Aika rauhassa sitä immeinen saa höpistä nimmarin takaa.
Aika hyvä vetauskuva tuo ammuttu nuoli MM:ltä. Näihän se on, niin se lähtee siitä jousipyssystä. Turha sitä on kiinni enää ottaa. Se on vähän joo sama kun napauttaa nuolen liikkeelle, kun painaa “lähetä”-nappulaa. Mut, mut nimmarin takana sitä höpistään, niin jotenkin käy silleen kuin Juice biisissä Paperitähdet, niin unohtuu aika pian kun joku keskusteluketju vajoaa tonne plinkin syvyyksiin.
Eri asia on se, että omalla naamalla tai vielä nimellä alkaa depattia käymään, niin siinä voi tosiaan hassusti käydä. Kävin joskus jotain keskustelua fb:n keskustelu-ryhmän jäsenen kanssa, niin havaitsin, että aika äkkiä voi erimielisyyksiä tulla. Chätissä… Sain tilanteen rauhoiteltua… Muutenkin vähän varovainen ton yksityisyyteni kanssa, niin en jaksa tommosia ihmepaikkoja. Kyllähän noissa ryhmissä ihmiset käyvät omalla nimellä ja naamalla ihan omista yksityisasioista keskustelua. Minusta vaarallista touhua. Mutta jokainen taaplaa tyylillään.
Tässäkin on tullut silleen ilmi, että ihmisissä on näitä, jotka ei osaa sitten vaieta toisten asioista. On niitä ihmisiä jotka tykkää aseenakin käyttää jotain sanomista myöhemmin. Itse jätän tämmöset ihmiset nykyään omaan arvoonsa, jos erehtyy näin tekemään. Anteeksi annan jos käytös muuttuu tai jotain… Yleensä pahansuovat ihmiset ei muutu, niin mitäpä sitä itteensä kiusaamaan tämmösillä tyypeillä. Ei muuta kuin eteenpäin ja jättää tosiaan mulkut; myrkylliset immeiset taakse… 
Onhan niitä mukavia ja aitoja ihmisiä myöskin! 
Niitten kanssa onkin mukavampaa. Siinä säilyttää mielenrauhansa ja säilyy päänkivistyksiltä. 
Musta on hieno sanonta semmoinen, että kohtele muita ihmisiä samoin, kuin he kohtelevat sinua. Jos joku ihminen osoittaa lempeyttä minua kohtaan, niin saa sitä kyllä takaisin jossain muodossa. Jos joku erehtyy vittuilemaan tms minulle, niin semmoinen ihminen on minulle pelkkää ilmaa… Idea on oltava niiden kanssa jossa tuntee olonsa hyväksi. Ikävä olla semmoisten ihmisten seurassa missä katotaan pitkin nenänvartta, että mikähän toikin on. Itse kattelen ihmisiä samalta tasolta oli ne mitä tahansa. Ihan hyvin olen tullut juttuun lähiökapakassa ihmisten kanssa, kuin ihmisten kanssa joilla on jonkinlainen status yhteiskunnassa. Samalla viivalla ovat mun silmissä. Joskus tuntuu vaan, että se syvin elämänviisaus lähtee siltä joka istuu lähiökapakissa siellä kaljalasin ääressä. Ihmisillä joilla tuppaa hyvin menemään, niin tavallaan sokeutuvat ja saattavat alkaa omaa erinomaisuuttaan korostamaan. Ohjeistamaan muita. Jotkut tietävät, että mikään ei ole pysyvää. Elämä voi yllättää.
Ehkä nimenomaan jos aiheessa pysyy, niin tietyntyyppiset ihmiset saattavat olla vaaranpaikkoja raittiudelle…
