Tässä hyvä esimerkki fanittamastani käänteisajattelusta! Tällainen havahduttava kokemus voi hyvinkin olla uuden alku. Sekä mielessä että teoissa.
Pohjakosketuskin on tulkinnanvarainen asia. Pohjankin läpi pääsee, mutta sitä ei nykyaikana tarvitse odottaa. Mielestäni riittää täysin jos päihteen käyttö rajoittaa elämää tai tekee sen muuten vaan epämukavaksi. Silloin kannattaa tehdä tilannekatsaus. Joko ammattilaisten avustamana tai vaikka netissä.
OK, tässä irrallisia pointteja. Oikeastaan halusin toivottaa Ahdistuneen Nuoren 91 tervetulleeksi palstalle. Pysy remmissä ja tsemppiä.
Paljon hyviä pointteja! Tuota käänteisajattelua olen itsekin joskus oikein kunnolla harrastanut ja kyllä se on tuonut nytkin piristystä tähän tilanteeseen, siksi laitankin loppuun muutaman asian joista olen nyt kiitollinen tänään. Olen tosiaan yrittänyt kääntää synkkääkin synkemmät ajatukseni vähän toiselle kallelleen ja hieman edistystäkin on tullut! Tämä päivä ei ollut läpeensä huono. Kyllä tässä vielä pitää paljon kypsytellä ja kaivaa mielen perukoista ne syyt jotta saan edes jonkinlaisen mielenrauhan asialle, siihen menee aikaa.
Jaksoin raahata itseni kuntosalille pitkän tauon jälkeen. Kynnys oli kasvanut melkolaiseksi ja aikamoista hössöttelyä se tänään olikin siihen verrattuna miten joskus olen jaksanut treenata ja siinä on ollut fiilistäkin mukana. Kyllähän sitä tuli tiukkaan tarkkailtua kesän aikana alkoholin ja roskaruoan kerryttäneitä kiloja salin peileistä ja kelattua että miksi sitä on tähän tultu, päätin kuitenkin treenata vanhaan malliin mitä nyt jaksaminen ei ollut ihan samaa tasoa kuin ennen 
Jollakin tavalla oli hieno homma että tuli tosi hyvä fiilis kun siinä vähän aikaa olin treenannut, mutta samalla iski se fiilis ja itsesyytökset että jos olisin vaikka käyttänyt sen ajan jonka käytin juomisen niin treenaamiseen, olisinko ihan eri ihminen? Noh, pitää nyt sitten aloittaa ja mennä tämän asian kanssa eteenpäin, jälkiviisaus jne…
Olen kyllä käynyt aikamoista ajatustyötä tässä lähipäivinä. Aamulla herätessä hoen itselleni “tämä päivä menee hyvin, kaikki on hyvin, mitään pahaa ei tapahdu, olet hyvä” ja saan itseäni hieman rauhoiteltua päivän melskeisiin. Kyllä tuolla on jonkinlaista vaikutusta ollut. Yritän tunnistaa niitä negatiivisia ajatuksia jotka päivän mittaan pomppaavat päähän. “Menin uhkapelaamaan ja juomaan ne rahat jotka olisin voinut käyttää vaikka tähän kivaan uuteen juttuun”–>“Sille en enää mitään mahda ja ne ovat mennyttä rahaa, kunhan jatkossa tiedostan tilanteeni paremmin ja teen päätöksiä tilanteen parantamiseksi, nyt pärjään kyllä”
Olen alkanut kokemaan myös taas jonkinlaista identiteettiangstia opiskeluista ja tulevasta työstäni. Murehdin. Pyörittelen kaikenmaailman skenaarioita siitä kun en pidäkään alastani ja rahat ei riitä ja mitä jos nyt lopettaisin, no en viitsi lopettaa kun on opintolainaa ja vuosi jäljellä ja jos lopetan niin miten opintolainan käy ja entä jos en pääse uuteen opiskelupaikkaan tai en pidä uudesta työstäkään ja tulen katumapäälle kai se on ihan hyvä opiskella kun kaikki paperit ovat kotiin päin no sitten olen jotain 25 kun valmistun entä jos lähden sitten opiskelemaan uudestaan miten rahat riittävät… ja sellaista. Jollakin tavalla haluaisin saada päähäni selvät ajatukset ja itsevarmuutta päätöksistäni, kai se on joku suorittajan ja lievän perfektionismin oire että milloinkaan asiat eivät ole hyvin 
Viikonloppu häämöttää ja pieniä suunnitelmia opiskelun ja liikunnan muodossa olen nyt itselleni tehnyt. Melkein itku tuli kun ajattelin avokkiani ja että hänellä on kohta syntymäpäivä ja oma rahattomuus ja töppäily tuli mieleen. Tuntui hyvältä kun laitoin jäljellä olevista roposista muutaman kympin hänen syntymäpäivälahjaan säästöön ja lipaston pohjalle.
