Tsemppiä! Hienoa, että haet apua! 
Ei se niin kamalaa ole kun miltä ehkä nyt tuntuu. Itse kun ensikerran a-klinikalle menin niin naapurikaupungissa kävin kun en omalla paikkakunnalla kehdannut. Vieläkin kipitän portaat ylös aika vikkelään ja jätän auton “einiinnäkösälle” paikalle. Antabuksetkin hain isomman kaupungin apteekista kun ei ollut pokkaa mennä paikalliseen. Niin on suuri häpeä tästä taudista… Tsemppiä! Siitä se lähtee
lopussa kirjoitti
AA:n ovi on auki jokaiselle, joka haluaa lopettaa juomisensa, ja se aukeaa myös sille, joka haluaa lähteä sieltä pois.
Alkoholismi on etenevä sairaus, ja harvoin vain joitain vuosia juonut ongelmiin joutunut hakee sieltä apua. Mutta heitäkin on, siis reilut parikymppisiä. Säästyvät paljolta. On niitäkin raitistuneita, joiden juominen on ryöstäytynyt vasta eläkkeelle ja joutilaisuuteen päästyä. Ja on niitä, jotka ovat tulleet mukaan vasta oltuaan vuosia raittiina.
On hyvä harkita, haluaako raittiutta tänään vai vasta muutaman vuoden juomakurjuuden jälkeen. Jos tänään, se onnistuu jättämällä ottamatta eka ryyppy. Jos myöhemmin, voi asettaa ehtoja ja kriteereitä, mitä on valmis kestämään, menettämään: psyykkinen vai fyysinen terveys, vai riittääkö rattijuoppoustuomio, kuolemantuottamus, vankila, mielisairaala, lasten ja lastenlasten menetys, työstä potkut, sukupuolitauti, raiskaus, vai pelkkä häpeä juhlissa mokaamisesta, ihan tavallinen peruskrapula tai yksin juominen neljän seinän sisällä.
Ehkä jopa haluat alitajuisesti juuri noita em. asioita? Pohjan löytymiseen on näitten lisäksi monia muitakin mahdollisuuksia.
Raittiuden päästä sain kiinni avattuani ensimmäistä kertaa palaveripaikan oven. Ja niin kuin lopussa kirjoitti, olen minäkin saanut tukea monenlaisilta kavereilta, ystäviltä ja satunnaisesti kohtaamiltani alkoholiin nähden voimattomilta ihmisiltä. Heitä on hyvin laaja kirjo yhteiskunnastamme.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Aamulla tänne kirjoitin jotain ja eipä se näykään täällä.
No kirjoitan uudestaan tuosta häpeästä. Koska itsekin häpesin itseäni ja sehän se oli este mennä hakemaan apua. Ja menin AA-ryhmäänkin ensin kiertoteitä ja kuin varkain. Ihan oikein tein. Läheisten takia ei tarvi ihan kaikille näyttää mihin on menossa ettei lapset kiusaa lapsia sen takia. Vaikka kyllä meidän lapset sai kiusaamista tarpeekseen kun vanhemmat törttöili humalassa, huoahh. Siis olihan se hullua hommaa että avun hakeminen hävettä muttei hävettänyt istua julkisella paikalla kaatokännissä terassilla. Ihmetyttää näin jälkäteen se minun järjen juoksu. Mutta niinhän se on että viina on viekas vastustaja ja houkuttelee vaikka noin jatkamaan kierrettä.
Voimia raittiuteen kaikille!
Nykyään olen sanonut lääkärille että olen entinen alkoholisti ja tupakoinut, niin eipähän tarvi selitellä ja tietävät. Se lukee minun papereissakin.
Alkoholismihan tietenkin on piilevänä koko loppuelämäni, se kun on aivoihin piirtänyt muistijäljen ja ei sitä tarvi kauaa aikaa ärsytellä, kun se siitä uudestaan paukahtaa päälle. Siihenhän kaikki perustuu että vain päivä kerrallaan, tai hetki kerrallaan olen ottamatta alkoholia niin se muistijälki pysyy pois. ja alussa se oli tärkeää ymmärtää, että mitä pidemmälle pääsin viimeisestä ryypystä sen heikompi se muistijälki on.
Elämässä vain sattuu kaikenlaista joka voi viedä elämän raiteiltaan raittiina ja silloin tarvitsen tukea muilta raittiilta alkoholisteilta.
kiitos paljon kaikille tuesta !!
lääkket nautittu, yritin nukkua mutta uni ei tullut. kohta töihin lähtö.
huomen aamulla hakemaan taas lääkkeet + a-klinikka taapaamiseen.
Kolmeksi päiväksi vieroitusläkkeitä lupasivat.
olen aina vältellyt terveyskeskusta, mutta täytyy nyt sanoa että palvelu oli tosi hyvää ja ymmärtäväistä. huh… 
Hyvä juttu että pääset alkuun.
Tuli mieleen sellainen asia että on aika tärkeää antaa itselle anteeksi ja hyväksyä asiat sellaisena kuin ne ovat, että pääsee alkuun eikä toivottomuuden tunne vetaise takaisin. Älä anna viinapirun kuiskutella olkapäällä mitään negatiivista nyt
HuHuu keski-ikäiset naiset 
Mitä teille kaikille kuuluu tähän kesään, kesäkuu18 jne? Tämä on ollut paras ketju itselleni, olisi ihan super mahtavaa, jos se jatkuisi
Kijoitelkaa ihanat Naiset ja hyvää, raitista kesää kaikille plinkkiläisille
Todellakin, ei anneta tämän ketjun unohtua vaan kirjoitellaan kukin kuulumisia. Minäkin saan kertoa mitä kuuluu vaikka olenkin ollut jo pitkään raittiina. Kun tuo mieli on ovela, välillä humpsahdan aallon pohjaan ja vihaan, syytän itseäni kuin marttyyri ikään. Onneksi jonkinlainen “ohjelma” minussa toimii, että tajuan hakea apua joko kirjoittamalla tai keskustelemalla. Paljon olen lukenut kirjoja, sekä Aa:n että psykologian ja hengellistäkin, eikä hukkaan ole mennyt, sieltä se muisti ottaa tarvittavan neuvon ja ohjeen käyttöön.
Niinkuin nytkin palasin alkujuurille, antamaan itselleni anteeksi. Se onkin kova asia. Mutta pakko jos meinaan elää edes siedettävää elämää. Opetella täytyy antamaan anteeksi muille ja itsellenikin.
Tsemppiä kaikille ja nauttikaa raittiista viikonlopusta sekä auringosta!
mulla on mennyt vaihtelevasti. suunnilleen 1 viikko hyvin, ja 2 viikkoa taas huonosti, dokaten enemmän tai vähemmän… 
eli ei vielä raitistuttu. mutta asiaa olen työstänyt ja käynyt sentään a-klinikalla tuntoja purkamassa.
tämä viikonloppu mennyt ilman alkoa. huominen on koetinkivi kuten maanantait mulle aina. töitten jälkeen tulee vastustamaton himo palkita ittensä… 
Huomenta. Muistelen että minä palkitsin itseäni siten, että en juonut viinaa! ja olin tosi otettu ja innoissani aina kun sain päivän selätettyä ja pääsin nukkumaan selvänä.
ja joka aamu, joka ihana aamu kiitin luojaani että sain herätä aamuun selvänä. Ihana asia. kaikki tuoksui ja maistui aivan ihanalta.
Nyt kun tässä kirjoitan niin on kulunut pitkä aika raittiina, mutta silti yhä hengitän ihanaa raitista aamun tuoksua. selvänä.
vaikka minullakin oli henkisiä ja fyysisiäkin ongelmia alussa niin silti, raitis aamu oli paras palkinto. Ja varsinkin sunnuntai aamut, viikonloput kun minulle olivat ne pahimmat juopotteluajat.
Ihan maanantai aamu, raittiina!
Päivä kerrallaan raittiina. Tällä viikolla tulee juhannuksen kunniaksi 3 kuukautta raitista elämää täyteen.
En koe, että mitään älytöntä himoa alkoholiin olisi missään vaiheessa ollut. Elämä rullailee ja usko siihen, että mieltä painavat asiat järjestyy tavalla tai toisella on vahva.
Viime viikolla näin läheltä tuttavan täydellisen retkahduksen. Löysin sen hotellista sammuneena (pyysi mut hakeen sieltä poies) ja olikin ensimmäinen kerta, kun hänet näin humalassa. Siinä tapahtui sitten kaikenlaista ja jossain vaiheessa mulla oli olo, että mulla on joko hirveä krapula tai olen ainakin kahden promille humalassa. No ehkä se taas opetti, että ei kannata kuvitellakaan ottavansa sitä yhtä.
Jotenkin odottelen sitä himoa tulevaksi vahvemmin… Ja koetan miettiä valmiiksi, miten sen sitten selätän.
Ryhmissä en oo nyt saanut käytyä. Mulla on jotenkin tosi uupunut/väsynyt olo ollut enkä ole toisaalta sitä kokenut tarpeelliseksi. Avomyllystä saatu retkahduksen ehkäisyn työkirja tuli lueskeltua läpi jossain vaiheessa, kun oli vähän hankalampi viikonloppu. Se auttoi viemään levottomuuden pois.
Pari isompaa asiaa, jos saisi hoidettua/järjestymään, niin helpottaisi mieltä (ja rahatilannetta) aika lailla. Voisi sitten elää ilman niitä huolia. Toinen on kyllä vaan omasta saamattomuudesta kiinni.
Mutta päivä kerrallaan, kohta taas mennään syksyä kohti ja toivotaan aurinkoisia päiviä vielä tälle kesälle.
Tsemppiä kaikille
Minäkin keski-ikäinen nainen täältä moikkaan! Rai-Rai on on minua pari viikkoa edellä, minulle 3kk raittiina täyttyy heinäkuun alussa. Samanlainen olo myös, väsynyt, en ole ryhmissä nyt käynyt. Uupunut työstä. Lepoa tarvitsen nyt paljon. En ole aloittanut liikunta harrastusta enkä laihtunut vaikka lopetin viinin kittaamisen. Minäkin vähän pelkään että tuleeko milloin semmoinen hirveä juomisen himo kun ei ole vielä tullut. Jotenkin on semmoinen olo ettei ikinä enää siihen takaisin. Ja halu pysyä raittiina on koko ajan vaan vahvistunut. Silti kun lukee juttuja muiden retkahduksista niin kyllä se pitää nöyränä tyttönä. Koen suurta kiitollisuutta siitä jos ei enää tarvitse pohjemmalle mennä. Ihan tavallinen hyvä arki riittää. Nautin sateen tuoksusta ulkona. Luonto niin kaipasi vettä. Toivotan elämäntäyteistä keskikesän juhlaa kaikille!
Meitä oli pari samanikäistä naista jotka aloimme raitistua yhtä aikaa. Minä pysyin raittiina hän ei. Vaikka kuinka yritin kannustaa ja tukea häntä niin mikään ei auttanut. Ja moni muu tipahti. Olen vuosien saatossa ihmetellyt miksi minä sain olla raittiina ja tuo toinen ei. Varsinkin ex-miehelleni toivoin ja rukoilin raittiutta, niin ei, ei hän pysynyt. Se on täysi arvoitus miksi säästyin siltä, ehken olisi päässyt enää kiinni raittiuteen jos olisin välillä juonut.
Raittiuden alussa varsinkin pelkäsin ihan hirveästi että retkahdan. Rukoilin tosi paljon ja noudatin AA-ohjelmaa niin tarkoin kuin vain ymmärsin ja en uskaltanut jäädä ryhmistä pois minkään syyn takia, se oli aina ykkösenä elämässäni silloin, koska mitään muuta ei olisi ollut jos olisin juonut. Tajusin että tuhoutuisin jos retkahtaisin.
Niinkuin ryhmässä usein sanottiin: ensimmäiset asiat ensiksi.
Hei Sinisilmä63
Kiitos kirjoituksistasi.
Herättelelen keski-ikäisten naisten ketjua jälleen henkiin, näemmä juhannuksen korvalla on viimeiset kirjoittelut olleet täällä.
Tervetuloa kirjoittelemaan ikätoveridaamit - ja myös kaikki henkisesti keski-ikäiset naiset! Naisten päihdeongelmassa salailu ja piilottelu (myös itseltä) ovat ehkä vielä miehiä voimakkaammin läsnä, yleistyksiä on toki vaarallista tehdä. Silti yhdistelmä vaimo, äiti - ja alkoholisti on kova syyllisyyden taakka kantaa.
Meitä on pajon tässä raitistujien kuorossa, niin tällainen nimikkoketju on kiva olemassa. Itselleni tulee kait huomenna kolme viikkoa täyteen ties monennetta (kymmenettä) raittiutta ja olen iloinen jokaisesta raittiina vietetystä päivästä. Tuntuukin, että juuri tällä hetkellä masennus ja ajoittain todella voimakas ahdistus ovat päällimmäiset tunteet. Eli ongelmat eivät elämästä katoa raitistumisen myötä - tulevat vain näkyviksi ja tuntuviksi uudella tavalla ilman alkoholihuuruja!
Ahdistuksen hallintaan on lääkkeitä, mutta olen hiukan huolissani koukuttumisesta lääkkeisiin… Vielä en tuota itsessäni tunnista, mutta varuillaan on syytä olla.
Jos tiedätte hyviä lääkkeettömiä keinoja, saa vinkata. “Ulos ja lenkille” sanoisin itse itselleni, mutta ei ole tarmoa tällä hetkellä. Minulla rentoutuminen ja mindfulness -tyyppinen elämänasenne kyllä sujuvat, kun kaikki on (ainakin näennäisen) hyvin, mutta todellisen ahdistuksen iskiessä olen aika avuton ja surkeassa olossani pyöriskelen.
Juomahimojakin on ollut, joten joudun olemaan tarkkana. Toistaiseksi olen välttänyt sortumisen ja aikomus on todella pysyä irti alkoholista täysin.
Eipä tässä kauheasti mitään uutta tullut, mutta kiitos kun sain turinoida. Raitista keskiviikkoa kaikille!
Saakos tänne kirjoitella keski-iän jo reippaasti ylittäneet?
Ooooops.
Itsekin kirjoitellut ketjuun jo maaliskuussa 2015 (Mrs.MiddleAge) ja silloin on oltu raitistumassa niin lopullisesti, että… 
Kyllä tekee hyvää muistaa miten kavala sairaus onkaan kyseessä. Dramatisoimatta, faktana vain.
No toki! Ja mielellään! 
Huhuu sinnekin,
Mikähän on se keski-iän raja vai onko ikä vain numeroita ? Ajatusmaailmat kun vain tahtovat poiketa toisistaan eri ikäisillä, olen huomannut tämän ikäeron eri ketjuissa. En ehkä sittenkään kuulu joukkoon.
Muutoksen salaisuus on keskittää kaikki voimasi, mutta ei vanhan vastustamiseen, vaan uuden rakentamiseen (Sokrates)
Kyllä Sokrates on vaan viisas mies.