Toivon sulle Marsilla todella paljon voimia.
Itse sain aikoinani paljon apua voimakkaisiin pelkotiloihin, kun istuin hiljaa kokemassa tunteen kehossani. Istuin ja tutkailin itseäni, vähän kuin ulkopuolisena. Opin ajan kanssa, ettei pelkäämistä tarvitse pelätä. Se on vain tunne, siihen ei kuole. Ahdistuneisuus ja levottomuus ovat pelon muotoja. Kun yrittää väkisin irti pelosta, se vain voimistuu. Hyväksy, että tältä tuntuu nyt. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta kokeile. Minua auttoi.
Täällä ketjun aloittaja ex-Iltaoluet. Voimia tosiaan Marsilla! Mulle niin tuttuja nuo ahdistukset ja pelot. Aamulla heräsin ahdistukseen taas, mutta jostain syystä työpäivän jälkeen on ollut helpompi olla. Tosin käytiin melkoisen kova henkinen - ja hieman sanallinenkin kamppailu - miehen kanssa, kun mies oli hermona, kun ei ollut ostanut olutta minua tukeakseen. Loppujen lopuksi kumpikin varmasti olutta himoitsi, mutta mies ratkaisi tilanteen lähtemällä 1 1/2 tunniksi pyöräilemään. Myönsi että teki tosi hyvää, eikä tarvinnut enää olutta hakea. Nyt ollut sitten oluton ilta. Enkä väitä ettei olisi mieli tehnyt. Mutta työvoitto tässä kohtaa. Mutta kyllä tämä melkoista tarpomista on…
Hienoa, Rooibos! Ratkaisuja löytyy, se on hyvä, ja miehesikin löysi omansa 
L:tar
Koitan nyt kamppailla näitten mun tuntemusteni kanssa. Antabuksesta tullut päänsärky ja viime viikonloppu meni nukkuessa. Aamuisin ei jaksaisi nousta sängystä, en halua tavata ihmisiä. Mulla lääkityksenä Venlafaxin 375mg, Ketipinor 300mg iltaisin ja Diapamia kun siltä tuntuu.
Viiltelin eilen, mitä en ole aikoihin tehnyt. Tuntuu et elämästä on mennyt merkitys. Ennen lääkitsin itseni kännillä ja nyt kun en voi juoda niin sit poistan pahaa oloa satuttamalla itseäni. Tekis mieli hiettää kaikki läskiksi ja mennä vaan peiton alle ja ottaa ketit ja pamit ja vintin pimeeks.
Kissojen takia vielä tässä olen, ne on mun vastuulla enkä halua et ne kärsii. Kissojani rakastan eniten tässä maailmassa ja saan niistä jotain voimaa jaksaa kituuttaa päivästä toiseen. En tiedä kauan pystyn enää oleen raittiina. Anbuksen voi lopettaa ja vetää perseet kehden viikon päästä. Ehkä se on se mitä haluan nyt, tai sitten en halua, en tiedä. Oon hämmentynyt ja peloissani, väsynyt, voimaton, välinpitämätön. 
Heippa Marsilla, Sä olet jo pitkään kärvistellyt vieroitustuskissa. Ei muuta kun voimia sulle. Olis ihana lötkötellä kissojen kanssa sängyssä ja kuunnella kehräystä. Kissa osaa nauttia elämästä. Nukkuu kun nukuttaa ja syö silloin kun lystää. Ja kissa huolehtii itsestään perusteellisesti. Nautittavaa katseltavaa kun se hoitaa turkkiaan ja pitää huolen, että kynnet ja tassut on puhtaat. Eikä se kyllä viiltele itseään. Saattaa sivaltaa vaikka soffasta parit langat kun huonoo tekee.
Piristäis kun hakeutuisit muiden raittiiden juoppojen seuraan, vaikka AAhan.
Marsillaa, missä sä olet kun ei ole riviäkään näkynyt?
Täällä olen, Kirjoitin tonne lataamon puolelle 
Hyvä Marsilla, että luuraat jossain täälllä palstoilla. Mä olin huolissani, että mihin sä olet hävinnyt 
Moikka. Oootko jutellut lääkärillesi tuosta päänsärystä? Onko ajoittaista vai pidempiaikaista? Jos ajoittaista, niin yleiseltä kannalta, muista juoda riittävästi - vettä tms. alkoholitonta. Nestetasapainon järkkyminen kun aiheuttaa herkästi ainakin itsellä päänsärkyä - helpoiten huomaa kesäkuumalla, mutta “onnistuu” viileämmälläkin ajalla.
Mutta tosiaan tuosta päänsärystä, jos on jatkuvaa, kannattaa ehdottomasti puhua lekurin kanssa. Ja kait maksa-arvot on seurannassa tuon Antabuksen takia? Ite olen nimittäin sitä lajia, ettei Antabus sovi - alat-arvo lähti nousukiitoon.
Maksa-arvoihin ja haittavaikutuksiin liittyen Fimean tiedotussivuilta:
Mä olen ollut juomatta nyt 10 päivää ja haluaisin itselleni täysiraittiuden Tapanani oli juoda viikoittain 4-5 viinipulloa ,pullo aina iltaisin,palkitsin itseäni jostakin ja rentouduin viiniä juomalla. Sitten huomasin,että viini kahlitsee minut kotiin,koska häpesin juomistani. Join siis ainoastaan kotona ja yksin.
Sosiaaliset suhteet kärsivät ja mikä oli kauheinta havaita oli se, että tajusin lopulta kuinka paljon energiaa viinin lipitys minulta vei.Ainoa focus mikä päässäni pyöri oli viini ja riittääkö sitä tarpeeksi. Piti miettiä,että varmaan saa unta tarpeeksi,että jaksaa nousta töihin taas aamulla.En ensin tajunnut sitä,että olin aina väsynyt,juuri juomisen takia.Ja usein ostin viiniä,koska olen niin väsynyt js stressaantunut, niin olen ansainnut pullon viiniä.Oravanpyörä oli siis valmis. Sitten yhtenä päivänä vaan päätin lopettaa. Kyllästyin itseeni ja elämääni viinin parissa, viini vei ja minä vikisin.Eräs ystäväni kerran sanoi minulle,että hän ei halua juoda alkoholia sen takia, että hän ainakin olemalla selvin päin tietää aina kuka hän oikeasti on. Minäkin haluan tietää kuka ja millainen olen. Juomattomuutta 10 päivää ei ole paljon,mutta alku sekin.
Terve, onnittelut sulle. Eikös olekkin kammottavaa, kuinka tissuttelu vie voimat. Ja se kuinka ajatukset alkaa pyörimään lopulta sen alkoholin ympärillä. Vaikka työpäivän aikana ei tulisi mieleenkään mikään juotava, niin kotimatkalla tulee hommattua jotain rentouttavaa. Ajan mittaan sen huomaa ja aloittaa ensin vähentämisharjoitukset ja kun ei se tuota tulosta alkaa lopettamisharjoitukset. Mulla meni silloin ensiraittiuden saavuttamiseen pitkä aika noissa harjoituksissa. Okei, nyt mä lopetan kertakaikkiaan tän pelleilyn. Alan elämään isolla EEllä. Tuli homattua kaikkea mukavaa tekemistä ja ennenkaikkea liikuntaharrastusta reippaasti. Mikä oli lopputulos, no ei hääppönen. Rehki itsensä aivan loppuun näiden liikuntaharrastusten kanssa ja kuukauden parin päästä palkitsin itseäni alkoholilla. Sitä tuli sitten eripituisia raittiuksia, vaan lopputulos oli aina sama. AAssa porukka tiesi nämä kuviot ja sain nauraa lopulta itseni kipeäksi kun sitten yksi sangen sporttinen kaveri kertoi omista raitistumispyrkimyksistään mm. liikunnan avulla. Kun kuuntelee useampaa juoppoudesta selvinnyttä, selviää kenties helpommalla näistä harjoituksista. Toivon mukaan, et vielä ole niin pitkällä juomisharjoituksissa, että joutuisit hirvittävästi ponnistelemaan raittiuden saavuttamiseksi.
Keski-ikäinen nainen täälläkin, ikää on 43 vuotta. Kokonaan lopettamaan en ole pystynyt, mutta nyt aion olla ihan nollalinjalla ainakin juhannukseen asti, ja keskityn kunnon kohentamiseen ja rahan säästämiseen. Tavoitteena saada parempi ote elämästäni ja tunne että minä vien elämääni eteenpäin, siihen suuntaan kuin itse haluan.
Rooiboskin taas lähtökuopissa…mutta halu lopettaa alkon käyttö on kuitenkin kova.
Mä täällä taas. Ja mun on pakko sanoa nyt että VITUTTAA JOKA IKINEN PÄIVÄ!!! 
Olen koittanut touhuta asioita, kävin verikoikeissa, ulkoilutin kissat, pesin kissojen ruokakupit ja ruopaikat. Tiskannut en ole varmaan viikkoon ja imurointi ei kiinnosta pätkääkään 
Mä vaan haluisin niin paljon juoda ja se että ei voi niin vituttaa, ahdistaa, masentaa. Mulla ei ole mikään hyvä pakokeino ahditukseen kun se on se viiltely ja kuoleman ajatukset, melkein joka päivä. Anteeksi pyydän nyt kun tälläsiä täälä puhun mut kun ei ole muutakaan paikkaa, ihmistä kenelle voisi puhua ja auttavaan puhelimeen en halua soittaa, koska meen siitäkin ihan panikkiin ja se ei vaan tunnuu oikeelta paikalta mulle. Ai niin unohdin mainita että pesen tällä hetkellä pyykkiä. Tosin oli jo toinen kerta kun unohdin laittaa poistoletkun vessanpönttöön ja kaikki paskavedet kylppärin lattialla. Ja pääsiäinen, vitut siitä. Haluisin niin lopettaa Antabuksen ja kahden viikon päästä nauttia itseni hurmiolliseen sekavaan tilaan. En ole juomattomuuden aikana kokenut kuin pelkästään negatiivisia ajatuksia kun kaikki hehkuttaa kun on niin hyvä olla kun ei juo. Missäs se mun hyvä olo on? Saan mä rahani muuhunkin tuhlattua kun viinaan.
Pahin asia tässä on nyt se itsetuhoisuus. Haluan vain viillellä ja koittaa kuin syvälle uskallan viiltää. Mulla on kyllä kaikki pelit ja vehkeet lääkekaapissa jos menee överiksi. Koitan jostain repiä irti jotain positiivista. Ehkä se on hetkellistä. Se on ne hetket kun katson kissojani ja miten onnellisia ne ovat. Jaa Uunon kanssa kun menen ulos se tykkää mennä keinumaan, sellaseen keinuun no miksi sitä sanotaan puutarhakeinu johon voi useampi mennä. Sit se tulee mun syliin, alkaa kehräämään ja leipomaan. Toinen kissani Ulla taas poukkoilee paikasta toiseen ettei meinaa perässä pysyä. Ja se hetki kun herään aamulla ja Ulla on siinä mun pään vieressä kerällä ja Uuno jalkopäässä. Tyty kissa on prinsessa ja se tykkää nukkua yönsä yksin, mutta melkein jokapäivä änkeemässä syliin kehräämään ja leipomaan. Kissat on mun ilonaihe, en tiedä onko se iso vai pieni ilonaihe mut ainakin jotenkin sinnepäin.
No kävin diapetesryhmässä ja pitäs ny kauheesti alkaa syödä säännöllisesti mutta kun mun ruovalio on sitä tätä ja sillon tällön. Verensokerin mittaan kun muistan. Mut se siitä. En paljo välitä. No saimpahan sellasen hienon verensokerimittarin ihan omaksi.
Perheelleni en ole kertonu mitään kun en pidä oikeestaan niihin yhteyttä. Mulla ei ole sellasta tunnetta et haluisin perheeni lähelleni. Mulla menis totaalisesti hermot niihin. Mä oon aikuinen ja osaan huolehtia itsestäni vanhempiani en siihen enää tarvitse. Nillä on omat ongelmansa joihin olen lakannut puuttumasta jo aikoja sitten. En vaan ymmärrä sellasta avioliittoa missä asutaan samassa taloudessa mutta ei puhuta sanaakaan viikkoihin toisilleen. Niillä on siellä neljä huonetta ja keittiö et onnistuu ainakin toi toisen välttely. Oon kyl sanonu äidille et ota ero jä lähe meneen, mut ei mee jakeluun ja sille en voi mitään. Omapahan on elämänsä kunhan mulle ei siitä valita mitä isä teekee tai jättää tekemättä. Yleensä isäni ei äidin mielestä tee koskaan mitään hyvää. Pahaa se siitä vaan puhuu, sillon kun puhun äidin kanssa puhelimessa. Veljeltä ei paljoa tukea tule , seon vähän sellanen AHDH tyyppinen, niinku mun ex mies sano et Duracel pupu. Sinkoilee paikasta toiseen, Sillä on hyvä työpaikka, hyvä palkka ja matkustelee paljon mutta naista ei ikinä ole ollut. Yhteyttä emme juurikaan pidä. Isä Juo olutta ja siiderii joka päivä ja siihen varmaan kuoleekin jos tota menoo jatkaa, Isääni en oikeastaan enää tunne. Se ei välitä mun tekemisistäni tai elämästäni. Mä haluun pysyä poissa mun perheeni ongelmista kun omianikin on ihan riittävästi.
Joo olikohan tässä taas vaihteeksi tämän päivän vuodatus. Kiitos jos joku oikeesti jaksoi tämän lukea. 
Marsilla, sähän olet ollut jo pitkään juomatta. Se on yhtä perkelettä, kun on noinkin kauan käyttänyt juomia, ei se olotila äkkiä parane. Onneksi sulla on edes sitä diapamia, kyllähän se edes vähän auttaa. Se syöminen pitäisi kyllä saada jotenkin kondikseen. Usko pois, kun pitää mahan täynnä niin se helpottaa oloa edes vähän. Sehän on sellanen juttu, että se viiltely ei kyllä auta paskankaan vertaa yhtään mihinkään. Hajota ennemmin jotain tavaraa. Mä tiedän hyvän jutun, meet jonnekkin keskustelupalstalle ja vittuilet siellä mielin määrin.
Kotihommat ei karkaa mihinkään, kyllä niitä kerkee sitten myöhemmin tekemään kun sellainen hetki tulee.
Kun tässä on näitä pääsiäisen joutopäiviä, niin kävisit vaikka kahvilla AAssa.
Että alottasin hajottaa tavaroita…mmh, ei mun juttu. Olen monesti miettinyt joitain ryhmiä, mut kun mun vuorokausirytmi on ihan sekaisin tosin en välitä siitäkään. Nukun sillon kun nukuttaa, ja keteillä ja pameilla saa oikeen hyvät unet. Ja sit kun pitäis johonki lähteä olo on ihan voimaton ettei jaksaisi mitää tehä. Kunhan kissat jaksan hoitaa niin se riittää nyt aluksi mulle. Teen sen minkä pystyn ja jaksan. Olen kotiin jämähtänyt ja oikeestaan se ei haittaa mua. Mä en halua tehdä mitään mikä on vastenmielistä enkä ala itseeni pakottamaan mihinkään mitä en halua tehdä. Jos saan jonkun inspiksen niin teen sen ja jos vielä voimaa riittää niin jatkan siitä. Mä otan päivän kerrallaan koska mun joka päivä on erilainen. Tässä vaan kaverit ja tuttavat etääntyy vaikka koitan heille selittää mikä mua vaivaa. Mä en jaksa tavata ihmisiä, mua ei kiinnosta tavata ihmisiä. Olen tehnyt monet masennustestit ja tulos on aina vakava masennus. Lääkärille pääseminen julkisella puolella on tosi vaikeaa. Mun ainoa hoitokontakti on A-klinikka. Diapamiakin otan enemmän kun poitäis koska jotenki se nuppi on sekasin saatava. Ja kun katson löytyykö porista vertaistukiryhmiö masentuneille niin löyty peräti yks paikka ja sielläkin on ryhmä parittomina viikkoina maanantaisin. Ja toinen paikka oli Kohtaamispaikka mut kun sais ittensä sinne raahattua. Olis sekin kai jotain kun tämä olemamaton olemassaoloni täällä kotona. Saunaankin haluaisin mennä mutta meillä on nyt menosa saunaremontti ja naisilla on yhteissauna perjantaisin, mut en sinne kehdannut mennä koska mulla lo niin paljon arpia nilkassa että hävettää ja lenkkisauna toinen kynnys. Odotan niiin sitä mun omaa saunavuoroani kuin kuuta taivaalta. Rajottaa tämäkin elämääni. Kun mitä ihmiset ajattelevat kun näkevät arpeni. Ei siinä nyt kauheesti voi vaihtoehtija tulla mieleen. Mun kissatkaan kun ei ole mitään monstereita et raapisivait niin paljon.
Koitan jaksaa miettiä niitä rymiä. Mut kauan tää vitututus vielä kestää kun mä en enää kestäis tätä päivääkään!
Vitutuksen kesto on tietty aivan yksilökohtaista. Mä olen kyllä sitä mieltä, että sä tarvitset ulkopuolista apua ja runsaasti. Kun on vakava masennus ja ahdistus. Kun terve ihminenkin masentuu ja ahdistuu jättäessään viinan, niin sun tapauksessas tää on vielä vakavampaa. Marssit päivystykseen ja luettelet kaikki sairaudet ja kerrot kuinka kauan olet ollut ilman alkoholia ja miten ihanalta elämä nyt tuntuu.
Sä olet sitä viinaa pitänyt niin kauan lääkkeenä, nyt kaikki alkaa purkautumaan kun viina jää pois.
Olet sä jo sen verran ollut raittiina, että kyllä joitain hyviäkin hetkiä olis pitänyt jo olla. Kyllä se on ammatti-ihmisten puoleen paras kääntyä. Sitkeesti sä olet kyllä kestänyt!
Tämä keski-ikäinen nainen mietti pitkään, että uskaltaako enää tänne kirjoittaa…“Taas se Rooibos retkahti, taas se Rooibos ruikuttaa” 
eli pääsiäisviikonloppu, tai koko viikko on mennyt huonosti alkon suhteen. Laskin, että jos maaliskuussa join 4 iltana olutta (huom. Vrt aiemmin useita kertoja viikossa), niin nyt olen huhtikuun aikana ehtinyt juomaan jo kolmena iltana eli joka toinen ilta. Vaikeaa on ollut, kun mies juo myös Eilen join sitten paljon ja suht lyhyessä ajassa, joten ihan kauhea krapulakin vaivannut ja olen totaalisen pettynyt itseeni Mutta silti olen vielä päättänyt taistella. En voi enää juoda alkoholia. Mun ei tarvitse enää juoda. Anteeksi tämän vuodatus, mutta oli pakko kirjoittaa.
Rooibos, älä lakkaa yrittämästä! Ei mies sitoutuisi mihinkään silloin noin alkuun, esim. tipaton huhtikuu? Vielä ehtii ihan hyvin! Se on varmaan pahinta jos häpeää niin paljon ettei tännekään kehtaa kirjoittaa. Kyllä meidän täytyy aina antaa jokaiselle uusi mahdollisuus, vaikka siihen menisi sata vuotta. Joku halu ja motiivi sinulla kuitenkin on raittiuteen kun kerran sitä toivot. Ehkä tämä on vaan kipuilua sen kanssa, ettet vielä ole ihan kuivalla rannalla vaan jossakin rantahetteikössä. Se on aika rypemistä siellä.
Kiitos Iltsu! “Rantahetteikössä” totta tosiaan, hyvä ilmaus…Miehen kanssa on puhuttu -kuten monesti aiemminkin- ja kai tuo mieskin alkaa ymmärtää missä minä menen. Mutta nyt päivä kerrallaan on jatkettava, nyt tuntuu, että pohjakosketus on viimein otettu. Kyllä taas eilen toteutui tuo täällä monesti mainittu lause : Yksi on liikaa ja kymmenen on liian vähän.