Olen kiitollinen tänään siitä että:
-jaksoin käydä salilla
-söin suht terveellisesti
-jaksoin opiskella vähän
Kyllä minä vielä joskus olen ylpeä itsestäni ja pääsen tien paremmalle puolelle, menkää päivä kerrallaan.
Tervetuloa mukaan AN91!
On hyvä että löydät kiitollisuuden aiheita,se auttaa kun huomaa että on myös asioita jotka ovat hyvin.
Olen lukenut joskus semmoisen ohjeen että joka päivä on hyvä kiittää jostain,nähdä kauneutta ympärillä,ja uskoa että parempi aika on tulossa!
Hienoa että sinulla on kihlattu,se on jo yksi kiitollisuuden aihe,teillä on vielä elämä edessä 
Tuli mieleen semmoinenkin asia kun luin kirjoitustasi että älä ole liian ankara itsellesi 
Minuakin ahdisti ekat pari viikkoa mutta ihmeen pian alkoi helpottaa kun vain piti korkin kiinni,ja pitää.
Itse käyn kyllä Aa-ssakin,se on kuin ilmaista terapiaa ja ainoa pääsyvaatimus on halu lopettaa juominen…eikä kaikilla tullessaan ole edes niin varmaa onko sitä haluakaan…ei minullakaan ole ollut,ainakaan riittävästi kun on vaatinut niin monta yritystä.Mutta aina raittiuspätkien jälkeen juomisongelma on ollut yhtä paha tai pahempi eli alan uskoa että korkki kiinni.
Tilalle voi saada uuden elämän!
Katsoin juuri Antti Holma shown ja siinä sekin sanoi että kun hän on ollut nyt muutaman vuoden juomatta…ja tunnusti yhdessä lehdessä (siksi voin sanoa nimen)huomanneensa olevansa alkoholisti,ja nyt on niin timmissä kunnossa 
Siinähän sinulla on tavoitetta kun kerran salilla käyt,että kohta se peilikuvakin alkaa miellyttää,visioi se mielessäsi!
Mutta mikään hyvä ei tule helpolla,halvalla ja heti,sitä täytyy jaksaa vähän odottaa
Vaikka sen kärsimättömyyden välillä tunnistan itsessänikin ja minuakin harmittaa hukkaan menneet vuodet,mutta onkohan ne niin hukkaan menneetkään…ehkä ne ongelmat ja niistä toipuminen onkin aikamoinen kokemusperäinen voimavara myöhemmin elämässä?!
Anteeksi kun innostuin saarnaamaan,olen itsekin niin alussa vielä ,vasta kk takana…mutta tsemppiä sinulle 
.
Kuukausi on jo tosi hyvä! Enkä ottanut tekstiäsi saarnana Itse arvostan kyllä tuota Antti Holmaa kun avoimesti puhuu asiasta ja kun miettii tosiaan kuinka hyvässä kunnossa hän on ja vaikuttaa tosi sympaattiselta ihmiseltä. Hän on kyllä tietynlainen idoli myös itselle monien muiden joukossa. Hän teki tietoisen päätöksen olla juomatta ja on nyt tuossa tilanteessa, kunpa vain pysyisi linjassaan!
Keskusteluapua en vielä tällä viikolla lähtenyt hakemaan mitä nyt avokille avauduin asiasta, se auttoi. Harmittaa tosin kun en ottanut asiakseni soittaa esim. a-klinikalle ja varata mahd. aikaa tilanteeni kartoittamiseen 
Jotenkin yritin päästä tällä viikolla opiskeluihini mukaan ja aikataulu oli melkoisen rankka, joten virka-aikana en olisi edes kerennyt hirveämmin käymään/soittamaan itselleni aikaa, jos ensi viikolla yritän petrata siinä asiassa. Tämä palsta on toiminut tunteiden purkajana ja olen kyllä saanut hyvin ajatuksiani leveämmälle tämän paikan ja teidän muiden ansiosta, kiitos siitä!
VIikonloppu on nyt käsillä ja olisi muutama päivä aikaa levähtää. Joskus se levähtäminen tarkoitti sitä, että lähdin hakemaan kaupasta tolpan olutta ja aloittelin tässä kotosalla. Viikonloppu oli oikeastaan perjantai ja sunnuntaipäivä, koska lauantai meni aina järkyttävässä krapulassa ja morkkiksissa. Huomenna olisi mahdollisuus kissanristiäisiin jossa on paljon kavereitani, minut on jopa kutsuttu varta vasten paikanpäälle pitämään hauskaa. Nyt en kuitenkaan usko että pystyn osallistumaan. Toinen puoli minusta sanoo että pitäisi mennä, mutta tiedostan että sama kaava toistuisi kuin ennen. Toinen puoli taas sanoo että nyt on minun aika levätä ja ottaa etäisyyttä tilaisuuksiin jossa saattaisin repsahtaa koska olen vasta toipumisen alkuvaiheessa, eihän liikuntaakaan saisi harrastaa heti ensimmäisenä kuumeettomana päivänä. Alan kallistumaan tälle kuivalle omalle tunnolle tällä kertaa. Ystäväni ovat minulle hyviä enkä usko että he loukkaantuvat vaikka en nyt pääsekään osallistumaan, minua se vaan hiertää eniten. Omat ajatukset vaan palaavat aina niihin hyviin muistoihin, yritän painottaa mieleeni ne huonot. Jännää että mieluummin muistelee niitä hyviä juttuja kuin huonoja, liekö joku psykologinen juttu
Tänään yritän luoda mielessäni hieman todellisuudenkuvaa siitä, miten huominen ja ylihuominen tulisi menemään jos alan leikkimään tulella ja menen viettämään iltaa ystävieni kanssa. Ennakointi on tämän päivän sana, mutta myönnän että minun tekisi mieli lähteä.
Moi AhdistunutNuori, muistutat minun paljon kun olin sinun ikäisesi. Minä en tehnyt asialle mitään ja nyt olen keski-ikäinen juoppo, jolla oli joskus loistava tulevaisuus.
Olet luultavasti moniin addiktioihin taipuvainen. Ehkä addiktioita ei voi parantaa, mutta ne voi kääntää muihin asioihin. Jos pystyt kääntämään viina- ja uhkapeliaddiktion esim. urheiluun, opiskeluun tai vaikka bodaamiseen, niin niistä voi olla jopa hyötyä.
Tsemppiä: äläkä luovuta! Itse aloitan oman taisteluni ylihuomenna.
Akseli
.
Kiitos jax linkistä! Pelottavaa miten todelta osa noista kohdista kuulostaa! :mrgreen:
Seitsemäs päivä. Pahin ahdistus on jo väistynyt joka on hyvä, mutta silti tietynlaista kananmunankuorien päällä kävelyä ja tasapainottelua tämä on, itsevarmuus lisääntyy. Alun morkkiskin alkaa väljenemään mikä on samalla hyvä ja huono juttu kun se ei enää ole muistuttamassa minua täydessä murheellisuudessaan. Onneksi on viikonloppu ja saan levätä sekä miettiä asioita rauhassa. Tällä hetkellä suoranaista himoa alkoholiin ei ole, mutta jossain takaraivossa kytee ajatus ‘rentoutumisesta’ ja kaverien näkemisestä. Eka viikko on minulle helpointa aikaa olla juomatta, ongelmat ilmaantuvat sitten kun pääsen taas jaloilleni ja asioita järjestykseen. Ikään kuin synnyn uudestaan joka viikko ja sitten viikonlopun koittaessa kuolen uudelleen, melko rankkaa rakentaa kaikki aina alusta(tai siltä se välillä tuntuu kovan illan jälkeen).
Kirjoitteln vielä tänään fiiliksiäni illasta, mutta nyt kahvin ja puuron saattelemana lähden kuntosalille ylläpitämään fyysistä kuntoani. Kaunista päivää kaikille, etenkin niille jotka ovat taipaleensa alussa, älkää luovuttako!
.
Ja ehkä kavereita voi yrittää nähdä viikolla tai muutoin ehdottamalla selväpäistä tekemistä… Sittenhän pikkuhiljaa selkenee, onko muuta yhteistä kuin kännipäinen “rentoutuminen”.
Ja AN91, voisitko keksiä ehkä jotain yhteistä kivaa avokin kanssa; harrastusta tai muuta tekemistä? Se parantaa parisuhdetta, joka taas varmaan on sulle apuna, erityisesti, jos avokki ei ole liian päihdemyönteinen.
Mullehan sitten alkoi paljastua, kun itse aloin suunnata kohti raittiutta, että onpa tosiaan mun ja entisen puolison suhde ollut yhteiseltä ajanvietoltaan varsin “kostea”, oikein pohjaa jatkaa ei ollut. Oikeastaan ehkä join vielä jonkun aikaa vanhaan malliin samassa seurassa, kun en halunnut jotenkin uskoa, että asia on niin, että kovin paljon muuta yhteistä ei ole. Samoin muutama “ystävyys” vähän sitten jäi takaa-alalle. Joskus ystävyys ja parisuhteet saattaa jotenkin näyttäytyä siinä valossa, että juominen oli aikalailla ainoa yhdistävä tekijä. 
Etusijalla kannatta aina asettaa se oma raitistuminen, jos sitä haluaa ja satsata niihin ihmissuhteisiin, joissa on muutakin. Vaikka itse kyllä pystyn olemaan selvänä juovien seurassa tiettyyn pisteeseen asti, ettei raittius ole este sille, etteikö olis kivaa, jos muuten on niiden ihmisten kanssa yhteistä.
Voimia!
Mukavaa sunnuntaita vaan kaikille! Tänään on kahdeksas päivä ilman alkoholia. Latasin puhelimeeni sovelluksen Sober Tool josta saa kanssa hieman motivaatiota ja konkreettisuutta siihen omaan tavoitteeseensa Eilinen meni melkolailla internettiä selaillessa enkä loppujenlopuksi edes ajatellut kavereiden kekkereitä eikä minua oikestaan (Onneksi) kaipailtukaan tai yritetty taivutella meininkeihin mukaan kuten joskus kavereillani on tapana. Tänään koin pienen voitontunteen ja motivaationpyrähdyksen kun tajusin että tililleni on tullut jotain lisiä kesätöistä muutama sata euroa! Ette voi kuvitellakaan kuinka oloni huojentui tästä tiedosta! Kävinkin sitten kaupassa ostamassa ison kassillisen ruokaa, tuntui hyvältä käyttää rahaa elämääni eikä sen lyhentämiseen.
Koulu aiheuttaa pientä stressiä ja mietintää. Koe tulossa ja tehtäviä kasaantuu. Olin viime keväällä ja nyt alku lukuvuodesta todella poikki mikä oli varmasti osasyy rentoutumisen ja vastauksien hakemiseen pullosta. Se vain lisäsi ahdistustani entisestään. Minua ahdisti koulutyöt ja niiden viivästyminen, en pystynyt keskittymään kokeisiin. Rahatilanne ahdisti vaikka tiesin että en tulisi nälkään kuolemaan. Mielenkiinto oli kadonnut opiskeluun, en nähnyt tulevaisuuttani. Mietin kysymyksiä joilla ei ollut merkitystä siinä tilanteessa. Murehdin ja mietin ahdistumiseen asti ja varmaan luulin että löydän jonkunlaisen vastauksen tilanteeseeni tms. Kun tarpeeksi olin murehtinut ja stressannut tilanteestani, ajoi se minut alkoholin ääreen. Kun vain oli aikaa ja rahaa niin ei minua estänyt mikään, alkoholi vei pois kaikki murheet, ainakin muutamaksi tunniksi… Seuraavana päivänä ne pienetkin murheenaiheet olivat saaneet valtavat mittaluokat ja sen päivän ajan tulisin vain makaamaan sängyssä miettien itsemurhaa ja omaa toivottomuuttani. Oikein pudistaa ajatella sitä olotilaa mikä tällaisen “rentouttavan” illan päätteeksi aamulla odottaa, viikko sitten minulla oli se fiilis.
Yritän pikkuhiljaa opetella muitakin keinoja lievittää omaa koulustressiä ja ahdistusta nyt. Kokeeseen voisin vaikka tänään ihan vähän lukea koska niin monta kertaa olen jättänyt viimetinkaan ja huomannut että olisi pitänyt aloittaa aikaisemmin. Siinä minulla on opettelemista, minulla on opettelemista opiskelemisessa. Lukioajankin menin aikalailla hauki on kala -menetelmillä, en silloinkaan osannut kiinnostua oikein mistään. Tiedättekö sen fiiliksen kun jostain on kiinnostunut ja jaksaa lukea aiheesta tai edes on jonkinlainen motivaatio opiskelemiseen kun tietää että tulevaisuudessa kiitän itseäni, minulta tuo fiilis puuttui lukiossa ja oikeastaan se on vähän hukassa vieläkin.
Jollakin tavalla nuo fiilikset johtivat juomiseen koska humalassa olin kiinnostunut monistakin asioista ja tunsin itseni voittamattomaksi. Ja samalla juominen johti siihen että nuo negatiiviset tunteet vahvistuivat minussa. Olen käynyt psykiatrian erikoislääkärillä noin puolitoistavuotta sitten joka diagnosoi minulle määrittelemättömän ahdistuksen. Lääkkeitä en haluaisi alkaa syömään ja tuo huono kokemus psykoterapiasta vähän nostaa kynnystä alkaa hakemaan samankaltaista apua enää uudelleen, tietysti pitäisi vain kokeilla eri terapeutteja, mutta jollakin tavalla oma vaste esim. hypnoterapiaan on huono koska aloin melkein aina nauramaan kun teimme tällaisia hiljentymisharjoituksia ja “tunnet olosi nyt täysin rennoksi” -juttuja. Kaipaan keskustelua ja analysointia, sen vuoksi esim. vertaistuki voisi toimia minulla. Noh, katselen tulevana viikkona sitä a-klinikka asiaa jos pääsisi siellä alkuun, vaikka hidasta se eteneminen tarvitsemani avun piiriin varmasti tulee olemaan 
Onko kenelläkään kokemuksia eri terapioista ja kertokaa ihmeessä miten ne ovat auttaneet teitä raittiimmaksi ja ehyemmäksi 
Aamun fiiliksiä. Yhdeksäs päivä, himo alkaa nostaa päätään myrskyn keskellä.
