Katkaisuhoito apua tarvitsen....

Laitan tämän viestin vielä näin omanaan…kirjoitin siis tuonne omaan ketjuuni jo (Hanna80)

Heippa kaikki!

Juominen on jatkunut ja nyt olen päätynyt sellaiseen ratkaisuun että on päästävä katkolle,hoitoon…En juo päivisin,siis töissä,mutta heti töiden jälkeen…neuvokaa ystävät hyvät mihin otan yhteyttä?Pelottaa jääkö johkiin tiedot että olen hoidossa…mitä mä teen?Koitan koko ajan katsella netistä jotain paikkaa mihin hakeutua.Mulla olis viikon verran aikaa ennen yrityksen alkua tässä hoitaa itseni kuntoon,juu ei onnistu viikossa,mutta nyt on sellainen olo että johonkin mut on saatava että saan tän loppumaan :frowning:((

Omalääkärille?Hävettää…olen muun sairauden takia siellä paljon käynyt viime aikoina eikä tiiä mitään alkoholismistani…eikä liity toiseen sairauteeni mitenkään(hortonin neuralgia)

Haluaisin heti huomenna jo hoitoon…

Sä tarvit apua nyt heti, kuka tahansa lääkäri auttaa sut alkuun. Rohkeasti vain! Ne on ne lääkärin kuulleet ja nähneet kaikkea, eivät kauhistele eivätkä ihmettele sunkaan tilannettasi. Asiantunteva lääkäri laittaa sulle heti lähetteen ja saat lääkkeitä ensi hätään, jos tarvitset.
Kun on päätöksen tehnyt, kannattaa toimia heti.
Tsemppiä ja voimia…!

Kiitos nopeasta vastauksestasi!

En tunne tarvitsevani lääkkeitä…tai en mä tiiä.Päivittäin juon kyllä ja joskus,noin kahden viimeisen kk aikana en ole ollut edes kokonaista viikkoa selvinpäin!Voitteko kuvitella.Silti olen hoitanut kaikki asiani ja työni hyvin…pelottaa kertoa miehelle,hän ei ole huomannut tai ainakaan ei ole sanonut mitäään.Voi itku.

Mitä jos se jättää mut yksin ,tämä on kuitenkin jo toinen kerta :frowning: En usko että jättää mutta kuitenkin pelottaa.Huomenna sitten lääkäriin.En ole ronkeli mutta voi luoja ,en halua terveyskeskuksen yleiselle katko-osastolle.Mulla on siellä monta kaveria töissäkin siis sairaalassa ja silläkin osastolla yksi.Hitto sentään,kai se on vaan mentävä omalääkärille ja tunnustettava kaikki.

Jos tietäs missä kaupungissa asut, vois antaa yhteystietoja vaikka heti paikalla mihin voi ottaa yhteyttä.
Mutta kun ei tiedä, niin vois sen oman lääkärin lisäks suositella tietysti A-klinikkaa. A-klinikalla saattaa olla paikkakunnallasi joko oma katkaisuhoito, tai sitten he ohjaavat sinut lähimmälle katkolle.
Jollain pienemmillä paikkakunnilla valitettavasti valinnanvaraa ei ole kauheasti, ja jossain ainoa katko on tosiaan siellä terveyskeskuksella tai kunnan sairaalassa.

Voit tietty ihan netistä etsiä itsekkin, jos jaksat. Kyllä se siitä! Mutta erikoista kyllä jos mies ei ole huomannut että juot liikaa. Alkoholiongelma on vaikeampi pitää piilossa kuin punainen finni nenässä. Ja niinku sen finnin suhteenkin, voi olla että moni huomaa mutta ei ole huomaavinaan. :slight_smile:

Katkolla kannattaisi sitten miettiä jotain tukitoimia katkon jälkeenkin. Katko on ensiapu tilanteeseen.

