Kerroin miehelle ja nyt kriisi päällä

Heipähei. Olen vasta mukaan liittynyt ja pelaamatta pari kuukautta suunnilleen. Toissapäivänä kerroin miehelle ja nyt kriisi päällä :frowning: Välillä tuntuu että ero tulee ja kaikki kaatuu päälle. Illalla kuitenkin otti kädestä kiinni kun sängyssä huokailin enkä saanut nukuttua. Helpotus kuitenkin että sain kerrottua. Välillä on tukena ja välillä tuntuu että mies haluaa kostaa eikä halua auttaa. Velkaneuvojalla kävin ja sitä velkaahan on ja reilusti! Noin 50k mistä suuri osa tullut siitä että maksanut velalla velkaa, mutta paljon pelattu :confused: Pankkilainaa mies ei suostu tekemään, ymmärrän. Velkajärjestely tai ulosotto näillä näkymin ainoa oljenkorsi. Parin viikon päästä uusi aika ja mies tulee mukaan. Meillä on 2kk ikäinen vauva ja mies sanoi että se on tällähetkellä ainoa syy miksi ei lähde :frowning: Mies ei luvannut antaa reaalivakuuksia ja ymmärrän kyllä, ei halua upota samassa veneessä. Olen aloittanut uudelleen vanhoja harrastuksia johon uppoudun kun vauva nukkuu. Täällä lukeminen on auttanut paljon. Huoh! Toivottavasti tästä suosta noustaan vielä :unamused:

Voit onnitella itseäsi kun olet ollut jo kaksi kuukautta pelaamatta, hyvä saavutus jo tuokin sekä hyvä alku peliriippuvuudesta toipumiseen. Hyvä, että kerroit myös miehellesi. Varmasti tulee alkuun olemaan vähän hankalampaa, koska onhan siinä sulattelemista puolisollesi. Velkasi tulevat kuitenkin teidän yhteiseen talouteen vaikuttamaan vielä vuosia. Tuollaisesta 50k velasta kuitenkin selviää hyvin kunhan malttaa olla pelaamatta ja jossain vaiheessa aloittaa tekemään töitä. Nyt vain puhua kaikki asiat avoimin mielin mitä puolisollesi mieleen tulee. Aikaa kun menee niin varmasti suhteenne parempi kuin mitä oli vielä tuolloin pelatessasi. Tsemppiä! Tämä on hyvä foorumi myös purkaa omia tuntojasi. Tulee niin hyviä kuin huonoja tunteita/ ajatuksia matkan varrella.

Meinaan nyt ihan suoraan kirjoittaa mitä ajattelen ja tarkoitus ei ole pahoittaa sinun mieltäsi.
Ymmärrän täysin sen, että miehesi ei halua ottaa velkaa tai tulla takaamaan sitä, en ottaisi itsekään.
Myös jos mies on uhkaillut erolla, niin kertoo siintä, ettei teidän suhde ole kauhean vakaalla pohjalla jos miettii tuolaisia.
Kuitenkin tarkoitushan parisuhteeseen lähtiessä ja perhettä perustaessa, olisi olla loppu elämä toisen kanssa.
Valitettavasti ja todennäköisesti jossain vaiheessa teille tulee ero ja mies jättää sinut. Jos nyt on jo uhkailut siintä, niin entä sitten kun lapsi kasvaa isommaksi tai tulee muita vastoin käymisiä elämässä?
Myös sulle itsellesi ei tee hyvää olla suhteessa jos toinen henkisesti alistaa ja tulevaisuudessa todennäköisesti tulee muistuttamaan virheistäsi. Samoin lapsen kasvaessa se ei ole hyväksi hänellekään, koska lapset tunnetusti huomaavat jos vanhemmilla ei ole kaikki hyvin, vaikkei sitä kertoisikaan.

Velkoja ei kannata myöskään liikaa pelätä ja vaikka ne menisivät lopulta UO:n. Myös vaikka eroaisitte miehesi kanssa ja jäisit lapsesi kanssa kahdestaan, niin pystyisit kuitenkin tarjoamaan hänelle hyvän elämän. Tämän voin sanoa kokemuksella, koska omat vanhempani kun erosivat, niin äiti jäi yksin minun ja sisarukseni kanssa ja rahaa ei kauheasti ollut ylimääräisiin juttuihin.

Lopuksi vielä voimia ja koita jaksaa, mutta älä jää mihinkään pelosta tai pelkästään turvallisuuden tunteesta, koska se ei ole hyväksi sinulle tai lapselle.

Olen eri mieltä Peluri91:n kanssa, vaikka hänen näkökulmassaankin on järkeä. Kun tuollainen pommin pudottaa puolisolleen, hänestä voi tuntua, että koko suhde on vedetty jalkojen alta, ja kaikki luottamus on menetetty. Vähän sama tilanne kuin että kertoisi pettäneensä toistuvasti, siinäkin petetyllä on takuulla ensimmäisenä mielessä ero, vaikka kuinka rakastaisikaan toista.

        Eri asia tietysti jos uhkailee erolla toistuvasti, aina kun joku asia menee pieleen. Sellaista ei tarvitse, eikä pidä sietää.

Ei mies varsinaisesti uhkaillut erolla, ymmmärrän että ensireaktio on voimakas ja nyt hän kuitenkin tukee sen mitä kiukultaan pystyy, uskon että tilanne rauhoittuu vielä. Puhuttiin kyllä myös siitä, että toivottavasti tilanne ei mene siihen että hän tuntee itsensä oikeutetuksi kostaa tai tehdä jotain muuta minua loukkaavaa. Suhteemme kuitenkin on vakaalla pohjalla ja monia vastatuulia jo koettu. Tietysti kauhuskenaariot olen myös käynyt mielessäni läpi, että mitä jos jään lapsen kanssa yksin. Aika näyttää miten tässä käy. Kovan työn olen valmis tekemään luottamuksen takaisin ansaitsemisessa.

therikun ja SpeedyG:n kanssa samoilla linjoilla. Puolisolle on iso kriisi, jos jotain asiaa on tehty hänen selkänsä takana. Häneltä on salattu tärkeä asia. Sellainen joka on sinulle aiheuttanut huolia. Kyllä jokainen siinä tilanteessa kokee tilanteen murskaavaksi, ikäänkuin ei olisikaan tärkein ihminen toiselle. Se, jolle kuuluu avautua.

Teillä on vielä iso muutos, eli vanhemmiksi tuleminen, joka on jo itsessään iso kriisi, ja muuttaa parisuhdetta paljon, mutta yleensä parempaan suuntaan. Onneksi lopetit pelaamisen lapsen synnyttyä. Velkajärjestelyyn hakeminen tai ulosotto on osallasi varmaan se paras vaihtoehto. Summakaan ei ole hirvittävän suuri, joten siitä selviät kyllä.

Rakentakaa rauhassa nyt luottamusta toisiinne uudelleen. Oletko lukenut muuten tuota hertta-ryhmää ( eli peliongelmaisten läheisten ketjuja)? SIeltä voi olla ihan hyvä sinun ja miehesi lukea, miltä pelaaminen puolisosta tuntuu.

Kyllä tuo 50K€ on vielä jotenkin hoidettavissa ilman ulosottoa jos saat mieheltäsi hieman tukea, siitähän voi tehdä velkakirjan teidän välillenne miten paljon miehesi sinua auttaa. Tietysti siinä pitäisi olla reilu ja rehellinen puolin ja toisin.
Sinä olet vielä nuori ihminen ja tulet tienaamaan vielä paljon elämässäsi. Olen Peluri91 kanssa samaa mieltä että vaikka olet mokannutkin omalta osaltasi sinun ei silti pidä alistua sylkykupiksi, olet kyllä mokannut mutta sitähän täällä elämässä tekee kaikki omalla tavallaan.Tottakai tuo on shokki aviopuolisolle kun tuo tulee kuin salama kirkkaalta taivaalta, hänelle on annettava aikaa sopeutua ja purkaa kiukkuaan.

Eiköhän tämä suhde tästä vielä korjattavissa ole, mutta kovasti työtä siinä on. Täytyypä selailla myös tuota herttaa. Mies on kyllä nyt ollut mukana ja tukena kun ratkaisuja etsitään. Kovasti tunnen syyllisyyttä :frowning: Edessä on kivinen tie, mutta kyllä tästä jotenkin selvitään. Pelaaminen ei ole käynyt kyllä mielessä enää hetkeen ja sen osalta on hyvä mieli, käyn kuitenkin vielä keskustelemassa asiasta asiantuntijalla niin kauan kun tuntuu siltä. Häpeä on kova ja tässä on vielä muutamalle ihmiselle kerrottava totuus koska haluan olla nyt kaikille avoin.

Syyllisyys ja häpeä olivat minulle ne pahimmat tunteet. Se kohdistui täysin omaan itseeni, ja aiheutti unettomuutta ja ahdistuneisuutta ja masennusta. Vähitellen ne tunteet jäävät pois. Keskity nyt vain äitiyden onneesi, äläkä syytä itseäsi - älä siis kohdista itseäsi kohtaan näitä tunteita.
Se on ollutta ja mennyttä. Teit väärin itsellesi - siis itsellesi, et halunut tehdä väärin miehellesi tai lapsellesi, muista se. Älä enää rankaise itseäsi syyllisyydellä ja häpeällä, koska olet lopettanut pelaamisen jo.

Hyvä, että saat keskusteluapua asiantuntijalta. Se auttaa paljon. Kaikki apu kannattaa nyt ottaa vastaan, joka on saatavilla.

Se vauva-, pikkulapsi aika on ihanaa aikaa äitiydessä. Huomaat kuinka lapsi kehittyy. Eli keskity ihan täysin omaan ja perheesi onneen. Tämän halusin kokkailujen lomassa kirjoittaa sinulle.

Kiitos :slight_smile: Kylläpä herätti tuo viestisi. Yritän olla rankaisematta liialti itseäni ja tosissaan nauttia tästä äitiydestä. Olen yrittänyt ajatella niin, että kyse kuitenkin on vain rahasta ja me kaikki olemme kunnossa ja tulevaisuus vielä korjattavissa talouden kannalta. Pikkuhiljaa varmasti tuo häpeä ja syyllisyys kaikkoaa. Keskusteluapu on lähes välttämätön, koska olen joutunut kokemaan myös monenlaista muuta surua menneiden vuosien varrella, syitä pelaamisen syviin vesiin uppoamiseen oli monia. Lapsi on kuitenkin elämän muuttanut täysin :slight_smile: Vaikka tilanne on kaoottinen muuten, niin elän onnellisinta aikaa elämässäni.

Kirjoitin eilen vain nopeasti, koska tein päivällistä perheelle silloin, ja illalla taas miehen kanssa relattiin kaksistaan vähän aikaa ajelemalla kuvaten ja kävellen luonnossa illalla auringonlaskuun asti, koska oli lapsenvahdit. Tänä vuonna tulee paljon kanttarelleja ja mustikat alkavat jo valmistua aurinkoisimmilla paikoilla.

Niin, ne lasten vauva-ajat olivat ihanimpia aikoja elämässäni. Minulle kävi vielä onni, eli sain iltatähden liki 43-vuotiaana luonnollisesti. Sitä eivät kaikki hoitohenkilökunnassa oikein hyväksyneet, mutta me olemme pitkäikäistä ja sitkeätä sukua, ja aika hedelmällisiä, jos niin voi täällä julkaista :slight_smile: Oma kummitätini hankki kolme lastaan luonnollisesti viiden vuoden aikana vasta täytettyään 40-vuotta, koska sopivaa miestä ei löytynyt sitä ennen :slight_smile:

Mutta se ilo, jonka kohta saatte kun tämä vintiönne alkaa kääntyä ja leikkiä, tarttuu esineisiin, nauraa, oppii vähitellen kaikki taidot. Se on jo ihme, johon teidän miehenne kanssa kuuluu nyt vain paneutua. Velkaneuvontaan sinun kannattaa ottaa heti yhteyttä ja yrittää saada tuo syyllisyys ja häpeä kokonaan pois itsestäsi. Monet mokaavat paljon pahemmin. Sinä et ole tehnyt väärin kuin itseäsi kohtaan, mutta siitä sinun ei kuulu rangaista itseäsi. Puhu, itke ja ole avoin, naura ja nauti tulevista ajoista <3

