Tsemppiä uusiin nollapäiviin! 
Kiitos! Tänään 8. juomaton päivä (tähän mennessä). 7 yötä olen saanut nukkua ilman alkoholia veressä! Se on ollut mahtavaa sellaisen (reilun 3 kk:n?) säännöllisen juomisen jälkeen.
En ole lopetuspäätostä tehnyt, mutta olen luvannut itselleni hoitaa näitä asioita kuntoon, jotka oireilevat juomisella. Tällainen ajattelu auttoi tällä kertaa katkaisemaan aika pitkän putken, jota tuntui miltei mahdottomalta katkaista. Janotti sen verran paljon.
5 tykkäystä
Halauaisin kirjotella alkoholistin mielelle sietämättömästä avuttomuuden tunnetiloista, jotka saavat juomaan. Jos tämä on ollut juomiseni taustalla niin mikä on muuttunut? Minusta kaikki on muuttunut. Lempeyden myötä olen löytänyt itsemyötätunnon, jota ei ole aiemmin ollut.
Uuden vuoden jälkeen kaappiini jäi 4 olutta. Tiesin, että tulen juomaan ne. Petasin juomisen, mutta en ollut edes tehnyt päätöstä lopettaa kokonaan. Päätin päiväksi sunnuntain, jolloin olisi kiva tissutella. Vähän niinkuin palkinnoksi. Halusin sallia itselleni ihanan hetken humalan maailmassa. Mutta kuinkas sitten kävikään. Alkoholi ei toiminutkaan enää. Pakonomaisesti join neljän lisäksi vielä pari lisää, jotka varta vasten hain kaupasta. Nekään eivät tuntuneet miltään. Alkoholin juonti tuntui tylsältä tavalta, josta en saanut oikeasti yhtään mitään. Ne perinteiset kiksit olivat poissa. Seuraavana aamuna olo oli tylsä ja mitäänsanomaton. Vältin kuitenkin ruoskimasta itseäni, koska halusin tarjota itselleni mieluummin itsemyötätuntoä. Mietin, mikä minut saa juomaan, kun en saa siitä enää mitään. Niinpä päätin maanantaina, että jatkan raittiutta ja teen siitä päätöksen. Sen jälkeen, kun join 1,5 annosta eli jääkaapissa olleen pintin, joka sinne oli edeltävästä illasta jäänyt. Sekään ei noussut hattuun tai antanut positiivista fiilistä. Niinpä olen ollut tiistain ja keskiviikon juomatta ja päättänyt pitäytyä päihdyttävistä juomista, koska 1) en halua niitä 2) en saa siitä enää mitään. Ei siksi, että a) minun olisi pakko raitistua, koska olen alkoholisti tai siksi, että b) olen niin alkoholisti, että kerran alotettuani, juon 3 kuukautta, vaan siksi, että minä oikeasti haluan elää raittiina, koska en saa alkoholista enää niitä tunnetiloja, mitä aiemmin sain. Alkoholista on tullut tarpeeton. Kenties olen vapautunut juomisen tarpeesta mielelle sietämättomiin tunnetiloihin. Kuka tietää, mutta hyvä fiilis olla raitis just nyt!
2 tykkäystä
Mulla oli tänäkin aamuna tosi hyvä fiilis juomattomuudesta ja sellainen YES sinä onnistuit! Alkottomuus tuntuu hyvältä. Suihkun jälkeen katselin itseäni peilistä. Alkoholi on juuttunut reisiini, takapuoliini ja ennen kaikkea vyötärölle. Monta kiloa rasvaa ja selluliittia. Siihenkin ajatus oli, ettei minun tarvitse lihotuttaa enää itseäni, eikä mikään seura saa minua enää juomaan.
Mietin, onko minun juomaan houkuttelu ollutkin ex-ystäväni toimesta passiivisaggressiivisuutta, kateutta ja halua saada toinen epäonnistumaan. Olen todennut viime aikoina, että kun lopulta uskalsin laittaa välit poikki, elämäni on muuttunut, koska en koe viikottain myrkyllisyyttä tai piikittelyä. Nyt uskallan sanoa, että huonot ystävyyssuhteet ovat todella vaarallisia ihmisen terveydelle, enkä koe enää huonoa omaatuntoa, etten voi täyttää tämän ihmisen tarpeita olemalla mieliksi ja selittelemällä jatkuvaksi huonoa käytöstä minua kohtaan tai miettimällä, mistä paha olo hänen seurassaan johtuu.
Hyvää raitista päivää kaikille!
3 tykkäystä
Haluaisin vielä edelliseen lisätä sen, miten itse koen olevan erilainen nyt kuin ennen. En koe enää herkästi syyllisyyttä tai vastuuta kantaa toisen taakkoja tai ottaa niitä omille harteilleni. Minua ei ole enää helppo syyllistää asioista, joihin en ole syyllinen ja tuntuu, että sellainen näkymätön side minua alistaville ihmisille on katkennut. Uskalsin kuunnella omaa ääntäni ja tehdä sen viisauden mukaan. Tottakai se pelottaa ajoittain, sillä yksinjääminen pelottaa, mutta kuitenkin elämä tuntuu kantavan minua ja auttavan eteenpäin. En ymmärrä, miksi menisin seuraan, jossa en halua olla. Velvollisuudentunnostako menisin ja joisin ja täyttäisin odotukset olla se rappiolla oleva tyyppi, johon voi tuntea ylemmyydentuntoa ja lyödä pikkaisen lisää löylyä epäasiallisilla teoilla ja puheilla. Minua on kasvatettu osittain toisen vanhempani toimesta syyllisyydentunnolla, jonka seurauksena olen pienentänyt itseäni muita varten ja sietänyt, vaikka olisi pitänyt vetää rajat. Olen tavallaan hävennyt muiden puolesta heidän ikävää käytöstään, mutta ollut ymmärtäväinen ja ajatellut, että täytyy sietää, vaikka paskalta ois tuntunut. En ole luottanut omaan ääneen ja se on tosi hurjalta tuntuva juttu, kun olen uskaltanut myöntää itselleni, että se, miten minua on kohdeltu on oikeasti ollut tosi väärin. Hurjalta tuntuu, miksi olen antanut sen tapahtua ja ollut aina ymmärtäväinen, en vaan tajua. Valitettavasti kai näiden syiden vuoksi ex-ystävä osasi käyttää heikkouksiani hyväkseen ja sai minut esittämään roolia, kuinka ystävyyssuhteessa tulee käyttäytyä hänen luomilla säännöillään ja jos en käyttäydy näin, siitä seuraa jotain paskaa. “Kaikki käy” mikä vaan lapsellinen käytös, kaikki annetaan anteeksi ilman anteeksipyyntöä. Jos en juonut, siitä seurasi painostamista ja selvää vihanpitoa tai mykkäkoulua, vittuilua. Ja ihan suoranaista ilkeyttä, jota on vaikea käsittää, kuinka petollista ystävyyttä voi oikeasti olla. Ystävyys ei tuntunut enää vuosiin aidolta, mutta siitä irroittautuminen ei ollut helppoa, mutta se oli pakollista, koska oman muutoksen vuoksi vanhat toimintamallit eivät enää ole käytettävissä, koska niitä ei enää tarvita ja se koskee myös juomista.
Olen opetellut puhumaan itselleni kauniisti ja arvostavasti. Muutama ylimääräinen kilo ei ole katastrofi tai häpeän aihe. Hyväksyn itseni enkä anna enää kenenkään painaa minua alas, koska en tee sitä enää itsekään. Sillä tavalla olen muuttunut enkä ohjaudu vanhoista olettamuksista, koska olen luonut niiden tilalle uusia käsityksiä itsestäni, jotka ovat huomattavasti terveempiä ja positiivisempia ja hyväksyviä. Alkoholittomuuskin on uusi hieno tilaisuus elää omien arvojen mukaan kuin pakkorako, jossa minulta kielletään jotain “muka hauskaa.”
Olen erittäin mielelläni raitis juuri nyt ja ylpeä siitä ja valmis viemään tätä positiivista ajattelua pidemmälle, jotta raittius kantaa jatkossa joka päivä.
Oletko jollekin tuntemattomalle tai tutulle tyypille hyvää ryyppyseuraa kyseenalaistamatta sitä vai itsellesi rehellinen? Olen tehnyt tätä ensimmäistä melkein aina, mutta valitsen jälkimmäisen vaihtoehdon.
Mikä vapaus onkaan alkanut tämän uuden vuoden myötä juomiseen liittyen. Se on vaan niin totta. Olen valinnut arvojeni mukaisen elämän ja sitä noudattamalla saan päiviini merkityksen tunteen ja tyytyväisyyden siitä, ettei humala sotke päivieni valintoja. Viikko raittiina taas ja hyvältä tuntuu. Elämäni on tasapainossa. Yksi syy tähän on juomiseen perustuneen ystävyyssuhteen katkaiseminen. Tätä vielä prosessoin mielessäni, onko oikein laittaa oma hyvinvointi jonkun toisen tarpeiden ja juomisen ihannoinnin edelle. Vaikka tiedän oikean vastauksen, minua kohtaan tehty haitallinen toiminta jatkui vuosia, joten se vaatii vielä työstämistä, koska syyllistäminen ja painostaminen on jättänyt jälkensä. Se tuntuu tosi hurjalta, kuinka huono ystävyyssuhde on oikeasti ollut, kun pahan olon syy on alkanut selvitä itselle. Olen tullut lähemmäs sitä ihmistä, joka oikeasti olen. Se peili, jonka ex-ystävältä sain, oli aika erilainen kuin mitä itse tunnen olevani nyt.
Mietin, onkohan hänellä sama toimintatapa parisuhteissakin sitoa toinen itseensä vastaavalla käytöksellä. Voisin kuvitella, että on. Olen nähnyt ulospäin suhteissa olevaa kulissia ja yks kaks on tullut yllätysero täydelliseltä vaikuttaneesta avoliitosta, jossa mies on ollut täydellinen ja suhde myös.
Torstaina eli huomenna 10 päivää juomattomuutta. Tänään petasin juomista jo töissä. “Kun pääsen kotiin, avaan oluen ihan varmasti.” Oikein kuvittelin töissä, kuinka juon sitä sohvalla ja katson hyvää tv-ohjelmaa. Sain siitä voimaa kestää työpäivän, jonne menin apealla mielellä. Kun pääsin kotiin, jokin esti suunnitelman. Söin karkkia, tuli ähky. Yritin ajatella, että parempi sekin kuin humala tai se, että pitäisi selviytyä seuraavasta työpäivästä. Ajattelin, että arvoihini ei yksinkertaisesti kuulu nyt juominen ja krapulassa töihin meneminen. Kun ei kuulukaan. Olen sitä tehnyt, mutta se ei ole minua.
Niinpä olin tänään juomatta. Nyt onkin jo ilta ja saa laittaa nukkumaan. Hyvää yötä päihdelinkille.
2 tykkäystä
Huomasin viikolla, että kun omaa Pandoran lipastani menin tonkimaan oikein huolella, hieman vastaavat mielikuvat palasivat päähän kuin tyhjästä. Minulla on usein ollut sellainen olo kuin suhteessani juomiseen olisi kyse ovesta, joka on joko kiinni taikka auki. Ei siis vain alkoholista vaan kaikesta tuollaisesta, mitä siihen liittyy, kuten sinäkin kuvaat sitä mielikuvaasi.
Olen ihan varma, että apeaa mieltä pitääkin helliä, armahtaa, mutta siihen on vain löydettävä toimivat keinot. Karkkikin parempi tässä vaiheessa, melkein mikä hyvänsä.
Itse kävin kirjoituskurssilla ja sieltä suorin lapsen kanssa saunaan. Molemmat auttoivat mielen vapautumaan johonkin mukavaan ja rentouttavaan. Ei tarvinnut siis vain selvitä, sain myös nauttia.
Erittäin hyvä esimerkki! Juominen toimii ovena johonkin armahduttavaan. Kun se oikea keino olisikin armahtaa itse itsensä, vähentää stressiä vaatimalla itseltään vähemmän ja suojelemalla omaa terveyttään. Siellä se “pakoportti juomiseen” on olemassa, jonka olemme onneksi tiedostaneet. Ahdistus on se yleisin tunne, joka laukaisee minulla juomista, joka ei katso aikaa tai viikonpäivää. Ne ajatukset tulevat todella kuin tyhjästä ja jos on väsynyt, keho alkaa toimia automaattisesti vanhalla kaavalla. “Koska sitä vain tarvii.” Vaikka tietää, ettei tarvitse.
1 tykkäys
Hei semmoinen voi toimia hyvin ahdistuksen iskiessä, että vetää nenän kautta keuhkot täyteen ilmaa, pidättää vaikka mielessään viiteen laskien ja puhaltaa sitten keuhkot ihan tyhjiin ja pidättää taas vähän. Sitten sama muutaman kerran uudestaan vaikka parin minuutin ajan. Minä unohdan tämän todella helposti, mutta se on aina tosi tehokas ahdistuksen laukaisija, kun sehän menee kehoon. Jos oloon kuuluu juotatus, niin tuon päälle oikein iso lasi vettä, sillä asettuu.
Tuli jotenkin heti mieleen ja samalla se, että juuri näin yksinkertaisen mielen ensiavun olin jättänyt väliin jo kauan sitten. Nyt sille on tilausta. Aika toimiva nyrkkisääntö on minulle ollut se, että ”tärkeintä on pysyä rauhallisena”.
Plus tuli mieleen, että vaikka em. tapaisilla harjoitteilla onkin tehonsa, mielenterveydestä ja raittiudesta ei minun mielestä kannata tehdä uutta ylivaativuuden piinaa ja suorittamista vanhan tilalle. Se juominenhan on itsekontrolliakin aika pitkälle, siis suorittamista omien olojen ja tunteiden hallitsemiseksi. Itseä voi rauhoittaa, mutta koko elämän ei tarvitse olla mitään itsensä rauhaan pakottamista.
Armahtaminen on tosi iso sana ja aivan toinen kärki. Sanoisinko jopa niin, että välillä tuntuu tärkeämmältä opetella ANTAMAAN itselleen esim. anteeksi niin kuin muutkin näyttävät enimmäkseen antavan minulle. Pidän tuosta anteeksi-sanasta siksikin, että se suunnilleen kiellettiin melko sairaassa parisuhteessani ja ymmärränkin nyt, miksi, mutta juuri siksi pidän sitä entistäkin tärkeämpänä arvona ja myös suhteessa itseeni.
Siinä missä elämän suorittaminen voi olla sellaista pakonomaista pyrkimystä häätää epämieluisat tunteet (ja muut tosiasiat) pois maisemista, niille anteeksi antaminen itsessään voi olla aika vapauttavaa. Puhun nyt omasta kokemuksestani, mutta mitä enemmän olen voinut antaa asioiden - niiden vaikeidenkin - vain olla olemassa sellaisina kuin ne ovat, sitä selkeämmin olen ainakin luullut erottavani asiat, joille voin jotain asioista, joille en voi mitään. Jotkut asiat, joille en voi mitään, ahdistavat - ja annan ahdistaa. Annan vapaaehtoisesti itselleni anteeksi, aikaa ja tilaa olla siinä tunteessa, missä kulloinkin olen ja opettelen ymmärtämään tunteitani aivan normaaleina reaktiona - silläkin uhalla, että juuri minun tunteeni leimattiin sairaiksi, hulluiksi ja vaikka miksi.
Luin anteeksi-sanan etymologiaakin, kun näitä mietin, ja koko sana perustuu juuri antaa-verbiin. Annetaan olla ja olevalle anteeksi 
Onnittelut uudesta alusta, Lempeä kettu! Näytti tosiaan siltä, että ns. ystäväsi on ollut oleellisessa asemassa juomisessasi. Olit muistaakseni hänelle aiheesta puhunutkin useampaan otteeseen, ja kunnioitusta saati tukea ei silti herunut. Silloin ratkaisusi katkaista koko hyvinvointisi vaarantava ihmissuhde on ainoa oikea.
Tsemppiä!