Oijoi, olipas tänne tullut vastauksia, kiitoksia kaikille vain oikein paljon .
Juu, tarkoituksena on todellakin poltella ensimmäisen kerran ihan rauhassa, yhdessä kaverin kanssa kotonani. Kaverinikin innostui tästä mainitsemastani polttelusta sen verran, että haluaa kokeilla myös . Ensikertalainen hänkin.
Olen tosiaan lukenut myös paljon tuosta ilmapiiristä missä kannattaa ensimmäisen kerran poltella. On vähän sama kuin alkoholin kanssa aikoinaan, että kotona on hyvä tutustua aineisiin ensimmäisen kerran .
Tuosta tupakkaan sekoittamisesta olen vielä vähän kahden vaiheilla. Olen polttanut tupakkaa monta vuotta (noin 5 v. ainakin), mutta tupakointi on lähinnä ollut minulle vain tapa, olen sen jo kerran aikaisemmin lopettanut. Nyt olen ollut kuukauden polttamatta ja olen päättänyt lopettaa touhun ihan lopullisesti, joten tupakka saattaa jo nostaa minulla verenpainetta sen verran, että parempi ehkä poltella vain ihan pelkästään sitä ihteensä .
Niin, tarkoituksenani olisi toteuttaa tämä hieno suunnitelmani tuossa parin viikon päästä, kun alkaa mukavasti talvilomakin .
Tämä nyt ei ole ehkä ongelma jos poltat piipusta/sätkästä, mutta älä niele savua.
Saattaa kuulostaa hauskalta, mutta jotkut ottavat savua liikaa ja rupeavat yskimään ja nielaisevat sitä savua siinä samalla. Ei tunnu kivalta.
Hiilihappopitoinen juoma auttaa jos sattuu nielemään paljon savua, tuntuu kun röyhtäyksien mukana tulisi ulos tms.
Näin se on monella. Ei tuntunut minullakaan ensimmäisellä kerralla missään, vain jotenkuten muuntunut olotila mutta ei mitään selkeitä vaikutuksia. Olin aika pettynyt. Toisaalta ei tullut kovin paljon poltettuakaan.
Toisesta kerrasta en muista mitään muuta kuin sen, että silloin päätti varmistaa että kanssa toimii ja hiisasi ihan kunnolla, bongista. Kyllähän se toimi.
Hyvin yleistä tuntuu olevan tuollainen että ensimmäinen kerta ei toimi, pelkkiä thresholdeja.
Tämä ystäväni, jonka kanssa siis tarkoituksena olisi poltella, mainitsi, että hän ainakin aikoo juoda pari siideriä polttelun alle, että rentoutuu. Sanoin ehdottomasti, että ei todellakaan kannata sotkea alkoholia poltteluun, varsinkaan ensimmäisellä kerralla, mutta tuntui siltä, että sanani menivät kuin kuuroille korville.
Onko tuo pari siideriä alle huono asia polttelua ajatellen, kun hän tosiaankin on ensikertalainen? Pari siideriähän nyt on tietenkin vähän eri asia kuin esim. joku kossupaukku, mutta ajattelinpa vain tarkistaa asian. Ja tämä henkilö on siis tutustunut alkoholiin jo aikaisemmin, todellakin, että siinä asiassa hän ei ainakaan ole ensikertalainen .
Itse asiassa pari siideriä on just hyvä jos vähän jännittää. Pääsee vähän hilpeeseen fiilikseen ja rentoutuu. Känni taas on paha koska sillon heittää helposti yli ja ei todellakaan oo kivaa.
En mä nyt näe että siitä alkoholista mitään haittaa olisi, ainakaan mistään parista siideristä. Voi juuri sopivasti rentouttaa tuohon kokemukseen. Mutta enempää ei kannata juoda, koska kyllähän se hiukan sumentaa sitä olotilaa ja saa vain sellaisen turhan pöhnäisen olon. Lisäksi ainakin itsellä jos enemmän alkoholia eli kunnon kännit sekoittaa kannabikseen niin tuloksena on melkein aina huono olo ja jopa oksentaminen.
Aaa, ok. Tämä oli itseasiassa aika rauhoittava tieto, sillä voi olla, että itseäkin alkaa sitten tosipaikan tullen vähän jänskättään, että ei olis pahitteeksi “rohkaisuryyppy” .
En tiedä Hymystä, mutta tämä on muinaisina aikoina ilmestynyt Avussa (ja nyt kopioin sen vuoden 95 Hamppu lehdestä):
Masentava pilvi
APU N:o (<-- HEH) 37 16.9.1967. s.6-7
Puolen tunnin jälkeen:
“Minä en pystynyt sanomaan järkevää lausetta!”
Kummassakin vuoden 1992 Hampuissa oli kiinnostava kuvaus hasiksen vaikutuksesta. Aleksandre Dumas kuvasi Pilvien pilven Monte Kriston kreivissään ja Théophile Gautier vuorenpeikkopilven novellissaan Hasis. Palaamme korkeista sfääreistä maan pinnalle (tai alle). Vuorossa on Markku Veijalaisen masentava pilvi, jonka hän kuvasi Apu-lehdessä 1967. Apu-lehden reportteri kokeili toisen ostosmatkansa jälkeen itse.
Juttukokonaisuuden, josta kuvaus on osa, on kirjoittanut Markku Veijalainen ja Hannu Männynoksa. Tavallisesti asioista perillä olevat tahot vahvistivat, että polttaja on Markku Veijalainen. Jos tahot kuitenkin ovat erehtyneet ja Hannu Männynoksa haluaa kunnian kuvauksesta, niin korjaamme asian.
“Kolme grammaa hasista on päiväannoksein…”, Ismo Alanko, taiteilijaelämää, 1994.
Onko huumausaineiden käyttö vaarallista? Miltä maistuu hasispiipullinen? Mitkä ovat sen vaikutukset? Apu-lehden reportteri kokeili toisen ostosmatkansa jälkeen itse. Hänen raporttinsa on masentava.
Tietosanakirjan mukaan narkoosin saavuttamiseksi tarvittiin 3-4 grammaa. Koska olin ensikertalainen, hankimme kokeeseemme vähimmäismäärän 3 grammaa. Koe tehtiin eräässä yksityisasunnossa. Mukana oli kaksi “selvää” tarkkailijaa, joiden tekemien muistiinpanojen mukaan pystyin palauttamaan mieleen tuon illan tapahtumat.
Hasis, marihuana tai “kama”, mitä nimitystä siitä nyt käytetäänkin, myytiin pieninä vaaleanruskeina palasina, jotka veistä apuna käyttäen murennettiin pieniksi murusiksi. Piippuun pantiin ensin pohjalle tavallista tupakkaa, sen jälkeen “kamaa” ja lopuksi taas tupakkaa sytykkeeksi. Ensimmäinen tulitikku syttyi klo 22.30.
Polttamisen perustehtävänä on saada “kamasavua” keuhkoihin, joissa se pyritään pitämään mahdollisimman kauan. Näinollen polttaminen ei ole mikään nautinto, vaan lähinnä jonkinlainen kidutus.
“Kamasavuista” ei millään muotoa voi käyttää nimitystä savu, jos sitä verrataan esim. tupakkaan. “Kaman” pistävä maku polttaa jo heti alussa kurkussa, ja koko ajan minun täytyi juoda vettä. Jatkuva hengityksen pidättäminen sai aikaan huminaa päässä.
Jatkuva polttaminen turrutti kurkun, niin että yhtäkkiä ei tuntenut koko “kaman” makua. Vaikka muut huoneessa olijat väittivät tuntevansa pistävän hajun, itse en enään tajunnut sitä. Piippu sammui jatkuvasti, niin että se piti melkein koko ajan sytyttää uudelleen.
* Klo 23.02. Olimme istuneet lähes koko ajan täysin hiljaa kuunnellen musiikkia. Odottelin jotain ihmeellistä väri-ilmiötä tapahtuvaksi, mutta kaikki vaikutti aivan normaalilta. Päässä ei enää humissut, "kaman" makukin oli jo häipynyt. Vasta kun ryhdyin puhumaan, tajusin erään hämmästyttävän seikan: Minä en pystynyt sanomaan yhtään järkevää lausetta! Tämä johtui siitä, että kun rupesin puhumaan, unohdin keskellä lausetta, mitä olin sanomassa. Kuitenkin tajusin koko ajan, että jotain oli vinossa, muisti vain ei jostain syystä suostunut toimimaan. Ajatukset alkoivat sananmukaisesti vilistä päässäni, mutta en saanut niitä koskaan kokonaisina ulos. Puheeni muuttui omituisen lapselliseksi selittelyksi. Vaikka kuinka yritin todistella itselleni, että puhuin sekavia, en voinut sille mitään.
* 23.11. Nousin seisomaan. Tasapaino säilyi, mutta huojuin kuitenkin koko ajan. Kävely sujui täysin normaalisti.
* 23.16. Sekavat ajatukset jatkuivat. Minulla oli paljon puhuttavaa, mutta kaikki päättyi siihen, että unohdin aiheen, mistä olin puhumassa. Tilanne alkoi jostain syystä naurattaa minua. Aloin toistaa täysin merkityksettömiä sanoja, jotka tuntuivat minusta hyvin hauskoilta. Nauroin kuin lapsi omille jutuilleni.
* 23.18. Katsoin peilistä itseäni. Silmien pupillit olivat hyvin suuret. Ne eivät reagoineet millään tavalla valon läheisyydessä. Silmien ympäristö alkoi punottaa.
* 23.32. Fyysisesti olin aivan kunnossa. Missään ei tuntunut olevan vikaa. Kaikki jäsenet olivat täysin rentoja, olo tuntui oikein mukavalta. Jostain syystä halusin kuitenkin selittää koko ajan asioita, joita olin alkanut sanoa, mutta niistä ei tullut johdonmukaisia lauseita.
* 23.35. Olo tuntui erittäin miellyttävältä. Pidin kaikista ihmisistä. Vakuutin huoneessaolijoille, kuinka hauskoja he olivat. Nauroin heidän sanoilleen, vaikka myöhemmin he kertoivat, että niissä ei ollut mitään hauskaa. Minusta vain tuntui, että kaikki tosiaan oli nauramisen arvoista. Kaikki mitä halusin oli saada nauraa!
* 23.40. Tässä vaiheessa minulle tuli valtava itseluottamus. Kerroin huoneessaolijoille tästä ja vaadin heitä vakuuttamaan, että olin todella "jotain".
* 23.52. Ensimmäinen piipullinen oli nyt ohi. Olin polttanut vasta yhden gramman. Nauru jatkui. Yritin todistella tarkkailijoille että tajusin koko ajan käyttäytyväni kuin pieni lapsi, mutta en voinut sille mitään.
* 24.00. Pupillit alkoivat laajentua vieläkin.
* 0.07. Toisen piipullisen vaikutukset alkoivat tuntua yhä selvemmin. Nyt en enää pystynyt lainkaan puhumaan mitään järkevää. Kaikki oli vain tavattoman hauskaa.
* 0.15. Aloin toistaa kaikkea sitä, mitä edellä olin jo sanonut. En kuitenkaan muistanut itse, että olin kertonut jo samat jutut aikaisemmin. Minusta tuntui, että keksin ne vasta sillä hetkellä. Yritin kuvailla oloani, mutta kaikki päättyi aina hysteeriseen nauruun.
* 0.31. Kolmas piipullinen. Olin nyt polttanut kaksi grammaa. Tässä vaiheessa oli jonkinlainen "selvä hetki", sillä pystyin puhumaan jo kokonaisia lauseita.
* 0.34. Minut valtasi miellyttämisen halu. Tiedustelin huoneessaolijoiden vointia, kysyin halusivatko he jotain syötävää tai juotavaa. Olin hyvin kiinnostunut muista ihmisistä.
* 0.41. Pieni alakuloinen hetki. Istuin hiljaa ja ajattelin. Nyt en enää muista, mitä.
* 0.45. Halusin teetä. Mielialat vaihtuivat hyvin nopeasti. En ollut enää yhtään kiinnostunut toisten asioista. Halusin teetä ja muutuin hyvin määräileväksi.
* 0.47. Ohimoissa tuntui omituista painetta. Yritin polttaa välillä tavallista tupakkaa, mutta se maistui kamalalle.
* 1.00. Puhe muuttui jälleen katkonaiseksi. Ajatukset hajosivat taas omille teilleen.
* 1.08. Tunsin lievää päänsärkyä. Enää ei ollut lainkaan hauskaa. Kaikki tuntui nyt pelottavan masentavalta. Puhe luisti taas paremmin, ja pystyin ilmaisemaan ajatuksiani. Kerroin tarkkailijoilleni toimittajan vastuusta tällaisen jutun yhteydessä. Koko keskustelu muuttui hyvin syvämietteiseksi. Puhe oli hiljaista ja sanat tulivat harvakseen.
* 1.12. Kolmas piipullinen loppui. Olin polttanut 3 grammaa.
* 1.15. Tunsin päässäni omituista painetta, joka tuntui puristavan ohimot ulos. Vaikka minun ei ollut yhtään nälkä, halusin syödä. Löysin jääkaapista säilykepurkin ja söin kolme jauhelihapihviä.
* 1.26. Jälleen eräänlainen "selvä hetki". Ei väsyttänyt, ei ollut nälkä, ei ollut mitään. Kaikki tuntui vain masentavalta.
* 1.50. Yritin jälleen polttaa tavallista tupakkaa, mutta en voinut sietää sen makua. Tunnelma yhä edelleen maassa.
* 2.30. Olin 40 minuuttia aivan hiljaa. Ajattelin ajatuksia, joilla ei ollut alkua eikä loppua. Ei enää naurattanut. Olo oli nyt hyvin väsynyt. Silmät tuntuivat pullistuvan ulos kuopistaan ja päässä tuntui jatkuvasti se omituinen humina. Menin vuoteeseen, mutta en saanut unta. Vasta pitkän valvomisen jälkeen tuli syvä unitila, joka päättyi seuraavana päivänä kello 11.40. Pilvimatka oli päättynyt.
Toi “sydämenräjähtäminen” saatto olla mun juttu jos tältä foorumilta luit. Siis kyse oli siitä että nauroin vain niin kovasti että ilma loppui keuhkoista ja siinä samalla tuntui että sydän tai jokin räjähtää, ja lopetin nauramisen vasta kun ei enää jaksanut, ja kun jaksoi niin nauroin lisää. Välillä siinä sitte jumitettiin ja välillä naurettiin jne…
Joo siis tuo ettei ekalla kerralla toimi, niin se johtuu siitä että kannabinoidireseptoreiden pitää aktivoitua tai jotain semmosta. Eli ruumis ensin tottuu siihen THC:hen ja sitte vasta alkaa jytää. Ei kannata heti luovuttaa, joillaki voi mennä siihen kymmenenteenki polttelukertaan ennenku futaa. Riippuu ihmisestä ja laadusta ja mielentilasta jne…
Itte tiiän että kolisee jo viimestään siinä vaiheessa ku hihittelee ja hymyilee tyhmästi ja yrittää olla kunnolla mutta sitä vain tajuaa näyttävänsä niin idiootilta.
Ei huonoista oloista kannata huolehtia, kannabiksesta ei saa mitään helvetillisiä kokemuksia irti ellet sitte mene tahallaan johonki pelottavaan tilanteeseen. Oliks se nyt kolmas kerta joka toimi, eli eka ja toka ja kolmas oli peräkkäisinä päivinä, niin jäin syömään ku muut meni nukkumaan ja tajusin että keittiön ulkopuolella on pimeää. Tuli sellanen lapsellinen pelko että mitä jos siellä on joku ylimääräinen leipäveitsen kans. Jäi syöminen kesken ku hipsutin hädissäni nukkumaan.
Mielellään siis kavereiden kanssa, ja ois tietysti hyvä jos joku kokeneempi ois mukana huolehtimassa että osaatte räplätä oikein. Ja tietenki moittimassa teidän polttotekniikkaa ja sitä että annat piipun tai bongin tai jointin kaverilles väärään suuntaan aurinkoon nähden jne…No kunhan älyätte miten vedetään keuhkoon se savu.
Ja sitte jos haluatte testata eri kokemuksia, niin pimeään huoneeseen lattialle makaamaan ja musiikki isolle, silmät kiinni. Tai sitte kuulokkeet on paremmat. Erilaisia elokuvia voi ottaa jos tekee mieli kattoo miten niihin suhtautuu, vaikka varalta kauhuelokuviaki huvin vuoksi. Siis pilvestä ei ryömi olennot televisiosta ulos etkä luule olevasi Urho Kekkonen Numero Kakkonen raapimassa arkun kantta, mutta todellinen pelko on pilvessä vain vähän todellisempaa. Tai kaikki on herkempää ja herkemmin tunnettavissa, vaikka se kaikki tuleekin semmoisen höperön pöhnän läpi.
2 asiaa muistat kans:
tarpeeksi syömistä, koska tekee taatusti mieli mussuttaa. ai että vitutti itseä viime perjantaina ku kaveri rupes pölöttään jostain tuplapöperöpitsasta ihan vittuillakseen ku itte oli pelkällä alkolinjalla.
Tarpeeksi poltettavaa. Jos alkaa laskea ja tuntuu siltä että haluaa lisää, niin mikäs siinä. Kannattaa nyt sentään satsata että riittää. Ja jos yli jää niin annat sit mulle . [Poistettu riskien vähättelemiseen liittyvä kommentti - Toimitus]
PS: Tuli täs mieleen että mitä jos polttais oikeen isot hatsit ja sitte menis vuoristorataan? Mulla menee vatta sekasi laitteista, mutta paljo maksatte että teen ton?