tinky hei!
Aikoinaan tein itsestäni diagnoosin, että olen alkoholisti. Halusin vähentää juomistani, en onnistunut pysyvästi. Sitten jouduin henkisesti pohjalle, menin palaveriin, jossa ensimmäisen kerran elämässäni sanoin ääneen olevani alkoholisti. Helpotus oli suuri ja siitä illasta alkaen olen saanut olla raittiina. Nykyisin on suuri ilo tavata toisia raitistuneita alkoholisteja palavereissa tai kadulla, kahvilassa tai tavaratalossa, leffateatterissa tai konsertissa. Työurani olen tehnyt vastuunalaisissa tehtävissä ja voin kertoa, että ei juomattomuus häiritse kansainvälisiäkään tapaamisia.
Perheelleni ja joillekin sukulaisille olen kertonut AA:sta. Joku työtoveri ja naapuri on kysynyt suoraan, olenko aa-lainen. Sellaisille vastaan tietenkin olevani. Muille alkoholijuomia tarjoaville on riittänyt yleensä maininta “kiitos, ei”.
Menneisyyden taakoista olen päässyt eroon kertomalla joistain mieltäni painaneista teoista ja laiminlyönneistä kahden kesken luotettavaksi tietämän henkilön kanssa. Lääkäri, pappi ja psykologi ovat osoittautuneet sopiviksi varsinkin, kun heitä sitoo vaitiolovelvollisuus. Palavereissa en tällaisista juurikaan kerro, jonkun ketään vahingoittamattoman esimerkin kuitenkin, jos katson sellaisen hyödyttävän uusia osanottajia.
Tässähän siis Mies jälleen palaa vanhan lempiaiheensa, AA:n pariin.
Minä kun en ole “salaseurassa” tullut käyneeksi sitten viime kevään, en muistakaan onko se 12 askeleen meininki tosiaan ihan NOIN Jännää! Tuohan kuulostaa jopa jännemmältä kuin “Paranormal activity” -leffat, tai Iron Maidenin biisit!
Hei rakkaat salaseuralaiset jotka olette aktiivisempia rituaaleissa; onko se meno siellä paltsuissa tosiaan noin pirunmoista?!
Hoitoalan ammattilaisten (tai sosiaalialan ammattilaisten) parissa alkoholisti -titteliä ei ole koskaan lyöty asiakkaaseen kovin hanakkaasti, vaan moisen tittelin hyväksyminen jätetään yleensä asiakkaan omaan harkintaan.
Virallinen diagnoosi on oikeastaan alkoholiriippuvuus, jossa on pieni vivahde-ero alkoholismi sanaan, jota kuitenkin päihdetyöntekijät ja päihdelääkärit pystyvät käyttämään nikottelematta.
Riippuvuus soundaa ikäänkuin akuutilta, meneillään olevalta tilanteelta, kun taas alkoholismin voi katsoa olevan pysyvä taipumus tai sairauden kaltainen tila.
Vähän niiku vaikkapa jokin allergia, jonka kanssa voi elää ihan hyvin ja se pysyy oireettomana, kunhan ei altista itseään aineelle joka on itselle haitallinen.
Geeniperimä on vain altistava tekijä, eikä kukaan tosissaan varmaan esitä asiaa noin naurettavassa ja kärjistetyssä valossa, niinkuin tässä tahallasi teet.
Märän kulttuurin alkoholimyönteinen edustaja tietysti irvistelee käsittelle “parantumattomasta sairaudesta”, ja leimaa sen naurettavaksi tahallaan kärjistelemällä, koska hän uskoo yhä hallitsevansa pullon, ja omassa mielikuvissaan hän omistaa pullon eikä pullo häntä.
Tämän vuoksi, tämän ajattelutavan todelliseksi tulikokeeksi, minä suosittelenkin ihan ekana yrittämään vähentämistä ja kohtuukäyttöön pyrkimistä.
Suosittelen, oikeesti.
Ai niiin. Hassua kyllä on se, että ne hoito-menetelmät joissa päihderiippuvuuteen suhtaudutaan kliinisesti todennettavana oikeana sairautena, ovat yleensä kaikkein tehokkaimpia! Ne siis raitistavat eniten päihdeasiakkaita. Tällainen on tietysti etenkin minnesota-hoitomalli, joka Suomessa on rekisteröity Myllyhoidon nimellä.
Aina ei tietenkään ole tarpeen korostaa sairaus-luonnetta jotta hoito olisi tehokasta. Esim. autonomisessa yhteisöhoidossa (jonka fanittaja siis olen minäminäminä!! : )) päihderiippuvuutta käsitellään kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen valossa ja tuki ja voimaantuminen syntyy asiakasyhteisön sisäisestä dynamiikasta enemmän kuin erityisistä instituutio-lähtöisistä näkökannoista.