Velkaneuvonnassa kävin jo yksin ensimmäisen kerran ja ensiviikolla uusi aika, mies tulee nyt mukaan. Itse nautin myös luonnosta ja sinne onneksi ehtii nyt ja vauvakin nauttii nukkua ulkona. Kiitos sinulle tsemppaavasta asenteesta ja tuestasi. Ihana kun olet vielä iltatähden saanut, harva enää tuossa iässä onnistuu vaikka haluaisi. Joka päivä enemmän osaan nauttia tästä arjesta vauvan kanssa :slight_smile:

Asioilla on tapana järjestyä! Parhainta, että tällainen positiivinen ilmapiiri tarttuu ja ihmisille tulee hyvä mieli, kun lukee ihmisillä menevän hyvin!

Tänään ei kuulu hyvää :frowning: Mies otti reilusti viiniä ja käyttäytyi kuin mua ei olisi olemassa. Teki lähtöä jonnekkin ja en tiedä olisiko lähtenyt puhumatta mitään jos en olisi kysynyt. Joi ainakin kaksi pulloa viiniä ja muutaman oluen. Itse en piittaa juoda enää juurikaan, varmaan joskus tulee vielä viihteellä käytyä , mutta nyt puolikas lasi viiniä on ihan ok silloin tällöin. En tietysti tykännyt tilanteesta ja pelottaa että mies kostaa humalassa tms. Kerroin sen myös hänelle. Hänellä on taustaa siitä että kovassa humalassa saattaa möhliä. En kestä jos tämä menee siihen että hän saa tehdä mitä huvittaa nyt kun minä mokasin. Erosta puhuttiin ja riideltiin. Mies lähti kotoa rintarottingilla ja ylimielisenä. Pelaaminen on pysynyt pois kuviosta, pelasin oikeastaan vain jakson jolloin olin masentunut raskausaikana. Ei tee mieli pelata, ei pätkääkään. Hän ei ymmärrä peliongelmasta henkistä puolta, eikä muutenkaan oikein käsitä miten joku voi olla masentunut tai muuten henkisesti sairas. Tukea häneltä en ole juurikaan saanut ja asiasta ei ole paljon puhuttu. Käyn psykoterapetilla asian tiimoilta. Maananataina on aika velkaneuvontaan, jonne oli tulossa mukaan vielä ennen tätä episodia. Saa nähdä mihin tämä kivinen tie johtaa. Erota en haluaisi, mutta en halua olla sylkykuppinakaan. Apua, miten ihmeessä me tästäkin selvitään. Niin paljosta yli päästy, mutta nyt tuntuu että onko enää rakkautta tarpeeksi tähän kaikkeen? :frowning: Ajatukset ihan sekavat! Itse olen kaiken aiheuttanut :neutral_face:

Hei, älä syytä itseäsi. Ei sinun kuulu sietää tuollaista härskiä käytöstä. Muistuu niin mieleeni tämän vuoden juhannus, jolloin miesystäväni oli känniääliö. Sai muuten eilen olla myös yksikseen, koska kuulin puhelimessa, että oli pämpännyt. Söin hyvin yksikseni ja nukahdin sohvalle katsellen elokuvaa jo vähän kello yhdeksän jälkeen, joten olen jo heränyt. Luin tämän ja nousin kirjoittamaan sinulle.

Kummallakohan on ongelma: sinulla vai miehelläsi - väitän, että miehelläsi. Nyt pää pystyyn ja usko itseesi ja tulevaisuuteesi. Tänään varmaan miehelläsi on morkkis, joten kannattaa keskustella hänen kanssaan tuosta alkoholinkäytöstä vakavasti. Ehkä hänen piti nyt jotenkin “kostaa”, mutta tuo ei ole oikea tapa eikä sinun todellakaan tarvitse sellaista sietää. Onko sinulla läheisiä, jonne voisit lapsen kanssa mennä vähäksi aikaa kyläilemään? Joku ystävä, jonka kanssa voit puhua asioista tai ihan perheenjäsenesi. Jos miehesi jatkaa ääliölinjaa, pakkaa tavaranne ja mene kyläilemään!

