Aloitan uuden ketjun -toivottavasti tästä tulee ketju 
. Olen helmikuussa tullut (uudestaan) foorumille toisessa ketjussa “Elämää vielä edessä?”, ja olen itse siis keski-ikäinen nainen. Nyt tällä erää 6. pvä raittiutta menossa. Olen lukenut paljon plinkin tekstejä ja erityisesti naisten kertomuksia, koska niihin on helpompi samaistua. Osataan me naiset kyllä juoda kuin miehet, mutta silti me ollaan naisia, alkoholi vaikuttaa meihin eri tavalla, haitat ym. tulevat nopeammin jne. Eli “siskojen” vertaistukea kaipaan enemmän. Paljon täällä on ollut hyviä kirjoituksia, joihin on helposti voinut samaistua monessa kohtaa, kiitos Lukijatar ja Mrs.MiddleAge mm. 
Te olettekin jo pitkällä verrattuna tällaiseen alun kipuilijaan. Äsken lueskelin “kerttulin” ketjusta tämän alkuvuoden kirjoituksia, sieltä tulikin mieleeni huhuilla, mitä mahdollisesti kuuluu kerttulille?, entä marianne o?, joka kirjoitti samassa ketjussa. Entä “syystuulet” jossakin ketjussa tai MsGroove? Eli naisten vertaistukea tässä kaipaillaan nyt tällä kivikkoisella polulla. Ps. Saa miehetkin kommentoida.
Tämä keski-ikäinen nainen tuli juuri saunasta…
Taitaa olla tänään päivä 125 lopettamisen jälkeen. tämä raitistuminen oli TODELLA vaikeaa minulle pitkään, vasta siinä 3 kk kohdalla pahanolon sumu alkoi hälvetä elämästä ja nyt tuntuu hyvältä. En voi liikaa korostaa, että - ainakin minulla - tämä raitistuminen on ollut monen, monen, monen vuoden prosessi. Olen lopettanut niin monta kertaa, että en edes muista. Pahimmassa alkumasennuksessa (joka ilmeisesti pääsi tajuntaan vasta, kun alkoholipuudutus hellitti) minä olin avioeromassa, vaihtamassa työpaikkaa, ammattia ja pahimmillaan minulla oli jopa itsetuhoisia ajatuksia, joka tekee pahaa itselleenkään myöntää.
Juuri nyt voin hyvin ja ajattelen, että kaikki nuo todella alavireiset olotilat ovat palvelleet jotakin tarkoitusta. En osaa oikein kuvailla mitä, mutta näemmä minun piti ottaa vauhtia todella syvästä rotkosta päästäkseni eteenpäin. Olen löytänyt omasta, loppujen lopuksi aika tavallisesta elämästäni aivan valtavasti iloa. En olisi ikinä uskonut, että voin onnistua alkoholin pois jättämisessä. Jonkinlainen lopullinen vastuunotto omasta onnellisuudesta tähän prosessiin minulla liittyy. En voi valita olosuhteita, mutta voin valita, miten reagoin eri tilanteisiin ja asioihin. Tähän liittyy voimakkaasti myös uudenlaisen yhteyden löytäminen muihin ihmisiin ja hyväntahtoisen huumorin viljeleminen aktiivisesti. Sekä myönteisen ajattelun harjoittaminen kaikenkaikkiaan. Sanahelinää, on helppo todeta. Minä olen kokenut, että kun näitä asioita käsitteviä kirjoja lukee (tai netistäkin löytyy paljon materiaalia) niin jotakin siitä siirtyy alitajuntaan ja sieltä pikkuhiljaa käytännön toimintaan…
Taas kerran mainitsen Jean Kirkpatrickin kirjan Täyskäännös (alk.per Turnabout) lukekaa hyvät naiset! Minä olen lukenut tuon kirjan uudelleen ja uudelleen, enkä koskaan luovu siitä.
Sitä on lähes mahdoton käsittää, miten paljon alkoholismi vääristää ajattelua. Muutamia vuosia sitten minä ajattelin, että jos ei ole mitään juotavaa, päivä menee ikäänkuin hukkaan. Viikonloppu ilman alkoa oli totaalisen mahdoton ajatus.
Nyt nautin virkeästä olosta, hyvästä yöunesta, VAPAUDESTA ja siitä, että olen (uskaltanut?) päästää myönteisen energian virtaamaan elämäääni. En mistään hinnasta vaihtaisi takaisin juovaan elämään. Tämän sanon tietoisena siitä, että vuosikymmeniäkin raittiina pysyneet henkilöt ovat ratkahtaneet ja minulla tuo vaara on olemassa koko loppuelämän. Mutta nyt on nyt ja tänään en juo.
Plinkki on minulle ollut ainoa vertaistuki yhden minulle tutun ihmisen lisäksi. Plinkki on ollut minulle äärimmäisen tärkeä. eka kertoja kirjauduin vuoden 2005 paikkeilla, mutta paljon piti vielä alkoholia virrata suonissa, ennenkuin tähän asti olen päässyt. Se halu lopettaa on ollut läsnä jo vuosia ja vuosia - myös juodessa. Niin Sinullakin, eikö?
Voimia Siinulle, et ole yksin ja raitistuminen ei onnistu varmaankaan useimmiten kerrasta. Onneksi me naiset olemme sitkeitä ja taistelunhaluisia. Tässä taistelussa on vain voitettavaa.
Lämpimin ajatuksin ja olkoon voima kanssasi!
Kiitos Mrs.MiddleAge hienosta tekstistä. Palaan tähän varmasti vielä monta kertaa. Tuo “Täyskäännös” löytyy mun yöpöydän laatikosta. (Ollut siellä jo pari vuotta.) Eilen siihen jo tartuin, ehkä viimeinkin luen sen. Aika on kypsä. Kiitos vielä sinulle.
Heippa, Mulla on kokemusta raitistumisesta pariin otteeseen. Tunne-elämä tuppaa alkuun seilaamaan laidasta laitaan. Alkuun on masennusta ja ahdistusta. Sitten myöhemmin kirjo kasvaa ja tunnetilat saattaa heilahdella rajusti, aamulla saattaa olla tosi iloinen ja illalla itkeskellä hillittömästi. Välillä tulee uskomattomia väsymysjaksoja. - Niin ja ajatusmaailma on ihan oma lukunsa, se kun seilaa menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Kannattais yrittää pysytellä tässä hetkessä. Kaikenlaiset pelot on aivan tyypillistä. Koita helliä itseäsi. tehdä niitä mukavia asioita ja syödä hyvin. Hauskat elokuvat ja mielenkiintoiset elokuvat poistaa masennusta ja ahdistusta. Shoppailu on helevetin hyvää lääkettä. Ja parasta on kun pystyy heittäytymään lasten kanssa leikkimään oikein kunnolla. Se on tosi kova paikka jos kumppani käyttää siinä vieressä. Mä en osaa noita raittiuspäiviä laskea, tää menee luonnostaan. Päivä kerrallaan se on mennyt, välillä ihan hetki kerrallaan.
Iltaa Iltaolusille,
Kiitos uudesta ketjusta - kyllä meitä “keski-äkäisiä” naisia täällä sen verran on, että saadaan pidettyä ketju pinnalla!
Itse ilahduin myös alussa siitä , että oli samaistumisen mahdollisuuksia (ja tietysti vieläkin).
Ei se alku minullakaan kovin auvoista ollut, jos katsot ketjuni alkupäätä. En edes kehdannut tulla kertomaan, että jatkoin juomista, jäin vain pois. Tarvittiin sitten oma pohjakosketus ja se kuuluisa “naksahdus” ennen kuin alkoi sujua.
Tuosta Mrs. M:n hienosta kuvauksesta tunnistan myös itseni, tätä lukuunottamatta:
[]Pahimmassa alkumasennuksessa (joka ilmeisesti pääsi tajuntaan vasta, kun alkoholipuudutus hellitti) minä olin avioeromassa, vaihtamassa työpaikkaa, ammattia ja pahimmillaan minulla oli jopa itsetuhoisia ajatuksia, joka tekee pahaa itselleenkään myöntää[]
L:tar
Täällä myös yksi keski-ikäinen alkoholistinainen Heinäkuussa tulee raitista aikaa viisi vuotta täyteen. Jos haluat tarinaani lukea, niin se on jossain tuolla pölyttyneenä… ketjun nimi on " testin tulos " . Pitkästä aikaa tulikin muuten mieleen , että miksi nimesin ketjun noin… sehän lähti siitä kun tein alkoholiriippuvuus testin ja tulos oli; voimakas riippuvuus.
Heippan taas, univaikeuksiin on olemassa loistava luomu lääke. Se on suklaakeksit ja suklaa yleensä, vaan suklaapäällysteiset keksit on parasta ja vielä mutustelu sängyssä. Raittiutta aloitteleva tietysti päättää parantaa koko elämänsa kertalaakista ja luopua kaikesta epäterveellisestä, aloittaa tehokkaan dietin ja kunnostautua kuntoilussa. Positiivisten seurausten huomaaminen johtaa helposti itselleen asetettavien vaatimusten liian nopeaan kasvuun ja kun sitten kokeekin väsymystä ja epäonnistumista, on yksi tapa lääkitä itseään kunnon känni. Ja jos näissäkin pyrkimyisissä sitten onnistuu, on taas vaarassa itsensä palkitseminen kunnon kännillä.
Unettomuudesta raittiinakin kärsineenä, olen mussuttanut vuosien varrella kaikenlaisia nukahtamispillereitä. Enää en niihin koske. Käytän suklaata, jäätelöä tai muuta herkkua mieltymyksen mukaan. Mahdolliset lisäkilot saa sitten myöhemmin pois. Mässäily, yksi seitsemästä kuolemansynnistä, voi alkuvaiheessa auttaa sekä ahdistukseen, masennukseen ja unettomuuteen. 
Hei,
en tiedä, olenko minä vielä virallisesti keski-iässä (olen kohta 35v), mutta elämäntilanne ulkoisesti ainakin on se. On kohta kouluikäinen lapsi, omakotitalo, mies jne… Mutta ne on ainakin jonkin verran kuliseja vain. Lapsen olen onneksi saanut pidettyä tämän kaiken ulkopuolella, uskon niin. Sillä nykyisin tapanani on ottaa vain muutama siideri aina illan päätteeksi. Nytkin kurkkukipuun pari rommikaakaota…
Minulla on sellainen tilanne, että tyhmpäisee koko ajan. Vituttaa mies.Kunpa olisin itsenäinen. Mutta voisin ja todennäköisestikin olisin ihan yhtä juoppo silti.
Tämä on tällaista “siistiä” jakkupukunaisten juopottelua, tietänet varmaan…
Minä palaan tänne kerta toisensa jälkeen itkemään sitä, että kun olen juoppo. Ainoastaan, kun muutimme lapsen kanssa vähäksi aikaa pois kotoa, pysyin suunnilleen kauempana alkosta, mutta en ihan kokonaan silloinkaan. Mutta paremmin pysyin ruodussa kuin nyt. Otin ehkä pari sidukkaa, ja iltaysiltä nukkumaan.
Samassa veneessä tässä ollaan. Minä olen uskomattoman masentunut nyt, lääkärin mukaan täysin toimintakyvytön, vaikka olen ihan OK koulutettu jne. Mutta tässä pitäisi nyt kyetä ottamaan se NIIN kuuluisa “itseä niskasta kiinni”. NIINPÄ. Helppo sieltä pusikoista on huudella, että ota itseänsi nyt niskasta kiinni, ne ovat niitä jotka eivät tajua, että tämä on SAIRAUS 
Minun lääkärini ONNEKSI tajuaa!
Pahimmassa alkumasennuksessa (joka ilmeisesti pääsi tajuntaan vasta, kun alkoholipuudutus hellitti) minä olin avioeromassa, vaihtamassa työpaikkaa, ammattia ja pahimmillaan minulla oli jopa itsetuhoisia ajatuksia, joka tekee pahaa itselleenkään myöntää. Näin kertoo Mrs.Middleage. Juuri tällaista se oli ensimmäisellä kerralla.
Syyllisiä ja syitä löytyy juomiseen loputtomasti, ainakin alkoholisti on niitä etevä vekkuli keksimään. Se kuuluu sairauden luonteeseen.
Joo, suklaa toimii, M.O.T. 
Piilojuoppis, haluatko kertoa, mitä tapahtui - mihin itsenäistymisesi tyssäsi?
L:tar
Niinhän sinä tahdot itsellesi uskotella. Vaikka juomisesi pysyisikin nykyisin parissa siiderissä per ilta, josta nyt ei kovin kummoista ja toimintakykyä haittaavaa känniä saa aikaiseksi, niin mites tuo kokonaistilanne? Eikös lapsesi ollut varsin iloinen siitä, kun muutitte kahdestaan pois miehesi/lapsesi isän luota? Miten hän nyt tähän muutokseen suhtautuu? Vaikkei juomisesi olekaan kenenkään muun aiheuttamaa, kuin sinun itsesi, niin kyllä se paska(Kirjoituksestasi päätellen siis edelleen paska) parisuhde hankaloittaa oloasi ja pahentaa masennusoireitasi kaiketi sen verran, ettei siinä jamassa niin kovin helppoa ole selvinpäin kestääkään 
. Joo, mä olen edelleen siitä lapsesta huolissani, sinä voit soutaa ja huovata ja siinä ohella ryypätä niin paljon, kuin sielusi sietää, mutta ajattele nyt, helvetti soikoon, lastasi 
.
Tämä keski-ikäinen(? Kohta 35-vuotias) sekakäyttäjänainen painuu takaisin Saunan lauteille 
Samaa mieltä viimeisestä, sinne sä W kuulutkin, sillä muuten meillä ei ois saunamajuria ollenkaan…
Tuutko 7-kymppi portsariksi tähän Huhuu-baariin?
Osa meistä on nimittäin “salongeissaan tissuttelevia hienostorouvia” ja tarttee varjelusta ulkona odottavalta todellisuudelta. Työsuhde toistaiseksi olematon.
Lisätietoja:
L:tar
.
Hitsi, kylä kyllä nauratti Lukijattaren kommentti. Voisko ennää paremmin tokaista. HIHIHIHII 
Hyvä Lukijatar! Huhuu-baari
Tässä 39 vuotias nainen Porista. Oon sinkku ja elän 3 kissan kanssa aika aktiivista elämää näin kun kevät on tullut. Mä saan voimia jatkaa eteenpäin kun ulkoilutan mun kissojani.
Alotin juomisen siinä 17-18 vuoden iässä, mut join aika vähän. Olut maistui sillon ihan hirveältä. Kun ikää tuli lisää niin kävin aika usein yökerhossa juomassa muutaman drinkin ja tanssin. Juominen ja biletäminen vaan lisääntyi ja yli 20 vuoden iässä kävin yökerhossa melkein joka viikonloppu. Aloitin lukion ja tapasin nykyisen ex avomieheni. 10 vuoden suhteen aikana tunsin hänen varmaan enemmän humalassa kuin selvinpäin. Juotiin yhdessä reippaasti ja käytiin baareissa. Opiskelin maatalousalaa ja valmistuin 2003 ja aloitin lomitustyöt. Mielenterveysongelmat alkoivat ja työ lomittajana oli stressaavaa ja join aikalailla vapaapäivinä. Kesälomilla saatoin olla pikku hiprakassa monta päivää. Mielenterveysongelmat ja ahdituneisuus alkoivat vaikuttaa työntekoon ja en jaksanut tehdä töitän kunnolla. Lopulta mut irtisanottiin ja jouduin työttömäksii 2009. Alotin opiskelun syksyllä 2009 ja suhde kariutui 2010. valmistuin koulusta vuonna 2012 ja menin töihin. Join joka viikonloppu. Joskus vedin niin perseet et sain väliaikaisen porttikiellon lähibaariin. Hajotin silmälasini samalla reissulla. Kännissä olen kutsunut miehiä yöksi kotiini ja aamulla en muista illan tapahtumista mitään ja häpeä on suunnaton. En ole siis aikoihin käynyt missää viihteellä koska en ole uskaltanut ja olen juonut vain kotona, yksin. Myös kaverini kanssa olen ryypännyt aikalailla.
Nyt olen ollut 22 päivää ilman alkoholia ja joka päivä tekee mieli juoda.
Olen tällä hetkellä työttömänä ja käyn päihdekuntoutuskurssia josta 2 viikkoa vielä jäljellä. En tiedä mitä sit tapahtuu kun kurssi loppuu, voi olla että otan kännin, kun halu on niin voimakas. Tekee vaan mieli viinaa. 
Hei marsilla, kirjoitan tähän ketjuun vaikka olenkin miespuolinen alkoholisti.
Raitistuin aikoinaan kutakuinkin sinun iässäsi. Pori on mulle monestakin syystä tärkeä kaupunki, olen siellä juonut, mutta raitistuttuani olen myös käynyt siellä toimivissa AA-ryhmissä. Niitä on joka päivä.
En tiedä, miten päihdekuntoutuskurssit toimivat, mutta olen Porin AA-ryhmissä tavannut raitistuneita alkoholisteja, sekä miehiä että naisia. Jos et tiedä, miten toimia kurssin päätyttyä, voit vapaasti mennä katsomaan ja kuuntelemaan palavereihin raittiina olevia alkoholisteja. Satakunnassa on palavereja muillakin paikkakunnilla.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Olen saanut avun Minnesota-hoidosta ja AA:sta. Olen keski-ikäinen nainen, mutta alkoholismiasiassa sukupuolella ei minusta ole merkitystä. En tiedä, voiko nainen keskimäärin raitistua jotenkin muuten kuin mies. Jokaisen on löydettävä oma raittiutensa ja omat kenkänsä, joilla raittiina astelee.
Tsemppiä kaikille raitistuville naisille.
Tää ketju jotenkin pysähtyi, mutta jos nyt jatkais tätä. Oon ollu nyt 26 päivää juomatta ja voin sanoa et helvettiä on. Kun on juonu n. 20 vuotta melko säännöllisesti niin olo on sit kai tällanen. Tein tänään päätöksen et alotan Antabuksen ja sain Diapamia ahdistukseen ja levottomuuteen. Mulla takana myös masennusta ja lääkitys myös siihen. Nukuin 4 tuntia ja olo on ihan pönttö diapamista. Kissat oli ihania, ne nukku kaikki mun lähellä koko ajan, vartio <3. Halusin vain tän kirjottaa, ei muuta.
Voimia sulle
Kannattais hakeutua kaltaistensa seuraan. Enhän tiedä koetko sinä itseäsi yksinäiseksi vaan voimia saa saman kokeneiden seurassa. Itse olen saanut sitä AAssa.