennen oli, ainakin motivoivat jatkamaan raittiutta ja onneksi on antabuksia vielä jäljellä kaapissa.
mietin taas sitä a-klinikalla käyntiä. mulla ei oikein natsannut sen työntekijän kanssa, jota olen tavannut. ehkä se, että hän mies, minä nainen? en kokenut, että hän ymmärsi oikein ongelmaani ja vähätteli juomistani.
nyt täytyy onnistua tämä raittius, olen jo tuhlannut niin paljon aikaa elämästäni!
olen siis kohta 30-kymppinen nainen, joka on suurimman osan elämästään seikkaillut milloin milläkin mantereella… saanut tehdä ihania asioita, kokenut huimia rakkauksia mutta koettelemusten jälkeen, nyt takaisin suomessa ollut pari vuotta ja aika hakusessa elämä - minne päin - mitä - kenen kanssa. alkoholi on dominoinut elämää parisen vuotta (vaikka töissä olen käynytkin) ja nyt koen niin vahvasti että pakko saada muutos tähän. koin niin suuria pettymyksiä ulkomailla, että olen tavallaan halunnut “rankaista” itseäni epäonnistumisista ja juoda ja olla yksin kämpässä vaan. olisiko nyt aika itsensä hellimisen, juomisen jättämisen sikseen ja elämän alkamisen?
toivottavasti! ensimmäisiä askelia otetaan antabuksen avulla kuitenkin.
Kannattaa valita ulkomaatkin oikein menee muslimimaihin joisssa ei viinaa juoda ja cannabiksestakin saa telotustuomion… USA.han kun menee niin menee paikkaan joka on Raamattuvyöhykettä, ja julkijuopumuksesta poliisit vie putkaan ja antaa tuomion… easyy…
The Land of hope and glory. Amerikka on sitten jännä. Pohjois-Amerikka on myös niitä harvoja maanosia, joissa minä en ole koskaan käynyt. (Ne muut on napamantereet ja Australia).
Haluaisin käydä ainakin N.Y.C:issä. En usko että haluaisin viettää siellä kuukausia niinkuin jossain Aasiassa, mutta käväistä edes. Piipahtaa.
Olishan se tietty kans once in a lifetime -juttu ajaa avoautolla läpi koko mantereen, vaikka Nycista Friscoon. Tai no, miksei umpiautollakin paremman puutteessa. Oi, hullut unelmat. <3
Bändille saisi varmaan keikkoja sieltä, mutta sehän olisi taas “artisti maksaa” -tyylinen maailmavalloitusreissu. “Jees jees, tulkaa vaan keikalle mutta maksakaa lennot itse”.
Hey Tinky! Tervetuloa takas back to Finlandia! Missäs kaukana sinä olit?
Mene ihmeessä uudestään A-klinikalle. Voihan olla että saat uudella käynnillä uuden työntekijän joka on naispuolinen, tai voi kai itse esittää toiveen että olisi naispuolinen työntekijä.
Meitä on täällä monta ihan samanlaisia tapauksia. Tarpeeksi on tullut läträttyä alkon kanssa. Nyt on aika alkaa uusi pa paljon parempi elämä. Voimia muutokseen
Haiti!
menee muslimimaihin joisssa ei viinaa juoda ja cannabiksestakin saa telotustuomion… USA.han kun menee niin menee paikkaan joka on Raamattuvyöhykettä, ja julkijuopumuksesta poliisit vie putkaan ja antaa tuomion… easyy…
Amerikka on sitten jännä. Pohjois-Amerikka on myös niitä harvoja maanosia, joissa minä en ole koskaan käynyt. (Ne muut on napamantereet ja Australia).
Oi, hullut unelmat. <3