No helvetilliset pakkanaalithan siellä AAssa aina on tai sitten raamattupiiri tai mikä nyt vaan sopii kulloisenkin luulijan maailmankuvaan.
Voihan se sellaiseltakin jostakusta vaikuttaa, enhän minä voi kenenkään kokemusta asiasta kieltää. Omat kokemukset on aika paljon maallisemmat ja sanoisinko tavallisemmat. Harmi sinänsä, minulle kelpais vähän oudompikin meno…
Mitäs väliä muuten sillä on, että luo alkoholista/alkoholismista hahmon, viinapirun, kuten itselläni on ollut tuo Klonkku vertaus? Mulla on ollut varsin hauskaa sen mielikuvan kanssa…
Minusta on aivan mahtavaa Metsämiehan itsenäisyys ja tietynlainen asiallisuus, jolla hän on juomingeistaan selvinnyt raittiiksi eläjäksi metsänreunan torppaansa. Vuosikymmenten juomisen jälkeen se on aivan mahtava saavutus, jota syvästi kunnioitan ja josta iloitsen yhtä paljon kuin muidenkin raitistumisesta.
Itse olen tälläinen puoliasiaton mystikko, jolla on aika vilkas mielikuvitus ja olen vaan tarvinnut nämä omat polkuni. Voi olla, että joku muukin tarvitsee ja voi olla, että joku menee Metsänreunaa mukaellen.
Mutta AA en tähän sinänsä sekoittaisi, koska se palvelee raitistuvia alkoholisteja ateistista syvästi uskovaan ja poliittisesti sitoutumattomasta aktiivipolitiikkoon, asiallisia ja asiattomia jne.
En nyt jaksa AA:sta arpoa, onko hyvä vai paha vaan iloita siitä, että tänäänkin olen raitis! Ja olin iltaa viettämässä ravintolassa, enkä ottanut sitä yhtä! Voittoja voiton perään. Tästä on hyvä jatkaa.
Tämä on aivan hyvä menetelmä, ja voi jopa olla avuksi kun kehitämme luovia ratkaisuja ongelmaan. En ymmärrä, miksi tällaisia ajatusleikkejä pitäisi naama rutussa haukkua ja pilkata, kun ei niistä ole kuitenkaan mitään vaaraa kellekään ulkopuoliselle sen enempää kuin että pikkulapsen kiukuttelu pistetään kuvitteellisen “Känkkäränkkä” -peikon tiliin.
Viinapiru tai Päihdedemoni on ihan vinkeitä metoforia päihdeaddiktiollemme, joka saa meidät toimimaan epärationaalisesti ja tekemään asioita joita emme ns. terveellä järjellä ajatellen tekisi.
Allen Carrin mullistavassa tupakoinninlopettamisohjelmassa puhutaan pienestä Nikotiinihirviöstä, joka asuu ihmisen sisällä ja jota tupakoija joutuu ruokkimaan nikotiinilla pitääkseen sen rauhallisena.
Tupakoinnin lopettajan tehtävä on tappaa tuo pieni Nikotiinipeikko nälkään. Peikko puolestaan yrittää saada lopettajan jatkamaan tupakointia.
Tupakoinnin lopettamisen ajattelu juuri tällaisena pelinä tai kisana kuvitteellista Niksapeikkoa vastaan teki ainakin mun tupakoinnin lopettamisestani paitsi helppoa, jopa hauskaa!
[i]Kesytä tunnereaktiosi ajatusleikin avulla.
On olemassa monenlaisia ajatusleikkejä, joiden avulla ihmiset voivat saada etäisyyttä ongelmiinsa ja siten löytää niihin luovia ratkaisuja. Eräs tällainen ajatusleikki on, että ongelmasta syytetään jotakin kuvitteellista olentoa. Tuttu esimerkki on, kun lapsen kiukuttelusta ei syytetä lasta itseään vaan känkkäränkkää, joka saa lapsen kiukuttelemaan. Toinen esimerkki on, kun alkoholiongelmasta ei syytetä ihmistä itseään vaan ”viinamatoa”, joka saa panee hänet juomaan, vaikka hän ei itse edes haluaisi juoda.
Se, että ongelmasta syytetään kuvitteellista olentoa eikä ihmistä itseään, tarjoaa mahdollisuuden tarkastella ongelmaa uudessa valossa. Ihmisten on jostakin syystä helpompi keksiä luovia ratkaisuja ongelmiinsa miettimällä sitä, miten heidän kannattaisi toimia päästäkseen eroon olennosta, joka aiheuttaa heidän ongelmansa, kuin miettimällä suoraan sitä, mitä heidän pitäisi tehdä päästäkseen eroon ongelmastaan.
Kuningas Alkoholi oli ylivoimainen vastustaja.En minä sille pärjännyt -voimat ei vaan riittäneet. Kun nostin käteni ylös, ja antauduin ehdoitta myöntäen voimattomuuteni niin se sitten jätti minut rauhaan.
Kuningas Alkoholi on kuitenkin herrasmiesvastustaja. Ei se lyö lyötyä , sitä joka voimattomuutensa sen suhteen myöntää.
Hieman alkaa pienet ahdistukset nostamaan päätään… Mietin kovasti, miten annoin elämäni jumittua näin. Niissä hetkissä kaipaa kyllä alkoholin puuduttavaa vaikutusta. Eihän mulla mikään kovin huonosti mutta silti. Elämäni voisi olla niin paljon enemmän, jollen olisi tuhlannut niin paljon aikaa juomiseen.
Olen ottanut liikkumisvinkistä vaarin, ja kävinkin tänään parin tunnin lenkillä vaikka liukasta olikin. Nyt väsyttää toden teolla. Liikkuminen tekee kyllä terää.
Ei muuta. Pientä ahdistusta tuhlatusta elämästä mutta huomenna uusi päivä tehdä asialle jotain…
kelläpä tällaisia ajatuksia ei olisi - varsinkin vuoden lopulla kun ihmiset tekevät tilitasetta kuluneesta vuodesta. Itsellänikin toki on. Piristyn kuitenkin aika nopeasti “käänteisajatteluni” avulla. Eli voithan myöskin kysyä itseltäsi, kuinka paljon huonommin asiasi olisivat jos et nyt olisi tajunnut stopata.
Myös pitkähkön raittiuteni jälkeenkin elämässäni on vielä paljon parantamisen varaa. Johon on mahdollisuus ainoastaan raittiina.
Uutena vuotena on paljon edessä, mennyt vuosi oli erittäin hyvä. Sain paljon asioita lopetettua tai ainakin osviittaa siihen mihin jatkossa kannattaa panostaa ja mistä luopua.
Eli ei kait mitään korvaamattoman pahaa ole tapahtunut, menneet kokemukset luovat oikein hyödynnettynä pohjan uudelle.
Näillä mietteillä oikein hyvää starttia Uudelle Vuodelle!
Nyt uutta vuotta viettämään ystävien luo, hei hei, hej på dig!
Karsea väsymys painaa, vaikka hyvin on nukuttu. Tämä on just sellanen olotila mihin oisin ennen vetänyt viinaa, että piristyisi mutta tänään en vedäkään!
Oho, unohdinko eilen kirjoittaa, ja silti vielä raittiina vitsi vitsinä.
Eilinen meni hienosti töissä ja tänään myös, mutta äsken kotiinajaessa ja väsyttäessä ja nälkäisenä, teki kovasti mieli ostaa vähän juotavaa. Kiltisti tultiin silti kotiin syömään mutta niin kuin muutkin ovat todenneet, nälkä ja väsy ovat kyllä pahimpia houkutuksia…
Olen kyllä niin saanut elämänilon takaisin kun lopetin juomisen! Olen ollut niin sosiaalinen ja tavannut ihmisiä, ulkoillut ja vaikka mitä. Ekat päivät meni kärvistellessä mutta siitä se lähti. Alkoholi voi kyllä olla sellainen elämänvaras.
Tsemppiä kaikille raittiina olemiseen, sehän on oikeastaan aika helppoa kun sen päättää -ja luonnollista!
Käytiin katsomassa juoppohullun päiväkirja tänään.
Nostatti seurueessa keskustelua alkoholista ja alkoholismista, luonnollisesti…
Luin sitten Juha Vuorisesta ja hänen mielestään kaikki jotka juovat humalahakuisesti, ovat alkoholisteja. Jännä mielipide ja mietin, olenkohan samaa mieltä- sehän tarkoittaa, että suurin osa kavereistani on alkoholisteja. Eivät he päivittäin todellakaan juo, mutta usein (ei siis aina) kun juovat, päämääränä on känni. Ja näinhän itsekin olen juonut. Homma vaan lähti käsistä eli aloin juomaan yksiksenikin kännejä.
Mitäs mieltä te plinkkiläiset olette? Suomessahan monet juovat humalahakuisesti. Onko Juha Vuorinen oikeassa?
No mun mielestä Vuorinen ei ole oikeassa, koska minulle alkoholismi tarkoittaa diagnosoitavissa olevaa alkoholiriippuvuutta, joka voidaan todeta “vain” noin 5 % ihmisistä. Tuossa prosenttiluvussa on kyllä “virallisestikin” leveä marginaali molempiin suuntiin.
Riippuvuuden kriteereihin ei kylläkään kuulu se, miten usein tai miten paljon juo, vaan lähinnä juomisen pakonomaisuus ja se miten iso merkitys sillä on elämässä.
Alkoholismin yksi tunnuspiirre on mun mielestä myös se, että alkoholisti ei koskaan pysty oppimaan kohtuukäyttäjäksi, mutta alkoholin suurkuluttaja kyllä pystyy kunhan vaan vähän skarppaa niin sanotusti.
Mutta tää on ihan makuasia, ja tapoja luokitella alkoholismi voi olla hyvinkin monenlaisia. Mun näkökulma nyt on tämmönen “kliininen”, mutta en kyllä tarkota että se ois ainoa oikea näkökulma asiaan. : )
Kukin voikoon myös luokitella itsensä alkoholistiksi jos niin tuntee, tarvutsematta kysyä virallista diagnoosia lääkäriltä.
En minä sitä ihmeenä pitäisi, jos suomessa kuitenkin ollaan melko geneettisesti sukua toisilleen,ja monet tulee alkoholistiperheistä että on kahdelaista porukkaa, alkoholistit tai ovat niitä alkoholistin “vaimoja”…niin että tietty alkoholismin yleisyys tulee ilmi. todellakin jos näyttää ympärille katsoessa että näkee paljon alkoholisteja, niin kyllä mun mielestä ne voivat olla alkoholisteja. Jos joku tekee kuten alkoholisti, juo niinkun alkoholisti, niin miksi se ei olisi alkoholisti. En epäile silmiäni jos sellaista näen.EI ole mitään syytä:Kuten alkoholismikaan ei riipu juoduista määristä, niin ei sekään riipu että onko ihminen alkoholisti siitä, ettei hän voisi olla koska juomista on niin paljon ettei kaikki voi olla alkoholisteja. Miksei alkoholisteja voisi olla vaikka koko suku ja kaikki kaverit ja niiden suku.
Sitä on vain eri asteista, ja kenellä se lähtee lapasesta ja kenellä ei.
Toisaalta, mitä sillä on väliä onko alkoholisti vai ei, juominen kannattaa aina lopettaa jos siitä on vaivaa. Jos asiaan suhtautuu neutraalisti, niin ei ole tarpeen etsiä poissulkevia tai myöskään diagnoosiin johtavia merkkejä kenestäkään, vaan arvioi tilanteen mukaan sen oman osuutensa.
Ja alkoholistinen kohtuukäyttäjä voi aatella, että enpäs juo humalahakuisesti, eli yrittää juoda senverran ettei sammu heti että pysyisi pystyssä sinne aamutunneille ja yrittää hallita känniänsä… mutta juoda pitää.
Hyvin meni raittiuden polullani kolmisen viikkoa ja sitten ajattelin, että voinhan juoda edes kerran. Enkä voi! Se on nyt koettu, kun kaksi viikkoa olen siitä juonut… Enemmän tai vähemmän.
No, nyt toinen raitis päivä menossa, eli alusta täytyy taas aloittaa. Toivottavasti vahvempana. A-klinikan terapeutti olikin oikeassa kun sanoi, että kyllä minä vielä juon kun siellä kävin juttusilla ja olin viikon ollut juomatta. Hmmpht! Vähän harmittaa.
No, tsemppi on ainakin kova taas!
Ja aion nyt koettaa pysyä “kanavalla”, eli siis täällä plinkissä.
juu ensin masensi of course, mutta nyt motivaatio entistäkin korkeampi!
Eli raittiina mennään ja kuntoillaan… Ulkomaillelähtö motivoi myös kovasti, olisi parin kk:n matka Haitille tulossa!
Luin taas lehtiartikkelin, jossa todisteltiin, että alkoholismi ei ole sairaus. Se on pelkkää luonteenheikkoutta. Juopoksi tulee juomalla (tosi) ja siihen ei kukaan pakota. Alkoholisti ei ole hoidon eikä säälin ( tosi) arvoinen, kukaan ei kaada viinaa toisen suuhun(tosi).
Alkoholisti on halveksittava olento, jollaisia ei Suomessa pidä verovaroin hoitaa.
Tällaista luin viikolla paikallislehdestä , kirjoittajan nimi oli alla, mutta ei tietoa, millä asiantuntemuksella hän kirjoitti.
vitsi vitsinä.