PS: Kyselit tuolla omassa ketjussasi, että jääkö siitä katkaisuhoidosta tieto jonnekin. Jää siitä siihen hoitopaikan omaan asiakastietojärjestelmään, ei muualle. Ei se sieltä mihinkään kyllä leviä, etenkään mihinkään kolmannnelle osapuolelle. Ai niiiiin paitsi jos sulla on alaikäisiä lapsia, niin saattaa olla että Lastensuojeluun menee ilmoitus. Lastensuojelulliset asiat on niitä harvoja asioita, jotka kumoaa hoitopaikan salassapitovelvollisuuden. Mutta ei se pelkkä ilmoitus mihinkään seurauksiin johda, jos asiat on muuten ok ja vanhempi on hoidon piirissä.

Huomenta! Tilaahan nyt heti alkajaisiksi se lääkäri ja mieti hänen kanssaan erilaisia vaihtoehtoja. A-klinikka tosiaan on asiantuntija näissä asioissa!
Mulle sanottiin kun olin psyk.päihdepoliklinikalla terapiassa, että ne eivät sieltä ilmoittele esim. lastensuojeluun, kun näkevät, että ei ole aihetta. Eli siis automaattisesti ei ilmoiteta.

Todella paljon voimia ja tsemppiä Hanna!

Minäkin pelkäsin pikkukaupungissa lääkärin menoa, mutta todella he ovat nähneet ja kuulleet kaiken, joten rohkeasti vaan. Itse sain todella hyvän ja miellyttävän lääkärin, joka kirjoitti minulle antabusta.

Minä aloitin alkoholistiurani juuri Sinun iässäsi ja join 6 vuotta. 6 vuotta on mennyt elämästäni ahdistukseen ja morkkiksien korjaamiseen, itsepetoksiin ja pettymyksiin. Minulta on mennyt suoraan sanottuna 6 vuotta ihan hukkaan. Sinä voit vielä korjata kaiken. Olit 1,5 v juomatta, se on hienoa!

Minäkin luulin, ettei mieheni huomaa kun join salassa, mutta olin niin väärässä. Hän ei vaan heti sanonut asiasta, mutta kertoi kyllä jälkeenpäin.

Samantyyppisiä tarinoita paljon, voidaan olla vuosia juomatta, mutta sitten yhden korkin avaamisella takasin entiseen. Valitettavan paljon niitä tarinoita, joissa se juomiseen on alkanut taas uudelleen mutta entistä rankempana.

Toivon Sinulle sydämeni pohjasta voimia ja apuja! Sinulla on kaikki mahdollisuudet käsissäsi.

Terkkusin Meri ( 17 päivää täysraittiina)

Eihän puolipäiväjuoppous vielä paha juttu ole, jos kerran töissä käy=) Kokopäiväjuoppous että menee se laatikko kepardia tai kaks pulloa viinaa päiväs rupee olemaan pahajuttu=) jos viettää 24/7 yli 2promillen huurus alkaa olemaan sitten jo KUNNON densoutta…=)

No tämä on taas joko taas KK:n omituista “huumoria” tai sitten on kyseessä sangen outo kuva alkoholismista.

Kun ihmiselle on ketjun aloittajan kuvaama hätä ja tuska hän tarvitsee apua ja tukea. Vinoilut on syytä jättää väliin.

Toivottavasti sinulla ei ole lapsia! Sen luulisi olevan positiivista kun hakee apua omaan juomiseen mutta mä ainakin olen nyt sossun hampaissa sillä lailla että en ois koskaan kyllä apua lähtenyt hakemaan jos oisin tän tiennyt!! Katkolle menemisestä meinaan tulee automaatilla lastensuojeluilmoitus. Sain vain tietää sen liian myöhään.

