Jumala ja korkeampi voima

Me Lopettajat
1

Minusta olisi mielenkiintoista vaihtaa ajatuksia Jumalan olemuksesta. Uskonnot ovat tavattoman suosittuja mutta samalla kaikkivaltiaan ja armollisen Jumalan olomassaolo tuntuu hyvin epätodennäköiseltä. Tätä kantaani en helpostikaan pääse tarkastamaan enkä jalostamaan koska monet uskovaiset eivät keskustele pakanan kanssa.

Vanhempieni kanssa en voinut keskustella tästä asiasta koska Jumalaan tuli uskoa ja Jumalaa tuli rakastaa, muu keskustelu Jumalasta olisi ollut jumalanpilkkaa.

Vanhempi valtiomies hermostui taannoin AA:ssa kun sanoin ettei minulla ole havaintoa Jumalasta. Ja kun minä olin luullut että “kissan nostaminen pöydälle” olisi parasta siinä tilanteessa. Olin luullut että AA-ryhmä on kokoontunut sitä varten että AA:n askeleita ja niiden suorittamiseen liittyviä vaikeuksia selvitellään. (Miksi kysytään mielipidettä 2. askeleesta jos sitä ei haluta kuulla?)

Jos on olemassa kaikkivaltias Jumala niin minun mielestä se tarkoittaa sitä että kaikki asiat tapahtuu just eikä melkein siten kuin kaikkivaltias Jumala on ne asettanut tapahtumaan. (Muussa tapauksessa Jumala on jotakin muuta kuin kaikkivaltias.)

Ajankohtaisohjelmassa arkkipiispa sanoi että Jumala on kaikkivaltias mutta ei kaikkivoipa. Tuota lausuntoa en ymmärrä lainkaan. (Puhuttiin maailman kriiseistä ja ihmisten kärsimyksistä.)

Korkeampi voima on monin verroin simppelimpi juttu, mutta ei sekään silti ole ihan selvää pässinlihaa. On ilmiselvää että ryhmän tai vielä suuremman joukon yhteinen tahto on paljon vahvempi kuin yksittäisen ihmisen tahto. Ihminen taipuu ja hän alkaa ihan aidosti ja vilpittömästi tahtoa sitä mitä ryhmä tai suurempi joukko halusi. (Tosin muutamat ihmisyksilöt eivät taivu, eivät ole hypnotisoitavissa.)

Mutta. Tämänkaltaisen korkeamman voiman kanssa ei voi kommunikoida. Tai on se ainakin aika keinotekoisen tuntuista. Miten AA:ssa olija nöyrästi pyytää että AA-ryhmän yhteinen tahto poistaisi sen pyytäjän vajavuudet?

2

Mielenkiintoinen aihe. Ja varmasti keskustelua herättävä. :laughing:

Nää on aika henkilökohtaisiakin juttuja oikeastaan. Oma suhteeni on kuitenkin sellainen, että uskon jonkinlaiseen isoon voimaan. Johonkin minun egoani isompaan juttuun. Se on se minun omanlaiseni ymmärrys, joka on tämän uuden elämäntavan myötä tullut, jota en edes yritä sanoiksi pukea. Se on minun oma asiani. :sunglasses:

Sen sijaan uskonnoista saa todella nopeasti ahdasmielisiä ja sairaita. Sitä mitä se taisi melko lailla kautta maailman olla vielä satakin vuotta sitten. Helvettiin joudut, jos et tee niin kuin käsketään. :laughing:

En nyt muista miten se jokin todella hyvä sitaatti ihan sanatarkasti meni kristinuskoa käsitellen, että niin mielettömän moni siihen sanoo uskovansa, mutta niin mielettömän harva niitä periaatteita oikeasti noudattaa tai niitä on ymmärtänyt. Se on sitä tekopyhyyttä juuri mielestäni, että tässä ollaan nyt rakastavan Jumalan huomassa parempi ihminen kuin sinä, vaikka ei edes alkeita olla ymmärretty siitä mitä siellä pyhässä kirjassa oikeasti sanotaan. Että se uskonto toimii vain sellaisena välineenä nostaa itsensä toisen ihmisen yläpuolelle ja paremmaksi ihmiseksi. Käydään kirkossa sunnuntaina pyytämässä syntejä anteeksi, kun maanantaista lauantaihin on niitä ensin tehty.

Sen olen sanonut useammankin kerran, että raamatun evankeliumista löytyy paljon sellaista tekstiä, että oikeastaan poimimalla sieltä yhden lauseenkin, se riittää jo koko elämän ohjenuoraksi. Miten lähimmäisiä kohdellaan ja tee toisille niin kuin itsellesi haluaisit tehtävän jne.

Islaminuskossa, siinä miten se siis alunperin on liikkeelle se Muhammedin toimesta laskettu sanottiin jotenkin niin, että kaikki ihmiset, ihonväriin, sosiaaliseen asemaan, sukupuoleen, ikään ja huom! myös siihen nähden että uskooko Allahiin katsotaan tasa-arvoiseksi. Näin kuuluu muslimin ajatella. Ja kuten nyt tiedetään, niin tästä periaatteesta ollaan “vähän” poikettu sittemmin. Mutta toisaalta muslimien leimaaminenkin on taas sitten niin sitä. Ihan samalla tavalla ne on kristitytkin hirmutekoja tehneet läpi ihmishistorian. Uskonnot vaan toimivat loistavana välineenä ihmismielen pimeän puolen tyydyttämisessä.

Tämä sama ydinsanoma löytyy myös budhalaisuudesta ja kyllä pitkälti melkein mistä tahansa näistä valtauskonnoista. Se lähimmäisenrakkaus, nöyryys ja itsetön palveleminen on kaikissa ihan siellä ydinsanomana ja niitä niillä on varmasti alunperin yritettykin tavoitella. Mutta kuten sanottua, näitä tekstejä on sitten jälkeenpäin niin käsittämättömän paljon väännetty toiseen muottiin, että niitä periaatteita oikeasti aniharva noudattaa. Mielettömän moni sanoo samaan aikaan olevansa harras uskovainen ja nöyrä palvelija, kun pelkästään kaulassa roikkuu kymmenien tuhansien dollarien arvosta ties millä pakkotyöllä jalostettua arvometallia. Teot ja puheet ei oikein kohtaa.

Kaiken kaikkiaan koen, että uskonnot itsessään ovat tosi hyvä juttu. Mutta niitä on niiiiin äärettömän paljon käytetty kautta maailmanhistorian vääriin tarkoituksiin, ymmärretty joko tahallisesti tai tahattomasti väärin, että ne ovat varmaan samalla olleet maailman suurin vitsaus, siinä missä siunauskin. Siinä hetkessä kun niitä ruvetaan käyttämään ihmisen valinnanvapautta vastaan, ollaan menty jo vika tielle ja silloin siellä on aina se joku korkeampi taho, jonka etua tahdotaan edistää. Eli vaikka nyt esimerkiksi kirkot. Joka muuten on hassua sekin, minkälaisessa messiaanisessa asemassa nekin ovat olleet vielä joitakin satoja vuosia sitten ihmisten elämässä.

3

Tarvitaan mahdottoman pitkä, moniselitteinen ja ympäripyöreä, omankielisen fraseologian ja lujan yhteisöpaineen myötä syötettävä ideologia, joka puolustautuu kaikkia muita vastaan. Joko pelottelemalla (muilla tavoin ajattelemisesta seuraa vaikkapa retkehtaminen, sairauksia, heinäsirkkaparvia, pahaa henkeä tai yhteisön ylenkatsetta) tai lupaamalla tukea ja rakkautta, lämmintä yhteisyyttä ja valaistumista (mitä sitten silläkin milloinkin tarkoitettaneen)

Jos taas joku huomaa ension esimerkin mukaisesti ideologiassa selviä päättömyyksiä, ne voi julistaa mysteereiksi joita ei ole tarkoituskaan ihmisjärjellä ymmärtää.
Järjenkäytön voi muutenkin lievän irvistelyn ja vinon hymyn saattelemana julistaa vahingolliseksi.

Ja todistajia, niitä tietysti tarvitaan, kuin amerikkalaisissa patenttilääkkeissä joiden “tyytyväisiltä käyttäjiltä” vastaanotetut ylistävät kirjeet muodostavat vankan todistusaineiston kaikkia aatteen vihollisia vastaan.

Evankelioimiskäsky on ehdoton työkalu. Jokaisen on, ollakseen hyväksytty ryhmän jäsen, toki värvättävä ja käännytettävä uusia jäseniä, vääräoppisuudesta pelastettujen sielujen määrää voi sitten laskeskella itsekseen jos alkaa epäilyttämään oman taivasosuuden mahdollisuus ja perseenpaikka sillä kaksitoistasyltäisellä penkillä johon tuomiopäivän jälkeen kaikki vanhurskaat mahtuvat.

Mutta, senkin voi ehkä kertoa lohdutukseksi, että raitistumiseen, kohtuullisen onnelliseen elämään, hyviin ihmissuhteoisiin ja itsensä kanssa toimeentulemiseen ei ihan oikeassa maailmassa noita filosofioita tarvita.

Eli, ei ole mikään pakko alkaa tuollaisia mietiskelemään, jos vaan hiukankin jotain muuta tekemistä itselleen keksii. Kokemus on osoittanut, että mielenterveyden kannalta vaikka kukkien kasvatus tai kohtuullinen liikunta, kirjallisuus ja musiikki, vuorovaikutus ihan näitä tavallisia maallisia asioita ymmärtävien kanssa tai ruuanlaitto on terveellisempää.

4

Minä en lohdutusta ollut etsimässä mutta jos joku toinen saa tuosta sita niin hyvä.

Ei tietenkään ole pakko alkaa mietiskelemään. Nuorena laskin kerran huvikseen onnistumisen todennäköisyyden peliin jollaisia oli siihen aikaan baarien seinillä. 9 keilaa piti saada nurin 12 pallolla. Kerroin sitten vanhemmalle työkaverille että laskin sen. Hän katsoi minua pää kallellaan ja surullinen ilme naamallaan ja sanoi että: “Älä poika hyvä rasita tuollaisilla asioilla aivojasi.”

Mitä taas tulee nettiin kirjoittamiseen niin kyllä minulle on “puutarhan hoitoa” nettikirjoitusten sijaan suositeltu ihan alusta (sfnet taisi olla joskus 90-luvun alkupuolella) alkaen. Minäkin olen mossottanut toisille kirjoittajille, ei sillä eikä sen puolesta.

5

Olen harvinaisen paljon samaa mieltä!

Itselleni ei Jumala tai korkeammat voimat merkkaa yhtikäs mitään, pidän tuommoisia asioita täydellisenä hölynpölynä. Olisin erittäin huolissani omasta mielenterveydestäni jos alkaisin kuvittelemaan esim. pyhänhengen tai vastaavan olevan läsnä meidän ihmisten parissa. Saatika että alkaisin rukoilemaan jotakin mielikuvitus olentoa/tietoisuutta tai tuntisin jonkin ulkopuolisen näkymättömän voiman vaikuttavan omaani tai muiden elämään…

Jos tälläistä joskus minulle tapahtuu lupaan lopettaa lääkekannabiksen käytön loppuiäksi ja hakeutua pikaisesti hoitoon sekä ryhtyä rankalle neurolepti kuurille mielenterveysammattilaisten ohjauksessa palauttaakseni todellisuuden tajuni.

6

Jumala tai jonkinlainen korkeampi kosminen voima saattaa olla olemassa, mutta luulisin ettei meillä ole paljonkaan oikeaa tietoa tai aavistusta millainen persoona hän on. Eri uskontokuntien tarjoamat selitykset ovat siis hakuammuntaa.

Muinainen paimentolaisheimo jossain nykyisen Lähi-Idän alueella tarvitsi Jumalan joka on aina kaikkialla läsnä, koska vietettiin liikkuvaa elämää. Kehittyi jumaluus-uskoja, jotka sulautuivat sitten yhdeksi jota nykysin kutsutaan joskus “Vanhan Testamentin Jumalaksi”. Vanhan Testamentin perusteella kyseessä on pikkumainen, oikukas ja julma despootti, jonka julkisuuskuva ei huomattavasti kohene Uudessa Testamentissakaan, vaikka yksi mies yrittää uutterasti hänen sanomaansa pehmentää ja viedä humaanimpaan suuntaan. Hänellehän kävikin sitten huonosti, vähän niinkuin nykyajan palestiinalaisille. :unamused:

Joka tapauksessa näyttäisi olevan ilmeistä, että ihmisen perusluontooon kuuluu jonkinlainen “Jumalan kaipuu”. Monilla (ei kaikilla, ainakaan tietoisesti) ihmisillä on tarve tuntea, että on olemassa jokin suurempi hyvä joka pitää meistä huolta. Se on kai jonkinlaista lapsenomaista kaipuuta turvalliseen ja hyvään auktoriteettiin, joka monilla jatkuu läpi elämän. Ilmankos jumalaa kutsutaan usein “isäksi”.

7

“me emme tiedä-markkinoimme sitä jumalana”.

Jotenkin on pitänyt asioita selittää -vaikkapa sateenkaari joka ei suinkaan johdu valonsäteiden taittumisesta vaan on roikkumassa ilmasta mistään vesipisaroista riippumatta vain siksi että jumala laittoi sen sinne, merkiksi että muistaisi olla tekemättä vedenpaisumuksia.

Niin kauan kuin on ollöut uskontoja ja hengellisiä oppeja, on myös ollut niistä eläviä poppamiehiä ja uhreja vastaanottavia virkamiehiä

Yhtä kauan on myös hengellisillä tarpeilla perusteltu naapurikansojen tappamista ja ryöstämistä. Jumalan valittuja kun ollaan niin muut ovat meitä varten…

Ja niin kauan kuin hengellisiä oppeja riittää, riittää myös vääräuskoisia jotka ovat tietysti kunkin selittäjän mielestä tuhottavia ja käännytettäviä perkeleen kätyreitä.

Mutta… vaikka tässä on tuossa henkimaailman valtaan perustuvasa kulttuurissa elettävä, niin aika paljon voi -toki suunsa kiinni pitäen- elää tätä tavallista materiaan sidottua elämää.

Elämäntapojaan voi valita monessa suhteessa itse, nämä päihde- ja riippuvuusjutut ovat ainakin sellainen alue jossa ei tarvitse ottaa kantaa henkivoimien olemassaoloon eikä uhrata, palvella, nöyrtyä,veisata eikäedes kolehtihaaviin rientää viimeisiä kolikoitaan kiikuttamaan osamaksuna taivasosuudesta. Ihan voi elää ihmisenä ihmisten joukossa, taikoja tehden tai tekemättä, miten itse haluaa.

Mielenkiintoisia juttujahan noissa henkiselityksissä on, ja niitä tutkimalla voi päästä muutenkin kärryille menneiden sukupolvien elämästä, ajattelusta, peloista, toiveista, kulttuurista, rajoituksista ajattelun suhteen.

Mukavaa niitä on silloin tällöin tutkistella ja miettiä. Mutta parempi pitää siinäkin sen verran kohtuutta, ettei anna aivojen innostua liikaa uskomaan loitsuvoimiin… eli pidetään vaan ne jutut erillään oikeasta elämästä.

8

^ Eilen oli radiossa mielenkiintoinen keskustelu uskontoon perustuvasta väkivallasta ja terrorismista, Yle Puheen Ali ja Husu, vierainaan jotain asiantuntijoita.

Pohdittiin mitkä vaikuttimet ja päämäärät innoittavat mm. kammottavaa Isis-järjestöä, ja onko Hamasin toiminta terrorismia mutta Israelin toiminta “normaalia” voimankäyttöä.
On kuitenkin ilmiselvää, että suuri enemmistö maailman muslimeista ei kannata terrorismia sen enempää kuin mekään. Joku kuitenkin rahoittaa ja ohjailee terroristijärjestöjä ylempää, ja hyvinkin maallisin vaikuttimin.

Huomattiin myös että uhrautuminen henkensä kaupalla itsemurhapommittajien tapaan ei vaadi välttämättä uskontoa taustalle. Uhrautumista ja muiden uhraamista tapahtuu myös muiden aatteiden ja politiikan nimissä. (vrt. maailmansodat)

Arveltiin myös olevan terroristeja jotka eivät ole edes pohjautuvinaan uskontoon. Eikös jotkut pidä esim. I.R.A:ta terroristijärjestönä? Ja entäs Bader-Meinhoff? Etelän-Amerikan monet sissiliikkeet kuten Sendero Luminoso? Ukrainan separatistit?

9

Hyvä kommentti, selkeä, helposti tulkittavissa.

Ja sitten on heitä jotka antavat mieluummin haudata itsensä elävänä kuin suostuvat vaihtamaan uskontoa (nykypäivän Irakissa). Ja taannoin antoi erän mies nylkeä itsensä elävänä mieluummin kuin luopui uskostaan.

Uskovat ihmiset eivät yleensä keskustele asiasta jos yrittäisin kysellä että mistä he Jumalan olemassaolon päättelevät. Sitten he kuitenkin ampuvat puskasta sanomalla että “et ole löytänyt Jumalaakaan…”.

Dollarissa on vissiin vieläkin Jumalaan uskomisesta kertova teksti. Suomessakin taitaa olla joitakin valoja joissa vannotaan Jumalan nimeen.

Jotkut, etenkin sellaiset joita minun kirjoittelu ei miellytä (valitettavasti), puuskahtavat luultavasti että: “Tuota on turha vatvoa, noin on ollut iät ja ajat ja tulee aina olemaan, ja jos tavoitellaan raittiutta tuollaiset kysymykset ovat yhdentekeviä…”

10

^ 1 dollarin setelin takapuolella lukee “In god we trust” On se jotenkin perverssiä :smiley:

11

Jepulis. Tai sitten homma voi mennä toisinkinpäin. En ala luennoimaan induktiivisesta tai deduktiivisesta lähestymistavasta, ei hätää! :smiley:
Totean vain, että näissä Metsänmiehen luettelemissa asioissa voi joskus aistia korkeamman voiman läsnäolon. Ihan miettimättäkin, vaistonvaraisesti. Ja tehdä päätelmiä etenemällä alhaalta ylöspäin, yksityiskohdasta kokonaisuuteen. Jos huvittaa - mihinkään tulokseen tuskin koskaan pääsee. Eikä tarvitsekkaan.

12

Ei kait minkään asian tutkiminen ihan turhaa ole. Olisi varmasti hyvä, jos uskonnoista puhuttaisiin enemmän asiallisesti, ilman mystiikkaan liittyvää pelottelua ja sitä todellisuuden ja satumaailman sekoittamista.

Uskonnot ovat aina kehittyneet osana yhteiskuntaa, tuotantoa ja taloutta.

Näillä nurkilla on kenties ollut aivan omaperäisiä, aitoja spontaanisti syntyneitä uskoja, mutta suurin osa on tullut kauppasuhteiden ja vallankäytön mukana muualta.

Kalevalan taruistakin suuri osa voidaan jäljittää kauppamiesten ja sotilaiden, kulkijoiden ja maahanmuuttajien mukana tulleiksi lainoiksi hyvinkin kaukaa. Joku suuren härän tappaminen on kotoisin Mithra-uskosta intiasta, pirut ovat venäläistä alkuperää, perkele oli suomenlahden eteläpuolella ukkosenjumalana.

Meillähän kaiketi ylimpänä jumalana oli Ilmarinen, joka jo takoi taivaan kannenkin. Hänenkin toimistaan löytyy esikuvia etelän suunnasta.

Kalevala tosin muokkautui paljon kun siihen sekoittui maahan tuoptua kristinuskoa, ja moni runo muokattiin hiukan uusiksi sopimaan uuteen käsitykseen.

Lönnrot sitten muokkasi vielä kertaalleen, sovitti säkeet mielensä mukaisiksi, joten on siinä tutkijoilla selvittämistä.

Tällä hetkellä minun lempiolentojani on suomalaisessa tarustossa Ukon nainen, Naara. Jonkinlainen vedenneito, ainakin vesissä asusteli ja taitaa naarata-verbikin palautua häneen. Esikuvina varmasti olivat kreikkalaiset/roomalaiset vastaavat tytöt, olihan niitä rakkaita ja salarakkaita Zeuksella/Juppiterillakin.

Mielenkiintoista on myös se, miten uskonnot muuttuivat ja kehittyivät aina yhteiskunnan muuttuessa. Kristinuskon tuominen tänne, aseilla, tottakai, kun mukana oli kovasti myös maallisen vallan jakamista, teki suuren muutoksen asioihin kun Eerik IX:n sotajoukko hakkasi vanhan satakuntajoukon Eurassa ja sen jälkeen ei kruunu varmasti enää omia sotajoukkoja näille sallinutkaan. Tapahtui siinä sitten sekin, että satakuntalaitoksen tultua hävitetyksi loppui myös lapin verotus… ja tuo sai aikaan sen, että omat erämaat alkoivat olemaan rahanarvoista (vai pitäiskö sanoa rahanveroista) tavaraa.

Ilmeisesti tuossa vaiheessa alkoi yös (vanhalla?) tappio -jumaluudella olemaan uutta merkitystä, ja sekin sai nousukautensa.

No, vahvin ja voittaja kirjoittaa aina historian, ja meidän historiankirjoituksemme on tämän yhden uskon sotapäälliköiden ja veronkerääjien kirjoittamaa. Jonkinlaisella kriittisyydellä siis pitänee siihenkin suhtautua, omien etujensa kannalta kun kukin asioita käsittää ja muistaa.

Samaa lainatavaraa muuten on kristinuskokin täynnänsä. Vaikka aina valtaanpäässyt hengellinen tarinarypäs yrittää kaikin keinoin selittää että nyt on tietoa joka on suoraan pääkonttorista kotoisin, meillä on yhteys jumalaan joka nämä meille kertoi -niin eikös vaan, kaikesta peittelystä huolimatta löytyy vanhoista kopioitujka juttuja pilvin pimein.

Sekin tarina, joka täällä on useasti eri yhteyksissä mainittu, Jeesuksen suorittama veden muuttaminen viiniksi… hieno temppu, tottakai, mutta kuin samaa temppua oli kerrottu jo iät ja ajat viinijumala Dionysoksen suorittamana… tai niin… voihan niin toki kahdestikin tapahtua…

Mutta, ovathan ne kaikkineen mielnkiintoisia tarinoita.

Kunhan pitää sadut ja todellisuuden erillä’än, eikä lähde pettämään itseään ja muita.

13

Itse olen pata-ateisti, suorastaan ateistisen “herätyksen” kokenut tässä vuosien saatossa. Mutta ei mulla ole tarvetta ateismista paasata, hyväksyn kyllä henkilökohtaisen uskon…järjestäytyneet uskonnot vaan saavat näkemään joskus punaista.

Uskontoihin liittyvä ihmisen kieltäminen, suvaitsemattomuus ja vieraan pelko ei mahdu minun maailmankuvaani. Olen myös elänyt lapsuuteni seudulla, joka on erään voimakkaan herätysliikkeen vaikutuspiirissä vahvasti…se on varmasti vaikuttanut omaan mielipiteeseeni. Kuuluin jossain vaiheessa kirkkoon, mutta erosin siitä yksinkertaisesti siksi, etten ymmärrä miksi jumalaan uskomattoman pitäisi siihen kuulua. Rippikoulun kävin avoimin mielin ja saatoin lueskella raamattuakin tuolloin, mutta ei sieltä tullut mitään eväitä elämään.

Ihmiset aina vaahtoavat ääriuskovaisista, mutta täytyy muistaa, että ääriliikkeillä tavallaan on enemmistön hiljainen hyväksyntä. Kristityt tai muslimit eivät ole tässä sen kummempia. Jos tapakristitty soimaa fundamentalisteja, niin missä se raja menee, mikä tulkinta on “enemmän” oikein?

14

Uskonnot ovat myös olleet oiva keino hallita ihmisiä ja suuria massoja. Pelottelemalla ikuisesta kadotuksesta ja helvettiin joutumisesta on saatu niitä “kunnollisia sekä hyviä ja nuhteettomia” ja milloin mihinkin tarpeeseen ja aatteeseen (eli sen taustalla vaikuttavan auktoriteetin, joka ennen vanhaan taisi pääasiassa olla kirkko) mahtuvia ihmisiä, jotka tekevät niin kuin käsketään.

Tällaiselle ehkä pikkaisen auktoriteettivammaiselle ihmiselle (jota en muuten näe minään vikana, vaan yhtenä parhaimmista puolistani) särähtää aina, kun ei tarvi kuin sadan vuoden päähän mennä ja lukea ajan kirjallisuutta. Varmaan valtaosa ihmisistä mainitsee olevansa hartaita luterilaisia tai mitä hyvänsä. Ja mitä se luterilainen kasvatus ja elämä sitten on ollut niin sitä, että kaikki pitää aina tiukan säntillisesti tehdä niin kuin “kuuluu tehdä”. Vallitseehan sellainen ajattelu ihmisten parissa paljolti vielä nykyäänkin. Niin jotenkin tulee mieleen, että on se aika ahdasmielistä ja sairasta ollut silloin tuo uskonnollisuus.

15

Uskontojen yhtenä ominaisuutena näyttää tosiaan olevan se “ihmisen kieltäminen”.

Ihmisen arvo on olemassa vain jumalan (tai jumalaa edustavien johtajien tai jumalan valtuuttaman yhteisön) palvelemisessa.

Nöyrtyminen on yksi avainsanoista. Nöyrä ihminen on kokonaan hallittavissa, hänet saa tekemään mitä tahansa . Aivan mitä tahansa, kunhan sen sanotaan olevan uskon mukaista,hengellistä ja jumalan tarkoituksen mukaista.

Pelko on toinen avain.
Se on työkalu jolla epäröivät saadaan mukaan joukkoon. Jos et kuulu meihin, jos hylkäät yhteisömme, sinulle käy mitä todennäköisimmin huonosti!

Työkaluna on myös ihmisen halu tietää. Ja kun sitä tiedettävää olisi niin perhanan paljhon, ja asiat todellisuudessa niin monimutkaisia, niin suuria tietomääriä vaativia, ettei lopultakaan ihminen edes kaiketi voi aivan kaikkea tietää… siinäpä kuin tilauksesta työmaata selityksenkeksijöille. Ja kun joskus tuntuu siltä, että oikein tukalassa paikassa tuntuu paremmalta tehdä vaikka aivan turhaa työtä kuin ola tekemättä mitään, palvontam,enojen suorittajia riittää.

Ja jumalat, hengellisyys, muokkautuu toki aina tarpeen mukaan. Kun näillä metsänreunoilla alettiin joskus oliko se nyt vasarakirvesporukan tullessa vai hiukan ennen- viljelemään maata, niin entistä suurempi merkitys oli luonnonvoimilla. Sadetta tarvittiin, ja välillä lämpöä. Niinpä Ukko olikin sekä ukkosta että vettä antava jumalhahmo. Ukonvakkoja juotiin, ohravakkaa nostettiin räystäälle jotta ukko näkisi sateen tarpeelliseksi, muuten eivät imelly eikä olutta saada.

Väitetään muuten sellaistakin, että viljanviljelys ihan alkuaikanaan, hyvin pienimuotoisena, olikin enemmän tarpeen juhlissa ja rituaaleissa tarvittavan kaljan-siman jne valmistukseen. Satona saadut määrät olivat alkuun niin pieniä ettei leivänkyrsääkään riittänyt kuin juuri noihin juhlapöytiin.
Ja tietysti papille ensin… muile sitten mitä jäi…

16

Juuri tuo pelolla hallitseminen on minustakin se mikä on sitä sairasta uskonnollisuutta. Eli jos et ole kunnollinen, niin joudut helvettiin ja sitä rataa. No tietenkin se sitten synnyttää pelkääviä ihmisiä ja ne erilaiset ihmiset pitää poistaa. Jottei tarttisi itse kohdata “totuutta” ja omia ongelmiaan. Ja näihin tällaisiin ihmisiin nähden voi myös hyvinkin olla, että nämä uskossaan sokaistuneet tuntevat myös huonommuutta. Senkin takia heidät pitää poistaa. Jottei totuus silloinkaan paljastu. Tästähän se iso J on jo puhunut tuossa raamatussa, kun niistä fariseuksista varoittelee. Hän horjutti liikaa näiden ihmisten valta-asemaa ja siksi hänet piti poistaa ihmisten keskuudesta. Ja siis näkeehän samaa ilmiötä ihan samalla tavalla tänä päivänäkin. Edelleenkin on sitä, että “tässä on nyt tämä muotti ja tähän pitää kaikkien ihmisten mahtua. Jos näin ei tapahdu et ole kelvollinen, vaan sinun pitää oppia muuttamaan itseäsi, jotta mahdut tähän muottiin” -ajattelua. Näin tekevät kaikki muutkin ihmiset ja jos et tee niin, niin et kelpaa. Näin saadaan ihmiset hallintaan ja meistä kaikista tulee samanlaisia. :smiley:

17

Uskoista, hengellisyydestä, sen eri muodoista ja roolihenkilöistä eri aikoina on muuten ihan mukava joskus jutella, ja sen voi tehdä tietysti niinkin ettei koko ajan pidä esillä sen “hyvää” tai “pahaa” vaikutusta ihmissivistyksen suhteen.
Voi keskustella noista tarinoista todeten niiden vain olevan olemassa ja ottaa sitten eri puheenvuoroissa taas esiin ne tulevaisuudentoivomukset ihmiskunnan ymmärryksen suhteen.

Tämä ei tosiaan liity suoraan päihdeasioihin, mutta kenties jotenkin ihmisen rehellisyyteen itsepetostensa ja kuljetettavuutensa suhteen, joten eiköhän tämä myös plinkin elämäntapoja ja maailmankatsomuksia käsitteleviin juttuihin sovi.

Hienoa olisi tietysti, jos täällä olisikin yksi ketju, vaikkapa tämä, näitä hengellisyyksiä varten, ja se armoton kytkykauppa jossa hengellisiä stooreja kaupataan muka raitistumisen onnistumisen ehtoina uskottaviksi… se vois vaikka loppua. Asiat asioina, eikä niin sekoitettaisi enempää niitä jotka jo saattavat muutenkin aika huteralla pohjalla olla juomisensa seurauksena.

Tämän ketjunhan voisi sitten jättää sovinnolla väliin jos haluaisi pysyä tiukasti maallisen todellisuuden puitteissa.

Minulle kyllä sopisi jo hiukan jutustella vaikka Tapiosta, tai itäsuomalaisista Hiisistä, jotka kai olivat samalla asialla(?) tai vaikka jahven juttutuokioista saatanan kanssa, kun Jobia rääkkäsivät -ihan vaan aikansa kuluksi, kun asioista vänköötä tuli.

18

Hengellisyyteen olen tietysti törmännyt moneen kertaan, ihan siksi että olen ehtinyt melkein 60 vuotta elämään, ja yhteiskunnassa jossa se vahvasti tyrkyllä on.

Jos nyt tarinankerrontaa omista kokemuksista vielä ketjuun mahtuu, niin mielelläni yhden nostaisin esille.

Parikymmentä vuotta sitten touhusin taas jossain mukavassa yhdistyksessä, monenmoista harrastustoimintaa väännettiin -ei siinä sen ihmeempiä tavoitteita ollut, kunhan nyt yhdessä keksittiin jotain tekemistä ettei porukka ihan syrjäytyisi ja uusavuttomiksi turtuisi.

Ilmaisutaitoa, jonkinlainen näytelmäkerho se oli, ja tehtiin siinä tietysti ohjelmaa omiin pippaloihimme… sitäkin yhtenä iltana viikossa.

Se on semmoista hommaa, jossa ehkä vielä enemmän kuin muussa ryhmätoiminnassa, tarvitaan innostunut, mukaansatempaava, ehdottomasti asiaansa uskova ja mielllään vielä hommansa taitavakin vetäjä.

Minä tunsin semmoisen. Tuttu kaveri jostain todella kaukaa, jostain aivan muistä ympyröistä, jostain nuoruuden yltiöpäisistä riemuista ja uusien päivien, iloisten öiden maailmasta. Kaverin joka oli harrastanut niin näyttelemistä, ohjaamista, kirjoittamista kuin ihmisten mukaantempaamistakin erilaisissa ryhmissä -ja onnistunut aina!

Oli vaan käynyt niin, että -olkoon nyt vaikka Jaska - oli sittemmin sekä juonut ja kääntynyt hengelliseksi jumalan sanan julistajaksi - ja molempia niin täysillä kuin terveys hiukankin kesti. Ja kaikkinainen tuollainen ilmaisutaito musiikkeineen, näytelmineen, sketseineen ja ihmisten läheisyyksineen oli sitä syntiä, jota vastaan just tapeltiin.

Mutta, vielä oli synnin kipinä jäänyt aivoihin. Niihin jotka kertaalleen katutappeluissa haljenneen kallon alla nyt toimittivat uutta virkaa jumalan erikoismiehenä. Keskustelujen, miettimisen, rukousten ja monimutkaisen keskustelun jumalansa kanssa kaveri sitten kertoi että joo. Lupa ylhäältä oli palata kerran viikossa vanhaan ja vetää tätä ryhmää.

Jaska oli eläkkeellä, olivat lääkärit ja piirimielisairaalan tohtorit jo tulleet siihen tulokseen ettei tuosta ainakaan enää millekään työpaikalle ole kuin vaaraksi ja häiriöksi, ja niinpä hän olikin ympärivuorokautinen Herran erikoismies. Päivät hän yleensä tekstaili tuomiopäivänjulistuksia isohin plakaatteihin, öisin taas teippaili niitä ympäri kaupunkia muuntajioen ja kioskien seiniin. Ja puhui, kiersi hengelliset tilaisuudet, arvioi miten paljon kussakin oli pyhää henkeä ollut ja missä taas itse perkele oli puhujan takinkauluksessa roikkunut, korviin supattanut sopivia sanoja. Taisi siinä unohtua Jaskalta joskus syöminenkin, ja joskus kertoi ihan tahallaankin paastoavansa jonkun viikon, siten kun sai aina vaan paremman keskusteluyhteyden jumalaan.

Mutta niin, Jaska siis “sai luvan” alkaa ryhmämme vetäjäksi. Jotain ehtoja hän minulle asetteli, päällimmäisenä sen, että minun oli oltava joka minun oli oltava joka kerta paikalla, niin tuntia ennen ryhää hänen kanssaan virittäytymässä kuin myös sitten ryhmän jälkeen irtaantumassa tuosta synnin työstä.

ja mitäpä minä en olisi tehnyt, Jaska oli sen arvoinen ohjaajana.

Ne ryhmät olivat menestyksiä!

Porukka tosiaan irtaantui murheistaan, elettiin sitä hetkeä, hypättiin mukaan tekemisen riemuun ja aika pysähtyi. Ja opittiin, se tuli jotenkin siinä sivussa, huomaamatta. Soitto soi ja pelit pauhasivat, me nauroimme ja teimme yhä uudestaan kaikkea mitä tämä ohjaajamme meillä teetti. Ja me nautimme, me tosiaan nautimme. jaska unohti jumalansa ja me muut murheemme, ne illat me elimme juuri sitä hetkeä, joka oli meille koko maailma.

Mutta… kun se ilta muuttui yöksi, porukka hajaantui kotejansa kohden, me jäimme istumaan ilman valoja, katulamppujen valaistessa tyhjiä tuoleja ja pöydille heitettyä rekvisiittaa, me jäimme maksamaan sen vapauden hintaa hänen osaltaan.

Jaskalla oli kehitettynä oma salakieli jumalan kanssa. Se koostui koputuksista, ilmeistä, ajatuksensiirrosta ja ovelista harhautuksista joita ei sielunvihollinen, paha itse, kyennyt seuraamaan. Ja minun oli oltava siinä mukana, usein mitään sanomatta, kuunnetava välillä hänen keskusteluaan jumalan kanssa, välillätaas minulle osoitettua opastusta hengellisyyden ja uskon maailmaan.

Niin me sitä onnistumistamme maksoimme. Kumpikin tavallamme. Useamman kerran valkeni aamu ennenkuin sovitustyö ja hengen purkaminen puheryöppynä oli hänen mielestään valmis. Silmätlurpahdellen siitä sitten jokusen kerran suoraan työpaikalleni -maksamaan taas väsymyksellä tuostakin henkien läsnäolosta.

Vuoden, melkein kaksikin, me sitä ryhmää ylläpidimme, sitten se ihan jostain jo unohtuneesta syystä loppui. Kuten kaikki aikanaan.

Jotenkin minulle jäi mielikuva siitä, että Jaska uskalsi elää tässä maailmassa vain nuo illat, entisenä omana itsenään, ja nekin hän sen toisen, vallitsevan persoonansa kautta maksoi hikikarpaloiden otsalta valuessa ja kiihkeästi menetettyä uskonsodan aikaa kiinniottaen.

Tässä tarinassa ei ole opetusta.

Elämä vaan on joskus tuollaistakin.

Näitten hengellisyyksien kanssa.

19

Varoitus: Uskontoihin, etenkin kristinuskoon liittyvää toisinajattelua.

Niin.

Tämä ei ole rienaamista mutta harmillisesti jotkut hartaasti uskovat pitävät tällaista pohdiskelua rienaamisena.

Kristinuskon Jumalasta puhuttaessa minulle muistuu heti mieleen että puhutaan kaikkivaltiaasta. Jos näin on niin sitten kaikki on tapahtunut ja tapahtuu tarkalleen kaikkivaltiaan säätämällä tavalla. Tämäkin ö jonka minä tähän painoin tapahtui kaikkivaltiaan säätämällä tavalla. Jotkut selittävät että Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon. Jos on antanut niin osa vallasta on siirtynyt pois. Siinä tapauksessa Jumala ei ole enää kaikkivaltias vaan on suuriosa-valtias.

Jos Jumala ei ole kaikkivaltias niin on harmillista että hämätään ja johdetaan harhaan kaikkivaltiaasta puhumalla.

Mikähän veijari se saatana mahtaa olla ja minkälaiset “natsat” saatanalla mahtaa olla. Jos Jumala on kaikkivaltias niin Jumalahan voi asettaa saatanan päähän mitä ajatuksia tahtoo. Siinä tapauksessa saatanan voi ajatella olevan osa Jumalaa.

Luulen että monetkaan uskovaiset eivät ajattele ihan näin.

Jobin kiusaamisesta kirjoitinkin joskus. Vaikuttaa siltä että oli tarkoitus että lukija kiinnittää huomionsa Jobin sankarilliseen toimintaan, ei siihen että ympärillä niittää kuolo viljaa. Mutta vedonlyönnin takia tapettuihin ihmisiinhän huomio tuossa kiinnittyy, pitäisi mielestäni kiinnittyä kaikilla humaaneilla ihmisillä. Netissä on joku papin tai vastaavan kirjoittama selityskin. Siinä ei kirjoittaja välitä joukkotappamisista tuon taivaallista, Jobin uskollisuus on hänen mielestään se pointti. Ja Jobhan palkitaan, saa liudan uusia vaimoja tapettujen tilalle.

Oikeudenmukaisuus heittää Raamatussa häränpyllyä viimeistään episodissa jossa Nooa juo itsensä känniin ja makaa sitten alasti ja sammuneena teltassaan. Haam näkee isänsä alastomana. Nooa saa tietää asian ja raivostuu ja kiroaa Haamin jälkeläiset muiden poikiensa jälkeläisten orjien orjiksi. (Siis ei kiroa Haamia, kiroaa jälkeläiset, mekin olemme kirottuja jos satumme olemaan Haamin jälkeläisiä.) Näin muistelen, epätarkkuutta saattaa olla mutta jotakin tämän tapaista Raamatussa on.

Ja sekin että Aatamin ja Eevan tehtäväksi annettiin olla vaan ja laestaa kielletyn puun hedelmät. Jos se onnistui tänään niin huomenna odotti sama tehtävä, jne… Miten pitkään olisi pitänyt tuota jatkaa ennenkuin armahtava kuolema tai muu muutos olisi tullut?

Raamatussa on monta muutakin minua ihmetyttävää seikkaa. Turha kuitenkaan luetella tämän enempää.

Kreikkalaisten jumalat eivät sensijaan tainneet/taida olla kaikkivaltiaita. Ja onko niillä keskinäistä kinaakin?

Tapion ja Hiiden “natsoista” eli voimallisuudesta en tiedäkään.

20

Eikös juuri tuo ole ikuinen teologinen pulma, että miksi Jumala sallii pahuuden. Pääteltävissä siis on, että joko Jumala ei olekaan kaikkivoipa tai sitten hän ei ole kokonaan hyvä. Vanhan Testamentin valossa hän ei vaikutakaan ainakaan kokonaan hyvältä, vaan toisinaan suorastaan hirmuhallitsijalta.

Helvetillä pelotteluun en ole elinaikanani kuitenkaan tärmännyt. Eikös se ilmiö jäänyt joillekin menneille vuosisadoille? Muistaakseni ala-asteen uskonnon opetus joskus 70-80 luvuilla oli melko liberaalia, joissa lähinnä lueskeltiin Raamatun tarinoita jotka oli kevennetty ja pehmitetty lapsille sopiviksi. :slight_smile: Ja kyseltiin että mikä on Jaakobin poikien isän nimi… hehheh.
Ei ollenkaan ikävimpiä aineita koulussa se uskonto, ja voitti kevyesti ainakin matikan ja tekstiilikäsityön.

Yläasteellahan sitten opiskeltiinkin objetkiivisemmin eri uskontoja ja niiden historiaa. Meillä oli uskonnon opettajanakin jonkinlainen ateisti, joka taisi olla kiinnostunut uskonnoista vain niiden sosiologiselta kantilta.
Suvivirsi-vääntöä ei onneksi siihen aikaan ollut, ja sitä kuunneltiin aina ilolla johtuen siitä mihin tilanteeseen se liittyi. :slight_smile:

En tiedä uskooko monikaan Suomessa helvettiin tai paholaiseen, mutta enkeleihin uskoo kuulemma monikin. Niin uskon minäkin. Muistan yhä eräänkin vaalean, lumoavan pikku enkelin, jonka kanssa seurustelin joskus 17 -vuotiaana. :sunglasses: