Juhlat, joulut, juhannukset, vaaranpaikkoja raittiudelle

Me Lopettajat
1

Miten selvitä otsikossa mainituista asioista kun raittiutta on vasta hetki alla ja mieli automaattisesti kiljuu “juo, juo, juo, juo, juo!!!” kun vaan on pienikin mahdolllisuus. Kuten mulla olis tänään häät tiedossa joihin olen menossa vieraana.

Arvatenkin hyvin kosteat sellaiset kun kyseessä on nuoret jotka menee naimisiin, suurinosa vieraista tulee tod.näk olemaan nuoria ja mulla raittiutta vasta hyvin vähän alla ja huomasin jo noin viikko sitten ikäänkuin petaavani mahdollisuutta juoda, et jos ny tän kerran vähäsen… Järki sanoo EI! Ei saa eikä voi pilata näin hyvin alkanutta raittiutta, mut tunne sanoo jos ny pikkase, jos ny pikkase… Tulee tosi tosi tiukka paikka!

Mä en tajua miten edelliset häät joissa oltiin vieraina, noin kuukausi sitte, oli helpommat, sillon oli tarjolla tasan alkumalja jonka pyysin alkoholittomana ja muu juoma olikin vissyä ja ruuan jälkeen perinteiset kahvit. Tosin hääpari oli vähän vanhempi ja vieraat pääasiassa iäkkäitä/keski-ikäisiä.

Toinen mitä jo kauhulla odotan on tuleva joulu, mulla tulee olemaan, jos raittiina pysyn noin 7kk raittiutta silloin takana ja aattona meillä on ollut tapana kokoontua anopin joulupöytään. Ennen sitä on ollut erittäin hyvää, terästettyä glögiä tarjolla. Miten mä osaan kieltäytyä siitä?

2

Hyvä kysymys mitä jokaisen kannattaa tahollansa miettiä. Samaa miettinyt itekkin vaikka päiviä on satoja. Viimeksi huomasin, että tutut tietää, että älä anna tuolle. :sunglasses:

Mutta kun se on normi tuo etanoli. Pitää opetella sanan EI käyttöä. En osaa sanoa, neuvoa. On kai olemassa niitä ihmisiä, jotka ei käytä alkoholia, niin sanoo, että ei käytä. Eikä tarvii selitellä mitään jos joku kysyy. Jos on tiukasti päättänyt, että ei käytä, niin silloin ei käytä. Sama se on jos tupakkaa tullaan tarjoamaan, niin kyllä ihmisten pitäisi tajuta, että ei kaikki polta. Kaikki ei käytä alkoholia. Sanoo vaan rehdisti, että “En käytä alkoholia.” tai jotain sinne päin.

Itelleen pitää olla rehellinen ja myöntää, että viina ei sovi. Sen voi sanoa muille. Itseasiassa oon alkanut miettimään, että vissyä tässä nykyään juodaan. Nimenomaan pitäisi sanoa. Se on coolimpaa vetää vodaa tai soodaa, kun etanolipitoista juomaa. Kahden tunnin euforia, lasku… krapula, morkkis… Itse olen huomannut, että kieltäydyn myös seurasta missä alko on keskiössä. Juomatyypeille on turha selitellä miksi ei juo. Jättää kekkerit väliin missä tietää joutuvansa raittiudensa kanssa hankaluuksiin. Mutta jotenkin ei-sana, niin sillä pitäisi pärjätä. Voi vaikka psyykata peilin edessä sanomalla, että ei. Tuijottaa itseään silmästä silmiin ja sanoo, ei. Ja jos ei kielto-sanat tehoa, niin nostetaan sitten se kissa pöydälle. Silleen en haluaisi näyttää muille miten sitä viinaa silleen niin sanotusti “oikeaoppisesti” juodaan. Sitä ei kukaan halua nähdä. Enkä minä haluaisi samaan liemeen joutua mistä pois päässyt.

Joskus jättänyt lasin pöydälle jos tarjottu. Menny lasin kanssa vessaan ja kaatanut viemäriin. Jotenkin suora pitäisi olla. Kyllä sen paineen tuntee. Sen takia miettinyt, että kun kertoo haavoistaan, niin ei tarvii selitellä enää. Vähän kun jotkut kertoo, että oli siistii, kun oli yli neljä promillee. Naama ihanan keltainen. Musta on paljon kovempaa kertoa, että raakana mennään ilman viinaa. Ajattelee asioita silleen käänteisesti. Eihän siinä ole mitään hauskaa oikeasti kun menee muisti vaan se vasta hauskaa, jännää kun kaiken kokee täysin selvänä. :wink:

Juokoot muut.

3

Eihän siinä alkoholin käyttämisessä ole mitään coolia. On sitä ihan tarpeeks koheloitu itsekin kännissä aikoinaan jotta se saa luvan riittää. Mut jonkin kuiskii nyt mun korviin et ei sitä ny perseitä tarvii vetää et sillai kivan sopivasti vaa pieneen pöhnään kato, et pää on pikkuse sekasi ja kielenkannat irtoo mut ei viel kohella.

Tää on ihan hirveen kauheen kamala tahtojen taisto! Mä EN VOI juoda nyt kun se ei tuu jäämään siihen muutamaan et olis sievästi pienessä, vaan tuun vetään perseet kuitenki. Se on aina joko tai, joko ei ollenkaan tai perseet olalle. Onneks ainakin mies tulee olemaan selvinpäin, kun se on kuskina, sen on pakko olla selvä.

Päätöksen mä oon tavallaan siis jo tehnyt, nämä juhlat vietetään vaikka hampaat irvessä selvänä, yrittäen nauttia seurasta. Mutta tiukkaa tulee tekeen jos on yhtään alkoholia tarjolla! Juhlien jälkeen ruetaankin sit miettii miksi mun tekee tämmösinä aikoina mieli.

4

Niin. Vähän samaa se mullakin on ollut. Aina pitää kaikki viedä äärimmäisyyksiin. Olen kokeillut silloin joskus ottaa kun ihmiset, niin aina jotenkin törmännyt tilanteeseen, että mä en pysty siihen. Silleen juomaan kuin muut. Mun mielestä aika hieno tila silleen, että tulee se ahaa elämys, että selvinpäin oleminen on minun juttuni.

Kyllä se vaatii sitä taistelua ja lujaa tahtoa. Jossain vaiheessa se helpottaa, usko pois. Haluja vastaan joutuu kamppailemaan paljon. Mitä enemmän aikaa kuluu, niin sitä vieraammaksi se siideri tms. alkaa muuttumaan. Alku on hankalaa. Sulla on nähtävästi asennetta millä siihen tavoitteeseen pääsee. Ei se helppoa ole, mutta mun kokemuksen mukaan se kannattaa. :slight_smile:

Mulla taisi mennä 5kk, että jotenkin tuli riittävä etäisyys juomiseen. Se himotus kaikkosi ja tajusin, että tämä onkin mukavampaa näin. Täällä välillä haljotaan hiuksia siitä AA:n luovuttamisesta. Minulle selitettiin, että se yksinkertaisesti tarkoittaa sitä tajuamista, että alkoholi ei sovi minulle, että siitä olisi hyvä luopua. Jotain semmoista. :slight_smile:

ps. en nyt ala vääntää oikeasta tavasta raitistua kun tuolla vilahtaa nuo kaksi kirjainta. Idea on löytää se oma tapansa.

5

Vähän sellastahan tää on et yks askel eteen, kaks taakse ja seittämän sivuaskelta vasemmalle (ennenku putoo pöydältä) tän alkoholismin kanssa ennenku tästä toipuu edes jonkinmoiseen kuntoon. Paranehan tästä ei koskaan mut toipua voi.

6

Sen se tottumus tekee. Kun on riittävän usein yhdistänyt juhlatilanteisiin alkoholin, niin ne aivojen kontaktit ja impullist pyrkivät automaattisesti toimimaan kuten ennenkin. Se vaan tuntuu luonnolliselta. Jos juominen on ollut “juhlapainotteista”, niin tottakai, niitä uusia kokemukjsia, jotka sitten vähitellen muuttuvat luonnolliseksi elämäntavaksi, ei tule kuin harvakseen. Kun ei ihan joka päivä juhlaa ole.

Ehkä minulla sitten saattoi olla siinä mielessä helpompaa, että riippuvuuteni oli niin totaalista ettei siinä tarvittu juhlaa eikä syytä, vaan otettava oli joka perhanan päivä. Ja kun lopetin, niin siinä sitten jokainen tuntikin oli sitä uutta toimintatapaa ja sen urautumista aivoihin. Ja poisoppimista vanhasta.

Miten kauan sitten kestää… enpä uskalla arvailla

Just luin jostain maininnan kalifornian yliopiston tutkimuksesta, jossa sanoivat että alkoholismista kokonaan paraneminen , siis kaikkien noiden hermoratojen ja mitä solujen välisiä kontakteja ne nyt olikaan, muuttuminen alkoholin suhteen sellaisiksi kuin ennen alkoholismia, oli jossain tutkituissa tapauksissa kestänyt useita vuosia.

Mutta, kun joka päivä sentään tapahtuu osittaista paranemista niin ei se ainakaan välttämättä vuosia vie ennenkuin päihteetön elämäntapa -myös niissä juhlissa- tuntuu luonnollisemmalta.

Alkuun varmasti jokusen kerran on pidettävä varansa ettei luovuta ihan hetken kiusauksen sattuessa.

7

Itsellä takana kohta puoli vuotta raittiutta, niin juhannukset sekä erilaiset ryyppykekkerit kuten 30-wee synttärit olen saanut tähän asti selätettyä. Itsellä tuo joulu on varmaan seuraava koetinkivi, koska on valmiina se yksinäisyyden pelko siinä, jonka takia olen juonutkin useasti. Aikaisemman joulun “selätin” olemalla koko joulun kännissä. Ainoastaan sen verran olin selvinpäin, että kävin vanhassa kotopuolella katsomassa vanhempiani. Viime aikoina on ollut lukuisia hetkiä, että olen jopa kyseenalaistanutkin tätä raitista elämäntapaa, koska on ollut paljon odotuksia ja välillä sellainen olo, ettei kaikki asiat ota tuulta purjeisiin, vaikka kuinka kädet ristissä toivoisi kaikennäköistä joita pitää elämässä tärkeänä. Jopa ainaiset “Kyllä ne asiat vielä järjestyy ja päivä kerrallaan”-kommentit ovat jopa alkaneet kuulostamaan vittuilulta omissa korvissa. Juuri äsken tulin AA-palaverista ja nyt tuli hyvään ajankohtaan kyseinen palaveri, koska pääsi “nollaamaan” taas ajatuksia. Tosin palaverikäynnitkin ovat vähentyneet runsaasti viimeaikoina, sillä en halua AA-palaverien olevan tekemättömyyden korvike. Voi hyvin olla, että saattaa käydä flaksi ja pääsen reissuhommiin jollekin toiselle paikkakunnalle, niin en halua kiintyä liikaa ihmisiin, jotka palavereissa käy.

8

Kai se paranemisen kesto vähän riippuu useammasta tekijästä.

En kyllä muista omalta kohdaltanikaan milloin se tarkalleen olisi ollut, se hetki jolloin tiesin ettei alkholilla merkitystä ole minun elämässäni, riippumatta siitä mitä ympärillä tapahtuu, onko juhlia vai ei.

Se vain jossain vaiheessa oli niin, ja oli sellainen olo kuin niin olisi ollut jo pitkään.

Voi olla niinkin, että alkoholismin kanssa on hiukan sama juttu kuin flunssa, eli hyvin hoitamalla se kestää 14 päivää ja hoitamatta kaksi viikkoa.

Aika on useimmiten hiukan pitempi, ja on siinä tietysti sekin ero että flunssasta ei pääse eroon omalla päätöksellä, ryyppäämisessä se taitaa olla lähes ainoa vaihtoehto.

Jos sitten niin käy, että vielä muutaman vuodenkin päästä alkoholintarve tuntuu päänupissa niin jostain syystä se parantuminen ei sitten ole onnistunut. Ehkä silloin kannattaa jättää siihenastiset parannuskonstit, opetella taas niistä pois ja yrittää jollain muulla tavalla.
Ehkä on mahdollista, että on alkoholismista paranemattomiakin yksilöitä, sellaisia joille elämä ei kertakaikkiaan koskaan tunnu elämisen arvoiselta ilman alkoholin mielitekoa. Mutta, luulen että äärimmäisen harvinaisia ovat. Ainakin ne tuntemani entiset alkoholistit jotka ovat kymmenenkin vuotta selvänä olleet vakuuttavat että ei tee enää mieli, ja elämä tuntuu ihan siedettävältä. Joulunakin.

9

Rupesin kelaamaan omaa vuottani taaksepäin, ja älysin etten juonut lainkaan alkoholia juhannuksena, vappuna, enkä viime joulunakaan. Uutenavuotena taisin kyllä maistella. No, kuten profiilini laskurista näkee, raittius ei ole silti vielä hirmusen pitkällä. →

Suhtautuminen näihin juhlapyhiin on vähän kahdenlaista alkoholisteillakin. Jotkut kuittaavat ne “amatöörien juhlina”, joillekin ne tuntuvat pakkojuomisen paikoilta. Eräs tuntemani juoppo puolestaan kavahti ajatustakin juomisesta jouluna: “sehän on synti!”. Kaikkina muina päivinä vuodessa kyllä maistui. :unamused:

Kosteat häät ym. juhlat voi varmaan olla vähän hankalia, koska niihin on “pakko” mennä mukaan jos on kutsuttu, eikä niitä voi oikein ignoroida (loukkaamatta kutsun esittäjiä) niinkuin kaltaiseni yksinäinen piru pystyy ignoroimaan joulun, tai suhtautumaan siihen tavallisena pitkänä viikonloppuna.

Jos kuivattelu/raittius on vielä ihan uusi asia ja tuntuu hankalalta olla läsnä muiden ryypiskellessä, niin kannattaa ehkä suoriutua pois paikalta niin pikaisesti, kuin sen voi luontevasti tehdä. Voihan isäntäväelle ja muille juhlijoille sanoa suoraankin että ei halua juoda alkoholia, niin lähtee ajoissa kotiin. Tuskimpa siitä kukaan suuttuu, kun on sentään käynyt paikalla.

10

Noh, juhlat alkaa olla juhlittu meidän osalta. Kaikki juotava mitä löytyy myös alkoton versio, onneksi. Ainut haitta pöytäseurueeseen ja meidän porukkaan kuuluva tyyppi joka päätti juomalla juoda… Kiukku! Muuten ei mitään. Kohta varmaan lähetään kotiinpäin jos merkit pitää paikkansa ku just juotii kahvitki ja pakollinen ohjelma ohi.

11

^Sehän on hyvä kuulla, että raittiina olo jatkuu! :slight_smile:

Hienoa!

12

Nyt kun asiaa ajattelee, se oli kiusaus. Kiusaus tarttua siihen helppoon pakokeinoon sosiaalisissa tilanteissa jotka aina jännittää ja pelottaa ja joka rentouttais.

Pakokeino ankeasta, harmaasta, tylsästä, pelottavasta todellisuudesta ja pään keksimistä ongelmista se mulle aina on ollut. Ja keino rentoutua. Pitihän sitä jollain nollata “raskaat” duunit viikon jälkeen heti pe ja joskus la kun kärsi ensin krapulan pois. Mun onnekseni en koskaan pystynyt ottamaan krapularyyppyä.

Ja kun mun lyhyellä juoma-ajalla ehti oppia siihen (kerrankin mä opin jotain nopeasti!) että joulut, juhannukset, vaput, kesä- ja talvilomat yms. yms. ryypätään niin että pää on kaks päivää kipiä jos vaan mahdollisuus on. Tätähän ei kestänyt kuin kaikkiaan 2,5 vuotta tähän putkeen. Mut se oli hiukan liikaa jo.

Alkoholisti mä oon varmaan ollut toisista kunnon känneistä lähtien, sillon heti kun sitä sai laillisesti nauttia niin otin ja nautin, se oli silloin kivaa, hauskaa ja olin sosiaalinen ja sitä fiilistä halus aina vaan lisää ja lisää. Ei se loppuaikoina ollu enää niin hauskaa kun ties jo juodessa seuraavan päivän krapulan mut oli pakko vetää pää täyteen silti.

13

^Tämä teksti kosketti minua ihan henkilökohtaisella tasolla. Hienosti kirjoitettu.

Vaatii äärimmäistä rohkeutta mennä tilanteisiin mitä pelkää ja ilman mitään kemikaalia. Hieno kuulla tämmöisiä onnistumistarinoita.

Tämä kohta osui ja upposi varsinkin.

…

En nyt muista tarkkaan mitä muuta eilen mietin… mutta tosiaan hieno juttu, että opit noinkin nopeasti. Pieni harha-askel alkoholisoituneena voi muuttaa maailman ihan erilaiseksi mitä se joskus oli. Oikea suunta on pitää korkki kiinni.

14

Jännä miten sitä pystyy katsomaan tilannetta sen ohi mentyä kuin itsensä ulkopuolelta ja analysoitua omaa käytöstään. Ja näinkin hyvin hmmh teknisesti, nyt en parempaa sanaa keksi.

Vaikkei raittiutta ole kuin muutama hassu kuukausi takana, olen saanut takaisin sen rakastamani analyyttisen ajattelutavan! Mieli on kirkas ja ajatus pysyy ihan eritavalla koossa. Ja sitä analyyttista, toiset sanois ehkä matemaattista ajattelutapaa, mä tarviin jos meinaan ens syksynä ihan oikeesti istuu koulunpenkillä! Kova on tavoite ja yksi syy siihen miksi piti saada korkki pysyvästi kiinni.

Tästä on hyvä jatkaa ja pitää tämä onnistuminen mielessä seuraavan/-vien vaaranpaikkojen kohdalla, niitä tulee takuulla ennen jouluaattoa monta!

15

Mulla oikeastaan joka viikonloppu sama kiusaus, samat haasteet ja selviytymiskeinojen pohdiskelu. Aikaisempien kuivien kausien perusteella keksin jotain seuraavaa:

-Nyt on lääkekuuri menossa. En voi ottaa. (Jos on antabus niin ei edes valehtele :wink: )
-En nyt pääsekään tulemaan, sori.
-En vaan yksinkertaisesti vastaa puhelimeen. Ei ehkä paras keino esim jouluna, mutta vähemmän tärkeisiin juhliin ja vkoloppuihin vaihtoehto)
-Mulla on nyt toistaiseksi alkoholiton kausi päällä. Haluan tehdä enkat, enkä tahdo nyt pilata sitä
-Mene autolla, nosta se malja ja häivy jonnekin ja jätä se malja jonnekin
-Olen kipeänä (alkoholisti ja masentuneenahan on kipeä.)
-Yksinkertaisesti: Minulla on ongelma, enkä siksi voi ottaa
-En tiedä sivilisäätyäsi, taloudellusta tilannettasi, tai mahdollisuuksiasi mutta joku reissu voisi olla hyvä. Berliinin joulutoreja ihastelemaan.

Joo, nämä pätevät vain joihinkin hetkiin ja itsellä sinkkuna helpompi järjestää, kun voi vain lähteä ilman kumppania tai perhettä jonnekkin tai olla kotona. Se kotona oleminen voi olla karmeaa, mutta sekin päivä menee ohi.

Taitaa em. jutut olla aika kliseitä, mutta nämä ovat ainakin itsellä ollut joitakin selviytymiskeinoja, eikä välttämättä ole kaikille mahdollista järjestää.

16

Kyllä särähtää mukavasti korvakäytävään tämä. :slight_smile:

…
ts. kuulostaa erittäin hyvältä. Raitis elämä on tavoittelemisen arvoista!

Tämmöiset huomiot kyllä muiden suusta kuulostaa mahtavalta. Etanolihan liuottaa niitä aivosoluja, niin tosiaan jos tuollaisia huomioita alkaa näkemään itsessään, niin oikealla tiellä ollaan.

17

Minä olen saanut takaisin entisen huumorintajuni. Rakastan taas tilannekomiikkaa. Ja tuo mainitsemasi mielenkirkkaus, lisäksi ajatusten selkeys ja johdonmukaisuus. Ei näiden ominaisuuksien puuttumista itse huomannutkaan, ennen kuin nyt, kun ne on raitistumisen myötä löytänyt uudestaan.
Tuntuu kuin tämä raitistuminen olisi uudestaan itseensä tutustumista - kuin olisi tavannut vanhan ystävän vuosien jälkeen.

Nyt meni aiheesta ohi, mutta lupaan palata ruotuun seuraavassa kommentissani.

18

Mietin eilen kanssa omia fiiliksiä vuosien takaa. Kirjoitin mä tämmösen tekstin. Itse päätä selvennettyäni olen ehkä varovaisemmaksi muuttunut mitä skriivailen nettiin. Mutta törmäsin myös semmoiseen sananparteen, että jos ei muuhun kykene enää, niin voi toimia varoittavana esimerkkinä.

Eilisiä ajatuksia:
"
Joo, ei se enää päivän päälle ole kun menee huonosti. Muistan joidenkin ihmisten kanssa kun juttelin terassilla kaljalasi kädessä joskus arkipäivänä. Juttelin näiden kahden naishenkilön kanssa niitä näitä. Kysyttiin, että olenko lomalla. :laughing: Aika paha kysymys täytyy myöntää. Joo, noita alkaa jossain vaiheessa kuulumaan, kun jatkaa juomisharjoituksia pitää. Jotkut nauro mulle kun olin keskellä arkipäivää tuhannen päissäni. Ihmettelivät tosiaan, että miten voi olla mahdollista. Korjattiin kyllä talteen. Muuttuu “kokopäivätyöksi”. Mä en pidä näkyvissä juomattomuuslaskuria, kun jotenkin häiritsee minua. Yli pari vuottahan viime huikasta on. Nykyään varmaan korkillinen olutta tekisi tepposet. :wink: Pamejakin virtaa veressä, niin senkin takia. Tolet nollissa alkossa ja toisissa nähtävästi kasvaa, kasvaa… mut tommosta toi… Uskon kyllä, että voittajana selviät sieltä. Pidän peukkuja! :smiley:

En kyllä suosittele kokopäiväseksi deekuksi ryhtimistä, enkä pamejakaan syömään, enkä syömään niitä viinan kanssa sekaisin. Suomeksi sanottuna, niin ei mulla ole hirveesti annettavaa just ton pami häsmäkän kanssa täl hetkel tänne. Pitää tehdä eninemit seuraavaksi. mutta täällä ei varsinaista mestaa ole missä tästä voi puhua, Hehkuttaa en viitsi kun harmittaa vietävästi. Nekin pettää. :confused:

Kai ne vaaranpaikat on siellä korvien välissä. Ja tietty silloin kun tarjotaan, niin pitää olla vahva. Oli juhla tai arki, niin hoksottimet terävänä oltava.
"

Nykyään ehkä vähän hittaalla käyn, niin kiva huomata tosiaan, että joidenkin mieli kirkastuu ja aivotoiminta paranee. Eihän siitä voi olla kun tyytyväinen. Tän takia kolahtaa, että pelkoa kohti mennään raakana. Aivot on aika pirun tärkeä osanen ihmisessä. :wink:

ps. eilen joo kirjoittelin ja tuumailin elämääni. Vakaa oli usko, että tosiaan korkki pysyy kiinni sinulla. Kyllä sen huomaa. Vaistoaa. (Nykyään funtsin kirjoittamista, että en pelästytä ihmisiä… Toisaalta tämmönen mä oon muutenkin… :wink:)

19

Kiitos :slight_smile: Helppoa se ei ollut, mutta nyt kun se on takanapäin niin olis voinu vähemmän panikoida…
Hyvinhän se lopulta meni! :smiley:

Ja, mä oon itse sellainen että tuppaan puhua asiat liiankin suoraan, en v*ttulemalla vaaan suoraan, just niinku ne on. Kutsun itseäni “raatorehelliseksi”. Et jos tossa meidän nenän edessä olis punanen mersu niin sanoisin että siinä on punainen mersu enkä väittäis siniseks ooppeliks. Ymmärtänette? Mä itse oon kärsinyt tästä aina, kyllä, kärsinyt. Koska saatan tulla puhuneeksi juuri sen kaikkien piilotteleman totuuden ajattelemattomuuttani kun sen vaan hoksin ja sit musta ei tykätä. Just sen takia että multa puuttuu jokin palikka päästä joka estäis mua laukomasta näitä oikeita totuuksia joita kaikki piilottelee. Ja oon helppoa riistaa koska olen myös rehellinen itsestäni/itselleni…

Mutta, tykkään sit siitä et mulle puhutaan yhtä suoraan, joskus se sattuu ihan hirveen kauheen kamalasti, mut joskus sitä on vaan tyytyväinen et uskaltipa toiki sanoo! Harva sitä kyl tekee, mikä on iso harmi. Oon huomannut että varsinkin paljon juovat ihmiset on kierompia kuin korkkiruuvit. Yritäppä alkoholistilta saada rehellistä vastausta siitä paljonko se joi edellisenä iltana ja missä :smiley:

Nonni, nyt mäki eksyin aiheesta!

20

Hyvä kuulla! :slight_smile: Kiva, että et pelästynyt tms… :smiley:

Samanlainen pikkaisen olen. Toisaalta aika kainoin puoleinen ja hiljainen kun en viitsi sitä asiaa sanoa mitä mielessä on. Toisaalta huomannut, että silleen että jos uskaltaa olla oma itsensä niin silleen tykätään. Muuten mua oikeesti ihmetellään, että mikähän toi on…

Ymmärrän tuon. Itseasiassa mut saatetaan esimerkiksi ihan väärin tulkita, jos alan jotain asiaa selittää ihan rehellisesti. Itse tykkään kanssa kun puhutaan suoraan. Itse joudun välillä kärsimään, jos puhelen asioita silleen, niin kuin ne on. Yleensä mä yritän kyllä miellyttää muita, mutta sitten mä en välttämättä puhu mitään… Ymmärrän ton mistä puhut. Minä ainakin pidän, että puhutaan silleen asioista kaunistelematta… :slight_smile: Selän takana on puhuttu, että hyi kauhee miten pervo toi on. Yritän olla samaan aikaan empaattinen ja selittää, että vähän tuhmia tuli puhuttua. Esimerkiksi suoruudestani. Kun mä itse näen, että ihmiset on sipuleita ja niissä on useita eri puolia. Toisaalta oon kuullut senkin, että minun kanssa voi puhua mistä vaan. Minä ymmärrän. :smiley: :wink: :mrgreen:

Kannattaa olla sellainen kun on. Jos joku “palikka” puuttuu päästä, niin se puuttuu sitten. Mitä sitten… :smiley:

Kun näkee tekstistäni, niin voi aatella, että epäsopivaa puhelee… mutta en voi itselleni mitään. Muuten jos en avaa suutani, niin kukaan ei koskaan saa tietää millainen olen. Monet sitä miettii. Täällä tullut sama efekti, että alan miettimään mitä sanon kun olen erittäin suoraan puhellut juttujani… Muutun varovaiseksi. Mut tavallaan tiedetään täällä, niin alan miettimään omaa “järjettömyyttäni”. Samaa mietin oikeassa elämässä, että toi on tollanen, niin tavallaan en haluaisi rikkoa illuusiota ja iskeä silleen kaikkia merkkejä keskelle. Jos en paljasta itseäni, niin sitten musta saa semmosen ujon ja lutusen kuvan kun hymyilen kauniisti enkä puhele mitään… Ei sekään ole ihan hyvä juttu… :wink:

Silleen jos aattelee korttipakkaa, niin annan kortin kerrallaan vain yhdelle ihmiselle ja tsekkaan miten hän reagoi. Mut nää menee liian syvälliseksi… Kyllä mut ehkä kykenee auki repimään tässä ja nyt. Ihana kuulla, että Sinussa on jotain samaa… :wink: :mrgreen: …mutta minä olenkin tämmöinen ujon puoleinen…

(Se sattuu puhua juuri, niin kuin ajattelee. Siksi minä arvostan ihmisissä rohkeutta olla mitä on.)

ps. tämmöinen kun ajattelee mitä x ajattelee minun ajattelevan x:stä. Sitten miettii mitä hän ajattelee kun sanon x… reagointi on mitä… koskaan ei voi tietää…)

Painan “klik”, niin isken itseni taas susille. :mrgreen:

pps. kunnioitan Sun rajoja, niin jos tulee vaikeuksia sanoa, niin ei tarvitse sanoa… (Tai kun sanoit, että sanot suoraan, niin ei tuu sanottua mitä ei haluaisi)

eksyn aiheesta. vaaran paikkoja on näyttää omat arpensa… kiva löytää netin kätköistä tosiaan suoria ihmisiä… :smiley:

Sun valinta, että ohjaatko keskustelun suoruudesta puhumiseen vai takaisin omiin uriinsa…??? :mrgreen: (Innostuin jo vähäsen tästä suoruudesta… :slight_smile: )