Moikka! Mulla on semmonen tilanne nyt, et oon ollut kuivilla vähän päälle 6kk. Pääsyy käytön lopettamiseen oli se, et mun oli pakko saada itelle asunto sillä olin ollut vuoden asunnottomana ja sen takia myös koulut jäi kesken. Myöskin autokoulu oli jääny kesken. Tavotteenani oli saada asunto, ammatti ja ajokortti. Nyt mulla on asunto ja olen yhtä työharjoittelua vaille valmistunut ja ajokortti on teoriakoetta ja muutamaa ajoa + inssiä vaille valmis. Nyt ihan tässä parin kuukauden ajan on ollu ihan jumalattomia käyttöhaluja. Sitä miettii niitä kaikkia aikoja kun sekoili ja sitä kuin hauskaa sitä oli sillon. Tottakai sitä on myös niitä huonoja puolia ja paljonhan niitä onki, mut mä vaan jotenki sivutan ne. Olihan se täyttä paskaa kun ei päässy ees sängystä ylös, oli surkee olo ihan kokoajan, kaikki rahat meni, ressi pääl mistä sais kamaa, kaikki laskut, skitsoilut jne. Ei niitä kyllä oo ikävä, mut tuntuu että noi käyttöhalut vie. Eikä mulle ole tapahtunu yhtään mitääs pahaa, et sen takia ois nuita haluja. Päinvastoin! Mulla on asunto, oon hyvissä väleissä niitten kavereitten kans jotka menetin, perhe on, rahaa on, koulu on ja hyvä tukiverkosto. Kaikki on hyvin, niin mikähän tässä voi mättää. Kaikki kaverit kuosaa, paitsi kaksi joitten kanssa liikun. En mä voi ees liikkua keittenkää entisten kavereitten kans jotka käyttää vaan niitäki pitää vältellä ja keksiä tekosyitä miksei voi nähä. Ne kyl tietää että oon kuivilla, mut ei ymmärrä sitä että se on aika helvetin ahistavaa olla niitten kanssa samassa paikassa ku ne on vetäny jotain ja pöhisee ku viimistä päivää ja ite siinä selvinpäi vieressä siitä kokoajan tietosena mikä olo niil on! Ei musta vaan oo siihen, siksi niitten kanssa ei voi olla. Nyt parin viikon aikana tää on vaan pahentunu. Selitän itelle “no mitä se nyt haittaa jos välillä viihekäyttää”. Joo mut helpostihan se lähtee taas lapasesta. Ja nyt oon myös antanu itelle luvan retkahtaa.
Olis kyllä kiva tietää onko muilla minkälaista huumeiden käytön lopettamisen jälkeen, onko ollu samanlaisia ajatuksia?
