Huomenta. Niinhän minäkin luulin ettei juomiseni kenellekään kuulu eikä näy. Järkytys oli aika kova kun tajusin että sehän kyllä näkyi ja kuului 
Eräs läheiseni on myös alkanut laihduttamaan, hänellä on tukihenkilö jonka kanssa keskustelevat ruokailusta, liikunnasta yms. ja pitävät siitä jonkinlaista kirjanpitoa kait. Hän on reilusti ylipainoinen ja on laihdutettava että pääsee leikkaukseen joten kyse on ihan hengissä pysymisestä. Toivon kovasti että hän pysyy ja jaksaa pinnistää. Silloinhan kaikki positiivinen palaute ja kannustus on tarpeen. Aivan kuten juomisen lopettamisessa.
Minäkin lopetin herkkujen syömisen. Huomasin että olin jostain kumman syystä varannut kaappiin kaikenlaista herkkua. Nyt vain päivä kerrallaan olen ajattelematta että pistäisin suuhuni jotain sipsiä tai suklaata. Sitä tuli napsittua ihan huomaamatta pitkin päivää, aina jotain suuhun. Sitä tunne syömistähän se oli.
Hyvää päivän jatkoa kaikille!
Ai kuten minullakin todennäköisesti on, että itse en huomaa, mutta muut näkevät? Ajattelin tähän vielä kommentoida. Minulla on erittäin suorat läheiset, jotka eivät jätä kommentoimatta. Alkoholinkäyttö ei ole tabu vaan usein aiheena esillä, mutta huvittuneita varmaan olisivat, jos menisin käyttöäni heille puhumaan, että nyt teen tunnustuksen ja olen alkoholisti, kun tietävät, että en peittele käyttöä ja voin olla myös juomatta yhtä helposti.
Vatsamakkarat ovat turhia kiloja, jotka muistuttavat mukavuudenhaluisesta elämästäni ja ne aion karistaa vyöräröltäni. Herkkujen syönti on kivaa, alkon juonti on kivaa, sillä saa häivytettyä surut ja murheet hetkeksi. Herkkuja nyt tulee syötyä, kun verensokerit ovat alhaalla. Ja joskus ihan huvikseen. Alkoa tulee juotua, kun on takana veemäinen työpäivä. Ei ole kuitenkaan mikään pakko kumpaakaan tehdä, mutta paineet, väsymys ja työelämässä suorittaminen ajavat joskus tällaiseen stressin lievitykseen. Inhimillistä.
Vähentäjien puolella on ollut keskustelua siitä, että joskus raittiit tuntevat muiden retkahtelusta kateutta. Ehkä minuakin voidaan kadehtia. Silloin voi tulla kiusaus asettua yläpuolelleni kertomaan Lempeän ketulle, kuinka hänkin voisi raitistua, jos vain… Ajattelutapani, jossa voin raitistua, haastaa yleistä käsitystä, jossa alkoholisti on altavastaaja, eikä ainakaan omin avuin voi lopettaa itselleen haitallista käytöstä.
Onko täällä vähän tällainen negatiivinen suhtautuminen retkahtelijoihin? Että tietty määrä on ok, mutta sitten riittää ja ois paras mennä jonnekin muualle hakemaan apua kuin tänne.
Niin tai näin, sinä ja minä, joka olet ollut raitis 1000. päivää ja minä, joka olen raitis 2. päivää, olemme aivan yhtä lailla saavuttaneet saman hienon asian, eikä mikään meidän välinen vertailu himmennä minun saavutuksen merkitystä ja iloa.
Olet syystäkin ylpeä onnistumisestasi! Tärkeintä on pyrkiä siihen, että elämä on mahdollisimman hyvää retkahduksista huolimatta. Minä olen retkahtanut varmaan satoja kertoja, kun yritin lopettaa juomisen aika ajoin varmaan 10v ajan ennenkuin pysyvämpi raittius alkoi.
Jokainen juomaton päivä on voitto, samoin jokainen voitettu läheltä piti-tilanne.
En tarkoittnut avun hakemisella (toisess ketjussa) mitään pahaa. Amnattiapu tai vertaistukikaan ei välttämättä auta kaikkia. Omalla kohdallani luulen, että sinnikkäästä eri vaihtoehtojen etsimisestä ja kokeilemisesta oli hyötyä; jos se ei auttanut juuri siinä kohtaa, mieleen jäi jotain itämään. Tietoa, toisten kokemuksia, hyviä kohtaamisia… kaikki tuo ainakin vähensi häpeäntunnnetta tai ajatusta, että olen ainoa surkimus epäonnistumisissani.
Uskon, että sinäkin löydät itsellesi sopivat keinot, jotka auttavat. Minäkin raitistuin tavallaan yksin, kun aika olu kypsä. Kävin niihin aikoihin päihdehoitajalla, mutta sekin jäi, kun vastoinkäymisten aalto löi ylitseni (ero, homeasunto, isän muistisairaus, koiran kuolena) ja päädyin lopulta muuttamaan toiseen kaupunkiin tyhjään asuntoon aloittamaan alusta.
Retkahtelun kestäminen jos mikä vaatii sitkeyttä ja henkistä kanttia ja sitä sinulla on, kun jaksat kaaduttuasia nousta ylös ja jatkaa eteenpäin.
Mukavaa sunnuntaita!
Tämä on niin totta kuin olla voi. Kiitos kun muistutit ja kiitos kirjoituksesta muutenkin.
Luottoraittiusintoilija täällä hei. On tämä raittius niin mukavaa, että horisontissa siintää raitis vappu. Teen kaikkeni ja annan asialle 100% huomion. Luotto 100% luokkaa. En petä muitakaan, miksi pettäisin itseni.
Herkkuja ei ole, alkoakaan ei. Molempien ostaminen kävi mielessä työpäivän aikana sen sata kertaa. Tässä sitä kuitenkin ollaan. Jotain oivaltaneena.
Tsemppiä, päivä kerrallaan vaan eteenpäin. Tunteet tulee ja menee. Mikään ei ole pysyvää. AA:ssa on hyvä sanonta: “Tämäkin menee ohi” ja “päivä kerrallaan” Ja “elä ja anna elää” jne…
Just näin se on, kiitos. Eipä sitä arvaakaan mitä kaikkea kamppailua raitistuva henkilö itsensä kanssa käy. Itsellä ei henkilökohtaisesti kiinnostaisi just nyt olla raittiina vappua, mutta pakko vaan yrittää. Ärsyttää eräs asia, joka tekee olemisen levottomaksi (ihmissuhteisiin liittyvä.)
Jos joku kadehtii retkahtelevaa elämää, niin yhtä helvettiähän se henkilölle itselleen on. Helpotusta haetaan kirjoittamalla täällä. Useinkin juomiseen ajavat piikit ovat juuri sellaisia nopeita juttuja, joihin haetaan nopeaa nostetta. Mitään sillä ei saavuta. Tylsää, mutta totta.
Juomisen juurisyy… sen kun ihminen joskus keksisi niin ois alkoholismi pois maailmasta.
Olen ollut pitkään, jo kauan raittiina. Vuosia meni hyvin, naimisissa raittiin ihmisen kanssa, huoletonta mukavaa elämää, mitä nyt vähän parisuhteeseen kuuluvaa pientä kinaa, mutta kun jäin yksin niin on ollut taistelua, pelkoa, ahdistusta ihan riittämiin. ja niinpä olen täällä lukenut ja kirjoitellut, saanut hieman tukea ajatuksilleni että on vain mentävä eteenpäin, tuntu miltä tuntu. on mennyt ihan hyvin, jo yli vuosi pitkälle. Ei ole tehnyt mieli hukuttaa mieltä viinaan.
Mutta tämä minun pelokas luonteenlaatu saa minut joskus niin ahdistumaan ja ihan kehokin on kuin varuillaan. Joku pelko on minuun iskenyt jo varmaan varhaislapsuudessa ja se on nyt kyllä saatava sieltä ylös ja ulos.
Pelkään aivan kummallisia asioita. Kelan sivuille menoa tarkistamaan jotain saa minut kireäksi, jäykäksi sisältä. Enkä kykene nukkumaan kunnolla kun alan miettimään onko kaikki varmasti hyvin? Olenko tehnyt kaiken oikein? Jos olenkin tehnyt väärin ja nyt tulee jotain kamalaa jälkiseuraamusta. Pakkomielteiset pelokkaat ajatukset vyöryy päälle, nuku siinä sitten…
Joku outo pelko on sisällä. Se pulpahtaa sieltä välillä. Olin niin onnellinen kun olin parisuhteessa, en ollut yksin näiden asioiden ja tilanteiden kanssa. Nyt vasta alan ymmärtämään että taisin olla aika riippuvainen toisesta. Hainko liikaa turvaa toisesta? Vai eikös sitä mennä yhteen sen takia, että oltais toistemme tukena? Eikös avioliitto ole just sitä, että muodostetaan liitto joka suojelee molempia?
Nyt on kova halu löytää kumppani, jonka kanssa muodostaa uudestaan toimiva suhde, avoliitto, ei enää avioliittoon kiitos. Muttei ilman rakkautta. Sekin vielä. Mistä semmoisen löytäis, että rakastuis… pelko etten koskaan enää löydä ketään on vahva. Senkin nyt tässä tilitän, tunnustan. Olen pelkuri. Kauhuissani välillä. Huhuh… ymmärrän miksi ihmiset juo. Miksi haetaan mieliala lääkkeet. Miksi tehdään jotain, jolla saa nämä ajatukset pois päästä. kirjoitin nämä asiat. Tunnustan ne täällä nimettömänä, kasvottomana. Jospa se helpottaisi enkä enää niin olisi kireä ja hermostunut.
Kun menen toisten ihmisten pariin, lasten perheiden, ystävien, harrastukseen niin saan muuta ajateltavaa. Täällä kotona yksin nämä asiat vaivaa.
No, nyt kun olen alkanut tunnustamaan niin pakkohan sekin on tunnustaa etten kyennyt puolisolleni kaikkea pelkoa kertomaan, kun ei hän ymmärtänyt. Muttei tarvinnutkaan kertoa, kun hän oli vain siinä. Turvana.
Tämmöistä tänään. Mutta selvinpäin vappua vietän.
Hienoa, että olet selvinpäin! Se on iso asia. Tarinastasi tuli mieleeni, että ihminen voi kantaa nahoissaan sukupolven ylikin siirtyneitä traumoja. Kyllä se on inhimillistä haluta helpotusta, kun kipu ja suru juuttuvat syvälle rintaan.
Olen kuunnellut paljon radiota tänä vappuna. On vain yksi teema -juhliminen. Ja kuohuviinit. Sekoilu kuuluu vappuun, poliisi tyhjensi Kaivopuiston. Kuka kerää sieltä roskat? Mitä hauskaa tuollaisessa on…
Oli tuossa onneksi ihana ja piristävä radiojuttu ahkerista eläimistä, jotka ovat työn sankareita.
Tämä muuten taitaa olla neljäs raitis vappu aikuisiälläni.
Huomaan palaavani omaan opiskelijavappuun yli 10 vuoden taakse. Jo tuolloin kamppailin juomisen kanssa. Aivan täydellisen kirkas havainto, kuinka kamppailin itseni kanssa, juonko vai en. Tiesin, etten halua juoda, mutta seura vei mukanaan. Päätin ostaa 2 siideriä, koska muillakin oli juomat muovipussissa. Lopusta en muista. Tuskinpa se siihen kahteen jäi.
Ihmiset ovat kokoontuneet puistoihin tai minne lie juomaan kuohuviiniä. Alkoholistin unelma saada juoda luvan kanssa jo aamusta.
Yksinäisellä vappubrunssilla omassa sängyssä. Juon teetä ja syön eilen tekemiäni köyhiä ritareita kermavaahdolla.
Ajatelkaapa, jos yhteiskunta olisi rakentunutkin niin, että selvinpäin oleminen olisi valtavirtaa ja humalassa olemista pidettäisiin huonona juttuja. Meidän olisi helpompaa sopeutua tänne, kun alkoholin juomista ei tuputettaisi joka puolelta.
Eilen uutisoitiin aika näkyvästikin…tämän päivän nuoret aikuiset käyttävät hyvin paljon vähemmän alkoholia kuin 80- ja 90- lukujen nuoret aikuiset. Juominen ei ole enää ns “cool”.
Joten tässäkin suunta on oikea. Ja toivottavasti tästä tulee se uusi normaali.
Olipas taas olot työpäivän päätteeksi kohdillaan. Ajattelin, että nyt palkitsen itseni juomalla. Muistin, ainiin, enhän minä enää juo. Päälleni hyökyi aaltona suunnaton vitutus, että kuka niin muka päätti ja milloin.
Teininä muuten en juonut. Inhosin alkoholia. Kuten inhoan edelleen.
Raittiina nyt 6 päivää ja onpas ollut kivinen mielihaluja täynnä ollut tie. 1 minuuttia kaupan sulkemiseen ja sitten koittaa helpotus.
Minun on nyt jotenkin purettava näitä ajatuksiani. Ahdistaa todella, ettei ole alkoholia. Oloni on ahdistunut, ja onneksi jääkaapissani oli vapulta jääneet zero-oluet, täysin 0%. Avasin toisen. Haen plasebovaikutusta. Vappuna ei tarvinut avata vaan jotenkin pääsin ilman niitä eteenpäin.
Minua ahdistaa siis se, etten pysty juomaan. Haluaisin saada sen normi annoksen mielihyvää ja laskeutua sellaiseen olotilaan, jossa voin vain olla ihan sievässä kännissä suuremman osan ajasta tai edes iltaisin. Ihan kohta tulee viikko täyteen ja olen aivan vitutuksessa siitä, etten pysty enää juomaan. Alan varmaan kippaamaan näitä alkoholittomia. Silloin kun saavutin pidemmän raittiuden, käytin niitä alussa aika pitkäänkin, sitten ne vaan yhtäkkiä jäi.
Miten tämä lopettaminen voi olla näin v**** vaikeaa… tuntuu ettei mikään suju, kaikki tuntuu paskalta. Tiedän, ettei se ole totta, että ne ovat vaan sellaisia ohimeneviä juttuja, mutta kun on tottunut aina juomaan niihin, tottakai mieli huutaa sitä nytkin. Uskon, että tämä on aiheutunut juomalla. Ahdistaa, jotta voisin juoda. En usko, että ahdistus on todellista siellä taustalla, vaan se on aiheutunut siitä, että olen juonut riittävästi aiheuttaen itselleni tilan, jossa mieleni vaatii juoda ja keksii siihen syyn. Riippuvuus pyörittää elämääni. Päivä kerrallaan yritän luoda raitista identiteettiä. Menneisyydestä näkee, kuinka hiton vaikeaa se on. Kaikkiin ongelmiin vastaus → alkoholi.
Odotan, että plasebovaikutus alkaa toimia ja ahditus helpottaa. Hieman jo tunnen, kuinka alan rauhoittua ja se auttaa, että saan purkaa ahdistusta just nyt kirjoittamalla.
Mulla on elämässäni sellainen orastava tutustumissuhde, joka on alkanut ahdistaa. Vappuna erityisesti ahdistus löi päälle. En saa siitäkään selvää, mistä se aiheutuu. Kun join, ei ahdistanut tippaakaan, nyt se vaan jatkuvasti pompahtelee esille. Mietin vain, onko se kuitenkin niin, että en ole luotu mihinkään tällaiseen, että pitäisi vaan vähän niinkuin antaa periksi, että ei tavallaan mieti liikoja eikä odota. Pettynyt tähän elämään mennessä joka kerta ja olen luvannut itselleni, että kukaan ei enää satuta minua tai saa pois raiteiltaan. Enkä ainakaan ala sen takia juoda. Mutta kun jotenkin tiedän, että tämäkin on yksi syy alkaa juoda. Tämä ahdistus, mistä se sitten johtuukaan, ajaa minua vain yhteen suuntaan -juomista kohti. Keksin syyn vaikka siitä orastavasta suhteestakin, jotta saisin juoda. Miesparka ei tajua, että hän on minulle tekosyy juoda…
Kuvittelin, että kun lopetan juomisen niin kaikki muuttuu onnelliseksi ja auvoisaksi. Jälleen yksi harhaluulo, josta ahdistuin, kun mieli ei korjaannukaan yhtä nopeaa kuin kuvittelisi vaan vaatii paljon työtä ja aikaa…
Nukuin todella huonosti…
Tyytyväinen kuitenkin etten ole krapulssa. Ajatus on sen osalta kirkas. Kannatti taistella eilen. Jos olisin jemmannut kotiin alkoholia (kuten aina) olisin ratkennut.
Oppiläksy: - tärkeää, ettei juomaa ole. - 0 % alkoholitonta on hyvä varalta olla pari tölkkiä.
Viikko raittiina saavutettu! 
Onnea ensimmäisestä viikosta! Hienosti selätit monet halut ja vappukin meni vielä selvin päin siinä samalla. 
Se olo alkaa aivan varmasti helpottamaan pikkuhiljaa ja muut asiat alkavat luikertelemaan sinun elämääsi, kun vain jaksaa tehdä joka päivä töitä asian eteen.
Jess, onnea ensimmäisestä viikosta! Itsekin join alussa kotonakin paljon alkoholittomia korvikkeita, kunnes ne tosiaan jossain vaiheessa jäivät. Mielestäni antaa todellakin mennä, jos ne mitenkään auttavat pysymään erossa aidosta tavarasta. Hienosti menee nyt, tsemppiä viikonloppuun ja siitä yli!
Lämmin kiitos molemmille Setämies ja Hiiri, sekä sydämen lähettäneille!
Nyt on kauppa sulkeutunut. Selvisin. Jaakaapissa pari 0% zero-olutta jäljellä. Työpäivän jälkeen join 2 ja se todella auttoi jälleen pahimman yli. Olin taas lähellä retkahtaa, mutta onneksi sattui tuttuja kauppaan, joten itsepalvetiskin kautta pääsin livahtamaan alkoholittomien kanssa ulos, koska en vaan mukamas kehdannut ostaa alkoholillista. Tämäkin on puppua. En koskaan mieti muita. Ostan jos huvittaa, mutta mieli luo mielenkiintoisia sääntöjä myös raittiuden puolesta.
Viikko on ollut havahtumisen ja ongelman tiedostamisen aikaa sekä armotonta kamppailua, mutta tunteet ovat saaneet tulla sisään.
Siellä tuli taas hieno erävoitto!
Itsekin otin kylmän alkoholittoman oluen kotona töiden jälkeen ja huomasin yhtäkkiä olevani aivan äärettömän onnellinen. Voin edelleen suhauttaa tölkin auki, fiilistellä viikonloppua ja nautin itseasiassa todella paljon alkoholittoman oluen mausta. Siitä tilanteesta ei puuttunut yhtään mitään.
Rehellisesti sanottuna en ihan heti muista, milloin olisin samalla tavalla nauttinut tuosta tilanteesta alkoholin ollessa kuvioissa. Alkaa elämä siis tuntumaan jollain tavalla paljon aidommalta ja vapaalta.
Huomenna saa herätä hyvin levänneenä ja omistaa päivän taas urheiluun ja mitä ikinä nyt haluaa tehdäkään.
Herätys uuteen päivään uusin ajatuksin.
Olen ajatellut, että ahdistus orastavasta suhteesta tuleekin siitä, ettei mielenkiintoni tahdo pysyä yllä ja miehestä paljastuu asioita, jotka eivät enää olekaan niin puoleensavetäviä. Onneksi voin ottaa aikalisän ja tutkailla tuntojani ihan rauhassa. Ei ole tarvetta tehdä yhtään mitään asialle. Ei vetää kännejä, ei tarvetta ylireagoida. Vaan olen ja annan asian olla, kuten se on.
Jos olisin vetänyt "pikku"kännit, olisin nyt varmaan sotkenut asiaa monimutkaiseksi mielessäni ja morkkiksessa tai uudessa nousuhumalassa lähtisin toimimaan hullunkurisesti.
On hienoa huomata, että kestän vaikeita tunnetiloja ilman viinaa. Pyrin saamaan tunteista selkoa ja nimeämään ne.
Juominen vaikeisiin tunteisiin on aivan klassista. Ero tuli - viinaa. Orastava suhde - viinaa. Adistava työilmapiiri - viinaa. Pettymys, kun ystävä petti ja käytti hyväksi - viinaa.
Ei enää viinaa!!!
Minä huomasin tänään tosi hyvin, miten juopon mieli toimii. Etenkin, jos kotona on valmiina juotavaa odottamassa. Ainakin itsellä se menee niin, että tämä juopon mieleni tekee kaikista murheista murheita, joihin voi juoda. Muut ihmiset suhtautuu niihin juuri kestämällä tunteet, joita nousee ja that’s it. Hyvin siis selvisit, Lempeä kettu! 
Voit hyvin ottaa aikalisää ja tutkailla asioita rauhassa. Se kuulostaa itse asiassa viisaan ja järkevän aikuisen teolta. Toivon, että alan ottaa sinua kiinni tässä viinan vastaisessa taistelussa ja toivon, että tämä on vika kertani, kun mokaan. Sinulla on tosi hyvä alku, anna mennä vaan samaa tahtia!
Onpa kiva että te tsempaatte toisianne pysymään raittiina, sehän tässä on tarkoitus. Kyllä minäkin toivon että pysytte raittiina ja pääsette voitolle viinan houkutuksista nollata pää.
Minun asunnossa ei voinut olla viinaa raittiuden alussa, enkä kyllä vieläkään sitä kotiani kanna enkä anna muidenkaan tuoda. Se ei ole minulle terveellistä. Mieleni ei ole eikä varmaan koskaan tule olemaankaan hirveän vakaa ja tyyni. Ihmiset olleen erilaisia. Toisilla ei haittaa vaikka kumppani ottaa siinä vierellä, minä en kykene siihen. Tiedän sen. Alan haluamaan myös sitä samaa mitä toisella on.
Minun piti ja pitää myös ystävyyssuhteet pitää alkoholittomana. silloin kun ollaan yhdessä ei viinaa ole. Isot juhlat ei minua haittaa koska en ole siellä silmätikkuna vaan voin ihan hyvin olle ottamatta alkoholia, eikä kukaan kysele mitä juon. Ainakin tähän asti on mennyt hyvin juhlissa. Illanistujaiset onkin sitten eri juttu. Mutta monesta asiasta on vain pakko luopua jos haluaa pysyä raittiina. On vain tehtävä valinta. Eikä minua yhtään edes harmita kun en voi osallistua kaikkeen. olen muutenkin enemmänkin kotona viihtyvää lajia. Siitäkin olen nyt onnellinen, ihanaa että viihdyn yksin kotona.
Meillä taas on kotona ollut lähes koko ajan alkoholia ja seurassani voi juoda, vaikka olisin jonkun kanssa kaksin tai minkälaisella porukalla tahansa. Mutta jos se tuntuisi minusta yhtään pahalta, olisin pulassa, koska rajojen asettaminen on minulle lähes ylivoimaista. Pakkohan se silti olisi itsensä takia opetella, tai sitten jättäytyä kokonaan monistakin ihmissuhteista.
Täällä plinkissä vaikuttaa tosiaan olevan hyvä tsemppi päällä. 