Minä pelkään sitä että jos olen jossain seurassa, pienessä porukassa tai kahden kesken, niin jos joku alkaa houkuttelemaan minua juomilla niin kykenenkö vastustamaan. On minulle kerran sanottu että voithan sinä kokeilla jäätkö koukkuun jos otat vähän viiniä. Mutta tiedän muiden kokemuksesta että siitähän se alkaa… ensin vähän, yksi lasi, no ei jääty koukkuun, eikä ehkä seuraavallakaan kerralla tai niin edespäin. Ehkä joku ei jää heti koukkuun. Ehkä… mutten halua edes kokeilla kun en sitä omalta kohdalta tiedä. En tiedä enkä halua kokeilla että tietäisin.
ystäviä on tullut elämään ihan huomaamatta sellaisia, jotka eivät ota tai ottavat vain sen yhden lasilllisen, eivätkä minulle tarjoa koska kunnioittavat minun päätöstäni. Kun raitistuin jäin yksin pitkäksi aikaa. Oikeastaan se oli kovaa aikaa, mutta tänään olen siitä ihan kiitollinen että niin meni. Tosin muutama ihminen on siltä ajalta jäänyt, muttemme juhli mitään yhdessä, siis vappua tms. Niin, kun en ole oikeasti “juhlaihminen”, “bailaaja”, en vain ole, oikeasti, kun olen selvänä. No humalassa olin tosi räväkkä ja menijä, kaikki estot katosivat. ja halusin aina lähteä johonkin juhlimaan, missä sai ottaa alkoholia.
Että sellaisia muistoja herätti mieleen. Viinan loppuminen elämässäni muutti minua tai tuliko sitten esiin se aito minä? En tiedä…
Siis en halua kokeilla jäänkö koukkuun jos otan lasillisen. Sen verran henkisesti raskasta oli alkoholismini, ja myös kehollisesti, ja raskasta oli myös toipuminen. Tai oikeastaan olin huippu onnellinen kun kykenin olemaan ottamatta enää, ja sitten toisaalta välillä oli masennuskausia, syviäkin, jopa niin syviä että mietin itsemurhaa, kun pidin itseäni niin huonona ihmisenä ja epäonnistuneena. ilman tukijoukkoani, ihmisiä lähelläni, en olisi selvinnyt, mutta he tukivat että en joisi. myös terapeutti tuki juomisen lopettamista.
Niinkuin täälläkin tuemme toisiamme kirjoittamalla ja lukemalla, että jaksamme olla juomatta. Ja aina on toivoa, uusi päivä ja uudet mietteet.
Hyvää ja raitista päivän jatkoa kaikille!
Tämä oikeastaan liittyy siihen, että osaa ja haluaa laittaa raittiuden etusijalle. Alkaa oikeasti tehdä konkreeettisia valintoja, jotka tukevat omaa raittiutta. Jos ja kun huomaa säännönmukaisuutta retkahduksissa tai läheltä piti tilanteissa, tekee riskejä poistavia valintoja. Ei vietä aikaa juovassa seurassa, jos se saa juomahalut pintaan, ei osta tai anna kenenkään tuoda kotiinsa alkoholia, käy kaupassa ennen klo 9 tai vasta 21 jälkeen.
Kuulostaa hyvältä tuo päättäväisyytesi. Viina tuntuu lohdulta, mutta on lopulta melkoisen petollinen ystävä.
Toivottavasti viikko on alkanut mukavissa merkeissä, eikä ihmisuhteiden tai muunkaan osalta ole satanut ikäviä asioita niskaan.
Tsemppiä!
Tahtolihakseni ei nyt toiminut päättäväisyydellä vaan liika tahtominen uuvutti. Ratkesin viikon tissutteluun. Nyt toista päivää raittiina.
Kävin läpi menneitä. Pari todella hyvää onnistumista, pitkää raittiutta takana, joista viimeisin onnistuminen katkesi vuosi sitten silloisen ystävän panostamiseen, jossa hänen seurassaan tulee juoda. Hän teki kaikkensa saadakseen minut ratkeamaan ja onnistui siinä. Halusi vanhan kunnon ryyppykaverin, känniääliön, samaan rooliin hänen elämässään, jotta voi sitten tuntea ylevyyttä ja muistutella, “vieläkö juot?”. “Korkki kiinni.” “Sulla lähtee aina juominen käsistä”-tyyppisiä vittuiluja. Vittuilla ja samalla nauttia siitä ja vieläpä se, että hänen myötävaikutuksellaan tilanne oli se kuin on.
Tunnen vihaa tuota ihmistä kohtaan. Laitoin ystävyyden jäähylle siinä kohtaa, kun ymmärsin, ettei tuollainen henkilö ole oikea ystävä. Ilman tuon henkilön vaikutusta elämäni olisi kovin todennäköisesti kovin toisennäköinen, koska muissa tilanteissa olin säilyttänyt hienosti raittiuden.
Siis sanon kaikille nuoremmille, jotka haluavat raittiuden. Ihan ensiksi, katkaiskaa ne haitalliset ystävyyssuhteet. Tuollaiset ryyppy-ystävät eivät ole oikeita ystäviä! Ette koskaan pääse kehittymään elämässä, kun kaveripiiri tai kaverin seura on juomista ihannoiva ja sellaiseen maailmaan ajava.
En tarkoita sitä, että joku muu ois vastuussa teidän juomisesta, kuten ei minunkaan ratkeamisesta, mutta jos vuosi sitten tuota tapaamista ja yhteisen viikonlopun viettoa ei olisi ollut, kukaan el tiedä kuinka pitkälle rauttiudessa olisin nyt. Hänen temppunsa joka tapauksessa ajoi minut vuoden kierteeseen. Ystävän petollisuuden ymmärtää perinpohjaisesti, kun se osuu kohdalle. Sitä luottamusta ei palauta enää kukaan tai mikään ja jäät aina sellaisen henkilön kanssa toiseksi. Narsistiset henkilöt osaavat olla myös kovin hurmaavia. Aikansa. Lopulta todellisuus paljastuu.
Ei ollut oikea ystävä hän. Onneksi sinulla on parempiakin. Tsemppiä uuden raittiuden alkuun!
Kiitos Hiiri, tsempit takaisin!
Tuo asia tuntuu pyörivänä katkerana mielessä ajoittain. Myös muulloin on tullut vastaavaa esiin sellaisten nopeiden ystävyyssuhteiden kautta. Yksi yritti tehdä minusta varkaan. En halua antaa katkeruuden myrkyttää mieltäni näiden ihmisten takia, jotka tekevät rumia temppuja muille. Kerran oli “ystävä” työpaikalla juoruillut minusta valheita ja esiintynyt ystävänä, halusi olla tekemisissä vapaa-ajalla, kunnes tämä käytös tuli esiin. Ja sitten ne pomot, joiden johtamistyyli on tuhoava. Tuntuu, että usko ihan tavallisiin ihmisiin horjuu. Kun tutustuu vähän paremmin, palastavat käytöksensä ja tuollaisen edessä on voimaton, kun asiat on valheilla ja rumilla tempuilla vääristelty, totuus ei tule esille, vaan joutuu itse kantamaan ne seuraukset.
Raittiudessa hyviin asioihin keskittyen. Hyvissä voimissa kohti pysyvää raittiutta. Tässä muutoksessa on mennyt poikki ystävyyssuhteita, mutta niin menee myös työsuhde, koska se kuluttaa liikaa, tuhoaa minun terveyden ja vie raittiudesta ilon ja voiman.
Kolmas aamu selvinpäin alkanut ja kannustava olo itsellä. Nyt jatketaan siitä, mihin jäin aiemmin, hyvään alkuun raittiudessa. Positiivinen ajattelu helpottaa. Viikko tissuttelua on huomattavasti vähemmän kuin se normi 3 viikkoa, joka on keskimäärin aika, jolloin en saa korkkia suljettua. Tuohon yhteen viikkoon ei mahtunut yhtään kunnon humalaa. Lähinnä se oli stressin lievitystä vanhalla konstilla, mutta nyt yritän uudelleen raitistua pysyvästi. Tämä kerta voi olla käänteentekevä.
Huomenta Lempea_kettu!
Nyt on asenne kohdallaan, tuo positiivinen fiilis tarttui heti minunkin. 
Sitä ei tosiaan ikinä tiedä, jos sinunkin juomasi on jo kaikki juotu. Nopeasti taas hetken konttaamisen jälkeen rohkeasti jalkeille ja eteenpäin. Ainakin minulle tuollainen ajatusmalli on ollut suureksi avuksi.
Kiitos Setämies! Täällä ollaan ja uskotaan parempaan ja tietyllä tapaa onnellisempaan tulevaisuuteen. Tosin onni on jo tässä. Ja olen tänään paljon miettinyt minulle merkityksellisiä asioita elämässä ja niitä paljon löytänyt ja nimennyt.
Tein päätöksen työpaikan vaihdosta, jotta pääsen elämässäni tasapainoon ja minulle merkityksellisten asioiden ääreen ilman sitä valtavaa stressitaakkaa, joka ylläpitää haitallista juomista.
Sattui muuten silmiini seuraava pysäyttävä artikkeli: Oluen juonnin kohtalokkaat seuraukset: https://www.duodecimlehti.fi/duo94850
Joo, pelkkä yritys olla juomatta ei usein pitkälle kanna, jos elämä on liian kuormittavaa ja siinä on liikaa hyvinvointia rapauttavia tekijöitä.
Ihmissuhteitakin voi joutua karsimaan tai etäännyttämään. Minä sain raittiudesta kiinni 3-4kk sen jälkeen, kun muutin erilleen juovasta puolisosta ja sain tilaa toipua.
Sinullakin taisi tuon työpaikan lisäksi olla aiemmin juomaan huokutteleva “ystävä”, josta olet joutunut etääntymään. Tai päässyt etäämmäs.
Askel ja muutos kerrallaan kohti parempaa elämää.
Katkeruudellekin on aikansa ja paikkansa. Tunsin itse ihan häiritsevän pitkään katkeruutta esim. entistä työkaveriani kohtaan. Aloin jo hokea itse itselleni, että koitahan nyt päästä yli, nainen. Järjellä tiedostin kyllä, että oma katkeruuteni haittasi vain ja ainoastaan omaa elämääni. Vaikka olisin mitä woodoo-nukkeja tökkinyt, minua huonosti kohdellut olisi jatkanut elämäänsä autuaan tietämättömänä omista oloistani. Joku ammattilainen olisi varmaan osannut minua auttaa nopeammin eteenpäin, mutta toisaalta koen, että sekin oli tärkeä osa prosessia. Tulipahan märehdittyä asia läpi, eikä työnnettyä väkisin taka-alalle pulpahtelemaan.
Toki sekin voi mennä yli, koska tosiaan häiritsee elämää. Mutta ehkä se sinullakin alkaa väistyä, kun saat raittiudesta taas kunnolla kiinni, eikä ole enää “ystävän” tekosten konkreettisia seurauksia kannettavana. Toivon niin. Tsemppiä työpaikan vaihtoon ja muutenkin! 
Tämä on niin tosi.
Ja tämä. Katkeruus, joka on tunteena juuttunut kiinni ihmiseen ei todellakaan jalosta, eikä vie eteenpäin. Mutta ikävät kokemukset voivat myös ajaa eteenpäin ja saada yrittämään entistä enemmän.
Kiitos tsempistä!
Helluntaipäivä, 5 päivä raittiina, alkaa kääntyä iltaan.
Ylläolevan olen kirjoittanut 23 päivää sitten. Todella, olen laittanut muitakin elämäntapa-asioita kuntoon! On mahtava havaita, että tänne kirjoittamisella on väliä. Nyt 6 päivää raittiina, ja myös sama aika ilman karkkeja, suklaata, sipsejä ja ylimääräistä sokeria. Elimistössäni käy sellainen voimakas pyörre, joka tuntuu. Pidän vain suunnan kirkkaana pyörteestä välittämättä. Mittanauha näyttää vyötärölle muutoksen ansiosta -7 cm.
2 kuukautta olen taistellut työuupumuksen, voimakkaan väsymyksen ja työpaikan huonon ilmapiirin kanssa, tullakseni tulokseen, että taistelut on taisteltu. On irtipäästämisen aika. Hyväksyn, ettei nykyinen työpaikka ollut minua varten.
Viikko raittiutta ja tässä se menee omalla painollaan.
Tässä sen huomaa, kuinka omat ajatukset alkavat muuttua terveen itsekkäiksi.
Haluan itselleni hyvää. En halua ihmisiä ympärilleni, jotka yrittävät sabotoida elämääni.
Nyt kun luen kirjoituksiani ymmärrrän enemmän. Alko ei ole syynä kaikkeen, enkä itse ole aiheuttanut itselleni kaikkia ongelmia juomalla. Syyllistän silti voimakkaasti itseni ahdistuksesta.
Olen kirjoittanut seuraavaa:
Ei pidä paikkaansa tuo lause, vaan minua ahdistaa nykyinen työ. Sen vuoksi juon. Se on niin kovaa ahdistusta, etten pysty elämään raittiina sen rinnalla hyvää elämää, koska vaikka miten tekisin oikein vapaa-ajallani työolot vain pysyvät. Nyt tuntuu niin ikävältä sanoa itseäni alkoholistiksikin, kun ajattelee, kuinka vaikea tehtävä on raitistua ja kärsiä esimerkiksi työuupumuksesta tai työpaikkakiusamisesta samaan aikaan. Nehän lisäävät riskiä päihdehäiriöille. Myrkyllinen työkulttuuri vaatii vuosia kehittyääkseen, uutena työntekijänä en ole sitä luonut, enkä vastuussa siitä, etten kestä tuollaista. Olen vastuussa siitä, että teen omaa elämää koskevat ratkaisut järjellä ja sydämellä.
Olen itseni ystävä, armollinen ja näen tässä hetkessä itseni riittävän etäältä voidakseni tunnistaa, etten ole syypää. Alkoholistinen yksi harha mielestäni onkin, (joka ylläpitää juomisen kierrettä) että me itse olemme kaikkeen syyllisiä, huijaamme itseämme ja elämme aivan kuin etsien syitä retkahtamisille. Onpas todella karu ajatusmalli. Itse en ainakaan enää halua jatkaa samaa ajatuskehää päässäni. Helppaa jatkuvasti, kun tiedän, että teen konkreettisia tekoja terveyteni eteen ja muutakin voi valita kuin se, mitä on erheessä ilman tietoa tullut valinneeksi. Irtisanoutuminen on ollut paras päätös. Onkin ihana kirjoittaa, että olen saavuttanut 11 päivää raittiina tänään, eikä tänä aikana ole ollut minkäänlaista mielenkiintoakaan juomista kohtaan.
Alkoholisti joutuu tekemään valintoja ystäväpiirissä, työn suhteen, elämäntapoihin liittyen, koska siinä kohtaa kun raitistuu, aidosti ymmärrää, että jos mikään ei muutu, mikään ei muutu, vaan sama kuvio toistaa itseään. Omasta ainutlaatuisesta elämästä syrjässä oleminen johtaa alkoholistiseen tuhoutumiseen. Kohtaamalla omat syvät tunteet ja toiveet, on mahdollista toipua.
(Samaan virtaan ei voi astua kahdesti. Herakleitos)
Elämänvoimaa ja muutosta. Tahtoa pysyä selvinpäin, nyt jo 2 viikkoa ja helposti on mennyt aika. Jonkin verran juomisen petailua ollut ilmassa eli täytyy lukea päihdelinkin tieto-osio tästä aiheesta, jos se auttais.
Kuulostaa tosi hyvältä @Lempea_kettu! Sulla on hyvä noste päällä.
Iso kiitos kirjoituksestasi!
Sanoitit osuvasti paljon sellaista jota itse olen prosessoinut. Pohdintaa ja työstämistä riittää, varsinkin näin uuden elämän raamien kokoamisessa😀