Hei Mankikapseli! Olen lueskellut viestiketjuasi tiiviisti, kun ollaan vähän samassa aikajanassa tuon raitistumisen suhteen. Hyvin kuitenkin näkee, kuinka niin erilaisesti silti raitistuminen alkoholisteilla etenee. Sinulla on eri keinot ja erilainen tilanne läheisten suhteen. Itse en ole käyttänyt antabusta enkä ryhmiä avukseni tai oikeammin pidän tätä plinkkiä omana ryhmänäni. Ydin on kuitenkin, että jokainen löytää itselleen oman tavan. Tämän plinkin lisäksi olen yrittänyt täyttää päiviäni mielekkäällä tekemisellä ja hokemalla, etten tarvitse viinaa. Toivon, että vähitellen alkon ajatteleminen jää ajatuksista pois ja muuttuisi yhdentekeväksi. Olet jo valmistellut juhannusta, jotta se olisi alkoton. Itse en uskalla edes ajatella niin pitkälle, kun vasta ensimmäisen viikonlopun olen selättänyt. Sen tiedän, että juhannuksen vietän kotona enkä näitä viestiketjuja unohda. Älä myös anna ajatusten lentää vielä sinne muutaman viikon päähän vaikka sinulla siitä ajankohdasta näyttää olevankin huonoja kokemuksia. Ollaan tässä päivässä ja tsempataan toinen toisiamme, jookos? Alviina
Kiitoksia tsemppaajille. 
Kapselilla tulee kohta kolme viikkoa raitista elämää täyteen! 
Fiilikset ovat vaihdelleet - jos eivät ihan laidasta laitaan niin ainakin erittäin positiivisesta hieman haikeaksi. Vakiinnutin kotiryhmäkseni paikallisen naisten ryhmän, koska meillä on siellä mukava henki ja ryhmä tuntuu sopivan intiimiltä. Vanhojen miesten kanssa kellarissa -meininki on myös ihan mukavaa, mutta tuntuu että naisten kanssa pystyy jakamaan asioita syvemmällä tasolla, kun kaikilla on taustalla samanlaisia seksuaalisia hyväksikäytetyksi tulemisen kokemuksia, tunteita huonosta äitiydestä ja parisuhteesta. Lisäksi olen ystävystynyt erään AA-tytön kanssa niin hyvin, että lähdemme yhdessä viettämään selvää juhannusta maalle.
Tänään tuntui haikealta huomata paikalliseen Lidliin tulleen uusia oluita. Oli Sapporoa, Tsing-taota ja jotain kolmattakin. Kaikki hienoissa, kirkkaissa pulloissa. Välttelen alkoholihyllyä, mutta nämä oli asetettu sesonkituotehyllyyn ja hyppäsivät silmille kun kävin tutkimassa uutuuksia. Teki mieli lastata koriin kaksin käsin pulloja. Oikea henkinen uhma iski päälle! Ärsytti, kun tuntui että haluaisin niin kovasti, mutta en saa! Teki mieli pomppia tasajalkaa ja itkeä! Teinkin siinä hyllyllä sopimuksen itseni kanssa, että katsellaan rauhassa juhannuksen jälkeen fiiliksiä. Jos oikein kovasti vituttaa ne juomatta jääneet oluet ja örvelökännit, alasti juoksemiset ja itsensä häpäisemiset niin ostan koko laatikon. Fiilikset sitten tasaantuivat, kun muistin taas että tämä kaikki on minulle vapaaehtoista, ja juopon polku kulkee koko ajan vierellä, mikäli haluan vain sille astua. Ainakaan tänään en halunnut!
Meillä on mennyt miehen kanssa todella hyvin näinä viikkoina, kun olen ollut täysraittiina. Ei me normaalistikaan riidellä, mutta koen oloni paljon rennommaksi eikä ole ahdistavaa vannetta kiristämässä pään ympärillä. Ei ole mielipuolista siivousmaniaa. Kun koen olevani henkisesti kontollissa, ei ole tarvetta kontrolloida ympäristöä ja näin ollen ei ole tarvetta nalkuttaa miehelle likaisista sukista lattialla, pepsitölkeistä tiskipöydällä tai pölyisestä kirjahyllystä.
Tein hieman hasardin teon. Annoin miehelle luvan ostaa minullekin lipun heinäkuussa järjestettäville kaksipäiväisille festareille. 
