Onko 150 mg paljon? Mikä on maksimiannos? 
Haluaisin tietoa ihmisiltä jotka syövät Ketipinoria säänöllisesti. Ketipinoria on parjattu ja ylistetty mutta mikä on loppupeleissä totuus?
Kysyn 14-vuotiaan sukulaisen puolesta, jolle on määrätty SSRI maksimi annostuksella ja 150 mg Ketipinoria masennukseen ja ahdistukseen. Onko nämä oikeita lääkkeitä?
Lisäisin tähän vielä (jos vain sopii) että mitään psykoottistasoisesti oireilevaa masennusta hänellä ei ole havaittu.
Nimi. merkki: huolestunut eno.
Viimeksi kun tavattiin niin kysyin häneltä: että kuuletko ulkopuolisia ääniä jotka esimerkiksi kehottavat sinua tekemään tuhmia asiota? Hän vastasi että en kuule ääniä. Mikä on posiitivista…IMO tämän loputtoman hädän ja huolen keskellä.
Kiitokset kaikille lukijoille, ja etukäteen lämpimät kiitokset mahdollisista vastauksista vanhoille plinkin “vakkareille”.
Kyse ei siis ole omasta lapsesta. Siksi huoli onkin kova kun asioihin ei pysty pahemmin vaikuttamaan.
Äiti opetti rakastamaan ja auttamaan vähempiosaisia, kunnioittamaan Jumalaa ja rukoilemaan.
- Halaa tiukasti.
- Laula ja soita päivittäin.
- Nauti kauneudesta, ihastele luontoa ja ympäröi itsesi ja läheisesi kauniilla esineillä ja asioilla. Tämä on elämän episodi.
Ensimmäisenä tulee aina perhe, Jumala ja Isänmaa, ja sen yhteisön sissällä on aina apua tarjolla. Yhteydenpito läheisiin on tärkeää, jos matka on esteenä, puhelin pirisee sitäkin ahkerammiin. Ja kolmantena se, että elämän pienet ilot ovat lähellä ja jokapäiväisiä, kuten vasta syntyneen lapsen riemukas kiljaisu.
Ketipinoria pidetään sellaisena joka paikan höylänä mielestäni. Sopii vaikka mihin, mihin sitä ei ole alun perin tarkoitettu. Lääkkeen haittavaikutuksista ei puhuta tai varoitella kun sitä määrätään kaupungin terveysasemilla ja suuremissa terveyskeskuksissa missä on usein hammashoito, labra ja geriatrian suljetut osastot yläkerroksissa. Ketipinorilla tahkotaan rahaa, vaikka useat ihmiset ovat menettäneet lopuksi henkensä sen takia.
V. 1954 saatiin klooripromatsiini markkinoille ja periaatteessa ihan kaikki neuroleptit ovat samaa tavaraa, olantsapiini taitaa olla kaikista ikävin troppi. Nehän estää dopamiinin kulkua aivoissa (ja teoriat selittää, että muka liika dopamiini olisi skitsofrenia syy joka on ihan huruhommia), aivot vastaa siihen lisäämällä dopamiinireseptoreita. Täten aivoista tulee yliherkät sille dopamiinille ja uusien sekä vakavampien psykoosijaksojen riski kasvaa käytti potilas sitten lääkettä tai ei. Kyseessä on siis vain älyttömiä myrkkyjä jotka on kontrollia, kidutusta ja rahan tahkoamista varten. Lähes kaikki tulevat oireet potilailla johtuu neuroleptien haittavaikutuksista eikä mistään mystisestä sairauden pahenemisesta johon tietysti määrätään vaan isonpaa ja isonpaa annosta.
Hankalan näköinen kävely, tyhjä katse, nykivät liikkeet, uneliaisuus, masennus, ahdistus ja aloitekyvyn puute on yleisiä oireita. Reilu satavuotta sitten näitä oireita aiheutti virusperäinen encephalitis lethargica, jonka ennuste oli huonoin viiruksen psykoottisiksi muuttaneilla potilailla. Ylipäätään koko termi skitsofrenia luotiin näitä potilaita varten v.1908. Tästä oikeasti johtuu, että neuroleptien haitat tulkitaan vieläkin sairauden oireiksi. Kemiallinen lobotomia johon ihmiset suostuu usein ihan vapaaehtoisesti, sairas on maailma varsinkin kun suurinosa lääkäreistä uskoo aidosti markkinakoneistoa joksikin hyväntekijäksi ja lääkkeiden olevan hyvästä.
Tämä lääkeryhmä myös aiheuttaa ns. “lääkelumouksen” jossa potilas menettää osan persoonallisuudestaan, monesti kokee ikäänkuin tietoisuus lukittaisiin häkkiin mutta siltikin niitä pillereitä tai piikkejä ei jakseta vastustaa vaan oikeasti luullaan niiden auttavan vaikka ympäristö saattaa olla aikalailla eri mieltä.
Kiitokset tyhjentävästä vastauksesta. Tuntuu siltä että minä olen ainoa joka on huolissaan hänen lääkityksestä. Muut vain kohauttavat hartioitaan.
A-klinikan lekuri pakotti mut syömään Zypreksan, jos en ota niin hän uhkasi M1 -läheteellä. Otin napin ja jäin hetkeksi istumaan odotushuoneen puolelle missä oli akvaario täynnä lihavia kultakaloja. Lopuksi nousin ylös ja kävelin ulos. Ulkona oli kaunis ja värikäs kesäpäivä mutta en huomannut ympärillä olevaa kukoistusta. Minut oli kemiallisesti lobotoitu ja kuola noro valui suusta pitkin kuumaa kesäkatua.
Ensimmäinen julkistettu käytännön koe suoritettiin vuonna 1951 pariisilaisessa mielisairaalassa, jossa 38 psykoottiseen potilaaseen injisoitiin klooripromatsiinia. Muutos oli dramaattisesti myönteinen. Potilaiden psykoottisuus väheni, ja nämä kykenivät kommunikoimaan ja ajattelemaan itsenäisesti.
Henri Laborit kokeili klooripromatsiinin myrkyllisyyttä ruiskuttamalla sitä (varsin ilmeisesti laskimoon) toiseen lääkäriin. Koeluontoinen ruiske annettiin vuoden 1951 marraskuussa, noin kaksi vuotta sen jälkeen, kun Laborit oli aloittanut kokeilut antihistamiineilla sekä fentiatsiineilla. Ruiskeen saatuaan lääkäri meni vessaan ja pyörtyi siellä.
Myöhemmin oivallettin suonensisäisen lääkeruiskutuksen aiheuttavan radikaalia verenpaineen alentumaa, mikä saattaa johtaa myöskin potilaan pyörtymiseen. Tästä syystä fentiatsiiniruiskeet tulee leikkaussalikäyttöä lukuun ottamatta antaa lihaksensisäisesti.
Myöhemmin klooripromatsiinin osoittauduttua erittäin hyvin toimivaksi psykoosilääkkeeksi se syrjäytti psykoosisairauksien hoidossa käytetyt insuliini- ja sähköshokit, ja jopa lobotomian, jonka todettiin aiheuttavan vain lähinnä pysyviä aivovaurioita.
Nykyisin klooripromatsiini on kansainvälisesti edelleen käytössä, kuten sen kanssa samaan ryhmään kuuluvat levomepromatsiini ja promatsiinikin, mutta uudemmat, toisen polven psykoosilääkkeet, kuten olantsapiini, ketiapiini ja risperidoni, ovat suuremmaksi osaksi syrjäyttäneet ne. Suomessa tuotteen myynti on toistaiseksi lopetettu, erityiskäyttöä lukuun ottamatta
Mielestäni ensisijaisena lääkkeenä mikään neurolepti ei saisi olla esim.univaikeuksiin mutta jos avun saa ja itse päättää lääkettä jatkaa niin se on IMO jokaisen täysikäisen avohoitoa saavan potilaan henk.kohtainen valinta. Huolestuttavinta tässä “antipsykoottien esiinmarssissa” on se, että liian usein törmää siihen, että tätä lääkeperhettä käytetään enenevissä määrin etenkin pienten lapsipotilaiden hoidossa esim. Lastenklinikoiden Kummit ry:n lahjoitusten muodossa.
Lisäys: Pienikin määrä Ketipinoria on erittäin haitallista aivoille ja koko elimistölle.
Sydän voi pettää, koko aineenvaihdunta muuttuu, sokeriarvot menevät sekaisin (Diabetes 2) ja aivosi reseptorit, joita lääke blokkaa, muuttuvat herkiksi.
Ketipinor kyllä toimii uniläääkkeenä, jos unettomuuden syynä on psykoosisairaus kuten Bipo tai Skitsofrenia.
Tiedän että monet tämän sivuston lukijoista käyttävät Ketipinoria tai Zypreksaa sitä ei tarvitse hävetä, astukaa esiin ja kertokaa kokemuksistanne.
Mun 85-vuotias kukkahattu tätini on käyttänyt jo pari vuotta useina iltoina viikossa 50 mg ketipinoria ja sanoo että hyvin on nukuttanut.
Mutta totuus on se että uuden polven neuroleptit aiheuttavat vähemmän ekstrapyramidaalioireita mikä on positiivista.
taas potkitaan vanhaa, mutta menköön…
suurinpiirtein 17 vuotta 50mg ketipinoria iltaisin uneen syöneenä annan suositukseni kyseiselle lääkkeelle.
eri annostuksia on kokeiltu ja omalla kohdalla 200mg on liian suuri - aiheuttaa levottomat jalat.
pienillä määrillä (25-100mg) tämä on paras lääke nukahtamiseen. monet eri pillerit on syöty - joskus vähän SSRI:tä kyytipojaksi ja mitä milloinkin. 300mg lyrica + 30mg diapam on ollut rajuin jyrä mitä mulle on lääkäri kirjoittanut eikä sekään toiminut yhtä hyvin kuin ketipinor.
jos lääkettä syö ihan sen alkuperäiseen tarkoitukseen eli psykoosin estämiseen, annostus on käsittääkseni pitkälti toista grammaa jaoteltuna pitkin päivää henkilökohtaisen hoitosuunnitelman mukaan. nukahtamiseen ja ahdistuneisuuteen pieni annos toimii oikein hyvin.
jännä juttu ettei ketipinorilla ole myyntilupaa unilääkkeenä. noh. onneksi nykypäivän lääkäri tietää paremmin kuin hyvin mitä offlabel tarkoittaa 