Voimia sinulle 1970!!! Väliaikaisesti retkahdus masentaa, mutta kuten sanoit, se oli vaan inhimillinen erehdys ja niistähän me kaikki ollaan tehty 
Itselleni viimeinen oli ehdottomasti välttämätön…
T. Lizzy 144. päivä menossa
Alkoholisteja löytyy varmaan joka lähtöön. Minulle se, että alkoi mennä liian hyvin, olikin menoa vaarallisille vesille. Toivottavasti opin siitä. Nyt jälkikäteen pohdittuna, jos tehdään syväsukellus, oli ehkä alitajuntaan taottu hokema: sinulla ei ole oikeutta voida hyvin 
. Retkahduksen jälkeen tuli niitä oikeita kurjia asioita putkeen, tiedä sitten pysyinkö sen vuoksi raittiina.
Nyt on asiat mallillaan, mutta ilo syntyykin erilaisista asioista - kuten että tytär syö eikä oksenna heti pois syömäänsä tai että maalasin purkinkansia maustepurkeiksi. Voin hyvin ja näihin oloihin ei kannata todellakaan ottaa huikkaa 
.
Hyvä että elämä alkaa voittaa. Roikotin mukana tuota syyllisyyttä kunnes se alkoi muistuttaa masokismia. Kannattaa heittää pois ja jatkaa tästä päivä kerrallaan selvin päin. Tsemppejä t. askel
edit. Ettei kellekään synny väärää käsitystä - raittiudestaan iloitsevat eivät ole mielestäni vaarassa retkahtaa. Jos pää on kunnossa, voi seilata yhtä hyvin myötä- kuin vastatuulessa.
Kiitos askel kun olet kertonut retkahtamisestasi avoimesti. Se on ainakin itselleni ollut hyödyllistä pohtia, että vaikka menisi miten hyvin, niin silti pitää olla skarppina oman sairautensa suhteen. Ja pitää oppia tunnistamaan se “viinapiru”/alkoholiaddiktio, jos se alkaa syöttään tietoisuuteeni jotain “mustaa mönjää”. Tällä hetkellä se on pysynyt poissa kuvioista, mutta arvatenkin hyökkäyksiä on vielä luvassa, toivottavasti ei, mutta Kannel on psyykkisesti todellakin valmistautunut. Ei minun muuriani tämä kaveri hevillä kaada, uskoisin 
Moro,
Tänään kävin tosi hottina ja sain raivarin periaatteessa tosi naurettavan syyn takia: kuumemittarin.
Alkoi vaikuttamaan, etteikö tän kokosesta kylästä sellasta löydy. Apoteekista of course.
Nyttemmin se vähän vaivaa, kun asiansa osaavat ammattilaiset, työväki saivat mut hermostumaan, mutta syyhän oli selvä: Meikä oli jo aiemmin heille hurjistunut ja muahan hävetti se aiempi todella typerä käytös. Tämmönen asia mulle valkeni tänään ja ikävä kyllä se möykkääminen johti siihen, että sain levättyä, mutta olihan se kakaramaista hermojen menetystä, nolottaa, I mean it, me evil. Varmaan joka ammattikunnassa on omat laajakaistapäät ja luonnenäkemyksiä tai kysehän on meikän ajoittaisesta hurjuudesta, joka on oikeestaan liioiteltua, kuten puheeni delaamisesta. En mä osaa tätä asiaa nyt määritellä, unta on aika vähän plakkarissa ja täytyy myöntää, että mä vihaan helteitä, vaan sekään ei liene kenenkään yhden ammattikunnan syy, kuten meteoriittiloogaajien. Toiset tykkää tyttäristä, toiset äideistä ja mä molemmista.
Tossa oon seurannut isojen lapsikatraiden ja perheiden touhuja, en käsitä miten ne etenkin mammat jaksaa sitä huushollirumbaa ja isät myös… Melkosta sirkusta ja huolehtimista miljoonista asioista, kun itte tunnu joskus jaksavan pitää huolta ees ittestään. Oisko se turtumista tai sitä elelee niin eri kuvioissa. Kaiketi.
Täytyy varmaan kysyä psykolta, kun en mä välillä tajuu tai tajunnut aiemmin tai välittänyt ymmärtää, miten perusvalinnat vaikuttaa pitkälläkin tähtäyksellä äärikantamattomiin.
Maybe I´m just a jealous guy tai nyt sellases vaihees, että tekis mieli olla pilaamatta lopullisesti omaa elämää ja se taitaa onnistua vain, jos mä vähitellen fixaan pari asiaa, kuten tänään. Tämmöstä, mä oon kirjoittanut aika lailla viime aikoina tai periaatteessa koko ajan ittelleni, on se auttanut, sellanenkin neuvo, kun on myös saanut puhuttua, niin jeesaahan se, kuten plinkkaus.
Alan päästä palanssoitumaan. Pärjätään. Todella kuivaa, alcotta.
Dont worry 
Samoin olen minäkin ihmetellyt tuota perhe-elämän “onnea”. Ei ole mun juttu, ei. Kai sitä on niin mukavuudenhaluinen si
Moro,
Niin perheen onni tai perheettömän onnetar, miten siis kukin kokee mielekkääksi.
Taidan olla nero, kun yleensä luen tai perehdyn vaikkapa käyttöohjeisiin tottakai vasta kun ollaan vikas eräs ja saadaan turpiin oikein rajusti wiunaattorilta. Jos jne ja kun ois vaan ottanut ihan oikean Vaarini ainoan tärkeän ohjeen kuuleviin korviin ja tajunnut: “Ei elämää kannata heittää hukkaan”. Äää mitä se tarkottaa.
Noh nyt on paremmalla puolella siis tää pojanpoikansa jutskat kuitenkin ja hän on myös toivon mukaan.
Edistystä pitäisi tuleman joka päivä ja yö, kun ei mene holisti sinne baarin puolelle.
No se ei ole mun juttu, nyt se on vain pari-300 juttua, jotka menee jo yli hilseen puolelle.
Tottakai on hyvät tsäänssit, ettei ihan vielä tartte hornata hurttaa naapurin tontin puolelle.
Nyt mä taisin vihdoin viimeisenä kuten saattaa olla hiffata oikean hoitamisrytmityksen alcottomalle puolelle.
Mua ei kauheesti oo viimekään aikoina kiinnostanut uutiset, koskapa niin se vain on, että samat asiat toistuu, jonkin verran oon nähnyt juurikin niitä rankempia uutimia, vaan nyt eksyin pahasti aihioista tuonne huolelle.
Me lopettajat–täällä on hyviä kertomuksia ja tarinoita ja enpä ois tajunnut kuin pitkälle kuitenkin pääsi, kun halusi perehtymällä ja lukemalla ja tuskinpa mikään on mahdotonta kenellekkään jatkossakaan…
Tsemiä ja evästykseni on mukavissa helteissä, kun mikään ei riitä: Karvalakki + turkki plus vielä kunnon saunotus päälle.
Tsemiä joka suuntaan.
Iltaa,
Onpa kiva lukea, kun alkaa jo tulla hymiöitä peliin. Kuulostaa naiivilta, mutta retkahduksesta oppii, jos haluaa. Muuten retkahtaa pian uudelleen, alkoholismi on kova sairaus. Kuulostaa siltä, että sinulla lähtee homma oikeaan suuntaan (jos tässä nyt olen mikäkin neuvomaan 
). Joskus tarvitsee uusintamatsin alkoholin kanssa, että jakeluun menee kunnolla kuka voittaa aina pelin. Jospa se meillä molemmilla olisi nyt viimeinen.
Hyvä juttu, että koiratoverisi pysyy myös vielä näillä laitumilla. Perheellinen tai perheetön, tämän alkoholismin suhteen ongelmat ja myös tie raittiuteen on sama. Onni on siitä jännä asia, ettei se synny ulkoisista olosuhteista.
Surua ja murheita tulee tasaisesti sekä perheettömille että perheellisille, no ehkä vähän enemmän huolta meille äideille, mutta kaipa tuo luonnonjärjestys aiheuttaa sen.
Viisas vaari sinulla. Ei heitetä elämäämme hukkaan. Raitista huomista tasapuolisesti kaikille
Jåå…
Nyt anteeksi ruåttini multa alkaa hajota pää toden teolla.
Fuckin´comin´crazy toden teolla, kun ei voi puhua kenenkään kanssa.
Miljoona eri vaihtoehtoa kelannu 100 donaa kertaa, eikä tää kupoli löydä ratkasua.
En nuku-syömiset jååpa jåå n I SEE SEVEN TOWERS, BUT I ONLY SEE ONE WAY OUT !!!
Saatanan bentsot, eikä nää so called pläänit toimi. Vituttaa ja kävin kävelemäs ton puolikuolleen raadon kans 2 am, enkä viittinyt soittaa eräälle kaverille, kun en tiedä mikä on toisen kondis ja noi vitun kadut ehkä vaihtuu vaan eipä nimet ja ihan sama miten päin… perkeleen torin laitamaan kävin istumaan ja muka hakemaan ratkasua. todella joo, ja mä olen TODELLA KYLLÄSTYNYT ALOITTAMAAN NOLLASTA, kuten alus mainittin joskus tän ketjun alus viime vuoden kesällä. kaikki pätee edelleen, eikä mulla ole sellasta fyysistä tukiverkkoa, että mä voisin lähtee hoitamaan asioita, joita on niiiiin helvetisti ja vieres doggi delaa…
Pettymykset on aina mulla mukana ja mä vihaan tätä saatanan läävää, jota kutsutaan elämäksi.
Mä olen aina tiennyt, etten mä elä vanhaksi, eikä kiinnostakaan ja tää saatanan päässä pyörivä keskustelu ei ota loppuakseen… Tekis mennä vetää hengiltä useita henkiä ja kun mua on yritetty tappaa, murhata niin helvetin monta kertaa, niin mitä jos tulisitte on vieläkin saatanan helppo keikka: ovi on auki ja aika on anytime ja 20 donaa tais olla taskus, kohde valitaan, käydään tsekkaamas, kuvaamas, sisään klo 03.30 ja joo rytinää prkl ja natsat lisääntyy, helpotetaan otan vain ysimillisen raidan ja toisen jätän pöydälle.
epäbalanssi tulee ja tää vitun etsiskely riitti mulle for ever, jeshaye… kiiitos. Mick -70
Huomenta,
Kuulostat tosi itsetuhoiselta. Lähde hakemaan apua, että saat tuon univajeen ja itsetuhoiselta vaikuttavan olotilan korjattua. Vaikka päivystyksen kautta hoitoon. Pliis, ei kannata jäädä noihin oloihin. Tarvitset konkreettista apua.
t. askel
Toivottavasti, Mick, et ole jo ehtinyt tehdä itsellesi jotain! Nyt päivystykseen ja nopeasti, sydäntä riipii kun sanot ettei sinulla ole ketään jolle puhua eikä täältäkään voi mitenkään auttaa. Yksinäisyys, unettomuus ja ahdistus on niin hirvittävä yhdistelmä. Otathan yhteyttä hoitopaikkaan…
Lizzy
Huomenia Askel
Itsetuhosuutta sun muita fiiliksiä rankkoja… lähti tää amus käyntiin ja vähän paremmin tai joten kuten.
Vähän unta ja tunti askeleita ulkosalla.
Olen mä aika hukkases ja harhailen kaiketi tänkin keskiwekan…
Yleensä mä osaan ilmasta asiani, vaan nyt oon vetässy itteni jotenkin takaumppariin, en tiedä…
Aamulla toivois, että olis ilta ja illalla toistepäin. no good.
Samantekevää se lienee tai jotain. Täs on niin -vetisti asioita ja muuta blabla ikävyyksiä ollut pitkin
ison eloni, että alkaa hieman toistaa liikaa sitä itteään.
Tottakai kaikilla on jne – tää vaan on mitä on, täytyy tsekata tärkeysjärjestys ja kirjoittaa on pakko, mut
niin… ei se taida riittää ja bannia saattaa tulla, mut sekin lienee… en mä saa nyt mtn tolkkua mun omasta fiilistilasta, aika herkkää ja vihaista ja katkeraa ja jumittamista tää on fyysisestikin.
Mä en tunne itteeni nyt ollenkaan ittenäni… en sentään lähteny kaatamaan, se olis ollut se mun vika putkeni.
Niin mä funtsin–että se on sitten kyllä todella menoa. Kämppä vaihtumassa yms. en oo oikein tottunut kaduilla asumaan wainhaussina…
Thanks ja uusi päivä täs viinittömäs talos.
Tsemiä jatkoon kaikille, mä koitan parsia itteeni kokoon…
Hei Mick,
Vaikka tämä on vertaistukipalsta, tänne kirjoittavat ovat läppärinsä takana oikeita ihmisiä ja kun jollakin menee tosi huonosti, siitä huolestuu ja paljon 
. Hyvä kun vastasit. Et ole yksin tässä maailmassa. Mutta tarvitset apua ainakin tuohon nukkumiseesi ja muutenkin tukea ihan face to face. Onko sun mahdollista mennä joko A-klinikalle ja/tai päivystykseen? Kerro rehellisesti tämänhetkinen tilanteesi niin saat unilääkkeitä tai esim mirtatsapiinia nukkumiseen ja että toi syvä depis alkaa korjaantua. Toivottavasti olisi järkevä lekuri paikalla. Sinulla on nyt myös välittäjäaineet sekaisin päässä, se on ihan ymmärrettävää.
Etkö voisi saada pitää kämppääsi vai onko sulle luvattu uusi? Noin väsyneenä ei jaksa hoitaa tuollaisia asioita.
Älä ota tänään. Päivä kerrallaan, tai vaikka puoli päivää.
Virtuaalisesti voimaa täältä t. Askel
Moro,
A-klinikka ja omalääkärit ei auta, tiedän ne mestat ja tän tilanteen ja lääkeastiat on okei.
Sain mä nukuttuu, kun vetäsin kaikki ikkunat ja räppänät kiinni, ettei pääse lämpö karkaamaan ja tungin korvatulpat nenään ja kylmästi vaan menin vaakatasoon.
Kämppätilanne on siinä siirtymävaiheessa, joten varmaan se järjestyy, irtisanottu on ja ne muuttovalmistelut vaan on eessäpäin ja en ota tänään ja ihme ja kumma koira ottaa lungisti, näyttää voivan okei… still.
Joskus taitaa olla niin, että kun jeesinkiä tarttee todella paljon, sitä ei saa ja opposite.
Eilen illalla lenkillä multa kysyttiin muutamii kertoi mitä on sattunut ihan tuolla ulkona jossain ja mä vaan mutisin jotain, ei kiinnostanut jäädä ikäänkuin koko stooria tai palasiakaan kertaamaan, vaikka suulailenkin ajoittain enemmän.
Lievää paniikkia tuli silloin yöllä, ettei tosiaan tule mistään mitään, joka ei kuitenkaan ole se mun päämäärä ja
vielä noista lääkkeistä: bentsot on ja varmaan pysyy ehkä en voi tietää kuinka kauan ja määrät on mitä on…
Ei huikeita ja vähemmälläki pärjään, sydänoireiluille ei oikein myöskään maha mittään, kyllä mä tiiän riskit ja se on jokin huikea onnistuminen, kuten peipperit oikeeseen aikajärjestykseen, vaan onneksi on aikaa niitä siirrellä levottomasti ilman mitään järjestelmällisyyttä hikisestä käestä toiseen…
Jaksellaan ja ollaan kuulolla.
Luin viimeisen sivusi ja se sai aloittamaan tarinasi kokonaan alusta. (niin kivaa sitä on nyhjätä sisällä, näin hyvällä säällä). Toivon jaksamista. Se ei ole helppoa, mutta päivä kerrallaan.
Moro,
ja joo on very nice kyyhöttää himas ja välillä käydä tuulettautumas ulkoilmaskin jovain…
talvikuteetkin jo vaihtanu kevyempään mallistoon.
Stones: Dead flowers live -71
Siinä ne fiilikset tältä päivältä lyriikoiden osalta.
Moro ja jaksamisia tarvitaan.
Joo mä tiedän että näin ei saa sanoa, mutta arvostelun/bannien uhallakin: ole niin kiltti ja mene AA/NA:han. Käy edes viikko joka päivä/ilta. Et menetä mitään. Olet ajatuksissa!
Moro,
Another poison day´s ending, vaan eihän se vielä ohi ole ja ei niin karmee kuitenkaan… myrkyt puskee läpi ihon ja fingerit on tahmaset, shit, sitä varten on rättejä ja pyyhkeitä ja sain jopa tätä vanhaa kämppää remonttiin eli hieman siistin, ettei oo aivan antihygieeninen luukku…
Kukaan ei soittanut, kukaan ei vastannut – ok. Lähin AA on tästä kahden korttelin päässä ja toinen about saman verran vastasuuntaan. Mun ikänen kamu ehdotti ja kertoi käyneensä ja sanoi, että oli ihan jees.
Ainoo tekosyy?? minä. En mä usko, että paikalle meno jännittäis… Oon kai ollut riittinen aiemmin, että ne käynnit ovat olleet pakollista kuvioo hoidoissa.
Olen kelaillut tänään varsin hitaasti asioita ja meinasin jäädä jumittamaan ja iski lievä panikointi, mutta ihmisiähän liikentees vainen on ja olosuhteisiin nähden ok fiilis vai onko en oo kysynyt itteltäni.
Tosi monenlaista harrastajaa ehtii jo tunnissa näkemään, kun hiljaa laahustaa ja sain jopa puhuttua tänään, wau ja mua hämää kyllä melko reippaasti mun huono muisti ja se 1/3 heinäkuusta on kadonnut for good, ehkä ei niin bad thing.
Raivota ja huutaa ei oikeestaan tartte, kun ei vaan jaksa ja alan mää pikku hiljaa täältä palailemaan henkiin. Wointeja kaikille ja se perhanan “dead flowers” jäi ripiitille mun nuppiin – karisi tonne vanteen ulkopuolelle finally.
Huomenia plinkkiläiset,
Parta kasvaa tuhisten ootellessa, että kauppa aukeaa ja pääsee ostamaan… jotain järkevää.
No Sleeping at all… vaan koisin sittemmin ja oli mulla epämukava ajatusketjuvyyhti:
Tapahtuma-känni-hutilointi hoidossa-tulehdus-valtaisa itsesyytös-LAST NIGHT ON EARTH.
Oonko mä vetässy vahingos animalin mediciinit?? Jos ompi näin, niin mitä doggi on saanut??
Noh kyllä ne meni oikein päin ja ny vain toisella lääkitys ja takana tunnin lenkki ja eessä lepoa ja safkaa ja kyllä se siitä alkaa sujuu ja mikseipä… juuri saamani tiedotteen mukaan mulle on luvattu sikeää unta usvaisella päällä.
Palatakseni vuoden alcottomuuteen, tapahtui myös sellasia asioita, että jotkut tavat jäi pois. Niitä jaksa luetella. Tällä hetkellä aamu tuntuu kohtuu hyvältä. Joitain normiasioita hoidella, parran kaa näytän mustat lasit päässä lähinnä -jaa-a- jotkut vaihtavat jopa väylää ohikin kulkiessaan. Hormooni -ja muut dopamiinilevelit varmaan käyneet sonnan äässiä, mähän melkein liikutuin yöllä tuupissa jotain musaa ja
videoo funtsiessani. Tulvahteli muistoja ja sen sellaisia liikahduksia. Tulis turhan pitkä soittolista, mut pointti on… mikähä se lienee, don´t know.
No, jaksellaan omaan rauhalliseen tai vallattomaan tahtiin eloja juomattomia.
´
Moro.
Kaikesta rakkaasta näemmä joutuu luopumaan… ei tää näytä kovin hyvältä, vaan kun en voi tietää ja en usko god only knows - juttuihin ja HALT-syndroomaa pukkaa ja tilanne päällä tän viikon vahvasti…
RessaaRassaaRajusti ja asiat kyllä järjestyvät ja kyllä se menee okei ja hyvin ja ohi… blahbla…
Vittu jos mä nyt alan kiskomaan viunaa, niin se on todella menoa lopullisesti.
Jospa tässä ny koetellaan meikää kunnolla…
joopa—koko Aerosmithin tuotanto ja Faittareiden kuvaavat fiiliksiä… woi kiesus zentään.
Kyllä mä saan levättyä jne vaan nyt on hieman vaikeeta täällä päässä tätä witun palanssia.
almost fucking dead.