Juu, hippasen käsittämättömältä se tuntuu jälkikäteen, että miksi…ja miten ikinä selvisi hommistaan. 
Päihteettömyys vapauttaa suunnattoman määrän energiaa, parantaa yleistä hyvinvointia ja aivan takuu varmasti edistää terveyttä.
Tuo ei pidä paikkaansa. Alkoholin käyttö, alkoholin välttäminen tai sen käytön kohtuullistaminen ei ole koskaan ollut hallinnassa. Vasta ymmärtäessä sen, että ensimmäisen huikan välttämiseen kannattaa todella käyttää aikaa ja energiaa tiedostaessaan sen vaarallisuuden on alkanut tapahtumaan. Mutta alkoholin lopettaminen ei ole mahdollista alkoholistille tahdon päätöksellä ylipäätään. Vasta oman voimattomuuden myöntäminen alkoholin suhteen avaa oven mahdollisuuteen ottaa vastaan apu Jumalalta, ja sitä kautta vasta raittius pääsee realisoitumaan. Kohdallani näin.
Moi Grape. Kiva, että olet paikalla. Oletan, että puhut itsestäsi vaikka tekstisi on aika yleistävää? OK, jokaisella on omat kokemuksensa ja hyvä että niitä jaetaan täällä.
Vaikka mullakin on tietty sidos hengellisyyteen, niin minun raitistumiseni ei alkanut millään lailla sen kummemmin Jumalan kuin muunkaan henkiolennon avustuksella. Vaan parhaassa tapauksessa hänen “kenttähenkilökuntansa” kautta. Nimittäin Diakonian ja Caritaksen ammattilaisten tuella. Molemmat kirkollisia organisaatioita - joku toinen taho olisi voinut toimia yhtä hyvin. En tiedä, hyvä näinkin! 
Hallintaan ottaminen tarkoitti minun kohdallani korkin kiinni laittamista. Ihan kokonaan.
En epäile, etteikö sen olisi voinut muullakin tavalla tehdä, mutta tämä nyt tuntui minun kohdallani yksinkertaisimmalta.
En minä ymmärrä mitään mistään viinapiruista enkä Ensimmäisen Hukan pelkäämisistä. Taitaa olla minun onneni, en minä varmaan jaksaisi semmoista eklämää että pitäisi jotain pelätä ja vältellä ja tehdä jotain taikoja tai muita suoritteita tuollaisen asian takia.
Tämä ongelmaton elämä edellytti minun kohdallani juuri omaa tahtoa, päätöstä, alkoholismin voittamista ja vanhojen rutiinien sekä riippuvuuksien unohtamista.
En kai sitten halunnut tehdä asiasta monimutkaisempaa.
Ja taas kerran, olisin varmaan voinut, jos olisin sellaista halunnut. Ja varmasti olisin voinut tehdä “raitistelusta”, viinapirujen etsimisestä, torjuntataisteluista , alkoholismini ruokkimisesta sitä miettimällä jne itselleni harrastuksen, ja pysyä selvin päin sitenkin eläen.
Minä nyt vaan asetin tavoitteen eri tavalla, itselleni mukavimmaksi katsomallani. Enkä voi sanoa että muunlaiset tavoitteet vääriä olisivat…tätä omaani voion kyllä sen mukavuuden ja riippumattomuuden perusteella suositella. En ole haittoja havainnut.
Minun kohdalla tilanne on hyvin pitkälti sama. Alkusysäys raittiudelle oli, kun huomasin eläväni elämää, jollaista en halunnut. Ja olin päätynyt tilanteeseen, johon en koskaa uskonut päätyväni. Halusin muutosta ja tein sen muutoksen.
Joo täällä ui pieni hauras valas 5vk-n ikäinen,siinä juomaton putki,päivät ovat hyvin eri luontoisia välillä mua ei pysäytä mikään ja on energiaa,toisena päivänä on todella hauras ja pelokas olo,pelkään lähinnä onnistunko vihdoin, enemmän kuin ratkeamista.pitää ottaa asiat yksinkertaisina eikä miettiä liikaa Se alkaa muutoin ahdistaa,siis voinko minä 30vuoden jälkeen muuttua,sillä sitä minä haluan enemmän kuin mitään rahallista mammonaa,vaan raittiin mukavan rauhallisen ja onnellisen elämän.yksi vuosi raittiina tuntuu musta huippu-onnistumiselta,onko jotain neuvoja mulle vai aikako vaan auttaa eteenpäin?
Minulla on myös 30 vuotta (tai hieman enemmänkin) alkoholin käyttöä takana. Ja kulutustrendi oli kasvava. Vielä pari vuotta sitten olin sitä mieltä, että suhteessani alkoholiin oli kaikki kuta kuinkin ok, ehkä “vähän” liikaa kului. Homma lähti kuitenkin kiihtyvällä tahdilla lipeämään hyppysistä ja viime lokakuussa tuli hetki, jolloin päätin: Ei, tätä en enää halua! Minulla on kohta 10 kk raittiutta takana ja uskon, että voin muuttua. Ja niin voit sinäkin.
Minulle paras vaihtoehto on ollut muistella, mikäs se vaihtoehto raittiudelle olikaan ja mihin se vääjäämättä lopulta johtaa. Ja mihin ne kännäysputket ehtivät jo johtaakkin. Juomisen hinta on lopulta suhteettoman kova verrattuna saavutettuun hyötyyn. Me molemmat tiedetään se.
Joo, aika on myös hyvä apuri. Ajan myötä niitä raittiuden positiivisia puolia tulee koko ajan lisää. Ahdistus ja masennus vähenee, pöhötys katoaa, paino putoaa, energisyys ja jaksaminen kohenevat, itseluottamus ja oman arvon tunto kasvaa, unen laatu paranee, muisti paranee, järki leikkaa paremmin, rahaa säästyy…you name it. Lista on loputon 
Voimia raittiuden tiellä. Se kannattaa ja kantaa eteenpäin aina!
Itselläni kokemus yhden lasin ottamisesta mihin se johti. Se aktivoi juomahalun ja nostalgiset muistot niistä hyvistä muistoista mitä alkoholi tuo tullessaan. Pyyhki ne vaarat mihin se johti. Astuin kuplaan missä en enää huomannut juomisessa olevan mitään vikaa. No se johti semmoseen juomiseen että koin sen pohjan. Semmosen että en ole viitsinyt ottaa riskiä kokeilla alkoholia sen koommin. Tosin tässä hiljalleen mieleen nousee ajatus kylmästä huurteisesta. Tosin tiedän kokemuksesta, että viaton alkoholin käyttö on riistäytynyt lapasesta ja useasti. Empä viitsi samaa virhettä toistaa uudestaan.
Mistä minä tiedän miten sekaisin olen oikeasti… Kun kohdallani en voi sanoa en koskaan alkoholille mutta sen voin sanoa, että tänään en juo. Pieni prosentti lienee tuohon kohtuu käyttöön onnistuu. Itse olen hakannut päätä siihen Karjalan mäntyyn monta kertaa niin en oikein usko että kykenisin ottamaan snapsin silloin snapsin tuolloin. Uskoisin että kokeilu voi olla erittäin vaarallista kohdallani. Niimpä - olisinko oppinut…
Jospa se ei ole enää sitä “Venäläistä rulettia” vaan pystyisin humaltumaan sopivasti ja olemaan kuin muutkin. Mikä sen ihanampaa… Tosin hyvä se on näinkin soberina. Voi jättää “revolverin” ja sen yhden luodin ottamatta. Mutta tuskin näin hard-corea kaikilla ole. Oma kokemus on, että jossain vaiheessa sattuu ja pahasti.
Kannustusta päihteettömään elämään kaikille otsikon mukaisesti! 
Tervetuloa pohtimaan asioita, Valas.
Vuosikymmeniä meni minullakin pöhnässä.
Siihen tottui.
Itse asiassa olin jo kauan pitänyt jatkuvaa pöhnäämistä itselleni luonnollisena olotilana.
Jonain päivänä sitten lopetin.
Ehkäpä se ei kuitenkaan tapahtunut ihan niin. Luultavasti monestakin suunnasta saadut vaikutteet, hutikasta huolimatta silloin tällöin pinnalle noussut aivotoiminta ja ymmärrys luonnonlakien vääjäämättömyydestä oli tehnyt omissa aivoissa ja ajatuksissa hiljaista asioiden jäsentelyä jo pitkäänkin.
Samapa tuo.
Joka tapauksessa laitoin korkin kiinni.
Ensimmäiset viikot olivat minullakin arkaa ja epäröivää, uskallusta ja omia voimavaroja etsivää, niitä koettelevaa aikaa. Ei mitään päivää kerrallaan, vaan alkuun tunninkin palasina kauemmas juomisesta.
Ja todellakin, aika ja oman uuden asenteen yhä uudelleen toistaminen itselle, siitä se lähti.
Alkuun asia oli todellakin niin arka, ettei olisi tullut mieleenkään siitä kenellekään mitään puhua, nostaa omaa herkkää päätöstä muiden reposteltavaksi, ei todella. Tekemistä oli siinä että sen sai itselle mahdollisena ja tuloksellisena ensin esiteltyä.
Mutta, jokainen onnistunut päivä -ja ne pienet onnistumisen kokemukset- niiden varaan se uusi elämä rakentui. Vahvistui ja se entinen, alkoholismi, riippuvuus, mikä nyt sitten nimeksi annetaankin, kutistui kokoisekseen. Menetti merkityksensä, kuten olin tavoitteeksi asettanut.
Tässä minun vastaukseni kysymykseesi voitko muuttua jne.
Kyllä voit.
Ja aika, se on varmasti tärkeä , sehän juuri kasvattaa etäisyyttä ongelmaan ihan automaattisesti, mutta varsinainen voimavara muutoksessa olet sinä itse. Itse sinä elämäsi elät, ja itse lopulta valitset mihin uskot, miten asenteesi muokkautuvat, millaisen suhtautumisen entisiin ongelmiin haluat kantaa mukanasi.
Sinulla on hyvä ote, jatka vaan. Kyllä se siitä, usko itseesi, se kantaa yli vaikeidenkin päivien.
Tervehtyvä itsetunto on ehdottomasti mielettömän upea asia, nyt kun sitä on alkanut päästä maistamaan. 
Elämä on tässä hetkessä.
Se että saa olla oma itsensä ja vapautuu peloista, eikä tarvi enää kantaa mitään turhia syyllisyyden ja häpeän kuormia, niin tämä on hyvin voimakkaasti oma tuntemukseni. Eihän tämä aina helppoa ole ollut ja ei se ihan kuin manulle illallinen tullut, vaan vaikeeta oli ensiksi.
Siinä lienee hyvin paljon perää, että monesti ihminen vain jotenkin tietää sisimmässään että nyt tämä kerta kaikkiaan oli tässä. Se on se ratkaiseva käännekohta.
Sehän tässä raitistumisessa (vaikka oma tyylini onkin hieman kummallinen) onkin juuri yksi parhainpia asioita
Eihän elämää edes voi olla muualla kuin tässä hetkessä koska ei yksinkertaisesti ole ollut, ole tai koskaan tule olemaankaan mitään muuta, eikä ole tarviskaan koska silloinhan hukkuisi koko homman pointti.
Niin ja se piti vielä sanomani niin se kuva itsestään muuttuu kovasti positiivisemmaksi. Tuohon itsetuntoonhan se tietysti liittyy, mutta kuitenkin.
Taidatte olla oikeassa. Riippuvaisena eläminen oli myös voimattomuuden tunnetta -jotenkin ei ollut itse edes aina päähenkilö omassa elämässään. Usko omiin voimiin ja voimavaroihin, realistinen suhtauminen mahdollisuuksiin kasvaa kun päihdeongelma on poissa kuvioista. Ja asia kertaantuu, se luottamus selviytymiseen kutistaa ongelman kunnes se lopulta on menneisyyttä. Tasapaino on löytynyt -ainakin yhden asian suhteen.
Valas
En väitä enkä vänkää mutta tuo Sinun viisviikkonen on jo huippuonnistuminen .
Tuosta eteenpäin olet jo oman elämäsi mailmanmestari sinulla on jo kokemusta tarpeeksi jotta voit palata niihin konsteihin millä tämän viisviikkosen olet saavuttanut ja jatkaa elämääsi raittiina hamaan tappiin .
Valoa päin
Niin no. Realismia kuitenkin omalla kohdallani on semmoinen että en minä läheskään koko aikaa “elä hetkessä”. Ihan varmasti vieläkin suurin osa päivästä mieli askartelee ihan jotain jonnin joutavuuksia jossain muualla kuin tässä hetkessä.
Mutta sitten kuitenkin tulee ja tämän olen huomannut että yhä useammin niitä hetkiä kun vain jotenkin tuntee että helvatti vieköön, kylläpäs mulla vain onkin asiat hyvin ja onpas se hienoa että saa elää juuri tätä elämää. Ja ehdottomasti tämä elämä ei ole tarkoitettu yksinäisyydessä sinnittelyyn vaan että toisia vartenhan täällä loppujen lopuksi ollaan. Ja tämä on sen verran hieno kokemus, että tätä ei kannata tuhlata kaikenlaisissa peloissa ja katkeruuden tunteissa kieriskelyyn.
Arvaas mitä ikzu? Minulla ei ole edes vaihtoehtoa 
Koko ajan tässä itseasiassa täytetään helvetillistä nivaskaa psykoterapialuotaus kuponkeja joilla voidaan päästä kohtuu syviin vesiin jo heti seuraavalla käynnillä, syödään, kuunnellaan kuulokkeista musiikkia, netataan (kolmetoista eri sivua auki ja yksi niistä tämä teidän kanssa keskustelu) ja katsotaan töllöä äänettömällä samaan aikaan.
Nyt tulee jokatapauksessa sen verta järki tekstiä, etten voi kuin kompata.
Kohta tosin voisi lyödä otsalampun päähän ja kipaista pienellä iltalenkillä ennen nukkumaan menoa ettei mene ihan vallan velttoiluksi ja liitää illan pimeydessä sekä nimenomaan siinä hetkessä! Valoa kohti ja suihkun jälkeen oman kullan viereen koisiin 
Voi vau!
Toivottavasti Valas ja joka ikinen muukin itseään ja omia mahdollisuuksiaan epäilevä näitä nyt lukisi. Hienoja ohjeita sait!
Itse uskon todella 100 % siihen, että ihminen voi muuttua ja näin ollen myöskin raitistua. Jokainen selvä päivä vie kauemmas päihdeongelmasta ja jokainen selvä päivä tekee sinusta varmemman ja pystyvämmän. Jossakin kohtaa se päihteettömyys vaan alkaa tuntua täysin luontevalta ja parhaalta olotilalta.
Kiitos paljon sain teistä paljon irti,mulla on nyt käännekohta elämässä menossa,mietin nyt vakavasti mitä haluan elämältäni,on niin paljon hukattuja mahdollisuuksia elämän rakentamiseen mennyt,ja rahat ja itsetunto on hyvin alhaalla,vaimo on puhunut ettei jaksa alkoholin väärinkäyttöäni kauaa enään,siitä on puhuttu 6vuotta jo,kun hän on miltei raitis ja hyvät elämänarvot omaava,mulla on niin pitkä historia takana,olin tuurijuoppo join silloin kun huvitti ja vastuu ja velvollisuudet jäi taka-alalle,on vain hyvin vaikea nauttia kunnolla raittiudesta ehkä ajan kanssa huomaa kuinka helpottavaa on kun ei ole mokaillut alinomaan,Se on vienyt voimia,mutta olen aina kuitenkin uskonut parempaan,oliskohan Se nyt tulossa,olen todella kiitollinen näistä viikoista,ehkä pystyn saamaan iloa ja energiaa enemmän kun elän kunnolla,mutta kyllä Se viina ja siideri mielessä välillä pyörii,mutta nyt tajuttava että humalatila ei ole hyväksi,kun tulee juotua tappiin asti aina,ja Se on varmaan järkyttävää katsottavaa vaimo ja naapurit näkee,ja voi sitä häpeän määrää kun. Aamu koittaa.ei sellaista halua enää kokea ikinä.tsemppiä kaikille raittiille ihmisille
Tämä on viime aikoina useasti tullut omaankin mieleeni. Vaikka jotain olis voinut tehdä toisinkin jossain vaiheessa elämää, niin mikä on mennyttä, on mennyttä - ja nyt voi parannella tätä hetkeä. Juovana aikana tuli useampaankin kertaan ajateltua “voisinpa olla tuo ja tuo”, vaan eipä ole enää moisia pyörinyt päässä. On kuitenkin oppinut tässä raitistuessa ja plinkkiäkin lukiessa, että kaikki ei ole sitä, miltä näyttää. All in all viihdyn kyllä nykyään oikein hyvin omassa elämässäni.
Nyt alkaa uusi elämä,vanhat ovat mennyttä,uusia ihania kokemuksia tekemään ja kokemaan,olen intoa täynnä