Juova syyttää ja syyllistää

Kotikanava
1

Hei
Olen uusi täällä.

Mieheni on aina juonut paljon. Kaksi kertaa (mitä minä tiedän) on kussut housuihinsa ja kerran jopa olohuoneen lattialle. Näistä on jo muutama vuosi aikaa.
Kolmisen vuotta sitten aloin tietoisesti pelätä, että hänen juomisensa karkaa käsistä ja joudumme taloudellisiin vaikeuksiin. Mies on aina ollut myös mustasukkainen. Ei mahdoton, mutta turhaan.

Tämän vuoden huhtikuussa sanoin ääneen, että meistä ei ole parisuhteeseen, että haluan eron. Silloin en tiedostanut muuta kuin oman pahan oloni, sen että minulla ei ole hyvä olla.
Tuon erohalun sanomisen jälkeen vasta tajusin kuinka paljon mies juo. Hän juo lähes joka päivä itsensä känniin. Arkenakin. Viikonloppuna pullo väkeviä + muutama lonkerotölkki. Viinipönikkäkin kuluu helposti.

Pahinta on se, miten hänen luonteensa muuttuu, kun hän juo. Hänestä tulee ilkeä ja syyllistävä.
Nyt hän on alkanut syyttämään ja syyllistämään minua. Juovuksissa hän tuntuu suorastaan vihaavan minua. On haukkunut minut nyt muutaman kerran oikein kunnolla. Kuinka olen laiska ja julma jne…
Hän myös on sitä mieltä, että minulla on kaikki hyvin. Hänen puheistaan saa kuvan, kuin hän olisi kateelinen minulle. Minä kuulemma olen “voittaja”. Pahinta on jankkaaminen. Samaa asiaa jankataan ja jankataan moneen kertaan ja vaikka kuinka yrittäisin puhua, hän suuttuu koska en kuulemma vastaa hänen kysymyksiinsä.
Nuo siis kännissä puhuttuja. Hän ei enää myöskään muista enää seuraavana päivänä edellisillan tapahtumia.

Ilman alkoholia mies on ihana. Huomaavainen, komea, hyvässä työssä, hemmottelee jne… Sellainen ihannemies kaikin puolin.

Aluksi tuntui, ettei mies ota tosissaan erohaluani. Nyt olen vuokrannut oman asunnon. Taloudellisesti aika kova juttu, koska maksan talomme lainanlyhennystä ja vuokraa. Tein jopa muuttoilmoituksenkin. Eropapereita en ole vielä kirjoittanut.

2

Tervetuloa palstalle Gnu! Hyvä, kun olet löytänyt tänne. Täältä saat vertaistukea ja rohkaisua valintoihisi, olivat ne sitten mitä olivatkaan.

Osallistuuko mies lainkaan talon kustannuksiin? Voisitko kuvitella ottavasi muuttosi jälkeen vaikka puoli vuotta lyhennysvapaata, jolloin maksaisit vain lainan korkoja? Tuo toisi sinulle taloudellista helpotusta ja jotenkin uskon, että puolen vuoden aikana pääset mahdollisissa erojärjestelyissäkin eteenpäin. Koskaanhan ei tiedä, miten miehesi muuttoon reagoi; ehkä ryhdistäytyy ja hakee juomiseensa apua tai jos ei, niin tilanne kehittyy kohti lopullista eroa.

Viralliseen avioeroonhan voidaan tuomita myös silloin, kun puolisot ovat asuneet todistettavasti, ilman keskeytystä erillään kaksi vuotta.

Tuo, miten kuvailit miehesi selvänä käyttäytyvän, kuulostaa minusta lähinnä hyvittelyltä. Minulle henkilökohtaisesti tällainen: “Ilman alkoholia mies on ihana. Huomaavainen, komea, hyvässä työssä, hemmottelee jne… Sellainen ihannemies kaikin puolin.” on jotenkin pinnallista. Minusta ihannemies on turvallinen, auttavainen, luotettava eli sillä, onko hyvässä työssä tai onko erityisen komea, ei niinkään ole merkitystä. En myöskään ole koskaan ollut perso hemmottelulle tai sanotaanko niin, että minulle hemmottelua on ollut vaikka se, että mies leikkaa isoa tonttia ympäröivän pensasaidan :slight_smile: Nykyisin tosin ei ole miestä, joten saan “hemmotella” ihan itse itseäni :laughing:

Joka tapauksessa, mennäkseni takaisin sinun kertomaasi, Gnu, onnittelen sinua rohkeasta päätöksestä hankkia vuokra-asunto! Uskon, että kun saat etäisyyttä nykyiseen arkeesi, pystyt myös selkeämmin tekemään päätöksiä loppuelämäsi suhteen. Yritä kuitenkin muistaa asiat realistisesti. Voi näet käydä niinkin, että kun et joudu todistamaan miehen juomisia päivittäin, se totuus lopulta unohtuu ja koet, että eihän ne asiat nyt niin huonosti olleetkaan, ja palaat takaisin entiseen ikävyyteen.

Tsemppiä ja aurinkoista kesää sinulle!

3

Se mitä alkoholistin puolisona luulee täydelliseksi mieheksi, voikin olla hyvittelyä juomisesta. Minunkin exä oli juovina aikoinaan ollessaan selvinpäin väliläl suorastaan “liian hyvä ollakseen totta” .
Onneksi minuakaan ei hemmotella kovin helposti, mies luuli mm. tietävänsä mitä “Naiset haluaa” mutta minäpä satuinkin olemaan ihminen. Ja mun mielestä se että joku käy töissä mikäli työpaikka on tarjolla, on ystävällinen, peruskohtelias, ei valehtele eikä varasta…niin ei ole mitään palkittavaa käytöstä vaan se perusedellytys oikeastaan millekään kanssakäymiselle yhtään kenenkään kanssa :smiley:
Lisäksi kun alkoholisti on nii “hyvä ihminen”, hän voi alkaa luulla että voi sillä ostaa sitten oikeuden juoda. Ja niin monesti voikin. Ei kukaan kehtaa sanoa että kuuleppa X sä juot liikaa, jos sama mies on edellisen päivän rehkinyt ja raatanut , varsinkin naisensa eteen.
Mut alkoholistille voi kyllä mainita, että kyllä sä olet ihan hyvä sellaisena kun olet, ei tarvi yrittää mitään ja kunhan lopettaisit juomisen.
Onnea aloittajalle eropäätöksestä tai ainakin erilleen muutossa, eihän haukkumista tarvi kuunnella kenenkään.

4

Olipa mukava, että viestini huomattiin näin nopeasti. Kiitos vastauksistanne :slight_smile:

Mies kyllä osallistuu talon kustannuksiin, tarkoitin omaa osuuttani lainan lyhyennyksestä yms. Mies tekee PALJON kodin hommia. Varmasti enemmän kuin minä. Hän leikkaa ruohon, tekee polttopuut jne. Siitä ei ole lainkaan kyse, etteikö tekisi, päin vastoin.

Tuon vuokra-asunnon hankkiminen aiheutti syyllistämistä.
Kun otin eron puheeksi, sovimme että se tapahtuu vuoden päästä. Silloin olisi mm. nuorimman lapsen opiskelupaikka selvillä. Mutta siitä on nyt parissa kuukaudessa miehen juominen lisääntynyt aivan valtavasti. Juhannus meni minulta aika lailla pieleen. Meidän piti olla mökillä sukulaisten kanssa, mutta mies oli kaatokunnossa jo viiden aikaan illalla enkä voinut muuta kuin lähteä hänen kanssaan pois. Sitten loppujuhannusaatto meni kuunnellessä millainen kusipää minä olen ja julma ihminen ja miksi en suostu seksiin. Mies seurasi minua pitkin taloa ja yritti lähennellä, vonkasi seksiä. Lopulta luovutti ja minä itkin jotain mitä en tiedä itsekään. Olin aika hätääntynyt.

Mies soitti AA:n ja sanoi menevänsä loman jälkeen tapaamiseen. Se on hienoa ja sanoin miehelle, että olen ylpeä hänestä sen vuoksi. Mutta en anna sen vaikuttaa päätökseeni.

Itse olen käynyt huhtikuusta asti terapiassa puhumassa. Yksityisellä, eli maksan senkin itse, mutta tarvitsen sitä kanavaa. Se säästää ystäviäni ja löysin terapeutin jolle on helppo puhua. Eikä hän tuomitse eikä anna mitään neuvoja miten minun pitäisi elämääni elää.

Nuorin lapsi on miehen, ei minun, olemme uusperhe. Lapsi täyttää syksyllä 18v, joten ei mikään ihan pieni enää ja toivon, että hän saisi pian oman asunnon. Jotenkin pelottaa, miten käy jos minä en kuuntele miestä hänen ollessaan kännissä; purkaako pahan olon sitten lapseen? Lapset ovat olleet miehelle aina tärkeitä ja heidän eteensä hän on tehnty vaikka mitä eikä missään nimessä haluaisi heitä satuttaa ja loukata. Mutta pelkään että viinan vallassa hänen kontrollinsa katoaa jopa lasten osalta.

Tämä on vaikeaa. Tunnen syyllisyyttä siitä, että olen lähdössä. Tuntuu että minun pitäisi jäädä tukemaan miestä. Toisaalta luin pari päivää tätä keskustelupalstaa ja ymmärsin, että jääminen voisi olla jopa merkki siitä, että juominen voi jatkua.

Haluan kovasti, että hän pääsee kuiville. Vähän mietin sitä, että menee AA kokoukseen vasta loman jälkeen, että onko tämä loma nyt aika, jolloin hän voi mielestään juoda, koska sitten loman jälkeen lopettaa? Vähän kuin ikuinen laihduttaja: “syön nyt tämän viikonlopun ja sitten maanantaina aloitan”.

5

No aivan varmaan se voi olla jotain, että juodaan nyt kun vielä kerkeää “varastoon” ja sitten voi hyvillä mielin lopettaa…Omalla tavallaan varmaan kuvitelma siitä oman juomisen hallinnasta. Mutta jos oikeasti on alkoholisti, niin se lopettaminen pelkällä päätöksellä ilman apua on haastavaa, ja se on hyvä tulla päivänvaloon että yrityksistä huolimatta onnistuko raitistumaan vai ei…Jos ei niin sitten on vaan pakko joko antautua raististumiselle tai jatkaa hautaan asti juomista.
Ei miehen tekojen kannatakaan antaa vaikuttaa päätökseen, hyvä vain että kun mies menee AA-han ja alkaa miettiä omaa raitistumistaan, hänellä on siihen tilaa eikä ole kyse palkitsemis- ja rankaisemis käytännöistä että “jos juot muutan pois ja jos et juo, niin jään tähän” koska sitten se juominen sitoutuu sinuun vielä enemmän, ja siihen mitä teet.Ja jos ihmisen juominen on sitoutunut toisten ihmisten tekemisiin, niin se ei ole silloin oma päätös eikä välttämättä kestävällä pohjalla. Mä tykkään siitä kun mies raitistuu oikeasti, niin sen huomaa siitä ettei se aloita juomista senkään takia, että jätän sen, eikä myöskään aloita juomista siksi että kostaa minulle jotain: Vaan saan olla vaikka virheellinen ja rasittava ihminen, ja toinen ei sen takia juo. Korkeintaan potkisi minut pellolle, muttei avaa korkkia sen takia:D
jos ihminen lopettaa juomisen, niin sen pitää olla itseisarvo ja tarkoitus sinänsä, joka on siltikin vasta väylä tämän alkoholistin omaan parempaan elämään jonka hän ehkä näkee sitten mahdollisena. Ei juomattomuus/juominen saa olla väylä siihen, miten saa toiset ihmiset toimimaan haluamallaan tavalla. Jos nyt kukaan oikeasti siinä tilanteessa tietää mitä haluaa. Voihan se mies vollottaa että haluaa naisen takaisin tai muuta, mutta jos hän ajattelisi itseään ja raitistumistaan niin sillekin prosessille loppujen lopuksi tarvii sen omain aikansa ja tilansa.

6

Moi!

Meillä oli ihan sama tilanne. Mieheni (nyt ex) on tuurijuoppo ja aina kännissä minuun kohdistuva vihan ja haukkumisen määrä oli jotain käsittämätöntä. Tiesin aina, että ryyppyputki on alkanut, kun mulle alkoi tulla tekstareita, joissa kertoi “mitä ei minussa voi hyväksyä”. Tällaisia ei-hyväksyttäviä asioita oli muun muassa se, miten keitän kananmunan :laughing: Tuo nyt lähinnä nauratti, mutta iski kyllä myös asioilla, jotka todella satuttivat.

Kuvioon kuului myös se, että jälkikäteen ei ottanut mitään vastuuta teoistaan. Kun halusin selvittää asiaa, niin mies alkoi mököttää ja kiukutella (ja jälleen syyllistää minua siitä, että en anna hänelle tilaa jne). Tuollakin käyttäytymisellään siis piti minua varpaillaan ja käytteli näppärästi valtaa. IKINÄ ei pyytänyt anteeksi tekojaan tai sanomisiaan.

Ryyppuputkiin kuului myös se, että aina jossain vaiheessa ilmoitti muuttavansa pois ja hakevansa kamansa. Huhtikuussa sattuneen reissun aikana sain taas tuon viestin ja vastasin siihen vaan, että todella hyvä, koska minäkään en enää jaksa tällaista ja että minäpä pakkaan sun kamat valmiiksi, ilmoita vaan milloin tulet hakemaan ne. Kävi sitten muutama viikko sitten ne ihan kiltisti hakemassa (tosin varmisti, että en ole kotona…)

Itse tulkitsen tuon siten, että miehen häpeä juomisesta oli niin valtava, että jotenkin hänen piti painaa minua alas, jotta oma olo olisi helpottanut. Ihmeelliseltä se tuntui silti. Vaikka ero aina on raskas, niin olen todella helpottunut, että mies on pihalla nyt. Eron jälkeen olen alkanut nähdä miten todella pielessä meidän suhde oli ja välillä jälkikäteisesti pelottaa, että olen uskaltanut edes tuollaisen “mielipuolen” kanssa asua… Mutta kaikesta oppii!

Tsemppiä!! Paremmat ajat ovat edessäpäin! Kenenkään ei tarvitse sietää tuollaista haukkumista. Muista, että kyse ei ole siitä, millainen sinä olet, vaan sittä, että vastapuoli on alkoholisti.

7

Ja vielä, selvinpäin munkin ex oli mitä hurmaavin ja mahtavin tyyppi. Lähes liian hyvä ollakseen totta (mitä sitten kyllä olikin…)

8

Tuttuja nuo viestit, joissa saa luonneanalyysin pyytämättä. Yleensä olen maailman pahin roisto ja kuulemma yritän vain päästä pakoon velvoitteita.
Ymmärrän, että jättäminen sattuu. Se tuntuu varmasti todella pahalta. Ja pahalta tuntuu minustakin. Sydän huutaa tuskasta, kun teen näin.

Tänään siis oli muuttopäivä. Paljon on vielä tavaroitani yhteisessä talossamme. Ei tämä ihan tällä selvä ole. Enkä minä osaa ilakoida tästä. Itkettää, kun ajattelen että mies on yksin ja hädissään. Toisaalta, olen minäkin täällä yksin. En pelkää yksin oloa, olen lapsesta asti osannut olla yksin omien ajatusteni kanssa.

Järki sanoo, että tämä on oikea ratkaisu, mutta silti on syyllinen olo.
On myös jotenkin epätodellinen olo ja pelottaa tulevaisuus. Pelottaa jättää se kaikki vanha ja tuttu. Talo, jossa asuin monta vuotta. Kaikki kukat ja pensaat jotka istutin. Talossa olevat huoneet ja maisemat ikkunasta. Tutut aamutoimet, tutut huonekalut, yhteiset ruokahetket ja keskustelut. Kaikki tuttu ja turvallinen.

Mutta en voinut jäädä. Meillä molemmilla on ollut jo pitkään paha olo suhteessamme. Miehen juominen on ollut läsnä vuosia, vaikkaan ei näin paha a aikaisemmin.

Toivon sydämestäni, että hän pääsee eroon alkoholista ja alkaa nauttimaan elämästään.
Selvinpäin hän on niin eri mies.

9

Moi!

Mulla myös oli syyllinen olo, kun heitin miehen pihalle. Tilannetta ei yhtään parantanut se, että muutama ystävä (ymmärtämättömyyttään?) lisäsi painolastiani puhumalla siitä, miten ”mies tarvitsee sua nyt enemmän kuin koskaan” jne. Onneksi mulla on yksi viisas ystävä, joka on itse ollut naimisissa alkoholistin kanssa ja puhui mulle järkeä kokemuksen syvällä rintaäänellä ja tuki päätöstäni erota. Ilman häntä tuskin olisin pystynyt riuhtaisua tekemään. Mies ei tarvinut minua muuhun kuin siihen, että pystyi jatkamaan juomistaan ja tämä on totuus!

Minua helpotti se, että tajusin omalla toiminnallani ainoastaan tekeväni karhunpalveluksen miehelle. Se, että pidin systeemejä pystyssä, mahdollisti sen, että mies ei ikinä joutunut kohtaamaan juomisensa seurauksia. Hän rypi monen päivän ryyppyreissulla ja tuli kotiin, jossa laskut oli maksettu, kaappi täynnä ruokaa, puhtaat lakanat ja jossa minä huolehdin, että hän ilmoitti duuniin itsensä sairaaksi jne. Kun tajusin, että mies on aikuinen ihminen ja täysin vastuullinen omista tekemisistään (ihan samalla tavalla kuin minä) lopetin huolehtimisen. Jos aikuinen ihminen pystyy juomaan itsensä siihen kuntoon, ettei pääse duuniin, niin silloin hän kyllä myös pystyy kantamaan tämän tekonsa seuraukset. Jos aikuinen ihminen juo kaikki rahansa ja jättää laskut maksamatta, silloin on ihan oikein, että hän menettää luottotiedot jne. Minun tehtäväni ei ole olla laskuvarjona tai pehmusteena juopon ja maailman välissä ja yrittää estää häntä kokemasta tekojensa seuraukset. Uskon, että tekojen seurauksien kokeminen on ainut mahdollisuus siihen, että juoppo oikeasti ottaa vastuuta teoistaan.

Muista, että miehesi on aikuinen ihminen. Vaikka hän on alkoholisti eikä pysty itse hallitsemaan juomistaan, niin hän on kuitenkin yksin vastuussa siitä, ottaako apua vastaan juomisen lopettamiseen. Viime kädessä siis on hänen valintansa jatkaa juomista ja tuhoavaa elämää. Miehesi ei ole avuton pieni lapsi (vaikka välillä siltä tuntuukin), eikä sinulla ole velvollisuutta kantaa huolta hänen hädästään tai yksinäisyydestään. Vaikka tämä kuulostaa nyt todella kovalta, niin paras teko minkä voit hänelle tehdä on se, että annat hänen nyt kohdata tekojensa seuraukset, vaikka sitten pohjamudan kautta. Jokainen on vastuussa omasta elämästään. Et voi pelastaa miestäsi, joten pelasta edes itsesi. Se on parasta mitä voit itsellesi tai juopolle tehdä.

Ja voimia! Eroaminen on ihan kamalaa, mutta lupaan sulle, että paremmat ajat on edessäpäin. Vaikka nyt ei siltä ehkä tunnu, niin sun on tuhat kertaa parempi yksin, kuin juopon kanssa. Ei alkoholistin kanssa voi elää normaalia elämää ja lopulta alkoholi sairastuttaa myös sinut. Mullakin on nyt jo sellainen olo, että miehen pihalle heittäminen on parasta mitä olen elämässäni tehnyt. Hän jatkaa edelleen juomista, joten ilmeisesti kodin ja parisuhteen menettäminen ei vielä ollut tarpeeksi kova pohja, mutta todennäköisesti kohta hän menettää juomisen takia myös duuninsa, joten luulen, että pohja hänelläkin lähestyy (en toivo sitä kostonhimoni tai muun sellaisen takia, mutta uskon, että hänelle ainut tie raittiuteen on todella joutua polvilleen alkoholisimin takia. Silloin hän ehkä lopettaa selittelyn ja tekosyiden keksimisen juomisen oikeuttamiseen ja oikeasti ottaa vastuun omasta elämästään. Tai sitten ei, mutta sekin on yksinomaan miehen oma päätös ja hän kantaa myös sen päätöksen seuraukset!)

Vielä, itse sain akuuttiin erohätään apua mielenterveysseuran kriisiavusta. Kävin tapaamassa kriisityöntekijää muutaman kerran ja se oli todella terapeuttista. Kun omat tunteet myllertävät, niin on todella hyödyllistä, että joku ulkopuolinen ampuu ontot selitykset ja tekosyyt alas ja asettaa asiat mittasuhteisiin. En tiedä missä päin Suomea asut, mutta ainakin pk-seudulla kannattaa pohtia tuota mahdollisuutta! Oletko käynyt Al-anonissa? Suosittelen myös sitä. Itselleni vertaistuki on ollut ihan korvaamatonta aluksi ihan miehen käyttäytymisen tajuamiseen ja sitten sen oppimiseen millaisesta sairaudesta alkoholismissa on kyse. Suosittelen!

Pysy tiukkana ja pidä kiinni päätöksestäsi! Kirjoittele vaikka tänne, jos kaipaat vertaistukea. Halauksia ja onnea uuteen kotiin!

10

Kiitos tuhannesti vastauksista ja ajatuksistanne.

Tämä syyllisyyden tunne on käsittämättömän valtava. Mielessä pyörii ajatuksia, että “eihän meillä niin huonosti ole” ja “mieshän rakastaa minua” tai “ei hän oikeasti ole alkoholisti ja pystyy kyllä lopettamaan” ja “eihän hän ole edes väkivaltainen”.

Nämä ajatukset tulee, kun tiedän miehen olleen eilisen päivän juomatta ja viestit ovat olleet ihan asiallisia ja mukavia.
Mutta sitten yritän muistaa, miten jo muutama vuosi sitten alkoi mieleeni hiipiä pelko hänen alkoholin käytöstään. Kun jouluna juodut Alkon glögit venyivät pitkälle kevääseen ja vaihtuivat jossain välissä viskiin. Pitkään se oli puoli pulloa viskiä, ei enempää. Aina puoli pulloa. Mutta toista vuotta se on ollut paljon enemmän.
Tykkäsin joskus juoda itsekin viiniä tms. Mutta väsyn ja nukahdan parista lasillisesta. Mies taas on humalassa hyvin kovakourainen eikä juuri välitä sanasta “ei”. En siis edes uskalla juoda samaan aikaan, koska pelkään mitä hän voisi tehdä. Minun pitää olla valmis suojelemaan itseäni.

Ja nämä viimeaikojen pahentuneet asiat. Mies ei enää ymmärrä missä seurassa ei ole soveliasta juoda. Juhannuksena joi itsensä kaatokuntoon, vaikka paikalla oli ihan pieniä lapsia. Sitten loppujuhannusaaton minä kuuntelin miten kamala ihminen olen ja vielä lisäksi yritin väistellä hänen lähentelyään. Kun hän ei voinut käsittää miksi en halua seksiä.

Mies on haukkunut minut todella pahasti humalapäissään ja pari viimeisintä kertaa ovat olleet sellaisia, että hän on alkanut paiskomaan tavaroita. Pienimuotoisesti vielä, mutta jotain mitä hän ei ole koskaan aikaisemmin tehnyt.

Homma on siis menossa alaspäin, enkä haluaisi olla sitä mahdollistamassa.

Viime viikonloppuna mies sanoi, että hänen juomisensa on minun syyni.

11

Pidä vaan pää kylmänä, Gnu, ja todellakin pyri muistamaan kaikki tuo kuormittavuus, mitä miehesi on sinulle viimeisten vuosien aikana aiheuttanut. En nyt tarkoita sitä, etteikö olisi lupa muistaa myös kaikki hyvä, mutta pääasia on se, ettet jotenkin sokaistu uskottelemaan itsellesi, että ehkei ne asiat niin kamalalla tavalla olleetkaan.

On hyvä, kun olet nyt kirjoittanut tänne ajatuksiasi, koska täällä voi käydä myöhemminkin lukemassa omia kirjoituksia ja sen avulla muistelemassa, mitä on kokenut.

Miten muuten se nuorin (miehen) lapsi; onko hänen mahdollista käydä sinun luonasi nyt, kun olet muuttanut pois? Oletan, että on. Voisiko ajatella, että sinulla on tuolle lapsellekin turvapaikka sen varalta, jos isän juominen ahdistaa tai häiritsee? Tuokin asia tietysti niin, ettei sinulle tule ikäänkuin välillistä kuormaa miehen käytöksestä edelleen.

Meillähän eroratkaisua viivyteltiin vuoden päivät juurikin sen takia, kun esikoisella oli yo-juhlat ja sitten yliopistoon haku/muuttaminen toiselle paikkakunnalle. En halunnut sotkea tytön päätä aikuisten ongelmilla. Lopulta kuitenkin oli pakko erota, koska asiat siellä kotona eivät vain parantuneet, jos eivät hirveästi huonontuneetkaan. Oma elämänlaatuni oli kuitenkin aika onneton.

Koita elää, Gnu, päivä kerrallaan ja ottaa aina yhden päivän “kuorma” kannettavaksi. Turha murehtia etukäteen tulevia. Uskon, että sinä selviät. Vaikutat oikein fiksulta, aikuiselta ihmiseltä, joka pystyy kuuntelemaan ns. järjen ääntä ja oikeasti tajuaa, miten haitallisessa suhteessa on viime ajat joutunut elämään.

Toivon kuitenkin sinulle samaa, mitä itse olen saanut kokea, eli sitä, että miehesi ottaa jonkinlaisen vastuun tekemisistsään ja kohtelee sinua jatkossa asiallisesti. Nyt, erillään ollessa, sinun ei tarvitse hänen juomisiaan seurailla ja voit kenties nauttia vain siitä selvästi, fiksusta miehestä - paino sanalla ‘kenties’ :slight_smile:

12

Kuulostaa kyllä siltä, että kontrolli alkoholin käyttöön on mieheltäsi kadonnut ihan täysin. Kuulostaa myös tosi vakavalta alkoholismilta :frowning:

Edelleen olen sitä mieltä, että teit viisaasti, kun lähdit! Pian alat huomata, miten ihanaa elämä on, kun ei tarvitse elää pelossa, että toinen alkaa juoda tai kuunnella törkeyksiä, joita ei ansaitse. Nyt vaan pää kylmänä! Kukaan ei ansaitse huonoa kohtelua. Mikäli mies oikeasti haluaisi pitää perheen luonaan, hän myös ottaisi vastuun teoistaan ja hakisi apua alkoholismiin. Se olisi se osuus, jonka hän voisi perheen eteen tehdä. Kuulostaa kuitenkin siltä, että hän ei ole valmis ottamaan mitään vastuuta OMASTA käyttäytymisestään, vaan kaikkien muiden pitäisi muuttua ja toimia toisin. Ilmeisesti juopon pitäisi saada juoda vapaasti, haukkua muita, vaatia känniseksiä silloin kuin itse haluaa, toilailla ympäriinsä, sotkea raha-asiat, menettää duuni ja vaimon ja lasten pitäisi hiljaa sietää tätä ja olla vielä kiitollisia. Näin ainakin oli minun mieheni kohdalla. Hän piti tätä ihan kohtuullisena vaatimuksena ja minä olin “kylmin, julmin ja laskelmoivin ihminen, jonka hän oli koskaan tavannut”, kun minusta tämä ei ollutkaan ihan niin hyvä diili… Juopon maailmassa kun on vain Minä, jonka ympärillä kaikkien tulisi kiitollisena pyöriä.

Mulla alkaa jo nyt olla se vaihe, että hetkellisesti ihmettelen, miten annoinkin miehen kohdella itseäni niin huonosti ja miksi ihmeessä suostuin menemään niin monelle mutkalle ja luopumaan kaikista omista tarpeistani ja toiveistani vain siksi, että olisin saanut miehen pidettyä hyvällä tuulella ja juomatta (ja kaikista uhrauksista huolimatta se ei kuitenkaan koskaan onnistunut, koska juoppohan löytää juomisen syyt ihan mistä vaan!) Tottakai on hetkellisesti paha mieli ja suru ja valtava yksinäisyyden tunne, mutta ilo ja vapaus alkavat koko ajan vallata tilaa noilta matalilta fiiliksiltä. Päivä päivältä siis olen enemmän onnellinen ja vähän vähemmän surullinen. Aika kuitenkin parantaa!

Voin myös ihan 100% varmuudella sanoa, että miehesi juominen ei ole sinun syysi. Älä hetkeäkään mieti sitä! Juopon juomisen syy on se, että hänellä on sairaus nimeltä alkoholismi. Sinä et juomista aiheuta (et edes osallisesti) etkä voi sitä saada loppumaan. Ja ontuuhan tuossa väitteessä jo logiikkakin ihan merkittävästi: jos sinä olet miehen mielestä juomisen syy, niin eikö hänen pitäisi olla vaan onnellinen, että lähdit pois, jotta hän voi lopettaa juomisen… Luulenpa vaan, että seuraava syy juomiselle on se, että vaimo jätti. Ja sitä seuraava, että tähtien asento on sellainen, että on pakko juoda. Muista että juopolta eivät juomisen syyt (vai pitäisikö sanoa “syyt”) lopu. Juoppo on sillä tavalla sairas.

Voi kunpa voisin lähettää täältä jollakin konstilla sulle hurjasti voimia! Hengittele vaan sisään ja ulos, jokainen sinnitelty hetki on parempaa kohti. Luota siihen. Ja muista, että et ole fiiliksiesi kanssa yksin!

13

Meillä myös oli tarkoitus, että erotaan vasta, kun nuorimmaisen kirjoitukset ensi keväänä on ohi. Että ei edes kerrottaisi lapsille ennen sitä. Mutta hulluksi tulen, jos vielä niin pitkään pitää odottaa.

Kaikki nämä eroasiat, muutot ym. olen koko ajan avoimesti miehelle kertonut. Aluksi oli siis puhe ensi keväästä, mutta kun tajusin millaista elämä tulisi olemaan (ahdistusta ja pelkoa aina kun mies juo), en pystynyt enää.

Lapsille ei siis vieläkään ole kerrottu erosta. Tämä asuntoasia on heille sinänsä normaali, että muutenkin pari vuotta minulla on ollut töiden vuoksi pieni yksiö vuokrattuna. Tosi pieni siis, työpaikkakunnallani. Nyt vuokrasin isomman samalta paikkakunnalta ja siirsin myös osoitteeni. Olen nyt virallisesti muuttanut pois, mutta joudun vielä käymään vanhassa kodissa, kuten tähänkin asti.

Miehen mielestä olen tarinan roisto, koska haluan eron ja koska en ole osallistunut kotihommiin riittävästi (koska työn takia olen ollut osan viikosta toisella paikkakunnalla).

Mies ei selvästikään tajua, että vaikka hän olisi 5 päivää viikosta ihana ym. niin se ei oikeuta 2 muuta päivää pitämään minua pelossa ja ahdistuksessa, syyttelemään olemattomista ja syyllistämään siitä etten halua seksiä tms.

En ehdi nyt enempää kirjoittamaan. Piti vain päästä purkamaan ahdistusta. Koen nimittäin suuren suurta syyllisyyttä tästä muutosta :frowning:

14

Minulla alkoi loma ja edessä on jo aikoja sitten sovittu yhteinen reissu. Olen siis jälleen täällä yhteisessä talossamme.

Se on positiivista, että mies on ollut juomatta ainakin nämä kaksi päivää, mitä olen täällä ollut. Eikä tainnu viikollakaan juoda, kuin maanantaina ja tiistaina. Ainakaan ei lähtellyt minulle mitään ankeita viestejä ja haukkunut pystyyn.
Mies oli ostanut iselleen alkoholitonta olutta ja joi sitä pihahommien ym. päätteeksi.
Juteltiin hänen juomisestaan ja näistä muutamasta selävstä päivästä. Hän sanoi, että “on kummallinen tunne, kun voi lähteä ajamaan milloin vain, jos tarvitsee kaupasta jotain tms.”
Edelleen mies on menossa AA kerhon tapamiseen viikon päästä, kun hänen lomansa on ohi.

Kun keskustelimme, hän kysyi, miksi en ole aikaisemmin sanonut hänelle mitään hänen juomisestaan. Mutta olenhan minä sanonut vuosien varrella monta kertaa. Ehkä noin pari vuotta sitten lopetin sanomisen ja lopetin viinojen kaatamisen pois. En hallunut, että meillä joudutaan mihinkään pullonpiilotusleikkiin.

Tiedän, että nämä muutama selvä päivä eivät tarkoita, että näin jatkuisi loputtomiin, mutta ainakin yrittää.
On harvinaisen mukavaa, kun ei tarvitse pelätä jatkuvasti, vaikka pieni jännitys onkin päällä.
Siltikin pidän pääni ja eroan. En enää uskalla palata siihen vanhaan. Kun olen lukenut muiden kirjoituksia, olen oivaltanut että jos palaisin, se saattaisi olla jopa este miehen raitistumiselle.

15

Ollaan reissussa. Vielä kolme päivää edessä.
Nyt alkoi viides päivä, kun mies ei ole juonut alkoholia. Eilen totesi itse, että hän ei ole tammikuusta laskien ollut näin pitkään selvin päin.
Eilinen oli tosi kiva päivä.

En silti anna itseni enää unohtaa sitä ahdistusta. Luulen, että uusi asuntoni ja osoitteen muutos auttoivat osaltaan miestä havahtumaan tilanteeseen.

16

Tänään taitaa alkaa 7. päivä ilman alkoholia. Olemme olleet reissussa sellaisessa korvessa, että lähimpään kauppaan on 50km ja täällä ei ole edes sähköä.

Meillä on ollut ihan mukavaa ja mies onkin puhunut, että miksi emme voisi jatkaa yhdessä jne.
Minun ahdistukseni vain kasvaa, koska nyt tuntuu todella pahalta pitää tämä linja. Tulee sellainen olo, että pitäisi jäädä vähän kuin palkkioksi siitä että toinen on mukava ja selvin päin.
Miten pystyn pysymään tiukkana esim. uuden asunnon avaimen kanssa?

Mies on aika mustasukkainenkin. Hän on aina ollut. Jälkeen päin ajatellen hän on mustasukkainen jopa minun omasta ajastani. Minulla ei ole voinut olla vastakkaista sukupuolta olevia kavereita. Tai onhan minulla, mutta mies ei pidä siitä.

Millä tästä syyllisyyden tunteesta pääsee eroon?
Jos katson puhelinta miehen seurassa tulee syyllinen olo, koska ajattelen että mies epäilee minulla olevan joku toinen. Hän usein kysyykin muka leikillään että “kenen kanssa sinä oikein viestittelet”. Tunnen jo sen tyylin, taustalla on mustasukkaisuus.
Nyt tunnen syyllisyyttä erosta, siitä että haluan elämältä muuta kuin tätä mitä meillä on ollut.

Sanoin miehelle, että vaikka 80% ajasta on ihanaa, ei se auta jos 20% ajasta ahdistaa ja tulevaisuus tuntuu epävarmalta.

Sitten tämä välivaihe. Olen luvannut että eropaperit kirjoitetaan vasta joulukuussa ja lapsillekin kerrotaan vasta silloin. Mies odottaa, että siihen asti elän kuin tähän asti, eli tulen vanhaan kotiin viikonloppuisin. Enkä enää haluaisi, vailla mies olisikin selvin päin. Se tuntuu todella oudolta enkä pääse aloittamaan elämääni uudessa kodissa kunnolla.
Mutta ei minulla ole sydäntä sanoa muutakaan, kun olen jo luvannut.

17

Juuri noin sinun pitääkin toimia, Gnu, että perustelet kerta toisensa jälkeen miehelle oman kantasi. On aivan totta, että iso osa arjesta menee hyvin, mutta jos se 20 % alkaa vuosien mittaan käymään niin ahdistavaksi, että se tavallaan pilaa tuon lopunkin arjen, niin eihän siihen ole muuta ratkaisua, kuin jonkinlainen irtiotto.

Tiedäthän, että avioeroasian voi laittaa vireille “sähköisesti” lataamalla avioerohakemus netistä: http://urly.fi/sCR. Sen voi täyttää sähköisesti, allekirjoittaa joko yksin tai yhdessä, sen jälkeen skannata ja toimittaa oman alueen käräjäoikeuteen vaikka sähköpostin liitteenä. Näin prosessi lähtee “vaivattomasti” käyntiin.

Minä aikoinaan ajattelin, että en saa kyllä miestäni lähtemään mihinkään maistraattiin allekirjoittamaan papereita, mutta tuolla tavoin toimien asia sujui jotenkin kivuttomammin. Mies pisti nimensä paperiin aprillipäivän iltana, kun olin jo itse mennyt nukkumaan… Tuo aprillipäivä oli minulta vähän niinkuin mustaa huumoria :smiling_imp:

Ja tosiaan, tuon tapahtuman jälkeen lähtee juoksemaan puolen vuoden harkinta-aika. Sen päätyttyä on vielä puoli vuotta aikaa hakea lopullista avioerotuomiota. Meillä se hakemus jäi tosi viime tippaan lähinnä saamattomuuden vuoksi. Päätös oli kuitenkin jo siinä vaiheessa pitävä, kun ensimmäinen hakemus tehtiin.

Sinulla on, Gnu, oikeus voida hyvin ja jos teillä on riittävän hyvät välit miehesi kanssa, niin teilläkin saattaa onnistua sama, kuin meillä eli että ystävyys ja keskinäinen avunanto säilyy. Minulle eksäni on edelleen se tärkein aikuinen lähimmäinen, johon turvaan tiukan paikan tullen. Muuten nautin päivistäni ilman, että tarvii jännittää toisen juomisia tai menemisiä tai ylipäätään katsella, että miten ne suupielet tänään ovat; pitääkö jotenkin “tunnustella”, että mitä passaa sanoa ja mitä ei. Pystyn suunnittelemaan elämääni ilman, että tarvii miettiä toisen aikuisen huomioon ottamista. Esim. ensi viikolla lähden aikuisten tyttäriemme kanssa käymään Virossa. JOS vielä mies olisi elämässä mukana, niin stressaisin jo nyt siitä, että onnistuuko reissu vai meneekö pieleen miehen halutessa juoda.

Ole avoin ja rehellinen miehellesi. Jos hän on riittävän fiksu, hän kyllä ymmärtää, minkälaista vahinkoa hänen juomisensa on saanut aikaan ja että sitä vahinkoa ei kuukaudessa eikä kahdessakaan korjata. Yritä saada hänet ymmärtämään, että elätte nyt päivän kerrallaan, ettekä liikaa mieti tulevaa. Minä en näe mitenkään fiksuna odotella avioeropapereiden kanssa joulukuuhun. Sitten tulee eteen tilanne, että “eihän sitä nyt voi tehdä, kun joulukin on käsillä - tulee paha mieli…”. Hakemuksen voi oikeasti tehdä nyt, koska tämän jälkeen on koko pitkä vuosi aikaa tehdä se lopullinen hakemus. En kuitenkaan halua painostaa mihinkään, mihin et ole valmis, vaikka tässä tuosta hakemuksesta kirjoittelenkin.

Asiat järjestyy, luota siihen. Jotenkin vaikutat itse sen verran tasapainoiselta aikuiselta ihmiseltä, että kykenet tekemään ratkaisusi ilman, että tunteet johdattelevat tilannetta. Iloa päiviisi, joka tapauksessa!

18

Kiitos Hemmiina.
Yritän toimia tasapainoisesti ja edes jollain tapaa määrätietoisesti sekä johdonmukaisesti.
Mies on ihmetellyt, miten minä “voin kuollettaa tunteeni noin vain, kuin nappia painamalla?”. Hän ei ymmärrä, että ei siitä ole kyse. En vain voi poukkoilla edestakaisin miehen tunteiden kustannuksella. Murheellista tämä on eikä lainkaan helppoa minullekaan, vaikka mies niin väittääkin.

Tiedän tuon avioerohakuprosessin. En vain haluaisi tehdä toisin kuin olen luvannut, koska mies osaa syyllistää siitä todella taitavasti. Kuten tämä uusi asunto jonka vuokrasin: ihan selvin päin mies sanoi, että olen sen vääryydellä ja viekkaudella hankkinut, että sellaisesta ei sovittu vaan minun piti odottaa ensi kevääseen. Sillon tosin sanoin miehelle, että minun oli pakko hankkia asunto, koska hänen käyttäytymisensä humalassa on mennyt jo pelottavaksi ja tosi ahdistavaksi.

Eikä pelkkä alkoholi. Meillä on niin erilaiset näkemykset siitä millaista elämää haluamme. Miehen mielestä lähes kaikki asiat pitää tehdä yhdessä. Hänellä ei ole kavereita tai ystäviä eikä kodin ulkopuolisia harrastuksia. Minä olen ollut vuosia hänen ainoa ystävänsä ja se oikeasti helvetin raskasta.

Nyt sinnittelen tämän eron loppuun. Edessä on vielä lapsille ja sukulaisille kertominen. Mitään syytä en aio kertoa, ei kuulu muille ja lisäksi miehellä on syistä eri näkemys. Hänen mielestään minä vain pakenen velvollisuuksia ja haluan elää helppoa elämää kerrostalossa. Enkä ottaa vastuuta kodista ja parisuhteesta. Tai vaihtoehtoisesti minulla on oltava toinen mies…

Olkoon hän siinä ajatuksessa, että olen laiska ja pakenen, koska ei sitä ajatusta varmaan millään kumota. Eikä ole tarvekaan.
Ei tälle erolle ole mitään yhtä selkeää syytä. En minä ainakaan osaa erotella.
Kunpa mies nyt pysyisi kuivilla, vaikka oikeasti sekin ärsyttää nyt. Miksi se tässä vaiheessa sitten päättää ryhtyä raittiiksi? Miksi ei esim. kymmenen vuotta sitten?

19

Kahdeksan päivää juomatta. Hyvä.

Paitsi että minua ärsyttää, kiukuttaa ja ahdistaa. Mitään niistä en näytä kuitenkaan. Mutta nyt kun mies on selvin päin, koen jonkinlaista velvollisuutta olla kiltti. Koska mies ei juo, niin minun pitää olla mukava enkä saa loukata.

Mistä minä saan voimaa ja rohkeutta muuttua tylyksi? Sanoa, että enää ei odoteta jouluun. Että minulla on oma koti ja haluan jo jäädä sinne, en enää tulla tänne vanhaan kotiin esittämään lapsille niin kuin mitään ei olisi meneillään.

En enää kestä tätä syyllistä oloa siitä että olen rikkomassa perhettä. Aivan kuin olisin aikapommi, joka tikittää ja lapsiparat eivät tiedä mitään.
Nyt haluan oikeasti paeta. Laittaa pään peiton alle ja nukkua kunnes kaikki on ohi.

20

Voisitkohan soittaa johonkin palvelunumeroon ja jutella…kyllä tunteet sallittuja on vaikka mies on juomatta… Hemmiinan vinkki nettihakemuksen laittamisesta hyvä.Ei voi ketään pakottaa olemaan yhdessä.