Tiedä monesko käyttäjätunnus tämä minulla on, mutta kun sattuu olemaan bentso- ja kodipää, niin tuppaavat salasanat unohtumaan.
Meikäläinen vetää Panacodia noin 15-20 kapselia päivässä. Diapamia menee 10 x Tenox 20 mg + 100 mg Diapamia. Elimistö on alkanut brakailla, minulla on kovia kipuja nivelissä, ilmeisesti munuaisten vajaatoiminnan vuoksi. En pysty aamulla kävelemään kuin päkiöillä, koska kantapäät ovat niin kipeät. En pysty menemään kyykkyyn, koska polvia särkee niin helvetisti yön jälkeen.
Nyt olen päättänyt hakeutua katkaisuhoitoon. Kertokaa rakkaat ihmiset, millaista on olla katkaisuhoidossa? Kertokaa eri paikkakuntien katkojen ja vieroitusklinikoiden tarinoita. Onko joku ollut esimerkiksi Järvenpään sosiaalisairaalassa? Oulussa? Kertokaa raaimmat, vaarallisimmat, omituisimmat, surullisimmat ja mukavimmat muistot. Miten raittiit sukulaiset ovat asiaan suhtautuneet, entä vanhemmat? Sana on täysin vapaa. Toivon tarinoita oksennuksineen, ripulointeineen, kyyneleineen, tälleineen, painajaisineen.
Olen kerran vieroittanut itseni “omin eväin” 150 mg pamimäärästä per vrk + 12 Panacodia per vrk kuiville. Mutta minä vitun tyhmä kusipää aloitin ne uudestaan. Olen moralisoinut itseäni jo tarpeeksi, joten toivon, ettette hirveästi siihen puuttuisi.
Nyt en enää pysty omin eväin selviämään. Omin eväin toteutettu vieroitus suoraan seinään oli , enkä jaksa sitä enää uudestaan.
Suosittelen ehdottomasti menemään katkolle ja siitä kuntoutukseen, jos ongelmat tuntuvat ylivoimaisilta selvittää omin neuvoin…!!
Itse niin tein tuossa helmikuun lopulla, kun alkoi päivittäinen käyttö olemaan sellaista etten halunnut sitä enää jatkaa. En kuitenkaan saanut sitä enää itse katkaistuakaan, kun henkinen ja siinä vaiheessa jo fyysinenkin riippuvuus oli sitä luokkaa. En siis nähnyt enää mitään muuta vaihtoehtoa kuin mennä katkolle tai jatkaa käyttämistä.
Nyt olen sittten ollut 4:tta viikkoa täällä kuntoutuksessa enkä kyllä kadu valintaani ollenkaan. Tämä on ollut antoisa kokemus ja olen vertaistuen avulla ammentanut paljon kokemuksia ja neuvoja riippuvuuksien kanssa kamppailuun. Lisäksi olen nyt ollut pisimmän ajan TÄYSIN raittiina pitkään aikaan ilman mitään päihteiksi luokiteltavia. Tasan kuukausi puhdasta aikaa tuli eilen täyteen. :mrgreen:
Sitä en sitten tiedä, että tulenko pysymään TÄYSIN raittiina täältä päästyäni, joka koittaa jo vajaan viikon kuluttua. Sen olen kuitenkin päättänyt etten aio koskea minkään sortin opioideihin tai bentsoihin pitkällä tikullakaan, koska niiden käyttöä en ole koskaan hallinnut millään tasolla. Siispä on vaan parempi olla ottamatta sitä ensimmäistäkään annosta…
Nyt pitää tästä lopettaa, kun alkaa tuo aamuryhmä. Mutta ei muuta kuin hyvää jatkoa ja stemppiä Hohtavalle yöpilvelle, toivottavasti teet oikean valinnan!
Ehdottomasti katkolle, ja yritä saada mahdollisimman pitkä jakso.
Itse en ole ollut kuin alkoholin takia, katkaisuissa. Useamman kerran, mutta pahin oli 4kk raakaa viinaa 1-1.5litraa päivässä. 5 päivää tärisin niin etten pystynyt bentsokyllästyksestä huolimatta syömään itse, olin siellä vajaa 2kk. Ainakin alkoholin rajut vieroitusoireet on aivan HELVETILLISET, moni sanoo niitä pahimmiksi mahdollisiksi mitä tulee psykoaktiivisista aineista vierottautumiseen.
Yleensä pitkäaikaisessa katkopaikassa/päihdehuoltolassa on ihan lepposaa. Ja lääkkeet ajetaan asiallisesti alas. Paskoja oloja joudut kokeen, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole jos irti haluat ilman omavoimaista yritystä, joka ilmeisesti on ollut aika tuskaista.
Tsemppiä! Katkolle vaan, jotta saat noi ylimenevät lääkemäärät kuriin tai lopetettua kokonaan jos se on tarkoituksesi.
Kiitos vastauksista! Toiveissani on päästä kolme kuukautta kestävään vieroitus-kuntoutusputkeen kauaksi omasta kotipaikkakunnasta, matkapuhelimesta ja tietokoneesta. Olen tehnyt Jumalan kanssa (jos se on olemassa ) valan, että jos siihen toivomaani kuntoutukseen pääsen, en enää ikinä ota mielihyvätarkoituksessa mitään lääkettä. Alkoholia en juuri käytä, joten sen kanssa en ala vannoa mitään.
Minä kyllä kestän paskat olot, olen vetänyt kylmät kalkkunat 4 vuotta kestäneen bentsohoidon (maksimit + maksimit) jälkeen himassa. Pääsin niistä kokonaan irti, mutta koska olen vitun idiootti, menin kesällä yksityiselle ja johdattelin lekurin kirjoittamaan ison määrän pameja ja tenkuroita. Sitten soitin, ettei riitä ja sain toisen reseptin. Oli kaksi reseptiä yhteensä 500 10 mg pamille ja 200 tenoxille. Jännä homma, miten tyhmä ihminen voi olla. Fyysiset oireet kestän kyllä helposti, mutta ne psyykkiset.
Itselläni on ollut omavoimaista tiputusta Lyricasta, johon minulla on kehittynyt aivan tautinen riippuvuus. Keinona olen käyttänyt kannabista koska sillon en tunne vieroitusoireita. Olen tiputtanut yli kahden vuoden syömisen jälkeen annostukseni 375mg/pv–>100mg/pv. Minulla menee myös roimasti bentsoja Tenox 40mg+Rivatril 1.5mg+Opamox 120mg.
Aina kun olen kannabiksen vaikutuksen alaisena (käyttöni siis satunnaista), en tarvitse betsoja lainkaan. Tämä vain oma kokemukseni, enkä sinua ole kannabikseen yllyttämässä
Olen paljon miettinyt tuota kannabista bentsojen korvaajana - onhan se lähes vaaraton luonnontuote. Mutta järjettömällä tavalla laiton. Mutta minulla (ehkä onneksi) ole yhteyksiä pilveen tai muihinkaan humehiin. Ei sillä, ettenkö olisi tymipallerosta joskus jotain väsäillyt ja poltellut.
Juu, no jos ei ole säännöllisiä kontakteja saada kyseistä kasvia, niin silloin tilanne on kyllä hankala. Mielestäni silloin ei kannata alkaa sen kanssa sähläämään. Ja olen samaa mieltä, että se on järjettömällä tavalla laiton. Ainakin kotikasvatuksen sallisin (siis muutama oma kasvi). Monissa yhdysvaltain osavaltiossa esim. sitä saa ahdistuksen hoitoon lääkkeenä. Ja se pirulainen tosiaankin toimii, oman kokemuksen kautta ja muiden kertomuksien kautta katsottuna.
Olen ollut kuukauden jakson Lammilla päihdekuntoutuksessa.
Siellä oli todella mukava ja innostava henkilökunta. Muistan yhden hoitajan joka oli entinen huumeiden käyttäjä.Arvostan todella paljon kokemusta vaikka tuosta huume puolesta en mitään sen paremmin tiedä. itsellä riippuvaisuus ollut rauhoittaviin ja alkoholiin.Oli kyllä sellaisia hetkiä että vähän pelotti, koska kaiken aikaa oli sellaista porukkaa jotka ei talon säännöissä pysyneet. Minun aikaan huumeen käyttäjiä potkittiin pois kun jäivät kiinni seulassa.Surullista oli niiden kohdalla kun ajatteli että tarjotaan apua eikä asiaa oteta vakavasti. Mutta ymmärrän kyllä kuinka vaikeasta asiasta on kyse. Yksikin nuori tyttö lähti pois kun halusi korvaushoitoon. suosittelen lämpimästi kuntoutusta. Kokemuksia rikkaampana lähti pois. Sai vertaistukea kannustusta. Ei täällä elämässä tarvitse yksin selvitä kaikesta huomannut tuossa ajan kanssa. Rohkeasti pyydettävä apua. Minulle oma psykiatri tarjosi kuntoutusta kun jälleen kerran olin katkaisussa. Ennen kaikkea se että pystyy ottamaan vastuun itsestä. Katkaisu hoidosta sen verran minun kohdalla että omia kokemuksia jaettiin. Kaikenlaisia kohtaloita tuli esiin. Hoitajat oli todella mukavia. Mutta katkaisu on aina ensiapu kuitenkin. mitä sen jälkeen ? itse kävin kyseisessä paikassa sen jälkeen terapiassa. minulla oli aivan mahtava hoitaja kognitiivinen tapa käsitellä syitä ja tapahtumia. Siinä käytiin eri kuvien ja piirrosten avulla läpi elämää. Terapiaa suosittelen kaikille.Ensin kävin kahdessa terapiassa sekä A että mielenterveys. Nyt on riittänyt tämä jälkimmäinen. tsemppiä
Kiitoksia tsemppaajille ja kommentoijille jälleen kerran.
Olen nyt ollut 6 vuotta taistellut tuulimyllyjä vastaan avohoidossa bipo ykkösen kanssa, ja nyt viimein alan antaa tilaa sille ajatukselle, että hei Hohtava Yöpilvi “leave it all, til’ somebody else lends you a hand” (Beatles: Nowhere Man). Todellinen Nowhere Man minä tällä hetkellä olenkin. Avioeron hommasin manioissani, kun tein sen, mitä en ikinä olisi uskonut pystyväni tekemään. Olin täydessä kaaoksessa. Siitä on nyt jo puolitoista vuotta, mutta vieläkin tulee ulosottolaitoksesta kirjeitä. Opiskelu yliopistossa katkesi. Olen kyllä vielä kirjoilla siellä. Tavoite olisikin, että nyt intensiiviseen hoitoon, kroppaa vähän itseluottamuksellisempaan suuntaan ja kirjailla pikku hiljaa, tunti pari päivässä. Kirjoittaminen auttaa, olen itse asiassa julkaissut kirjailija. Nyt kirjoitan lapsille ja lastenmielisille tarkoitettua satukirjaa erään metsän tapahtumista. WSOY jo vilkutteli vähintään keltaista valoa kun luki synopsiksen .
Vieroituksessa ja ETENKIN kuntoutuksessa voisin saada tämän hemmetin piikkilankavyyhdin korvieni välistä oikaistua ja sitten ei-pameilla bipo kuriin, ja uneen avuksi korkeintaan melatoniini. Mutta hyvään paikkaan olisi päästävä. Paikkakuntani ei kuulemma lähetä väkeä Järvenpään sosiaalisairaalaan, jonne tahtoisin. Pääsisinpä maaseudulle, jonnekin jossa lehmänpaska tuoksuu ja jossa on virtaavaa vettä. Haluasin kaiken tämän syyllisyyden ja pettymysten, huolestuttamisten jälkeen näyttää olevani mies. Mies, joka ottaa vastuun itsestään, vastuuta ehkä joskus muista ja täyttää paikkansa yhteiskunnassa. Niillä edellytyksillä tosin, jotka minulle on annettu.
Jep !
Mulla kanssa bibo. Velat menossa ulosottoon. toinen paikka oli sitten kangasvuoren sairaala. missä tehtiin vieroitusta temesta nimisestä lääkkeestä. Minulla on tullut ero lasten isästä aikanaan varmasti osittain sairauteni vuoksi. Ollut todella vuoristo radalla välillä.Sinulla tuntuisi kuitenkin olevan jämäkkyyttä. itsellä huomannut näin käyvän.Monet luovat taiteilijat ovat biboja heh…
Tänään tein sitten päätöksen kävellä maanantaina paikkakuntani A-klinikan päivystykseen pidettyäni pitkän palaverin mutsin ja faijan kanssa. Soitin myös MTT:n päivystykseen ja kyselin asioista. Meikä suorastaan vuotaa motivaatiota. Tarkoitus olisi olla jussin tienoilla puhdas pulmunen, 20 kiloa laihempi ja helvetisti viisaampi. Pyytelen yläkerrasta voimia, eihän se mitään ota jos ei annakaan…
Reportoin sitten tänne miten tilanne etenee, sikäli kun pystyn.
Hieno homma, onnittelut päätöksestä! Vaatii rohkeutta puhua vanhemmille…(Mä en halua, koska ovat hyvin vanhoja ja hauraita; en halua masentaa heitä m u n ongelmillani…) Mä olin katkol kyl, en nyt täs sano paikkakuntaa, ehkä se on tullut ilmi, mut enivei. Paikka oli hyvä. Olihan ennakkokäsityksiä kaikenmoisia, mutta ne eivät pitäneet lainkaan paikkansa. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi Lääkitykset pudotettiiin ales, tosin lyhyessä ajassa, eikä nollille. Tilat oli mukavat. Kai se henkilökuntakin oli ok, oli vaan niin paha olla, että purin olojani heihin, mikä kuitenkin taisi olla parempi, kuin toisille asiakkaille räyhääminen. Leffoja sai kattella, oli akupunktiota, saunaosastot, poreamme, taideterapiaa. Kun osasi kysyä. Ikävä kyllä jatkohoito Klinellä ei onnistunut, kun mt-ongelmia pidettiin kai sitten kuitenkin vahvempina. Tosin olin silloin ollut - vaihteeksi - tapaturmassa ja iskenyt pääni, ja sen vuoksi aivan pihalla…
Alle kaksi viikkoa on mulla Addiktiopolin ekaan tapaamiseen. Olen motivoitunut, koska olen tehnyt niin paljon tuhoa itselleni ja muille päihdeongelmallani, etten jaksa tällaista enää. Josko sittenkin olisi toivoa, että elämä muuttuisi… Ryhmissä voisi myös alkaa käymään .
Niin kauan kuin on elämää on toivoakin !
Tavoitteita on hyvä myös ottaa ainakin pyrkiä niihin Pienin askelin.Jäin oikein miettimään. Kun olisi 20 kiloa kevyempi.Ei olisi ainaista väsymystä ja kankeutta. Nivelet ja lonkat ei olis niin kipeät. Kun on lukenut kuinka toisilla raittius on kestänyt useita vuosia. Kunnes juominen on taas alkanut. Se pelottaa. Itsellä ollut välillä mielitekoa kun on esim. janottanut tehnyt mieli kylmää olutta. Ajatellut jos tuleekin joku pakkomielle että sortuu taas.Taistelua tämä on loppuun saakka.
Käyksä missään ryhmis? Musta se “tänään en ota”- periaate on kyl kiehtova, ilman ryhmääkin. Ettei tarvi tänään ajatella koko loppuelämää, vaan jos haluan olla raitis, olen sitä tämän päivän… Ja on toivoa Mä saan toivoa hirmusti kauneudesta, lällyy vai mitä. Musasta, elokuvista, kuvista, tarinoista esim. Mul on koneel tasan yks leffa ja se on Pingviinien matka ja kun katon sen, tulee aivan uskomaton fiilis. Onhan siinä suruakin, eikä se ole naivi. Sen takia mä varmaan lainasinkin kirjastosta kirjan “Äiti, katso pingviinikaloja”, joka oli sekä surullinen, että kaunis sekin. Mut voisko puhdas ilo olla kaunista…Onko sitä…Hetkittäin on Joo ja mä voisin kyl kans laihtua: tapaturman jälkeen, kun en saanut liikuntaa harrastaa, olen harrastanut lähinnä syömistä ja näistä lisäkiloista tulee epämukava olo. On laihtuminenkin mahdollista. Tänään ajattelin varovaisesti kokeilla liikuntaa… Vähän sekavaa tajunnanvirtaa, sori
En käy tällä hetkellä missään vertaistuki ryhmässä.
Mutta tosiaan se että taas on tullut sellaisia hetkiä, että vesi on herahtanut suuhun kun mies on ottanut olutta. Tunne kylmän oluen mausta joka vie janon mennessään on hämmentävä. Ja pelottava. Minulle ei kertakaikkiaan alkoholi sovi muutun aivan täysin. Nyt on ihanaa kun pystyn selviytymään asioitteni hoidoista sen mitä voin vaikuttaa. Tämä on varmaan sitä kuiva nappailua jota ei saa toisille mainostaa. Näin sanottiin meillä ryhmässä kun olin kuntoutuksessa.Ei kuitenkaan ole sellaista tunnetta että nyt pitäisi juoda. Vaan hetkellinen tunne. Mulla on aiemmin ollut kuitenkin vastaavaa tunnetta siinä vaiheessa kun lääkkeet oli kokonaan pois. Pelkkä temesta käytössä. Silloin ahdisti niin kauheasti että tuli pakkomielle juomiseen. Ehkä pitäisi käydä puhumassa asiasta. Koska juomiseen ei tarvita kuin se yksi ryyppy minun kohdalla. Iloisia asioita olen kyllä pyrkinyt tekemään. Keksinyt jokaiseen päivään jotain. Useasti kuitenkin tuntuu kuin juoksisin karkuun asioita. Ahdistus siirtyy yölle nyt on syöminen sitten tullut mukaan taas öiseen aikaankin. Vähän tämä kirjoitus taas takkuaa toivon että sait selvää.
Upeeta hienoa mahtavaa ! olet tehnyt hienon päätöksen. Monta kertaa asiat alkaa mennä eteenpäin kun pystyy tekemään itselleen päätöksiä. Nimenomaan itselleen.
Menin A-klinikalle, mutta tuloksena oli vain pitkän jonon perään päätyminen. Mutta se täytyy sanoa, että erittäin ystävällisesti minua kohdeltiin. Tänään on sitten toinen aika iltapäivemmällä. Vituttaa kun tämä säätäminen jatkuu: mistä lääkkeet?, mistä rahat? Katukauppaan en ryhdy, enkä tunnekaan ketään myyjää. Nyt minulla tosin on sellainen paperi, jossa ilmenee cold turkeyn seuraamukset ja todiste siitä, että olen käynyt A-klinikalla. Ehkäpä jopa julkinen puoli myöntää minulle lääkkeitä vieroitushoitoon pääsemiseen saakka. Muutenhan niitä ei sieltä saa kirveelläkään.
Perjantaina olisi kouluni psykiatri. Vaihdoin psykaa, koska edellinen oli nasty nutturapää bitch, joka ei nähnyt minussa mitään muuta kuin Diapam 10 mg x 3/vrk tarvittaessa. Hän yritti ajaa alas 30 mg Diapamia ja 20 mg Tenoxia/vrk pois kuukaudessa. . Sellainenhan onnistuu ihan helposti.
Luuli kai onnistuneensa. Vaan eipä tiedä, että potilas kuluttaa nyt 200 mg Diapamia päivässä. Turhauttavaa tämä on ja kallista. Inhottaa valehdella lääkäreille. Kouluni psykiatri saa kuulla koko tarinan. Näkyypähän, miten hän tilanteeseen suhtautuu. Kertoilen tänne miten tilanne kehittyy…
Hei siellä ensimmäisellä sivulla , minäkin olen käynyt alkoholivieroituksen läpi. Vedin viinaa kaksin käsin joka perjantai ja lauantai 17-vuotiaasta 29-vuotiaaseen. Myös kaikkia aatot tuli ryypättyä ja kaikki illat, kun seuraavana päivänä ei ollut koulua tai töitä. Keskimäärin olin räkäkännissä 4 kertaa viikossa. Eli noin 1600 kaatokänniä. Voi helvetti.
Mutta sitten aloitettiin Cipralex. Jostakin syystä se vähensi viinanhimoa, ja korvasin ryyppäämisen viikonloppuisin ajelemalla kavereiden kanssa autolla, käymällä kalassa ja muutenkin mettässä. Kävin itse asiassa päivittäin kalassa. Mutta siihen hommaan tarvitaan tietenkin auto, eikä sellaiseen etuoikeuteen täällä kaikilla ole mahdollisuutta. Ei ole enää oikein minullakaan, kun kusin avioliittoni ja auto on exäni nimissä…
Viinan jättämisen yhtenä motivoijana oli myös se, että oli niin mukava herätä lauantai- ja sunnuntaiaamuisin, kun ei ollut krapulaa. Saattoi lueskella lehteä painomusteen ja kaffen tuoksuessa, katsella luontodokumentteja ja suunnitella vakioriviä yms. pikkukivaa. Muuten olisi vain ollut ahdistunut läjä läskiä ja päänsärkyä. Paino lähti tippumaan vauhdilla. Sellainen 15 kg lähti puolessatoista kuukaudessa. Olin aivan eri näköinen kuin viinakuurin aikana. Typytkin alkoivat taas katsoa sillä silmällä…
Kävin taas A-klinikalla. Mahdoton hämmästely määristä: 200 mg bentsoja ja viitisentoista Pankkua (nykyään ymmärrän vesierotella sen). Mutta myös edistystä, ei tuomitsemista. Seuraava askel on ryhmä, jossa minä, psyka, A-klinikan lekuri ja hoitaja katsotaan tilannetta, lääkitystä ja mahdollisimman nopeaa passitusta vieroituslaitokseen. Pääsisipä jo!
Tuli äsken ilouutinen kaupungin päihdelääkäriltä. Mulla alkaa ensi viikolla 2,5 kuukauden vieroitus- ja kuntoutuspaketti. Ensin kaksi viikkoa katkolla sairaalavaatteissa, sitten kuukauden vieroitus + kuukauden kuntoutus. Ulos jussin alla.
Kerrankin sain pientä uskoa systeemin toimivuuteen!
Ja kaikille muillekin rohkeutta ja asennetta tarttua ongelmaansa ja tuhota se hakeutumalla hoitoon. Yksin kun ei jaksa, laitoksessa on apu lähellä ympäri vuorokauden.
Hieman vain jännittää ja kieltämättä pelottaakin katkaisuvaihe. Ei niinkään oireet vaan ympäristö. Mutta olenhan minä ollut armeijassakin. Kaikkeen tottuu…
Mutta kyllä vierähti kivi sydämeltä. Samoin se vierähti mutsin ja faijan sydämeltä. Mutsi rupesi märisemään ilosta… Oon nyt helkkarin iloinen!
Tuli äsken ilouutinen kaupungin päihdelääkäriltä. Mulla alkaa ensi viikolla 2,5 kuukauden vieroitus- ja kuntoutuspaketti. Ensin kaksi viikkoa katkolla sairaalavaatteissa, sitten kuukauden vieroitus + kuukauden kuntoutus. Ulos jussin alla.
Kerrankin sain pientä uskoa systeemin toimivuuteen!
Onneks olkoon sulle=) Ite kans olin Päihdepsykiatrisella osastolla kuukauden ja siel aloitettiin Korvaushoito.Elämä muuttu täysin ku ei tartte keskittyy pelkästään siihen et saan pysyy terveenä jne.Nyt duunissa ja parisuhde kans kukoistaa Tsemppiä sulle ja koita jaksaa vaik välillä turhauttais koko homma.Se on sen arvosta
) valan, että jos siihen toivomaani kuntoutukseen pääsen, en enää ikinä ota mielihyvätarkoituksessa mitään lääkettä. Alkoholia en juuri käytä, joten sen kanssa en ala vannoa mitään.
- tapaturmassa ja iskenyt pääni, ja sen vuoksi aivan pihalla…
Mä saan toivoa hirmusti kauneudesta, lällyy vai mitä. Musasta, elokuvista, kuvista, tarinoista esim. Mul on koneel tasan yks leffa ja se on 
Joo ja mä voisin kyl kans laihtua: tapaturman jälkeen, kun en saanut liikuntaa harrastaa, olen harrastanut lähinnä syömistä ja näistä lisäkiloista tulee epämukava olo. On laihtuminenkin mahdollista. Tänään ajattelin varovaisesti kokeilla liikuntaa… Vähän sekavaa tajunnanvirtaa, sori 
