Viime kerran jälkeen kun tänne kirjoitin,on juomiseni jatkunut ja lisääntynyt.Nyt,unettomuuden tultua kuvaan tuli mitta täyteen ja menin ihan aikuisten oikeasti hakemaan apua. Päätös syntyi pikkuhiljaa ja kun tossa kolmen aikaan aamuyöllä heräsin tärisemään niin päätin että näin ei voi enää jatkua,sen verran sain kuitenkin sumeista aivoistani infoa irti.
Menin odottelemaan ensimmäisten joukossa että terkka aukeaa.Pääsin lääkärille jossa kerroin unettomuudesta ja juomisestani.Keskusteltiin määristä,kerroin kaunistelematta nekin. Eli tavallisena arki-iltana 5-13 annosta ja jos ei ole minnekään menoa niin tuplat ainakin Ja että juominen on lähes jokapäiväistä,ainoa katko oli kuukausi sitten 2 pv selvänä kun olin toisella paikkakunnalla tekemässä yhtä hommaa jota ei saanut kertakaikkiaan mokata. Kyllä mä sieltäkin palatessa korkkasin kaljat jo asemalla.Lääkäri sanoi suoraan että kyllä jo jouluunkin mennessä voi tulla aika pahaa jälkeä jos näin jatkuu ja mistään lääkityksistä unettomuuteen ei edes keskustella jos juon. Siis muusta kuin melatoniinista. Otettiin maksa-arvot,tosin niissäkin on kuulemma semmonen juttu että joillakin juopoilla voi olla nk.rautamaksa jossa ei arvot lähde helposti näkymään tai jotain. Lupasin tämän viikon aikana mennä A-klinikalle ja jos en sitä tee niin lääkäri alkaa hoputella eli siellä seurataan että varmana menen. Kotiin ei tietenkään mitään viinaksia. Onneksi menin vaikka pelotti ja hävettikin jotenkin.
Mutta asia jonka olen nyt itse huomannut on että Juominen Voi Muuttaa Muotoaan Salakavalasti.Mulla esim noin viimeisen puolentoista vuoden aikana entiset räyhäkkäät suoerkännit morkkiksineen alkoi vaihtua satunnaisia ylilyöntejä lukuunottamatta siihen että kittasin kotona yksin. Tätä selittelin että on se nyt kiva “pari” ottaa kun on esim.pyykätty ja siivottu. Tai vaikkei olisikaan.
Rahanmenoa ihmettelin(mukamas) usein että kun kuluu vaan “vaikken mä sillee käy missään.” Myös uuden,kolmenkympin parvekematon osto olis kesällä ollut ihan ylivoimainen satsaus vaikka puolen litran sidukoita kippasin kotiin tultua alkajaisiksi viisi.Kerran tärisin kaupungilla niin krapuloissani että oli pakko mennä puistoon juomaan siideriä että kykeni bussiin. Saatiin kaverin kanssa pari sataa erkkiä ja mietittiin et mentäis lomalle vaikka. No mä join ne. Rikoin säästöpossun kun ei hilut riittäneet kaljaan. Ei ole siis tarkoitus ylpeillä näillä mitenkään,vaan tuoda esiin miten säälittävää mun meno on ollut.Onhan tällaisia tapahtumia moniakin. Vähentäjien puolella on ihan oma kännimokaketjukin et ehkä näitä voi sitten joskus siellä muistella 
Sitten mä olen myös alkanut muuttua väkivaltaiseksi enkä sitten muista oikeasti mitään,olen kaatanut juomia ihmisten päälle ja kerran heittänyt kananmunalla toista kun tämä erehtyi arvostelemaan mun kännikokkailuja.
Semmosia tänään. Ai niin ja käskettiin myös välttää kännäämispaikkoja. Se voikin olla haaste kun niissä on jo kauan pyörinyt.
Katsotaan mitä ne sanoo A-klinikalla.
Tänään olin A-klinikalla.Kummasti sitä mieli koetti taistella vastaan et “mullahan menee ihan hyvin,mitäs mä siellä.” Mut sitten piti mennä kun oli lääkäri lähettänyt. Vähän jopa itsekkäältä tuntui,niin että "eikös tässä pitäisi tehdä nyt jotain hyödyllisempää,muutamat kaljat(hahaa) mä kuitenkin aina vaan olen juonut. Kun maksa-arvotkin oli normaalit. Et kai sitten mieli koitti jotenkin pitää sieltä pois. Sitten yritin ajatella että kyllä ne siellä A-klinikalla sitten sanoo mikäli oon niiden mielestä siellä ihan turhaan. Että antaa heidän päättää se. Mulla on nyt sitten meno sellaiseen niiden omaan tukiryhmään ja sitten vielä oma aika uudestaan. Ne väläytteli myös Antabus-mahdollisuutta.
Hyvä et menin mut myös jotenkin väsyttää tosi paljon ja tuntuu epätodelliselta. Ettäkö ei enää rentouttavia kaljoja,siidereitä,viinaksia?
Sulle on suotu omaksi hyväksesi mahdollisuus turvautua klinikan tukiryhmään. Ryhmästä minäkin sain raittiuden alun ja ryhmään osallistumalla olen saanut sen pitää päivä kerrallaan.
Ei ihme, että sinua väsyttää. Avun haku voi olla juomishistoriasi täyskäännöspäivä. Ja muista, että ei kukaan sinulta kiellä rentouttavia kaljoja tai siidereitä. Voithan luovuttaa, todeta olevasi voimaton alkoholiin nähden ja jättää ne muiden nautittaviksi.
No niinhän siinä kävi että flunssa iski päälle. Joo,mä olen tosi kiitollinen sille fiksulle lääkärille joka laittoi nämä tapahtumat alulle sinä päivänä kun menin terkkaan heti aamusta valvottuani lähes koko yön.Onpa tyhmää toisaalta puhua “rentouttavista kaljoista ja siidereistä” kun just edellisenä päivänä on klinikalla sanottu suoraan että sä et tuu jaksamaan työelämässä etkä terveenä jos jatkat.
Onko muuten pääkipu ja vatsakivut ja surullisuus vieroitusoireita(jos päivittäin on juonut sen baut 10-13 annosta viime ajat) vai onko ne vaan muuten? Kun tosiaan maksa-arvot oli hyvät mutta suoliston kanssa ollut probleemaa.
Entä saako A-klinikan käynnistä todistuslapun jossa ei lue että on ollut just siellä? Tarkoitan siis jos esim.tarvitaan töissä vapaata yms. mut ei halua kertoa missä on tarkalleen ollut?
Tämän itsekkin huomasin joskus. Monta kertaa mietti et onkohan tässä oikeasti mitään järkeä. Juominen muuttui itselläni välillä sellaiseksi salaiseksi. Piti juoda salaa perheeltä (On muuten hävettänyt tämä myöntää) kun ei halunnut julkisesti olkkarissa tms. juoda.
Rahaahan alkoholiin saa menemään niin paljon kuin sitä milläkin hetkellä sattui olemaan. Koskaan ei tullut mieleen et rahaa vois tarvita johonkin muuhunkin. Senkin hoksaa vasta sitten jälkeenpäin ja miettii, et miksi helvetissä piti mennä tuhlaamaan rahat ihan turhaan.
Juominen todellakin muuttaa muotoaan salakavalasti.
Tsemppiä sinulle ja voimia.
Itselläni mennyt kohta kuukausi selvinpäin. Tänä aikana saanut iloa ihan käsittämättömistä pikku asioista.
Voi sulla olla pää ja vatsa kipeänä flunssankin takia, mutta on varmaan ihan mahdollista että sun keho ja mieli reagoi alkon pois jäämiseen.
Koita olla oikein hyvä ja kiltti itsellesi. Syö jotain mikä maistuu erityisen hyvälle ja tee jotain joka tuntuu oikein hyvältä. Ja ala vaan käymään siellä ryhmässä, siitä on oikeasti tosi paljon apua.
Kyllä siitä lopettamisesta tulee kaikenlaisia oireita, jokaiselle vähän erilaisia. Minulla oli aluksi aivan hillitön väsymys joka kesti monta kuukautta. Muistan täältä lukeneeni että usein käy niin ja tuntuu vähän epäreilulta että olo ei paranekaan heti kun lopettaa mutta pitää vaan jaksaa odottaa sitä parempaa oloa. Koita vaan jaksaa flunssasta huolimatta eteenpäin ilman alkoholia.
Sain silloin ensimmäisellä kerralla neuvoksi vähentää hiilihydraatteja ja se auttoi kovasti viinanhimoihin. Kovia lihaskramppeja parantelin magnesiumilla ja muutenkin otin monivitamiinia sekä vielä lisäksi c-vitamiinia. Nyt myös sain ensimmäisen D-vitamiini mittauksen ja sitäkään ei ollut kehossa juuri ollenkaan, joten otan 100 mikrogrammaa päivässä. Iltaisin yrttiteetä ennen nukkumaan menoa.
Kitos tsempeistä,tsemppiä myös teille! Nuo vitamiinilisät auttaisivat varmasti,pitää palata asiaan kun saa ensi viikolla rahaa. Joskus 18-vuotiaana olis ollut jotenkin ymmärrettävää että rahat on kerran jossain satunnaisessa biletilanteessa tissuteltu loppuun mutta ei se oikein enää,varsinkaan usein toistuvana,ole oikein kohta kolmekymppisen naisen juttu 
Ja tosiaan,toi juomisen salailu kotona on mullekin tuttua,kun kumppani on usein iltavuoroissa niin on ollut helppo juoda vähän niin kuin itseltäänkin salaa,esim.varannut rahoissa ollessaan ruuan keitinliemeen viinipullon ja toisen itselle. Sitten on hörpitty kuin vissyä sitä viiniä(oikeasti on juotu sillee nopeasti)Aamulla on ollut molemmat pullon tyhjänä(kastikekin syötynä) ja on vaan muka “ottanut vähän viiniä ruuan kanssa”. Ihan vaan esimerkkinä siitä itsepetoksesta mitä on ollut itseä ja toista/toisia kohtaan.
Nyt muuten kun kumppani tietää ne oikeat juomamäärät ja tän et oon hakenu apua niin ollaan sovittu ettei sotketa tähän esim.sukulaisia vaan mä otan ammattiavun vastaan ja hän on tukena sen minkä voi. Esim.hän on ostanut ruokaa mullekin muttei alkoholia.
Alkoholin vieroitusoireista sen verran että ne on varmasti henkisiä kaikista eniten. Ihan kuin mieli jotenkin keksisi kaikkea V.tutuksen aihetta. Lapsuudesta muistan erään (aikuisen) henkilön joka oli alkoholisti ja ihmettelin niitä hänen vihanpurkauksiaan kun oli selvänä.
Otin perjantaina kymmenen kaljaa,jotenkin kyrsi jo aamupäivästä kaikki ja sitten join ne. Katsoin telkkaria. Kun eihän mulla mitään ongelmaa ole. Kun eihän silloin ole kun juo yskänlääkkeeseen tarkoitetun viimeisen rahansa kipeänä vaikka just ollaan hoitopaikassa keskusteltu? Sori,pakko lähestyä ironian kautta tätä asiaa että tää neito siis katsoo muka ettei ongelmaa ole. Merkkasin ne 10 ja seuraavan aamun ahdstukseen juodut kolme semmoseen passiin joka näytetään siellä A-klinikalla. Mut lauantaina en jatkanut enää ja mikä tunne oli aamulla-olin krapulattomana heräämässä lukuunottamatta vähän huonoa yöunta ja flunssaa. Mutta krapulattomana. Ne henkiset oireet pitäis vaan nyt kestää. Tai sit juoda mut kärsiä seuraukset,esim sen että ensin ahdisti juomisen jälkeen ja krapularyyppy auttoi,sitten ahdisti eikä auttanut enää juominenkaan. Ja ne ahdistukset ei olleet ihan pieniä,ne on aika järkkyjä,semmosia painajaistyyppisiä. Niin ei kiitos enää niitäkään. Vastuu itsestä.
Tämän kyllä oon itsekkin huomannut. Jossain vaiheessa viikonloppua kohden alkaa pinna kiristymään. Ne kyllä yleensä menee ohi kun koettaa tehdä jotain muuta tms. Mulla oli muutamia viikkoja tossa ettei niitä ollut kun olin niin vakuuttunut omasta päätöksestäni. Ratkesin kyllä silti viime vkl:na. Se harmittaa. =/
Yhtään ei helpota se et koko perhe on kipeenä ja uhmaiässä oleva lapsi tekee about kaiken hankalaksi.
Viel 9kk jälkeenkin tuntuu aivot keksivän jonkun syyn ketutukseen. Pinna harvinaisen kireel. Alus oli helpompaa.
A-klinikan ryhmässä oli hyvä olla,saatiin valohoitoakin 
Ja etenkin sai jakaa muiden kanssa kokemuksia ja tunteita jotka liittyy omaan juomiseen Se työntekijä pyysi mut lisäksi vielä ryhmän jälkeen syrjemmälle ja kertoi että jos on ylivoimaista olla juomatta niin voin kyllä tulla juttelemaan oman,varatun ajankin ulkopuolella ja saada myös lääkehoitoa,antabuksesta mä olen kyllä kieltäytynyt. Ihanaa kun ne auttaa siellä. Erityisesti mieleen jäi kun se työntekijä sanoi ryhmässä että ei tästä teille automaattisesti mikään taivas aukene,samat ongelmat on kuin ennenkin mutta raitistumisen myötä löydätte eri keinoja suhtautua asioihin. Se oli hienosti sanottu. Kun me juopot vielä uskoisimme parempaan 
Muuten on kyllä nyt pahoja mutkia matkassa. Olen kuluneen viikon aikana miettinyt että oliko mitään järkeä hakea apua. Tulee poissaoloja hommista kun käy itseään hoidattamassa ja muutenkin pitkän sairasloman jälkeen ulkopuolinen olo. Ja,kun oon myöntänyt että on ongelma niin kohdellaan ajoittain kuin idioottia. Oon sit taas tissutellut,6-10 kaljaa joka ilta keskiviikosta asti. Siitä tulee tosi syyllinen olo,varsinkin nyt kun on ns avun piirissä Mutta kun tuntuu että kaikkialla paitsi A-klinikalla vaan syytellään ja vaaditaan vaikka tarvisin rohkaisua. Tein sit sen et annoin miehelle pankkikortin ja yhtään ei oo nyt itellä käteistä ostaa kaljoja
Hitto kun osaakin ottaa pannuun ja väsyttää. Äitikin sanoi että miksei sun elämässä tapahdu ikinä mitään hyvää. Oikein ikävä sinne ryhmään,siellä me juopot voidaan ainakin jakaa tuntojamme :mrgreen:
Mä en taiteellisesti erityislahjakkaana muksuna olis todellakaan voinut ikinä kuvitella et 28-vuotiaana olisin tällainen juoppo. Toki mä teen taidettani edelleen ja muuten oon duunarina mut silti tuntuu niin epäonnistuneelta. Saakelin juoppo ämmä. Anteeksi.
Oikein tuttu tunne minullekin. Viikolla olin parina iltana. Kalenteriin on jo merkitty ensi viikolle yksi, ja jonain sopivana iltana sitten toinen, ehkä sellainen jossa käyn harvemmin.
Ei kaikki ratkea hyvään suuntaan raittiuden myötä noin vaan poksahtamalla. Päivä kerrallaan saa kuitenkin rohkeutta tarttua asioihin, joita voi muuttaa.
Kävin taas ryhmässä A-klinikalla. Siellä on juuri puhuttu tästä että mitä alkoholin vieroitusoireet voivat olla. Eli tärinät,lyhytpinnaisuus,unettomuus etc. Ne kuitenkin loppuvat jos pysyy raittiina.Lähipäivinä on sitten oam käynti jossa katsotaan mun tilannetta uudestaan. Itselle oli jännä oivallus että se mitä on pitänyt omana “huonoutena” voikin olla alkoholin aiheuttamaa eikä siis ollenkaan mua itseäni. Myöskin tuntuu helpottavalta ajatella että ei ole ainoastaan mun huonouttani se että join viikonloppuna kun oli raskas tilanne vaan se on ollut niin pitkään mun tapani toimia että etenkin stressattuna on vaikeaa toimia muulla tavalla. Mutta mulle parempia tapoja on kyllä olemassa,ne pitää nyt vaan löytää,sellaiset jotka eivät ole alkoholin juomista. Koska jos jatkaa juomista,ainakin tähän malliin,käy huonosti.
On toi ryhmä kyllä hyvä paikka.
Kävin perjantaina A-klinikalla taas,nyt oli oma käynti,ei siis ryhmää. Olen ensikäynnin jälkeen siis sortunut juomaan välillä muutaman kaljan ahdistukseen ja merkinnyt määrät sellaiseen sieltä saamaani vihkoon kuten sovittiin. Itkin aamulla ennen käyntiä kotona ja sanoin hoitajallekin sitä alkopassia näyttäessä että sori nyt,joudunko pois hoidosta. Hoitaja sanoi vakavana että et joudu,tästähän tämä hoito vasta on alkamassa.Sanoi että nyt olisi aloitettava antabukset mutta päätös on toki mun. Saan ne kun pyydän,maksa-arvothan on jo katsottu. Nyt mun pitää vaan itse harkita aloitanko ne. Käynnit toki jatkuu A-klinikalla edelleen,hoitaja sanoi että etköhän sä nyt ole juonut tarpeeksi.Lisäksi aloitan nyt ahdistuksenhallintaryhmän ja huomenna on taas A-klinikan oma ryhmä.
Viikonloppuna oli vieras jolla oli mukanaan viiniä. Ei mun olisi tarvinnut sitä juoda mutta join muutamia laseja kuitenkin.Ja vähän lonkeroa. Seuraavana päivänä join kolme lasia kun oli levoton ja krapulainen olo. Sunnuntaina vieraan lähdettyä kaadoin loput viinit pois.
Eilen,maanantaina,aloitin uuden työharjoittelun. On helpompaa olla uudessa ympäristössä. Vaikken voikaan syyttää juomisestani muita kuin itseäni väitän silti että viime viikkojen nuiva suhtautuminen minuun koulussa on aiheuttanut ahdistusta jota olen lääkinnyt sitten kaljalla,vanhojen tapojeni mukaisesti.Millekään pidemmälle sairaslomalle en haluaisi kuitenkaan jäädä(olin jo yhdellä,yhteensä vajaat pari viikkoa)vaan olla mukana omassa elämässäni mutta nyt on asiat olleet niin solmussa etten ole voinut olla täysillä mukana ja olen kantanut huonoa omaatuntoa lääkärissä ja A-klinikalla käymisestä koska on kertynyt poissaoloja joka on lisännyt nuivaa suhtautumista minua kohtaan. Mutta,jos en nyt katsokaan menneeseen vaan otan nyt oikeasti sitä uutta alkua.Koska veemäisiä tilanteita ja ihmisiähän on maailma täynnä,mikään viinamäärä ei riittäisi jos aina sellaisten kohtaamisten jälkeen pitäisi juoda. Olen myös ajatellut kokeilla AA-ryhmää mutten tiedä onko se mun juttu.
Rölli, ihan lyhyesti. Pidä kotisi eli turva-alueesi ehdottoman alkoholivapaana. Kaikki alkoholipitoinen pois! Myös sellaiset vieraat jotka vahingoittavat sinua omalla dokaamisellaan. Kapakat on jossain muualla- sikalinja päälle!
Kukaanhan ei tiedä, onko se sun juttusi. Joka tapauksessa sun on tehtävä jotain toisin kuin tähän asti, jos haluat lopettaa juomisesi. Kokeilla voi yhden kerran, ja tulos voi olla kuin golfia pelatessa. Pohjois-Korean päämies löi ensimmäisellä lyönnillä pallon kauas ja suoraan koloon. Toiset joutuvat harjoittelemaan eivätkä juuri koskaan onnistu siinä missä Kim Il Un.
Tänään oli hyvä aamu,en ole sen lauantaisen jälkeen ottanut mitään.Oon toki ollut väsynyt. Tänään oli viimeinen kerta A-klinikan ryhmässä ja toki vähän haikeaa. Huomenna sitten menen eka kerran AA-ryhmään,paras aloittaa nyt samantien ettei ala viinapiru kuiskia jotain tähän väliin 
Tekstisi on hyvinkin osuvaa ja tulee hyvinkin samantyyppisiä fiiliksiä. Kirjoitit tuosta juomisen muodon muuttamisesta. Minä olen myös ollut monenlainen juomari. Tissuttelija, “kohtuukäyttäjä”, putkituurijuoppo ja nyt tämän vuoden aikana kalenterijuoppo. Tulen kanssa leikkimistä se on joka kerta ja hyvin salakavalaa. Viekas, hämäävä, voimakas, tulet kuulemaan siellä AA:ssa.
Fyysiset vieroitusoireet tulevat ja menevät. Luulen, että juurikin nuo henkiset oireet on pahempia ja pitkäkestoisempia. Lähtevät nekin varmasti ajan kanssa. Raittiuden ylläpito on vain usein niin käsittämättömän hankalaa juurikin henkisen ja psyykkisen riippuvuuden vuoksi. Täällä myös eräs kärvistelijä, joka ei vielä ole löytänyt kestävää raittiutta. Tiedän kyllä minkälainen kivinen tie raittius on, mutta mahdollista se on. Onhan täältäkin mukava lukea, että on mahdollista elää hyvää elämää selvinpäin.
Miltäs AA vaikutti, vai saitko mentyä? Se voi joillekin olla hyvä paikka. Kaikille se ei sovi, niinkuin ei itselleni. En ala sen enempää kririikkiä esittämään, koska tiedän että täällä on myös paljon AA:laisia ja kunniaa heidän toipumisohjelmalleen. Siellä joka tapauksessa on hyviäkin juttuja paljon ja arvoja. Itse en enää mene, vaikka vuoden verran siellä kävinkin joku vuosi sitten. Katson nyt itse puolestaan sen A-klinikkakortin ja siellä mahdollisesti olevan ryhmän.
Nojoo, mitään neuvoja en ala jakelemaan muutaman päivän raittiuden jälkeen Tsemaan silti, koska tiedän kuinka sotkuista tämä elämä voi olla. Hengissä ollaan ainakin vielä.
Kiitos Matiz tsempistä! En ole kirjoitellut koska olen ollut jotenkin ihan tajuttoman väsynyt.AA:han sain silti mentyä. Vaikka oli lähellä etten mennyt.Hassua koska on ollut nyt kova motivaatio raittiisiin päiviin. Ehkä se oli sitä että A-klinikalla käyn määräyksestä mutta AA:han menoani ei kukaan valvonut,toki sain klinikan ryhmän loputtua ryhmien tiedot ja juteltiin että paras mennä heti ettei se jää. Matkalla AA-ryhmään ajattelin mm. että vielä voin kääntyä takaisin ja että miksi yritän väkisin tehdä elämästäni vaikeaa,pari paukkua oppisin kyllä varmasti ajan kanssa sillointällöin juomaan. Sitten otin käyttöön saman ajatuksen joka mulla on ollut jo hetken mielessä. Eli,jos kerran ongelmaa ei ole niin silloin voin ihan yhtä hyvin mennä yhteen kokoukseen ja miettiä sitten otanko joskus vielä ne “parit”. En tiedä mistä nämä hienot ja ypsät ajatukset tulevat yhtäkkiä mutta tottahan se on. Ihminen jolla ei ole alkoholiongelmaa voi olla myös ongelmitta ilman alkoholia.
AA:ssa oli hyvä vastaanotto ja menen uudestaankin. Jos käyttäisi edes puolet alkoon uhraamastaan ajasta(suunnittelu,juominen,pöhnässä hilluminen,krapula.) ja rahasta raittiiden päivien ylläpitoon olisi sekin jo paljon.
Ja lisäksi muistan mitä A-klinikan hoitaja sanoi: käski tehdä päivittäin jotain josta tulee iloiseksi.