Joup, olipa Karmiva RiivaajaKidutusYö. Ma sen silti jaksoin lapi, enkä reagoinut toivotusti. Sitäyhtä ja samaa tuuttas päähän puolen yön jälkeen, valmiiksi siloteltua plääniä pikakuljetuksella Helvettiin: 1. Mene ja osta kassillinen lonkeroo ja pakasta ne, toinen kassillinen purkki-survival-safkaa, 9 litraa kivennäiswodaa lantrinkii. 2. Hae alkosta korttelin päästä kaksi kassia wiunaa kahella huntilla. 3. Osta kymmenen (10) ceissii ööliä nesteeltä ja kylmetä ne patologisella keltsussa. 4. Ryhdy toimeen-ala kaataa-finííttóón asti.
Ei ollut tämä suunnittelu unta, jota sain kuitenkin sitten am ja vieläpä melko hauskaakin ja kun läpät silmiltä poistin, oli eka ajatus nevö mään toteuta tuota wiunadevilin ostoslistaa ja käyttöohjetta. Normi koiran uitatus ja mustaa ja tuttu kauppias kysy: “Miten menee?” Noh, mähän kerroin kaiken tän ketjun alusta asti lihatiskillä, vähän tiivistin, paalutin muutamiin lauseisiin: “Nojoo, välillä vaikeita öitä, mutta niitä riivajia tulee-menee, en anna niiden horjuttaa mua tekemään mitään tyhmää”. Hain mä ison säkin hurttanappulaa, roudaus jäiki sit siihen, ei tarvinnu mitään muuta.
Jokin on muuttunut, mikä ja minä(kö) tai en pysty heti tunnistamaan. Ehken ole liian vahva ja ylivarma uskossani alcottomuuteen ollut, synkistellyt tavallista enämpi ja yltiöpositiivisuus ei oo purassu tai vaan kyllästynyt tähän teemaan tai jotain ja vähän kaikkea mixaten. Muutoksen aikaa tai vaan kuumaa ilmaa, hellettä pukkaa. Nää tuntemus-sotkut säistä kii oo. Mitä teen, jos viime öinen valvotuspainajainen ja kidutusmörkö palaa?? Valvon sen läpi ja sammun ja herään vakiaikaan ja alotan päivän, niin tehny ennenkin ekan kerran huhtikuussa. Rasittavan puuduttavaa, mutta kulkee vain vierestä, kun en nouse kyytiin kylmään.
Päivät kiitää jotenkin kaikesta huolimati kuin spiidillä, ei semmosta jumittamista, paitsi mun pään sisällä ja onko sitäkään niiin hirveen paljon, joojaei.
Ny kohta lähiaikoina tsekkaan erään pleisin. Päätettävä oitis, oisko se “se mun juttu” ja valmis oon, valmiimmaksi en tästä enää näemmä tule.
Huonoo karmaa keskeneräsistä lässyttää, vaan pian se jutska kuitenkin selviää suuntaan tahi toiseen, tasan kaksi vaihtoehtoa ja paljon on etäisyyttä a-kiltapuuhasteluun, joka oli edellinen ansiokas pätkäurani, hah haa, mikä tsoukki. Oli siellä jotain hyvääkin, paikan vika ei ollut se, että mulla oli vielä vankka janotus iltaisin…
Näin tää menee, mullon ihan jees fiilis ny, kyllä se voikin heittää helvetin paljon saman vuorokauden sisään.
Ropellit, tuulettimet kämpäs jauhaa sähkölaskuu marsusta elefantin kokoseksi ja yleisnäkymä sitä kouluseiskaa, juomaton puolikesä-syksy-talvi-kevät ja tää kesä näyttää nyt menevän enimmäkseen oukei, vaikiat yät vain ottaa välillä ison huomion ja osan leijonan, ne on kokokuvassa vain sen 3,5 %-ykskköä ja ei ole persujen vika. Mutkaisen mielen temppuja, alkoholistisairaudesta toipilointia. Taaksepäin en lähde, mennyt ei kiinnosta siinä määrin kuin se vuosia kiinnosti-kiinni piti ketjuillaan kahlittuna kaltereissa, ketale, eteenpäin mieluiten ja jotain uutta saattaa löytyä. Pullea lompsa kadulta.
Spennaan tietenkin, mutta en sairaalloisesti, kuten ehkä 10 v ja jopa 5 v sitten. Kun katon tätä ajan kulua ja joittenkin asioiden sijoittumista viime kesältä, niin hyvin ne on ajoittuneet tai kyse on vaan sitä, että total full period alcotta tekee kuitenkin gutaa ja alkaa vaikuttamaan ja helpottaa perusolemista niinkin paljon, ettei sitä kaikkea huomaa itekkään.
Noh-Joo sellanen päivitys tänne, että muistaa joskus tällasta olleen tässä vaiheessa, alkukesällä 2011, josta tulossa tällä haavaa ja laastaria kovin erilainen kaikkiin edellisiin kymmeniin vertailtuna. Juhannusta ootan aivan maksa malttamattomana, hah.
Heivaan wiunadevilin vjittuun ja jatkan elo-oloa tätä, moro ja jaksamisii. Mulla on vahva käsitys, että huomenna on täysin uus pakasta tempastu päivä ja alkaa viides viikko järveilyä, diggailen.
