Kerrasta poikki - pillerien voimalla?

Me Lopettajat
21

Rakkaat kanssamatkustajat. Varmaankin siirryn tästä siviiliin ja lopetan lopettamisen. Mulla nuo aivokemiat on sellaiset, ettei kukaan saa mitään hyötyä näistä mun sepustuksista. Ensimmäisessä postauksessani ihmettelin SSRI-lääkityksen ihmeitätekevään voimaan - viinaa kun ei masennuksen päätyttyä tehnyt enää mieli. Tämä oli kuitenkin vasta pientä lämmittelyä.

Nyt asiat ovat seuraavasti: Mikään ei vituta tai ahdista - kaikki on niin hyvin kuin vain voi olla. Töitä tulee jatkuvasti lisää, kalenteri täyttyy ja raha-asiat rullaavat. Paino on tippunut yli 10 kiloa alle kahdessa kuukaudessa. Kaikki veri- / maksa-arvot ovat korjaantuneet, verenpaineet kohdillaan - kolesterolissa vielä työstämistä. Mieli on rauhallinen, tasapainoinen, täynnä positiivista tunnetta. Tämä välittyy myös läheisiin, vaimo on jo muutamaan kertaan kertonut, kuin onnellinen on saatuaan takaisin miehen, johon rakastui neljännesvuosisata sitten. Tunne on molemminpuolinen - tuo R-juttu siis.

Mutta nyt tulee se pommi. Voin ottaa pari lasillista hyvässä seurassa tai luovuuden buusteriksi, eikä tee mieli lisää. Olen ollut kuskina ystäville illanvietoissa, itse otan lasin tai pari illan aikana. Nautin viinistä, seurasta ja hyvästä olosta, puhallan toki nollat mittariin ennen rattiin hyppäämistä. Ei tule tietenkään krapulaa eikä edes morkkista. Aamulla mieli on kirkas ja olo kuin Hästensin mainoksessa auringon sarastaessa kaihtimien välistä. Olen tarkkaillut muutostani kriittisesti ja uskon vakaasti, että tämä tulee kestämään loppuelämän. Voisin tietenkin olla täysraitis, mutta jotenkin sosiaalinen elämä tuntuu täydemmältä näin. Saattaahan mieli asian suhteen muuttuakin, se on sitten toinen tarina. En näe edes syytä siirtyä vähentäjiin tms. kun ei ole mitään annettavaa sinnekään. Miksi tehdä ongelmaa asiasta, jota ei ole olemassakaan? Toki täällä välillä pyörähdän lukemassa, ikävä tulee muutoin. Siis teitä plinkkiläisiä, ei omaa ongelmakäyttäytymistä. :slightly_smiling_face:

1 tykkäys
22

Moi, Marzi.
Itse kirjoitin muutama vuosi sitten näin:

“Olen siis elänyt lähes koko elämäni ruokkien ja kasvattaen riippuvuuksiani. Ne ovat olleet osa minua ja ehkä minuuttanikin. On ymmärrettävää, ettei tuollaisia asioita voi poistaa elämästään hetkessä, ei päivässä eikä viikossa. Kuukaudet eivät riitä, puhutaan vuosista. Vuosien kuluessa, kun kaikki sisäinen elämä on muuttunut riittävästi, muuttuu myös ihminen.”

11.12.2023-5.2.2024
Siis 56 päivää myöhemmin…

Toivon että ymmärrät mitä haluan kertoa Sinulle.
En halua tuomita tai aliarvioida toimintaasi. Toivon että ajattelet mitä minä olen kirjoittanut.

Putkis, 6,5 vuotta raittiina.
:non-potable_water:

23

Moi Putkis. Olen iloinen, että olet löytänyt parhaan mahdollisen suunnan elämääsi. Kannustan Sinua siihen varauksettomasti ja se varmasti on paras olemassa oleva vaihtoehto. Itse kuitenkin katson asiaa nyt uudesta, avaruudellisesta - miltei uskonnollisesta tulokulmasta. Pystyn yhä olemaan analyyttinen ja todellakin ymmärrän mitä on addiktio. En suunnitellut etukäteen, että tilanne eskaloituu tällaiseksi. Väitän kuitenkin, ettei kukaan tällä palstalla kirjoitteleva ymmärrä, mitä käyn nyt lävitse. Puolustukseni on hulluus, mania - tai miksi sitä nyt haluaa kutsuakaan. Lääkkeillä mariaanien haudan syvyinen masennus käännettiin uudeksi kauniiksi tilaisuudeksi nauttia maailmasta, joka on täynnä mahdollisuuksia, virikkeitä ja sopusointua. Hulluuteni ruokkii luovuuttani, kykyäni tuntea, rakastaa. Alkoholilla ei ole sijaa elämässäni muutoin kuin työkaluna, rakkauden eliksiirinä, eräänlaisena supervoimana. Mielestäni känni on säälittävä olotila, johon kenenkään ei tulisi turvautua - enkä missään tapauksessa aio siihen enää syyllistyä. Lopetan naputteluni tähän, koska tiedän, ettei kukaan ymmärrä sanaakaan höpinöistäni. Perheeni rakastaa, asiakkaani arvostavat ja itse nautin jokaisesta hetkestä, jonka saan hulluna tässä maailmassa taivaltaa.

Ainoa pelkoni on, että jonkinlainen aivokemiallinen reaktio palauttaa takaisin normaalien valtakuntaan. Aion tehdä kaikkeni, ettei näin tapahdu. Itsetutkiskelu, opiskelu, tunteiden avaaminen ja virikkeelisen elämän hyödyntäminen lienevät aivokapasiteetin ylläpidossa avainasemassa.

2 tykkäystä
24

Olet hyvä kirjoittamaan ja on harmi, ettet jatka. Me muut olisimme todellakin hyötyneet kirjoituksistasi. Taisit aliarvioida itseäsi. Tsemppiä paljon! Jos asiat ei mene suunnitellusti, niin tänne olet aina tervetullut palaamaan!

2 tykkäystä
25

Toivon sinulle kaikkea hyvää. Toivottavasti tuo lääkitys auttaa sinua elämässä eteenpäin

1 tykkäys
26

Lintuanna sai minut ymmärtämään tärkeän asian. Tämän kirjoittamisen tarkoitushan on terapoida. Terapia voi toimia molempiin suuntiin nimenomaan niin, ettei rajoituksia tai pidäkkeitä ole. Hakkaan siis näppäimiä ihan vapaasta tahdostani olematta tilivelvollinen kellekään. Tämähän on suorastaan vapauttavaa.

Mietin, että olisiko parempi siirtyä jollekin mielenterveysfoorumille sekoilemaan. Juttuhan on kuitenkin niin, että nimenomaan alkoholistit ymmärtävät mielen koukeroita ja ansoja parhaiten, joten tykittelen tänne sekavia höpinöitäni, toivottavasti joku saa ajatuksesta kiinni. Alkoholistilla on perspektiiviä elämään, kuolemaan, olemassaoloon - usein ainoastaan pakotie häkistä hakee vielä keinoaan. Rajoittaminen, supistaminen, vähentäminen, lopettaminen ovat keinovalikoimassa. Se on rankka kierre, ihminen pystyy hämmästyttävän vähän ohjaamaan käytöstään rationaalisesti. Kun aivot kerran ovat oppineet palkintomekanismin, alkavat ne ohjata käyttäytymistä niin, ettei tarvitsisi ruveta töihin. Dopamiininpirulainen se saa peruslounaansa siitä olettamuksesta, että saunassa juodaan olut, saadaan ehkä ottaa toinen ja kolmannella annetaan ohjat addiktiolle. Päätyyn saakka ja sokka irti. Tuohon alkupäähän olen pillereillä saanut avun. Tiedän, ettei siinä ole järkeä, mutta se on ihanaa. Tässä ei vielä ole kaikki, mutta tarina on niin pitkä ja uskomaton, etten vielä itsekään sitä ymmärrä, joten jatkan päiväkirjaa siltä osin toisella kertaa.

Onhan tällaiset herkät aivot tosiaan mielenkiintoinen instrumentti. Nautin nyt suunnattomasti elämän tarkkailusta. Join tässä aamulla pari lasia viiniäkin ihan vain saadakseni perspektiiviä alkoholismiini. Nappuloiden avulla voin ikäänkuin tarkkailla addiktiota ulkopuolelta ja määrittää niitä toimintapisteitä, jossa homma normaalisti lähtisi lapasesta. Tiedoksi, että olen nyt juonut n 3 dl valkoviiniä kahdessa ja puolessa tunnissa. Promillet siis suunnilleen nollassa. Edessä on Jaffan karibia sokeriton, aurinko paistaa isoista ikkunoista, takassa on tuli, on perjantai ja hyvä musiikki hyväilee korvia. En ehkä juo lisää. Ostanen illaksi valkkaripullon ja kukkakimpun, jos yrittäisi saada rouvan romanttiseksi.

Korostan, siis KOROSTAN! ettei tarkoitukseni ole järkyttää kenenkään näkemystä alkoholismista tai addiktioista. Jatkan kirjoittamista syystä, että “ulkopuolisena tarkkailijana” huomaan asioita, joista voi olla hyötyä muillekin. Jaan ajatuksiani tänne, koska tämä foorumi on loistava. Voin palata ajatuksiini jälkikäteen, ja näen, kuinka oma addiktioni on kehittynyt.

Esimerkiksi tuo aiempi saunaan liittyvä palkitsemisketju kannattaa tietenkin katkaista, ennen kuin addiktio ottaa vallan. Miten sen tekee onkin sitten visainen kysymys. Mikä olisi palkkio, joka hakkaisi addiktion kanveesiin? Itse en ilman pillereitäni keksi keinoa, jolla kolmatta ei ottaisi. Itse voin nyt ottaa tai olla ottamatta, mutta tunnen tavallaan molemmat puolet joka tekee tästä niin kiinnostavaa.

Ihanaa viikonloppua ystävät. Kylmää on ja spottisähkö on kallista, mutta onpahan syy pitää takassa tulta :smiling_face_with_three_hearts:

1 tykkäys
27

Mietin tänään koiralenkillä podcasteja kuunnellessani, että kuinkahan sekaisin olen ja mitä on raitis elämä? Haluanko normaaliutta vai haluanko enemmän? Kestääkö elimistö, hajoaako aivot, olenko valmis ottamaan riskiä? Raittius antaisi varmasti syvän ymmärryksen sisimpään, rauhan ja tasapainon. Raittius on toisaalta vähän kuin tyynessä purjehtimista. On niin kaunista, näkee kauas ja kirkkaasti, mutta vene ei kulje mihinkään. Haluanko lilliä siinä kädenlämpöisessä vai hakea rajoja…

Tänään tuli uusi unelmaprojekti, jonka toteuttamista odotan hulluna - mitenkäs muutenkaan :grin:. En edes kuvittele, että selviäisin siitä kädenlämpöisenä nautiskelijana. Miten tästä kaikesta tulee kuitenkin syyllinen olo - enhän juo käytännössä mitään. Ei varmaan pitäisi kelata niin paljon. Puhalsin juuri 0,2, eli vois lähtee ajeleen johonkin, mutta en tiedä mihin… Pitääkö tuntea syyllisyyttä, jos ei ole promilleja eikä huumeita?

28

Jouduin syyllistymään känniin. Vituttaa… Kyseessä on kuitenkin harkittu teko. Joudun selvittelemään perunkirjoja ajalta, joita historiassani vihaan. Kolme kuukautta yritin asiaa hoitaa, mutta ainoastaan känni vie homman maaliin. Toivon, ettei jää putki päälle.

29

Tsemppiä juomisen katkaisuun!

2 tykkäystä
30

Selincro. Mun ei tartte ottaa kuin neljännes kyseistä nappulaa ja juominen loppuu siihen. Kokeilkaa ihmeessä rakkaat kanssamatkustajat. Voi olla, että tarvitaan hullun paperit toimiakseen, mutta testiä peliin :+1: Tää on niin helppoo…:sunglasses:

31

Jos nämä selincro nappulat toimii kaikille kuin mulle, niin ei meillä ole ongelmaa nimeltä alkoholismi Suomessa. Eikö nämä oikeesti toimi teille???

32

Kannattaako kirjoitella noissa oloissa tänne. Enpä usko.

2 tykkäystä
33

Moi, Marzi.

Pillereiden voimalla… Erään ystäväni kanssa kävin pitkän keskustelun kyseisestä aiheesta.
Tässä pieni ote kirjastani,

17079374980107261938486938128073
170793749801072619384869381280731920×1440 98.4 KB

On tietysti hyvä käyttää lääkkeitä, mutta harkitusti.
Itse käytin joitakin kertoja unilääkkeitä ja rauhoittavia raitistumiseni alkutaipaleella. Minulle tarjottiin reseptejä, mutta en halunnut ottaa niitä vastaan. Sen sijaan kävin päihdeklinikalta lääkitystä hakemassa, yleensä 5kpl pussin. Halusin toimia näin, etten olisi vahingossakaan sotkeutunut lääkeriippuvuteen.

3 tykkäystä
34

Itse näkisin, että kaikki tuntemukset kannattaa kirjoitella juurikin tänne. Jos ryhdyn sensuroimaan tekstiäni, jottei joku “Minä” pahastuisi, en usko kirjoittelulla olevan merkitystä raitistumisen, vähentämisen tai ylipäätään yhtään minkään suhteen. Mulla homma etenee suunnitelman mukaisesti, ei ole mitään putkea päällä ja olo on mitä parhain. Viinaa ei tee mieli, enkä ole sekaisin muusta kuin elämästä. Enkä olisi tänne tullut kirjoittamaankaan, jollei s-posti itsepintaisesti asiasta muistuttaisi. Säännöllisesti syön vain mielialalääkettä, joka pitää yhä viinanhimon poissa. Se ei siis huumaa tai muuta persoonaa - masennuksen se kyllä selätti ja nollasi addiktion.

35

Perheen lakkotaksina suhatessa on aikaa ajatella asioita. Jotenkin hämmentää huomata, miten ehdottomia toipuvat alkoholistit ovat oman metodinsa oikeellisuudesta - kunnes repsahtavat seuraavan kerran ja ylin korkein eli alkoholi ottaa jälleen vallan. Samaa kierrettä jatketaan, lisätään sekaan minnesotaa, kuppausta, haikurunoja ja pilven reunalla pomppivia henkiolentoja, halataan puita ja ollaan ykseydessä universumin kanssa. Tämä kaikki on ihan tervettä ja normaali reitti “paranemisen” polulla. Päihdetyön ammattilaisille opetetaan, ettei koetuilla tapahtumilla, luonteenlaadulla, geeneillä, vaikeiden asioisen käsittelemisellä tai muulla psykoterapeuttisella huuhaalla ole merkitystä, riittää kunhan puree hammasta ja on perkele juomatta. Kunnes taas repsahtaa. Ja taas… ja taas.

Mustan vyön alkoammattilaiset (AA, päihdeklinikka…) ovat minuakin sparranneet tielläni päihteiden maailmassa. En kuulemma ole tarpeeksi pohjalla en usko korkeaan voimaan tai motivaationi ei ole riittävä raitistuakseni. Hyvänen aika, olen juoppo sen kaikkine haittoineen. Myönnän sen ja haluan muutosta koko sydämestäni, keinoni vain ovat erilaiset - sori siitä. En selviäisi hammasta purren - menettäisin kaiken. Lopulta henkeni.

2 tykkäystä
36

Jos sinulle todellisuus on tätä, niin sittenhän olet ”perillä” tai miten sen asian haluatkaan ajatella.

Ihminen on valmis uskomaan ja tekemään ihan mitä tahansa jotta voisi tuntea olevansa hyväksytty, rakastettu, tullut nähdyksi. Silloin löytyy selitys omiin ongelmiin käsittelemättömien traumojen ja hoitamattomien mielenterveyden vaivojen sijasta h-vitamiinin puutteesta. Sitten kun se h-vitamiinin puute on korjattu ja olo ei parantunutkaan niin löytyy i-vitamiinin puutos. Seuraavaksi j-, ja niin edelleen.

Minulle aivan kaikki kirjoittelussasi näyttäytyy egon taisteluna olemassaolostaan. Selittely on defenssi, joka syntyy koetusta uhasta. Se aiheuttaa pelon joka syntyy häpeästä. Kun haitallisia häpeäkierrettä ylläpitäviä toimintamalleja toistaa vuosikymmeniä, niistä on erittäin vaikea olla tietoinen ja niitä on erittäin vaikea muuttaa. Kaikessa on loppujen lopuksi kyse häpeän kohtaamisesta, siitä vapautumisesta ja vasta sitten on edes mahdollista alkaa ymmärtämään miten voisit ytimellisesti päästä kokemaan rakkautta itsessäsi.

Ego on kyllä valmis uskottelemaan että niissä vitamiini-aakkosissa riittää kirjaimia. Minusta tuntuu että tällä palstalla ei kukaan ole nähnyt Marzia, vain egon valheellista voimafantasiaa. Se ego näyttää päihderiippuvaisten palstalla muille keskisormea, taputtelee itseään selkään kun sai aikaan reaktioita. Jos olisit empaattinen itseäsi kohtaan, et ajaisi itseäsi tuollaiseen selittelyn kujanjuoksuun jonka varrella on vain tuota itsepetosta, häpeää ja rakkaudettomuudesta kumpuavaa vihaa. Ja tuon kujanjuoksun päässä odottaa vain ja ainoastaan seinä. Veikkaan että olet tuon seinän kohdannut ehkä jopa satoja kertoja, ja päihteillä turruttanut todellisuutesi uudestaan ja uudestaan kujan alkupäähän, koska egosi ei kestä täydellistä antautumista avun tarpeelle, jota tilanteesi vaatisi.

Minulla ei ole egollesi oikeastaan mitään sanottavaa. Se on tuhonnut ja tuhoaa sinussa kaiken inhimillisen. Toivottavasti ajaudut kujassasi joskus taas seinää vasten ja uskallat miettiä, voisiko tuon egon alla olla aitoa rakkautta itseäsi ja elämää kohtaan.

3 tykkäystä
37

Voi Sinua. Toivotan tsemppiä koko sydämestäni - kannattaa muuten työstää tuota vihaa, se huutaa katkeruutta itse elämälle. Itse puolestaan soitin juuri tyttärelleni, jonka elämään en ole kyennyt alkoholistina ollessani tuomaan sitä turvaa, johon jokainen lapsi on oikeutettu. Tie luottamukseen on pitkä, mutta kenellä on kiire näin merkittävällä polulla.:heart:

38

Nimimerkki “aitoa alhoa kohti” sai kyllä ajattelemaan. En missään tapauksessa halua näyttää keskisormea kellekään. Jos tämä on tunnelma, kuten reaktiosydämistä voi päätellä, niin antaapa olla. Kuvittelin, että jos Alho pystyy pitämään korkin kiinni, niin pystyisi myös jättämään huomiotta egoni mieltä kuohuttavat keskisormipohdinnat. Minulle tästä kirjoittelusta on ollut suunnattomasti apua, mutta kun se on niin kovin häiritsevää… Tärkeämpää on tietenkin TUOMITA! Vain häpeästä, tuomiosta ja rakkaudettomuudesta voi syntyä jotain kaunista. Tietäähän tuon oikea alkoholistikin.

1 tykkäys
39

Minä en sinua halua milläänlailla lytätä/tuomita. Polkuja on monenlaisia ja jokainen kulkija omanlaisensa. Itse en ehkä ole päässyt kiinni noihin sinun kirjoituksiin.
Toivon silti,ettei täällä tarvitsisi alkaa “tappelemaan”,vaan annettaisiin erilaisille ihmisille mahdolisuus ilmaista itseään.

3 tykkäystä
40

Lainaamassasi nimimerkissä lukee Aitoa Iloa Kohti. Erehdyksiä sattuu, mutta se kannattaa korjata, ettet suotta vaikuta heiluttavan keskisormea hyvinkin lapsellisesti toisen nimimerkkiä vääristelemällä. Kun et kerran sitä halua missään nimessä tehdä.

Tsemppiä terveemmän suhteen luomiseen tyttäresi kanssa ja elämään muutenkin.

3 tykkäystä