TsauMårå. Oh Man, Oon aika pihalla ku neibörin kujakatit tai menneen talven lumiukko, kun vieroittauduin päihdelinkistä maaliskuussa, joten en ole lukenut-kirjoittanut sen jälkeen mitään tänne, enkä näin ollen tiedä vallitsevasta päivän pólitiikasta EN HÖLÖKÄSEN PÖLÄYSTÄ !! Tjoo niin vain kävi, että jättäydyin pois, kun toisto ja kyllääntyminen aiheesta alko nyppii. Mitäköstä oon touhunnu: Niin siinä vain kävi, että sain itseni olemaan ilman viunaksia myös tämän kaksi kuukautta lisää ja jättämään dokaamisen muille, jotka sen paremmin handlaavat ja haluavat kaadella myrkkyjä kitalakeen ELI raittiina alcosta kohta-pian 10 kk ja vuosi näkyy jo tänne asti, oon aika hyvil fiiliksil enimmäkseen tästä tilanteesta ennen näkemättömästä ja olevasta kokemuksellisuudesta nyky hetkessä sen asian laidallisen suhteen, tjep.
Laiffihan menee: Hyvä jakso-huono jakso-tosi shittii-kohtuu jees-aivan vitun hyvä jakso-normii-huonoo-hyvä-menettelee och så vidare on and on and on on on, man. Samettisen mansikkakermasuklaata ja samettisilkkiplyyshiä, vain kauniita ja hymyileviä ihmisiä ympärillä ja aivan kaikki asiat menee juuri kuten haluat ja ympärillä olevat nyökyttelee ja ovat samaa mieltä ja tukevat-kannustavat-taputtavat ja kaikki hurraavat ja rahaa sataa taivaalta, on ikuinen auringonpaiste ja uni maittaa ja valveilla oleminen kuin wet dreamiä, this is aas good aaasss it gets, dude. Tjoopa. Sure honey.
Kun saavuttaa jotain henkistä mannaa itselleen, ei se muista niin erikoiselta tunnu. Tarviiko siihen ohimarssikomppanian, torvisoittokunnan ja hornettien ylilennon ?? Jåå tåttakai tai ei tartte, kun ne tulee joka tapauksessa kansan armeijamme vuosittaisissa voiton juhlissa kaikella rahvaalle muutenkin ja ilmaseksi. Otan mää yliväbän natsat ja Aerosmithin privaattikeikan ja semi-razzle-prizen vastaan shitin skriivaamisesta.
Mikäkö on sitten erikoista tai mainitsemisen arvoista raitistamisessa alcosta. Miljoonakax päivää. Se on. Entäpä omat tavoitteeni, keinoni ja itteni palkitteminen saavuttamattomaan maaliin tultaessa ?? Vastaus joka kohtaan sama: Jatkan suurin piirtein samalla kaavalla kuin viime kesänä aloitin ja talvella näpersin ja keväällä hiplaan-nyplään. Jotain lisäten-jotain exitoiden. Lopettajat jeesas meikää viime kesän lopulla suuresti ja sittemminkin. Tahdonkin kiittää. Kiitos kaikille tälle palstan tyngälle vaatimattomalle kirjoittaneilla vertaistuesta ja erityiskiitosmaininnat: Cricket, Smokki ja Basilica. Teidän kommenttinne auttoivat yli joittenkin vaiheiden vaikeiden ja tahmasten tuntemusten. 
On wappendaali ovella ja pitäiskö toivottaa sitä. Oon sitä tavan takaa huudellu sinne tänne. Täähän on tolkuttoman dokaamisen riemuvoittofestivaali, jengi vetää kaksin käsin wiunaa ja häslää ja sekoilee ja onko toi ees hauskaa ?? No eipä näin omasta mielestä ole. Kaipaanko känniä ?? Enpä pahemmin.
On kolme tunteita ja käytöstä ohjaavaa elementtiä tai voimakasta persoonaa: 1. Vanha heppu, joka kannustaa dokaamaan. “Ota huikka, äää se mtn haittaa, saat hyvät kännit ja unohat kaiken surkian. Ota ny, mieti kolmen viikon päästä-diili”. Toiminut, käytännössä todettu ja saa mitä tilaa. Yksi haittapuoli sisältää 1 000 huonoa asiaa: Tulee laskun paikka ja psykoosi perse eellä vastaan. Se saa olemaan ottamatta alcotusta ollenkaan. 2. Uudempi tyyppi, joka haluaa pitää tän nykyisen ja tän päiväisen olon kaikkine tylsyyksineen. Se tietää miten nopeesti kaiken saa sekasin ja kustua reisille aivan kaiken ja paluuta ei ehkä olisikaan enää tai woimii punnertaa ylös. Vois vaikka luovuttaa for good. Siis pidetään nykykurssi, se on helppoakin, kun on jo hyvät pohjat ekaa kertaa täs elämäs. 3. Twillight Zone Dude, joka potkii näitä edellisiä tai on niiden assistentti tai vaihtaa puolelta toiselle, kallistaa vaakaa ja heiluttaa paattia ja sotkee kuvioo tai ohjaa ajatuksen kulkua jos minne tahtoo, se on mixeri. Joo kyllä mä mietin juomista, mutta ei se vaan ole järkevää, se on niin nähty. Kiintiö täynnä moninkertaisesti, himo ei ylivoimaista, sellasta fyysistä pakkoa, kuten on ollut vuosia sitten.
Jokainen kirjoittamismomentti on vain sen hetkinen fiilispäivitys, täällä on ollut monenlaista päivää ja oloa. Tulee jatkoski olemaan, kun vaan pysyy hengis ja sydän ei pysähy ja elintoiminnot ovat vakaat ja vankat.
Nyt taian lyyä tän ketjuni nelosdivarista kuutospuulaakiin, syväupoksiin lahooman ja ruostumaan. Tää “Hukatun Vatupassin Ihmettely”, “Kadotetun Laiffin, jota en olisi halunnut elää” ja “Yhden JuomariUrpån Pähkäily” on täyttänyt paikkansa jo viime syksyllä oikeestaan-saattaa olla, että palailen tutkimaan palstaletta laajemmin tai sitten se jää taaemmaksi ja siirtyilen rynnimään etiäpäin. Kapakkiin en juoksentele, vaan järven rantaan otan suuntimet.
Mun kuntouttava puuhastelutoiminto etenee, vaan ei mitään sopimusta sitovaa vielä tehty. Kesäkuussa varmaankin tai sitä ennen, yksi info käytävä kuuntelemassa ja tutustumassa paikkaan C. Jossei oo natsaava, katotaan messiä D, josko se ois. Asuntoasiat auki, katto nykyinen pysyy toistaseksi. Toisen katto on usein toisen lattia, noin vertauksellisesti. Meitä on joka ainoaan liikennevälineeseen.
Koiraillu tällä viikolla aivan helvetisti, hyvii timmoja tullut, raitista ilmaa keuhkot täynnä ja kahvakuulaa tempoillu, minkä selkä kestää ja ootan sitä vesistökautta kyllä hyvin fiilarein ja suutun jo valmiiksi rikotuista potuista. Nuoriso. Ryhdistäykää ja samoin keski-ikäset hampparit.
Kun iskee huono kausi menttaalipuolella, se menee ohi ja tulee uusi huono kausi ja sekin menee ohi ja tulee parempia aikoja ja nekin vaihtuu ja pitäis tietenkin aatella hyvän ajan ollessa, että eletään nyt tätä ja ei funtsita liikaa kauan se kestää ja mitä häröjä tulee ja millon ja ei sellasta valmista tasasta elämää ole. Mä oon nyt ekan kerran kymmeniin vuosiin täysin alkottomana näin pitkällä ja voi sanoo, että eka kerta raittiutta ikinä. Täysin oma ratkaisu, jatkanko näin vai annanko mennä takaisin vanhaan. Tänään voin todeta, etten ole kaatamassa rämää elämääni seinäviemäriin ja enpä usko sitä ihan heti kohta tekevänikään. Ken näkee, se katsoo. Mun oikee lamppu on taas himmenemäs, joten öögalekuri tsekkaa sen pohjiaan myöten, jahka ajan saan tutkimukseen ja näen lukea minne mä vien silmäni. Tulehdus se vaan on, ei tartte juua siihenkään, enkä kuse enää itteeni silmään näissä päihdepoliittisissa jutskissa.
Elämä on vaan helpompaa ilman alkomahoolia. Siitä lähen ja siihen päädyn. En mä näitä teemoja silti haluu kelata loputtomiin, siksi etäisyyttä, distanssia sopivassa mittasuhteessa ja jotain muuta tilalle. Liian fiksut, nokkelat yliulotemuotoiset teemat ja voimisteluliikket kivuliaat yksinkertaiselle meitsille, päänupille ja jähmeelle ropalle vain saavat mielen lukkiutumaan ja kehon kramppaamaan + tutkapalikan tukan rajassa syyttä eestaas ramppaamaan.
Voiko päihdelinkissä mennä äärimmäiseen materiaalin liikakäyttöön ?? nöhjuu, alus luin sieltä täältä, sitten vedin jo 30:n sivun tarinaa ja tarttin uuden ja luin kaikki mitä sain sekasin ja aloin itte kirjoittamaan ja luin samaan aikaan ja aloin vähentelemään ja silleen joo ei kai siinä suurta riskii ole kuin päätyä riitelemään ehkä tai vahvistaa luku- ja kirjoitus-speediä ja saada aikaan hämmenystä tai ihastusta. Plussalle se menee, kun se toimii ja toisinpäin. Enimmäkseen kyllä ja ehkä ei sekä jonkin verran päinvastoin. Sekoomusta politiikkaa, dumarit ja korsut säestää.
Nää mulla sen kummosempia ole NY näihin hätiin. Ihmeitä pieniä sattuu ja tapahtuu. YHDEN asian oon oppinut ittestäni. Aina ollut oma pahin viholliseni, sen tiennyt. Pointti on niin yksinkertainen. Tartten aikaa, enkä loputtomia teorioita miten-miksi tai jossittelua. Siis kun on veemäinen jakso, joka vaikka kestää 10 päivää. Se menee ohi. Jos niitä alkaa olla vähemmän ja KUN niitä alkaa olla vähemmän, se palkitsee sinällään. Mitään valtaisan suurta ei tapahdu, mutta pienii juttuja, joihin voi ja saa olla tyytyväinen ja toimintakyky on parantunut sitten aikojen aiempien keväiden.
Juominen on niin iso kahle, että kyllä siitä irti pyristely palkitsee aivan varmasti ajan kanssa jokaisen ehkä hieman eri tavoin ja sanoin ilmaisten - se on varma. Aika on vakio ja ehkä olen kesäajassa 2011, ton toukokuun otan haasteena ja sit pian onkin kesä ja syksy ja puree halla tai on jo maan alla, pääsee jäälle ja käy se kyllä tälle päälle. ha haaaa. HA.
Jos juuri Sinä pohdit juuri nyt: Kantsiiko olla dokaamatta, voin sanoa: Ehdottomasti.
Se tuottaa tulosta vaikka sitten lievällä turboviiveellä.
Joka päivä uusi tunkio. Tän päiväinen ollut tonkimisen arvoinen. Tähän asti. Huomenna uus läjä pöyhittävänä.
KEWÄITÄ PÖÖÖÖ KAIKILLE ja jaksetaan - pärjätään, tsaumoro !!!
En voi kertoo, mitä hlö sanoi, kun on anonyymisuojaus lukittuna. 
Näen tuossa Pandassa paljon samaa, kuin minun Klonkussa. Jotain perin hellyyttävää, mutta niin petollista. Annappa pikkusormi, niin menee käden lisäksi kaikki muukin.
