Jos en lopeta tänään, en lopeta ikinä.

Me Lopettajat
1

Tervehdys kaikille. Olen tämän alueen viestejä paljon lueskellut ja myös tuolta valtin osiosta olen saanut ajatuksia selvemmiksi tämän hullunmyllyn keskellä. Tänään kuitenkin päätin että nyt on aika alloittaa avun hakeminen alati kasvaviin ongelmiini alkoholin ja rahapelaamisen kanssa joita olen pitkään pitänyt sisälläni olettaen ja odottaen että “valaistun” tai asiat korjaantuvat. Olen vajonnut vain syvemmälle joka kerta ja unohdan viikon jälkeen syyt raitistumiselleni, ehkä tämä auttaa minua muistamaan ne.

Olen nuori mies ja opiskelen. Alkoholista on tullut minulle ongelma joka itsessään myös lisää ongelmia elämääni. Voin todella pahoin. Aloitin alkoholinkäytön kunnolla kun täytin 18-vuotta. Oli helppoa olla kännissä kun itsetunto parani ja uskalain olla oma itseni ja vähän enemmänkin. Kännäsin joka viikonloppu ja joskus molempina päivinä. Rahaa meni, kiloja kertyi, joskus jouduin tappeluu, joskus oksensin baarin vessassa tai kadulla, lähettelin facebookkiin tyhmiä julkaisuja ja kysyin tyttöjä ulos vaikka todellisuudessa tiesin että kukaan ei vastaisi myöntävästi, varastin, haukuin ihmisiä ja uhkapelasin rahojani. Joskus laskuhumaloissa paha olo purkaantui itkuna ja angstaamisena sekä itsemurhasta kavereille puhumisena. Tiedä kuinka monta ok-illanviettoa olen pilannut perseilylläni.

Tänään oli herätys. Olin eilen todella humalassa, uhkapelasin suurimman osan säästöistäni ja loput menivät kurkusta alas. Miksi taas join itseni tuohon kuntoon vaikka tiesin että lopputulos on tämä. Mitä odotin? Ahdistaa ja masentaa. Kun aamulla kävelin baarista kotiin mielessä pyöri vain rekan alle hyppääminen. Aamulla herätessä tärisin ahdistuksissani ja rintaa puristi. Mietin myös ambulanssin soittamista itsemurha-ajatuksieni takia jos vaikka pääsisin psykiatriselle osastolle rauhoittumaan ja latautumaan. Ahdistaa vaan jälkeenjääminen opiskeluissa. Kihlatulleni aion puhua.

Pyrin tänne kirjoittelemaan tuntojani ja ajatuksiani. Vertaistuki on minulle tärkeää ja nyt minun tulee hakea muutakin apua. Se olisi pitänyt tehdä jo aikoja sitten.

Syyt miksi lopetan: -Kun aloitan juomisen en pysty lopettamaan
-rahaa menee
-krapulat ovat hirveitä
-maineeni menee
-masennun alkoholista
-en ole oma itseni humalassa
-haluan oppia ratkomaan ongelmiani ilman alkoa
-olen idiootti humalassa
-terveys menee
-haluan olla kihlatulleni parempi mies koska hän on tukenut minua

2

Tervetuloa plinkkiin Ahdistunutnuori91, tämä on mainio vertaistukipalsta. Onneksesi olet liikkeellä hyvissä ajoin ja mitään peruuttamatonta ei ole vielä tapahtunut, jos oikein ymmärsin. Mitä aikaisemmin ongelmiin tarttuu, sitä helpompi ne on vielä korjata.

Itse käyn tällä hetkellä terapiassa A-klinikalla ja A-klinikkaa suosittelen sinullekin. Sieltä saat apua sekä päihde- että peliongelmaasi. Sen verran vakavilta ongelmasi kuulostavat, että apu tulee nyt tarpeeseen, kuten itsekin totesit. Positiivista tilanteessasi on, että haluat ratkaista ongelmasi, siitä se lähtee.

Voimia ja kirjoittele tosiaan tänne miten menee!

3

Tsemppiä! Tuossa iässä oppii uuden tyylin elää nopeammin kuin näin keski-iässä. Jos jaksat panostaa esim. puoli vuotta uudenlaisen elämäntyylin treenaamiseen, olet jo ensi keväänä ihan uusi ihminen.

Hae ihmeessä apua, koska on helpompi raitistua ja parantua, kun ei ole yksin.
Onko lapsuutesi/nuoruutesi ollut hyvä, vai löytyykö sieltä jotain ahdistavaa?

