Moikka. Mä oon jostain marraskuusta asti vähennelly sillain vähitellen. Nää teidän kirjottelut on ollut kyllä siinä suuri apu. Ehkä eniten autto alkuun se, kun joku muukin oli kämmäillyt tavoitteissaan ja sai semmosta anteeksiantoa sitä kautta, eikä ollut itseäön kohtaan niin ankara… vaikea selittää, mutta kun ymmärsi sitä, joka lipsahteli niin ymmärsi itseäänkin. Muutenhan sitä ois ruoskinu aika kohtuuttomasti itteensä epäonnistumisistaan. En tiä onko järkevää tekstiä vai ei, mutta ei kai sen väliä, veikkaan et joku ymmärtää. Tais mennä ennen sitä marraskuuta vähintään vinkkupullo ja joku 12 keissi lonkeroo/keskaria viikossa. Joulukuun olin tinttaamatta viikolla ja nyt ton tipattoman jälkeen ehkä viinipullon verran alkoholiannoksia per viikonloppu. Noh, tässä nyt oli vähän yllättävää surua ja mitenkäs muuten sitä olis suoriutunu pahimman yli, kuin oikein huolella korkkailemalla. Hyvä minä! Mut ehkä toi nyt on se syy, miks aloin kirjotteleen tänne. Mun työkalupakkini on kohtalaisen tyhjä kriisien sattuessa, ehkä se on siinä kohtaa täys korkkiruuveja. Mut kiitos tähänastisesta kaikille! 
Tervetuloa huilinki keskusteluun!
Kirjoitat erittäin hyvin ja osuvasti. Itse olen ollut plinkissä jo neljättä vuotta ja laitoin viimeisen ketjuni nimeksi Kuulumisia, koska kirjoitan enää harvakseltaan niitä kuulumisia. Jotkut kirjoittavat täällä päivittäin ja pitkiä juttuja. Itse kirjoitan enempi lyhyitä, sairaanhoitajien raportteja muistuttavia tekstejä. No kyllä multakin joskus huumoria löytyy ja innostun kirjoittamaan mm. jääkiekosta. No mutta sama se mitä kirjoittaa ja miten kirjoittaa, jos se auttaa vähentämään / pysymään kohtuukäytössä!
t. Juhani
tervetuloa Huilinki kirjoittelemaan. hauska nimimerkki sulla oletko mies vai nainen? pari kertaa on käynyt niin, että kun uusi tulokas kirjoittaa niin sitä on saanut päähänsä tuo on mies, ja sitten ajan myötä paljastuukin että väärin arvailtu, vaikkei sukupuolella sinänsä ole täällä mitään merkitystä.
hyvin ajateltu, kyllä tää kirjoittelu jeesaa, minua ainakin on auttanut paljon. kun saa hatarat ajatuksensa ylös ja talteen, joihin voi myös palata jälkikäteen, se auttaa kummasti jäsentelemään omaa tilannettaan.
joten kirjoittelehan heti lisää. täällä on hyvä pohtia epäonnistumisiaan kuten myös onnistumisiaan.
Hei Hulinki!
Järkevältä ja tutulta kuulostaa! Ja kirjoittelu auttaa!
Mitä sulle kuuluu?
Ihan hyvää kuuluu. 
Töiden jälkeen tuli kaupassa käytyä ja siinä happy joe-siiderin silmiin osuessa: “tekis vähä mieli.” Tuotesijoiteltu tonne yhteen markettiin maitohyllyn viereen, niin ei voinu katse välttyä. Mut samanlailla koin kuin jonkun karkin suhteen, eli ei ollu mitään painia olla ostamatta, vaiks mieli vähän ehdotteleekin. Ton surukännäilyn jälkeen kyllä meinas jäädä kaasu pohjaan ja teki aika tiukkaa olla koppaamatta muutamaa lonkeroo…
Mulla on myös semmonen tapa, että yhtä en viitti juoda kun alkaa tekeen niin pirusti mieli lisää. Et tarvis ostaa vähintään 5 ja aloittaa sillain että alkaa väsyttään ennen ku ne loppuu kesken… mystistä… vai sanoisinko alkoholistista. niin ja joku kysäs että oonko mies vai nainen, niin naisihmisiä olen.
Kyl mä täs oon miettiny, että miks mää juon ja en keksi oikein mitään järkevää syytä. Tai no, perjantaisin keksin montakin syytä… ne on niitä itsensä palkitsemisia tai ahdistukseen juomisia erilaisilla variaatioilla.
Heippa Huilinki,
Kiitos kun kävit poterossani, en luultavasti enää ikinä lähde pilkille terästettyjen eväiden kanssa. 
Mäkään en ole sitä pohjimmaista syytä tolle kupittelulle löytänyt, siis mikä siihen ihan oikeasti ajaa, muuta kuin pinttynyt tapa.
Kirjoitin tossa pari tuntia sitten pitkät pätkät silloin vallitsevasta olotilasta. Mutta hävis jonnekkin, jos koneella parempi onni…
Referoiden, olin ihan siipi maassa surkeen päivän takia. Haavoitin itteeni töissä ja jos joku oli meinaamassa mennä tuiks, se meni. Tosi epäonnistunut ja huono ihminen fiilis kaikin puolin.
Jos ois ollu ketterää kaapissa, niin oisin narauttanu ja paljon. Ja tämmösiä nää mun sudenkuopat on. Repivä ahdistus ja alkoholia sit.
Olin vielä 2 tuntia sitten vakaasti sitä mieltä, että alkoholi auttaa ja sitä fiilistä puin sanoiks. Harmittaa kyllä kun se edellinen teksti ei saapunut tänne, kun nyt vois lukee sen olotilan läpi ja kerrata itselleen, mitä oikein tapahtui. Mää en saanut siis mitään otetta siitä miksi alkoholi ei auttais tähän ja miks se on huono juttu. Se oli oikein huutava tarve saada kekkuli päälle, että todellisuus sumenis. Ja päätin siinä edellisessä viestissäkin, että se mun viikkotavoite 1 plo viiniä ei toteudu koskaan. Ja vähintään huomenna liiskat. Voi jeesus.
No sitä viiniä tai tölkkijuomia nyt kun ei ollut, (ois kyl ollu noita liköörejä ja muita litkuja) niin en alkanut juomaan. Menin sit saunaan ja sytkäsin sen jälkeen takkaan tulta. Ja kyllä tosta pahimmasta selvis näköjään jollain tapaa ilman juominkeja.
Noh, jos teetä koneeseen ja huomista kohti.
Ostin itelleni 4 puolen litran keskiolutta. Yhden oon nyt juonu. Tein kompromissin ja juon tänään, mutten liiskaa. Ja ostin niin ettei ihan heti lopu. no joo, mul oli vapaapäivä tänään ja koko kämppä on siivottu lisäks sukuloitu ja nyt tyhjä hetki. Ja perjantai. Oon kyl itelleni antanu luvan juoda pe ja la. Mutta yritän että vaan toisena päivänä. Lauantai ei oo ikinä ollu se päivä, jolloin en juo. Että tää viikko ei taaskaan oo se. Jos jotain positiivista, niin juon tylsyyteen, enkä ahdistukseen.
No kyllähän sitä meni sit molemmat päivät vkl. Mutta kumminkin viikonlopun aikana 13 annosta, mikä on vähempi kuin asettamani 15 annoksen raja viikossa. Kätevän porsaanreiän tässä oon itelleni järjestäny. Jos tekee mieli humaltua kunnolla, sen voi tehdä, mutta voi silloin juoda vain sen kerran viikossa… oon juonu 14 vuotiaasta asti vähintään yhdet liiskat viikossa. Että tässä vois sinänsä koittaa muutakin. Jos kokeilis vaikka semmosta että saa juoda vaan viikonloppuisin maksimissaan 8 päivässä ja toisena päivänä vain 4… mulla on hirveä kaipuu päästä tästä murheiden ja tunteiden ristiaallokosta pois. Edes kerran viikossa. Vai onkohan se vaan tapa. No on se ainakin osittain. Mutta kauheeta ajatella selvän viikon jälkeen lauantaina, että tarvis vielä olla viikko selvinpäin. Noh. Kokeilen nyt tota vähentelyä. On se 12 vähemmän kuin 15.
Onpa jotenkin ihan samankaltaisia sun ja mun tilanteet. Juomapäivätki samat Tuli mieleen että oletko lukenut ahdistuksesta kertovia kirjoja. Esim.Ben Malisella on hyviä kirjoja. Ja kun lukee, on siinäkin jotain tekemistä ennen juomista. Ite oon huomannut että lukemalla kirjoja tai vaikka artikkeleita ajan kanssa, niin se on auttanut hieman jäsentelemään omia ajatuksia. Tunnelukko-kirjat on myös hyviä. Aina niistä jotain oivalluksia ainakin jää, jos ei heti nappaa.
Joo vähän on samat kuviot. Joskus muistan lukeneeni noista tunnelukoista ja aloin etsimään kirjastosta, mutta yks minkä halusin lukea, oli lainassa. Mä en oikein pysty keskittyyn lukemiseen hyvin. Tarvis olla joku tosi rauhallinen ja zen tila, että muistais mitä on hetki sitten lukenut. Ajatushälinää päässä. Yhtäkkiä huomaan ajattelevani työjuttuja tai parisuhdeongelmia tai tekemättömiä asioita. Mutta voisin taas pitkästä aikaa koittaa, kiitti vinkistä, venkku.
Tänään mietin semmosta asennemuutosta. Että kun ei tohon ympärillä pyörivään maailmaan voi oikein vaikuttaa, niin voisi koittaa vaikuttaa edes omiin ajatuksiin. Yleensä kumminkin se auttaa pääseen jostain ajatusluupista eroon, että koittaa vaan jotenkin “pehmeämmin” katsoa jotain ongelmallista asiaa. Mietin tänään myös että tarvisin varmaan jotain psykologin seuraa. Ja kavereita. Luuppaan samoja juttuja päässäni ja vatvon niitä samasta näkövinkkelistä ja ahdistun kun ei mikään muutu. miten voisikaan.
Totta, siihen tarvii rauhallisen tilan ja kiinnostavan kirjan että pystyy keskittyä lukemiseen. Joskus mullakin tulee varsinkin artikkeleita lukiessa, mieleen jotain ihan muuta ja sitten luen saman pätkän uudestaan ja uudestaan enkä vieläkään tajua mitä siinä sanotaan. Keskittymisvaikeuksia siis.
Tunteiden tunnistaminen auttaa myös hankalissa tilanteissa. Oon lukenut sellaisesta harjoittelusta että kun tulee joku tilanne, niin se tunne mikä sulle tulee mieleen, sano se 3 kertaa ääneen rauhallisesti. Näin opit tunnistamaan miltä susta tuntuu ja tilanne rauhoittuu.
Viikonloppukin oli ja meni. Ei mitään poikkeusta edelliseen viikonloppuun. Noh, taisin juoda enemmän. Mieliala oli aika huono ja sitä kautta en oikein näe syytä ees olla juomatta. Eilenkin teki mieli juoda, enkä ees muista koska viimeks oisin juonu sunnuntaina.
Mä mietin tänäänkin, kun tulin töistä, että huvittais korkata. Päätin syödä ja juoda ihan mustaherukkamehua. Siitä mustaherukkamehusta tuli semmonen fiilis kun muksuna tulin koulusta kotiin ja söin paahtista ja join em. mehua. Sit aloin miettiin sitä elämää, kun ei ees kaivannut alkoholia. 14 vuotiaana join. Mutta join lähinnä kun muutkin joi. 16 vuotiaasta eteenpäin, piti vaan bilettää joka viikonloppu. Mutta aika ennen sitä biletystä… Iltaisin taisin pelata aika paljon pleikkaria ja katsella telkkaria, piirrellä ja kirjoittelin päiväkirjaa ja tuli sitä kavereiden kanssa ilman päihteitäkin hilluttua. Mutta eipä sitä muuta kaivannutkaan. Silloin ei elämä kyllä ollut tylsää, johtuen iästä. Enkä juonut vaikka ahdisti.
Minäkin tässä välillä olen miettinyt aikaa ennen juomista, että mitä silloin teki. Ekat kännit join 15v, 17v alkaen join jo aika säännöllisesti. Nuorena mulla oli harrastuksia, olin paljon ulkona, olihan sitä tekemistä. Yritän välillä saada sitä tunnetta, mitä oli nuorena kun oli kuitenki selvin päin. Ei ollu mitään kemiallisia tunteita. Kun jaksais innostua niistä asioista mitä ennen teki, niin ehkä niistä saisi voimaa olla juomatta.
Mä tein rakkaasti nuoruuden harrastuksestani päivätyön. Että eipä siitäkään iltoihin oo mitään iloa, kun ei sitä koko päivää jaksa. Tai tänään jaksoi, kun oli pakko ja 12 tuntinen päivä takana. Tuota maalaamista ja piirtelyä voiski koittaa.
Riippuvuudella kun voi korvata toisen, niin mulle sopis kyl toi työnarkomania. Ei mun tehny yhtään mieli bissee, kun oli iltaan asti töissä. Ainoo täs on vaan, että kroppa käy semmosilla ylikierroksilla ettei tuu uni vielä vähään aikaan. Mulla sakkas toi aamu, kun tiesin että tulee tosi rankka päivä. Sit aattelin että mää teen päivästä itelleni haasteen, että pystyn tähän ja kilpailin itseni kanssa siitä ettö pystynkö. Lähtötilanteessa olin perumassa kaikki työt jo. Oli vaan niin iso työmaa edessä että meinas usko loppua jo aamulla. Päivä sujui ihan mukavasti kyllä kaiken kaikkiaan ja oli hauska päiväkin. Mun työhön sisältyy paljon ajelua mm. hirvivaara-alueilla ja se on kyllä karseeta puuhaa hämärällä ja pimeessä. Varsinkin kun usein joku elukka on jolkottelemassa auton eteen. Kerran näin päiväsaikaan variksen ja ison kotkan syömässä jotain roadkilliä, kotkalla siipien väli oli semmonen kaistan leveys. On toi ajelu kyllä kivaakin, kun voi kuunnella kaikkee ja ihailla maisemiakin, jos ei oo pimeetä.
Tää torstai ei oo läheskään semmosta huomenna_saa_juoda-hytinää, kun lupasin venkun threadissa, etten juo huomenna. sekin tuntuu ihan oikealta lupaukselta, jonka aion pitää. Tarvii varmaan tehdä jotain koko päivä. Mulla on huomenna paperityöpäivä, eli todennäköisesti siivoan tai teen remppaa… kummasti kaikki muu kiinnostaa…
Aikamoista kiemurtelua tämmöset perjantait.
No se tuli kiemurreltua. Oli kyllä aika ikävä ilta kun mietti oikeastaan vaan sitä ettei saa juoda.
Hyvin tehty Huilinki! Tiiän miten vaikeeta kamppailu on. Mutta tänään saat säkin sitten juoda.
Lauantai meni mukavasti kavereiden kanssa, enkä hankkinut mitään pahaa darraa. Kumminkin join viel sunnuntaina 2 bissee kun ne väijyi kaapissa. Ilmeisesti ei kannata pitää tommosia himassa.
Huomenna oiskin sit perjantai ja aattelin juoda pari saunaolutta. Lauantaina lähden toiseen kaupunkiin ja siellä koitan olla ihmisiks ja muistaa illan tapahtumat.