Meinasin jo illalla pakata ja lähteä hetkeksi, mutta huomenna aamusta on aika velkaneuvontaan. En tiedä aikooko tulla sinne vai menenkö yksin. Asiasta ei vielä tiedä kukaan muu kun mieheni ja on tällähetkellä ainoa jolle voisin puhua. Jotenkin tunsin ansainneeni tuon, mutta pelkään tosissaan että on jo tehnyt jotain typerää, ei olla puhuttu koko päivänä. Huomenna pitäisi keskittyä raha-asioihin ja ajatukset myllää :unamused: En nukkunut juurikaan, enkä saa syötyä. Kovasti pelottaa että se ero tulee, ei riitä voimia mihinkään huoltajuuskiistoihin tms. Kumpa pääsisin nopeasti puhumaan terapeutille. Tähän vielä lisään sen että olen viime vuoden aikana menettänyt neljä läheistä joista yksi oli isäni joka kuoli yllättäen. Meillä on taustalla myös hometalon oikeudenkäynti ja kaikki alkaa olla liikaa kestää. Lapsi on onneksi tyytyväinen ja sen avulla jaksan jotenkin eteenpäin

Hei, tilanteesi tuntuu nyt kärjistyneen, molemmat teistä tarvitsevat nyt apua, mutta erilaista apua, koska olette eri tilanteessa kuitenkin. Oletko katsonut peluuri.fi sivuilta. Siellä on paljon tietoa myös läheisille, jos miehesi lukisi niitä niin asiat voisivat selviytyä hänelle kuin myös sinulle. Miehellesi asia on vasta tullut esille eli shokkitila on nyt päällä ja hän reagoi siihen omalla tavallaan. Lukekaa peluurin sivuilta asiatietoa. Paljon voimia jaksaa nyt. Teillä on mahdollisuus selviytyä. Puhukaa asioista ja tunteista, mitä ne herättävät molemmissa. Voimia.

Kiitos. Yritän saada miehen lukemaan asiasta ja yritän rauhallisesti avata keskustelua vielä tänään. Tilanne vaatii kyllä ulkopuolista apua. Huomenna selviää taas yksi askel eteenpäin, nuo raha-asiat. Huh huh! Tästä jos selvitään vielä niin meitä ei voita mikään :open_mouth:

Kiitos. Yritän saada miehen lukemaan asiasta ja yritän rauhallisesti avata keskustelua vielä tänään. Tilanne vaatii kyllä ulkopuolista apua. Huomenna selviää taas yksi askel eteenpäin, nuo raha-asiat. Huh huh! Tästä jos selvitään vielä niin meitä ei voita mikään :open_mouth:

Hei Mimmukka,

kun tätä sinun aloitustasi ja ketjua lukee, pistää se taas ajattelemaan.

Lyhyesti oma tilanne 1) en ole kertonut puolisolleni veloista, jota on kokonaisuutena yli 200k (kaksisataatuhattaeuroa!!!) 2) veloista osa on puhdasta pelivelkaa, osa uudelleen velalla rahoitettuja mätkyjä sekä viimevuotisia mätkyjä (jep, saan vuosittain melko suuret mätkyt ja jokunen vuosi sitten pelottavan suuria summia) 3) olen joutumassa ulosottoon pian, vielä tänään ole ollut luottotiedot menneet, mutta pian sekin koittaa 4) velkojia on noin 30 kpl.

Mutta taikaisin sinuun, miten tuo teidän ilmeisesti tämän päiväinen käynti velkaneuvojalla meni? Lähtikö miehesi mukaan?

Minua pelottaa vietävästi kertoa asiasta miehelleni. En voi piilotella tätä enää kauan, olen tehnyt sitä jo monta vuotta, koska olen ajatellut asioiden olevan omiani. En halua vaivata ketään omilla asioillani. Aina on yksin ja itse pärjätty. Nyt ollaan sitten tässä. Häpeä. Suru. Huoli. Ei omasta jaksamisesta niinkään, vaan siitä mitä toiselle tuottaa. Se on pahin pelkoni.

Haluaisitko jakaa kanssani ajatuksia esim. spostin kautta? Olet jo ottanut tuon askeleen, että kerrot miehellesi. Minä en. Kaikki täällä palstalla hehkuttavat sen puolesta, että on hyvä ja parasta kertoa. Tiedämme sen, mutta aina se ei pääty kovin onnekkaasti ja sitä itsekkin pelkään.

Tsemppiä! Kerrothan kuulumisesi?