Nyt vasta meni jakeluun tuo sinun ketjusi otsikko - ei ole balanssi löytynyt täälläkään kuin hetkittäin. Unettomuus on h…n juttu, olin puoli kolme viime yönä vielä silmät kiinni täysin hereillä. Kahdeksaksi piti tyttö viedä sairaalaan joihinkin mittauksiin, olin ajaa kolarin promillen väsymyskännissä. Kotiin päästyäni kaaduin sänkyyn, suoraan tajuttomuuteen pariksi tunniksi.
Ehkäpä kaivan jostain ensi yöksi tuon mirtatsapiinin tai ketipinorin puolikkaan, olen vain seuraavan päivän ihan zombiena , mutta eniten kaipaan kunnon yöunta.
Järjestyy asiat, en tiedä miten, mutta ei siihen kannata ottaa. Tämäkin menee ohi.
Hei, mitenköhän täältä pystyisin virtuaalisesti lähettämään empatiaa ja jaksamista!
Ei se vuosi minnekään kadonnut, mitenkähän saisit samasta langan päästä kiinni? Ne paremmat olot ja kaikki sellainen, ne odottavat kyllä. Elämä ei korjaannu raittiina, mutta vielä vähemmän ryyppäämällä. Selvin päin on vähän helpompi käsitellä asioita.
Viinan himossa voi kärvistellä, mutta siihen ei kuole (paitsi tietysti jos fyysiset vieroitusoireet pukkaavat, sitten kiireesti katkolle ja apua hakemaan). Hetki kerrallaan, sillä se alkaa.
Itsesyytökset ja katumus sopivina annoksina saattavat auttaa putken katkaisussa, mutta eivät ne kamalasti auta. Rehellinen pitää tietenkin olla, itselleen erityisesti, mutta oikeasti: yritä enemmän katsoa eteenpäin, älä taaksepäin. Mitä nyt haluat, mitä huomenna? Aikaa myöten on sitten paremmin voimia käsitellä niitäkin asioita, jotka ehkä jotain hyvittämisen tapaista vaativat. Jossitella voi loputtomiin, mutta ei se mitään muuta.
Jeesh tänks kanssaplinkkaajat, sain juuuuuuuuuri oikeaaaaan aikaan puhelun ja pystyin vihdoin kertomaan kaiken ja THE ONLY ONE I TRUST IN THE WORLD auttoi ja nyt woimia askel ja ei voi kuin ihmetellä, mikä merkitys sattumalla on laiffissa. pakko mennä koisimaan, palataan ja ei-ei-ei tartte lähtee wiunottelemaan… Toipilointi jatkuu ja palanssin viritys
Mieli virkaantui, ku sai ihan luonnollista unta ja sit pienet varovaiset hitaanlaiset koirailut ulkomaastossa.
Väkisinkin tulee kiinnitettyä huomiota liikenteeseen ja nopeuksiin jned… Meikän mokailutopikki on aika karua dokumenttia, mutten ole niitä ruvennut kuitenkaan erikseen listailemaan.
Sotatoimialueella ulkomailla jossain on tullut riehuttua aivan helvetisti ja ajettu kännissä ja ikävä kyllä tilanteisiin ovat liittyneet ihan oikeet aseet… siitä sais novellin, mutta eipä taida olla ehkä nyt se pointti.
Aika monen sukupolven rattijuoppo olen ollut nuorempana. On tullut rutattu autoa ja ajettua taajamassa, motorbanalla ja vaikka missä aivan törkeitä lukemia tyyliin -pitää näyttää paljon kulkee- todella kreisiä.
Kerran ajoin yökerhosta tuhannen kännissä yöllä pakulla vastaantulevien kaistalle sammuneena rattiin ja oli vain tuurista tai en tiedä mikä siinä oli, ettei onneksi tullut ketään vastaan, kun paukuttelin hankeen 80/km.
Mut hinattiin sieltä veke ja matka jatkui vielä monta päivää kännissä… vaikka on kuinka kesähelteet, niin mulle tulee vieläkin kylmän väreet, jos…Monta elämää olisi mennyt täysin päreiksi.
Ihme kyllä tässä maassa edelleen toisen ihmisen tappamisesta känniautolla “saa” jopa naurettavat muutama kk ja ehkä jopa ei käytännössä mitään.
Kun mä olin 2jotain v lähi-idässä niin mitähän helvettiä mä teen natsoilla, kun mä menetin monta hyvää ystävää… sain hyvän syyn vetää häppää sotilaalliseen tyyliin monta vuotta, en siis ole ollut sota-alalla ns ammattisolttuna.
Jossittelu o turhaa. Tämä elämä jatkukoon. Rupes tekstiki jo hyppimään. Hajookohan tekniikka. Wointeja
7kymppi,
melkoista jännäriä olet viimeaikoina laittanut tulemaan. nytköhän jo vähän helpottaisi. Toivon sinulle nyt unta ihan ensimmäiseksi. Hengessä mukana, tosin hengitystä välillä pidätellen, B.
Juu, pari ok puheluu tuli soitettuu ihan ite ja suunniteltuu tulevia, vaikkei sais liikaa ahnehtia I know. Mä oikein ootan, että pääsen keittiön ihanaan lämpöön oikein kunnolla hikoilemaan, häsläämään-sähläämään, vaan tavoite on olla tärisemättömin handuin. Se on niin hirveetä jo pelkästään vaikkei tekis kerrassaan mitään… Eteises oottaa tolkuton määrä tyhjiäwiunaputeleita vanhas tonkiämpäris ja nehän lentää kaatikselle asti, kun ovesta ma ulos astun. Kyllä, helpottaa, kun muistaa taas todellisuuden ja pyrkii siinä elämään.
Palaillaan, ei polteta näppejämme etyylimyrkkytynnyrin valheellisessa lämmössä…
Kas kummaa intuitio… koitin tavoittaa kamua, joka mun kans sinne lähtis… nää on ollut tosi rankkoja päiviä. Kentällä siis ihan oikealla kentällä juttelin naisen kans meille tapahtuneista asioista ja harvemmin meikää itkettää, nyt kyllä tirahti hieman ja kun vein ne kelen wiunahylsyt roskiin, niin sen sekunnilla tuli vapauttava, mutta osittain painostava kunnon rankkasadekuuro ja jäin keskelle pihaa satojen asuntojen ympäröimänä ottamaan sen paisumuksen vastaan pää takakenossa ja kädet lievästi levällään ja se olis varmaan näyttänyt hyvältä jossain julkaisussa oikeesta kuvakulmasta ja lööpillä: “Nyt Mick on jättänyt viinan!!” “Katso kuvat!!” “Mick tilittää!!”
woe wenäjä…
Parempi olla tavis, ettei tarttis rasvatonta piimää ostaessa pälyillä koko ajan hermona ympärilleen joo…
hyvä kausi toivon tai uskon ja ainakin tiedän johonkin uskovani.
Kaikkea ei voi selvittää yhtenä päivänä… pää tilttaa…
jatketaan, palaillaan, pärjäillään.
Saihan sitä unta viimein jonniin verran. Tuli kuitenkin turpoahdettuu pikkasen liikaa asianhoitoo yhelle päivälle ja se kostautui hirveellä häsläämisellä, paljon meni energiaa simppelimmän jutun hoitoon…
Hengis ollaan toistaseks ja ihan ilman vääriä korkkia auki vääntelemättä ompi mennyt.
Rojekti -pidä isäntä kuivilla, juomattomana, alcottomana ja koiraa juota kaikin keinoin- ja jälkimmäisessä onkin tarvittu kaiken sorttisia lantrinkeja kera kylmän veden.
Onneksi lopetin oman läträämiseni ajoissa, sillä vielä on mahdollista päästä kii niihin hyviin juttuihin, joita on tuloillaan tähän laiffiin.
Hyvä projekti sinulla menossa, uusi tiukka ote raittiudesta, siitä se lähtee. Parempaa on tulossa. Laajakulmaperspektiivi vain käyttöön, jokos sait sen potentiaalin kanssalähtijän AA:n? Yksinkin voi mennä katsastamaan paikan ja toisenkin.
Unet ne vois täälläkin päässä olla paremmat, mutta tämäkin parempi kuin nukahtaa huone keinuen.
Moro kanssaplinkkaajat ja kyllä vain, onhan täs vain eteenpäin nojauduttava. Paljon auttaa, kun saa tukkina yönsä koisia ja ei ollut rabulavisbilähanduja enää tänä amusena ja silleen lenkki maistui ja olo friskimpi, mutta kyllähän tää viikko, kuten edellä ehkä olette saaneet huomata ollut aivan purea helliä ja kyllä ne fiilikset oli ääri-epätoivoisia ja ne jälkimainingit hieman horjuttavat päässä vieläkin, mutta kokemukseni mukaan olo paranee hiljalleen ja kuulemaperimähuhuhevosmiestston mukaan tällä foorumilla osa on jopa raitistunut vallan kokonaan…
Mulla ja hurtalla yhteinen juomisongelma. Nyt taisin löytää sopivan lantrinkin koiraleelle: Kylmää wodaa+loraus rapsiöljyä ja toinen liraus rasvatonta piimää ja näitä aineosia hiljalleen muutellen päästäneen täysin vesilinjalle, jolla ite sen ekan viikon ollut. Alku se on sekin ja ei se tulevaisuus mua jännitä tai hermostuta, se pelottaa aivan tsaakelisti, vaan jospa vähitellen pienissä kilon erissä siitä liukenee ja paino ainakin putos ja aivan hurjasti, mutta paskaaks sellanen ketään kiinnostaa juueiketään. Massaa saa takas kyl for sure.
Koko heinäkuu oli aika rajuu aikaa, vuoristoradan ei niin kivaa kyytiä, vaan sanonpa sille goodbye ja elo tulkoon ja olkoon suosiollisempi.
Huomenta Mick! Hyvä lukea että elämäsi lähti taas noususuhdanteeseen (ja ilmeisesti koirakin toipuu?! hope so) En jaksa pelätä etukäteen milloin ne vaikeudet omalle kohdalle tosissaan iskevät, sitä kun ei tiedä itse pirukaan saati korkeammat voimat. Mukavaa sunnuntaita ja alkavaa viikkoa Yritetään nauttia/nautitaan elämästä ja muuttaa niitä asioita jotka ei miellytä sikäli kun ovat muutettavissa:D
Mikään niin varmaa ole, mutta toipuminen vaatii aikansa niin kaksi kuin nelijalkaisella, nelivedolla ei tartte ite ainakaan tänään konttailla pitkin mäkiä ja päin mäntyjä.
Emmä usko että se pelkääminen oikein auttaa - mun luonne ja se äkillinen tiukka paikka ja ehkäpä liiallinen varmuus tai jokin muu osatekijä sekotti sen sopan + liika suunnittelu ja “lievä tylsyys” ja yhden hetken huono päätös. Melkonen romahdustila. Wiuna on vaarallinen aine, liukastumisvaarahan on aina holistilla, täytyy vaan ne omanlaisensa kitkanestovälineet hankkia haltuun ja reenata.
Moro. Eka duunivuoro kesäkuun jälkeen takana ja täytyy myöntää, että aaaaiiivan siellä oman jaksamisen äärirajoilla mentiin… Niin paljon energiaa kului ittensä tarkkailemiseen ja siihen, ettei vaan sohi ketään terävillä veitsillä ja meneekö tämä nyt varmasti näin ja tuo kuuluu tuonne ja niin päin pois…
Kokiksi musta ei ole, Gordon Ramsey kun olis tullut siihen korvan juureen huutamaan naama punasena, niin aika veltoksi ois vetäny meikän ja varmaan en ois löytänyt ees exitiä koko talosta.
Mun oli aivan pakko pilkkoa ne tunnit aivan pieniksi osiksi, että jaksan ja pysyn koossa ja ees jotenkin pystyin hoitamaan omat hommani, jonka nimi on hyvin yksinkertainen, ääri yksinkertaista lyhytmatikkaa: Jos mä dokaan ton kuntouttavan pestini, niin tulevat asuntokuviot voi samantein unhoittaa. Siinä motivaattoria tarpeeksi.
Näkihän musta takuulla, että oon väsynyt ja happi on vähissä ja tärisyttää ja pikkasen on jäbällä sanatkin hukassa. Melko pitkä jälkimaininki, kun 12 pv:n rännistä on 8 vrk… Helpommalla pääsee, kun on fysiikkakemia kondiksessa. Se on ihan oikea ammattikeittiö, alana arvostan, en ole haaveillut sinne pyrkiväni, mutta esmes kun pääkokitar neuvoo mua jossain salaatin teossa, niin kyllähän se o very slouta meikän räpellys.
Paikkana edelleen mulle paras mahdollinen, joten suuntaviitat hamaan tulevaan ovat niin kuin pitääkin, vaikken aina näe kyömynokkaani pitemmälle. Ihmettelen vaan, miten mä onnistuin olemaan ton pätkän, sitä univelkaa on kyllä aika lailla kertynyt ja viime ns 0-viikkonen painaa punteissa ja hihoissa.
Bentsoja en napsinut hanskatakseni vaatimattoman pestini ja siihen täällä vellovaan ikuiseen lääkekeskusteluun mä en jaksa vaivautua lähteä mukaan, sitä väittelyä kun voi käydä aivan tolkun pois menoon asti, eikä se siitä muuksi muutu: on lääkevastaisuutta ja on myönteisyyttä ja elämän mittasta skabaa blabla, itse olen alcoton jätkä, jolla on laillinen pamirespa ja kyllä mulle eilen illalla tuli aivan karmeet viekkarit, kun niitä pudottelin myöhäsempään ajankohtaan.
Paras on koskaan alkaa niitä käyttämään, ettei päädy koukkuun on ainoa yleisneuvoni.
Joo sellasta ja olihan se hektistä tänään ja jatkuu huomenna. Nyt koisimaan. Lepoa ja safkaa tarvitsee ihminen. ELO-oloja hyviä ja parempia…
Moro, “Ihmisen nykyhetki on kuulemma kahdeksan sekunnin mittanen” totes aika rempseä lekuri ja määräsi mirtsoja “ei-elimelliseen unihäiriöön” ja ehkä oli jo aikakin ja alan kirjallisuusvinkkejä “Mielen taito”, “Älä huoli” ja huomenna bäkkii kuntouttamaan ja vertaistukee ohessa. Verenpaine oli parempi kuin kuolleella. Mä elän ja koitan hengitellä syvään ja muistaa puhaltaa se käytetty happi myös takaisin kiertoon.
Niin ja kuulemma se, että retkahtaa, voi olla jopa hyvä asia ja nyt pitää vaan miettiä asioita eteenpäin, eikä kiertää ajatuskehäneliös tai jotain ton suuntasta… hmm, täytyypä pohtia, joo on se oikea malli ja sapluuna.
