Hei
Kiitos kuulumisista. Kyllä, itseään pitää kannustaa ja kehua. Ei sitä kukaan muu tee. Kyllä asiat etenee, hetki hetkeltä! Kuten olet oivaltanutkin. Saatko nukuttua? Uni on tärkeätä jaksamisen kannalta.
Kyllä se antabus taisi oikeasti alkaa pari viikkoa sitten, sillä sen jälkeen on vihdoin alkanut tapahtua. Miehelle tarjottiin vuokrakolmiota viime viikon maanantaina ja nyt on muutto jo käynnissä. Kotona on käynyt kaksi kiinteistönvälittäjää viikon sisällä arvioimassa talon arvoa. Mies myy osuutensa minulle. Odotan, että talokaupat saadaan tehtyä lähiviikkoina. Uskomatonta, että ollaan tässä pisteessä. Oikeastaan asiat tapahtuvat nyt niin nopeasti, ettei oma pää meinaa pysyä perässä. Mutta olen hyvin helpottunut. Kummallista on se, että yhteisiä tavaroita jakaessa minusta ei ole tuntunut miltään. Ei miltään. Ehkä tämä on ollut niin tiukkaa aikaa, ettei surun tunteille ole vielä sijaa. Onhan yhteisen elämän päättyminen ja perheen hajoaminen tietenkin myös surullista. Mutta olen varmaan myös hyvin valmis tähän. Vaikuttaa siltä, että miehellekin tekee hyvää ottaa vastuu omasta elämästään. Voi olla, että hän pääsee oikeasti jaloilleen vielä. Toivon sitä hänelle kovasti. Mutta meidän yhteiselämämme on joka tapauksessa lopussa. En rakasta häntä enää.
Ja joo, olen nukkunut välillä vähän vaihtelevasti. Mutta pyysin työterveydestä elämäni ensimmäistä kertaa lääkettä nukkumiseen. Pystyn ottamaan sitä, jos meinaa tulla useamman huonon yön putki. Mutta enimmäkseen nukun onneksi hyvin ilmankin.
Toivotaan, että tämä hyvä vaihe nyt jatkuu ja käytännön asiat saadaan finaaliin. Sitten voin vihdoin kunnolla hengähtää.
Hienoa että etenee eteenpäin vauhdikkaasti nyt. Pusket nyt vaan niin pääset käytännön asioissa eteenpäin! Mies on onnessaan kun pääsee omilleen talorahojen kanssa ryyppäämään ihan itsekseen.
Ositus on tehty ja talo siirtyy lainoineen sen myötä minulle. Ensi viikolla maksan mieheni tästä ulos ja olen yksin velallinen. Mutta tässä vaiheessa ei mikään voi tätä enää peruuttaa, kun nimet on osituspaperissa. Mies sai muuton tehtyä ja on sen jälkeen ollut vaihtelevasti selvin päin. Välillä olen viesteistä päätellyt, että maistuu taas. Mutta nyt kun käytännön asiat on maalissa, ei minun tarvitse enää esittää mitään kuten olla tietämätön juomisesta tai kohdella toista silkkihansikkain. Olen vapaa elämään omaa elämääni, reagoimaan asioihin kuinka haluan ja pitämään lasten puolia.
Olen siis vapaa, selviydyin! Yllättävän nopeasti se meni, vaikka kyllähän vaikeita kuukausia oli monta. Ja vaikeaa aikaa ennen tätä kriisiä. Olen helpottunut ja olo on keventynyt, tyyni. Pystyn keskittymään lapsiin ja itselleni tärkeisiin asioihin. Minulla on tilaa olla minä. Jaksakaa kanssaihmiset taistella itsenne samaan paikkaan. Se on sen arvoista!
Mahtavaa. Ihana kuulla. Sinä teit sen.
Hei. Onnea uuteen elämään. Tarvitset voimia ja uskoa että kaikki järjestyy.
Mutta toisen ihmisen jättäminen tai jätetyksi tuleminen ei ole koskaan helppoa. Tulee takapakkia. Varsinkin jos toinen juo tms. Minun kokemus tällä hetkellä on että sain rauhan ex-puolison kanssa, viimeinkin, puolitoista vuotta on pahaa oloa ollut vaihtelevasti. Välillä kuvittelin meneväni takaisin ja kaikki muuttuu hyväksi. No onneksi en muuttanut takaisin.
Me tapailtiin tässä joku aika sitten ja ensin tuntui että ongelmat on ratkaistu, kaikki on hyvin. Onneksi en suostunut mihinkään läheiseen tekemiseen vaan ihan ystävänä tapailin ja kas kummaa parin viikon kuluttua jälleen samat ongelmat pulpahti pintaan ja jopa vielä vihaisemmalla äänellä sanottuna, siis hän on vihainen. Yritin hänelle puhua järkeä että viha ei auta ketään vaan pahentaa asioita. Muttei auttanut. Saatiin kuitenkin puhuttua asioista ja sovittua, kumpikin oli sitä mieltä, ettei meistä enää paria tule. Sepä olikin helpotus. Jotenkin tuntuu että vapauduin, ei enää jossittelua ja epävarmuuttaa. Ei vihaa eikä kaunaa minun puolelta, toiselle en voi mitään, mutta vaikutti että hänkin ymmärsi että meidän tarina on loppu.
Toivon seesteistä aikaa ja lepoa mielelle kaikille jotka kamppailee ero-asioiden kanssa.