Kaksisuuntainen mielialahäiriö

[Wesole]

Hei, mulla on jotakuinkin tasainen vaihe menossa. Mieliala on kohtuullinen; olen tyytyväinen ja melko hyväntuulinen, mutten riehakas (vielä), olen energinen, mutten ylitouhukas, tuntuu välillä rauhalliseltakin, mutten ole aivan tyynen tyyni. Enteilee vauhtia tämä luultavasti. Touhuan tavallista enemmän ja ainakin tammikuun viimeiseen viestiin verraten voin hienosti. Pelottaa vaan ja toisaalta kiehtoo, että vauhdiksiko tämä siis tästä yltyy.

Äärimmäisyyksien ihminen olen minäkin, kun vasta kuukausi sitten pähkäilin, että osaanko keittää pastaa ruuaksi ja nyt jaksan kaikelaista - uutta harrastusta ja AA:ta kolmasti viikossa ja terapiata ja muuta touhua riittää. Olen ollut päihdekuntoutusjaksolla ja saanut sieltäkin taas eväitä matkaan. Kurjaa on se, että tiedän, ettei tämä kausi kestä kauan, jossain vaiheessa tulee se vauhti ja sitten romahdus. Aika nopealla syklillä näyttää menevän tämä minun tautini.
Onko sulla Silent kunnollinen terapia meneillään? Väittävät kyllä (Kelan käypä hoito-suosituksissa ainakin) ettei psykoanalyyttinen terapia tehoa kaksisuuntaiseen, mutta minulle se on ainoa vaihtoehto, ainoa oikea. Sain muuten hylkäävän päätöksen Kelalta lääkkeiden erityiskorvattavuudesta - en kuulemma lausunnon mukaan ole psykoottisen masentunut tai maaninen. Että sillee. Toimeentulokin on sekaisin, vasta nyt on virallisesti asetettu se kaksisuuntainen diagnoosikin, olen saanut hylkyjä määrittelemättömällä mielialahäiriöllä ja nyt haetaan uudelleen kuntoutustukea. Olen menossa ammatilliselle kuntoutuskurssille myös. Saas nähdä missä voinnissa olen toukokuussa kun se alkaa.
Mullakin on ton viinan suhteen samankaltainen tunnelma - välistä muistuu mieleen se halu, muttei oikeasti kuitenkaan. Ja olen todennut, että enää en h a l u a olla humalassa. Se olotila ei enää kiehdo.
Tänään menen taas ryhmään. Käyn kolmasti viikossa. Se auttaa.

[Silent]

Mulla ei ole mitään varsinaista terapiaa, en tiedä, miksi. Mä käyn lääkärillä ja sitten mulla on omahoitaja, jonka näen noin kerran kahdessa viikossa tai tarvittaessa useammin. Nyt olen käynyt viikoittain, joko lääkärin tai hoitajan luona. Kun on vähän hankala jakso meneillään tän olotilan ja lääkityksen kanssa. Sen verran on onnistuttu lääkityksen kanssa nyt, etten ainakaan vielä ole ryhtynyt maniassa esiintyviin älyttömyyksiin ja päähänpistojen toteuttamisiin. Elämässä on muuten vielä kaikenlisäksi menossa tosi stressaava jakso… Ei ainakaan helpota tilannetta.

Mulla on lääkkeiden erityiskorvattavuus ollut jo sieltä sairaalajaksolta asti, kun lääkäri lausui minut MIELISAIRAAKSI. Jäi ikuisesti muistikuviin tuo lausunto.

Suurin ongelma tällä hetkellä on ollut unettomuus, kun heräilen lähes poikkeuksetta jo joskus kolmen aikaan aamuyöstä, enkä enää malta nukkua. Suhtaudun negatiivisesti mihinkään voimakkaisiin unilääkkeisiin, joten mä en ainakaan vielä suostu sellaisia ottamaan. Mä sitten ryhdyn katselemaan telkkaria ja puuhaamaan kaikenlaista.

[Wesole]

Hei, Silent, ei ole ihme ,jos et voi hyvin, jos sulla on vain satunnaisia käyntejä hoidossa. Eihän siinä ehdi muodostua mitään kunnollista ihmissuhdetta, jollaiseen kunnollisen hoidon tulee perustua. Onko sulla mahdollista tiivistää käyntejä sille hoitajalle viikoittain? Tai saisithan sinä Kelan terapiankin. Kela ei ilmeisesti mielellään myönnä psykoanalyyttistä terapiaa bipoille, tai niitä kustannuksia, mutta kognitiivista terapiaa kyllä. Tai minä käyn psykoanalyyttisessä kahdesti viikossa ja jännitän, myöntääkö Kela kolmatta vuotta, kun nyt on toi dg:kin. Joutuuhan siitä Kelan kustantamasta itse maksamaan osan. En itsekään tiedä, miten kustannnan terapiani, kun se Kelan osuus jossain vaiheessa joka tapauksessa päättyy. Kaks ekaa vuotta sain ammattini puolesta verovähennyksinä. Jatkossa en saa, koskapa olen työkyvytön entiseen työhöni.
Mulla tulee vauhdissa kanssa se unettomuus ja touhuan hulluna kaikkea öitä myöten. En yhtään silloin osaa pysähtyä. Mutta silloin ei unta kaipaakaan. Ankaraa on, jos nukuttaa muttei tule uni. Nukahtamislääkkeitä minäkään en syö, mulla on ollut aikamoinen riippuvuus, vuosia kestänyt ja varsinaisesti sairastuttuani myös niiden käyttö meni överiksi.
Joillekin AA on tuonut raittiuden lisäksi myös psyykkistä eheytymistä. Itse ihmettelen tosiaan tätä kohtalaista vointiani ja epäilen, että AA:lla ja tiiviillä käymisellä siellä, on oma osuutensa asiaan. Vaan tiedä häntä, jos tämä tästä kiihtyy, niin kohta oon taas autokauppoja suunnittelemassa, huh huh.
Broidi tulee kylään etelä-Suomesta huomenna, vaimoineen ja vanhempamme myös. Vanhemmat ei tiedä mitään minun tunne-elämän sairauksistani. Veli tietää tämän bipon, itselläänkin on sama tauti. Alkoholongelmasta ei tiedä kukaan sukulainen. Broidille ajattelin kuitenkin kertoa, jos sopiva hetki tulee. Elän oikeassa valheiden verkossa, kun kukaan ei tiedä myöskään siitä, että minut on sairauden vuoksi irtisanottu. Ajattelin ehkä - jos rohkenen- kertoa ,että olen itse irtisanoutunut ja suunnittelen sitten jotain uutta. Tosiasiassa mulla alkaa toukokuussa ammatillinen kuntoutuskurssi. Ja ammatinvaihto on edessä.
Jaa jaa. Pitää ruveta siivoamaan ja touhuamaan taas.

[Wesole]

Kyllä se ny vaa sen vauhdin lykkäs! Viime yö meni valvoessa, en touhunnut kuitenkaan, kun pelkään mieheni hermostuvan. Viime vauhdissa oli hän niin närkästynyt kun silittelin niitä tyynyliinoja ja siivosin keittiötä yöllä. Viime yönä neuloin sukat ja kattelin teeveetä. Ei rahtuakaan unta. Eikä väsytä yhtään! Energinen olo! Yritin päiväuniakin, mutten osaa olla paikoillaan. Eräs ihmissuhdeasia vaivaa mieltäni ja ajatus rientää sen tiimoilta vaikka minne. Suunnittelen ja haaveilen ja kaikenlaista. Huh.
Kelahan antoi mulle kielteisen päätöksen lääkkeiden erityiskorvattavuudesta. Se vituttaa suunnattomasti. Luulin ,että tämä bipodiagnoosi riittää, mutta ei - perusteluina on, että en ole psykoottinen enkä maaninen. No enpä tietenkään ole, kun on se lääkitys! En tiedä kauanko voin enää ostaa lääkkeitä, ne maksavat maltaita. Ja jos pitää raha-asioiden vuoksi valita, käynkö terapiassa vai syönkö lääkkeitä, ni en tiijä. Pitäis vissii ihan ton saatanan Kelan takia jättää lääkkeet pois, jotta tulisin psykoottiseksi ja sitten saisin ne lääkkeet korvattaviksi. Absurdia. Ihan niinkuin lääkäri määräisi antipsykoottisia lääkkeitä ihan vaan huvikseen ei psykoositaipuvaiselle. Ja ihan niinkuin antipyskoottinen lääke tehoaisi ei -psykoottisen rakenteen omaavalle. Semmosta.
Mut on ihanaa, kun mieliala kohoaa. Pitää vaan varoa, ettei mene liiallisuuksiin tämä. Ja vaikkakin pitkin hampain, niin pitää suostua lääkärin lääkemuutoksiin. Jos ei tämä tästä taltu sitten ajallaan aivan.

[jasu1989]

oon monta kertaa yrittänyt lopettaa alkoholin käyttöö, mutta ei tunnu onnistuvan, mulla itsellä todettiin ensin kaksisuuntainen mutta sitten tuli skitsofrenia

[jasu1989]

arjen rutiinit vaativat minulta kaikki voimat iltaisin olen aina niin poikki ettei millään ole enään väliä, tunnen itseni erittäin huonoksi ja surkeaksi ihmiseksi kun olen sairastunut. ajattelen suurimmaksi osaksi kaikkea negatiivista ja sitä miltä tuntuisi jos minua ei olisi toistaiseksi on vain mieli kuva

[Wesole]

Hei Jasu, Millasita alkoholin käyttösi on? Oletko ollut yhteiydessä esim. A-klinikkaan? Entä sen skitosfrenian hoito, onko terapiaa, lääkettä?
Itse sain avun päihdeklinikan katkaisusta ja sen jälkeen kuntoutusjaksoista. Nyt käyn kolme kertaa viikossa AA:ssa. Katkaisuun meno pelotti, mutta oli todella hyvä ratkaisu. Sieltä ja kuntoutuksista sain raittiuden ja sen ylläpidon AA:sta. En halua olla kiihkomielinen AA:lainen, mutta olen todennut, että ohjelma todella toimii, minun kohdallani ainakin. On uskomatonta, että viinanhimo on väistynyt, puolen vuoden käyntien jälkeen. Oli mulla klinikalla terapiakin, mutta jätin sen, koska käyn kahdesti viikossa psykoterapiassa. Käyn myös kerran viikossa klinikan ryhmässä. Ja vielä tulee loppuvuodesta yksi kuntoutusjaksokin. Olen siis raitistumisen vuoksi koonnut itselleni oikein pataljoonan verran apujoukkoja. Yksin ei tästä taudista yleensä selviä, varsinkaan jos on muutakin tunnne-elämän sairautta. Eli Jasu, hae apua, onko paikkakunnallasi A-klinikkaa tai päihdeklinikkaa? AA:n kokoontumiset paikkakunnallasi saat netistä helposti. Toivon sulle valtavasti voimia, ja jos vain suinkin jaksat, niin todellakin hae apuja!

[Wesole]

Ja vielä pitää mainita siitä, että et todellakaan olen itse vastuussa sairastumisestasi. Nämä ovat aivoperäisiä ja geneettisiä sairauksia, joille ei mitään mahda. Mutta ymmärrän kyllä tuntemuksesi, itse ajattelen herkästi samoin silloin kun on vakava masennusjakso meneillään.

[Winston-84]

Vauhtia puskee, vauhtia puskee täälläkin. Mitään varsinaista maniaa tämä ei ole, toistaiseksi ainakaan, eikä toivottavasti sellaiseksi menekään, mutta ihan hyvältä hypomanian alulta tämä vaikuttaisi . Mun biponi on enemmän masennuspainotteista lajia, mutta näitä hypomaanisia jaksoja tulee välillä, ja sekamuotoisia jaksoja mulla on melko paljonkin. Kunnon maniaa ei ole ollut piiiitkiin aikoihin, enkä sellaista kyllä kaipaakaan, huhhuh .

Toisaalta tämä on ihan mukavaa taas, kun mielialani on hyvä ja jaksan touhuta kaikenlaista ja olen saanut jopa jotakin järkevääkin aikaiseksi, mutta onhan tällä ne kääntöpuolensa ja lieveilmiönsä. Ärsyyntymiskynnykseni on madaltunut ja olen pirun kärsimätön, eli kaiken pitäisi tapahtua juuri silloin, kun minä haluan ja juuri niin kuin minä haluan. Jos asiat menevät nappiin, niin silloin kaikki on okei, mutta pienetkin viivästymiset, muut vastoinkäymiset ja yllättävät muutokset suunnitelmiin saavat mut hermostumaan tyystin. Olen toki muutenkin hyvin herkkä tulistumaan pikkuasioista, mutta nyt tuo piirre on vielä selkeämmin pinnalla. En myöskään ole saanut juuri nukutuksi. Eipä mua oikeastaan väsytäkään, enkä tunne kaipaavani unta, mutta tiedänhän mä sen, ettei pitkä valvominen voi ihmiselle hyväksi olla, vaikkei juuri nyt tuntisikaan kärsivänsä siitä. Univaikeuksiahan mulla on oikeastaan aina, väliin lievempinä, väliin vaikeampina, mutta usein koen ne erittäin stressaavina ja väsyttävinä, toisin kuin nyt.

Lisäksi olen fyysisesti melko surkeassa kunnossa, pitkälti huonon syömisen vuoksi(anoreksia) ja kroppa ei meinaa pysyä perässä siinä vauhdissa, millä pää käskee toimia. Huomaan kyllä, että paikkoja kolottaa, sydämestä ottaa ja pyörryttää, kun olen huhkinut hirveästi, joten senkin vuoksi rauhoittuminen olisi hyväksi ennen kuin joku paikka krakaa taas .

Positiivista tässä on sekin, että päihdehimoni ovat vähentyneet . Noh, toisaalta tiedän, että saisin tämän tilan katkaistua parin päivän ryyppäämisellä ja/tai pirittelyllä, koska niistä seuraisi selkeä mielialan lasku. Se taas on asia erikseen, kuinka järkevä ja terveellinen moinen hoitokeino on . Lääkkeitä(laillisia sellaisia) mulla ei nykyisin näihin pollavaivoihini ole muita, kuin benzot. Tämä on aivan oma valintani, sillä olen saanut lähes kaikista tasareista, masareista ja lepteistä niin hankalia haittavaikutuksia, että elän mieluummin ilman niitä . Benzojen rouskimisenikin on nyt laskusuunnassa, enkä tiedä onko se hyvä vai paha, ts. pahentaako se tätä tilaani. Koen kuitenkin positiivisena sen, että benzoja on mennyt normaalia vähemmän, sillä olen pahasti riippuvainen niistä ja vetelen niitä aika ajoin väärinkäyttöannoksilla. Jospa tämä edes hieman laskisi benzotoleranssiani, ellei muuta .

[Wesole]

Mulla joo samansuuntaista kuin sulla Winston. Ei ihan hypomaniaa, mutta vähän kierroksia kylläkin. Vähän valvoskelen välillä, mutta yleensä nukahdan helposti, yöllä sitten pari tuntia menee käsitöiden ääressä. Mulla on ihan hirmuinen intohimo juuri nyt tehdä virkkuutöitä ja neuloa, tänäänkin koko päivän melkein olen kuunnellut radiota ja virkannut. Joululahjoja… Jaksan tehdä kotitöitä, puhella ystävien kanssa puhelimessa, leipoa, laittaa ruokaa, siivota ja sen semmoista. Ehkä tämä ei tästä vauhdiksi tulekaan, toisaalta toivon sitä ja toisaalta en. Vauhdissa on sellaista ihanaa hurmaa ja huumaa, kun mieliala senkun kohoaa ja on iloinen ja vähän riehakaskin. Toisaalta juuri niitä lieveilmiöitä tulee sitten; tuhlailen rahaa ja kerään liikaa harrastuksia, joihin en sitten hiljaisen kauden tullessa jaksakaan sitoutua ehkä.

Juomahimot mulla on ollu kurissa noin kuukauden ajan. Ei kerta kaikkiaan te mieli olla humalassa, sitä olotilaa en kaipaa. Mutta niin minullakin kyllä kävisi, että vauhdin hurman saisi katkaistua kyllä ihan muutamalla lasillisella. Niin kävi viimeksi ja lopulta olin osastolla.

Samaan aikaan kun kierrokset lisääntyy, tulee mulla tää ihan puhdas vitutus - toimeentuloasioihin liittyen. Ja tietynlainen kyllästyminen vaivaa mieltä. En jaksaisi tätä elämäni yksitoikkoisuutta - AA:sta terapiaan ja terapiasta toiseen vertaistukiryhmään ja sieltä taas lääkärille ja terapiaan ja sama rumba jatkuu viikosta toiseen. Kyllästyttää. Haluaisin pitää taukoa terapiastakin, mutta tiedän sen olevan minulle kohtalokasta. Kohta jää osa lääkkeistä pois, kun ei ole enää varaa ostaa niitä. Sitten taitaa lykätä kyllä vauhtia ihan tosissaan, pelottaa. Psykoosi.

Mulla on toi kunto kanssa aika kehno. Olen kyllä päättänyt lopettaa tupakoinnin kesäkuussa. Päätin raitistelun aloitettuani, että vuoden kuluttua loppuu tuo röyhyttäminen. Mulla menee tupakkaa kyllä tosi paljon, jos vaan on tilaisuus, ni puolen tunnin välein on tupakoitava. Ja sekös se kuntoa heikentää.
Mulla on alhaiset verenpaineet ja siksi pyörryttää helposti. Mutta kummallista on se, että lepopulssi on noin 90. Ehkä jokin itsetutkiskelun liiallisuus elämässä sitä nostattaa, muuta en keksi syyksi. Tein nimittäin kerran yhden tietoisen läsnäolon harjoitteen ja pulssi laski siitä 90:stä 75:een.
Urheillakin tekisi mieli, mutta koitan malttaa sen röökaamisen lopetuksen ensin. Epäilen tosin, että siihen juoksemiseenkin mulla tulee hillitön riippuvuus. harrastin aikoinaan kestävyysjuoksua ja tein orjallisesti viikko-ohjelmaa. Sitte juoksin kaks maratonia melkeen peräkkäin ja vammauduin. Että miten sitä osaisi sitä urheilua kohtuudella?

[Silent]

Mä taas en tiedä, mikä ongelma mulla nyt on. Tuntuu, että lähtee viimeinenkin järki päästä. Nyt on mennyt taas siihen, että väsymys on hirveä koko ajan ja iltaisin on päästävä nukkumaan jo mieluiten kahdeksan aikaan. Mutta ihan viimeistään yhdeksältä. Yöllä heräilen, enkä saa uudelleen unta, mutten pysty nousemaankaan tai avaamaan silmiä. Ahdistaa niin, että meinaa järki lähteä ja pyörin ja pyörin peiton alla niin, että jalat on ihan muussina aamulla. Ja se sängystä nouseminen, se tehdään vasta vihon viimeisen pakon edessä…

Ja joo, mitään ei jaksais, mikään ei kiinnostais, kaikki vituttaa niin tajuttomasti, että meinaa irtopäät pian lennellä. Ja tää AHDISTUS. Tää on jotain aivan sanoinkuvailematonta!!! Mulla ei oo mies muistiin mennyt näin paljoa Opamoxia ja Tenoxia. Puristaa rintakehää ja pää räjähtää.

Että mikä lie nyt sitten, ei kyllä hyvä ainakaan.

[Wesole]

Hei, Silent. Kuulostaa kovin tutulle tuo, missä elät nyt. Tällä hetkellä oloni ei ole sellainen aivan, mutta olen ollut siellä, monesti. Aina kuitenkin päässyt pois, eteenpäin tai johonkin suuntaan ainakin. Usko vain, ohi se menee - lopulta. En kyllä halua mitenkään tunkeilla, mutta ettet vaan olisi ihan sairaalakunnossa? Helpottaisiko sellainen? Tietysti mikäs minä olen sanomaan, sinua kuitenkaan tuntematta, mutta kuulostaa kuitenkin kovin huolestuttavalle. Muistatko ja pystytkö syödä mitään? Minulle syöminen tällä hetkellä on kauhean vaikeaa. Tänäänkin olen syönyt pelkkää jäätelöä, enkä usko että muu menee alas. Ahdistus on minullakin päällä, joskaan ei kaikkivoipa ja täysin lamaannuttava tällä kertaa, tai vielä. Sain kielteisen päätöksen kuntoutustuesta - jälleen kerran. Olen kuulemma työkykyinen. Eli vakuutusyhtiö on sitä mieltä, että kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastava voi oikein hyvin tehdä psyykkisesti erittäin vaativia töitä - periaatteessa esimerkiksi hoitaa toisia samasta häiriöstä kärsiviä. Juupa juu. Eli toimeentuloni on edelleen kelan työttömyyspäiväraha, mahtavaa. Jos pääsen ammatilliselle kuntoutuskurssille, saan toki kuntoutusrahan sille ajalle. Olen kuitenkin alkanut epäillä, josko myöntävät sitä kurssiakaan minulle. Kun olen niin helevetin terve! No jos pääsen kurssille, kestää se marraskuulle asti ja siihen saakka toimeentulo turvattu. Sitten voi olla edessä se, että joudun karsimaan kalliit lääkkeet pois, jos en saa sitä lääkekorvattavuutta valitukseni perusteella. Helvetillistä, mihinköhän kuntoon sitten menen?
Terapiassa on jotenkin jumittunut olo, en jaksaisi sitä ollenkaan, mutta ilmankaan ei voi olla ja elää. AA:han en ole päässyt viikkoon, vieraita ja menoja on ollut niin paljon. Perjantaina sitten menen sinne, toivottavasti jaksan.

[Silent]

Wesole, mä jotenkin koen, että ihmisvihaajana laitos on mulle vihonviimeinen paikka. Olen ollut laitoshoidossa aikoinaan, missä mulla tää sairaus todettiinkin. Silloin olin yrittänyt itsaria ja siitä on tosiaan jo kymmenkunta vuotta. Pitkään sen jälkeen olin sitä mieltä (sairaudelle tyypillisesti), että paskat mussa mitään vikaa ole, ja kittasin viinaa kaksin käsin ja luulin, että kaikki johtuu vain alkoholista… Vaan toisin todistui, kun sen käytön lopetti. Olo ei helpottanutkaan, oikeastaan vain paheni, kun tajusi, miten pahasti on päässä vikaa.
Mutta joo, mä omalla kohdallani jokseenkin kammoan ajatusta joutua vieraiden ihmisten keskelle, mistä en edes pääsisi pois!!!

Eilen oli sellainen päivä, että nappien voimalla kaupoille ostamaan mahdollisimman pitkäksi aikaa kaikkea, ettei tarvii mennä kovinkaan pian uudelleen. Sen jälkeen painuinkin peiton alle pitkäksi aikaa ja tuntui, että koko maailma kaatui päälle. Ja lisää nappia naamaan. Muisti on näinollen tällä hetkellä melko heikko- ei enää iltapäivällä oikein muista, mitä aamulla on tehnyt. Joo, ei hyvä, tiedän.

Mulla on tuon ruoan kanssa siten, että mitä enempi ahdistaa, sitä epäterveellisemmin syön. Eli vähän samaa, kuin sinulla Wesole; ainoastaan herkut menevät alas ja mikään järkevä ei maistu. Ja sitten on fyysisestikin huonolla tolalla.

Eikä tätä tilannetta ainakaan helpota yhtään se, että koira varmaankin tekee kuolemaa. Munuaisvikaa pukkaa ja alkaa näyttää siltä, että viimeiset ajat käsillä.

Huoh. Kai se täytyy vain yrittää uskoa, että parempia aikojakin voisi olla vielä edessä…

[Wesole]

Hei, Silent, mites se terapia-asia? Olitko sinä missään vaiheessa aikaisemminkaan saanut oikeaa psykoterapiaa? Huolestuttaa tuo tilanteesi. Tietenkään mistään psykoterapiasta ei pika-apua saa, mutta pitkällä tähtäimellä se on ainoa oikea tie minun mielestäni. Mullahan on menossa neljäs vuosi jo. Ja jatkuu hamaan tulevaisuuteen varmaankin. Tosin en tiedä, miten rahoitan sen, kun Kelan osuus joka tapauksessa loppuu joko marraskuussa tai ensi vuonna keväällä, jos hyvin käy. Mulla oli se onni, että löysin niin mahtavan terapeutin, tunnen oloni turvalliseksi ja hoivatuksi, jopa aavistuksen toiveikkaaksi. Ja hoitava lääkärinikin on ihan loistava. Vaikka se lekuri olisi voinut ehkä vähän rankemmin kuvata tilannettani, kun sen lausunnolla en toimeentuloa saa vakuutusyhtiöstä. Juu ja vieläkin ottaa nuppiin se kielteinen lääkekorvattavuuspäätös. Valitushan on mulla meneillään Kelassa. Olivat t a a s hukanneet sinne lähettämiäni lausuntoja. Missähän pöydän kulmalla nekin lojuvat?
Niin, kyllä mä ymmärrän tuon sairaalavastaisuuden ihan hyvin. Ajattelin vaan, jos vointisi on sellainen, ettet oikein enää kestä. Mut mieti sitä kunnon terapia-asiaa, joohan.

[Winston-84]

^ On se nyt kurja ja kumma juttu, ettet sä saa sitä täyskorvattavuuspäätöstä lääkkeistä . Mä kuvittelin, että se tulisi lähes automaattisesti bipodiagnoosin kylkiäisinä. Itse sain täyskorvattavuuspäätöksen muistaakseni samantien, kun mut oli bipoksi “julistettu”. Siitä on tosin jo vuosia aikaa(sain bipodiagnoosin joskus parikymppisenä ja nyt olen kohta 34), joten toki käytännöt ovat voineet muuttua ja tiukentua suurestikin .

Terapian puolesta liputan minäkin, sillä se on auttanut mua suuresti . Hyvää ja itselle sopivaa terapeuttia se tosin edellyttää, että terapia toimii ja sen hyvän terapeutin löytymisessä voi kestää pitkään. Olin itse todella skeptinen asian suhteen, sillä olin ehtinyt jo moneen kertaan vittuuntua niin rankasti kaikenlaisiin MT-ammattilaisiin vuosien saatossa, mutta ajattelin, että eipä tässä enää paljoa menetettävääkään ole ja kyllähän se sitten kannatti. Ei se munkaan terapeuttini mitään hokkuspokkus-temppuja ole mulle tehnyt, kolmisen vuotta tässä ollaan tahkottu ja väliin terapia tuntuu hyvinkin rankalta ja raskaalta, mutta on siitä ilmiselvästi ollut mulle apua. Olen saanut terapiassa käsiteltyä monia ongelmiani vihdoinkin jotenkin rakentavasti ja sen myötä pahimmat sekoiluni ovat rauhoittuneet, olen oppinut toimimaan monissa hankalissa tilanteissa rauhallisemmin ja järkevämmin, löytänyt voimavaroja itsestäni ja myös oppinut jotenkin hyväksymään itseäni sekä muuta maailmaa.

Tsemppiä teille, Wesole ja Silent .

Täällä ei pahemmin ahdista vieläkään. Olen tuonne Saunan puolelle enemmän kirjoitellut tämän hetkisestä tilanteestani. Hyvä hypomania siis tuntuisi olevan päällä. En sitten tosiaankaan tiedä, kuinka hyvä juttu tämä lopulta on, vaikka tunnenkin tällä hetkellä voivani psyykkisesti lähes erinomaisesti . Mielialani on korkealla ja tuntuu siltä, että kyllä mä selviän melkein mistä vain. Olen saanut myös ihan konkreettisesti monia asioita hoidettua mallilleen, joten ei tämä ihan pelkkää sähläämistäkään ole ollut, vaikka väliin vauhtia riittäisi vaikka pienelle kylälle ja mulla on monta rautaa tulessa yhtä aikaa. Myöskään päihteily ei ole kiinnostanut mua lainkaan niin paljon, kuin tavallisesti, mikä nyt ainakin on positiivista . Ongelmana on lähinnä se, että mä en nuku, kuin 2-3 h yössä. En tunne tarvitsevani enempää unta, mutta kyllähän mä sen tiedän järjelläni, ettei noin vähä nukkuminen voi olla pidemmän päälle hyväksi. Unettomuus on ennenkin enteillyt mulla psykoosia, mutta silloin unettomuuteni on ollut ihan totaalista valvomista. Nyt nukun kuitenkin tuon vähän ja sen jälkeen tunnen itseni taas oikein levänneeksi ja virkeäksi. Lisäksi syön todella surkeasti ja paino vain tippuu, vaikka olen jo ennestäänkin vaikeasti alipainoinen. Usein pysähtyessäni tunnen kaikenlaisia heikotuksen, pyörrytyksen ja sydämen tykytyksen tuntemuksia, mutta ne häviävät tai ainakin unohtuvat jonnekin taka-alalle, kun taas alan touhuta. Saa nähdä, miten tytön tässä vielä käy . Totuushan on se, että kukaan ei jaksa pomppia Duracell-pupuna loputtomiin aivan liian vähällä unella ja ravinnolla. Hieman huolissani olen siis, mutten silti tahdo ottaa vielä neuroleptejä käyttöön, sillä en pidä niiden aiheuttamasta olosta, enkä myöskään haluaisi toistaiseksi katkaista tätä tilaani, sillä tässä on niin runsaasti niitä puolia, jotka näen positiivisina. Lähipiirini sanoo mun olevan vauhdissa, mutta kuulemma en vaikuta mitenkään psykoottiselta ja olen ollut muutenkin hyväntuulinen. He(aviomieheni ja vanhempani) tuntevat mut kyllä hyvin ja ovat toisaalta huolissaan mm. pahasta laihtumisestani, mutta toisaalta taas ovat hyvillään, että mä voin tavallaan hyvin. Aika ymmällään ovat hekin, että mikä mulle nyt tässä tilanteessa olisi parhaaksi. Pelkään myös sitä, millainen oloni tulee olemaan, kun se romahdus lopulta, väistämättä, tulee . Ryyppäämälläkään en saanut tätä katkaistua, vaikka yleensä sen jälkeen mulle tulee enemmän tai vähemmän masentunut olo . Nyt olin vain pari päivää hiukan vaisumpi ja väsyneempi, mikä nyt on peruskrapulan vuoksi ihan ymmärrettävää.

[Wesole]

Kiitos tsemppauksesta Winston. Mulla nyt yksi iloa tuottava asia, sain myönteisen päätöksen ammatilliselle kuntoutuskurssille. Se alkaa tän kuun lopussa ja kestää seurantoineen ensi vuoden toukokuulle. Sille ajalla pitäisi saada sitten kuntoutusrahaa Kelalta. Eli näyttäisi siltä, että pystyn maksamaan terapiani ja lääkkeeni, vaikken saisi niihin korvaustakaan, ainakin jos oikein säästeliäästi eletään.

Voi Winston, tuo on niin tuttua tuo hypomanian hurma! Tavallaan toivoisin sitä itsellenikin. Minun viimeisen vauhtivaiheen katkaisi kyllä alkoholi. Vaikken ratkennutkaan ryyppäämään, kiskaisin kolme siideriä yhdessä hujauksessa. Ja tosiaan se puolen tunnin hurmos siitä nousi ja sitten hirvittävä ahdistus. Ei o kyllä puoleentoista kuukauteen alkoholia tai päihtymystä tehnyt mieli, se on helpottavaa.

Kumpa pääsisin yli tästä kyllästyneisyyden olotilasta. Välillä ahdistaa aivan suunnattomasti, välillä taistelen psykoottista tyhjyyttä vastaan. Käsitöidnen pakonomainen jatkuva tekeminen rauhoittaa mieltäni.

Oletko Silent kuulolla, miten menee?

[afa]

Tääl kans ilmottautuu uusi bipo.
kauan oon näit lukenu ja nyt päätin tulla mukaan tänne juttelemaan.

[Wesole]

Tervetuloa mukaan afa! Olis hieno kuulla, millainen taudinkuva sulla on meneillään? Itsestän en oikein nimittäin tiedä, että missä mennään. Enemmän kai ahdistunut olo on, kuin masentunut. Ja niin kovin kyllästynyt kaikkeen. Ramppaan vaan viikosta toiseen terapiassa ja aa:ssa ja niin edelleen. Onneksi on tulossa se kuntoutuskurssi, jospa se toisi uutta tuulta elämään. Kaiken kaikkiaan mulla on täysin käsittelemätön asia se, etten enää kykene entisiin tehtäviini, koulutustni vastaaviin töihin. Puhun siitä asiasta aina vain kylmän viileesti, niinkuin siinä ei olis mitään kummaa. Surua pitäis saada työstää. Ehkäpä terapiassa jossain vaiheessa sitten.

Onko sulla afa millaiset hoidot meneillään. Kun kovasti täällä tuota nimimerkki Silentia on kannustettu kunnolliseen terapiaan. Mulla on niin hurjan intensiivinen terapiasuhde ja olen niin kovin herkkä siinä suhteessa kaikelle. Ja juuri nyt on tympääntyminen ja vitutus päällä koko hoidon suhteen. Ymmärrän kyllä, että tarvitsen sitä säännöllisenä osana elämässäni, mutta haaveilen tauosta terapiassa. Se olisi kyllä kohtalokasta minulle.

Olen nukkunut hävyttömän paljon. Kaksitoista tuntia yössä ja sillee. Mistä sekin sitten kertoo? En tosiaan koe olevani kauhean masentunut, enkä varsinkaan hypomaaninen. Silti kaikki arkiaskareet tuntuvat lähes ylitsepääsemättömän vaikeilta ja uuvuttavilta. Tänäänkin pitäisi jaksaa koira käyttää toisellakin lenkillä ja laittaa ruokaa perheelle. Voi voi. Illalla on vapaaehtoistyön koulutus, se tuntuu kyllä kiinnostavalle. Ja terapia iltapäivällä, en jaksaisi sinne… No, jospa tämäkin päivä tästä menisi joten kuten.

[afa]

joo, mul on minnesota tyylinen avohoito menossa ja aa-ryhmissä käyn kovasti.

Bipo2 todettii vasta vähän aikaa sitten ja sain lääkityksen lamotriginii ja ketipinorii, vähän aikaa mennää näil ennen ku aletaan säätämään se lopulliseen tasoonsa.

on täs saanu tuhottua jonnin verran omaa elämää ja se diagnoosi oli huojentava (kertoo paljon miksi olen tällainen luonne )
paljon on tullu myös ryypättyä, nyt siis pari kk ollu selvänä, yhen kompuroinnin kanssa

juu, tos tosiaan kävin psykoterapeutil jonkin aikaa kunnes oli hänel ajatus et voisin kokeilla kuntoutusta. Kaikki apu vastaan vaan mitä mahdollisesti saan.

päivä kerrallaan tässä mennään mut hiljaa hyvää tulee…

mietin tuossa vähän aikaa sitten et kyl tuo mun sairaus on pyöriny eniten raha, seksi, viina ongelmana.
tietty masennus kaudet alko pahenemaan ja viimosin olikin pelottavin kokemus ikinä

5v ne mulle syöttivät vakavaan masennukseen lääkettä joka sit nosti maniaa kunnolla.

ja onhan tietty noit ahistuksii ja paniikkihäiriöö mukana.
mut olo ainaki tasaisempi nyt ku vuos kymmeniin

mut tsemppiä kaikille!
samassa veneessä kuitenkin ollaan

[Silent]

Mä en tiedä, miksi mulle ei tota terapiaa ole suositeltu. Olisko se sitten toi, ettei ole löytynyt sopivaa lääkitystä vielä? Mun omahoitaja sanoi joskus, ettei terapiasta tässä vaiheessa olisi mitään hyötyä!?

Nyt nostettiin Lamictal kohinalla takas 200mg / vrk tuon takia, kun menin aivan täysin toimintakyvyttömäksi ahdistuksen ja masennuksen vuoksi. Mä meinasin, että ei tule yhtään mitään ja tapahtuu vielä jotakin kamalaa, kun olo oli niin käsittämättömän hirveä. Perhekin jo pelästyi, että mitä on tapahtumassa kun ei muhun enää saanut oikein edes yhteyttä enkä pystynyt olemaan heidän seurassa ilman, että purskahdin itkuun.

Joo ja Lamictal 200 mg mennyt nyt jonkun aikaa ja enkös mä nyt sitten ole… Joo. Vaikea varmaan arvata. En nuku, pomppaan sängystä ylös energiaa täynnä ja höyryän aamusta alkaen kaikkea mahdollista. Kokkaan innoissani, siivoan, puhun ja puhun ja puhun… Vielä mä sen tajuan itsekin. Sitten en enää tajua, kun alkaa tulla kuningasideoita. Joista aina seuraa rahanmenoa ja muita hankaluuksia. Että HYVIN PYYHKII.

Mulle koitettiin sellaista tähän rinnalle, kuin Abilify, mutta aloin vain oksentaa ja oksentaa. Joten siksi tämä tilanne. Olihan tämä jo etukäteen tiedossa. Mutta mieluummin mä tällainen olen, kuin täysin toimintakyvytön itkupilli!!!