Kahden tulen välissä

Valtti
1

Pahoittelut jo etukäteen sekavasta tekstistä, alkaa mun muki olemaan jo niin täysi et pakko purkaa tuntoja johonkin tai rasahtaa kohta rusinat. Oon jo pitemmän aikaa lukenu muitten ketjuja täällä ja yrittäny sitä kautta psyykata itteäni lopettaa pelaamiset mutta en pärjää enään yksin omien ajatuksieni kanssa… ja kun olen vielä sellainen kenellä on luottamusongelma niin ainoa kenelle olen pystynyt puhumaan on oma peilikuva. Säälittävää. Olen yks säälittävä luuseri.

Mulla on mies ja lapsi, muutama ystävä ja perhe ympärillä mutta kukaan ei tiedä tilanteestani ja kuten kerroin, en pysty puhumaan edes vanhimmalle ystävälleni koska en luota että hän pitäisi suunsa kiinni. Ja vielä enemmän hävettää koska hän on uskoutunut mulle salaisimmista asioistaan ja minä, saatanan luuseri, en pysty kertomaan jostain peliongelmista ja veloista kun hän on uskoutunut niin paljon isommasta asiasta mulle. Voi luoja…

Mun mies. Ollaan oltu yhdessä yks vuosikymmen. Mitä raha-asioihin tulee niin hän on ehkäpä maailman tunnollisin ihminen niissä asioissa. Mielummin maksaa laskut ja syö sitten kynnet nälkäänsä. Jos maailmanloppu tulis just nyt ja pitäis lähtee sillä sekunnilla kodista niin jouduttais oottaa vielä sen verran et hän maksaa äkkiä laskut. Olen yrittänyt sparrata itteäni viimesen kuukauden että kerron hänelle tästä tilanteesta mutta pelkään hänen reaktiota ihan liikaa. Voi luoja se saattais olla viimeinen naula mun arkkuuni kun mietin millaisen häpen määrän minä hänelle tuottaisin. Ehkä joku 6-7 vuotta sitten oltiin samassa tilanteessa kin kerroin hänelle että olen pelannut liikaa ja ottanut pikavippejä häviöiden paikkaamiseksi ja pelannut taas ja ottanut taas lisää jne. Ja kierre oli valmis. Mutta muistan että velkasumma oli yhteensä joitain muutamia tuhansia et ei edes paljoa kun nyt ajattelee mut nyt puhutaan velanmäärästä jossain reilussa 11 tonnissa :blush: Mää tiedän että ettei se kuulosta paljolta täällä mut onhan toi nyt iha helvetisti rahaa. Ihan tyhjästä. Ahdistus vaan kasvaa mitä enemmän ajattelen tota summaa.
:cry:

Tää teksti on yhtä sekamelskaa muttako tullee ajatukset niiku oksennus näihin riveille…

2

Moikka Luuseri

Ihan ekaks sun kannattaa vaihtaa nimimerkkis,et sä oo luuseri! Se että oot täällä lukemassa ja kirjoittelemassa on paljon! Sun tarinas on aikalailla täsmällään samanlainen kun mulla, mäkään en uskaltanut kertoa vaimolleni joka on tunnollinen raha-asioissa, häpeä ehkä oli suurin kynnys olla kertomatta…ja sen takia meinasin ajaa auton rekan eteen,mutta siittä selvittiin ja sain kerrottua vaimolleni sekä lähipiiri tietää ongelmastani, nyt tuosta tapahtumasta on reilu kuukausi ja nyt olo on mitä loistavin!! siis tietysti lähtökohtaan nähden, pelihimot ja itsetunto-ongelmat alkavat hälvenemään. Usko kun mä sanon KERRO HETI miehellesi, vetäkää henkeä sitten mietitte yhdessä raha-asioita yms, keskity itseesi ja omaan hyvinvointiin sen jälkeen, syöt hyvin ja hemmottelet itseäsi, SÄ ansaitset sen, mä pidin tota samaa paskaa sisälläni monta vuotta ja masennuin ja oin ihan rikki enkä myöskään pystynyt kertomaan…Mutta kun sain kerrottua niin kaikki helpottui!! Sun ei kannata keksiä itsellesi yhtään tekosyytä miksi et kertoisi tänään, USKO kun mä sanon että sen jälkeen oikeasti helpottaa, mä oon saman tien kulkenut reilu kuukausi sitten joten todella tiedän mistä puhun!! KERRO tänään nyt heti!! Mä oikeasti toivon että joku olisi mulle kertonut että kuinka paljon se auttaa, sen takia toitotan tota kertomista, se salailu vaan syö,syö,syö,syö…ja sit se tappaa ihmisen sisältä, sä et ansaitse sitä, enkä myöskään mä ansainnut. TSEMPPIÄ SULLE!!!

3

Moikka Luuseri

Ihan ekaks sun kannattaa vaihtaa nimimerkkis,et sä oo luuseri! Se että oot täällä lukemassa ja kirjoittelemassa on paljon! Sun tarinas on aikalailla täsmällään samanlainen kun mulla, mäkään en uskaltanut kertoa vaimolleni joka on tunnollinen raha-asioissa, häpeä ehkä oli suurin kynnys olla kertomatta…ja sen takia meinasin ajaa auton rekan eteen,mutta siittä selvittiin ja sain kerrottua vaimolleni sekä lähipiiri tietää ongelmastani, nyt tuosta tapahtumasta on reilu kuukausi ja nyt olo on mitä loistavin!! siis tietysti lähtökohtaan nähden, pelihimot ja itsetunto-ongelmat alkavat hälvenemään. Usko kun mä sanon KERRO HETI miehellesi, vetäkää henkeä sitten mietitte yhdessä raha-asioita yms, keskity itseesi ja omaan hyvinvointiin sen jälkeen, syöt hyvin ja hemmottelet itseäsi, SÄ ansaitset sen, mä pidin tota samaa paskaa sisälläni monta vuotta ja masennuin ja oin ihan rikki enkä myöskään pystynyt kertomaan…Mutta kun sain kerrottua niin kaikki helpottui!! Sun ei kannata keksiä itsellesi yhtään tekosyytä miksi et kertoisi tänään, USKO kun mä sanon että sen jälkeen oikeasti helpottaa, mä oon saman tien kulkenut reilu kuukausi sitten joten todella tiedän mistä puhun!! KERRO tänään nyt heti!! Mä oikeasti toivon että joku olisi mulle kertonut että kuinka paljon se auttaa, sen takia toitotan tota kertomista, se salailu vaan syö,syö,syö,syö…ja sit se tappaa ihmisen sisältä, sä et ansaitse sitä, enkä myöskään mä ansainnut. TSEMPPIÄ SULLE!!!

4

Niin tässä miks olen kahden tulen välissä on että kerronko nyt vaan miehelleni ja otan sen riskin että hän heittää mut pihalle tai ei heitä, ja joudun hänen edessä taas nöyristelemään häntä koipien välissä tulevat ajat niinku pelokas koira isännän ees. Vai maksanko seuraavat pari vuotta näitä velkoja ja yritän kantaa tän kaiken yksin ja yritän estää etten halkea pään sisältä. :question:
Meillä on muutenki menny todella huonosti viimeset vuodet ja tietty aika ajoin vähän aikaa paremmin ja on mukavaa ollut mut mikä tässä pelottaa on se, että meidän riidat on mennyt välillä niin pahaksi että siinä ollaan toisiimme käsiksi käyty ja miten se paremmin kuvailisi, ollaan varmaan sanottu toisillemme että parempi ois kun kuolisit pois.

Olen yrittänyt monta kertaa päättää suhdetta ja uhannut lähteä pois mutta hän on mulle jankuttanut et se on hän joka päättää millon tämä suhde päättyy. Tai että saan lähteä mutta minä en sais tavata sitten enään lastani. (Wait, what???)

Sanomattaki selvää että oon varmaan jollain tasolla masentunu ja hoitanu sitä pelaamalla… Pelatessa sitä menee johonki ihan pieneen kuplaan mihin ei mitkään huolet ylety ja vieläpä kun voittaa niin se olo on iha voittamaton. Jos oon jotain joskus kotiuttanut ja olenkin, todella isojakin summia, pelannut nekin, panokset on isoja kympin-kahen luokkaa, rahat alkaa hupenemaan niin kyyneleet vaan valuu ja hampaat irvessä rukoilet että anna takasi ne mitkä oon hävinny ja se hyvä olo tulisi taas takaisin… ei voi muuta sanoo ku voi luoja mikä luuseri…

5

Kiitos pohjakosketus viestistäsi, yritin kyynelten keskeltä jotain lukea, ihanaa lukea jotain tuollaista tekstiä kun olo on vaan et vähintä mitä ansaitten ja mitä välillä kuvittelenki esim, kaupassa kun kävelen et takana kävelee joku ja heiluttaa lehmänkelloa ja huutaa SHAME SHAME SHAME! Niiku siinä game of thronessaki…

6

11 tonnin veloista selviää vielä muutamissa vuosissa, jos on työelämässä, mutta suhteenne ja miehen käytös vaikuttaa hälyyttävältä. Ei hänellä ole mitään oikeutta päättää lastenne tapaamisesta, jos päättäisit lähteä. Pistää vähän silmään tuo miehesi puhe. En kannatta sitä, että lähtee pohjattomasti kaivelemaan syitä ja seurauksia, vaan että pyrkii muuttamaan käytöstään ja elämään onnellisena. Pidän jotenkin naurettavana, että joku henkilö ei tiedä miksi pelaa ja sitten sitä aletaan terapiassa kaivelemaan ja hups… nyt löytyykin selitys pelaamiselle. Minusta tämä on näennäistä. Jos et tiedä heti miksi pelaat, niin sille ei välttämättä ole sen kummempaa syytä kuin tylsistyminen, jännityksen haku tai halu voittaa. Pelit itsessään ovat myös koukuttavia ja jos niihin lähtee, niin moni jää koukkuun itse peliin. Ei ihmisessä tarvitse olla mitään vikaa jos pelaa. Jotkut eivät pysty lopettamaan ajoissa ja heille aiheuttuu siitä ongelmia. Voisin väittää, että valtaosa ei pysy asettamissaan rajoissa, vaan pelaa liian paljon ja aika iso joukko pelaa huomattavasti enemmän kuin talous sallisi. Peliongelmaiset eivät siis ole mikään ryhmä, joilla on kaikilla aina jotain pahasti vialla elämässä. Joillain voi olla, mutta ei kaikilla.

7

Kahden tulen välissä kertoo jo ristiriidasta, jota käyt sisäisesti itsesi kanssa ja syytät, vahingoitat itseäsi kokoajan. Kohdistat sen kaiken vihan itseesi, ja pidät itseäsi luuserina, joka taas mahdollistaa pelaamisen,

Minun pitäisi varmaan vähitellen päivittää omaa keskusteluketjuani kaikesta siitä, mitä olen tämän pelittömyyden aikana ymmärtänyt. Se vaati hyvin paljon prosessointia ja pohdintaa. Edellisen kommentoijan tylyn vastauksen osalta voin sanoa, että on totta, että meitä on erilaisia, mutta kaikilla varmaan yhteinen piirre on kuitenkin se, että se koukuttava asia - pelaamisessa - luo toiveen helpommasta tulevaisuudesta. Muissa riippuvuuksissa varmaankin se on nykyisyys, johon haetaan helpotusta.

En pidä sinua luuserina, joten en nimitä sinua sillä koskaan. Olet vaikka sitten L.

8

pelitön_tulevaisuus, se on juuri näin!! pokeri-ruletin vastausta en halua kommentoida koska oon niin eri linjoilla hänen kanssaan :blush: , meitä on toki erilaisia pelaajia mutta jos kaikki pelaisivat vaan ajan kuluksi tylsyyteen olisi se myös aika helppo lopettaa, on se sitten kuinka koukuttavaa tahansa, lähes kaikilla on kaikkea muuta taustalla mitä “kaivellaan” sitten siellä psykiatrilla :frowning: mutta ootko jo sä L saanut keskusteluyhteyttä miehesi kansa auki?

9

Ihan totta että 11 tonnista selviää aika nopeasti kunhan vain tekee suunnitelman mistä sit pitää tiukasti kiinni. Mullahan kävi niin että n.7 vuotta sitte koukutuin niihin peleihin ihan vaan sen helpon rahan takia mut sit se lähti lapasista, onneks kerroin miehelleni silloin ajoissa mut muistan mitä siitä pitkän aikaa sen jälkeen seurasi; kyttäämistä ja niskaan huohottamista. Mulle ei annettu euroakaan ja jos annettiin ni selvitys mitä meni ja loppurahat takasi. Mun mies on tosi ankara ja kyllähän se toisaalta auttoki et monta vuotta en edes ajatellutkaan euron lottorivin laittamista. Kunnes palasin työelämään äippäloman jälkeen ja sit siinä jossain kohtaa me ruvettiin miehen kans ostelee aina arpoja kauppareissulla. Niitä sit raaputeltiin yhessä rahan toivossa ja varmaan niihin aikoihin rupesin pelailemaan taas nettikasinoilla…nyt vasta tajuan et se saatto laukasta sen pelihimon uudestaan. Ja siittä se sitten lähti et aina kun meillä oli vaikeaa niin pakenin casinon syövereihin hakemaan sitä hyvänolontunnetta…

Jotenki tuntuu et selitän tässä iha diipadaapa itsestäänselviä asioita mut kai neki täytyy vaan ammentaa pihalle :slight_smile:

En oo vielä saanu hanoja auki hänen kanssaan ku tiiän et hän raivostuu ihan silmittömästi ja varmaan menee huutamiseksi niin en halua et lapsi ainaka on silloin kotona… ajattelin kyllä, et sanon hänelle et mein täytyy puhua asiat halki ihan kaikesta ja jos lapsi menis siks aikaa vaikka mummulaan…
Yritän tässä keräillä itteäni ja ajatuksiani että mitä edes sanoisin. Miten edes aloittaa koska samantien kun hän kuulee mitä olen velkaa ni piru on irti. Ei varmana kiinnosta kuunnella syitä tai mitään muutakaan mitä mun pään sisällä on. Sieltä tulee todennäköisesti kaikki haukut mitä hän ikinä keksiikään minusta sanoa ja voin kertoa että ne on ilkeitä. Mutta toisaalta uskon että oon kuullu jo ihan kaikki tähän mennessä joten ei tunnun missään. Ei pidä nyt tietenkään minua väheksyä et en todellakaan ole mitään alistuvaa sorttia ja oon kans niin terävä kielestäni mut tässä tilanteessa mun on vaan otettava ne iskut vastaan mitä tulee koska oonhan ne ite aiheuttanu ja ansaitten. Minähän tässä oon nyt se joka mokasi…

Kiitos vielä teille kun viittitte mulle kirjotella, oon huomannu et nämä pari päivää menny edes hieman vähemmällä ahdistuksella kun sain aikaseksi tänne purkautua. :slight_smile:

10

Ennen kuin kerrot miehellesi, varmista kaikin keinoin, ettet pääse pelaamaan. Sillä jos miehesi saa megaraivarit ja haukkuu sinut maanrakoon, menet mitä tod näköisemmin pelaamaan pahaan oloosi. Sehän se on se meidän riippuvaisten lohdutus- ja itsemmehoitamistapa.

Tiedän tasan tarkkaan tuon ”häntä koipien välissä, korvat luimussa”- tunteen. Ex-mieheni harrasti halveksuntaa ja syyllistämistä kaksi vuotta, sitten tulikin ero. Kenenkään ei pitäisi joutua kestämään omassa kodissaan sellaista kohtelua, kuin joku helvetin syyllistämisleiri. Parempi yksin kuin jatkuvassa häpeässä.

Suosittelen sinullekin blogia Veikkausiloaelämään. Juuri luin sitä ja kirjoittaja onnistui taas jälkeen kerran loistavasti pukemaan sanoiksi pelurin tunteet.

Tsemppiä sulle, suosittelen kans vaihtamaan nimimerkkisi, ole vaikka Voittaja! :slight_smile:

11

Ihan ensimmäisenä pitää kysyä, että miksi sun täytyisi kertoa miehelles? Tiedän, että täällä kaikki sanoo et kerro ja oo rehellinen jne. Mä en ite allekirjoita tuota. Syystä että, mitä se hyödyttäis. Mulla ois paska olo, toisella ois paska olo. Varmaankin se helpottais ja auttais siihen, että ei niin herkästi pelaa. Mutta ite vain aattelen, että oon ite tän kuopan kaivanu ja ite mun sieltä täytyy nousta. Sitä nykyään joka paikassa toitotetaan, että pitää olla rehellinen. Mutta loppupeleissä, kuka sen totuuden sitten oikeasti kestää. Kaikki pitäis olla niin avointa ja kaikesta täytyy koko ajan keskustella. Varmaan se on osasyy, miksen peliongelmasta kerro on se et tällä hetkellä se ei oo vallannu koko mun elämää. Jotenki aattelen, että jos se tulis päivänvaloon se ottais vallan kaikesta. Se ois aina siinä läsnä. Mut tää on tosiaan mun tapa tästä aatella. Ei oo yhtä ainoaa oikeaa tietä. Se on jokaisella omanlaisensa. Varmaan tästäkin tulee yhden sortin paskamyrsky niskaan, kun en komppaa sen puolesta että asiasta pitäisi aina kertoa.

Mullakin velat just samaa luokkaa mitä sulla. Enkä oo kans kertonu tästä kellekään, oman peilikuvan kans oon tapellu. Saattaa olla etten oo ite menny niin pohjalle vielä että ois pakko kertoa. Toivon kyllä ettei sitä päivää tuukaan, että oisin kokonaan kaivon pohjalla. Ja valitettavaa kyllä tekstistäs paistaa läpi se, ettei se kertominen saattais asioita parantaa. Koska et todellakaan tartte mitään haukkumista tai syyllistämistä yhtään enempää, sen tekee varmasti meistä jokainen peliongelman kans painiva ihan itsekin. Jos nyt aiot hänelle kertoa ja sieltä tulee se huutokuoro, niin kysy häneltä että miksi reagoit noin? Mitä haluat tuolla saavuttaa? Mikä tunne siellä taustalla on, joka saa hänet niin käyttäytymään. Ymmärrän kyllä, että alkushokki saattaa tehdä sen että sanoo mitä sylki suuhun tuo. Mutta asiat pitäis kuitenkin pyrkiä sanomaan rakentavasti eikä ainakaan huutamalla. Kahden aikuisen pitäis pystyä keskustelemaan. Joskus kun oon joutunu vakavasta asiasta toisen kanssa keskusteleen, oon kirjoittanu kirjeen ja sen lukenu. Tai jos en oo uskaltanu kertoa kasvotusten, oon antanu sen kirjeen toiselle. Sitä monesti tunteet niin kuumenee puolin ja toisin, että ei osaa kertoa mitä aattelee tai miltä tuntuu, menee ihan lukkoon tai sitten se on vain sitä huutamista. Mutta muista nyt se, että sä et ansaitse haukkumista etkä huutamista. Kaikki, siis ihan kaikki meistä tekee virheitä. Ihmisiä kuitenkin ollaan. Tottakai miehes puolelta varmasti tulee negatiivista palautetta, mutta se on monesti elämässä että se ei oo se asia mistä sanotaan vaan miten sanotaan. Ja jos se menee tuohon kyttäämiseen ja niskaan huohottamiseen, sun ei todellakaan sitä tarvitse kestää. Se on eri asia kytätä selän takana et millon toinen mokaa, kuin että tukee toista ja on siinä rinnalla.

12

Hehe, Voittaja tuntuu aika kaukaiselta olotilalta :slight_smile: yritin vaihtaa nimimerkkiä mutta en saanut sitä vaihettua ku ei tapahtunu mitään vaikka yritin klikkailla siitä nimimerkin kohalta :astonished: Ehkäpä en kuitenkaan niin luuseri sitten ole :smiley: L kuulostaa ihan hyvältä :mrgreen:

memento Ite ajattelen sen niin että jos en kerro niin oon syvemmässä suossa noitten kuukausierien kanssa, koska niihin uppoo iso osa palkasta, sit parin vk päästä ei olekkaan kauppaan yms. rahaa ja pakko nostaa ne takasin ettei mies ihmettele mihi rahat on hävinny :blush:

Oon kans nyt nostanu sen verran päätäni että tulee mitä tulee niin en aijo sylkykupiksi ryhtyä, jos hän ei kestä silmissään minua enään tämän takia, niin en kai voi muuta kuin lähteä talosta ja yrittää pärjätä yksin sitten. Pelkään vaan että jos ero tulee, en pysty lopettamaan pelejä ja ajan itteäni vaan pahempaan suohon. Tunnen itseni jo nyt niin yksinäiseksi ja vihaan sitä tunnetta ehkä kaikista eniten…
Miten sit jossain pienessä yksiössä-kaksiossa, kun olen joka toinen viikko ihan yksin, kun lapsi on isällään niin mitäköhän mahtaisin sitten tehä? ja kuinka yksinäinen sitten olisin? Pelkään yksinäisyyttä :cry:

13

Niin ja piti vielä sanoa et oon tänäänkin käyny moneen otteeseen vaan lukemassa noi teidän tekstit uudelleen ja uudelleen,niiku hakemassa vähän voimaa lisää, kiitos <3

14

Kirjoitan tänne taas syntisen myöhään. Olen ollut sitkeän flunssan kourissa, ja yritän pärjäillä töiden ja arjen välillä siitä huolimatta. Viime yönä heräsin kirjoittamaan yskäkohtauksen jälkeen ja pokerin_ja_ruletin vastaus ei jälkikäteen luettuna ollut ollenkaan huono vaan ihan ok.

On todella vaikeata kirjoittaa muusta kuin omakohtaisesti koetuista ja prosessoiduista asioista. Minullahan nettipelit sitten jäivät totaalisesti, mutta velkasummakin on tuo sinun melkein kertaa kymmenen.

Suruttaren syyllistämisleiri oli kyllä niin hyvin sanottu - ihanasti kerroit Surutar, ja sait minutkin nauramaan. Kerron kuitenkin omakohtaisesti vähän. Sain itse ns “auervaaran” seurakseni 2013 vuoden lopussa… liian kipeä asia, jota en ehkä julkisesti kuitenkaan pura, mutta siis häntä ei yhtään haitannut kun vetelin siellä nettikasinoilla voittoja, koska hänhän sai siitä itsekin rahaa ja keksi kaikkia kunnostuskohteita talossani - joka ehkä pian joutuu vasaran alle. Hän kyllä sitten luikerreltuaan tänne harrasti juuri sitä henkistä väkivaltaa.

Sain siihen avun ihan terveyskeskuksen psykologin kanssa käydessäni asioita läpi, mutta olihan se sellainen luuserifiilis kaiken kaikkiaan - ero oli välttämätön, mutta pahin oli jo tapahtunut ja viimeiset ajat siitä 2015 syksystä tämän vuoden kevääseen asti oli sitä epätoivoista räpeltelyä jonkin voiton toivossa.

Tarvitset pysähtymisen. Heitän arviona, että teillä on vielä varmaan päiväkoti/eskari-ikäinen lapsi, ja ruuhkavuodet. Sinun kannattaa ottaa yhteyttä paikalliseen terveyskeskukseen - saat sitä keskusteluapua ja ohjeita, ja kannattaa siis laittaa nyt heti ne pelit poikki totaalisesti, millä keinolla hyvänsä : vanhempasi tai läheinen ystäväsi, joka sinulla on luotettava esimerkiksi pankkitunnusten tai luottokorttien osalta, tai sitten teet itse pankissa rajat.

Näiden kertomiesi parisuhteenvääristymien takia en lähtisi kertomaan miehellesi yhtään mitään. Jos se, mitä kirjoitit on totta, niin sinun miehesi on ollut kontrolloiva ja paha kohtaasi. Toisaalta kerroit aiemmin, että olette molemmat toisianne kohtaan samanlaiset - tai luin sen niin, eli riidat ovat pahat, mutta onko siinä kaksi vai yksi, joka nujertaa toista eli sinua. Minä sinun asemassani nyt lähtisin sen terveyskeskuksen kautta hakemaan keskusteluapua ( voi olla myös parisuhdeneuvonta) ja lisäksi mieheltäsi salaa hoitoa peliongelmaan eli pyrkimään esimerkiksi a-klinikkaan.

Pelit siis seis, ja keskusteluapua jonkin ulkopuolisen asiantuntijan avulla. Rahallisesti tilanteesi ei ole paha, mutta henkinen jaksamisesi on rajoilla. Tarvitset ehdottomasti apua siihen, ettei tilanne pahene.

15

Ja se oleellisin neuvo on sinulle: järjestelylaina, mutta ensimmäiseksi peliongelma on saatava hoidettua pois. Ettei käy kuten minulle = velkaa velan päälle. Patistan sinua edelleen ottamaan sen avun, jonka saat kunnalliselta puolelta. Näissä velka-asioissa toimin itse typerästi, koska häpesin tilannetta.

Memento sinä myös hoidat itsesi. Kirjoitit todella viisaasti, kauniisti ja pohtien. Älä mene niin syvälle suohon kuin me vanhat jäärät täällä.

16

Moi L (en minäkään tykkää sanasta luuseri) En ole avioeron puolestapuhuja, mutta tuo teidän touhu kuulostaa jo siltä, että siinä kaikki voittavat, mikäli ero tulee. Onko pahasti sanottu? Olenko oikeassa jos väitän, että teidän huonot välit varmasti vaikuttavt negatiivisella tavalla teidän lapseen. Joskus (kenties monesti) ero on lapsillekin se oikein ratkaisu. Itsekin olen eronnut, mutta meidän eroon ei liittynyt minun pelaamiseen. Päätös oli yhteinen, ja se tehtiin sen takia,
ettei haluttu että lapset tässä joutuu asumaan todella huonossa ilmapiirissä.

Tuo kuulostaa hyvältä. Ymmärrän, että pelkäät, ettet pysty lopettamaan pelit. Mutta toisaalta se voi myös olla se ns. potku perseelle, jonka sinä tarvitset, että pääset peleistä. Surutar kirjoitti hyvän pointin:

On hyvinkin mahdollista, että elämän laatu paranee niin paljon, että tulet huomaamaan, ettet tarvitsekaan pelejä. Älä pelkää yksin jäämistä. Tulee mikä tulee, kaikki varmasti järjestyy. Kunhan lopetat pelaamisen, se on tässä se tärkein asia. :exclamation:

17

Uskon että pelit on nyt ohi minun osaltani, tai ainaki teen kaikkeni että on. Ne jopa kuvottaa minua. Tiiän että varmaan se pelipiru siellä kuiskuttelee korvaan jossakin kohtaa kun tästä asiat rupee johonki suuntaan kulkeutumaan. Mutta lupaan teille että teen kaikkeni etten pelaa. :slight_smile:

Viimesin riita meillä oli viime sunnuntaina. minä olin herätessä heti pahalla päällä, se on sitä nykyään kun silmät saa auki muistaa heti ne velat, ja ahdistus rupee puristaa rintakehää… Siinä varmaan sit sen varjolla miehelle tiuskin jostain ihan typerästä mitä en edes muista, ja siinä kuuntelin huutoa ja haukkumista hetken ennen kun lähdin töihin. Onneksi on 20 min. työmatka että kerkee siinä ajellessa kokoamaan itsensä. Sieltä kyllä sit tuli viestiä missä pyydettiin anteeksi ja nyt tämä viikko mennyt hyvin ja seesteisesti, hän on yleensä aina riidan jälkeen niin mielinkielin mua kohtaan ja kauhean avulias jne kunnes rupee taas kiristymään ja kierre on valmis… Hän on joskus sanonut epäsuorasti että hän ei voi sietää eroperheitä. Siitä kai selittyis tuo yllämainittu käytös.

Mietin tässä juur että yksikään ystäväni ei ole koskaan nähny mun itkevän. Olen pienestä asti oppinu sulkemaan kaikki kuoreeni ja pitämään omat huolet ja ongelmat omana asiana kun ei viitsi ketään niillä vaivata. Nyt kun oikein mietin, miehellekkin avasin haarniskani varmaan vasta yli vuoden seurustelun jälkeen… Ja nyt viimeset 3 vuotta se on pysyny taas tiukasti kiinni… Tämä paikka on ensimmäinen mihin puran itsestäni yhtään mitään. Ehkä mun on nyt ruvettava kasvamaan tästä ulos pikkuhiljaa… tai sit tämä on vaan jotai 30 kriisiä… hehe…

Tossa kesällä hain yhdistelylainaa rahalaitoksen kautta ja sainkin tarjouksen mylenderiltä, en saanut mitään lainaa tililleni, vaan ne maksoi kaikki mun puolesta mikä oli tosi hyvä. Pari erää olen jo maksanut heille ja huomasin että 325 eurosta menee satanen korkoihin :open_mouth: :open_mouth: :open_mouth:

Mut tilanne siis nyt tämä:
Mylender n.5700
S-pankki luotto n.3800
Suomilimiitti 1725
+korot :frowning:
Sit tietysti asuntolainan lyhennykset+muut laskut enne noiden lyhennyksiä.

jos en olisi jatkanut enään pelaamista ton yhistelylainan jälkeen, ei olisi tota s-pankkia ja suomilimiittä maksettavana.
Hitto että kyrsii. :imp:

18

Moi
Tuossa edellisiä vastauksia lukiessani mä edelleen liputan kertomisen vuoksi :neutral_face: :neutral_face: syynä on puhtaasti se että tiedän Omasta kokemuksesta mitä se aiheuttaa, mä oon viimeiset n.3 vuotta ollut masentunut,mikään ei oo kiinnostanut,mistään ei oo saanut mitään järkevää otetta, parisuhde kärsi ihan helvetisti kun olin kiukkuinen/ärtyisä/poissaoleva, mä uskon että sä tiedät tasan tarkkaan mitä tarkoitan. Se on kyllä totta etä jos miehesi alistaa sua raha-asioilla ja koittaa hyväkskäyttää tilannetta kannattaa miettiä että kannattaako ottaa siittä lisätaakkaa…keskustelkaa asioista rauhallisesti ja omassa rauhassa, todennäköisesti miehesi on myös ollut ärtyisä ja kiukkuinen mistä syystä riidat ovat isoja koska Sinä et ole oma itsesi…velkasummasta varmasti myös selviät koska se on vielä maksettavissa hyvällä talous-suunnittelulla,

19

L kannattaa luoda Omapeluuriin tunnukset, siellä on Tehostartti muutokseen-ryhmä alkamassa 11.10., tänään vielä 4 paikkaa auki. Hyvää pohdintaa kahden ryhmänohjaajan kanssa. Olen itse viime kuussa alkaneessa ryhmässä.

20

Mä kans suosittelen hakemaan apua joka suunnasta mistä vaan sitä on tarjolla. Suruttaren molemmat viestit on täyttä asiaa, ja muiden viesteissä on hyviä pointteja. Sun parisuhde kuulostaa kyllä hieman siltä etten tiedä olisiko ero oikeastaan edes millään lailla huono asia. Sori. Henk koht oon sitä mieltä että fyysinen pahoinpitely ei ole missään tilanteessa hyväksyttyä (been there…). Mut toikin on vaikea juttu, se kun ei yleensä ala heti, vaan pikkuhiljaa ja sitä jotenkin turtuu tilanteeseen ja syyllistää myös itseänsä ajatellen jotenkin kieroutuneesti että sen olisi jollain tasolla jopa “ansainnut”. Mut tää on ehkä väärä foorumi ton aiheen selvittämiseen… Pelaamisen lopettaminen tilanteessa missä koko muukin elämä on solmussa, on todella iso haaste. Niihin pitää yrittää kaikkiin löytää joku ratkaisu, koska kaikki epävarmuus elämässä ruokkii myös pelipirua. Ja kuten surutar sanoi, mikäli miehesi saa megaraivarin tilanteen kertomisesta, niin suurella todennäköisyydellä pakenet sitäkin peleihin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Joka tapauksessa haluan lähettää sulle voimia pelaamattomuuteen ja muidenkin asioiden selvittämiseen elämässäsi <3