T. Alkohollari

P.s. Omat jatkuvat itsetuhoiset ajatukseni hävisivät täysin raittiuden myötä. Toivon sulle samaa.

4

Tuota A-klinikkaa olen miettinyt, mitenköhän pääsisin alkuun siinä? Soitanko ja minkälaista apua sieltä olisi mahdollista saada.

Nuoruudessani ei ole mitään ihmeellisempää paitsi koulukiusaaminen ja tuota kautta opin pelkäämään sosiaalisia tilanteita. Olen tutkinut menneisyyttäni paljon ja yrittänyt löytää syitä käyttäytymiselleni. Tietynlaista epävarmuutta itsestäni ja huomionhakuisuutta tunnistan. Joku siellä menneisyydessäni varmasti on miksi koen olevani huonompi yksilö kuin muut. Ainakin nuo kännisekoilut ovat aiheuttaneet minussa itseinhoa ja kun humalassa ne patoutumat purkautuvat haitallisella tavalla.

Ahdistus on kova. Toivottavasti huomenna on parempi päivä. Ei auta muu kuin edetä hitaasti ja yrittää rauhoitella itseään. Ryhtyminen on vaikeaa ja sosialisointi aiheuttaa pahaa oloa. Kai se vaan pitää pikkuhiljaa huomata että olen yhtä hyvä kuin muut.

5

Suhteellisen nuorena aloitettu ja lisääntynyt alkoholin juominen on tehnyt sinut fyysisesti ja psyykkisesti alkoholista riippuvaksi. Olet kirjoittamasti päätellen sairastunut alkoholismiin. Onneksi alkoholismista voi kuitenkin toipua raittiiseen elämään.
Raitistumiseen on monta keinoa, voit lukea niistä täältä eri nimimerkkien teksteistä. Oma keinoni oli mennä AA-palaveriin. Sinne on ainoana pääsyvaatimuksena halu lopettaa juominen.

Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme

6

.

7

Hei ahdistunut nuori91!
Kuulostaa hyvälle, että olet pohtinut alkoholinkäyttöä ja sen aiheuttamia ongelmia ja mietit avun hakemista… Mulla nuo listaamasi haitat on myös tuttuja ja tosiasia on, että jos niitä on jo nuorena, tilanne juomisen jatkuessa vaan pahenee. Siihen millaiseksi elämä muodostuu, voi paljon vaikuttaa valitsemalla raittiuden, kun vähän miettii mihin suuntaan haluaa lähteä kulkemaan. Ajattelisin, että nuorena vaikutus elämänkulkuun on vielä paljon suurempi, vaikka raitistuminen kannattaa aina. :slight_smile:

Toisilla paikkakunnilla on A-klinikka ja jossain muita toimijoita, mutta luulen, että kyselemällä oikea osoite löytyy. Mullekin löytyi vaikka ensin luulin, ettei apua saa. Osaisiko opiskelijaterveydenhoito vinkata? Käytännöt tuntuu vähän vaihtelevan alueittain ja kenttä on hajanainen. Mulla omalääkäri ei edes tiennyt, että täällä on kriisikeskus. Kannattaa olla sinnikäs. A-klinikkaa minä yrittäisin ensiksi, jos paikkakunnallasi sellainen on.

Ahdistusta ja masennusta jos on, alkoholikäyttö vaan pahentaa niitä eli ongelmien päälle tulee ratkaisuyrityksillä liimanneeksi lisää ongelmia; riippuvuus ja paha olo törttöilyistä ja ihmissuhdeongelmat.

Tsemppiä! :slight_smile:

8

Hei Ahdistunutnuori91!

Sinuna menisin pikimmiten A-klinikalle ja sen jälkeen keskustelemaan yksityisen psykiatrisen erikoislääkärin kanssa tuosta koulukiusaamisesta joka aivan hyvin voi olla alkoholisoitumisesi (ja myös peliongelmiesi) taustalla. Ei se “viinapiru” usein siellä pullossa asu vaan vinoutuneissa ajatusmalleissa niin itseen kuin ympäristöönkin ja jos sitten joskus asuukin niin A-klinikka ei ehkä ole se huonoin osoite ja jopa AA-ryhmiä voisi kokeilla jos ei mikään muu auta koska nekin klubit auttavat tiettyä prosenttia tästä vakavasta psykiatrisesta sairaudesta (F10.2) kärsiviä ihmisiä.

