Ei ole raitistanut jutteluapu, oma tahto eikä pelko.
Eka päivä menossa. Jokainen uusi yritys voi olla muutos tai riittäähän, että edes yrittää? Mielestäni sen täytyy riittää, eikä muuhun tarvitse nyt laittaa energiaa esimerkiksi sen miettimiseen, että keskiviikkona olen varmaan jälleen retkahtanut.
Terveisin, Kettu, joka yrittää kulkea kaidalla polulla.
Kyllä kannattaa pyrkiä selvään päivään. Itse teen päätöksen joka päivä ja joskus useasti saman päivän aikana. Tänäänkin tulin korvalääkäristä ja ajattelin että viinipullon olen ansainnut, mutta en hakenut. Nyt olen kehunut itseäni! Onneksi voitin taas yhden selvän päivän, ruksi siitä almanakkaa. Niitä olen keräillyt
viime kuukausina, minun tapani tsempata itseäni, että jaksan jatkaa.
Älä anna periksi. Jokainen voitettu päivä vie raitistumista kohti. Niin uskon ja siihen luotan.
Mukanataapertaja Syyskaauno
No voi Kettu. Kunpa voisin tulla luoksesi, tarttua kädestä ja johdattaa johonkin, missä sinua odottaisi ihan tavallinen elämä. Missä olisi onni, turva ja hyvä olo, ilman yhtään alkoholia tai sen himoa. Et todellakaan ole ainut, jolla aloituspäiviä on hieman enemmän, eikä sillä ole mitään väliä. Tuntuu vain kurjalta, kun yrität niin kovin sinnikkäästi. Olisit jo ansainnut asian suhteen rauhan.
Kiva kuitenkin kuulla sinusta. Lämmin tsemppihalaus. ?
Retkahdin noin tunti aloitusviestistä, jolloin 4 annosta, seuraavana päivänä eli eilen 3,5 annosta.
Kiitos auttavista sanoista.
En ole vapaa alkoholista. Yritän olla onnellinen, enkä murehdi juomista tai huomista, koska sellainen jatkuva murehtiminenkaan, kuinka minun tulisi muuttua joksikin toiseksi, ihanneihmiseksi, on kuluttavaa. Yritän hakea kohtuutta ja selviä päiviä eli vähentely tässä on mielessä, koska totaalinen lopettaminen ei onnistu.
Kuulostaa järkevältä suunnitelmalta.
Tuossa kohtaa voi olla hyväksi välttää toistuvia epäinnistumisentunteita ja hakea onnistumisia selvistä päivistä ja vaikka annosmäärien vähentymisestä viikko- tai kuukausitasolla.
Jos vielä saat viikkoihin jotain (alkoholitonta) kivaa; tekemistä tai rentoutumista, niin sekin parantaa hyvinvointia ja mielialaa ja ehkä vie tilaa juomiselta.
Mukavaa päivää Kettu!
Ketulle lämmin tsemppihalaus, voimia!
Alkoholitonta tekemistä.
Käyn töissä. Harrastan liikuntaa. Venyttelen. Kuljen ulkona. Tapaan ystäviä. Laitan ruokaa. Syön päivittäin hyvin. Pesen hampaat. Laitan joka viikko kasvonaamion, ja hiusnaamion miltei joka päivä. Hoidan itseäni. Ylilyöntejä on. Olen juonut etätyöpäivän aikana. Mutta kukaan meistä ei ole täydellinen. Olen sen jälkeen onnistunut estämään toiminnan.
Miksi siis olen mielialalla: Olen surkea alkoholisti, jonka elämä on mustaa? Kun se ei sitä ole, mutta se on sitä paskaa, jossa minun pitäisi päivittäin pyöriä tämän ongelman kanssa ja sättiä itseäni.
Hei. Sattuisko sinun lähellä olemaan jokin vertaistukiryhmä? AA. A-kilta, seurakunnillakin on ryhmiä joiden tarkoitus on auttaa lopettamaan juominen.
Sehän on jo paljon että tajuaa juovansa liikaa, moni ei edes ymmärrä että raja juoppouden ja normaalin käytön yli on menty aikoja sitten. Se kun on iän myötä paheneva sairaus. Sairaus… minun oli vaikeaa myöntää alussa että se on sairaus, taas toisaalta se oli suuri helpotus että tämäkö on sairaus ja se pysyy kurissa kun en juo ja käyn säännöllisesti vertaistuessa. Se ei ole paljon, jos esim. pari kertaa viikossa käy ryhmissä, ja ilmaiseksi kaiken lisäksi, niihin ei ole pääsymaksua, eikä kukaan kysele kuka olet.
Minäkin yritin yksin vuosia, että voisin lopettaa, tai vähentää. Ja omatunto soimasi, häpeä oli suunnaton kun olin taas langennut juomaan. mutta kun viimein menin ryhmään niin se oli suunnaton helpotus. Nyt se loppu. Vain päivän kerrallaan. Eikä niitä päiviä tarvi edes laskea, että monesko päivä on menossa. Sekin oli helpottavaa ettei tarvinnut laskea että jos olen perjantaihin saakka juomatta niin sitten olen ollut viisi päivää selvänä… ja kas kummaa houkutus ottaa olisi ollut ylipääsemätön. Ja enää en halunnut alkoholia mihinkään tunnetilaan.
Olihan se alussa vaikeaa, kun oli opeteltava että ei tarvi laskea päiviä, vain elää sen yhden päivän ja illalla kiittää että sain elää raittiina, aamulla pyytää varjelusta siltä omalta Korkeimmalta että saisin päivän raittiuden.
Sori, innostuin “saarnaamaan”, mutta minusta on ihanaa kun ihmiset pyrkivät pois juoppoudesta, vaikkei se vielä oliskaan tuhonnut kaikkea, siis terveyttä ja taloutta sekä perhettä…
Päivän kerrallaan!
Minä olen “toivoton retkahtelija”.
Olen syksystä 2020 yrittänyt saada juomista kuriin. Yhden 8kk:n jakson sain antabuksen ja harvatahtisen keskusteluavun turvin. Sitten tuosta keväästä 21 onkin syöksykierre ollut syvä.
Nyt 3. aamu ilman krapulaa ja taas mietin,että miksi sitä aina sortuu juomaan vaikka selvät hetket ja krapulattomat aamut tuntuu niin hyvältä.
Tähän päivään yritän saada mahdollisimman paljon mielekästä tekemistä,ettei tarvitse turruttaa pahaa oloa juomalla.
Antabuksesta minulle tulee nykyään aina mieleen Putkis, ja hänen menestyksekäs 1000 päivän raittiuden alku. Itse en ole sitä kokeillut, mutta päättänyt ilman muuta ottaa avuksi, jos oma lopetus alkaa näyttää pään hakkaamiselta seinään. Olen sen verran heikko ja väsynyt luonne, etten usko kestäväni kovin pitkää turhaa taistelua. Voisitko Viiwa sinäkin ajatella kokeilla uudestaan ja pidempäänkin, kun se kerran on aiemmin auttanut?
Älä Kettu säti itseäsi, ainakaan täällä ei varmasti säti kukaan muukaan. Se ei tunnetusti johda mihinkään hyvään. Mitä ikinä päätät ja teetkin, tee se välittäen ja itsellesi parasta haluten. ?
Kyllähän sitä voisi ottaa sen antabuksen harkintaan. Yritän nyt kokeilla eri tukimuotoja,jos AA ja nämä nettiryhmät toisi sitä kaivattua vertaistukea.
Nyt lähden koiran kanssa lenkille,siitä saa mielihyvähormonit liikkeelle. Jospa tästä tulisi hyvä raitis päivä.
Tsemppiä meille kaikille kamppailuun. Kyllä me vielä päästään addiktiosta voitolle
Minua hävettää. Olen juonut viikon vaihtelevia määriä. Toisinaan pari toisinaan itseni kunnolliseen humalaan. En muista esimerkiksi kaikkien iltojen kulkua.
Sellainen uhmakkuus, jossa vähättelen ongelmaani, on kääntynyt tärisevän ja kaikkea pelkäävän juopon itsesääliksi. Pelkäsin menettäväni kontrollin itseeni, jonkinlainen paniikkikohtaus. Pelottaa juoda ja pelottaa ajatus, etten joisi. Olen lomalla, joten juominen ois nyt helppoa. Häpeän sanomisiani ja tekojani. Olen ollut kuin mikäkin lesottaja ja vouhottaja vähän joka suuntaan. Hitto että hävettää.
Pakotin itseni olemaan tänään autokuskina. Tai lupasin eilen, joten nyt olen. Eilisen huuruisen lupauksen tausta-ajatus oli saada juomaton päivä alle, koska sain sillä tavalla jonkin ulkoisen syyn olla avaamatta olutta tänään. Olen siis selvinpäin, koska hyppään auton rattiin. Juomisen lopetin eilen joskus klo 21, koska sammuin kai. Niin pitkä putki takana, että humalluin aika pienestä määrästä.
Join juuri kupin lämmittävää uutta teetä, jota ostin. Kahvia en voi laitaa koneeseen, se sekoittaa liikaa tässä mielentilassa. Kiihdyttää ajatuksia.
Olen tunti kerrallaan selvinpäin. Tiedän etten voi palata sitten joskus töihin tämän näköisenä, turvonneena, lihoneena, jos en saa juomista nyt katki, vaan siinä tapauksessa joudun sairaslomalle. Onhan alkoholismi sairaus. Häpeällinen sellainen.
Mielessä on vaan tämä, että selviäisin tästä päivästä juomatta.
Olen juonut eilen laskurin mukaan 9,7 annosta ja tällä hetkellä minulla ei ole enää promilleja. Laskurin mukaan on kestänyt 19 tuntia, että alkoholi on palanut ja siihen kuluu aikaa enää 0 tuntia. Se nyt on ainakin lohdullista nyt. Täytyy vain sietää krapula ja pelkotilat. Käydä suihkussa, laittaa ruokaa, pukeutua, juopa toinen kuppi rauhoittavaa teetä. Kääntää ajatukset häpeästä ja itseinhosta valoisampaan. Ajatella, että toivoa vielä on. Onnistuin joskus aiemminkin. Miksi se nyt olisi vaikeampaa kuin silloin. Ensin tarvitaan vain oma halu.
Hei taas!
Hyvä kun tulit kirjoittamaan taas. Häpeän tunne on ikävä ja lamaava ja nyt oloasi pahentaa alkoholin sotkema aivokemia. Olo tuossa suhteessa taisi viimeksikin sinulla kestää yli viikon.
Tuttua on minullekin tuo mitä kuvaat, häpeä, uhmakkuus ja itsesääli. Tuo kaikki kuuluu riippuvuussairauden oirekuvaan. Koita olla itsellesi armollinen, älä lyö lyötyä. Repsahduksia tapahtuu ja toipuminen on pitkä tie.
Minä retkahdin hyvistä aikeistani huolimatta kymmeniä, ellen satoja kertoja ja silti sain lopulta kiinni raittiudesta. Samoin voin ihan hyvin käydä sinullekin.
Saisitko työpaikan kautta apua ja vaikka päihdehoidon, jos kertot ongelmasta? Et tuosta taida yksin nyt selvitä vaan tarvitset apua.
Minulla raittius alkoi sujua kun saavutin mielentilan jota kuvaa AA:n teksteistä lause “olimme valmiit mihin tahansa…” ei siis tekosyitä tai eri apukeinojen tuomitsemista vääränlaisiksi ja arvelua, ettei se, tämä tai tuo tai mikään auta.
Muistan, että tuo olo on hirveä. Kahvin välttäminen on hyvä ajatus, se tosiaan vasn kiihdyttää mieltä ja lisää tärinää ja hikoilua.
Voimia Kettu! Olet vahvempi kuin luuletkaan ja tuokin menee ohi.
Ihana kuulla, että ne yritykset lopulta muuttuivat raittiudeksi!
Työpaikan päihdehoito ei ole minulle vaihtoehto. En halua mennä sinne puhumaan ongelmistani tai tyhjyyden tunteestani. Ainoa mitä voisin työterveyshuollossa puhua on kyllästyminen työhöni, mutta silloinkaan en tulisi sanomaan, että käytän alkoholia. Olen aikoinaan katsonut sen kortin js se ei antanut minulle tuolloinkaan mitään hyvää, päinvastoin. En usko, että ilman omaa haluani minua pystyy raitistamaan työterveyshuolto saati muukaan taho. Siitähän tässä on jälleen kysymys, ettei omaa halua raittiuteen tahdo löytyä.
En ole edes tästä illasta varma, olenko selvinpäin, kun autovelvollisuudet on hoidettu. Tätä se vaan on nyt. Alkoholi on voimakas vastustaja ja mieli heikko. Kesällä sain 2 kuukauden raittiuden. Sen jälkeen en olekaan onnistunut yrityksissä vaan repsahdellut toistuvasti. Se viisaus olisi olla selvinpäin aina se yksi päivä vain, ei enempää ja vähempää. Nyt etsin jostakin ulkoisesta syystä tahtoa raitistua, koska sisältäni en sitä löydä eli jotain uutta juttua elämääni, joka toisi merkityksellisyyden tunnetta ja halun olla selvinpäin ja mennä eteenpäin raittiina. Kuitenkin tämä autojuttu on auttanut olemaan raitis tänään. Sen täytyy siis toimia muissakin asioissa, kun vain päätän näin.
Ajattelen sitä kuinka viikko sitten jo yritin raitistua. Retkahdin heti. Jos olisin onnistunut, olisin nyt raitis. Mutta minähän olen raitis nytkin. Vatsa sekaisin, olo hutera, mutta olen raitis ja aivoni elpyvät minuutti minuutilta, kun saan etäisyyttä juomiseen.
Jospa en keskittyisikään mihinkään muuhun asiaa nyt kuin siihen, että olen raitis. Kaiken muun suljen ulkopuolelle. Ehkä sillä tavalla onnistuisin. Saisin tavallaan vaan myöntää, että alkoholistille tyypillisesti, minulla ei ole elämää jäljellä, jos en raitistu. Pyysin tänäänkin korkeammalta voimalta apua. Meinasi käydä katastrofi, kun kokkasin ja sammuin. Minulla oli suojelusenkelit mukana, ettei asunto syttynyt tuleen mustaksi hiiltyneestä ruoasta pannulla. Kyllä tämänkin ajatteleminen saa mietteliääksi, mitä voi tapahtua. Sen lisäksi tunnen jomottavaa kipua kyljessäni ja eilen selässäni. Olen lihonut n. 10 kg lyhyessä ajassa. En koe olevani terve. Liikunnan harrastaminen krapulassa on sekin itsepetosta eikä varmaan tervettä touhua.
Minun täytyy keskittää nyt kaikki energiat toipumiseen eli siihen, etten todella avaa olutta illalla, vaan pääsisin takaisin raittiuteen kiinni.
En uskalla mennä edes ulos, kun pelottaa, että ihmiset katsovat, että tuossa se surkimus kännikala menee. Pelkään, että olen tuhonnut elämäni. Mutta pakko on uskaltaa mennä ulos. Ei auta.
Tulin toivottamaan Ketulle voimia ja tsemppiä! Hyvä, kun olet täällä. 
Pienen pieni hetki kerrallaan, jos ei muuta pysty. Onnistut vielä kyllä.
Minäkin tulin toivottamaan voimia sinulle Lempeä kettu. Kirjoitin tänne ennen toisella nimimerkillä, jonka sittemmin poistin. Sinusta, sinun kirjoittamista asioista oli silloin suuri apu raittiina pysymiseeni. Kiitos sinulle!
Pysy sitkeänä. Onnistut kyllä.
Kiitos! On ihana, kun tsemppaatte. Se auttaa eteenpäin.
Join kuitenkin eilen illalla, kun kuskin velvollisuudet oli ohi, 4,7 annosta. Se on n. puolet vähemmän kuin edellisenä iltana ja tuo maanantain lukema on taas n. puolet vähemmän kuin sitä edellisenä päivänä. Lauantaina vedin kaksin käsin, että muistikuvatkin häipyvät, mutta kotiin olen osannut taksilla.
Katsoin kalenterista, että ratkesin 2 kuukauden raittiudesta syyskuun loppupuolella. Olen siis aktiivisesti kamppaillut uuden raitistumisen kanssa yli 2 kuukautta säännöllisesti juoden. Alan olla henkisesti väsynyt. En ole juomisen vuoksi saanut kunnon yöunia… Onko siis ihme olla tässä kunnossa nyt. Töissä täytyisi suorittaa maksimitulosta joka ikinen päivä. Työelämä repii minut kappaleiksi sisältä. Teen työtä, jolle en koe merkitystä. Vastaus on: juoda. Paeta sietämättömiä tunteita, jotka alkoholi palauttaa käsittelyyn entistä kovempana. Jos olisin viisas, tunnustaisin kaiken ja jäisin sairauslomalle. Lakkaisin häpeämästä ja taistelelemasta yksin. Rintaani pakottaa. Olen hajalla.
Teen kuitenkin nyt sen tempun, johon haen voimat minusta itsestäni. Sen, mitä on vielä jäljellä. Yritän saada alle ensimmäisem juomattoman päivän ja siitä se taas lähtee. Teidän tsempillänne. Moni alkoholisti tietää, kuinka vaikeaa on saavuttaa se yksi päivä, mutta kun sen on näyttänyt itselleen pystyvänsä, elämä alkaa korjata itseään. Sitten toinen kysymys, jos pystyn tähän, olen suuremman ongelman edessä, mitä ihmettä teen alkoholismilleni! Sitä en jaksa pohtia nyt. Kunhan saisin vain sen ensimmäisen raittiin päivän.
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille ja Suomelle! Olkoon se minullekin erityisen merkityksellinen, paitsi suvun sotahistorian vuoksi, myös päivä, jolloin sain raitistua.
Moi, Lempeä kettu.
Onnittelut tärkeästä päivästä. Raitistumisen yksi tärkeimmistä päivistä on juurikin päivä numero yksi. Minäkin olen sen elänyt.
Tänään on hyvä aloittaa raitiselämä.
Itsenäinen, oma ja päihteistä vapaa.
Putkis
Tämä on tosiaankin hiton hyvä päivä aloittaa myös oma itsenäinen elämä vapaana alkoholista. En ole edes huomannut ajatella asiaa niin, vaikka minulla on sama juhlapäivä. Kannustaa minuakin pitämään sen näin.
