Omat asetukset
-Profiili
–Kirjautuminen
Noin 3vuotta viestiketjun aloituksesta ja samassa jamassa pyörin…
Luulin välillä olevani selvemmillä vesillä, mutta ylläri pylläri eräs ystäväni kysyi oikean kysymyksen oikeaan aikaan ja huomasinkin ettei elämä sen kummemmaksi ole muuttunut 
Edelleen tuo kaljan kittaaja asuu samassa torpassa ja pitää mua kodin hoitajana… Mutta nyt torpassa ei vaan asu samanlainen känniääliö kuin aikoinaan, vaan nyt on muuttunut laiskaksi kaljan juojaksi… Perjantaina kotiin tullessa vetäsee oluella niin pika kännit kuin pystyykin ja painuu pehkuihin nukkumaan… Lauantaina makaa puoleenpäivään… Siitä virkistyttyään, käy jossakin… vähintään kalja ostoksilla… Palatessaan tekee ruuan ja kittaa kaljaa… Lisää kaljaa ja joko välikuolema tai saunaan… Tähän mennessä jos ei ole jotain kaveria kuulunut kylään, niin on aika tuijottaa tv:tä parisen tuntia ja painua pehkuihin… No vuorokausi vaihtuu taas sunnuntaille ja unet venyvät puoleenpäivään… Sit kauhistellaan kui hirveä olo jälleen kerran on… Otetaan olutta lisää jos töihin ei lähtö sunnuntaina ja nukutaan päikkärit… Jos sunnuntaina työt kutsuu, niin makoillaan ja makoillaan…
Jossain välissä koittaa kysellä sängynlämmittäjäksi, mut se haju pitää mut niin kaukaalla mielellään et eipä hyvin hotita…
Sitäpä vain miettiikin miten omamielenterveys tätä jaksaa… Hyvin tuntuu jaksavan silloin kun mies poissa 
sittenkun mies palaa joutuukin varpaillaan tanssimaan, ettei koko viikonloppu tunnu niin pahalta. Aika usein haukut tulee jo oven aukasun jälkeen… Siis mä en varmaankaan osaa miehen mielestä tehdä mitään oikein…
Mä vaan yritän kasvattaa tenavat, hoitaa heidän kouluhommat, tehdä kotityöt, lämmittää torppaa, pestä pyykkiä, siivota laittaa ruokaa ja hoitaa oman opiskelun siinä sivussa… Mut jos mies kerran sanoo et mä laiskottelen, niin kaipa sen täytyy niin ollakin
Viikonloppu jälleen takana… Kaljan kittaaja soitti perjantaina kotimatkaltaan, että lähdetään sit käymään kaupassa kun hän tulee… okei lähdetään vaan, eihän tuo sotke hirveästi illan suunnitelmiakaan… Niin sitten mies kotia tuli ja me ruettiin pukeutumaan kauppaan lähtöä varten ( jo siinä vaiheessa huomasin ettei kaikki nyt aivan kohdillaan taas ole, mies oli rauhallinen) Puettua itselleni vaatteet sen sitten huomasin, mies käveli tottuneesti jääkaapille ja avasi oluen… Siihen jäi sitten vaan toteaminen että " et taida olla sit ajokuntonen enää" … Juu, ei todellakaan ollut… Siinä silmänräpäyksessä vihan tunne nousi koko kehoni läpi…purin hammasta etten räjähtäisi, vaikka mielessäni olinkin kaikki kamaluudet jo sylkenytkin suustani…
Ilta vaihtui yöhön ja mies meni nukkumaan… 2 tunnin kuorsaamisen kuuntelun jälkeen, kuorsaamisen joka ylitti äänellään hiljaisen television, päätin lepuuttaa aivojani aivan toisessa huoneessa. Petivaatteet mukaan ja sohvalle nukkumaan…mikä ihana rauha…
Päivä vaihtui toiseen ja miehen puheet siirtyivät hänen todellisuuteen… Omien sanojensa mukaan hän saa tehdä juuri sitä mitä haluaa omalla vapaa-ajallaan… 
juuri näinhän se meneekin… Mun kaljan kittaaja saa tehdä mitä haluaa, muissa perheissä toteutetaan tasa-arvoa ja touhutaan perheenkesken…
Toisinaan olisi mukava päästä miehen päänsisälle ja katsoa mitä ihmettä hän oikein ajattelee… Välillä tai nykyisin yhä useammin tulee tunne, että mä ja lapset olemme liian rasittavia miehen silmiin… Hän joko tollottaa telkkaria (ja juo kaljaa), puhuu puhelimessa (ja juo kaljaa) tai kutsuu vieraan kylään/saunomaan että saa erittäin hyvän syyn juoda sitä kaljaa…
Viikonlopun sohva karkulaisuuden jälkeen on vallan ihanaa palata nukkumaan omaan sänkyyn…ja nukkua siellä ilman häiriötekijöitä
Oikeesti? Miten naiset voi olla noin tyhmiä? Ei millään pahalla. Tässä siis kirjoittaa yksi ex juoppo aviomies, joo lähti se vihdoinkin vajaan 30 vuoden jälkeen. Tota alkoholin himoa on vaikea perustella ihmiselle jolla ei ole itsellä alkoholismi puhjennut mutta te ette voi käytännössä tehdä juurikaan mitään asian suhteen, vain alkoholisti itse voi vaikuttaa haluaako hoitoa, apua tai lopettaa juomisen. Vois sanoa että alkoholin himo ohittaa kaiken muun tekemisen eikä silloin ajatella järjellä. Parin kympin kaljakeissi ei maksa mitään mutta saman hintainen jokin muu tuote maksaa, näin ajattelee alkoholisti ja saahan niistä tyhjistä hylsyistä rahaa takaisin 
. Voin mielelläni avata teille alkoholistin ajatus maailmaa jos mieltänne jokin askarruttaa. Pistääkä ketjuun kysymyksiä. Juuri nyt olen tipattomalla joka alkoi elokuussa 2014 ja yritän jatkaa samalla linjalla.
Hei Freepass!
Ensiksikin onnea raitistumisen johdosta. Ja Luriturille anteeksi että sotkeennun ketjuusi mutta muutama kysymys olisi Freepassille alkoholistin aivoituksiin liittyen:
Kun alkoholisti väittää ettei ongelmaa juomisen suhteen ole niin uskooko itse niin vai tiedostaako pohjimmiltaan ongelman? Ei vain pysty sanomaan sitä ääneen?
Kun juoppo on tuhannen jurrissa ja väittää ettei tippaakaan ole juonut, uskooko itse oikeasti olevansa selvinpäin? Mitä uskoo piilopulloissaan olevan jos ei viinaa?
Kun juoppo syyttää juomisesta läheistään, töitä, säätä jne, uskooko itse noiden syiden takia juovansa vai tiedostaako ongelman olevan riippuvuudessa?
Kuvitteleeko juoppo oikeasti olevansa lapsenhoitokunnossa vaikkei jalat edes kanna vai väittääkö vaan niin, koska ei voi myöntää juoneensa?
Näitä tyhmiä kysymyksiä riittäisi loputtomiin ja luulen tietäväni vastauksen kaikkiin mutta haluaisin silti kuulla raitistuneen alkoholistin suusta miten alkoholisti ajattelee.
t. Niin yksin
Niin ollaanko me tyhmiä vai liian kilttiä,vai kumpiakin.Sitä vaan toivoo että ihminen muuttuu,mutta kuten huomattu niin eihän se muutu meidän halusta,itsestään se on lähdettävä.Ehken miehet ei niin kauan jaksaisi katsoa,vaan vaatisi sitten tekoja /näyttöjä puolisolta,että yhteiselämä voisi jatkua…Eikä sekään takaa enää yhteiselämää vaikka toinen raitistuu,kun on riittävän paljon paskaa tullut niskaan 
Niin yksin kyselit oikein hyviä kysymyksiä,olisi mielenkliintoista kuulla vastaukset alkoholistilta itseltään,kun heidän ajatusmaailmaan ei mitenkään pääse käsiksi.Kiepputtelevat meidät sormensa ympärille kaikin tavoin 
Tämä on se klassinen juttu että sitä luulee pystyvänsä tekemään asialle jotain ilman parempaa tietoa ja toinen tietenkin on se että uskoo sen juopon lopettavan juomisen. Ja näin joskus tapahtuukin mutta vain sen alkoholistin omasta halusta. Ja mielestäni teidän naisten on ihan turha ottaa tuosta juopottelusta omaan piikkiinne mitään vaikka äijä yrittää asiasta teitä syyllistää, ei todellakaan ole teidän vika. Minä en henkilökohtaisesti aloittanut juomista vaimon tai lasten takia vaan kaikki lähti alkuun kun piti päästä rentoutumaan raskaasta työstä ja sitä se hiljalleen kehittyi alkoholismiksi jolloin juominen ei enää ole hallinassa. Se vaimon syyllistäminen alkaa kun itsellä on huono omatunto asiasta ja joku sylkykuppi asialle pitää löytää ja asiaa ei paranna vaimon nalkuttaminen juomisesta, siitä saa vaan lisää vettä myllyyn. Ja tosta maailman ärsyttävimmästä äänestä kun tölkin avaa olen kuullut exältä useasti.
Freepass, tuo me jo tiedetäänkin, että raitistua voi vain omasta tahdosta.
Olisi ihan mielenkiintoista, jos vastaisit noihin Niin yksin -nimimerkin asettamiin kysymyksiin, eli uskooko alkoholisti itse siihen mitä väittää, vai tuuliko huulia heiluttaa? Olisi helpompi asennoitua kun tietäisi, onko kumppani mukana edes osittain vilpittömällä mielellä, vai onko kaikki vain silkkaa taktikointia. Jälkimmäisessä tapauksessa ei tarvisi itsekään tuhlata energiaa taisteluun tuulimyllyä vastaan 
Varmaanhan on yksilökohtaista eroavaisuutta, mutta mikä mahtaa olla taudinkuvalle tyypillistä. Nämä ovat juuri sellaisia kompastuskiviä, jotka läheisen saa epäröimään: Jos tuo toinen kuitenkin yrittää?
Onnea kuitenkin elämäntapamuutoksellesi, Freepass - onnistuminen on iloinen asia.
Oho en huomannut noita kysymyksiä kun en katsonut edelliselle sivulle. Luonnollisesti voin vastata vain omasta puolestani mutta en usko että kauheasti poikkeaa keskiverto alkoholistin ajatuksista.
En osaa tarkkaa määritellä koska itse aloin epäillä alkoholismia mutta ei se vielä silloin ollut mielessä kun join vain muuteman kaljan illassa ja viikonloppuna sitten vähän enemmän mielestäni se oli normaalia juomista niinhän moni muukin tekee eli en kokenut olevani alkoholisti tuossa vaiheessa. Mulle selvisi vasta parin vuoden jälkeen kun vuodessa oli alle 10 selvää päivää.
Tämä toinen sai oiken naurattamaan, ei mulle tullut mieleen väittää olevani selvä jos olin selvästi jurrissa 
Siis väittäisin valehtelevan ja varmasti sen tietää.
On aina kiva syyllistää myös muita kun itsellä huono omatunto se on jotenkin helpompaa sitten tarttua pulloon. Väittäisin että osittain uskoo noihin syihin esim. minä syytin töistä johtuvaa stressiä mitä piti parantaa niillä ilta kaljoilla. En mielestäni ollut vielä riippuvainen komppaan kohtaa kaksi.
Minä olisin väittänyt olevani lapsen hoito kunnossa useammasta oluesta huolimatta. Juoppo yleensä luulee olevansa vähemmän kännissä kuin onkaan. Sujuvasti olisin valehdellut juomattomuuttani jos olisin juonut esim. vain neljä olutta. Ja tosta lapsen hoidosta sen verran että kerran mokasin yhden risteilyn tyttären kanssa ja olin aivan törkeessä kännissä eikä sen jälkeen suostunut enää lähtemään kanssani mihinkään jos otan yhdenkin oluen.
Täältä näyttää tosiaan löytyvän tietoa alkoholismista tosi paljon, uutena vasta tutkinut tätä saittia pintapuoleisesti. Mutta tää on ihan hauskaa ja oikeastaan terapeuttistakin kaivella näitä puolia itsestään esille. Mielelläni vastailen näin käytännön miehenä kysymyksiin jos vaan osaan.
Freepass, alan miehenä ehkä osaisit valottaa sitä, että mistä on kyse, kun alkkikseni - muutettuaan viime joulun aikaan helvetillisten vuosien jälkeen salaa pois kattoni alta - kuitenkin pystyi nyt viettämään pääsiäisen ihan kivasti kanssani. Hänellä oli ilmeisesti jonkin sortin psykoosi(kohtaus) viimeisen, noin kuukausi sitten olleen repsahduksen myötä.
Minusta hänen käyttäytymisessään ja asentessaan on nyt oikeasti jotain muutosta hyvään suuntaan, mutta onkohan kyse sittenkin vaan siitä ikuisesta “vuoristoradasta” ja nyt olisi menossa “katumusvaihetta” kuitenkin?
Mistä voi tietää, milloin alkkis on oikeasti lähtenyt raitistumisen tielle?
Jotenkin mulla on semmoista epäilystä, että sikäli mikäli hän kaihoaa yhteiseloamme takaisin, kyse on todellisuudesta sen saman vanhan paskan uudelleen lämmittämisestä. Mä olen hirveän epäileväinen ylipäätään, mitä tulee alkkiksen käyttäytymisen ja asenteiden normalisoitumiseen. Mutta jos hän onkin ihan oikeasti lähtenyt raitistumisen tielle? Enkä mä tajua sitä.
Pahoittelut Lurituri, että näin sekoitan ketjuasi, mutta ehkä noilla pohdinnoillani voi olla merkitystä yleisemminkin.
Hei, tuo mahdollinen psykoosi kohtaus on varmaan vähän pysäyttänyt miestäsi, kauanko sen vaikutus kestää onkin sitten ihan toinen juttu. Raitistumisen tie on pitkä ja kivinen eikä varmuudella voi yhdestäkään oikeasta alkoholistista sanoa kauanko raittiutta kestää, ainahan tossa puhutaan että yksi päivä kerrallaan ja se on ihan totta. Minut pysäytti aika pahasti asiat mitkä tapahtuivat öisin, riehuin yöllä yksikseni ja hajottelin paikkoja enkä seuraavana päivänä muistanut tapahtuneista mitään ja lisäksi A-klinikalle meno oli mielestäni tosi noloa. Olen aikaisemminkin ollut juomatta 8 kuukautta eikä mielitekoja enää juurikaan ollut mutta heti kun annoin itselleni luvan ottaa yhden oluen niin se oli siinä sitten ja taas dokattiin useampi kuukausi putkeen. Jos miehesi nyt lopettaa juomisen niin taatusti tulee ainakin yksi retkahtaminen jollei useampikin kun sitä tyhmänä luulee että pystyisi kontrolloimaan juomista vaikka oikeasti ei siihen kykene.
KIinnostavaa keskustelua johon voin osallistua sekä entisenä juojana (raittiina nelisen vuotta) ja raittiina aikana myös entisenä holistin kumppanina (raitis mies retkahti juomaan, yritin auttaa ja tukea mutta seurustelu päättyi ja miehen tuurijuoppous ilmeisesti jatkuu).
Neuvoa on hankala, mutta silti yksi kysymys: olisiko ihan oikeasti enemmän hyötyä miettiä miten itse on vieressä sairastunut kuin ihan kamalasti pohtia mitä juojan päässä liikkuu. Ainakin minulla viina pyöritti elämää, ja sen vuoksi oli valmis valehtelemaan ja kehittelemään tekosyitä. MInua auttoi oivallus, että olen oikeasti alkoholisti, en kykene päättämään koska juon ja paljonko juon vaan viina teki sen puolestani. Ja tuen sain raitistuneilta alkoholisteilta. Minua ei auttanut mietinnät mitä päässäni liikkuu kun aloin juomaan, ei siellä oikeasti paljon aivotoimintaa ollut, riippuvuus ohjasi toimintaa. Nyt jälkeenpäinkin eniten olen miettinyt tekemisiäni toistenihmisten suhteen: mitä tein, sanoin ja mitä tekemättä jätin - ja päättänyt etten koskaan halua niiin käyttäytyä.
Tuo kysymys mistä tietää onko toinen tosissaan on läheiselle tärkeä. Mitä tiesin itse olevani tosissaan tuosta avuttomuuden oivaltamisesta: viina vei minua, olin avuton sen edessä. Kun sen tajusi ei voinut enää kusettaa millään kohtuukäyttöajatuksilla. Ja taju kusettamisen vahingollisuudesta itselle: voisinhan nappailla viiniä kun olen yksin kotona, mutta itseänihän siinä eniten kusettaisin.
Vaikka on nähnyt kolikon toisen puolen raitistuneena juojana ja tietää kuinka vähän puolison apu ja kontrolliyritykset siinä auttavat silti läheisenä oleminen oli kamalaa ja päätyi sairastamaan läheisriippuvuutta vieressä. Toisen retkahdukset kävivät todella kipeää kun pystyi ajattelemaan itsensä toisen kenkiin: noin voisi minullekin käydä. Voimakkaasta vastuuntunteesta oli hyvin hankala rimpuilla irti. MInulla auttoi kun aloin tajuta kuinka huonosti itse voin, eihän sitä ollut edes huomannut kun silmät oli koko ajan toisessa, hänen olossaan ja ajatuksissaan. Kävin terapiassa puhumassa pahaa oloa ja syyllisyydentunteita. Pikku hiljaa pystyin keskittymään asioihin joihin itse pystyin vaikuttamaan: omaan käyttäytymiseeni, tekoihin ja raittiuteen. Nyt mietin, että pahimmillaan olin aika itsekäs ja ylimielinen: minä tiesin mikä miehelle olisi parasta, ja kuinka haluaisin meidän yhteisen elämän menevän. Mutta jos toinen valitsee juomisen se on hänen valintansa, hän saa niin tehdä. MInä voin valita raittiin elämän ja kodin. Ja niin valitsin. Raastava päätös silloin, nyt olen siitä hyvin onnellinen, en totisesti kaipaa päihteistä vuoristorataa, en itselle enkä kenellekään läheiselle. Kaipa se viesti minkä haluaisin välittää on silmien kääntäminen juovasta itseen: minä olen vastuussa omasta hyvinvoinnistani, omasta käyttäytymisestäni, se toinen omastaan. TUrha kauheasti katkerana vatkata kaikkia kokemiaan vääryyksiä, enemmän miettiä miten kohtelen muita ja kuinka annan muiden kohdella itseäni. Ja muistaa, että elämä on valintoja täynnä, myös jääminen ahdistavaan suhteeseen on oma valinta.
Hei Jaloillaan, hyvä teksti. Heitit pallon takas kärsivälle osa puolelle, todella hyvä oivallus josta kannattaa ottaa koppi jos vain kykenee. Luulisin että ennen pitkää kaikille kärsijöille tulee mittari täyteen ja lopettaa sen juopon hyysäämisen ja alkaa ajatella enemmän itseään ja mahdollisia lapsia. Ja minusta on kummallista minkä takia jotkut puolisot tavallaan osallistuvat juoma talkoisiin esim. piilottelemalla asiaa ja yrittämällä pitää kulisseja pystyssä. Todennäköisesti saisit vain sympatiaa asian suhteen jos antaisit asian tulla esiin niin kuin tilanne on ja samalla se juoppo sais vähän lisää syitä juomisen lopettamiseen. Siinä puoliso ikään kuin antaa juopottelulle hyväksyntää vaikka se varmasti ei ole tarkoitus.
Ihan vapaasti saa kirjoitella ketjussani Itse pysyttelen nyt enemmän ehkä lukemislinjalla ja omien kirjoitusten kirjoittamisella blogiin…
Joku tuolla kirjoitti että nalkuttamalla saa miehen juomaan… kyllä olen kuullut ja nähnyt samaa… meillä sitä ei harrasteta kuin vaan sillon kun sapettaa tosipaljon (kerran vuodessa). Jossain vaiheessa huomasin että sehän on aivan sama sanonko kaljasiepolle että pittääkö sitä aina juoda vai olenko vain hiljaa… vaikutus oli kumminkin aivan samanlainen.
Olemukseni varmaankin kyllä aika vahvasti kertoo mitä mieltä kännäämisestä olen… Ja myös se että uskallan aamusta lähteä lasten kanssa milloin minnekin, kun eräs nukkuu krapulaansa pois…
Välillä joudun kumminkin vaikuttamaan juomiseen/juomattomuuteen. Kyläilemään mua ei saa minnekään, jos tiedän että joudun ajamaan (kieltäydyn tällöin vaan kohteliaasti lähtemästä mukaan, ilman sen suurempia selittelyjä) Kauppaan en suostu lähtemään kaljan hakuun (pakkohan sen ukonkin on olla joskus selvä, jos kaljaa haluaa juoda)
En siivoa enää miehen mieliksi, edes niitä olut tölkkejä piiloon… Mielestäni on parempi että hän joskus ymmärtää kuinka paljon hän oikein juo… tai jos mies ei ymmärrä niin ehkä joku läheisemme huomaa ja kysyy mieheltä asiasta…
Joskus tuntuu että olen yksin tämän ongelman kanssa (siis oman läheisriippuvuuteni)
Tosin paikkakunnan vaihto tässä välissä auttoikin huomaamaan että mies on ja pysyy tiiviissä yhteistyössä alkoholin kanssa. Se oivallus kun koin etten toista voi auttaa, ennenkuin hän itse huomaa ongelmansa tai paremminkin pyytää apua. Teinpä mitä tahansa siitä ei ole miehelle apua, jos hän ei myönnä omistavansa ongelmaa.
Omaa mielenterveyttä mä kohennan pikkuhiljaa eteenpäin. Vahvistan vanhoja kaverisuhteita, annan aikaani lapsille, toteutan itseäni ja omia haaveitani… Joku päivä vielä huomaan, että voin niin hyvin osatakseni elää ilman miestä tai tietäväni edes että eron ottaessa pystyn olemaan lankeamatta häneen uudestaan… Enkä anna toivon (tai uskonkaan) tulla enää sotkemaan mun elämää.
Tällä kertaa mä lupaan ittelleni etten kuvittelekaan olevan parempaa kautta kesällä… Ihan samallalailla se juo oli kesä tai talvi… yhtä näkyvästi ja yhtä humalluttavasti. Suattaapa jopa olla etten tulevana kesänä lähde kalaankaan mukaan jos eväslaukusta pilkistää nestemäisenä jotain muuta kuin vettä…
Onneksi olkoon, olet täydellisesti oivaltanut tilanteen. Ei varmaan käynyt ihan hetkessä, tosta on hyvä jatkaa eteenpäin ja varmasti tilanteeseen tulee sinulle suotuisa ratkaisu, yhdessä tai ilman.
Freepass → ei vuodessa eikä kahdessa ole tullut oivallukseni, enkä vieläkään kaikkea tiedä. Tästä on vaan hyvä vielä jatkaa eteenpäin (eikä sinne taaksepäin )
Jokainen varmaan toivoo hyvää elämää, niin minäkin vielä… Tai paremminkin toivon vielä parempaa… Mutta loppujen lopuksi elämä voi olla juuri nytkin hyvää jos ajatuksensa kääntää. Se mitä tulevaisuus tuo tullessaan on arvoitus, joten miksi ei nauttisi siitä mitä on ja mitä oikeasti pystyy saamaan elämään. Miksi käyttää energia siihen, mitä toinen ei halua? Tai ei halua edes myöntää?
Kyllä mä muistan miten pohjalle menin, kun ajattelin voivani parantaa miehen… mies taisi juoda silloin vaan enemmän vaikka kuinka yritin auttaa… Kun lopulta älysin hajurakoa jättää muuttui miehenkin juomistapa, mutta kaikista tärkein sain omaa iloisuutta ja jaksamista takaisin…
Ite tapasin oman kullan juhannuksena 2006. Oli kyllä ihan mukavaa aikaa. Sitten tietystin rakastuin ja lapsia tuli tehtyä ja talo ostettua mitä tulee remppailtua. Jotenkin varmaan työstressi ja se sama juttu kotona taas vanhan talon remontoinnin kanssa. kumminkin kun joutuu työkseen rakennushommia tekemään, niin alkoihan se kalja maistumaa. Ois ollu vaan parempi kun ei ois koskaan ketään tavanutkaaan. Joka päivänen rakentaminen töissä sekä kotona laukaisi itelle sellasen tunteen että kaljalla pääsee eroon. Ite tulee päivisin juotua ja sitten viikonloppuna reilusti ja tietenkin viikonloppuna hirveessä krapulassa remontoimaan. Ei hyvää päivää mitä paskaa elämää hikikin valuu niin kuin kusis. Ei voi kellekkään kaljan juontia suositella.
Olen kyllä vielä nuori alle kolmenkymmenen, mut saas nähdä miten tää jatkuu.
Tervetuloa mukaan keskusteluihin, jos huominen ois parempi. Rivien välistä olen ymmärtävinäni, että olet alkanut pohtimaan omaa juomistasi ja kenties jo huomannut sen repivän perhe-elämää hajalle tai ainakin tuovan siihen ristiriitoja.
Hienoa, jos noin on, koska vielä ehdit tekemään elämääsi muutoksen. Minusta tuo on ihan tekosyy, että raksatyöntekijänä jotenkin tarvitsisit juomista selvitäksesi oman talon remontoinnista. Olette ostaneet vanhan talon, jota on tavallaan pakko remontoida - vai onko? Jos koet uupuvasi siihen, että palkkatyön lisäksi vapaa-aikakin kuluu rakennus-/remonttihommissa, niin voisitko pitää taukoa? Jonkinlainen irtiotto koko puuhasta; kyllä ne remontit joutaa odottelemaan siiheksi, kun taas motivaatiota ilman kaljaa löytyy.
Mieti, mikä sinun elämässäsi on tärkeää; haluatko säilyttää perheen ehjänä ja olla läsnäoleva isä lapsille (oletan sinun olevan mies)? Vaikka oletkin rakennusalalla töissä, siis ns. duunari (oletan taas niin), niin se ei tarkoita, että tarvii jotenkin stereotyyppisesti juoda. Minun eksäni näet aina välillä vetosi siihen, että “on se nyt hitto, jos ei TAVALLINEN SUOMALAINEN MIES voi vähän ottaa…” ja oli sitä mieltä, että niin ne työkaveritkin tekee. Joo, niin tekivätkin ja niin tekivät heidän eukkonsakin, jos sellaisia enää oli maisemissa. Muutamalla kun olivat naiset tajunneet lähteä lätkimään.
Täältä Päihdelinkistä löytyy myös sellainen keskustelupalsta, kuin Me Vähentäjät. Voisit käydä sielläkin hakemassa vertaistukea, jos haluat kohtuullistaa (heh, mikä sana) juomistasi ja samalla säilyttää perheen.
Hyvää kesää siis sinulle ja tsemppiä ryhtiliikkeeseen 
!