Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa, rekisteröidyin palveluun juuri äsken. Minulla on päällä akuutti tilanne mieheni alkoholinkäyttöön liittyen. Olemme reilu nelikymppinen pariskunta, yhteisiä vuosia takana jo parikymmentä ja alaikäisiä lapsia kolme. Olen ollut vuosien saatossa mieheni alkoholin käytöstä ajoittain huolissani, mutta hän on skarpannut asiassa aina kun olen huomauttanut. Itsekin käytän alkoholia (tosin en ongelmallisesti), enkä ihan pienestä edes sano. Tulen kuitenkin itse alkoholistiperheestä, joten tuntasarveni ovat asian suhteen kehittyneet.
No, mieheni juominen on pahentunut hiljalleen parin vuoden aikana. Ensimmäiset vaaran merkit huomasin viime keväänä. Viikonloput menivät iltaisin juodessa ja päivisin tissutellessa. Arvelin myös, että hän juo välillä etätyöpäivien aikana. Kesällä olikin sitten ensimmäinen viikon putki kesäloman alkaessa. Se päättyi viinakramppiin. En tästä huolimatta tuolloin tajunnut tilanteen vakavuutta vaan halusin vain uskoa, että tämä on jotain ohimenevää. Syksyllä tuli lisää vaikeuksia ja lopulta työkaveri puuttui mieheni kuntoon töissä. Siitä tuli ensimmäinen hoitoonohjaus ja velvoite lähityöhön. Huokaisin helpotuksesta - nyt tämä varmasti muuttuu.
Välillä syksyn jälkeen oli raittiita kausia, välillä yritystä kohtuukäyttöön. Muutamia totaalisia retkahduksia tuli, muttei mitään pidempää. Maaliskuussa hän oli ollut humalassa työpaikalla ja tuli kotiin kaatokönnissä. Tuli uusi hoitoonohjaus ja viimeinkin asian todellinen myöntäminen. Mies aloitti käynnit päihdehoitajalla ja kertoi lähipiirilleen päihdeongelmasta. Ajattelin, että nyt tämä varmasti muuttuu.
Seurasi vajaan kahden kuukauden lähes selvä jakso. Sitten tissuttelua koko äitienpäiväviikonlopun. Mutta se päättyi kuitenkin siihen. Jaksoin toivoa. Ajattelin, että retkahdukset kuuluvat asiaan. Sitten viime viikolla alkoi kesäloma. Mies alkoi juomaan. Joi mm. autotallissa lukittautuneena sinne kahden päivän ajan. Ei ilmoittanut itsestään minulle tai lapsille koko sinä aikana mitään. Neljän päivän putken jälkeen anoppi sai houkuteltua meidät luokseen toiselle paikkakunnalle viime perjantaina. Lupasin ajaa perheen sinne, vaikken olisi jaksanut selviytyä tämän ongelman kanssa siellä. Anopilla oli kuitenkin vahva usko, että siellä putki päättyy. No, eipä päättynyt. Mies joi läpi viikonlopun. Tajusin hyvin helpottuneena, että voin jättää hänet sinne vanhempiensa hoiviin(!). Tulin lasten kanssa sunnuntaina kotiin. Tästä on siis nyt muutama päivä aikaa.
Ne muutamat päivät ovatkin olleet hyvin raskaat. Tässä kohtaa itselleni on tullut joku raja vastaan ja tunnen miestäni kohtaan pelkkää pettymystä ja vihaa. Anoppi on kauhistunut “jyrkkyydestäni” ja siitä, että hylkään nyt apua tarvitsevan miehen. Saan todella syyllistävää puhetta sieltä osakseni. Itse olen pisteessä, jossa pohdin ensimmäistä kertaa tosissani avioeroa. Olen myös vakaasti päättänyt, että minä en juomista enää mahdollista. Tämän anoppi siis kokee hylkäämisenä. Hain myös itselleni keskusteluapua työterveydestä. Kerään nyt voimia pysyä päätöksessäni, että meidän suhteemme on ainakin katkolla siihen saakka, kunnes mieheni on valmis hakeutumaan johonkin intensiivisempään kuntoutukseen. Enkä tiedä haluaisinko jatkaa, vaikka se toteutuisikin. En ole varma, valitsisinko elämää toipuvan alkoholistin kanssa. Niin pitkään olen elämässäni muita ihmisiä kannatellut, että nyt riittää. Tällä viikolla olen siis käynyt vihaisia keskusteluja anopin kanssa. Mies ei vastaa mihinkään viesteihin. Kerran puhuimme puhelimessa toissailtana. Hän oli humalassa, huomasin heti, vaikka hän tietenkin kielsi.
Akuuttina hyvin ikävänä asiana tässä on vielä se, että meillä on jo kauan sitten varattu koko perheen kesälomamatka tulossa ensi viikolla. Matkavaraus on minun nimissäni ja olen myös maksanut yksin koko matkan. Minulla on siis täysi mahdollisuus jättää mies sieltä pois. Ja niin haluankin tällä hetkellä tehdä. Pelkään, että kuitenkin hellyn, jos hän nyt on oikeasti saanut juomisen poikki ja pystyy käymään järkevää keskustelua. Lapset toivoisivat tietysti, että lähtisimme kaikki. Itse pelkään, että joko a) hän juo tai b) olen niin vihainen koko ajan, että matka menee pilalle.
Kiitos jos jaksoit lukea tämän pitkän kertomuksen. Kaipaan siis tukea tähän akuuttiin tilanteeseen, mutta myös ratkaisujen tekemiseen pidemmällä tähtäimellä. Tiedän, että ratkaisut ovat omiani. Mutta täältä voin saada vertaistukea.