Näinhän se on, kuten seiskakymppi ja moni muukin on asian selvästä päästä selittänyt. Mutta monimutkaista se joskus tuntuu olevan. Monet ihmiset pitävät huuhaata huuhaana, osaavat epäillä itseäänkin itsepetoksesta jos luulevat jotain asiaa eriskummalliseksi ja luonnonlakien vastaiseksi ilman perusteita. Paitsi kun asia leimataan hengelliseksi, silloin vilkuillaan sivuille, pistetään suu suppuun tai väännetäänkin volyymia kovemmalle ja annetaan vaahdon purkaantua mystisenä sanomana joka kumoaa näkyvän todellisuuden.
Ja lujaa mennään.
Itse asiasta, eli jumalien olemassaolosta toki tiedän tasan tarkkaan että en tiedä. Ja ne jotka väittävät asian varmasti tietävänsä, eivät tiedä todellisuudessa siitä yhtään sen enmpää kuin minäkään. Luulla sopii, ja uskoa voi tosiaan lääkesokerikeijuun tai spaettihirviöön tai omaan suosikkiini, viimetorstailaisuuden huumorintajuiseen jumalaan.
Vaihtoehtoja on -jos nyt halutaan pitäytyä yhdessä jumal-olennossa- kaksi kappaletta.
Jumala on tai ei ole.
Ja sitten päästäänkin siihen vanhaan Pascalin peliteoriaan, joka tänä päivänäkin on suurimman osan hengellisten kannanottojen perustana.
Jos jumalaa ei ole enkä jumalaan usko, asia on ok.
jos taas jumala on enkä usko , jumala voi kiuspäissään kostaa minulle sen etten uskonut.
jos jumalaa ei ole, ja silti uskon, kaikki ok, en menetä mitään.
jos jumala on, ja uskon, voitan pääpotin, jumala palkitsee minut.
Eli loogisesti ajateltuna kannattaa sanoa uskovansa ja asettaa panokset siis sille napille. Ei voi hävitä, voi vain voittaa tai “jäädä omilleen”, eikä tarvitse pelätä jumalan kostoa.
No niin, tuossa se perustelu on, väitän että suurimmalle osalle hengellisen maailmankatsomuksen valinneista.
Asiassa on kuitenkin pari pientä perustavanlaatuista heikkoutta, joita ei ehkä tule ajatelleeksi.
Juttuhan perustuu siihen olettamukseen, että ihmisen olisi pakko tehdä tuollainen valinta. Joko uskoa jumalaan tai olla uskomatta. Mikä helevetin pakko? Juurihan totesin etten tiedä onko semmoista jumalaa olemassa, eikä minun ole pakko sitä tietääkään. Eikä ole minun tehtäväni edes ottaa asiasta selvää. Kaipa tuo puolensa pitää ja osaa itse tulla näkyviin jos sitä kaipaa -ja jos on olemassa. Voin aivan hyvin elää elämäni näinkin, myöntämällä että voipa olla ja voipa olla olemattakin. Minulla on ihan täysi työ näitten maallisiksi sanottujen kiistämättä olemassaolevien asioiden kanssa. Enkä kaikkiin niihinkään ehdi, vaikka mieli tekisi.
Toinen yhtä outo virhe on siinä, että tuossa peliteoriassa otaksutaan sekin, että jumala olisi niin perhanan tyhmä, että hyväksyisi oikeaksi uskomiseksi nuokin selvästi oman edun tavoitteluun perustuvat varmuuden vuoksi uskomiset. Vaikkei uskoja itse asiassa tiedä jumalan olemassaolosta yhtikäs mitään, toisteleepa vain muiden ihmisten juttuja.
Ja samaan syssyyn otaksutaan että jumala olisi niin ihmismäisen lapsellinen, että mankuisi uskoviltaan uhreja, ylistystä ja kehumista, palvelemista ja ainaista jumalan itsetunnon kohottamista päivästä ja viikosta toiseen toistuvilla maanitteluilla …että olet sinä sitten niin hyvä jumala ja kaukaa viisaaskin sinä olet ja ihan varmasti parempi kuin mikään muu jumala ja kyllä me sinua ylistämme ja kehumme kunhan nyt vaan olet meidän kaverimme…
Tuota minä jo hiukan epäilen, vaikka en asiasta mitään tiedäkään. Jos semmoinen jumala on, niin ei se noin kohno ja heikolla itsetunnolla varustettu ole. Kyllä se senkin käsittää etten minä hänen olemassaolostaan mitään tiedä, eikä semmoisesta varmasti ala kiukuttelemaan. Varsinkaan jos on itse minut näine aivoineni luonut ja päästänyt tuotevalvonnastaan läpi ja maailmalle.
No, eipä siis tosiaan tuolla asialla tarvitse päätäni vaivata, olkoon nyt miten on.
Siihen kyllä tulen edelleen vastalauseeni sanomaan, jos vaikka täällä, näistä maallisista elämäntavoista ja viinanjuonnin lopettamisesta ja selvänäolosta juteltaessa aletaan senkin kylkiäisenä kauppaamaan henkiin uskomisia ja rukouksia ja loitsuja… ihan varmasti sen, ihan niitä muutenkin elämääpelkääviä suojellakseni, myös julkisesti sanon että hävetä saisitte, käännyttäjät.