Ketjuni mun...

Me Lopettajat
1

Minua kehoitettiin kirjoittamaan oma ketju tänne ja niin teen. Uskon itsekin, että se on hyvä juttu. Voin tähän kirjoittaa päiävkirjan tapaisesti miten raittiina eläminen sujuu. Viidettä päivää siis eletään ja kaikki sujunut yllättävän helposti. Huomenna olisi aika A-klinikalle ja aion kyllä mennä, vaikka nyt tuntuukin siltä, etten mukamas tarvitsisi sitä. Olenhan jo viisi päivää ollut raittiina… Just joo…

Ja sitä ennen…
Join melkeinpä joka päivä maksimimääränä kahden viinipullon verran (siis ihan maksimissa ja todella harvoin “vanhingossa”) ja miniminä kolmisen isoa olutta. Arvatkaa vaan, olenko ollut miltei aina krapulassa töissä!Ja tätä juomista kesti puolitoista vuotta. Huhhuh! Onpas ollut uuvuttavaa ja masentavaa aikaa.

Urheilu, ystävät, perhe ja miltei kaikki muu paitsi työ on jäänyt pikkuhiljaa. Hävettää oma olemuskin, sen takia olen ottanut etäisyyttä kaikkiin ja kaikkeen.

Olen varmaan ekasta oluesta asti (10v.) ollut juoppo. Siis yksi olut tuli maistettua 10-vuotiaana ja seuraavat juomiset “vasta” 12-vuotiaana mutta muistan, että jo lapsena olisi tehnyt mieli lisää. Onneksi olen aina harrastanut paljon ja ei ole ollut aikaa juoda niin usein, tai siis edes muistanut juoda. 15-vuotiaana aloimme sitten kavereiden kanssa juomaan kännejä usein viikonloppuisin. Tiedostin jo teininä, että minulle alkoholi oli tärkeämpi kuin muille. Join ja halusin aina vain lisää. Muut joivat, jotta voisivat pitää hauskaa. Minä join juodakseni lisää.

17-vuotiaana liityin uskovaisten jengiin ja sen myötä lopetin juomisen moneksi, moneksi vuodeksi. Elämä vei ulkomaille ja opiskeluihin ja milloin minne seikkailuihin ja selvänä olin kaikessa. Poikkeuksena perheen kanssa vietetyt lomat tai pyhät (pari kertaa vuodessa). Silloin saatoin juoda vanhempien kanssa muutaman ja huomasin aina, että olisin halunnut vetää kunnon kännit. Melkein kymmenen vuotta elin aika terveellisesti ja melkein juomatta mutta ison pettymyksen jälkeen ulkomailta palatessani suomeen noin viisi vuotta sitten, aloin juomaan viiniä. Kavereiden kanssa illanvietoissa mutta myös välillä yksin kotona. Aluksi kaikki sujuikin aika hyvin mutta toisen suuren pettymyksen (sydänsuruja ja elämänhaaveita) jälkeen, muistan melkein päättäneeni, että nyt mennään pohjalle. Ja niin ollaan mentykin. Alkoholi on ollut ensin harrastus, ajanviete, kaveri ja lopulta rakastaja.

Nyt sitten ollaan eroamassa, tai no oikeastaan jo erottu. Päätös ainakin tehty, etten enää alkholiin koske. Ainakaan tänään.

Tässä mun stoori lyhkäisyydessään. Kirjoittelen tänne päivittäin, koska koen tämän todella tärkeäksi toipumisen välineeksi. Niin kuin varmaan te kaikki muutkin! Onneksi on plinkki!

*tinky

2

Ihan hyvin sinä osaat asiat kiteyttää. Tuossahan se niin kuin sanot koko ongelman ydin ainakin minun mielestäni. Sellainen sanonta on olemassa kuin “yksi ryyppy on liikaa ja tuhat liian vähän”.

Eipä muuta kuin tarmokasta jatkoa. Päivistä kertyy viikkoja viikoista kuukausia ja kuukausista vuosia.

3

Ihan varmasti hyvä ajatus aloittaa oma ketju, silloin siinä oman selviytymisen (raitistumisen, ongelmanratkaisun, elämänhallinnan parantamisen… mikä nyt sopivimmalta tuntuukin) kirjoitteluun ja pohdiskeluun tulee enemmän säännöllisyyttäkin… ja voi vaikka sitten jälkikäteen seurailla josko jossain asiassa olisivat mietteet muuttuneet ja painopisteet muuttuneet ajan myötä.

Viisi päivää… se on hyvä saavutus. Minulle jäi ensimmäisistä selvänäolopäivistä ihan mukavat muistot, vaikka se silloin alkuun olikin sellaista itsensä kanssa tahimista. Kuitenkin, kun jokainen selvänäoltu tuntikin oli aina uusi ennätys, siitä jäi kyllä mukavia muistijälkiä jotka sitten joskus saattavat toimia juuri semmoisina onnistumisen kokemusten antamina voimavaroina, itseluottamuksen ja omanarvontunnon lisääjinä jotka helppaavat ihan erilaisissakin asioissa.

No, minulla meni pari viikkoa ennenkuin uskaltauduin tänne plinkkiinkään kirjoittamaan, mutta sittenpä taisin sen muutaman ensimmäisen kuukauden ajan ollakin lähjes päivittäin jotain ajatuksiani selvittelemässä.

Ja, vaikka siinä sitten tulikin myös lunta tupaan, kun asioita omalla tavallani mietiskelin enkä alkanut valmiisiin ratkaisumalleihin tyytymään nkiin enpä hiukkaakaan kadu tännetuloani.

Siitä vaan, ja menestystä elämäntapojen uudelleenjärjestelyyn toivottelen!

4

On se vaan aivan mahtavaa, että ei tarvitse tuon kauempaa perusteellista juomista harrastaa, kun jo voi lopettaa. Olisi ollut mahikset huomata asia itsellänikin varmasti ihan alusta asti,vaan ei sitten kuitenkaan ollut. Miksi mittari täyttyy toisella jo huomattavasti nuorempana tai vähemmän juoneena, se ei taida tänäänkään selvitä. Joka tapauksessa hurjasti onnea lopettamisellesi, jonka tarpeellisuuden olet suhteellisen ajoissa huomannut. Olen itse saanut tästä plinkistä paljon irti. Oli keinosi raittiutta kohti ihan mitkä hyvänsä, AA tai oma-apua tai päällä seisonta,niin ne ovat omia ja sinun näköisiä ratkaisuja sekä ihan itse ajateltuja. Valmiita ratkaisuja ei ole. :stuck_out_tongue:

5

Ei muuta kuin kirjaimia ruustaamaan ja historiaa muistiin, jota voi sitten hetkenä toisena käydä palauttelemassa mieleen, mikäli ilmenee tarvetta muistutella itseään täällä olemisesta ja kirjoittelusta :slight_smile:

Tämä on itsellenikin osoittautunut erittäin hyväksi apuvälineeksi omien ajatusten ja tuntemusten käsittelemiseksi ja niiden työstämiseksi. Aina kun jotain kirjoittaa, niin tulee asioita pala palalta pohdittua vähän pintaa syvemmältä ja aukaisee omia silmiä koko ajan näkemään enemmän ja enemmän.

Ellei kukaan tänne olisi päiväkirjaa kirjoitellut, nini meillä ei olisi luettavana tarinoita tosielämästä, niin alkoholistien kuin alkoholistien läheistenkään näkökulmasta, joten opettaja toiselle, oppilas itselle :smiley:

6

Oih ihanaa, kiitoksia tsemppauksista. En koskaan ajatellut, että voisin saada näin paljon tukea nettipalstalta… Olen jotenkin aina ollut niin tätä vastaan ja pitänyt ihmisten tapaamista “livenä” ainoana oikeana tapana…
No hyvä, että minun osoitetaan olevan väärässä asioissa. Ehkä siinä AA:n ennakkoluulossakin olen väärässä (viitaten toiseen ketjuuni) :smiley:

Kuudes päivä tänään menossa ja tänään A-klinikalle meno. Vaikka olin kauhusta kankea kun ennen joulua sinne soitin, nyt tuntuu ihan hyvältä mennä sinne. Ehkä tämä plinkkiin avautuminen on madaltanut kynnystä puhua juomisestaan ja tuntuupa melkein normaalilta asialta mennä sinne.

Heräsin tänään hymy huulilla, joten tästä on hyvä jatkaa päivää.

7

Mies metsänreunasta:

Minulla on myös hyvät fiilikset nyt kuuden raittiin päivän jälkeen! Mutta joo, tunnistan tuon melkeinpä tuntien laskemisen… Pienet on ilot! Ainakaan en juo :smiley:

8

Miten A-klinikalla meni, Tinky? : )

Lunta tulee tupaan muiden raitistumistapojen ja tukikeinojen halveksumisesta, ei mietiskelystä eikä edes ennakkoluuloista sinänsä.
Ennakkoluulot kaikkea uutta kohtaanhan ovat perin inhimillinen piirre meissä, vaikka ennakkoluulo usein onkin totuuden pahin vihollinen. :slight_smile:

9

A-klinikalla käynti oli kokemus. Miesterapeutti minun kanssa jutteli ja ihan jopa kivaa oli.
Kerroin elämästäni ja juomisestani ja hän oli samaa mieltä kuin minä, että juon paljon.
Kun sanoin olevani mielestäni alkoholisti, hän sitä vähän hämmästeli. Hän kertoi antabuksesta ja reviasta. Ei kuitenkaan suosittelut niitä minulle vielä. Hän sanoi, että kun olen pystynyt olemaan jo melkein viikon juomatta, en ehkä tarvitse lääkkeitä? Lopuksi mies vielä sanoi, että kyllä minä vielä juon. Useimmat kuulemma juovat ja tulevat sitten takaisin A-klinikalle, ettei sitä tarvitse pelätä. Sain toisen ajan parin viikon päähän.

Matkalla kotiin kävin ostoskeskuksen kautta ja karmea halu ostaa alkoholia oli… Tunnin verran kärvistelin kaupassa ennenkuin sain itseni ohjattua ulos ja kotiin… Jotenkin se terapeutin antama “lupa” juoda oli viemässä minua heti.

Huhhu,olin kyllä niin heikoilla jäillä, että melkein pelottaa! No, selvisin ja tulin kotiin syömään. Vieläkin tekee vähän mieli käydä ostamassa jotain viiniä mutta nyt niin täynnä ruokaa, ettei niin kovat halut enää piinaa…

10

Noooh, jotakin vähän ikävää tekisi mieleni sanoa tuon virkailijan kommentista, mutta joo…
On varmasti totta, että monet juovat sen jälkeen ja monet kerrat vielä, kun A-klinikalla ovat käyneet. Jotkut eivät lopeta ennen kuin on hiekat heitelty kevyesti päälle. Mutta eivät kaikki. Sinä voit olla se, joka ei enää juo, koska sinun ei tarvitse enää juoda. Homma on nähty, ei toimi, paluuta ei ole… En ymmärrä miksi virkailijan pitää tuollainen toteamus tuohon heittää? Ehkä se oli myös päätöksesi/asenteesi testausta? Ehkä se oli rehellisyyttä, koska niin monen kohdalla käy? Ehkä se oli vain kyynisyyttä ja jos näin oli, niin se on aika ikävää. Minä haluan vertaisena rohkaista sinua ennemminkin siihen suuntaan, että ei sinun tosiaankaan tarvitse enää juoda. Totta ihmeessä raittiutesi voi alkaa justiinsa tästä eli vajaa viikko jo takana. :smiley:

11

Oma kokemukseni A-klinikasta on se, että kannattaa vain olla tiukkana omilla ehdoilla, niin ehkä tämäkin mies ymmärtää että sinun kertomuksellasi mennään. Ei ne minuakaan alkoholistiksi ole koskaan halunnut sanoa. Lääkärikin siellä sanoi, että alkoholistit ovat kodittomia syrjäytyneitä. Silti suositteli AA:ta :smiley: Tiesiköhän hän edes sanaa Anonyymit alkoholistit. Terapeuttini sen sijaan on joskus minua kutsunut alkoholistiksi, mutta sanoi että kuitenkin vierastaa sitä sanaa ja kutsuu mieluummin addiktiksi. Mutta ei silti. Kyllä se puhuminen sielläkin voi auttaa. Itse olen lopettanut alkoholismin termin käsittelemisen siellä ja keskittynyt olennaiseen. Siellä mennään asiakkaan ehdolla pitkälti. Alkoholistille siitä voi olla apua, ellei alkoholisti itse kiellä sairauttaan ja ala ehdottelemaan kaikenlaisia muita syitä, josta juominen voi johtua. Tämä oli oma näkemykseni vain.

12

No ainakin rehellinen terapeutti on ollut. Tilastojen valossa noin onkin. Mutta sinähän oletkin yksilö, Tinky ,etkä mikään tilastonumero ja teet valintasi aivan omista lähtökohdista. Ja tänään olet valinnut raittiuden.
Ja toki terapeutinkin pitää ajatella omaa leipäpuuta…Olisihan kamalaa jos kaikki kertalaakista lopettaisivat juomisensa…

Ei tuota alkoholisti sanaa tarvitse sen kummemin pohtia , se on vain sana muiden joukossa. Vaikka et olisikaan vielä alkoholisti niin sinulla on erinomaiset mahdollisuudet tulla sellaiseksi sen voin minä puolestani sanoa tuon eilisen hyvän avausviestisi perusteella.

Itse olen ollut raittiina yli 24 vuotta ja jos ottaisin nyt viinaa niin joisin samalla tapaa kuin aikoinani. Ja samalla tapaa kuin sinä eli joisin niin paljon kuin fysiikka kestäisi ja haluaisin vain lisää,lisää…Tästä olen aivan varma ja minulla on selvä sisäinen tieto siitä että noin olisi . Itse asiassa en haluaisi juodakaan yhtä tai kahta vaan paljon ja viina menisi minuun kuin neste vuosia kuivuneeseen pesusieneen :smiley: Aika kammottavaa - eikö vain …mutta tuo tieto sinänsä on ehkä arvokkainta henkistä pääomaani tänään. Ja olenkin pysynyt tämän päivän raittiina ja huomenna tarkistetaan tilanne uudestaan ja eihän minulle kukaan ole edes koko huomisesta päivästä antanut takuita mutta optimistinen olen että päivä nousee.

En minäkään esittele itseäni alkoholistina arkipäivän elämässä. Jos tarvetta on selitellä juomattomuuttaan niin sanon vain että olen mies joka joi liikaa ja lopetti…tai olen juonut jo oman kiintiöni täyteen ja noloahan olisi alkaa hörppiä toisten kiintiöistä :smiley: Alkoholisti olen vain niiden ihmisten keskuudessa joiden voin olettaa tietävän teoksen Nimettömät Alkoholistit ensimmästen lukujen sisällön… Esimerkiksi AA:ssa jossa itse olen raitistunut, ei muodollisena pääsyvaatimuksena olekaan että on oltava alkoholisti vaan ainoa vaatimus jäsenyydelle on halu lopettaa juominen .

Noin sitä pitää ! Tuokin selkävoitto vahvisti sinua huomattavasti ja vei eteenpäin. Saat varautua samanlaisiin episodeihin tässä alkutaipaleella mutta kyllä se Kuningas Alkoholi sitten jättää vähitellen rauhaan kun näkee että oletkin tosissasi.

Voimia - päivä kerrallaan !

13

Mun mielestä se ei ois yhtään kamalaa, vaan niin hienoa, että tuskin hienompaa asiaa maailmassa onkaan kuin että päihderiippuvaiset toipuisivat/raitistuisivat kertalaakista!!

Nääs kun työt ei varmasti asiakkaiden puutteeseen päihdetyössä lopu vaikka niitä kertalaakista raitistujia olisi miten paljon, vaan ne loppuu pikemminkin resurssien ja yhteiskunnan satsausten puutteeseen, jos loppuvat.

Liian monta hyvää hoitopaikkaa on jo pistänyt lapun luukulle männä vuosina, mikä ei tosiaan johdu ainakaan tarpeen vähenemisestä. Päinvastoin; päihdeongelmat ovat räjähtämässä käsiin ja jälki on varsin ikävää.
Kyse ei ole pelkästään juomisesta, vaan myös piikittämisestä ja hitonmoisesta vitsauksesta jota kutsutaan muuntohuumeiksi.

Well, mutta Tinkyn kokemukseen. Tavallaan ymmärrän sitä A-klinikan heppua, koska ainakin hän esitti näkemyksensä tosi rehellisesti. :smiley:
En nyt tiedä silti oliko hänen sanomansa kuitenkaan ihan korrekti, tai edes ammattieettisesti paras mahdollinen. Hyvä kuitenkin että hän sanoi ettet välttämättä tarvitse lääkkeitä. Antabuksesta tosin yleensä ei ole mitään haittaakaan alussa.

Alkoholisti -sanaa joskus kaihdetaan, koska sillä arvellaan olevan värittynyt ja tunnepitoinen sävy. Minusta ihan turhaan. Alkoholistit on alkoholisteja, mutta huumeriippuvaiset esim. NA:ssa kutsuvat itseään addikteiksi, joka sana kattaa kaikki päihderiippuvuudet.

Virallinen alkoholiriippuvuus -termi on minusta jotenkin kolkompi termi kuin alkoholismi, ehkä siksi että alkoholismi sanaan liittyy ainakin minusta myös positiivisia toipumiseen liittyviä viboja. :bulb: : )

14

Juu, en mitään traumoja todellakaan saanut! Mukava mies ja hyvin osasi kysymyksiä esittää. Terapeutti vaikutti vähän väsyneeltä mutta ei kyyniseltä vaan enemmänkin siltä, että on nähnyt paljon pahempia “keissejä” kuin minä, eli ei haittaisi vaikka minä vielä vähän joisinkin vielä (oma analyysini).
Varmaan ihan hyväkin, ettei heti kaikki leimaa alkoholistiksi! Enkä tiedä, haluanko itsekään sitä leimaa välttämättä otsaani. En vaan halua enää juoda. Piste. Luulen, että isoin kiusaus tapaamisen jälkeen johtui siitä, että keskustelimme niin paljon juomisesta, että alkoi tehdä mieli kun ei terapeutti edes kauhistellut asiaa ja oli vielä niin mukava, että vitsiäkin riitti! Kun kerroin kysyttäessä jos aamulla otan tasoittavaa ja vastasin kieltävästi, oli terapeutti sitä mieltä, että hyvä ja etten sitten kunnon alkoholisti ole. Mutta siis ihan ok kokemus kaikenkaikkiaan! Vähän on sellanen turha olo mennä sinne uudestaan, kun tuli sellainen olo, että hyvinhän mulla tässä menee. En välttämättä ole alkoholisti ja olen ollut jo kuusi päivää raittiina…

No, itsestähän se lopettaminen on kiinni, ei kukaan tule kaatamaan viinaa kurkustani! Eli jos en halua juoda, en juo. Aloin vain tosissani miettimään tuolla a-klinikalla käymistä. Oli meinaan niin kova kiusaus sen jälkeen, etten heti uudestaan halua kokea. Jos tämä raitistuminen sujuisi paremmin ilman jatkuvaa juomisesta juttelemista? En tiedä!

Ja kyllä Vinetto, toivottavasti tämä kokemus vain vahvisti minua raittiissa elämässäni!
Päivä kerrallaan.

15

Jee! Kävin illalla ostamassa vielä vähän sipsiä, ja houkutukset olivat taas viedä mennessään kaupassa… En ostanut olutta kuitenkaan,vaan kiltisti kotiin sipsien kanssa. Katselin sitten leffaa ja puhelin soi ja siellä ystäväni, joka hädässä ja halusi seuraa. Menin hänen kanssa pubiin istumaan ja en ottanut seuraksi sitä tuoppia! Vähän ystäväni ihmetteli muttei sen enempää. Join jaffaa ja oli tosi kivaa. Ilta vielä jatkui leffalla.

Tuli vaan mieleen, että jos olisin ostanut ne oluet, en olisi mennyt kaveria moikkaamaan edes, koska humalatilani olisi hävettänyt! Eli jee! Kiusausten päivä selätetty ja motivaatio raittiina pysymiseen noussut rutkasti!

Öitä kaikille!

16

Olen hoitoalan ammattilaisten kanssa jutellessani huomannut saman asian, eli alkoholistin titteliä ei enää niin hanakasti olla leimaksi otsaan lyömässä. Mieluummin monet heistä puhuvat päihdeongelmasta, riippuvuudestakin, ja sitten niistä muista asioista nimillään, kaikenlaista muutakin kun yleensä ongelmakimpuissa on.

Alkoholismi-sanan saamissa monensuuntaisissa tunnelatauksissa on ehkä pohjalla myös hyväätarkoittavien omaa erityisyyttä korostaneiden päihdeongelmaisten omaakin väritystä.

Jos sanaan on liitetty sellaisia ulottuvuuksia, että osalle kuulijoista tulee mieleen sairaus joka ensinnäkin syntyy tyhjästä, putkahtaa esille jostain geeniperimästä joidenkin valittujen kohdalla riippumatta siitä onko pyrkinyt terveellistä ja ennaltaehkäisevää elämää viettämään, toisekseen on ehdottomasti milloinkaan paranematon, vaika minkä tekisit se jatkaa leviämistään elimistössä ja tunkee eteenpäin kuin tavarajuna raivaten tieltään kaiken mahdollisen.
Parantaa ei voi, eikä eroon pääse. Huoneensa nurkkaan sen voi sulkea kaappiin jossa sitä on joka päivä muistettava ja maaniteltava, ajateltava ja puhein ruokittava ettei yltyisi raivoamaan.

Jos muiksi hoitokeinoiksi esitetään rukousta ja salaseuroja joissa kokoonnutaan tautia muistamaan, luodaan mielikuvia henkimaailman olennoista , viinapiruista alkaen joita alkoholistit kintereillään näkevät ja kuulevat, ei se aivan ihmeellistä olekaan etteivät kaikki päihdeongelmista kärsivät halua tuollaista titteliä alkaa kantamaan.

Ehkä juuri se elinikäiseksi (kenties ylisukupolviseksikin?) määrittely on torjuntaa herättävä.

Minähän en pysty lopullista totuutta sanomaan siihen pitkään pohdittuun kysymykseen , onko alkoholismi todellinen erillinen elimellinen sairaus vai onko enemmän kysymys ihmisestä kokonaisuutena, johon kuuluu niin opittujen toimintatapojen, elämäntapojen, sattumienkin, muiden ongelmien heijastumisen, psyykkisten ja sosiaalisten ongelmien, väärien olotilan korjausyritysten ja monen muun asian mukanaolosta.

No, minun ei tarvitsekaan sitä ratkaista. Siihenhän tässä jo minun aikani menisikin jos yrittäisin, ja mukavaa kyllä, minulla on vielä paljon muutakin tekemistä. Eikä minun ole onnekseni tarvinnut ottaa itselleni virka- tai olemustitteliksi alkoholistia… siitäkään huolimatta että juoppona olen elellyt, päihdeongelmia on ollut, kiinni riipuin juomisessani ja se oli osa jokapäiväistä elämääni.

Ihan hyvin pystyin muuttamaan elämäntapojani ilman nimikkeitä ja leimojakin. Sitä voi sitten eläkepäivinä mietiskellä, jos ei mitään muuta ajankulua enää ole, että olinko ne vuosikymmenet alkoholisti vai jotain muuta… luultavasti sen pystyn sitten paremmin päättämäänkin kun asiaan on tarpeeksi etäisyyttä.
Elämässä kun on niin että kovin lähellä olevaa juttua on paha mennä lopullisesti määrittelemään. Sanonta jonka mukaan ei näe metsää puilta kuvaa hyvin tilannetta jossa jokin asia kaatuu päälle niin että parempi on ensin ottaa se etäisyys ja tehdä lopulliset yhteenvedot vasta sitten.

muta, jos sitten taas noista henkimaailman pohtimisita ihan takaisin arkipäivään.
Tinky, selvisit hienosti, siinä alkuvaiheessa tulee noita tilanteita joissa on vaan kuljettava ohi mielitekojen… ja ainakin minulla jokainen onnistunut ohikulkeminen vahvisti uutta käyttäytymiskaavaa, ja parin kuukauden selvänäolon jälkeen en enää edes noteerannut kaljahyllyjä kaupassa -niin olennainen osa kuin jokaista kaupassakäyntiä ne ennen olivatkin. Tuntuu jotenkin kummalliselta sitä jo ajatella…tosiaan , jokainen kaupassakäynti parinkymmenen vuoden ajan tarkoitti aina myös kaljahyllyä… ja nyt niitä ei edes muista. niin se maailma muuttuu, ja toistaminen, saman onnistumisen toistaminen muuttuu itsetäänselvyydeksi.

17

Hyvä tinky!

Kyllä ne tilanteet, että toiset juo ja itse ei, on kohdattava silmästä silmään enemmin tai myöhemmin. Itsekin olin heti alusta asti sillä kannalla, että turha niitä tilanteita on pakoilla, mutta ei niihin väen väkisinkään kannata hakeutua.

Tänään on meilläkin iltamat ystäväpariskunnan kanssa, johon liittyy alkoholin kohtuullinen nautiskelu. Vaimo aiemmin viikolla puheli, että hän voisi viihtelläkin käydä ja kyseli, että mitä mieltä olen asiasta, jos hän käy. Sanoin, että mene ihmeessä ja ota rennosti, ei minua haittaa. Itse en nyt halua lähteä baariin istumaan, ehkä joku toinen kerta. Sanoin, että menkää te kolmistaan ystäväpariskunnan kanssa, minä voin viedä teidät ja menen itse nukkumaan.

18

Mies metsänreunasta,
alan pikkuhiljaa olla sinunkin kanssa vähän samaa mieltä. En tiedä haluanko sitä alkoholisti-leimaa otsaani kuitenkaan. Ehkä luovun siitä, enkä vaan juo. Olisin vaan raitis? Alkoholistista käyttäytymistä todellakin mutta nyt kun ilman olen ollut juomia huomaan, että aika helpostihan se käy kun ei vaan ota sitä yhtä edes. Ja tajuan ne pointtisi, ettei kannata juomisestaan puhua niin paljon. Täällä on ihan kiva kirjoitella mutta en tiedä haluanko muuten jutella ympäriinsä juomisestani. Sehän on loppu nyt. Katsellaan miten elämä vie. Ja jos ei tämä onnistu, niin totta kai menen minne vaan apua hakemaan mutta nyt näyttää toimivan raitistuminen näinkin!

Tänään tullut nukuttua pitkään ja kiva päivä tiedossa. Hyvää lauantaita kaikille!

*tinky

19

Olen pyöritellyt itsekin mielessä tuota nimitysasiaa, joka on kuitenkin täysin epäolennainen itselleni. Sen on olen tiedostanut, että minulla on ongelma, jonka aiheuttaa alkoholi ja tuota edeltävää lausetta voi nimittää kukin siten miten parhaaksi näkee.

Toki se on ymmärrettävää, että lääketiede tarvitsee virallisen nimen tehdessään diagnoosin “alkoholismi”. Sehän ei kuitenkaan tarkoita, että meidän pitäisi itseämme diagnosoida virallisilla termeillä, yhtälailla ja yhtä pätevän ongelman se aiheuttaa vaikka itse nimittää ongelmaa alkoholiriippuvuudeksi.

“Kiitos en juo, olen alkoholisti” = “Kiitos en juo, koska en hallitse alkoholin käyttöäni”.

Jos on heinäallergia, niin heinä aiheuttaa ongelmia, joten heinäalergikon on turha haaveilla romanttisesta piian ja rengin välisestä maatilavoimistelusta heinäladossa, aiheuttamatta itselleen jonkinasteista ongelmaa.

20

Puolensa ja puolensa asioilla, kuten aina tuppaa olemaan. :smiley:
Raittiuteni ei ole salaisuus, eikä sitä edeltävä elämäkään, aika avoimesti nähtävissä olivat touhuni lähipiirille, mutta en ole itsekään mitenkään varsinaisesti huudellut olevani alkoholisti. Joissakin tilanteissa olen asian todennut ja siis ihan itse harkiten ja vapaaehtoisesti. Reagtiot ovat olleet hämmästyneestä torjunnan kautta vähittäiseen hyväksymiseen. Tietenkään niiden kohdalla, jotka itse asian kanssa askartelevat, esim. AAssa, siinä ei ole mitään kummaa. Nämä muut sitten ovat tosiaan monesti halunneet ensin ohittaa tai torjua koko asian, koska en vastaa mielikuvaa alkoholistista ja toisaalta taitaa entiset juomatapani liipata joitakin aika läheltä. En ole kokenut stigmatisoitumista, sen sijaan koen omalta pieneltä osaltani laajentaneeni vallitsevaa käsitystä ongelmallisesti juovista ihmisistä. Mikään juomattomuusmannekiini ja -valistaja en kuitenkaan halua olla. Puhun asiasta vain silloin kun se hyvältä ja sopivalta tuntuu. Itse ajattelen, että on ihan hyvä hiukan ravistella sitä kuvaa, joka alkolistista edelleen aika sitkeästi vallitsee, koska silloin entistä useampi voi ongelmansa tunnistaa ja myös tämän kokonaan lopettamisen yhdeksi todelliseksi vaihtoehdoksi oivaltaa… monesti kaltaiseni juopot eivät sitä lopettamista pidä minään vaihtoehtona, koska he eivät ole mielestään alkoholisteja ja heillä on mielestään muita vaihtoehtoja. Näin oli myös minun kohdallani. :laughing: