Ehkä tavattukin, ei voi tietää lizzy… Kyllä mä luulen. Tai paremminkin tiedän. Siis että me ollaan ainakin tällä kertaa täällä vain tän yhden kerran. Hyvää jatkumoo, kyllä kannattaa jatkaa lizzy !! 
— Edit: Mun aikavyöhykkeet lähti liitoon, lipsuivat jostain syystä taaksepäin, älä siis säädä omiasi… oli ne eilen ok, noh ei se ny haittaa, vähän lyhkäsemmän ajan säilyy tekstit matkalla arkistoon. 
Voi 7kymppi, luulin sinun jo kadonneen tyystin!
Ehkä et enää lue tätä, mutta pakko on laittaa tänne heipat ja tsemppiterveiset matkallesi. 
Kaikkea hyvää, vaali sisäistä kauneuttasi, rakasta itseäsi ja kirjoittele, vaikka et tänne, niin päiväkirjaan.
Silloin kun minä tänne plinkkiin tupsahdin, niin sinun ketjusi oli yksi antoisimmista eikä vähiten omintakeisen tyylin vuoksi, mutta ehdottomasti myös sisällöllisesti.
KA, täs mää oon Basilica, pölähin JUST ovesta responsaamaan mesitsiisi, kun sua ei löytynyt vappuna tyystiin mistään ja tuumin samoin. Sisäisesti tai ulkoisesti ei alko kiehdo ja kuten itse kirjoitit taaemmin omissa aatelmissasi, on hyvä miettiä koko se tapahtumien kulku aivan loppuun asti, kun/jos ja kun tulee muka janotus ja hölmö tuumaustuokio -mä voin ottaa-, niin pääsee hyvin helposti siihen tilaan pääkopassaan, mihin päätyisi fyysisestikin + nyt se vasta kipiää ottaiskin, kun on eri tavalla satsannu ja ladannut ja panostanut kaiken, mitä vaan sielun rievusta ja lahopäästä on irronnut tähän rojektiin, joka on melkosen iso, valtava se on, kun sitä tässä matkalla on tutkinut. Muutos, jota ei voinut syssyllä tajuta tai ihan vieläkään ja kyllä joutuu monet näkemyksetkin uusiksi kelaamaan, kun värit paletissa vaihtuu ja tossut jaloissa vie eri tenholla. Moni asia onkin näköjään toisin, hah. Mä enää ei-ihan-teininä jaksa myöskään loputtomiin alottaa, lopettaa, venkoilla, vääntelehtiä, kipuilla, toistaa vianetsintäkaavion väärää reittiä ja tehdä elämästä niin helvetin vaikeeta. That is shit and this is it now.
Vetoapuna myös kaveri, joka koko ajan toivon mukaan pysyy mua ajallisesti edellä ja tapeltu viunaa vastaan tahoillamme koko elossaoloaikamme. Plinkin vaikutus ei ole kadonnut, vaikka harventaakin käyttöä. Seurataan tarvittaessa, käytetään sellaisenaan ilman suodattimia, palataan ja jatketaan ja pidetään ittestämme huolta ja vastatsemitoivotukset matkalle ja kyllä tää onnistuu, kun jaksaa tummemmatkin varjot kiertää välillä ihan läheltä.
Heippa vaan 1970, hauska aina nähdä “vanhan tutun” kirjoittavan, vaikka uudetkin nimimerkit ovat hyvä juttu!
Joup, myös hauska kuulla ja havaita, miten suuuuuren harppauksen oot ottanut sieltä viime vuoden puolelta. Samaa tahtia tästä kesään, josse vaan alkaa… Ittevarmuus ja palanssointi löytyneet. So Nice.
Aina sitä ei edes itse tiedosta, kuinka iso muutos onkaan tapahtunut. Siksi onkin aina hyvä, kun joku muu sen huomioi.
Juurikin just näin ja hapuilua, hamua, haaleeta haperoa kaikki on alussa aina, vaan kun jaksaa, niin se palkitseepi.
1970
Minulla on myös toinen sairaus, nimeltään välilevynpullistuma niskassa, alkoholismin lisäksi. Oletko tietoinen mistä nuo selkäsi kivut voivat johtua? Itse olen jonkun verran löytänyt ja jakanut tietoutta niskavaivaisten vertaistukifoorumilla. Tsemppiä täältä, tiedän että kahden sairauden kanssa on kovat taistelut. Tänään kävin lääkärissä hakemassa pari puudutuspiikkiä hartiaseudun lihaksistoon.
Moro ja tervehys aiheesta mainiosta runeh. Kaikki säteilee kaikkeen. Noita särkyjä ollut pitemmän aikaa tarkemmin mietittyäni ehkä kasarilta asti ja syksyllä -10 fysioterapeutti antoi elvyttäviä toimintaohjeita ja totesi, että notkobäkki ja se mulla ollut kyllä aina ja ei toi painokaan syynä pelkästään ole ollut, vaikia tietää, tulee ja menee säryt ja jumittaa ja sitten on taas ihan okei. -08 syksyllä 15 ammattihierojakäyntiä auttoi niskahartiaseudun jomotukseen ja ohimo-silmäsärkyyn ja pääsin irtautumaan särkylääkkeistä, jotka oli myös ongelmana, eikä niistä mitään hyötyy sinänsä ollut, sotkin vaan koktailiani sillä konstein ja rankempii opiaatteja en ala vetämään, kun saattais niihin mieltyä, jos siihen ees tilaisuus tulisi. Oon saattanu simppelisti repii liikaa kahvakuulaa talvella ja palelluttanu itteeni lenkeillä ja kesäisin kämppä on pöytätuulettimien suurhermokeskus, se vetoisuus ei-hyvä, mutta aivan välttämätön ilman kiertämisen takii, joten siinähän niitä syitä ja lievää ikärasitusta ja huono ergonomia ja varmaan vaikee rentoutua oikein kunnolla, perusjähmeyttä, takakireyttä, jota ei pysty antipingottamaan. Nivelet ja rustot rytisee rajusti, kun oikein pyörittelee ja kulumaa on niskaruodossa, sen mä ihan tunnen. Koskaan kunnolla tutkittu. Pari murtumaa ollut, ei ne jääneet vaivaamaan kuitenkaan.
Viunallahan noita on puuduttanu ennen ja nyt huomaa paremmin, että ovat oireet ja kolotukset moninaiset olleet jemmassa pitkän aikaa, vaan nyt kokeilen pitää hieman taukoa kaikesta, tuumaustaukoa ittestä vaikiampi toteuttaa. Täs sellasii murheita kauheita ole, uskon tän olevan jonkin sortin psykosomaattista kipulointia, talvella jäällä pomppas 50 kg hurtta poikittain syliin ja sekin vaikutti… kaikenlaista harmia pientä. Kaikki vuosien aikana tulleet muistamattomatkin iskut jääneet neulatyynyyn ja polvet myös kuluneet matkalla tällä. Aikanaan jorannut ja potkinut ploosua enemmänkin. Ammattilaiseksi esteenä vain kaksi syytä: vasen ja oikea koipi. [edit: “hieman taukoa kaikesta” = breikkiä fyysisestä reenistä, meinasin suomeksi sanottuna tarkemmin]
Täytyy kuulostella roppaansa ja jos oikein vaikeeksi menee niin läpivalaistava koko ruumis tai eloshan tää keho vielä on. Patologiselle vielä matkaa. Hermoon se käy aika ajoin, vaatii paneutumista tarkempaa, se kun ei aina ole niin yhdestä tekijästä kiinni paremmin voiminen ylipäätään niin pään sisäisesti kuin ropallisestikin. Tällä torsolla ja raajoilla pitäis joka päivään kammeta kii ja toimia viksusti. Futista ei enää pelailla tai mustaa lätkitä about koskaan.
Toi toisen silmän tilannekin on rappeuttavaa ja kyllähän rajut vuodet ja ikä terveestikin eläen jälkensä jättää + tekijät, joihin ei vaan voi vaikuttaa. Onkin uusi tilanne, jos mies raitistuu ihan käsiin ja alkaa kramppaamaan muuten, ei sekään herkkuva ole, vaan tyynesti on kateltava eteenpäin.
Voimia ja jaksamisia runeh fyysiikan kans ja raitista kevättä !!
No siinä on lekurilla hyvät lähtökohdat kun tuon lataset tiskiin!
Tuo kuluma niskassa voi olla kaiken pahan alku ja juuri! Käy ihmeessä magneettikuvassa kun jakselet.
Kiitos tsempeistä! Raitista kevättä myös sinulle
Moro. Tää mun elämä ei ole aina se mun juttu. Tjoo, sain viestin huolintatädiltä, jossa mainitsi: “Kuulin, ettei sejase ollut sun juttusi, tuu tänne puljuun klo sillo, ni katellaan blahblah” Olin itteasias menos huomen mana aamusel siihen juttuun, mutta en meekkään. Mikskö, koska loukkaannuin, kun multa ei kysytty, eikä soitettu, eikä vastattu mun soittoon ja reagoitu ees textariini-että näinkö nää asiat kuulopuheiden pohjalta luulopäätelmällä täällä-siellä hoidetaan potilas-asiakasta kuulematta vastoin kirjallista lupausta ja toisekseen se antoi mulle helpomman tien jättää rojekti nro I väliin kokonaan, onko se jos mikä laiskuutta tai alkoholistista kiukuttelua tai arkuutta ja asian kesken jättämistä, kun oisin vaan voinut ladata matkakorttini ja alottaa alokaskurssi-askartelupakertelupajalla, vaikka siellä ei oiskaan ollut ihan mulle zoppelia “juttua” ja hommoo-touhuu. Toinen alan ihminen kertoi ohi, kun jäin ilman syytä infon jälkeen muitten häipättyä päivittämään menneitä vuosia ja nykytilannetta, sillä hän jelppas mua eräässä hankkeessa vuosii sitten.
Mitäs tää tänne kuuluu ? Noh totesin vaan, että aika jahkaamista ja huopaaamista on vieläkin mun eteneminen, jos se ees sitä on ja nää vuodet on nakertaneet sitä intoa tai halua mihinkään ryhtyä, kun ei ole tosi pakkoa tai puuttuu sisäinen kipinä ja palo ja vimma tehdä ja puuhastella jotain. Mielekkyys on oikee termi ja sana.
Tosi-miesten hommiin vaan: Haudan kaivajaksi, eläin -ja lääkefirman koepupuksi, patologisen osaston kroppa-assistentiksi ja kovapanosammuntojen ihmismaaliksi.
Kuolemaa aattelen joka päivä. Huolimati ehkä kirjoittamistyylistäni en ole mikään positiivisen joogaamisen puolestapunnertaja, vaan funtsin delaamista ahkeraan ja sitä mielekkyyttä jatkuvasti ja oon analyyttisenä analysoijana (aa) toiminut näin varmaan teinistä asti ja ehkä jäänytkin siinä samoille leveleille. Liturginen black on fyysinen värini ja sieluni heijastupinta. I´m in the black - can´t see or be seen.
“Sometimes I feel like… I don´t know - Sometimes I feel like checking out - I WANNA GET IT WRONG - CAN´T ALWAYS BE STRONG - AND LOVE - IT WON´T BE LONG”
Just kuulin biisin reidiosta ja siinä ne sanat vaan on olleet kohallaan vuodesta -91.
Oon tällä kertaa ollut plinkin äärillä enemmän, enkä vieraantunut siitä-tästä ja seurannut kirjotuksia ja tunnekuohuja ja haparointii ja hienoo ilmasuu ja kerrontaa. Jos oisin vaikka nyt tällä kokemuksella päihteistä 19 v tai 24 v nuori ja tietäisin sen minkä tiedän, tekisinkö toisin. Tuskin. Mun alkoholiaddiktioni on ollut niin vahva, että ei mikään asia tai kukaan ihminen siihen ole pystynyt kajoomaan, menemään kiilaksi hermomyrkyn ja kitalakeni väliin.
Silti tiedän mielestäni, miten homman pitää edetä. 1. Täytyy miettiä missä menee ja mitä haluaa ja jos haluaa jatkaa kuten on elänyt siitä vaan ja jos haluaa muutosta, on dokaaminen totally finito. 2. Kaikki keinot käyttöön ja apupyörät alle, armollisuutta itseään kohtaan, valheen tappaminen, addikti-ihmisten eliminointi ympäriltä, elämäntaparemppa, johon saa apuja kun ottaa asiakseen sitä hakea ja haluaa niin.
3. Valmista ei tule koskaan, mutta normiolon tavoitteleminen on kannustavaa.
Noin lyhykäisyydessään suurinpiirtein ja jos ei onnistukkaan, niin ehkä kuula lentää ens kerralla paremmin tai laitetaan vaikka rautakanki nilikkoihin tai jotain muuta keinoa tai takas pääsee kyllä heti ja ei täällä oo pakko munkaan olla, jos ei kiinnosta laiffi tää. Ohjeistukseni ei tarkoita, että itse oisin juuri tuolla kaavalla onnistunut, onpa vaan monista syistä tänne asti viime kesästä päässyt kastumatta, kun ei ole sitä välttämättömintä pakkoa ollut ryypätä, vaan jättänyt humalat-rapulat osaltani väliin…
Sen väittämän ymmärrän, että jos on juomatonta nestettä vielä jäljellä, kannattaa ne kaadella naamariin vaan, jos ei se alcomaholin täysrankka todellisuus ole vielä valjennut kaikessa karmeudessaan ja tehollaan ja tuhonnut fysiikka-kemiaa tai aikaan saanut pysyvää brain damagea tai muita mukavia pikku fibo-fibraattoriolioita, jotka pärskivät kehossasi kuin lauma vilustuneita lapamatoja tai iilimatoja janoisia inhaita.
Meen lekurille originaalisti tsekkauttamaan bäkkiä. Nyt katotaankin kolesterolin vuosilukemat samaan hintaan ja sokeri ois hyvä vilasta. Luulin rytmihäiriöiden talttuneen, ne palasivatkin, mutta erkaantuivat taas ja onneksi, en kaipaa niitä takas.
Parhaan suullisen diagnoosin oon saanut ex-omalääkäriltäni, jonka luona ramppasin vuosia milloin mistäkin mokailutopikkisyystä ja murtumista ja hermovaurioista yms: “Suurin osa vaivoistasi johtuu alkoholista”. Viisi sanaa ja totuus, joka ei pala missään. Mä selitin sitä-tätä-ku on noin-näin päläpölä ja: “Mikäs siihen auttaa??” Kolme sanaa ja potilaalle siirretty vastuu ja tajuuminen tilastaan: “Joo, lopettaminen”.
Huhtikuulla oli äääribläkki yö, todellinen iso jytky, joka ei mennyt pois oppositioon. Sattui kohuvaaliyölle, muttei sillä oo mitään helvetin poliittista tarkotusta, paitsi hlökohtainen päihdepoliittinen grilli. Mua alko pahnoille mentyä oikein saatanasti viinaharhautelmat kiusata ja kela pyöri tuntikaupalla ja ei unta ja samaa kiehnäsi vaan: “Hae kymmenen keissiä ööliä nesteeltä fillarilla ja laita ne kylmäkeltsuun ja hae viinaa ja lantrinkia ja hoida koira kaverin vanhemmille hoitoon ja ala juomaan ja vedä kaikki rahat ja kisko lääkecocktailit lopuksi, niin pääset tästä vitun paskasta eroon, eikä tartte enää kelata näitä turhia miksi oon ja mitä kaikkee paskaa tää on” eikä kela lopu ja lopulta ikäänkuin suostuin, että näin teen aamulla ja nukahdin viimein.
Amusel ei mitään. Tein kuin aina, koirailin ja se yöllinen helvetti oli mennyttä. En kirjoittanut tästä tännekään mitään, kun en ollut varma mitä tän uudenlaisen jutun kanssa tekisi. Sitten se pirulainen tuli uudelleen mun yöhön rellestämään pari kertaa, mutta laimeempana, vaan vaarallisena kyllä ja haitallisena. Mä tunnistan sen ja se on vieläkin elossa oleva juomahaluinen ajatusryöpsähdys. Oonko sittenkään dokannut määräni täyteen… Mielestäni kyllä, mihinkään juomisen aloittamistoimiin en ruvennut ensinkään-vaan sitä negaatiopaatosta tuli myös päiväsaikaan, ne mä vaan kävin läpi ja kevään aikana oon tullut varmemmaksi, että en niihin miinoihin polkase vai oonko.
Ekan vuoden haluun alcotonta aikaa nähdä-kokea, mutta mitä sen jälkeen… nii-i, ei voi tietää, mutta tuskin nyt tartteekaan ja tää vjitun touko on hyvä-hyvä vaihtumassa alta pois, aina ollut hermoherkkää aikaa mulle ja huonoja tapahtunut. 2011 ón toisin, näin on.
Koskako loppuu himotus ja onko raitis elämä parempaa ja vapauttaako totuus ja ilo tosiaankinko ilman viunaa tosiasia ja minäkinkö oon vaivan arvoinen ja pidetään asiat simppeleinä niin varmaankin vastaus on, että kyllä varmaan joo ja on ja alkotonta eloa vaan niin paljon ku paikat vaan kestää ja pystyy kerrallaan ottamaan, jepjoup. Sen verran sanon vaan, notta kyllä hieman ja enemmänkin helpotti tää skriivaaminen tänne ja nyt ja tänään, kiitoksii ja jaksellaan.
Kesää tulevaa kaikille !!!
Huh huh, sulla on rankkaa aikaa ollut itsesi kanssa. Itse myös painin päivittäin ongelman kanssa, että mitäs jos hakis pullon kossua ja menis kannon päälle istuskelee ja lopettais tän kelaamisen. Mutta aina saan ajatuksen loppumaan kun ajattelen sitä seuraavaa päivää, tutinaa ja hermoilua. Taas pitäisi ruveta roudaamaan kaljoja ja puteleita repussa kotiin ja ruveta täyspäiväisesti ajattelemaan ja toimimaan viinan käskystä. Rahaakin saisi varmasti menemään mukavasti. Kaikki tämä pienikin hyvä olo olisi poissa ja voi helvetti en pysty edes kuvittelemaan sitä morkkista ja unettomia hikoilu öitä!
Itse olen saanut huippu fiiliksiä rullaluistelusta. Myös syöminen on tärkeää. Paljon mielummin laitan six-packin hinnan vaikka mäkkiin (joka pvä) , kukin laittaa mihin ravinteliin tahansa, mutta minulle se nautinto minkä siitä hampurilaisesta ja kolasta saa, on palkitsevampaa kuin juominen.
Tsemppiä ja muista liikkua/syödä!
–Juu Runeh-- Kyllä sillä asian ihan loppuun ja läpi-puhki-aattelulla synkeempikin mieliteko jää tekemättä. Liikkuminen tulee luonnostaan, kun “terapiakoira” hoitaa, hoitanu jo vuosii sen puolen eli oli pakkasta, sadetta, tsunamia, sotatila tai maailmanlopun ennuste tai ei ni mennään arjet pyhät ja uintikausi kohta kolme vekkaa putkeen, mä lasken, hurtta ui. Syönti säntillistä, uni sekoa, nää vaihtelee, kuten elämään kaiketi kuuluukin vuorottelut ja lasis mehuu ja kivennäiswodaa vaan. Noi rajummat devil-painostukset ovat olleet sellasii kertaluonteisia moukarointeja ja niistäkin oppii naatiskelemaan, vaikka ovatkin melko rasittavia, vaan harvassa esiintyvää monsterilajia tätä nykyä.
Tiedätkö yhtään mikä aiheuttaa unettomuutesi?
Käy lääkäriltä hakemassa nukahtamislääkitys jos et nuku ollenkaan.
Njää ei aihetta ja nukun ollenkin, ajoittain syyllisyys ja epäkohdat monikkaat pään sisäiset vaikeuttavat syväcoomaunta. Hyvä omatunto on paras päänalus tai muuta tollaista, pehmeet aivot, uniprobleemos on ihan kivaa lajia versus päihderiippuvuus, joka sekin on otettu kaikes vakavuudessaan ekan kerran leikkauspöydälle tutkittavaksi tosi mielellä viime heinäkuussa ja toimeen tartuttu, härkää kasseista ja mä nukun tukkina kuin mystinen metsätyökone kun todella väsyttää ja ny iltalenkautus vetinen ja sori mun kellonajat on toispuoleiset, vaan pianhan on syksy ja valon määrä vähentyy lähiviikkoina. Päin uutta aikajaksoa
´
Tervehdys 7kymppi.
En ala selittämään, että kyllä se siitä iloksi muuttuu. Elämässä on tuskaa ja jotkut päällämme olevat pilvet eivät välttämättä liikahda, kuin nanomillimetrin elämämme aikana. Omaa synkkää pilveäni olen alkanut katselemaan, niin pitkälle olen päässyt… 
Siis ihan vain katselemaan, että tuollainen ja se tuntuu tuolta, vähän kuin ulkopuolelta. En yritä tehdä sille mitään, sen menee aikojaan jos on mennäkseen. Ja jos nyt kuitenkin käy niin että se ei paljoakaan liikahda, niin minä voin vain valita sen että millä silmällä sitä katselen.
Hyväksyvästi, siihen pyrin.
Voimia polullesi 7kymppi ja lämpöisiä ajatuksia. Ole jatkossakin kovana niiden riivajien kanssa, jos ilmestyvät uniasi kiusaamaan.
Vai niin foo, samoin jakseluja ja erittäin totta Basilica ja vastavoimia sinne tai siis myötävoimia ja jees ei siinä kirjoittelus ole juuri muuta erikoista, ku antaa lasauttaa vaan fiiliksiään omanlaisiaan tulemaan siitä näppikseltä ja siltä miten mikin tuntuu ja jos tuntuu miltään tai tuntuuko enää missään. On hyvä ja terveellistä puhaltaa niitä paakkujaan ulkoilmaan ja pölläyttää sitä kompostiaan aika ajoin, joka päivä monta kertaa tai ainakin kahdesti vuodessa tai kerran elämässä läpituulettaa. Hupaista, miten erilaisii luonteita on ja itsestäänkin löytää kaikenlaisia piirteitä unohtuneita.
Kainuulais-karjalais-sukujuurista pohjautuen ilmaisen itteeni aika ajoin enemmänkin, mutta toisaalta en hakeudu suurten massojen keskuuteen, elikkä osaan sujuvasti olla ihan hissukseen hiirenäkin tuolla liikenteessä, sehän on aina tilanteessa sen hetkinen into ja puhina ja millasii ihmisii tapaa ja monenlaista on ja niin pitääkin, eikä nää finskit kaikki mitään urpojurpottajii oo, vaan kiinnostuksen kohteet ja luonteet ne on ratkasevii usein, jos saa vaikka normipuhetta ilmoille ja usein itse teen aloitteen ja ymmärrän hissukkamaisuuttakin, kun olen käynyt läpi alkon aiheuttamat rankat paniikkihäiriöt ja sen sellaiset pelkotilat. Alkottomuus ne karkoitti ja usein alko niitä pään vaivoja aiheuttaa, todelliset mielenhäikät on aiheellista tutkituttaa asiantuntijalla.
Täs mikään vaikee vaihe ole itsellä erityisemmin, kertasin vaan tota huhtikuun yötä ja toista samanmoista toukona ja kun funtsin sitä enämpi, ni johan niitä syitä löytyy, kuten hihojen, päreiden käryyminen iltasella, jonka olotilan vein mukanani punkkaan eli suuttumus ja vjitutus sen härön synnytti mua kiusaamaan. Tulen joka kerta suuttuessani vihaseksi ja verenpaine ja syke nousee, vaan vähemmän ja harvemmin enää, johtuen ehkä karsiutuneista syistä tai iisimmästä mielestä. Putkityövuosina äkäsyys tuli kipeestä olosta, jonka dokaamalla ittelleen hankki. Smokin ohjeiden mukaan niitä härän sarvia kääntämään liikenteen jakajassa vastapäivään(kö)?? Onneksi on hyymöriä, sillä on jaksanut ja lajeja on useita, musta on okei ja synkkä, kun vaan ei ihan kaikki tosissaan ota tai meneekö se sit joskus överiksi, jaa-a, pitää tykönään sitä aateksia…
– Vielä siitä unen tarpeesta ihmisen. Kaikki tietää kuin se vaikuttaa päivään uuteen, kun on isompia vaikeuksia, mutta ittellä ne on jaksottaisia ja tässä oon oikeestaan aina suosinut ajan tuomaa palautumista, kuin jet lagista/jet-blackista konsanaan. Aika jeesaapi niin moneen asiaan, vaikka toistoa onkin tää hokemapokema.
Sellasii, kattellaan etiäpäin maailmaa ja ihan hyvin se menee ja omalla elopainollaan vieritään mäkiä alas ja seuraavaa lainetta surffataan sivuluisussa ilman turhia paiseita ja kahvataan vapaaseen tyyliin itteä ja roppaa kuunnellen ja kohta on hellettä hieksi asti jopa Suomeski. Nou hätä ja mukavaa jatkumoa joka suuntaan.
toimitus poistanee tuplaviestit
Darkness kirjoitti 29.5.2011 19:28:28
Hei nimimerkki -70
Usko selviytymiseesi on vahva ulospäinsuuntautuneisuutesi sekä ainutlaatuisen kykysi ilmaista itseäsi kirjallisesti johdosta. Monet varmasti ovat olleet ja jatkossa myös tulevat olemaan kiitollisia mahdollisuudesta keskustella kanssasi selvinpäin. Kuten jo tiedätkin, Sinulle on annettu ainutlaatuinen kyky kulkea kaltaistesi rinnalla, ethän tahdo jättää mahdollisuutta siihen enää koskaan käyttämättä? Sinua tarvitaan.