Ei tuota lastensuojeluilmoitusta minään peikkona tarviste nähdä. Päinvastoin, se voi poikia paljon hyvää. Ainakin erään tuttavani kohdalla sillä oli positiivinen vaikutus: pidemmän päihdekuntoutusken ajaksi lapsi huostaanotettiin ja sijoitettiin hyvään paikkaan, kun suvusta ei hoitajaa ollut. Lisäksi perhe sai äidin kotiduttua paljon tukea ja apua kotiin. Ja kolmantena bonuksena se, että nyt äidin yritys raitistua on lastensuojelun tiedossa ja he voivat jatkossa paremmin auttaa perhettä jos tarvetta on.

Tietysti jos elämä on niin raiteiltaan ja sotkussa, että lastensuojeluilmoitus johtaa esim. huostaanottoon pidempään, niin silloinhan se on pelkästään lapsen/lasten etu.

Ihan samoilla linjoilla Oodin kanssa. Tsemppiä!

Oodilta tosi hyvä kommentti, ja minäkin täysin samaa mieltä!

Lastensuojeluviranomaisia yleensä pidetään jonain mörkönä, mutta he ovat olemassa koko perheen parhaaksi ja pelkkä ilmoitus heille ei johda välttämättä mihinkään seurauksiin ellei tilanne kotona ole tosiaan paha.

Nykyään siis laki velvoittaa päihdehoitoakin tekemään sen ilmoituksen, mikä on hyvä asia koska se vapauttaa turhalta asian vatvomiselta ja ilmoituksen tekijän syyllistämiseltä.
Usein se ilmoitus sujuu ihan hyvässä yhteisymmärryksessä ja vanhempi voi jopa itse tehdä sen ilmoituksen, joka antaa rehellisen ja avoimen vaikutelman lastensuojelu-viranomaisellekin.

Päihdeongelma alaikäisten lasten holhoojana ja ongelman piilottaminen ja pitkittäminen on pahin tilanne.

Tietysti mulla on outo ja väärä kuva alkoholismista koska en ole mukana Korkeimman Totuuden tietävän ryhmän, eli AA:n palavereissa… en voi siksi tietää totuutta ja lauon täällä mututietoja Mutta jospa huomenna vaikka menisin Korkeimman Totuuden Lähteelle kokemaan Henkisen Valaistumisen Valaistuneen AA-Mestarin opetuksessa… :smiley: :laughing: :slight_smile:

Hyvä K-K

Viittaat kirjoitukseeni.

Minusta sinä olet enemmän fanaattisen uskovainen tuossa fixaatiossasi yhdistää uskonto ja AA-ryhmät toisiinsa, kuin esimerkiksi minä. Kuten olen ennenkin todennut, olen täysi pakana.

AA-ryhmiin suhtaudun käytännöllisesti, kuten vaikka jakoavaimeen.
Minun ongelmaani ne auttavat mutta en suinkaan väitä, että kaikien ongelmaan olisi pätevä ratkaisu. Aivan kuten vaikka papukaija-avain on joissain jutuissa parempi, voi jollekin ihmiselle alkoholismi-ongelmaan olla toimivampi ratkaisu vaikkapa A-klinikan ryhmät tai jokin muu.

En ole saarnannut täällä AA:ta ainoana oikeana ratkaisuna vaan tuonut sen esiin yhtenä, minulle toimivana, ratkaisuna.

Minusta on kummallista, että toitotat, että vain aamusta iltaan 24/7 juovat, ovat ”kunnon” alkoholisteja.

Itse olen (ja pysyn, vaikken juokkaan) tuurijuoppo ja minulla oli pitkiä kausia etten juonut lainkaan.

Kuitenkin, kun sitten join, niin siitä tuli niin paljon vahinkoa ja haittaa, että se olisi riittänyt niille välikausillekin. Ihme ettei henki mennyt, monta kertaa olisi ollut mahdollista, ja yhdessä vaiheessa yritin juoda itseni hengiltä. En kuitenkaan onnistunut, koska tuli niin huono olo etten saanut alas enää mitään.

Jokainen joka kokee, että alkoholi on hänelle ongelma, ansaitsee tukea, eikä suinkaan juomisen väheksymistä.

Pääsikö Hanna katkaisuun?

On varmasti hankala paikka, kun ei oikein tiedä mitä tekisi ja on olemassa niitä “mitä sitten” pelkoja. Juomisen jatkuminen on vain se kaikkein pahin vaihtoehto, kaikkien osapuolten kannalta, varsinkin, jos lapset on siinä kuvioissa mukana. Oma syyllisyyskin kasvaa ja jos sitä juomista ei saa loppumaan, niin ei se syyllisyys mihinkään häviä.

Lääkkeet ei ole ratkaisu juomisongelmaan, vaan täysraittius. Esim Minnesota-hoito ja Rehappi auttaa saamaan lääkärintodistuksen ja näin sairaslomaa sen hoitojakson ajalle, jotenka työpaikkakin säilyy, jos sellaisen näinä aikoina omistaa.

Rohkeasti hakemaan apua oikeista paikoista oikeista syistä, oikealla tavalla. Nöyrästi, avoimin mielin ja rehellisesti.

Elämä masentaa, jos juo, jos ei enää pysty selittämään edes itselleen sitä jatkuvaa juomista. Raitistumisellekin luodaan mielikuvituksissa masentavia piirteitä, kun muka kaikki ilo, onni ja vapaus menee siinä sivussa, mutta tosiasia on kuitenkin toinen, alkoholistinen elämä masentaa ja vie ilon, onnen ja vapauden, jos niitä on koskaan vielä ollutkaan.

Voimia ja rohkeutta.

Heippa kaikki ja kiitos viesteistänne.eilen taisin tipahtaa pohjalle tai ainakin kävin siellä.ajoin kännissä autoa.onneks mitään ei sattunut hirvittää ajatella jos olisin ajanut vaikka jonkun lapsen päälle…olen sitä pohjasakkaa nyt itse jota inhoan.

Jotain hyvääkin seurasi eilisestä. Mieheni tajus miten kännissä olin tullessani kotiin. Sanoi jo jonkun aikaa epäilleen että juon taas.mieheni reissaa työkseen paljon ja se on tehnyt juomiseni aika helpoksi salata.eilen sitten myönsin hälle kaiken…ensin sai suunnattoman raivokohtauksen oli raivoissaan niin mulle ja itselleen ettei puhunut epäilyksistään aiemmin

Hetken päästä totesi ettei tiedä jaksaako tukea mua enään.mä sitten sanoin ymmärtäväni.samassa kuitenkin otti mut halaukseen ja sanoi rakastavansa mua yli kaiken ja kulkevansa tän jo niin tutun matkan kanssani ja tukevansa

Mä olen päättänyt onnistua! Toivottavasti voin huomenna tulla kertomaan tänne että raitis päivä nro kaksi.päivä kerrallaan taas mennään.toivottavasti tämä masennus häipyy raittiuden myötä.
Vielä en ole ottanut yhteyttä ammattiauttajiin
Jos alkaa tuntua liian vaikealta niin otan yhteyttä. Helpotti jo kun tietää että toinen tietää tilanteen taas

Sitä pohjasakkaahan me ollaan oltu kaikki, ellei peräti heikompaa ainesta. :laughing:

Ei vaan: ei ihmisiä voi jaotella pohjasakkaan ja pintasakkaan, vaan olemme vain ihmisiä kaikki, kukin omine ongelminemme ja vastoinkäymisinemme. Auton ajaminen humalassa pitäisi olla yksi havahduttava oire, mutta ei sekään välttämättä ole. Minäkin ajelin lukuisat kerrat ties missä promilleissa, eikä mitään tapahtunut enkä koskaan jäänyt kiinni. Siksi en varmaan havahtunutkaan.

On varmasti hitonmoista, jos se havahtuminen tosiaan vaatii sen että itselle, tai mikä pahinta; jollekin toiselle tapahtuu jotain pahaa. :open_mouth:

Hanna, on ihanaa että miehesi rakastaa sinua ja on tukenasi. <3 Toivottavasti se riittää? Et kuitenkaan ollut vielä eiliseen mennessä saanut korkkia kiinni, vaikka aioit jo viime viikonloppuna?
Jatka kirjottelua ja kuulumisten kertomista.
Kaikista hoitopaikoista joissa on lääkäri, saat lääkärintodistuksen jos sitä tarvitsee. Mutta sinähän et kai tarvitse, jos yrittäjänä olet oma työnantajasi?

Kuten täällä onkin jo sanottu, se automaattinen ilmoitus lastensuojeluun ei välttämättä johda mihinkään sen suurempiin toimenpiteisiin, jos niihin ei syytä ole. Sinun tapauksessasi syytä lienee ollut, jos kerran niin pahasti sossun hampaissa olet. Olisiko se sitten ollut parempi vaihtoehto, että olisit jättänyt hakematta apua, jatkanut ryyppäämistäsi ja lapsesi olisivat kärsineet siinä sivussa sinun itsekkyytesi tähden? Lasten hyvinvointi menee aina etusijalle, piste. Mä taas raivoan asiasta täällä, mutta mun maailmaani ei vain mahdu se, että viattomat lapset joutuvat kärsimään päihteiden tai minkään muunkaan asian takia. Mä en ole itse mikään pyhimys, päinvastoin, mutta mun rajani menee siinä, kun lapset tai eläimet joutuvat kaltoinkohdelluiksi :imp: .

Hanna hyvä!
Kirjoitit keskiviikkona illalla myöhään, että haluat huomenna (siis torstaina) hoitoon. Sait monta hyvää ohjetta. Me täällä plinkissä risteilevät kohtalotoverisi emme voi sinua minnekään viedä. Sinun on itse tehtävä päätös hoitoon hakeutumisestasi tai jättäytyä jatkamaan elämääsi tähänastiseen malliin. Pelkkä päätös ei vielä riitä, silloin olet vasta lähtöpisteessä. Tekemäsi päätös on sinun tai yhdessä miehesi kanssa pantava toimeen.
Nyt viikonloppuna voi olla vaikea päästä mihinkään hoitoon sisään. Sinulla on nyt hyvää aikaa miettiä valmiiksi, mitä voit maanantaina tehdä saadaksesi juomisen poikki, jos sitä haluat vielä maanantaiaamuna. Voit myös miettiä, miksi et kuitenkaan hakeutunut näinä kahtena arkipäivänä jonnekin, vaan päihdytit itsesi. Voit myös nämä pari päivää tehdä surutyötä, kun uskollinen ja rakas pullo on pettänyt sinut.

Raitistuminen ei ole helppoa, sen olet havainnut. Ota vastaan se hätäapu mitä yhteiskunta voi tarjota. Sinulla on siihen oikeus, ja myös moraalinen velvollisuus hoitaa alkoholiongelmaasi.

En halua olla tyly, mutta tosiasiahan on se, että jotain muutakin olisi lähes pakko tehdä, kuin tuo pakollinen tunnustaminen, sillä enää ei ole kyse pelkästään sinun terveydestä, vaan myös muiden. Olisi aika katsoa tosiasioita silmiin, jos kerran juominen ei pysy millään tavalla hanskassa ja yksin et kykene lopettamaan, niin apua on saatavissa, mutta jos odottaa vieläkin vaikeampia aikoja, kunnes joku toinen, kuin läheisesi saa tuta koko ongelmasi, niin onko muka silloin helpompi lähteä hakemaan apua, kun joku toinen makaa sairaalassa tai hautuumaalla?.

Ehkä se on helpompaa, kun ei ole enää mitään pakotietä, jolla välttäisi sen tosiasian, päihteiden kanssa ei pärjää ja elämä on muodostunut sellaiseksi, ettei yksinkään ole hyvä olla.