Aluksi suunnitelmissa oli jättää pippalot kokonaan välistä, mutta osittain miehen takia suostuin, osittain myös sen että enhän minä voi itseltäni elämistä kieltää! Kaikista kivoista tapahtumista kieltäytyminen raittiuden takia tuntuisi turhan rajoittavalta. Yritän kuitenkin parhaani enkä stressaile etukäteen liikaa. 
Jäin vielä miettimään tuota kauppareissuani ja olutraivariani. Meillä on koko tämän raitisteluni ajan ollut jääkaapissa siideriä ja hyllyssä valkkaria, skumppaa ja jopa kahden tähden jallua, mutta ei ne sieltä minulle mitään huutele. Miksi se olut kuitenkin huutelee kaupan hyllyltä? 
Vastaus taitaa olla se, että olut on aina ollut minulle rakkain fiilistelyjuoma. En ole koskaan juonut kännejä juomatta olutta. Yhdistän nousuhumalan nimenomaan siihen kylmän tuopillisen hajuun, makuun ja tunteeseen, mikä tulee kun saa täyden tuopin naaman eteen. Vaahto kerääntyy epäsäännöllisiksi kuvioiksi juoman pinnalle ja lasin ulkopuolelle muodostuu kostea pinta. Kun kulauttaa tuopista kunnolla kurkkuun, jää lasin sisäreunoille vaahtoa, joka pikkuhiljaa valuu takaisin nesteen pinnalle. Tuoppi on kylmä ja sopivan painava. Olut maistuu mukavan kitkerälle.
Siiderit, breezerit ja paukut on sellaisia juttuja, joita mulla ei tee yhtään mieli. Tilaankin mielummin aina jääteetä tai limsaa. Makeita litkuja olen juonut aina ainoastaan silloin, kun olut ei syystä tai toisesta enää mene alas. Maku tökkii, tölkit ovat päässeet lämpenemään tai juoma väljähtymään eikä uutta ole saatavilla. Känniähän pitää totta kai pitää yllä, joten siinä vaiheessa nuo makeat ovat ajaneet asiansa. Eihän se kävisi päinsä, jos hyvin alkanut humala laantuisi! 
Perkule tätä juopon ajatusmaailmaa. Juo omasta mielestä pahoja juomia, koska känni ei saa laantua ja lempparijuomaa ei ole enää saatavilla. En tiedä menikö ohi aiheen, mutta teki mieli kirjoittaa tämäkin oivallus ylös.
Jos se olut on lemppari juomaa. Olemassa on alkoholitontakin olutta, mutta se voi monella toimia itsekusetuksena ja voi huomaamattaan vaihtua alkoholiseen versioon. Tossa “selvästi juovuksissa”-kirjassa se päähenkilö (Juhani Seppälä muistaakseni?) kuka oli vuoden raittiina käytti alkoholitonta olutta. Monet ovat VAROITELLEET, että alkoholiton olut voi toimia juojaansa VASTAAN! Niimpä minäkin. Em. kirjan kirjoittajalla se toimi tilanteissa missä muut joi ja hän piti kanssa oluesta. Jos on aivan pakko juoda olutta, niin alkoholitonta. Mutta monet kyllä tämänkin tyrmää kun se joidenkin kohdalla voi aiheuttaa assosiaation oikeasta oluesta. Ei kaikilla, mutta useilla…
Hyvin “koskettava rakkaustarina” olut tuopista… 
Lasol Arska on itellenikin ja muille uuden alkoholittoman lempijuoman etsimistä kokeilemalla eri makuisia juomia. Limppareita, vissyjä yms… Kannattaa etsiä täältä plinkistä “alkoholittomien juomien”-keskustelualue…
Alkoholiton olut voi toimia itseään vastaan…
Yksi mistä itse pidän baarissa juodessa on iso kokis. 
Moikka Punatulkku!
Alkoholitonta olenkin aina välillä juonut ollessani liikkeellä autolla. Kyllä se on ihan hyvä korvike, kun on tarkoitus mennä kaverin kanssa istuskelemaan parille, mutta ei siitä ole minulle varsinaiseksi tissuttelujuomaksi, koska tissuttelussa pikku nousuhumala on kuitenkin itselläni isossa roolissa. Luulen, että itselleni ainoa oikea tie on keksiä tissuttelun tilalle jotain kivempaa.
Kävin tänään hakemassa itselleni kuntosalikortin, joka aktivoituu juhannuksen jälkeen. Siinäpä sitten hommaa viikonlopuille. Lisäksi pitäisi löytää jotain pientä lisätienestiä varsinaisen kesätyön oheen, koska haluaisimme miehen kanssa toteuttaa yhdessä erään kalliimman investoinnin. Olen aikaisemmin maalannut tauluja, mutta mietin nyt pitäisikö keksiä jotain ihan uutta.
Mietin pitkään kirjoitanko näitä ajatuksia tänne julkisiksi, mutta tahdon olla rehellinen sekä itselleni että teille. Ajatuksista on pitkä matka tekoihin, ja asettamalla omat ajatuksensa arvioitaviksi voidaan vahingolliset teotkin jättää tekemättä.
Ketään plinkkiläistä tarkemmin profiloimatta täytyy tunnustaa, että lueskeltuani joitain raitistumistarinoita, tuntuu että mieleni petailee tulevaa sortumista kiinnittämällä huomiota muiden retkahduksiin.
Ajatusketju kulkee jotensakin näin:
Mieti että olisipa mukava kokeilla kohtuukäyttöä.
Lue Plinkkiä ja löydä muiden viestejä, joissa kertovst retkahtaneensa
Muut lohduttavat, että retkahtelu kuuluu raitistumisprosessiin
Saa “lupa” retkahtaa
Kun tarkastelen omia ajatuksiani niin objektiivisesti kuin vain kykenen, huomaan siirtyneeni siihen morkkiksettomuuden turvasatamaan josta on hyvä tähyillä horisontissa siintäviä mahdollisuuksia. Tuntuu, että etsin oikeutusta retkahtamiselle. Toisaalta olen hirveän ylpeä siitä, että takana on jo 21 juomatonta päivää, eli huomenna starttaa neljäs raitis viikko ja siirrymme kuukausitasolle. 
Onneksi juhannuksena ei ole mahdollisuutta retkahtaa. Olen turvassa ainakin ensi maanantaihin, minkä jälkeen alkaakin työviikko. Päivä kerrallaan.
Hei, vaikka retkahtaminen ei ole tavatonta, ei sinun ole pakko tehdä sitä. Saat toki, jos se tuntuu sinusta viisaalta. Silti voidaan toivoa, että olet jo kokenut ja kertonut meille viimeisen retkahduksesi.
Hyvää juhannusta vertaistuen merkeissä sinulle ja raittiille seurallesi!
Minäkin vilpittömästi toivon, että minun ei tarvitsisi enää repsahtaa. Antabuksia en voi käyttää päivittäin, koska mahani menee niistä pahasti sekaisin ja olostani tulee todella väsynyt, mutta minulla on ne kaapissa akuutin viinanhimon varalta. Eli jos iskee joskus ihan mieletön pakko juoda, voin ottaa puolikkaan tai jopa kokonaisen tabletin tukemaan. Sillä pelaan muutamaksi päiväksi aikaa, ja siinä ajassa ehtiikin jo päästä avun piiriin.
Toivon, että osaisin olla itselleni rehellinen ja huomaisin sen avulla matkan varrella olevan sudenkuopat. Elämä on paljon parempaa selvinpäin. Olen kuin eri ihminen.
No nyt on hyvä juttu, siis tuo sun ajatuskuviosi avaaminen ja tänne kirjoittaminen. Minusta tuo on niin oikea homma kuin olla ja voi. Jatka tuota rataa, kun näköjään kykenet rehellisesti ajatuskuvioitasi tutkailemaan. Siinä ollaan jo pitkällä, kun vain panee merkille, että mitä se mieli kelaa ja miten.
Sitten toinen asia. Kyllä se petailulta kuulostaa, huomasit sen itsekin, mutta sen ei tarvitse silti johtaa mihinkään retkahdukseen. Noin se alkoholistin mieli vain toimii. No joo, kyllähän ne retkahdukset monella “kuuluu prosessiin”, mutta se ei tarkoita, että ilman retkahduksia ei voi raitistua. Minusta on ihan höpönlöpöä ne jutut, että voi retkahtaa, kunhan se retkahdus vie kohti raittiutta. Ei kukaan oikeasti retkahda raittiuden takia. Sitä retkahtaa sen takia, että viina himottaa. Eikä se retkahdus tee raitistumisesta sen helpompaa kuin se on juuri nyt, tällä hetkellä, ei retkahtaneena. Päinvastoin.
Ei se retkahduksen pahin juttu ole se, että kuinka paljon joi ja menikö överiksi. Se pahin juttu on se, että mieli kietoutuu heti siihen alkoholiin, lähti se käsistä tai ei. Kun on kerran saanut jo vähän huuhdeltua sitä alkoholin marinoimaa mieltään raikkaammaksi, yhtäkkiä sen retkahduksen jälkeen mieli kiinnittyy taas aineeseen. Ja siinä on se riippuvuus, ei määrissä ja kerroissa.
Itsellänikin tavallaan retkahtelu kuului prosessiini, mutta se oli ihan helvetin raskasta, olisin voinut jättää sen kyllä läpikäymättäkin. Jos olisin ollut vähän järkevämpi enkä niin nenä pystyssä. Olin 7,5kuukautta raittiina, kunnes kokeilin kohtuukäyttöä. En siis retkahtanut mielestäni, vaan join ensimmäisellä kerralla ravintolassa lasillisen viiniä. Se todisti minulle, ettei minulla ole ongelmaa. Mutta se mitä tiedostamattani tapahtui mielessäni tuossa kohdassa, johti minut hurjaan kymmenen kuukauden retkahtelun ja raitistelun kierteeseen, melkein vuoden mittaiseen pyristelyyn irti alkoholista. Muutaman kerran tosiaan keväällä käytin kohtuudella, mikä vain kasvatti itseluottamustani. No kesällä sitten ajoinkin jo aamulla luultavasti promilleissa autoa, jolloin se kohtuukäytön harhakin karisi. Olin taas pisteessä, jolloin en enää muistanut, miten iltoja vietetään ilman alkoholia. Määrät ei välttämättä olleet aina järisyttäviä, mutta riippuvuus oli saman tien aktivoitunut, mieleni täysin kiinnittynyt alkoholiin. Hyi, minä en enää haluaisi lähteä samaan rumbaan. En jaksaisi! Jos nyt kokeilisin alkoholia, luultavasti voisin juoda pari kertaa oikein sivistyneesti, mutta sillä ei ole mitään merkitystä. Se riippuvuusmieli aktivoituisi minulla ensimmäisestä hörpystä. Ja minun psyyke ei kestäisi enää sitä rumbaa.
Sinä olet ollut kolme viikkoa raittiina. Olet saanut pientä kuilua sinun ja alkoholin väliin, mutta kehottaisin sinua ottamaa selvää, mitä tapahtuu sitä mukaa, kun se kuilu kasvaa. Tuossa ajassa riippuvuusmieli ei ole ehtinyt vielä koteloituneeseen tilaan kunnolla, joten se tietenkin syöttää sinulle kaikenlaista pajunköyttä retkahdusten tarpeellisuudesta ja muusta. Se pelkää, että oikeasti saisit niin paljon etäisyyttä viinaan, että unohtaisit sen. Ja se on sille pelottavaa. Mutta jos haluat todella raitistua, niin juuri se sinun on tehtävä.
Nyt hirrrrrrrrveesti tseNppiä!
Niin no retkahdukset on pahoja ja pitäisi välttää. AA:ssa kai noin sanotaan, että retkahdukset on hyviä jos niiden tarkoitus on viedä kohti raittiutta. Se kai tarkoittaa, että retkahdukset kertoo karulla tavalla sulle missä tilanteessa olet.
AA:kin on varteenotettava paikka raitistumiseen.
AA:han en ota kantaa ollenkaan. Minä puhun vain maalaisjärjellä, en minkään oppien mukaan. Ei minulla ole mitään AA:ta vastaan yleisesti ottaen. Itse en ole käynyt siellä, mutta kävin kolme kertaa AAL:ssä ja koin sen erityisen positiivisena juttuna. Kuitenkin, en koe hyväksi, jos jää kovin pitkään riippuvaiseksi mistä tahansa ulkoisesta asiasta raittiutensa ylläpitäjänä. Että jos en syö antabusta, tai käy AA:ssa säännöllisesti tai ota tätä lääkekannabista niin retkahdan. Sehän on silloin selittelyä sille, miksi oma raittius ei ole itsestä kiinni vaan jostain muusta seikasta. Mutta ei se ole. Jotkut tuommoiset jutut voi olla erittäin hyviä apukeinoja aluksi, mutta joskus niistäkin on irtauduttava. No joo, meni vähän ohi aiheen nyt. Sori.
Teksti loksahti väärään paikkaan kun huomasin quoten liian myöhään, pöh. Toivottavasti kuitenkin sanomani sisältö tuli perille. Älä vielä työviikkoasi mieti, vietä ensin Juhannus ja viikonloppu raittiina.
PS. Mikä ihme tässä nyt tökkii??? Mankikapseli sai vastaukseni omaan tekstiinsä ja oma kirjoitukseni typoja täynnä ja lauseeni osittain vain puolivalmiita! 
Ja siis olen sitä mieltä, että alussa melkein kaikki keinot ovat sallittuja. Mitä vain, vaikka päälläseisontaa, jos sen avulla saa kuilua kasvatettua tämän hetken ja edellisen juomakerran väliin. Sillä ilman sitä tarpeeksi isoa kuilua on mahdotonta päästä riippuvuusmielestä eroon. Kolmen viikon kohdalla tuo mankikapselin kuvaama ajatuskuvio on todella tyypillinen. Mutta ollos valppaana, sillä se on juuri se riippuvuus joka siellä huutelee. Kun lopulta raitistuin, raitistuin niin että en retkahduksen jälkeen hehkuttanut yhtään sitä että nyt kyllä raitistun, sillä kukaan ei ole niin innoissaan raitistumisesta kuin kännin jälkeen jaloilleen nouseva alkoholisti. Mutta sillä ei ole mitään merkitystä, merkitystä on vasta siinä vaiheessa, kun etäisyyttä on tullut muutama viikko ja ne kännin aiheuttamat ahdistukset alkavat unohtua. Sitten vasta tulee se todellinen paikka, jossa raitistumishalut punnitaan.
Niin se kyllä on toi kolme kuukautta on mulla ollu se ainainen kompastuskivi, mutta siitäkin pari kertaa selvisin. Kun viisi kuukautta meni niin tunsin vapautuneeni kokonaan viinasta. Kuukauden päästä otin lasillisen. Sen jälkeen tapahtui kaikenlaista viimeiset puolivuotta. Nyt 2kk selvin päin tai 60pv.
Oon samaa mieltä sun kanssa Pumpkin, että itsestä se halu raitistua lähtee. Kaikki muu on vain keinoja auttaa raitistumisessa ja pitää sitä yllä. Jokaisen on kai ne keinot mitkä itselleen sopivat, niin löydettävä ihan itse.
Tännehän tullut paljon tekstiä viimeisen viestini jälkeen. 
Nyt on meneillään päivä numero 23. Juon juuri kahvia, tulin juuri halkoja latomasta. Enpä tiedä mitään ärsyttävämpää puuhaa. Lienen hieman kaupungistunut kun ei enää nämä maalaistalon kotityöt napostele. Tultiin tosiaan AA-kaverin kanssa juhannukseksi raittiiden tuttujen luokse maalle. Käytiin myös eilen pyörähtämässä kaveriporukan mökillä, mutta lähdettiin melko nopeasti pois, koska kummallekin tuli sellainen olo että ei sitä kaljan kittaamista jaksa katsella selvinpäin. Mulle varsinkin tuli sellainen nousuhumalan kaipuu ja fiilikset heti päälle. Toisaalta sitten kun vaihdettiin maisemaa, se oluen kaipuukin laantui ja muutaman tunnin kuluttua olikin sellainen olo, että onneksi olen selvinpäin. Oli ihan hyvä käydä paikan päällä toteamassa tilanne.
Tämä on totta. Itselläni riitti jo kaikki hajut, äänet ja yleinen tunnelma siihen, että alkoi tehdä viinaa mieli. Onneksi on alla jo muutama viikko hyvää raittiutta niin sitä olisi sääli katkaista. Lisäksi olen nuo samat mökkireissut nähnyt jo monta kertaa. Selvää juhannusta en sen sijaan ole viettänyt kai kahdeksaan vuoteen, joten kokeillaan nyt tämä kerta. Ensi vuonna voi sitten päättää kumpi oli mukavampi.
Minäkään en ole tätä raittiutta hehkuttanut kenellekään. Olen miehelle ja vanhemmille sanonut olevani toistaiseksi juomatta ja että käyn AA:ssa. En halua luvata kenellekään mitään, koska en oikeasti itsekään tosipuheessa usko että voisin olla loppuelämän selvinpäin. Lähinnä olen nyt vain päivän kerrallaan ja keräilen kokemuksia ja mietiskelen kumpi on parempaa; selvänä vai juovana. Tutuille ja kavereille olen sanonut, että just nyt ei maistu jne. Olen myös antanut itselleni luvan juoda jos oikeasti tekee mieli, mutta teen kyllä kaikkeni että ei tarvitsisi enää. Tavoitteeni on kuitenkin parempi elämänlaatu, enkä halua olla raittiina hampaat irvessä väkisin vaan tahdon sen olevan oma valintani. Olen monesti tehnyt muita ihmisiä varten lupauksia ja yhtä monta kertaa rikkonut ne, joten teen tätä tällä kertaa vain ja ainoastaan itselleni. Äitini mielestä minulla on vaarallinen asenne, mutta en perkele vie ala siihen, että olisin muiden ihmisten arvostelun kohteena.
“Oletpa vihainen, tekee vissiin mieli viinaa”
“Korvaat viinaa tuolla kahvinjuonnilla. Onko tuokaan hyväksi!”
“Huomasitko että vilkuilet koko ajan kaupassa kaljahyllylle? Voi jestas miten ihminen voi olla noin koukussa!”
En tykkää siitä että muut alkavat analysoida tekemisiäni ja alleviivaamaan ongelmaa jokaisen tunnetilani yhteydessä. Ikään kuin olisin virheetön täysraittiina ja kaikki ongelmani johtuvat vain ja ainoastaan viinasta.
Tällä ajattelumallilla eteneminen on mielestäni mutkatonta ja minulla on koko ajan tunne, että voin valita. Viinakoukussa en voi, mutta en myöskään silloin jos ympärillä olevat ihmiset eivät anna minun valita. Näin on mielestäni ihan hyvä.
Kivalta Juhannukselta kuulostaa. Seitsemän päivää vielä niin kuukausi on sitten täynnä.
Niinpä. Vielä on juhannusta ja kesää jäljellä. Niin saa vertailukohtia humalan ja selvinpäinolon kanssa. Kyllä ainakin kun muisteltiin/muistelin mun ketjussa niitä juhannuksia niin selvinpäin saattaisi olla huomattavasti parempi olla. Uskon, että myös sun. Ja hienoa, että oot AA:laisiinkin tutustunut niin on raittiita ystäviä. Helpompaa pysyä raittiina kun on raittiita ihmisiä elämässä.
Niimpä minäkin tuolle naiselleni ja vanhemmille sekä läheisille tuota samaa sanonut. Mulle juuri tämä yksi päivä raittiutta riittää per päivä. Sillä yritän mennä eteenpäin. Voi olla, että retkahdan; mutta sun kanssa käyty juhannuskeskustelu ja mun “järkyttävät” avautumiset sekoiluista laittoi mieleen, että selvänä on parempi olla toistaiseksi.
Lupauksia oon antanut kaikille kanssa. Luvannut sydän verellä naiselleni, että nyt loppui juominen. Oon muillekin ennen kohtaamistamme lupaillut, mutta ne lupaukset on ollut yhtä tyhjän kanssa. Jossain ihmeen kuplassa elellyt ja “antanut” itselleni “luvan” juoda. Sillä ajatuksella, että tuskin enää noin käy kun viimeksi. Ei aina pahasti käykkään, mutta hyvin usein käy - ainakin nykyään.
Toivon, että mietiskelyt osuu selvänä olemiseen . No kavereille voi kyllä kertoa kanssa - miten itse haluaa tietty. Siinä se ystävyys punnitaan miten he suhtautuu juomattomuuteesi. Tosin tietty alkoholin käyttö ihmisillä suomessa on niin päähän pinttynyt tapa niin kaikki ei tajua mitä alkoholismi edes on. Selittää heillekin voi.
Toi vain ja ainoastaan itselleen on mustakin oikea asenne raitistumiselle. Vertauksia oon viljelly siitä, että raitistumista on haluttava kuin vaikka orja vapautta. Silleen on tosiaan tahdottava sitä. Ei niin, “että tiedän, että oon juoppo ja pyrin olemaan juomatta…”-asenteella. Enkä oo ainakaan naiseni takia juomatta - sitä virhettä en enää tee. Alan jossain vaiheessa vittuilemaan ja kiukuttelemaan, että miksi en saa juoda… Retkahdan sitten. Hampaat irvessä raitistelu on nyt mun kohdalla ohi. Tietty mäkin voin aina avata sen pullon jos haluan, mutta haluan olla nyt selvänä.
Kuulostaa vähän mun puolisolta siinä mielessä kun hän käsittelee ongelmaansa mun suhteen al-anonin oppien mukaisesti. On joskus sanonut, että varoo välillä sanojaan kun pelkää, että retkahdan jos suutun.
Musta silleen sanonta, että “juopot tuntee toisensa” on aika osuva kun ne läheiset ei tajua minkä ilmiön kanssa on tekemisissä. Heille kai pitäis antaa se al-anonin kirja käteen. Mun Isä oli antanut mummolleni sellasen joskus luettavaksi kun mun Ukki oli parantumaton alkoholisti ja Isäni oli kanssa. Mummoni ja Ukkini kuoltua sain ne itselleni. Nyt puolisoni on al-anonista kiinnostunut. Siitä kirjasta minkä Isäni Mummolleni antoi joskus. Muistaakseni Äidilläni on kanssa kyseinen kirja.
Isäni oli alkoholisti joka raitistui mun ollessa pieni. Hän oli hyvin pelottava humalassa. Hän sai viisi vuotta elää keskuudessamme raittiina ja kuoli sydänkohtaukseen minun ollessa 12v. Oon ollut hänestä ylpeä kun hän pystyi selättämään juomisen; siitä pelottavasta Isästä paljastui hyvin ihana Isä sitten meille muille perheenjäsenille ja Äidilleni elämänsä loppuun asti.
En minäkään siitä tykkää. Oman Äitini oon saanut pidettyä rauhallisena kun on kyselly miten menee niin oon yleensä jättänyt juomiseni kertomatta ja silleen valehdellu, että ihan hyvin menee. Ajokortin menoa en voinutkaan valehdella. Hän on huojentunut, että mulla on kiva tyttönen tossa mua huolehtimassa; niin ei hänen tarvitse olla huolissaan niin paljon.
Tuokin oivallus tuntuu musta hyvältä mitä olet oivaltanut.
Toivottavasti Juhannuksen loppu menee raittiina ja siitä eteenpäinkin!
Mulle nousi korkea kuume. En tiedä pääsenkö töihin maanantaina. 
Vähän pelottaa soittaa töihin, kun kuitenkin luulevat että kärsin juhannuskrapulasta. Onneksi olen ollut selvinpäin.
Ei enää ikinä känniä. Tältä tuntuu.
Teillä jo uusi aamu! Mankikapseli, en tiedä kannataisko hankkia lekurilta todistus parin päivän sairaslomaan jos on aihetta.Tai käydä itse firmassa pyörähtämässä jos tollasia pelkoja on. Riippuu tietysti etäisyyksistä.
Yhden päivän maanantaipoissaolot ovat aina vähän “sellaisia”. Varsinkin juhlapyhien jälkeen.Itse kävin joskus firmassa väläyttämässä naamaani ja lähdin samantien takaisin esim. jonkun pahan flunssan takia. Maanantaihin on kuitenkin vielä jonkin verran aikaa joten älä yöuniasi menetä.
Minullekin on hyvin tuttu se tunne, kun jännitän raittiina ollessa sairastumistani, että luullaanko töistä pois jääntini nyt kuitenkin johtuvan juomisesta. Siihen liittyvä ahdistus muistuttaa kuitenkin vain siitä, mistä juomisessa oli kyse lopulta mahdottomana yrityksenä saada sitä sovitetuksi ns. normaalin elämänmenon kanssa. Se ahdistus muistuttaa sen aikaisen elämänkuvioni kenties repivimmästä ulottuvuudesta, kaiken valheellisuudesta lopulta niin pitkälle, että vaikeaa oli jo luottaa itsekään itseeni. Saikulle jäämisen ja sen nostattamien ahdistusten kohtaamisen kohdalla voisin kai vain sanoa, että nytpä oletkin käänteessä: on aivan normaalia ja hyväksyttävää sairastua täällä raittiin maailman puolella ja jäädä sitten kotiin sairastamaan. Ja kun oikein tarkkaavaisesti mietit juuri tämän hetkistä tilannettasi, niin hienoa on joka tapauksessa se, että sinulla on oikea syy jäädä pois töistä, jos se on tarpeen. Ja se syy on flunssa, kuume tjms. ja sen kanssa voit olla täysin rehellinen. Sinulla on totuudellinen saikku