Onneksi olkoon. Mukava lukea, että asiat menee oikeaan suuntaan.
jollain luki raittiina ruumisarkkuun - se on lopputavoite, muttei lähtötasoni tai suora tavoitteeni tai pakkomielteeni vielä. siinä välillä vois katella ihan tolkuissaan maailmaa ja selvittää miten paljon ikänäkö heittää miestä mäkeen.
Ei kannata sitä arkkua vielä miettiä. Pääasia, että ensin saavuttaisi sen välietapin eli raittiuden.
^ niin no, eipä tää ihan uus juttu ole, ikäänkuin jotain tunnistamatonta, tuossa jo pari vuotta ehti olemaan 
sellane kiiltäväsilmäinen, otsa rypys, rystyset valkoisena ja naama ponnarilla jonkin uuden odottaminen ei tapahdu.
vaan jatkuu näkkileipäinen tavallisuus, normimittainen keskinkertaisuus, jonka sietämisessä olen entistä parempi.
Joo, samoin. En oo kaipaillu viiden päivän blackout:eja jatkettuna viikon kauhukrapulalla ja määräämättömän mittaisella morkkiksella. Lisää “tylsää” arkea, kiitos.
Mukava kuulla, että pamit on kanveesissa 
Tää tavallinen “tylsyys” on aivan mukavaa! Nuoremmilla tuppaa olemaan sellanen asenne, että täällähän eletään vain kerran ja siitä on revittävä prkle kaikki mahdollinen ja mahdoton irti heti, äkkiä, välittömästi.
Sano niille nuorille, että asiat menee ihan totaalisen paskasti tuollaisella asenteella. Mitä järkeä on kuluttaa itsensä lyhyessä ajassa paskaksi ja sitten itkeä täällä päihdelinkissä, kun niin tuli tehtyä.
Chisuhan laulaa, että kuolemaa kohti mennään jokaikinen… 
Niinhän se on ja sen muistaminen auttaa ymmärtämään elämän rajallisuuden… Jokainen päivä on lahja ja ainutlaatuinen, vaikka olis v*ttumainenkin… Asiat on tässä ja nyt ja haaveitaan ei kannat lykätä loputtomiin jonnekin hamaan tulevaisuuteen, vaan tehdä asioiden eteen joka päivä jotakin pientä vaikka… Että joka päivä ois joitakin kivoja hetkiä… 
Vaikkapa tuota vierihoitoa, kävelylenkki, hyvää musiikkia tai kirja… Että illalla olis jotain merkittävää + sarakkeeseenkin, eikä pelkkiä miinuksia.
Hyvä Mick että pääset pameista. Tuo korjausliike oli todennäköisesti erittäin hyvä päätös. Päihdeongelmaiselle päihteettömyys on paras hoitomuoto.
btw mulle muuten ihmissuhteissa raskainta on aina ollut alkuvaihe… siis tutustuminen ja siihen liittyvä epävarmuus ja toisen tulkitsemisen opettelu… huumori, sanavalinnat ym joiden merkitys avautuu vasta ajan kanssa, kun oppii tuntemaan paremmin… Olen ehkä tylsä, mutta musta on kivaa tietty tuttuus ja ennalta-arvattavuus… Toisen samat ilmeet ja tekemiset ja suhtautumistapa asioihin… Eli joillakin elämä tai parisuhde vaan sujuu paremmin, kun on sama tuttu ihminen siinä kaverina… Mulle olis kauhistus “vaihtaa” muutaman kuukauden välein. 
Ihan sama kuin heitettäis vähän väliä uuteen maahan ja kulttuuriin ummikkona ja sit miettis, että miten helvetissä täällä pitäs toimia… 
Hauskaa päivää sinne Manseen!
Hyvin lausuttu siellä elämästä, Heli ja sydis vahvisti. on kuitenkin välttämätöntä elää luonteensa mukaisesti ja tehdä oikeesti niitä virheitä elämässä. vastoin aikasempia lausuntoja olenkin virheellinen tyyppi.
myös nuoruus ja huimuus kuuluvat asiaan. me muokkaannumme tapaamiemme ihmisten kautta.
elämä on sitä miksi sen duunaa. vaikuttaa voi vain itseeensä. mikä ei oikeestaa pidäkään paikkansa.
välillinen vaikutus on suuri ja vanhempiaan ois hyvä päästä valkkaamaan jo siittiövaiheessa,
naapurit vaihtuu vain muuttamalla. itseensä kannattaa olla yhteyksissä ja rehellinen.
^ Asiaa, mariamme. samojen rutiinien kautta erilaiseen arkeen - kuuluu juuri tälle riville äsken keksimäni slogani.
epävarmuus hälvenee ajan kuluessa. ja mistä tunnen mä ystävän. en tiiä. jos vaikka kysyis ja puhuis asioista.
ja päivällä on pituutta, vaikkei se paljoa ajoittain eroa yöstä…
Aurinko nousee: 09.29
Aurinko laskee: 15.04
Päivän pituus: 5 h 35 min
^
Joo, se oli kertomus minusta siinä omassa kommentissani, mutta se pitää kaivaa sieltä rivien välistä. Itse juuri kulutin itseni loppuun nuorena ja nyt täällä masennan teitä itkuvirsiosastollani. Ja näköjään kulutan edelleen itseäni loppuun, kun jotakin on jäänyt jäljelle. Ehkä tuo viime maanantai jää pitkäksi aikaa viimeiseksi ryypiskelyksi.
Mihin sä 70kymppi katosit? Etkö sää jaksa leikkiä mun kanssa tota sanat-peliä. Meinaatko sä olla koko vkonlopun pois palstalla. Sä jäät taas sitten paitsi uskonsodasta sekä kannabisottelusta, helvetti miten sä voit elää ilman niitä?
Minä luulen, ja toivon, että hän on “rakkaudellisessa vierihoidossa”. 
Se on oikein sopiva asia viikonlopulle, palkitsevampaa kuin pelkkä nettisurffailu.
Vierihoito on aina hyväksi, vaikka siihen ei niin kauheasti rakkautta sisältyisikään. Mäkin harkitsisin asiaa, mikäli en olisi näin ruma, vanha, läksi, tyhmä ja laiska.
^ - ^^^ ~ jaanå, joskus määää oon, toisinaan sitten taas en - ja ilman elää voin mä myös huomisen,
koskaan en oo saanu tarpeekseni ja viime kerralla kävi taas niin ja matkaa teen mä sinne takaisin…
youtu.be/7T_rjQJxkQk - Best of Aerosmith (Grandes Exitos)
Mitä balanssille kuuluu? Entäs puutarhalle?
Mun flamingokukka jöpöttää reippaasti ja ylväästi hengissä (lehtien kärjissä ei ole onnenkaan ruskeita kohtia). Se on onneksi puolivarjoisan kasvi. Kastellut olen sen läpimäräksi vain ja ainoastaan kerran viikossa. Voi olla, että se selviää ensi vuoden puolelle hengissä. Silloin mä laitan sen isompaan ruukkuun ja lannoitan sitä kananpaskalla.
Viiraako suhteessa vai onko menossa suvantovaihe?
Eikös se kananpaska haise karseelle? 
Kah, tuorre kananp haisoopi vuan tää “briketti” -sonta ei tuoksu, kun laittaa sitä kerroksen sinne mullan sisälle ruukunvaihtovaiheessa. Kasvukautena voi sit liottaa niitä paskapillereitä veteen ja kastella sillä. Oma kusi ois tiätty hyvää vaan emmä viitti purkkiin pissiä.
~ okei, tyypit ~> kirvestä pöytään ja morjesta heilaa - gardenissa on vielä eloa, 16 kpl viherkasvia hengis.
flamingon kukkanen ei siedä suihkuttelua, tila on vähän sama kuin viunasta irtautunut tyyppi ei enää istu alepupis tai notku kaljajonos, yhtä tappavaa se on ja mieluiten käyn itse ateistina vaikka kirkossa ihalemas rakennuksia, nehän on komeita pytinkejä ja oisin halunnut olla albert speeri, kuten kaikki arkkitehdit hiljaa mielessään toivoo.
[size=150]OON HÄPI - AJOITTAIN[/size]
Sisäinen balanssi ja onnellisuus ovat aineettomia tunnetiloja, jotka muuttuvat jatkuvasti.
Hyväksymällä oman vajavaisuutensa voi päästä elämänsä aikana vielä täydeksi mulkuksi.
Muun jäädessä on mulla hallussa loppuvuodesta [size=200]2015[/size] rock, rauha, rakkaus ja radikaali raittius
Aamulenkki venähti alkamisajallaan myöhemmäksi ja satuin kuuntelemaan ylioppilas Sarasvuon helppoheikki-juttuja. Ne on hyvällä ulosannilla suollettuja teoreettisia pohdintoja, joita mielenkiinnolla keskenäni tarkastelen.
Olisi mainiota nähdä, qi jari itse pärjää kotioloissa ja suhteessaan sen hiihtäjäeukon kanssa, ehkä ihan hyvin. Tokkopa silti sanansaattajat tai julistajat ovat itse mitään viisasten kiveä taskuunsa maailman turuilta kääntäneet. On vaan paljon asioita, joista eri tarkoituksiin voi ottaa palasia, mutta mites tosi paikan tullessa, etsitäänkö mietelauseita jostain leikekirjasta ja haetaan sieltä vastauksia tukaliin tilanteisiin ?? Well, I think not.
ja ne tilanteet eivät todellakaan tule varoittaen tai viiveellä. Liekköpä se salaisuus, että ihmiset on erilaisia.
Siihen osittain perustuu elämän monimuotoisuus, on se jännää. ja aina emme tiedä kaiken tarkoitusta,
elämää ei pitäne ottaa liian hlökohtaisesti ja keskustan pysäköintiohjeet kannattaa lukea arki-iltana huolella.
Mä olen hyvin erilainen kuin mun kanssa ajoittain punkkaava nainen, silti koen suurta vetoa häneen ja tällasena tavallisena jörndonnerina ihailen hänen arkiälyään ja kurvaan sielunsa pihoilla mielelläni. Olin aikastas sekaisin syksyllä, jo pelkät univajeetkin nostivat promillelukemat törkeän juopumisen tasolle. Mä en oo mikään tsto-tyyppi tai tasainen nössöluonne ensinkään ja mun kanssa on aika vaikea tulla toimeen, siinä tosirakkaus seulotaan. Tämä taival ei ole ollut mutkatonta ja oma kokemattomuuteni on tullut julki ja se on vain hyväksyttävä. Opiskellessa toista voi oppia itsensäkin. Tiedän tämän kestävän, ikuisuuden se ottaa. Mut ikuisuuden kestoa tiedä mä en…
Balanssi on raahautunut kuudetta vuotta näitä kapeita polkuja ja onhan täs varmaan jotain tapahtunut sitten kesän 2010. Muutama tyyppi on tullut mukana, mutta ei näin pitkää stooria kukaan jaksa lukea, en itsekään, enää. Oisko jo aika päästää irti tästäkin. Plinkinkäyttöni on varsin pinnallista, mulla ei oo ollut koskaan mitään todellista sanottavaa. Palanssi sisältää enimmäkseen ennakko-asenteellista, provoavaa shittiä ja mouhosovinistista juntti-proosaa ja keskeneräistä tunajätettä, joka vain rönsyilee. Tämän hetkinen tilanne on silti kaikista paras, melkein.
Noh, pitänee olla armollinen ja kiltti itselleen, tällä prosessilla on ollut mulle suuri merkitys ja saamallani tuella.
Rakastan kirjoittamista ja pidän hyvän tekstin lukemisesta. vuoden vaihteesta alkaa taidemaailmaan tutustuminen. meikä on niin ROCK, että hankin juuri äsken museokortin, joka oikeuttaa pääsyn 200:aan pleisiin. oon aikamoine.
Joului vaa ja parempaa tulevaa vuotta [size=200]2016 !! hip hei !![/size]
youtu.be/A4F5_13N8Fw - oma sekoitus, musiikin sekakäyttäjän aamuannos
Noi Sarasvuon jutut on monesti olleet tosi mielenkiintoisia! Kaverilla on vain vähän pahaa taipumusta juurikin sortua sellaiseen julistamiseen ja monesti tullut mieleen että minkähän verran se Jari itse elää näiden prinsiippien mukaan vai onko se vaan kertomassa toisille miten kuuluu elää. Mutta ei kai siihen kannata takertua, vaan se asia mistä Jartsa puhuu on se mikä on tärkeää.
[size=150]Hyvää Joulun tienoota seiskakympille! [/size]
Tuhma sanailuketju odottaa joulutarinoita.