Jumala ja korkeampi voima

Mielikuvitusolentoihin uskominen on mielestäni melko outoa, mutta pitää vaan luulla enemmän ja luulotella olematonta, kuten luulemisopeissa on uskottavasti kerrottu ja täytyy myös luulla uskottujen jumalien totuudellista sanomaa ainoaksi ja oikeaksi, sillä länkkäriopit ovat väärässä idästä katsoen ja toisinpäin ja sinänsä järkeviltä tuntuvat ihmiset uskovat näihin satuolentoihin ja siitä saa naurettavaa komiikkaa, mutta vakavamieliset fundaatikot harvoin ymmärtävät itselleen nauraa, kun kysymys on elämän uskottavuudesta, luulen enkä usko, sillä elän todellisuudessa tänäänkin.

Onhan se mainio tapa elää siinä uskossa, että luulee varmasti tietävänsä, mutta faktat ovat puolellani, eikä todistusvelvoitetta ei-olevasta tarvita, ja tyhjä on astia, siksi jää.

Itse olen tervehtynyt tuosta teidän olemattoman rukoilemisesta, sillä mitään uskovaisten mainostamia uskomattomia jumalia ei ole ja niin loppuu elämä, kuin pensa autosta ja olen pahoillani, mutta näin se on

ja hyvää yötä, itse pysyn hereillä elämän valveillaoloaikana.

eikäkö just, nyhhä määä unohin sanoa, että

uskon nykyisin lääkesokerikeijuun

ja tämä tarina on tosi.

Minä uskon raittiuteen. Tässä asiassa minun pitää uskoa, että se on parempi tie kuin juominen. Onhan mulla kyllä faktaa siitä, että tällä hetkellä raittius on minulle se huomattavasti parempi vaihtoehto, mutta mistä minä voin tietää miltä tulevaisuus näyttää, mutta uskon että raittiina pysyminen on paree vaihtoehto myös silloin joten sen uskon avulla jaksan pysyä raittiina myös nyt ja tässä.

Olkoon selittämäni uskomus minun korkeampi voimani. Jumaliin ja kummituksiin en kyllä usko, mutta siitä huolimatta koen toivoa ja pelkoakin.

T. Prosiluuri

Näinhän se on, kuten seiskakymppi ja moni muukin on asian selvästä päästä selittänyt. Mutta monimutkaista se joskus tuntuu olevan. Monet ihmiset pitävät huuhaata huuhaana, osaavat epäillä itseäänkin itsepetoksesta jos luulevat jotain asiaa eriskummalliseksi ja luonnonlakien vastaiseksi ilman perusteita. Paitsi kun asia leimataan hengelliseksi, silloin vilkuillaan sivuille, pistetään suu suppuun tai väännetäänkin volyymia kovemmalle ja annetaan vaahdon purkaantua mystisenä sanomana joka kumoaa näkyvän todellisuuden.

Ja lujaa mennään.

Itse asiasta, eli jumalien olemassaolosta toki tiedän tasan tarkkaan että en tiedä. Ja ne jotka väittävät asian varmasti tietävänsä, eivät tiedä todellisuudessa siitä yhtään sen enmpää kuin minäkään. Luulla sopii, ja uskoa voi tosiaan lääkesokerikeijuun tai spaettihirviöön tai omaan suosikkiini, viimetorstailaisuuden huumorintajuiseen jumalaan.

Vaihtoehtoja on -jos nyt halutaan pitäytyä yhdessä jumal-olennossa- kaksi kappaletta.

Jumala on tai ei ole.

Ja sitten päästäänkin siihen vanhaan Pascalin peliteoriaan, joka tänä päivänäkin on suurimman osan hengellisten kannanottojen perustana.

Jos jumalaa ei ole enkä jumalaan usko, asia on ok.
jos taas jumala on enkä usko , jumala voi kiuspäissään kostaa minulle sen etten uskonut.
jos jumalaa ei ole, ja silti uskon, kaikki ok, en menetä mitään.
jos jumala on, ja uskon, voitan pääpotin, jumala palkitsee minut.

Eli loogisesti ajateltuna kannattaa sanoa uskovansa ja asettaa panokset siis sille napille. Ei voi hävitä, voi vain voittaa tai “jäädä omilleen”, eikä tarvitse pelätä jumalan kostoa.

No niin, tuossa se perustelu on, väitän että suurimmalle osalle hengellisen maailmankatsomuksen valinneista.

Asiassa on kuitenkin pari pientä perustavanlaatuista heikkoutta, joita ei ehkä tule ajatelleeksi.

Juttuhan perustuu siihen olettamukseen, että ihmisen olisi pakko tehdä tuollainen valinta. Joko uskoa jumalaan tai olla uskomatta. Mikä helevetin pakko? Juurihan totesin etten tiedä onko semmoista jumalaa olemassa, eikä minun ole pakko sitä tietääkään. Eikä ole minun tehtäväni edes ottaa asiasta selvää. Kaipa tuo puolensa pitää ja osaa itse tulla näkyviin jos sitä kaipaa -ja jos on olemassa. Voin aivan hyvin elää elämäni näinkin, myöntämällä että voipa olla ja voipa olla olemattakin. Minulla on ihan täysi työ näitten maallisiksi sanottujen kiistämättä olemassaolevien asioiden kanssa. Enkä kaikkiin niihinkään ehdi, vaikka mieli tekisi.

Toinen yhtä outo virhe on siinä, että tuossa peliteoriassa otaksutaan sekin, että jumala olisi niin perhanan tyhmä, että hyväksyisi oikeaksi uskomiseksi nuokin selvästi oman edun tavoitteluun perustuvat varmuuden vuoksi uskomiset. Vaikkei uskoja itse asiassa tiedä jumalan olemassaolosta yhtikäs mitään, toisteleepa vain muiden ihmisten juttuja.

Ja samaan syssyyn otaksutaan että jumala olisi niin ihmismäisen lapsellinen, että mankuisi uskoviltaan uhreja, ylistystä ja kehumista, palvelemista ja ainaista jumalan itsetunnon kohottamista päivästä ja viikosta toiseen toistuvilla maanitteluilla …että olet sinä sitten niin hyvä jumala ja kaukaa viisaaskin sinä olet ja ihan varmasti parempi kuin mikään muu jumala ja kyllä me sinua ylistämme ja kehumme kunhan nyt vaan olet meidän kaverimme…

Tuota minä jo hiukan epäilen, vaikka en asiasta mitään tiedäkään. Jos semmoinen jumala on, niin ei se noin kohno ja heikolla itsetunnolla varustettu ole. Kyllä se senkin käsittää etten minä hänen olemassaolostaan mitään tiedä, eikä semmoisesta varmasti ala kiukuttelemaan. Varsinkaan jos on itse minut näine aivoineni luonut ja päästänyt tuotevalvonnastaan läpi ja maailmalle.

No, eipä siis tosiaan tuolla asialla tarvitse päätäni vaivata, olkoon nyt miten on.

Siihen kyllä tulen edelleen vastalauseeni sanomaan, jos vaikka täällä, näistä maallisista elämäntavoista ja viinanjuonnin lopettamisesta ja selvänäolosta juteltaessa aletaan senkin kylkiäisenä kauppaamaan henkiin uskomisia ja rukouksia ja loitsuja… ihan varmasti sen, ihan niitä muutenkin elämääpelkääviä suojellakseni, myös julkisesti sanon että hävetä saisitte, käännyttäjät.

Jollekin todellista ja selittämätöntä, jollekin taas ei ole selitysten kanssa.

Itselleni usko Jumalaan on omanlainen, selityksiä vailla, se kun vain on ja tuntuu pysyvän sekä vahvistuvan, niin se vain on. Ei tarvitse myydä sitä kenellekään, kieltää muiden uskoa tai uskomuksia tai epäuskoa, se on siinä omassa parasta.

Paljolti olen samoilla linjoilla rahvaan kanssa. Samanlaista sairasta paasaamista se on se kiihkeä uskontojen vastustaminenkin, kuin niihin kiihkomielisesti uskominenkin ja niiden julistaminen. Ihan samasta asiasta mielestäni kyse, vain vähän eri kontekstissa.

Se mitä sillä terveellä uskolla tarkoitetaan, niin edelleenkin koen sieltä evankeliumista sen löytyvän. Kun niitä sanoja vähän yrittää ymmärtää, minkälainen sanoma niissä ihan aidosti on. Ja sitten on nämä hengellisestä elämästä puhuvat, kuten vaikka tuo Eckhart Tolle. Ihan samasta asiasta sekin puhuu. Omalle egolleen kuolemista. Näistä asioista on vain niin vaikea keskustella, kun se sairas uskonnollisuus on se mielikuva mikä valtaosalla ihmisistä on, kun vaikka sen sanan hengellisyys mainitsee. Sitä helvetillä pelottelua, anteeksiannon rukoilua ja synnintunnossa kieriskelyä.

Noh, iteppähän jokainen omalla kohdallamme tiietään parhaiten tai ollaan tietämättä.

Se on hyvä Rahvas1, että näin tuntee ja totta on myös tuo toteamasi, MM.

Itse olen saanut uskovaistyypeistä pysyvän sortin oksennusrefleksin, kun Tampereella Tammelankadulla kävin monia kuukausia kuuntelemassa niiden helvetinmoista paasausta kaikesta mahdollisesta ja se aivokusetusporukka oli tuolloin neljä v sitten nimellä RIVER-SRK, en tiedä millä nimellä se huijausjengi nykyään kulkee, mutta pimeetä sakkia oli ja niiden ykkösvaraus oli sellanen pitelemätön pyryharakka ja oli siellä kans kimmokammo entinen pirinisti, tsiizes mitä vitun jengiä, ei niiden kanssa voi mistään uskottavasti puhua, aina jesse sitä, fakin jalmari tätä, kaikkeen löytyy aina kirjasta sana ja omat tulkinnat lopulta. Meidän lopettamossa ei tätä ongelmaa ole, paitsi joku trollikolmikantamerkki joskus sai hurmoksen omaa kustaan juotuaan ja kalsarikale kai ajankuluksi mouhosi, joten emmä sillä.

Tarvitsin niiden jakamat safkat erittäin kipeesti, ja tunnin luento oli se pakollinen osuus, ja tuo aika oli hyväksi, sillä tumppasin sitä myöten oman uskomukseni totaalisesti, sillä mun oli aivan pakko alkaa kelaamaan näiden pyhien olentojen suoltamaa skeidaa ja koko evlutista harmaata instituuttia ja ihan koko uskollisuus-hanketta ja sen kiemuroita ja omaa vakaumustani ja uskalluksia ja näin ateismin erittäin järkiperäisenä ja uskollisena teemana, joka on täysin uskomuksista vapaa, sopii meille järjeistäjille ja tiedemiehille.

ei siinä silleen ole sen suurempaa pahaa, ja uskonnot ja usko ovat eri asioita blabla, mutta köytökselleni on vankat perusteet + aivopesun laajuus, kirkollisverot pappien persiisiin, enkä löydä mtn hyvää tuosta mielen sakeuttamisesta ja pilvikauppias lopettamossa ja samainen fanattinen yksisilmäinen julistus on samaa sorttia, kuin raiskari raiskattujen sivulla, rattijuoppo yliajettujen tukiketjussa ja saabisti volvovoorumilla, mutta kirkollishurmokset onneksi pysyvät tuolla herrojenhuoneissa ja vakavammat keissit omissa yhteisöissään,

ja korkea voima on merkityksetön itselle, uskon säkään, tuuriin ja Sattumaan ja olen tänäänkin puhtaasti sattumaraitis ja elän, koska mua ei pystytty tappamaan ja en juo, koska sain kylliksi ja motivoiduin toistenkin kokemuksista ja rakettitiede kuuluu rakettitiedemiehille, asiat simppeleinä ja kaikilla aikeilla, teoilla on seuraus ja se voi olla myös hyvä.

suvaitsevaisuus-shitti on suurinta kakkaa juuri fundauskovissa, olen tämän asian selvittänyt, laput silmillä kulkien ei voikaan olla kovin uskottava, off the book is the best.

ainiin piti editoida, etten pysty johdonmukaisesti kirjoittamaan ja pysymään ytimessä mitenkään enää, kun oon niin kovissa lääkesokeriövereissä koko ajan, että harkitsen hakeutumista karkkikauppaan myyjäksi ensitilassa.

Tuo peliteoria selittää sen tavanomaisen seurakunnan käytöksen. Viikko eletään jumalattomasti ja sitten kerran viikossa lausutaan uskontunnustus ja ehkä heitetään lantti kolehtiin.

Mutta vaihtoehtoja on vielä lisääkin. Jos Jumala on ilkimys despootti niinkuin Vanha Testamentti antaa ymmärtää niin sitten hän pistää uskonsa tunnustaneet taivaassa huoltojoukkoihin ja vessoja putsaamaan, koska uskovista hän saa uskolliset palvelijat. Uskoaan tunnustamattomat vetelykset ovat hyödyttömiä joten turha heitä on töihin laittaa, makoilkoot kadotuksessa (eli poissa Jumalan “rakastavien” silmien alta), kelvottomat.

Edit: Niin no. Tuo edelläoleva on kieltämättä hakemalla haettu kauhuskenaario, ei kovinkaan todennäköinen. Mutta muistaakseni ajatollah Khomeinen ajatus oli että kolmijumalaan (Isä, Poika ja Pyhä Henki) uskominen on suurin synti minkä voi tehdä ja Allah tulee laittamaan sen tehneet kaikkein kuuminpaan paikkaan.

^ Ääriryhmät ovat pahoja, kuten omani, jossa mennään koko ajan funda-ateismin tontille ja toisesta päästä isis-ryhmittymät, jotka haluavat tappaa kaikki länkkärit ja länsimainen irstas öky-elämänmuotomme on ehkä kadehdittavaa ja epäuskomme islamismiin on kuolemanvakavaa.

Aa-ääriryhmittymät, plinkkiuskovaiset ja lauantailottoajat ovat omalta osaltaan kiihkomielisiä vai ovatko sittenkään. miksi ei voi kulkea keskimmäistä polkua ja olla tavis ja kohtuus kaikessa, no ei se sellanen ole mistään kotoisin, vaikuttaa liian laimeelta ja keskinkertaiselta, ei saa säväreitä ainakaan äärituntemuksia hakeva, kuten cheappi-fani stadikalla.

Todellakin, tuo varmuuden vuoksi uskominen - teoria jonka mukaan siis kannattaa uskoa- perustui ajatukseen yhdestä jumalasta. Sen ulkopuolelle jäivät monijumalaiset hengellisyydet. Ainakin ne, joissa henkiolennot ovat keskenään riitelevää sakkia, kuten ne usein kuulemma ovat.

Siinä on myös vaarana se, että uskookin väärään jumalaan, jopa niion väärään, että uskoo semmoiseen jumalaan jota ei lopultakaan ole olemassa.

Tästä varmasti oikeat jumalat, ainakin hengellisten kirjoitusten mukaan, suuttuvat niin saatanasti (anteeksi nyt tämä hengellinen ilmaisu). Siinäpä sitten kärsii taas uskovaraukka jonkun rangaistuksen. Ehkäpä eiväty suuttuisi henget niin paljon jos vääriin jumaliin uskomisen sijasta olisikin uskomatta mihinkään henkiin? Olisiko se jonkun laskuopin mukaan lievempi rikos kuin vallan vihollisjumalan puolelle meneminen?

Jumalia ja uskomismahdollisuuksia on kai rajattomasti. Nämä raamatun ja koraanin henget ovat kuitenkin tästä uudemmasta päästä, viimeisten vuosituhansien tuotetta. Olisiko etsittävä vielä kauempaa, alkuperäisimpiä henkiä? Vai onko uudempi vuosikerta parempaa…eli jumalat olisivat säästellen ilmaantuneet esiin vasta myöhempinä aikoina?

Vai jatkaisinkohan minä ainakin ihan tähän samaan leppoisaan malliin, myöntäen ihan kiltisti etten noiden olemassaolosta tiedä, kai minulla tässä muutakin tekemistä on kuin tuota arvoitusta ratkaista.

Niin… saisivat kyllä lakata laittamasta veromarkkoja semmoiseenkin kuin teologisen tiedekunnan ylläpitoon… olis edes nuo opilaitokset tämän maailman asioissa kiinni. Olis vaikka lääketieteessä ja sosiologiassa, energian riittävyyden varmistelussa ja ihmisten rauhantahtoisemmiksi opettamisessa mielestäni tarpeellisempaa kehitystyötä.

Jossakin New Age tyyppisessä uskonnossa on eräs kiehtova piirre. Siinä ihminen on pääosan ajasta henkiolentona jossain korkeammassa ulottuvuudessa ja silloin tällöin käväisee maan päällä elämässä yhden elämän pois kuleksimasta. Ihminen (ihmisen henki) valitsee itselleen vanhemmat siten että olosuhteet ovat sopivan “haasteelliset”. Niissä olosuhteissa ihminen sitten oppii elämänsä aikana jonkun jutun, tai ehkä useampiakin. Elämät täällä ovat siis elämäntaidon opiskelua, vastaavaan tapaan kuin on joskus ollut leikkikaupunkeja joissa lapset ajelevat pienillä polkuautoilla ja opettelevat liikennekäyttäytymistä. Kiehtova piirre on se että tuon uskonnon mukaan kukin on itse valinnut sen millaisen lapsuuden vietää.

Mutta tuossa uskonnossa ei taida olla jumalaa jolta voisi pyytää voimia vaikkapa juurikin alkoholia vastaan.

Vai niin. No mitäs mieltä olette sielunvaelluksesta ja jälleensyntymisestä. Senhän mukaan ihminen on voinut edellisessä elämässä olla, vaikka joku eläin. Ja nähdä, sekä kokea tätä kautta näkyjä siitä sielun edellisestä elämästä Että täällä vaan sielut vaeltelee ja käväsevät tässä maallisessa ruumiissa kääntymässä. Dalai lamahan esimerkiksi on aina ollut se sama Dalai lama, se vaan syntyy aina uudessa ihmiskehossa.

Yksi jo edesmennyt kaverini näihin uskoi. Joskus väitti kivenkovaan, että sielu ihmisen kuolinhetkellä poistuu ruumiista. On kuulemma mitattukin jossain, että ihmisen ruumiinpaino tippuu kuolemanhetkellä jonkun marginaalisen pienen määrän, eli kun se sielu poistuu ruumiista.

Uskokoon ken tahtoo.

Kyl mää ainakin alan heti laitosuskovaiseksi, kun löytyy oikea jumala ja kiinnostava taruhistoria.

Scientologi-liiga on viihdyttävä. Siinä scifi-kirjailija tekas uskonnon, jonka mukaan scientologit ovat muinoin maahan pudonneen aluksen (ei ufo tms) miehistön jälkeläisiä suoraan, ja kun on milli firman tilillä, pääsee inessiiviin ja hengaamaan Tom Cruisen kaa, suoraan sisäpiiriin, khuulia. Harmikseni mullei oo sitä milliä heittää.

Avemaria-loitsuja jankkaamalla voi pyyhkäistä pahimmat synnit katolilaisuudessa. “Tapoin naiseni, raiskasin naapurini, huijasin miljardin köyhiltä” ja lukee normikarmat ja on vapaa, eikä yhteiskunnan muutenkin kovilla olevat poliisipalvelut ylikuumene ja rasitu liikaa.

Uusia jänniä uskontoja kaipaa tämä aika ja voin itse alkaa kehittämään jotain rahaan perustuvaa systeemiä, jossa saa valtaa toisen omaisuuteen ja valtio voi liittää toisen maat itseensä ja hlöhahmona voi olla mikä vaan raflaava tyyppi, joka luultavasti on ihan tunnistettava, vaikka baarimikko tai alkon myyjä alunperin. Valtaa tarvitaan, että voi lyhyen ainoaksi elämäksi jäävän jakson rahvaan ympäröimänä elää leveesti ja jää aikaa tehdä mitä oikeesti haluaa eli käydä vaikka raveissa totoomassa ja tanssimassa masan kanssa.

^ Sielunvaelluksessa ei pääse koskaan veke, vaan syntyy vaikka vesakeskiseksi tai paavoväyryseksi, aina uudelleen.

Sielun painoksi on saatu eri mittauksissa noin 10-40 grammaa. Erän lääkäri sanoi että vierestä katsoessa näkee kun sielu jättää ruumiin.

Buddhalaisuuden perusajatus on käsittääkseni että jokaisella eläimellä on sielu. Jos näin on niin ainakin mikroskooppisen sukkulamadon kehossa ollessaan täytyy sielun olla jollakin tavalla kevennetty versio tuosta edellisestä. Sukkulamatoja on hirmuisen paljon joten kukin sielu joutuu olemaan niissä miljardeja vuosia, ja sitten voi säkällä päästä yhden elämän ajaksi jonkun kehittyneemmän eläimen, ehkä jopa ihmisen kroppaan. Ajatelkaapa millainen tuuri(!) meillä on käynyt. Olemme samaan aikaan ihmisen kropassa kuin edellä mainitut Vesa Keskinen ja Paavo Väyrynen ja muut huippujätkät…

Tänään sitten taas välillä lueskelin hengellisen puolen kirjoitettua propagandaa.

Kirjastossa kun haahuilin, ja tapojeni mukaan kolusin läpi uutuushyllyn.

Espoon hiippakunnan emerituspiispa Mikko Heikka on tänä vuonna saattanut julkisuuteen kirjan
“Vapaina ja tasavertaisina -ihmisoikeudet uskontojen näkökulmasta”

Hyvin tuon kirjan kanssa jonkun tunnin viihdyin.

No joo… eihän se tietysti yllätys ollut, että hengenmiehen sanomana on se, että kaikki ihmisoikeudet, ihmisoikeusjulistukset ja kaikkikin oikeudenmukaisuus maailmassa on uskontojen ja uskonnollisten ihmisten aikaansaamaa :laughing: :laughing: :laughing: Ranskan vallankumouksenkin ihmisoikeuksia vaatineessa ja kansalaisten elämään siitä lähtien jääneistä inhimillisyyden harppauksista hän löysi vain keskiajan teologien jo siunaamia asioita.

Semmoista se… mutta kun nuo hengellisyyden mainoskatkot ohitti enempiä kakistelematta, niin kirjassa oli todella paljon asiatietoa ja yhdeltä kannalta kuvattua historian kulkuakin. Ja esiin nousi myös se, miten juuri uskonnot, niiden opit ja pöyhät kirjoitukset ovat eri puolilla maailmaa ihmisoikeuksien ja tasa-arvon esteenä. Toki siten selitettynä, että tämä oma uskonto on sentään kaikkein lähimpänä oikeutta ja ihmisen arvon tunnustamista kaikissa asioissa. Lutherilaisuuden perustasta eli Lutherista itsestään toki tulee väkisin esille myös Juutalaisten, mustalaisten ja muutamien muiden alempiarvoisten ihmisten toivottaminen maantielle ja talleihin, vaatimus heidän omaisuutensa ja maansa poisottamisesta jne… mutta onneksi muista uskontokunnista löytyy vielä paljon pahempaa.

Mutta, sittenkin, asiassa on kirjoittaja kiinni pysynyt, ja tuonut hyvin esille ne ongelmakohdat jotka tämänhetkisessä maailmassa minkäkin uskonnon pyhyyksissä pahiten ihmisarvoa korvalle iskevät. Ja toisaalta myös sen, miten kuitenkin ihmisarvoa voitaisiin kunnioittaa ja ihmisten välistä tasa-arvoakin edistää myös noiden uskontojen sisällä.

Ajankuvauksena kirja myös antaa jotain pientä toivoa: onko sitten väkisin leviävän sivistyksen, lukutaidon, somen vai ihmiskunnan evoluution ansiota, mutta periksiantamista on uskonnoissa tapahtumassa. Jos sitten myös tämän huomanneet tosiuskovat ovat hekin rivejään tiivistäneet, aseita ja kirouksia tuekseen rakenneleet ja yltyvällä raivolla vääräoppisia lahtaavat… kokonaisuutena kuitenkin Heikan kirja antaa toiveita valoisammasta tulevaisuudesta - kenties jopa uskontojen vallan murenemisesta (joka ei tosin lukijan silmiin näytä piispan toivomuslistalle kuuluvan :laughing: )

Mutta -mitäpä minä tästä enempää, suosittelen luettavaksi kaikille joita hiukankin nuo hengen- ja uskonasiat kiinnostavat. Minäkin kirjasta tykkäsin vaikkeivat ne taustalla vellovat jumalten keskinäiset kisat jaksakaan säväyttää. Annan vaikka tasapuoliset aplodit niille kaikille; hyvin olette pärjänneet!

Aattelinpa heittää lusikkani soppaan.

Minä nimittäin kasvoin lapsuuteni äärimmäisessä jumalan pelossa, vaikken varsinaisesti missään uskovaisessa perheessä varttunutkaan. Isäni tahtomattaan pelotteli minut ikihyviksi asialla. Äidin ollessa toisesta ääripäästä, opettaen iltarukouksen ja muodostaen kuvan rakastavasta jumalasta. Näiden äärimmäisyyksien ristirulessa minusta varttui saatanallinen sekopää, joka itsensä tuhoamisen ohella oli tuhota melkoisen monta elämää ympäriltään.

Lopulta kun minut laitettiin selkä seinäävasten elämäni edessä, jouduin sen verran pohtimaan tätä jumala asiaa syvällisemmin, että valitseeko siitä pelon, vaiko luottamuksen sisältävän version. Hulluuteen asti etsin todistusta molemmista, päätyen vain yhä syvemmälle ahdinkoon.

Lopulta löytäen pohjani tässäkin asiassa. Aivan samoin kuin esimerkiksi päihteet, aivan samoin jumalaan uskominenkin on minulle asia jota en yksinäni ratkaise. Luovutin siis molemmissa, yrittämättä enää ratkaista kumpaakaan ongelmaa. En tiedä järjellä ajatellen elänkö tänään sen enempää raittiina kuin uskossa, vai kuivilla ja uskotta, mutta näitä pohtimista tärkeämpänä pidän henkilökohtaisesti sitä millä tavalla tämän päivän elämäntyylini vaikuttaa minuun ja läheisiini. Niin kauan kuin minä ja läheiseni voivat hyvin, ei liene väliä sanoilla tai uskomuksilla minkä mukaisesti elän. Tärkeämpänä pidän siis sitä mitä teen ja minkä vaikuttimeni ajamana.

Eipä silti, kyllä minä tavallani jumalaan uskon. Aivan samoin raittiuteenkin kohdallani. Mutta onko se loppupeleissä uskoa, saati raittiutta, lienee asia joka selviää meille jokaiselle lähes päivittäin. Eikä taida tarvis muuta kuin illalla katsoa kulunutta päivää taaksepäin. Niin kauan kuin voin painaa pääni tyynyyn levollisin mielin, voinen olla omaan panokseeni kyseisenä päivänä tyytyväinen. Ellen sitten ole palannut holistiseen ajattelutapaan, jonka tärkein piirre on kyky uskoa itse kaikki se paska mitä toisille on jatkuvasti syöttämässä. :wink:

Ihmisoikeudethan on länsimainen keksintö oikeastaan, mutta yllättävä tieto minulle oli että YK:n ihmisoikeuksien julistus perustuu osittain USA:n perustuslakiin! (?) :astonished:
USA:n perustuslaissahan määriteltiin siihen aikaan hyvin radikaali ajatus kaikkien ihmisten tasavertaisuudesta. Etelävaltioilaiset orjien omistajat eivät moista tietenkään hyväksyneet, ja muutenkin ajatus kaikkien ihmisten tasa-arvosta oli siihen maailman aikaan hyvin uusi ja kiistelty.

Niin että sanoisin että on siellä Jenkkilässä paljon hyvääkin keksitty. :smiley:

Ihmisoikeudet kai ovat hyvin universaali asia. Tasa-arvoisesta ihmiskäsityksestä esittivät eri filosofit vaatimuksia jo antiikin aikana. Mm. filosofi Seneca luki arvokkaiden ihmisten joukkoon myös orjat.

Ja sitten… ehkä on syytä muistaa että Pohjois_amerikan itsenäisyysjulistuksessa ihmisoikeudet myönnettiin vain vapaille valkoisille miehille! Orjuus poistettiin kokonaan vasta 1800-luvun lopulla.

Mutta… kunniaa ihmisoikeuksien keksimisestä ei voi antaa oikein millekään taholle. Hyvin kattava ja käytäntöön otettu manifesti tosin oli Ranskan vallankumouksen porukan aikaansaama, mutta olivathan ne juuret toki hyvin kaukana ihmiskunnan historiassa. (ja amerikan vallankumous oli pontimena, sekin, tottakai.)

Yksi merkittävimpiä asioita varmasti oli ns. yhteiskuntasopimukseen perustuvien valtioiden syntyminen. Ja siinä hommassa, tosiaan, Amerikkalaiset olivat Ranskalaisten rinnalla etunenässä.

Tämä yhteiskuntasopimukseen perustuva yhteiskuntahan oli edistyksellinen juuri sen ajattelun takia, että enää ei uskottu vallan tulevan Jumalalta hallitsijalle joka sitten oli yksinvaltias täällä maallisessa elämässä, vaan uskottiinkin ihmisillä olevan järki ja ajattelukykyä, ja heillä oli myös valtuudet osallistua tasa-arvoisina hallitsijan valintaan.

Tuossa on melkoinen hyppy ihmisoikeuksien kannalta!

Ja ymmärrettävää on, että se edelleen jurppii hengellisiä piirejä, siinä sentään otettiin jumalalta melkoinen siivu valtaa pois ja siirrettiin ihmisille.

Orjuuden lakkauttaminenhan tosin juuri tähtäsi kaikkien ihmisten tasa-arvoon, eli oikeuteen olla vapaa. Ihmisoikeuksien yhtäläisyys ei tosiaan ollut siihen aikaan niin yleisesti hyväksytty asia, ja debattihan johtikin sitten USA:n sisällissotaan.
Orjuus lakkasi virallisesti, mutta rotuerottelu jatkui käytännössä pitkään. Joidenkin näkemysten mukaan meidän päiviimme asti.

Nykyisin ei ole onneksi korrektia puhua edes ihmis"roduista", vaan puhutaan etnisistä ryhmistä.

Kuulin muuten hyvän selityksen sille, miksi meidän ev.lut. -kirkkommekin potee yhtä pahasti vanhoillisia arvoja, ja on jäljessä sivistyksessä mm. naisten asemassa (naispappeuden vastustus) ja suhteessa seksuaalivähemmistöihin. Tämä johtuu kuulemma seurakuntavaalien alhaisesta äänestysprosentista! :slight_smile: Harva ev.lut. -seurakuntaan kuuluva tavis tai nykyaikaisemmin ajatteleva viitsii äänestää koko vaaleissa, tai välittää niiistä muutenkaan.
Patavanhoilliset sen sijaan viitsivät äänestää aina, ja näin ollen Kirkolliskokouksessa (ns. ev.lut.srk:n “eduskunta”) pysyvät vallan kahvassa patavanhoilliset änkyrät. :bulb:

En ole itse perehtynyt asiaan, miten nykyaikaisia ja avaramielisiä ajatuksia seurakuntavaalien ehdokkaat tohtivat esittää, mutta luulempa ettei sellaisilla juurikaan läpi mennä.

Ihmisten tasa-arvo ei tahdo istua mihinkään uskontokuntaan. Kun nyt lueskelin kauhistelua siitä miten joku maahanmuuttaja ilmeisesti oli ihan ihkauudet lastenvaunut saanut -ilmeisesti riistämällä leivän jonkun oikean suomalaisen suusta …jotenkin heti tuli tämä siunattu Luterilaisuus mieleen.

Ja eikös juu, kun tarkistelin armollisen esikuvamme Martti Lutherin kirjoituksia, niin sieltä ne siemenet jo löytyvät.
Oli muuten kyllä sanankäytössään ihan tämän päivän populistien tasolla, Martti-herra, kuvaillessaan miten vieraat (sillä kertaa juutalaiset,) tulevat ja kaiken vievät…
“He antavat meidän tehdä työtä otsamme
hiessä, samalla kun he saalistavat rahamme ja tavaramme istuen uunin takana laiskotellen, komeillen ja päärynöitä paistaen, syöden, juoden ja viettäen kylläisiä ja mukavia päiviä meidän työllämme hankitulla tavaralla. He ovat vanginneet meidät ja
omaisuutemme kirotulla koronkiskomisellaan ja nylkemisellään. He meitä vain pilkkaavat ja syljeskelevät vasten silmiä siitä hyvästä, että me teemme työtä ja omasta osuudestamme ja omaisuudestamme annamme heidän elää laiskoina
junkkareina. He ovat siis meidän herrojamme ja me heidän orjiaan omaisuuksinemme, hikinemme ja töinemme. Meille siitä palkaksi ja kiitokseksi he vielä kiroavat Herraamme. Kyllä vain perkele nauraa ja tanssii, kun sillä on sellainen hieno paratiisi meidän kristittyjen keskuudessa”

Ja antoihan Luther selvät ohjeetkin, miten noita muukalaisia tulisi kohdella. Omaisuus pois, asumaan talleihin, kirjat poltettava… ja tämä uskontokunnan kulmakivi annatti kyllä kaikille muillekin kuin juutalaisille, mustalaiset ja turkkilaiset mm. olivat ihan jotain muuta kuin ihmisiä…

Taidanpa tästä mennäkin hetkeksi tuon hengellisen kirjallisuuden pariin. Kun nuo lastenvaunujutut niin nostivat mieleeni ne asiat. Vaikka ihan siksi, ettei jää kokonaisuus historiallisine piirteineen varjoon kun päivänpolitiikassa heitellään muka tämän päivän detaljeja ja nuoleskellaan omahyväistä keskiluokkaa joka on oppinut pelkäämään “niitä toisia” joilta on omaisuuttamme, lapsiamme ja vanhuksiamme varjeltava.