9

Otsikkosi on aika tyrmäävä. - Kaikki tai ei mitään periaatteella näytät olevan liikenteessä. On hienoa oivaltaa tuhontien syyt noin nuorella iällä. Mahdollisuudet eheytymiseen ovat loistavat kun haet ongelmiisi apua. - Lopettaminen ei kyllä ole helppoa ja mikäli takapakkeja tulee, ei kannata ajatella noin ehdottomasti, että ei ikinä sitä ja tätä. - Ei tää elämä niin musta valkoista ole. - Ei kun reippaasti apua hakemaan, sulla on hyvät kortit käsissä: nuori ikä, ei pitkää ryyppäyshistoriaa, opiskelut jne, älä häviä niitä!

10

Tuo on kyllä totta ja opittu juomisen malli sekä ongelmien ratkaisija tuosta alkoholista on minulle muodostunut. Nuoresta lähtien opin sen tavan että kaikki juodaan mitä ostetaan ellei sammuta ennen sitä. Alkoholistiksi minä itsenikin luokittelisin, toisaalta sen sanominen helpottaa ja toisaalta mietityttää. Olen alkanut tajuamaan sen, parasta minulle on että en enää ikinä koske alkoholiin. En oikeastaan edes halua. En ole ikinä juonut pelkkää yhtä saunaolutta tai lähtenyt kaverin kanssa “yksille”. Olen aina juonut humalahakuisesti ja tajuan että mieluummin opettelen juomisen lopettamisen kuin erilaisen tavan juoda alkoholia.

Tuokin on totta, kuinka osasitkaan määritellä minut: kaikki tai ei mitään. Se periaate minulla on ollut juomisessakin. Jos otan yhden, otan myös loput. En halua ajatella tai asettaa paineita onnistumisesta sen kautta että jos nyt en onnistu niin en onnistu ikinä, ehkä sen ajatuksen pyörittäminen että epäonnistun tai sorrun tuntuu vaan niin pahalta joten siksi radikaali otsikko. Ajatus siitä että häviäisin tähän asti rakentamani ihmissuhteet, terveyteni, opiskeluni jne. muutaman ryyppypäivän takia tuntuu pahalta, vaikka nyt osittain niin kävikin: menetin omaisuuttani ja mielenterveyttäni.

Olen käynyt samanlaisia päiviä läpi ja niistä olen selvinnyt. Toissapäivänä olin vielä tyytyväinen tilanteeseeni, oli rahaa ja jaksoin käydä liikkumassa, sain muutaman koulujutunkin tehtyä. Sitten ahdistus ajoi minun oluen ääreen, “mitä pahaa voisi tapahtua jos ottaisin tänään, olenhan sen ansainnutkin kun olen saanut nyt viikon mittaan paljon aikaiseksi, eipähän tarvitsisi miettiä tai stressata koulusta tai tulevaisuudesta!”. Lopputuloksena mietin miten asiat järjestyvät sekä suunnittelen ja murehdin taloudellista selviytymistäni vuoden loppuun asti, tulen kyllä pärjäämään mutta mieluusti olisin ne rahat käyttäyt vaikka harrastuksiin. Yhdessä illassa sain itselleni pahan olon aikaiseksi, ahdistus tulevaisuudesta ja asioista tuplaantui. Näin on käynyt ennenkin, nyt se vaan tuntuu todella pahalta kun suunnitelmat menevät joltain osilta uusiksi.

Yritän rauhoitella itseäni ja sanoa että asiat tulevat järjestymään, päivä kerrallaan. Rahoja en takaisin saa ja loppujenlopuksi syy niiden menettämiseen oli humaltuminen, selvinpäin en pelaa. Joten humalan aiheuttaja pitää saada kuriin elämässäni. Konkreettisesti se tarkoittaa alkoholin käytön lopettamista ja sen lisäksi miettimistä ja pohdiskelua: miksi juon. Jossain vaiheessa pääsen taas jaloilleni. Saan työtä josta saan rahaa ja opiskelut etenevät. Aloitan liikkumisen uudelleen ja terveelliset elämäntavat. Juuri tuo äärimmäinen kaikki nyt heti -ajattelu saa minut ahdistuneeksi kun tajuan että ei ole oikotietä onneen. Pitäisi oppia nauttimaan pienistä asioista ja jokaisesta päivästä. Tarvitsen lisää kärsivällisyyttä ja armoa itselleni. Loppujenlopuksi alkoholilla ja pelaamalla pyrin molemmilla saavuttamaan hyvän tilanteen ja hyvän olon mitä pikimmiten, se ei vaan ole mitenkään mahdollista niillä keinoilla.

Toinen päivä ilman alkoholia on parempi kuin eilinen. Pitää vaan ymmärtää että tämä tapahtuma ei määritä loppuelämäni kulkua eikä minua, lähiaikoina se tosin on tuntunut siltä kun tapahtumat ovat pyörineet mielessä eikä niistä saa mielenrauhaa! Vaikka näin kävi nyt, niin kuten Juu Ei ja Alkohollari kirjoittivat, mitään peruuttamatonta ei ole tapahtunut ja kun myönnän ongelmani itselleni nyt ja rupean tekemään parantumiseni eteen jotakin, olen varmasti ensi vuonna ehyempi ihminen :slight_smile: Katselin tänään a-klinikan sivuja ja voisin huomenna/keskiviikkona soittaa sinne ja kysyä minkäalista apua olisi tarjolla. Ajatuksissa ja käyttäytymismalleissa ongelmani syvin kytkös piilee, joten jonkinlainen vertaistuki/terapia voisi minulle toimia. Olen aikaisemmin käynyt terapeutilla juttelemassa KELA:n kustantamassa psykoterapiassa mutta kemiat eivät oikein tämän terapeutin kanssa synkanneet joten lopetin sen kesken. Kai sitä pitää varata uusi aika psykiatrian erikoislääkärille joka osaisi saattaa minut eteenpäin, tai sitten kokeilla ensin jotain muuta terapeuttia/hoitomuotoa.

11

.

12

Kannattaa ehdottomasti soittaa A-klinikalle, sitä kautta selviää jo moni asia. Ja mitä pikaisemmin, sen parempi, ettei asia “laimene” mielessä ja jää sitten hoitamatta. Kun se taustalla oleva ongelma ei todennäköisesti minnekään itsestään katoa. A-klinikalta löytyy päteviä päihdeterapeutteja, mutta kaikkien kanssa ei tosiaan aina henkilökemiat kohtaa. Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin vaihtaa, tästä on omakohtaistakin kokemusta.

Täällä suositeltiin myös AA:ta, mutta se ei mielestäni ole sinulle ensisijainen vaihtoehto nyt, kun kertomasi mukaan juomisen syyt ovat syvemmällä.

13

Lueskelin faktatietoa ja muiden kokemuksia, niistä saa voimaa mennä eteenpäin. Murehdin ja mietin asioita liikaa. Päässäni alkoi jo vyyhti omistamastani opintovelasta joka huitelee melkein kymmentätuhatta. Kysymykset kuten: miten maksan sen? Onko minulla varaa kun valmistun? Saankohan varmasti töitä? Entä jos olisin hakenut paremman opiskelupaikan? Selviänkö tuon takaisinmaksamisesta? jne. aiheuttavat mieleeni lisää synkkyyttä, vertailen tilannettani liikaa esimerkiksi kavereihini tai kanssaopiskelijoihin. Positiivista on se, että

Luottotiedot ovat kuitenkin vielä tallella ja kukaan ei ole kuollut. Uskon että kunhan rauhoitun tästä hieman ja opettelen käsittelemään noita kysymyksiä realistisessa valossa liikaa murehtimatta, saan mielelleni hieman rauhaa ja pystyn keskittymään paremmin nyt ensisijaisesti tämän ammatin hankkimiseen ja ammattilaiseksi tulemiseen!

14

.

15

Kiitos samoin sinulle! Mukava kun laitoit tuon tyyneysrukouksen, sitä oikeastaan tässä tilanteessa tarvitsin ja pitäisi useamminkin muistaa ajatella sen sanomaa. Murehtiminen vie vain energiaa ja vaikka murehtisin 3 tuntia jotakin asiaa, ei se muuksi muutu tai parane :slight_smile:.

16

Murehtiminen ei poista huomispäivän ongelmia, mutta kylläkin hävittää tämänpäiväiset voimat.

  • A.J.Cronin-
17

Kolmas päivä. Päätä on jomottanut nämä kolme päivää ja muutenkin olo on ollut melko alakuloinen. Aamulla heräsin ja olin melko ahdistunut edessä olevasta päivästä. Päässä pyöri vaan epäonnistuminen ja oma heikkous. Näin kotiin palanneena olen kiitollinen että nousin sängystä ylös ja suoritin päivän kunnialla läpi. Vielä ottaa varmaan aikansa että pääsen sinuiksi kaiken tapahtuneen kanssa ja jaksan alkaa keskittymään kaikkeen uudella tavalla. Tänään yritän liikkua, rentoutua sekä saada pieniä juttuja tehtyä ja huomenna tavoitteena on soittaa sinne a-klinikalle aamusta.

Jälkiviisaus on kyllä jännä asia. Kun nyt ajattelee että jos pääsisin sen pari viikkoa edes taaksepäin niin tekisin todellakin asiat eritavalla ja päässä pyörii ajatus että jos näin kävisi, pääsisin paremmin raiteille elämäni kanssa. Tosin pari viikkoa sitten ajatukset eivät olleet samanlaiset, silloin murheena olivat eri asiat jotka sitten jonkun mutkan kautta veivät tähän tilanteeseen. Monta kertaa tänään olen pyöritellyt päässäni positiivisia juttuja ja yrittänyt tosiaan hyväksyä tätä tilannetta sekä rauhoitellut itseäni. Kyllä se vähän rauhoittaa kun oikeasti rupeaa käsittelemään sitä ahdistunutta olotilaa ja vaikka väkisin puskee niitä positiivisia ajatuksia päähän ja puhuu itselleen kauniisti. Siitä rauhoittumisen tunnetta kun saisi enemmän omaan päiväänsä niin hyvä.

Kaveri pyysi viikonlopuksi suoraan sanottuna ryyppäämään. Kirpaisi saada se viesti. Mielessä oli heti sana EI. Keksin jotain ympäripyöreätä ja sanoin palaavani asiaan myöhemmin viikolla. Tiedän että en voi palata siihen, ainakaan entisellä lähestymismallilla. En toki haluaisi valehdellakaan asiasta mutta omasta haasteesta kertominen yhdelle parhaimmista ystävistäni ei tunnu nyt luontevalta. On jotenkin sellainen olo että minun on nyt hyvä käsitellä tätä asiaa ensin yksin omassa mielessäni ja kertoa läheisilleni myöhemmin. Toki pelkään eniten sitä, että “unohdan” ongelmani ja kohta ollaan taas samassa jamassa ja kaivetaan omaa hautaa. Kai nämä tilanteet pitää jotenkin ennakoida ja keksiä jotain muuta tekemistä viikonlopulle.

18

Mieti miten hyvältä se kuitenkin tuntuisi sanoa suoraan EI? Totuushan on se että yrität nyt olla jonkin aikaa olla kokonaan ilman alkoholia, eikä siihen ole mitään syytä ottaa loiventavia kantoja. Ei niille kavereille tarvitse sanoa että olet ajatuksissa lopettamassa alkon käyttöä.“Tipaton Lokakuu” olkoon projektille hyvä nimi. Sen voi ilmoittaa kavereille jotka ihmettelevät asiaa. Sen jälkeen voi jatkaa vaikka “Tipatonta Marraskuuta”, kun Lokakuu meni niin hyvin… :slight_smile:

Samapa se, aiotko enää jatkossa käyttää vaiko et. Tärkeintä on tehdä selväksi että nyt on sun aika huolehtia omasta hyvinvoinnista, ja sillä sipuli. Hyvä olisi viettää kanssa muutama viikonloppu vaikka omissa oloissaan, jos ei kavereista ole muuta kuin ryyppäämään.

19

.

20

AN91!
Minäkin mietin paljonkin, että jos pääsisin omissa jutuissani johonkin ruutuun taaksepäin ja tekisin eri ratkaisut ja mihin se johtaisi…

Mutta käännetäänpä! Entä jos sulle kävikin hyvin? Että nuo tapahtumat (samoin kuin mulla mun sekoilu+putkakeikka) onkin “siunaukseksi” ja lopulta pelastaa sinut vielä paljon pahemmalta? Jos tämä oli tarvittava havahtuminen ja muutatkin elämäsi suuntaa… Säästöt meni, mutta et esimerkiksi kaatunut ja saanut aivovammaa ja makaa jossain aika avuttomana ja odota kuntoutusta epätietoisena, miten käy… Tai et tehnyt mitään itsetuhoista, joka olisi johtanut vammoihin tai muuhun… Tai et tukehtunut vaikka oksennukseen…

Aikansa kestää harmittelu ja jossittelu… Ja sitten tulee se päivä, kun mietit vaan asiat tosiasioina ja suunnittelet, miten jatkat tästä eteenpäin.

Avun hakeminen on hyvä ajatus… tuppaa nimittäin vähän unohtumaan jonkin ajan päästä juomisen aiheuttamat kärsimykset.
Tsemppiä! :slight_smile: