Käännekohdassa, tukea kaivataan!

Kotikanava
1

Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa, rekisteröidyin palveluun juuri äsken. Minulla on päällä akuutti tilanne mieheni alkoholinkäyttöön liittyen. Olemme reilu nelikymppinen pariskunta, yhteisiä vuosia takana jo parikymmentä ja alaikäisiä lapsia kolme. Olen ollut vuosien saatossa mieheni alkoholin käytöstä ajoittain huolissani, mutta hän on skarpannut asiassa aina kun olen huomauttanut. Itsekin käytän alkoholia (tosin en ongelmallisesti), enkä ihan pienestä edes sano. Tulen kuitenkin itse alkoholistiperheestä, joten tuntasarveni ovat asian suhteen kehittyneet.

No, mieheni juominen on pahentunut hiljalleen parin vuoden aikana. Ensimmäiset vaaran merkit huomasin viime keväänä. Viikonloput menivät iltaisin juodessa ja päivisin tissutellessa. Arvelin myös, että hän juo välillä etätyöpäivien aikana. Kesällä olikin sitten ensimmäinen viikon putki kesäloman alkaessa. Se päättyi viinakramppiin. En tästä huolimatta tuolloin tajunnut tilanteen vakavuutta vaan halusin vain uskoa, että tämä on jotain ohimenevää. Syksyllä tuli lisää vaikeuksia ja lopulta työkaveri puuttui mieheni kuntoon töissä. Siitä tuli ensimmäinen hoitoonohjaus ja velvoite lähityöhön. Huokaisin helpotuksesta - nyt tämä varmasti muuttuu.

Välillä syksyn jälkeen oli raittiita kausia, välillä yritystä kohtuukäyttöön. Muutamia totaalisia retkahduksia tuli, muttei mitään pidempää. Maaliskuussa hän oli ollut humalassa työpaikalla ja tuli kotiin kaatokönnissä. Tuli uusi hoitoonohjaus ja viimeinkin asian todellinen myöntäminen. Mies aloitti käynnit päihdehoitajalla ja kertoi lähipiirilleen päihdeongelmasta. Ajattelin, että nyt tämä varmasti muuttuu.

Seurasi vajaan kahden kuukauden lähes selvä jakso. Sitten tissuttelua koko äitienpäiväviikonlopun. Mutta se päättyi kuitenkin siihen. Jaksoin toivoa. Ajattelin, että retkahdukset kuuluvat asiaan. Sitten viime viikolla alkoi kesäloma. Mies alkoi juomaan. Joi mm. autotallissa lukittautuneena sinne kahden päivän ajan. Ei ilmoittanut itsestään minulle tai lapsille koko sinä aikana mitään. Neljän päivän putken jälkeen anoppi sai houkuteltua meidät luokseen toiselle paikkakunnalle viime perjantaina. Lupasin ajaa perheen sinne, vaikken olisi jaksanut selviytyä tämän ongelman kanssa siellä. Anopilla oli kuitenkin vahva usko, että siellä putki päättyy. No, eipä päättynyt. Mies joi läpi viikonlopun. Tajusin hyvin helpottuneena, että voin jättää hänet sinne vanhempiensa hoiviin(!). Tulin lasten kanssa sunnuntaina kotiin. Tästä on siis nyt muutama päivä aikaa.

Ne muutamat päivät ovatkin olleet hyvin raskaat. Tässä kohtaa itselleni on tullut joku raja vastaan ja tunnen miestäni kohtaan pelkkää pettymystä ja vihaa. Anoppi on kauhistunut “jyrkkyydestäni” ja siitä, että hylkään nyt apua tarvitsevan miehen. Saan todella syyllistävää puhetta sieltä osakseni. Itse olen pisteessä, jossa pohdin ensimmäistä kertaa tosissani avioeroa. Olen myös vakaasti päättänyt, että minä en juomista enää mahdollista. Tämän anoppi siis kokee hylkäämisenä. Hain myös itselleni keskusteluapua työterveydestä. Kerään nyt voimia pysyä päätöksessäni, että meidän suhteemme on ainakin katkolla siihen saakka, kunnes mieheni on valmis hakeutumaan johonkin intensiivisempään kuntoutukseen. Enkä tiedä haluaisinko jatkaa, vaikka se toteutuisikin. En ole varma, valitsisinko elämää toipuvan alkoholistin kanssa. Niin pitkään olen elämässäni muita ihmisiä kannatellut, että nyt riittää. Tällä viikolla olen siis käynyt vihaisia keskusteluja anopin kanssa. Mies ei vastaa mihinkään viesteihin. Kerran puhuimme puhelimessa toissailtana. Hän oli humalassa, huomasin heti, vaikka hän tietenkin kielsi.

Akuuttina hyvin ikävänä asiana tässä on vielä se, että meillä on jo kauan sitten varattu koko perheen kesälomamatka tulossa ensi viikolla. Matkavaraus on minun nimissäni ja olen myös maksanut yksin koko matkan. Minulla on siis täysi mahdollisuus jättää mies sieltä pois. Ja niin haluankin tällä hetkellä tehdä. Pelkään, että kuitenkin hellyn, jos hän nyt on oikeasti saanut juomisen poikki ja pystyy käymään järkevää keskustelua. Lapset toivoisivat tietysti, että lähtisimme kaikki. Itse pelkään, että joko a) hän juo tai b) olen niin vihainen koko ajan, että matka menee pilalle.

Kiitos jos jaksoit lukea tämän pitkän kertomuksen. Kaipaan siis tukea tähän akuuttiin tilanteeseen, mutta myös ratkaisujen tekemiseen pidemmällä tähtäimellä. Tiedän, että ratkaisut ovat omiani. Mutta täältä voin saada vertaistukea.

2

Hei
Vaikea tilanne on. Anoppi tietty pikku poikansa puolia pitää että avioliitto säilyisi. Häpeä se nyt äidillekin on jos poika eroaa. No eikä!

Jokainen aikuinen vetää omat rajat ja kovana pitää joskus olla, ei naisten tehtävä holistia ole kannatella.

Kukapa ryyppäävää naista pitkään katsoisi. Kysypä mieheltäsi entä jos tilanne olisi toisin päin, mitä mies tekisi.

Ainut hyvä juttu on että töissä ovat asiaan tarttuneet ja se jatkuu varmasti loman jälkeen. Itse jättäisin miehen pois lomareissulta jos yhtään epäselvä tilanne

3

Kiitos tuesta. Kuulin, että alkoholistimieheni oli aloittanut lapsuudenkodissaan totaalisen mustamaalauskampanjan minua vastaan. Kaikki minun “syntini” kahdenkymmenen vuoden parisuhteen ajalta on kaivettu esiin ja kerrottu mm. puhelimessa minunkin äidilleni. Viestit minulle ovat täysin kypsymätöntä vittuilua. Ei sitten ollutkaan vaikea löytää voimia miehen matkan perumiseen. Lähden yksin lasten kanssa ja se olkoon alku minun uudelle elämälleni!

4

Ikävä kuulla tilanteestasi, paljon tuttua asiaa. Hyvä että olet lähtenyt hakemaan apua ja asettamaan rajoja. Sinulla on mahdollisuus pelastaa oma ja lastesi elämä.

On selvää, että kertomasi perusteella mies ei tule toipumaan ilman intensiivistä laitoshoitoa (eikä sekään tietenkään raitista ketään itsessään). Anopin omisi myös poikansa tilanne syytä ymmärtää. Tuollaista juomista ei saa poikki omin konstein eikä voimin. Minkään yhteistyön tai yhdessä olon ehdoksi hänen kanssaan voi asettaa hoitoon hakeutumisen. Tämä olisi lasten kannalta toivottavaa. Voisiko hän saada kunnalta maksusitoumuksen kuukauden kuntoutukseen?

Kun mies saa jo viinakramppeja, ylipäätään putkista vieroittaminen on vaarallista ilman valvottuja oloja. Suosittelisin katkolle hakeutumista. Jos siis hänen juomistaan ikinä enää joudut katsomaan, vaadi häntä lähtemään katkolle heti.

Se, miten hän käyttäytyy, kuulostaa tyypilliseltä. Juovasta Alkoholistista eroaminen riidatta on lähes mahdotonta, koska sairauden luonteeseen kuuluu yrittää viimeiseen asti mahdollistaa oma juominen. Ja siihen alkoholisti tarvitsee läheisiä. Kuuluu taudin kuvaan, että hän mustamaalaa sinua Ja asettuu kaikessa poikkiteloin kuin yrität aloittaa omaa elämääsi. Yrittäisin itse asettua tässä ”tilanteen ulkopuolelle”, hän toimii näin koska on sairas.

Jos hän asettuu jatkossakin hankalaksi, saisiko lastensuojelusta apua lasten asioiden hoitoon. Kun jatkossa tulee järjestelyjä lasten tapaamisiin liittyen, sosiaalityön ihmisen mukana olosta voisi olla hyötyä. Jos mies alkaa hankalaksi, ensi ja turvakotissa on osaamista, miten hankalissa erotilanteissa kannattaa toimia.

Minulla on tilanne, että mies kävi vuosi sitten myllyhoidon, jonka jälkeen on ollut raittiina kahta retkahdusta lukuun ottamatta. Meillä yhteinen taapero ja hänellä lisäksi teini. Vuosi kuntoutuksen jälkeen on ollut haastava. Nyt meillä on mietintävaihe jatkon suhteen meneillään. Olen miettinyt paljon eroa ja olemme siitä myös puhuneet. Mies on niissä tilanteissa asettunut hankalaksi, jopa vaaralliseksi. Mm. uhannut että minun pitää lähteä yhteistä kodista yksin ilman lasta. Nyt olen ymmärtänyt, että jos eroamme (hän aloittaa juomisen), se ei tule onnistumaan ilman viranomaisten apua eikö ilman turvakotia hänen sairautensa takia, vaikka lastensuojelullisia toimia olen aiemmin vastustanut. Lapsellani on nyt lastensuojelun asiakkuus. Tämän asian hyväksyminen on ollut minulle vaikeaa, mutta kun olen ymmärtänyt, miksi näin on, olo on helpottunut, koska tiedä miten toimin jos ero tulee hänen juomisen aikana.

Hyvää lomaa lastesi kanssa siitä huolimatta. Yritä nauttia siitä. Sinulla ei myöskään ole mitään velvollisuutta auttaa enää juovaa puolisoasi, jos et tahdo. Tärkeintä keskittyä omaan hyvinvointiin.

5

Kiitos vastauksestasi Kuppinurin. Ajattelen toki niin, että haluan puolisoani vielä auttaa hänen itsensä sekä meidän lastemme takia. Tässä kohtaa minun apuni on kuitenkin mahdollistamisen lopettaminen. Olen keskustellut hänen kanssaan pari päivää sitten puhelimessa. Silloin hän oli selvä. Kerroin, että tarvitsen konkreettisen suunnitelman päihdehoidon tiivistämiseksi ja ehdotin juuri maksusitoumuksen hakemista (oma työterveyshuollon työntekijäni kertoi, että siihen olisi hyvät perusteet). Mies sanoi, että hän ei ole minulle tilivelvollinen hoitosuunnitelmastaan. Ja sen jälkeen muu viestintä on ollut vielä kypsymättömämpää (tyyliin haukkuu minua kusipääksi). Koen siis vahvasti, että olen tehnyt sen, mitä tässä tilanteessa voin. Olen kertonut myös, että jatkossa asumusero antaisi meille molemmille tilaa hengittää ja pohtia asioita. Mutta en tiedä yhtään, miten tulevaisuus oikeasti järjestyy. Kun mies on tuossa positiossa, ei minkään pohtiminen yhdessä ole tietenkään mahdollista. Alan kyllä varautua henkisesti todella raskaaseen aikaan ja rumaan eroon. Tämä viikko on ollut täysin näiden asioiden pyörittelyä. Lomamatkalla aion olla vain lapsiani varten ja toivon itselleni seesteisempää mielialaa.

6

Äh, jatkan vielä. Puoliso siis hokee sitä, kuinka hän on sairas eikä halua itsekään tällaista elämää ja että tämä ei ole hänen valintansa. Toki tämän tiedän ja olen sen moneen kertaan sanonutkin. Mutta hän ilmeisesti odottaa, että annan anteeksi ja yhteiselämä jatkuu entiseen malliin päihdehoitajan käyntien turvin. Nyt se on sitten järkytys, kun tämä suunnitelma ei minulle riitäkään ja vaadin tosissani kovempia toimia. Enkä anna yhtään periksi. Niin sitten olen se kusipäinen akka. Hän jopa kysyi, onko minulla suhde (ei ole, olisikin, silloin tämä olisi paljon helpompaa), koska ei voi ilmeisesti käsittää, että tämä minun päättäväisyyteni voi johtua vain ja ainoastaan hänen käyttäytymisestään. Mutta vaikka tiedän tekeväni nyt itseäni ja häntä kohtaan oikein, niin on myös välillä todella vaikeaa pysyä näin “sydämettömänä”.

7

Hyvä että lomalle olet menossa ilman perässä vedettävää kivirekeä eli alkoholistia.
Se on kyllä pysäyttävä hetki kun tajuaa että toinen on ihan vieras ja tulossa ruma ero. Itse en ole vielä saanut avioerolomaketta täytettyä kun tietää että siitä helvetti lähtee irti.

Kerään rohkeutta että sossuun soittaisin ja kysyisin miten erota niin vähin riidoin kuin mahdollista. Ei kukaan ketään pakottaa voi avioliitossa pysymään, hoen itselleni. Ja mietin mitä pelkään kun pysyn epätyydyttävässö, terveyttä tuhoavassa suhteessa.

Vielä en ole omilleni talosta ( omistetaan yhdessä) muuttamassa ennen eroa. Mutta ehkäpä on ulosmuutettava ennen eroa ja varauduttava tuplakuluihin ennenkuin talo myyty ja ero tehty.

Onko kenelläkään kokemusta miten talon saa myytyä jos toinen hankalaksi heittäytyy.? Eli et voi asua siellä enää jne.?

8

Korona ja etätyö oli kyllä monelle alkoholistille loppuluisun laukaisu. Kurjaa, että teilläkin miehen tilanne huononi.

Hyvä kun olet napakka ja lähdette lomalle ilman miestä. Saat kerätä voimia varsinaiseen eroprosessiin. Mun kokemuksen mukaan hyvin harvoin ero alkoholistista onnistuu yhteisenä sopimuksena, vaan juova neliraajajarruttaa ja näyttää kaikki mahdolliset temppunsa, joten se muodostuu aika raskaaksi. Juominenkin saattaa lisääntyä. MInä lupasin auttaa ex-miehenkin asunnon etsimisessä ja muutossa, silti hän teki viimeiset 3kk samassa asunnossa helvetiksi; ei antanut minun nukkua, eikä osallistunut mihinkään kuluihin vaan joi kaikki rahansa. Meillä ol vain vuokra-asunto, mikä helpotti eroa paljonkin. Nämä asiat on myöhemmin sovittu ja olemme ystäviä, joskin maantieteellistä välimatkaa on nyt ihan reilusti.

*hanki keskusteluapua ystävistä tai ammatilaisista tuntojesi purkamista varten, miehen kanssa eroa on akuutissa vaiheessa turhaa käydä läpi, jos/kun asenne hänelle on hankala. Muista kuin käytännön asioista on parempi puhua sitten kun aikaa on kulunut, jos se on tarpeen

*lapsille heidän isäänsä ei kannata haukkua, eikä pakottaa valitsemaan “puolta”. Heissä on puolet isäänsä ja lapset ovat lojaaleja vanhemmilleen , niin moisesta tulee ikävä taakka heille mielen päälle

*on ihan hyvä, jos on joku muu paikka oleilla ja asua erojärjestelyjen ajan (en olisi exästänikään uskonut millaiseksi hän yltyy, suht rauhallinen ja yhteistyökykyinen luonne kun oli ollut)

Alkoholismi on sairaus ja vaikuttaa käytökseen. Jos juominen on jatkunut vaikkapa teinistä saakka, saattaa henkinen kypsyminen olla lopahtanut tavallaan siihen ikään ja se päihderiippuvuden lisäksi on syyttelyn, mustamaalauskampajan ja huonon käytöksen takana ja estää näkemästä omaa osuutta lainkaan. Hyvin usein juiova syyttelee hylkäämisestä ja vannoo nyt muuttuvansa… ei hän näe sitä, että on itse hylännyt puolisonsa ja perheensä (alkoholin takia) monen monituista kertaa jo pitkän aikaa.
Sairaus ei oikeuta käytöstä, mutta helpottaa sen ymmärtämisessä. Jos juova ei kykene järkevään keskusteluun, vääntämistä on ihan järkevää välttää. Tärkeintä on saada erottua mahdollisimman vähin vaurioin.

(Empaattinen ihminenhän olisi pahoillaan aiheuttamastaan haitasta ja mielipahasta muulle perheelle, ajattelisi järkevästi ja suostuisi ilman jänkäämistä muuttamaan eri asuntoon tilanteen rauhoittamiseksi, mutta jouva alkoholisti on itsekeskeiseti sen oman hylkäämiskokemuksensa vallassa kykenemättä asettumaan muiden asemaan lainkaan)

Meillä erosta on jo aikaa ja mies on pärjännyt suht hyvin ja elänyt omalla tavallaan vuosia. Sairaus on kuitenkin edennyt ja hän on nyt syyllistynyt törkeään pahoinpitelyyn, josta aikanaan sitten tuomio tulossa. Eli mitä rauhallisinkin ihminen riittävästi juomalla voi muuttua väkivaltaiseksi ja tietyissä tilanteissa sitten ns. napsahtaa. Itse hän tapahtunesta pohti, että täytyy jatkossa muistaa syödä, ettei juovu liikaa. :smiley: Tuokaan ei siis saa häntä pohtimaan, josko juominen kannattaisi lopettaa.

*humalaisen kanssa ei kannata riidellä, ei eron hetkellä, eikä muutenkaan. Viina haittaa otsalohkon toimintaa ja humalassa siten pääsee palomuurin läpi helpommin alkukantaiset liskonaivojen impulssit. Väkivaltaan ja huolettomamaan seksuaalikäyttäytymiseen on ihan fysiologisia syitä. Säätely ei toimi.

*juovan hyysääminen ei ole talletus pankkiin vaan helvetin huono sijoitus. Mahdollisen oman sairastumisen hetkellä tai muissa vaikeissa tilanteissa hän ei hyppää vetovastuuseen vuorostaan. Ainakin meillä juominen vaan lisääntyi silloin kun olisin itse apua tarvinnut eli niissäkin kohdissa hänne omat tarpeensa olivta ensisijaiset ja käytännössä hän oli omissa vastoinkäymisissäni lisärasite, ei tukipilari.

Nauti lomasta lasten kanssa! Voimia eroprosessiin, selviät siitä kyllä ja pääset elämään omaa elämääsi ilman alkoholismia lieveilmiöineen. Tai ainakin etäämmäs noista ongelmista, jos ei kokonaan irti.

9

Kiitos taas kommenteista, ihmeesti lämmittää kun voi jakaa tätä ihan ulkopuolisten kanssa ja saada tsemppausta. Muuten pystyn kyllä puhumaan oman lapsuudenperheeni jäsenten, ystävieni ja ammattilaisen kanssa. Yksin en jaksaisikaan.

Tuota alkoholistin itsekeskeisyyttä olen pohtinut paljon. Miten koko maailma pyörii itsen ympärillä. Vaikka voisi ajatella, että nyt me aikuiset vain tässä riitelemme, on mies niin oman hylätyksi tulemisen kuplassa, ettei ole kysellyt lapsiltakaan heidän kevättjuhlistaan tai todistuksistaan mitään. Ja kyseessä on kuitenkin mies, joka on hyvinä vuosinaan jakanut vanhemmuuden minun kanssani hyvin tasan ja ollut hyvin läheinen lastensa kanssa. Surullista. Lapsille en halua miestä mollata. Olen selittänyt heille ikätasoisesti, mistä on kysymys. Mutta kyllä on välillä vaikeaa yrittää kuvata empaattisessa valossa sellaisen ihmisen sairautta, joka toimii itseäni kohtaan niin rumasti. En tiedä, miten muut olette siitä selvinneet.

10

Miehen käytös ja tuo loanheitto on ikävää ja ala-arvoista. Omaa mainettasi varjelet parhaiten kun et lähde siihen mukaan. Välttämättä ihmiset ei juttuja edes usko ja moni pitää moista nolona . Ne jotka tajuaa tilanteen (alkoholismi plus erokriisi) tajuaa sen itsekun ja ne jotka eivät tajua, eivät tajua millään selittelyllä.
Parasta juttuseuraa sinullw ovat nyt järkevät läheiset, joille voit päästellä höyryjä, mutta jotka eivät itse lähde tunnetiloihisi liikaa mukasn ja ovat myötätuntoisia, mutta jäitä hattuun-periaatteella antavat sinulle useampia näkökulmia.
Paras kosto on hoitaa ero omalta osaltaan kunnialla ja olla alentumatta mihinkään loanheiton vastakampanjaan.
Miehen käytös antaa sinulle vihan kautta polttoainetta erota. Jos hän ulvoisi surkeana, säälin tunteiden iskiessä olisi vaikeampaa pysyä päätöksessä.
Anoppsii taas voisi ottaa jälkeläisensä helmoihinsa, niin kyllä jänellekin aika pian todellisuus valkenisi niehesi alkoholiongelman suhteen. Kotona ongelmat ovat näkyneet jo pitkään, ennenkuin ne alkavat näkyä töissä ja muutenkin ulospäin.
Harmi kun miehesi on levitellyt erokriisin laajemmalle, mutta lähinnä hän pilaa oman maineensa. Nuokin paskanheiton piirimestaruuskisat ovat kuitenkin jossain vaiheessa ohi ja painuvat unholaan ja tulee uusia puheenaiheita… elämä jatkuu.
Mulla oli aikanaan kostofantasioita exäni epäreilun toiminnan takia, mutta tilanne rauhoittui ja olen tuytyväinen etten tehnyt mitään. Minä voin katsoa itseänii peilistä tyytyväisin mielin eron suhteen; kykenin toimimaan pääosin arvojeni mukaan kaikesta huolimatta.
Sinäkin selviät tuon läpi. Saat oman elämän ja tänä vaihe on muisto muistojen joukossa.
Koita levätä, syödä ja saada nukuttua, niin voinat riittää paremmin!

11

Ja jotenkin olisi näissä tilanteissa hyvä, jos ihmiset eivät toimisi viestinviejinä ja tulisi sinullekaan joka juttua kertomaan, minkä mies on levittänyt.
Sekin olisi eroparin lähipiirissä varsin viisas teko… miksi ihmeessä enää lisätä toisten tuskaa ja lietsoa riitaa?
Nyt jo tiedät, että mies on tekemisiäsi levitellyt ja se tietohan tavallaan riittää. Muu on turhaa kuonaa mielen päälle.

12

Moi
Tämä on kyllä timantti:” juovan hyysääminen ei ole talletus pankkiin vaan helvetin huono sijoitus.”
Juu, puhetta maailmaan sopii. Se on tylsää kun tilanne päällä mutta antaa koirien räksyttää ja karavaani kulkee.
Sinä pärjäät kyllä. Parempi olla esim olla someen selittelyjä laittamatta. Jos jotain asianne kiinnostaa, niin kysyy sitten suoraan naamakkain.?

13

Joo, loanheittoon en kyllä aio itse lähteä mukaan. Se ei auta mitään, vaan tekee asioista loppupeleissä varmaan vain vaikeampia.

Minua ovat auttaneet suunnattomasti oman työterveyshoitajani kanssa käydyt keskustelut (pyysin päästä päihdehoitoon erikoistuneelle hoitajalle). Hän on todennut mm., että joskus suurinta rakkautta on päästää irti ja että kukaan ulkopuolinen (läheinenkään sellainen) ei voi koskaan tietää, mitä kodin seinien sisällä tapahtuu ja mikä kullakin sitten on johtanut omiin ratkaisuihin tai rajoista kiinni pitämiseen. Ja ehkä tärkeimpänä asiana hän on puhunut siitä, että tämä on minun prosessini ja miehelläni on omansa. Hän auttaa minua minun prosessissani tekemään ne minulle oikeat ratkaisut. Suosittelen siis kaikille läheisille oman ammattiavun hakemista. On todella kullanarvoista puhua ihmisen kanssa, joka ei ole kummankaan sukulainen tai ystävä vaan ihan ulkopuolinen. On myös tuntunut todella hyvältä, että hän on vain minua varten olemassa.

14

Ihan mahtavaa, että olet hakenut ja saanut apua! Viisaita sanoja tuossa viestissäsi. Kummallakin teistä (sama monilla muillakin eroavilla) on oma prosessinsa menossa. Siksihän niistä keskusteluista keskenään ei oikein tule mitään… ei olla samalla sivulla edes yhteisessä tarinassa ja kummankin oma mieli työstää ihan eri asioita. Ehkä sinä olet terveellä tavalla alkanut ajatella enemmn omiakin tarpeitasi ja mitä haluat. Se on mielenkiintoinen matka ja kannattaa ilman muuta tehdä. Muuten helposti jää jumiin huonoihin ihmissuhteisiin tai elämäntilanteisiin ja on vanhana katkera elämätyömästä elämästä.

Mukavaa sunnuntaita!

15

Nyt vasta luin sun juttujasi, “Selviytyjäkö”. Teki taas vaikutuksen se, miten sun kokemasi on ihan kuin omasta elämästä vajaa vuosi sitten. Silloin sanoin puolisolle, että seuraavasta ryyppäämisestä tulee ero. Sulla sattui hyvin, kun puoliso ryyppäsi kun sun piti tehdä lomamatkasta päätös. Se oikeutti päätöksen. Olisi ollut vaikempi, jos puoliso olisi kärvistellyt selvinpäin, ja yrittänyt kovasti aloittaa raittiuden juuri silloin, kun olette lähdössä lomalle. Minä olen käyttänyt hyväksi näitä ratkeamisia kolmeen kertaan. Ekalla sanoin, että seuraavasta tulee ero, tokalla sanoin, että nyt muutetaan erilleen (mikä tapahtui), ja kolmannesta että otan avioeron (jonka otin). Kuulostaa suoraviivaiselta ja helpolta. Mutta ei oo ollut helppoa. Viime syksy oli aivan helvetin vaikea. Ryyppyputket oli ihan syvältä, ja väliajat raskaita, kun toisaalta yritti löytää halun jatkaa yhteiselämää ja toisaalta odotti sitä seuraavaa retkahdusta, jotta voisi ottaa seuraavan askeleen kohti eroa. Tän kevään olen keräillyt itseäni ja valmistaudun lopulliseen eroon harkinta-ajan päätyttyä heinäkuussa. Puoliso ei ole juonut paljoa, mutta ei ole lainkaan raitis. Ei mieleltään. Kärvistelee antabuksella pari, kolme kuukautta, sitten taas juo. Äidilleni oli sanonut ihan hiljan ettei ymmärrä ollenkaan minun käytöstäni. Että hänhän on raitis. Se vähän kokemus, mitä minulla on raittiista alkoholisteista, niin on jotain aivain muuta kuin mitä puolisoni on.
Minkä ikäisiä lapsia sinulla on, Selviytyjäkö? Ymmärtääkö he sinun eroajatuksesi, ja pystytkö heille siitä avoimesti puhumaan? Vaikka se on on oma päätös, ei sitä kuitenkaan voi tehdä ottamatta huomioon lapsia. Koska isä on kuitenkin aina isä.

16

Moi lapsille taitaa olla parempi asua yhden selvän vanhemman luona ja tavata sitä toista. Vuoroviikkoasumisesta en oikein tiedä.

17

No se on ihan totta. Oma pää vain menee tässä sekaisin, kun vastapuolelta syytellään että vien lapset isältään. En toki vie, jos hän kykenee vanhemmuuteen. Mutta se pitäisi tietysti todistaa ensin.

18

Terveisiä lentokentältä! Olen täällä lasten kanssa. Miehestä ei kuulunut mitään sitten perjantain vittuiluviestin, mutta ennen lähtöä tänne hän oli yöllä lähettänyt viestin, jossa toivoi minun olevan nyt tyytyväinen ja ettei anna tätä anteeksi koskaan. Hetken mietin että vastaisinko: “Itsellesi vai?”. Mutta päätin olla kuitenkin hiljaa. Helppoa tämä ei ole, mutta tällä hetkellä olo on enemmän vapaa kuin ahdistunut.

19

Hyvää ja raitista lomaa sinulle. yritä karkoittaa kaikki ajatukset kaikesta edes muutamaksi päiväksi, niin saa mieli rauhoittua edes vähän aikaa.
Mutta jos olet samanlainen kuin minä, joka ei saa ajatuksia päästä pois sitten millään, vaan alan pyörittämään kaikenlaista kummaa sotkua ja saan itseni kireäksi ja äksyksi myös läheisilleni. Vasta kun menin Al-anon ryhmään aloin tajuta kuinka omilla ajatuksillani saan mieleni rauhattomaksi, kireäksi, kiivaaksi. Olo on kuin yrittäisin hakata kiveen koloa mistä minä menen läpi, tahdonvoimalla. Ryhmässä olen ymmärtänyt etten voi muuttaa toista ihmistä.
Minulla on harhaluulo että voin auttaa ja parantaa. En voi, jos ihminen itse ei halua, eikä edes ymmärrä että pitää jotain muuttaa. Sehän se olikin hassua, kun alkoholisti saattaa sanoa ihan järkevästi ja hymyillen, ettei hänellä ole enää ongelmaa, siis ei tosiaan ole sillä hetkellä, siinä tilassa missä hän sillä hetkellä on. Hän ei vain ymmärrä sitä että se hetki menee ohi ja hän juo hetken päästä ihan samalla tavalla kuin ennen lupaustaan. Se on sääli. Se on suuri mysteeri miten niin käy. ja sääli on myös se että jos juo liikaa ja liian kauan niin aivoissa tapahtuu muutoksia jotka vaurioittaa tunne-elämää ym. niin paljon ettei hän enää ole sama ihminen kuin ennen. Luin ja kuuntelin “Alkoholismin tavalliset kasvot” netissä olevasta linkistä.

20

Hei,

Ihanaa reissua ja anna itsesi nauttia lomasta! Turha potea syyllisyyttä, mies aivan hyvin tiesi mitä pitäisi tehdä jotta reissulle olisi ollut tervetullut.
Sairaushan on todella ikävä ja kavala, mutta juominen on silti tietoinen valinta. Ei siis tarvitse sääliä miestä siitä. Hän on tietoinen sairaudestaan ja voi sitä hoitaa halutessaan. Ehkä hän uskoo kykenevänsä hallitsemaan juomista vielä? Tai haluaa uskoa.

Hienoa, että olosi on vapaa. Jos ahdistus yrittää pukata pintaan niin muistuta itseäsi, että mies ja asian setviminen odottaa kotona. Sinun on turha lomaa käyttää kuumeisesti asian pohtimiseen, kun se ei ongelman ratkaisua tuo yhtään lähemmäs. Sinun ei ole pakko saada asiaan ratkaisua juuri nyt. Voit antaa itsellesi (ja lapsille) lepotauon nautiskellen elämästä.