Katko ja vieroitus, kaikki mukaan!

Kommentoin parille ihmiselle.

Onnea Hohtavalle Yöpilvelle hoitoonpääsystä :smiley: . Monesti puhutaan hoitoon joutumisesta, mutta kyllä se miusta on pääsyä. Katkaisuhoitoasemien ei todellakaan tarvi ympäristönä olla kamalia paikkoja, mä sanoisin tän kaupungin Katkoa kutakuinkin kolmen tähden hotelliksi :laughing:. Kuten aiemmin taisin kirjottaa, siellä oli vaik mitä tarjolla: todella hyvää ruokaa (ei keskuskeittiöstä, vaan paikan pääl tehtyä), herkkuleivonnaisia, elokuvia hyllykaupalla, nykyisin kuulemma netti (osa saa käyttää, varmaankaan ei suljetus hoidos olevat, tääl ainakin on lääke- ja huumeriippuvaiset suljetus, pääsee kyl työntekijän kanssa kävelyl tai hoitaan asioita), suurin osa henkilökuntaa ihan ok, suurin osa huoneista yhden hengen (jokaises oma kylppäri), töllöttimet ja videot ainakin, jääkaapit omille safkoille soluissa, tilat siistit, mahdollisuus taideterapiaan, sai olla omissa vaatteissa… Mä kun ekaa kertaa menin, luulin ihan toisenlaiseksi paikaksi… Mut kun menet sinne, missä sinä olet, näet, millainen paikka teillä on, toivottavasti hyvä! Ja onnittelut vielä tuosta pidemmästäkin suunnitelmasta hoitoosi, ettei jää vain katkaisuksi.

Juomisesta katujen kuningattarelle: AA:tkaan eivät välttämättä ole kamalia, ja ryhmiä ainakin isommissa kaupungeissa on useita, ja jos jossain tulee tosi kurja olo, voi mennä johonkin toiseen… Ja jos tulee äkillinen hinku, se saattaa mennä ohi, kun keksii jotain muuta kivaa, tai ajattelee krapula-aamua, tai mahdollisia aiempia sössimisiä tai mitä sitten ikinä onkaan tapahtunut. Mihin sä ilmeisesti olet kyennytkin, vaikka miehesi on ottanut :slight_smile: . Ja on erittäin hyvä, että itse tajuat, että yhden ryypyn ottaminen riittää, että siitä se sitten taas lähtee… Myös A-klinikoilta voi saada pidempääkin apua, meikä lähinnä kävi hakemassa katkaisupillereitä, silloin kun ei muualta saanut :unamused: . Mä olen kyl alkoholin suhteen aivan samanlainen, ei sovi yhtään: muutun todella paljon. Aina kai päihtyminen muuttaa, mutta mul ei ainakaan muutos ole myönteinen. Aiemmassa kotikaupungissa oli porttari aika moneen paikkaan. Ei välttämättä silloin (vielä :unamused: ) räyhäämisistä, mut esim. kapakan eteen sammumisesta, krhm, tai muuten tolkuttomasta kunnosta. Kantapaikas sanottiin, että, pääset, kun pakkaset hellittää… :mrgreen:

Mullahan ny kävi näin, että lähetettä siirreltiin paikasta toiseen ja lopulta takasin Miekkariin, mis mun aiempi lekuri on kyl sellanen, että jos muuttaisin mieleni bentsojen suhteen ja sanoisin, että ai, ai kun ahistaa ja tarvin e h d o t t o m a s t i vaik 100 kpl 2mg Xanoreita, vois resepti irrota. Tai vähintään joku 50mg Diapamia/d. Moni varmaan olisi tällaisesta tilanteesta hyvillään :unamused: . Sikäli kuin ne selkeän bentsoriippuvuuden vuoksi sieltä kutsua lähettävätkään. Päihdepsykiatrian avopuolella ei täällä enää hoideta bentsoriippuvaisia. Klinikal vaadittaisiin ensin katkaisuhoito tai ainakin jokin säännöllinen, tasainen päiväannos, josta vieroitusta voisi alkaa tekemään. Olisin kyllä voinut vielä kysyä sieltä lääkärinkin mielipiteen, mutta jäi soittamatta, koska mul menee nyt ihan ok. Ei extranappailuita, mut en ole täysin nollillakaan. En yksinkertaisesti uskalla vielä olla, tämän loppuunkalutun ja -puhutun vieroitusoireissa tulleen tajuttomuuskohtauksen jälkeen, joka ei heti säikäyttänyt kunnolla. Pelko tuli myöhemmin. Nyt uskon, että olen oppinut. Voisinpa oikeastaan sanoa, että sain uuden tilaisuuden, koska päähän tullut isku voi olla hyvin paha. Katkojonoon ilmottauduin, kun hoitoa etsin, mutta koska aika on pitkä, ennen kuin paikkaa vapautuu, uskon ja toivon, etten silloin enää sitä tarvitse. Riittää kun tänä päivänä toimin järkevästi. Jess :smiley: !

Multa kans onnea Hohtavalle Pilvelle hoitoonpääsystä, ei joutumisesta kuten Pölönenkin jo totesi. Mikäli oot lyhythermoista ihmistyyppiä ni kannattaa sanoa hoitohenkilökunnalle jo ennakkoon etteivät päästä sua hetken mielijohteesta ulos; vaikeita aikoja tulee eteen joka tapauksessa oli paikka mikä hyvänsä. Toinen asia joka kannattaa järjestää on se, ettei saa kyytiä pois paikasta. Motivaatio kuitenkin laskee kun aikaa kuluu tarpeeksi kauan. Mulla ne ajat on aina siinä 3pv-3vkoa jonka jälkeen alkaa vasta tottumaan laitoksessa asumiseen.

Hoidossa kannattaa muistaa myös että ei ole tekemisissä sen porukan kanssa joka tahtoo vetää siellä. Niitä on joka paikassa kuitenkin. On sitä porukkaa ketkä tahtoo eroon… Kuivanarkkaus aiheuttaa vain himoja ja jos hoito jää hetken mielijohteesta kesken, on vaikea päästä uudelleen hoitoon lähivuosina ainakin meilläpäin. Katkolle nyt tietty pääsee mut ketään en täältä tiedä joka olis päässyt katkolta kuiville.

Mulla tuo hoito-jakso aloitti aivan eri elämän ku mitä ennen hoitoa. Sai “vakuuden” itselleen et pystyy elää ilman alkoholia ja päihteitä vain lääkkeillä eikä tarvitse piikittää. Lisäks ku oli aiemmin paljon retkahteluja ni tuo vain vahvisti uskoa että käyttäminen ei vain oo enää mun juttu ja jos retkahduksia tulee, ne on kertaluontoisia. Toisaalta eiköhän ne harvatkin retkahtelut lopu jos pääsee terapiaan ku mulla itselläni ne liittyvät aina kuukausien käyttäytymismalleihin josta lopulta ei enää osaa ulos…

Sulla on nyt mahdollisuus aloittaa elämä puhtaalta pöydältä, muista se :wink: :slight_smile: :smiley: . Mä ainakin koen ite et on entinen ja nykyinen minä. :slight_smile:

Aloitin tuossa joulukuussa korvaushoidon ja metadoni lääkkeeksi. Ei niistä mun katkojutuista tullu mitään. Välillä saatto olla ilman, mut ennemmin tai myöhemmin lähti käsistä. Xoneen ne ei mua hyväksyny, kun oli liikaa oheiskäyttöä, joten metadoni sitten. Tietääks jengi tääl millane mesta on terapiatehdas? Ite en oo menossa sinne, mut frendi on siel täl hetkel. Naispuolinen. Saako ne käyttää puhelimia siellä ollenkaan?

Minulla on medipamin lopettaminen joka ei korkeelta putoaisi kuin puolestatoista nollaan. Lopetusprosessi on kestänyt nyt tässä muutamia kuukausia ehkä noin vajaa puoli vuotta. Joten en sellaisen takia ainakaan tahtoisi mihinkään sairaalaan tai hoitolaan mennä kuukausiksi. Mutta kun tuntuu vaikealta siitäkin määrästä lopettaa koska on niin karmee olotila että koko ajan odotan nytkin että tulisiko vieroitukselle edes vähän aikaa jatkoa eli sitä puolikasta päivässä vielä edes pari viikkoa jatkettaisiin. Tänään pitäisi jo hoitajan soittaa viimein. Sit jos en saa niin varmasti alan miettimään että mistä ihmeestä saan edes muutaman pamin.

Noniin juu, juopottelu lähtenyt pahasti käsistä.

Lyhyesti, vedän kotiviiniå aamusta iltaan ja joskus yölläkin että saan nukuttua. Bentsoja on ihan reseptillä mutta en sekakäytä tai muutenkaan vedä niitä liika kun nekin meni överiksi aikanaan, josta omin konstein pääsin irti…

NYT jos menen katkolle ja sanon että juomisen pitää loppua niin mitä siellä tapahtuu, mitä apua saan? Avohoito on ainoa mahdollisuus tässä tilanteessa. Joten vastuu itsellä. Kroppa huutaa alkoa ja viekkarit pelottaa.

Paikallinen a-klinikka on tuttu siinä mielessä että olen joutunut huumestestiin sinne ja ainakin henkilökunta on mukavan oloista.

Mutta mitä edessä jos sinne marssin?

^Tuota kanssa ajattelin että näkyykö katkolla käynti julkisella terpalla :?: En nimittäin haluaisi sinne, tai mihinkään mitään merkintää ongelmastani.

Sekakäytöstä sen verran että en vedä bentsoja alkon kanssa kun en niistä mitään kiksejä saa. Tai sitten jos saisin niin en tiedä mikä määrä olisi, joskus oon niillä krapulaa yrittäny parantaa mutta tuloksetta joten eipä kannata tuhlata turhuuteen, ja oon lukenu vaan huonoja kokemuksia moisesta joten ei kiinnosta.

Nyt olo on aika paska, katko vissiin kiinni jo. Jos saisin itteni selväksi jotenkin, elikkäs en ottais aamulla sitä ryyppyä niin siitä olis hyvä aloittaa mutta pitäis krapula estää jotenkin ja siitä selvittää itelle missä ne rajat menee.

Sekavaa mutta putki pitää saada poikki ja mahdollisimman anonyymisti, enkä tosiaan halua että paikallinen arvauskeskus mitään tietää ettei bentsorespan kanssa tule mitään ongelmia jatkossa.

Tässä nyt on dokattu enemmän kun viikonloppu tai viikko joten lopetus seinään ei oikein taida käydä päinsä jos meinaa hengissä pysyä :confused:

^Ole huoleti. Jos käyt jossain yksityisessä esim. A-Klinikkasäätiön tai Diakonissalaitoksen paikassa, niin siitä ei mene mitään tietoa kunnan terveyskeskukseen, ellet sitten itse kerro siitä.

Arpa

Ok kiitos tuosta, tärkeintä ettei mene mitään tietoa mihinkään. Tässä nyt arpa itsellä ja suuri kyssäri että mitä meinaan jatkossa tehdä itseni kanssa.

Mitä ne sitten katkolla sanoo tai antaa että juopottelu loppuu? Pakko mun on olla rehellinen näitten juttujen kanssa ja kertoa että b-respa löytyy jo valmiiks ja kämppä täynnä viunaa :cry: Joku antabus tms, mut ensin pitäis päästä selväksi ja mulle tulee sietämätön olo jos tän homman lopetan seinään joten mitäs siihen :cry: :question:

Tulenpa mukaan minäkin. Subutiputuksessa ja vieroituksessa olin kevättalvella 5vkoa yhteensä, mutta retkahdin jo viikon sisällä kotiinpääsystä ensin poreeseen ja sitten taas bupreen, josta alkoikin sellainen “kiva” kiertoliike, jolloin muutama päivä poretta (sanottakoon, että olin ollut ilman sitä yli 5kk!!) ja sen jälkeen laskuihin buprea…
Kesäkuussa löin stopin hommalle, jolloin meninkin vanhempieni luokse rauhoittumaan. Siellä oleminen kävi kuitenkin lopulta niin ahdistavaksi, ja ollessani muutenkin heikoilla, retkahdin käyttämään TAAS buprea, ja päivittäin käytin sitä viime lauantaihin saakka. Nyt 5. putsipäivä menossa, pahimmat väännöt ja käännöt alkaa olla ohi, pamien, xanoreiden ja buranan voimalla oon nämä päivät mennyt, ja sanon vielä, että enintään 1 x 10mg diapam/vrk ja 0,5-1 x 0,25 xanor per päivä, eli ei mitään överiannoksia, vaan todella, todella pienet bentsoannokset (etten nyt noihin TAAS koukutu, olin bentsoriippuvainen nuorempana monta vuotta). Yöksi 25-50mg ketipinor, että saa unen.
Mulla siis tällainen kotikutoinen “katko”, onneksi on mies tukena ja koira päivät kaverina, vaikka ottaahan se pirusti päähän, kun mies on korvaushoidossa ja itse kärvistelee refloissa… Mutta ei se mitään, olen vain onnellinen, että mieheni saa hoitoa :slight_smile:
Päätös tähän lopetukseen tuli oikeastaan monesta syystä; sain uuden asunnon (jippiiiii!) ja pääsen mieluisalle työharjoittelulle syyskuun puolenvälin jälkeen, joten tulee jo kiire saada ittensä kuntoon, että saa asiat hoidettua ajallaan ja kaikkea uutta ja kivaa uuteen asuntoon.
Vielä tulee aivastuksia, kolotuksia ja kananlihoja, mutta olen jo päättänyt lopettaa, ja tässä vaiheessa se on vielä helpompaa, kuin jos olisin kerennyt käyttämään pidempään.

No kävin klinikalla, kohtelu oli hyvää ja nopeaa. En jäänyt sinne selviämään vaan yritän selvitellä itseni loiventamalla vähittäin… kai tää tästä. Ja ei tosiaan mene mitään tietoja julkiselle puolelle mitä selvittelin. Unta palloon ja vettä mitä voi sitten oksennella. vähän sain syötyä sentään. Surkea paska olo nyt :neutral_face:

Äh, retkahdin perjantaina bupreen ja lauantaina riipaisin kovat kännit kera pamien ja bupren, yöllä vielä sekopäissäni vedin vauhtia hitusen liikaa :confused: Ja nyt sitten koko paska uudestaan, olo on karmeampi, kuin viime viikolla, ahdistaa niin kovasti tuo ratkeaminen ja fyysinen olo on edelleen todella huono, paljon huonompi, kuin esim perjantaina (ennen retkahdusta). Sattuu, ahdistaa, “läähätyttää”, mitään ei jaksa tehdä. Morkkis.
Eilen sitten otin runsaammalla kädellä diapameja, muttei ne mitään auttaneet, vetelöittivät vain, mutta ei, ei apua ahdistukseen. Lyricoita olen yrittänyt metsästää viime viikosta saakka, mutta ei, niitäkään ei löydy. Lähtis ees hetkeksi tämä tuskaisuus ja ahdistus, saisi edes siivottua, syötyä, käytettyä koiraa kunnon kävelyllä. Täällä jumalan selän takana ei ole mitään apua tähän oloon, kenellekään ei oikein voi puhua, koska olen ainut koko hemmetin kaveripiirissäni (joka on LAAJA) täälläpäin, kuka opiaatteja ja opioideja käyttää ja tietää, mitä on reflat. Suurin osa on just näitä “ihan sama mitä, kunhan ei opiaatteja, piriä, nipsuja, bentsoja, alkoa, lakkaa, gammaa…” You know, what i mean.
Ainut, kuka ymmärtää, on mieheni, mutta en voi kaikkea kaataa hänenkään niskaansa :confused:

Moro,mulla on kans bibo,söin 1,5 vuotta venlafaxiinia annos 225mg päiväs.Sitte ajettiin se alas ku tilalle tuli seronil.Voi sanoo,et oli perkeleelliset 2vko ja venlasta ei muka tule viekkareit.Totesin hoitsulle et,vedä sitä naamaan sama setti mikä mul ol.Mulle oli jo varattu laitospaikka yhestä laitoksesta,mut kerran menin päivystykseen ni siellä oli saksalainen lääkäri joka löi 30kpl 10mg pami respan kouraan eikä alakanu paasata mistään koukku jutuista.Niitten avulla tokenin jälleen edes jonkinlaiseen kuntoon.

Pahimmat sähkärit tuntuu tulevan dissoista, oli pahemmat kuin venlasta aikoinaan. Siksi dissaan masispaskaa ja dissoja, ne sähkärit päässä ja muualla kehossa outo tune. Edes röökiä ei voinut vetää. Dissoihin kun tulee vielä pysyvää tolea, tajun vievä annos ketamiinia vain piristi, ilman harhoja, kun kuuritti pari vuotta eri dissoja.

Minulla oli aikoinaan käytössä Efexor samalla annoksella kuin demogorgonilla, puolen vuoden ajan. No paska lääke mulle ja ajattelin tiputtaa nopeasti pois, kun on vaan “masaritroppi” kyseessä. Ei vittu niistä viekkareista olis selvinny ilman armotonta bongin poristelua, huh huh… Veti aivan paskaks, jos ei poltellu. Fyysisesti ja psyykkisesti. Kuukauden urakka, mut selvittiin.