Jätin menemättä koululle, ahdistaa. Mietteet omasta alasta vaivaavat päätäni, koen tympääntymistä ja motivaatio on täysin nollassa oman alan suhteen. Tiedän että valmistuttuani pystyn varmasti työskentelemään monenlaisissa työtehtävissä, mutta jotenkin ajatus opintojen loppuun suorittamisesta ja opinnäytetyön aloittamisesta sitten joskus ahdistaa aivan helvetin paljon, en edes tiedä mistä aiheesta tekisin… Kun jäin kotiin niin mieleen palasivat ajatukset siitä, kuinka lähtisin kauppaan ja ostaisin alkoholia kun huomennakin on vapaapäivä. Niin en kuitenkaan tee. Mietin vaihtoehtoja. Katselen työpaikkoja ja opiskelumahdollisuuksia. Välivuosi on yksi vaihtoehto.
Huoh, miten voi mieli olla näin umpikujassa. Tuntuu siltä kuin olisin vankina omassa elämässä. Lähdin opiskelemaan alaa kun tiesin saavani töitä ja sitten halusin lisäkouluttautua kun valmistun, nyt en enää jaksa ajatella niin pitkälle kun yksittäiset päivätkin tuntuvat selviämiseltä. Tunnen jopa suurta vihaa opettajia ja koulua kohtaan, vaikka syy on loppujenlopuksi omassa asennoitumisessani. Vanhempani eivät nähneet minua tällä alalla, haistatin heille pitkät. Nyt alan itsekin miettimään onko minusta tähän. Olenko käyttänyt jo kaikki oljenkorteni. Vaikka sanotaan että ikinä ei ole liian myöhäistä kouluttautua niin en vaan näe omia tulevaisuuden mahdollisuuksia jos jatkan. Alkoholi ei ole ratkaisu tähän, sen tiedän.
Seilaavatko ajatuksesi vähän siellä sun täällä? - Mikäli seilaa kuuluu se taudin kuvaan. Masennus iskee päälle ja kaikki näyttää ylivoimaiselta. Ennenkuin tekee mitään radikaaleja päätöksiä opiskelujen ja muiden tärkeiden asioiden suhteen, kannattaa odottaa, että raittius on vähän kestävämmällä pohjalla.
Kannattais yrittää keskittyä olemaan ja elämään päivä kerrallaan raittiina. Elämään se yksi päivä parhaalla mahdollisella tavalla voimien mukaan. Olemaan pieniin suorituksiin tyytyväinen eikä arvostella itseään niin ankarasti. Itse olen ollut tyytyväinen kun yhden tärkeän asian on päivässä saanut hoidettua.
Hei AN91!
haluasin sanoa, että keskity nyt raitistumiseen ja jätä opiskelumietteet vähemmälle, jos vain voit, nyt mielesi painiskelee niin paljon juomisen kanssa, ettei kannata kuormittaa sitä “onko tämä oma alani” -mietteillä.
Minua auttoi kun sain raitistumisprojektia konkreettisesti eteenpäin soittamalla kuntani päihdetyöntekijän puhelinvastaanottoon ja varaamalla tapaamisen, jossa keskusteltiin juomisestani. Ainakin pääkaupunkiseudulla tuo puhelinvastaanotto on muuten 12-13, voisitkohan soittaa sinne jo tänään? Tämä toimi minulla myös esteenä sille, että olisin viikonloppua kohti “syntynyt uudelleen” ja unohtanut ongelmani, mitä aiemmin tein paljon…
Tsemppiä!
Huh, sainpas nukuttua vielä. Olette varmasti oikeassa, ehkä nyt pitäisi vain keskittyä siihen raittiina olemiseen ja murehtimisen vähentämiseen. Huomaan kyllä itsessäni tämän ailahtelevuuden, se on ollut läsnä ennenkin. MInulla kun on tällainen kaikki mulle heti nyt -periaate tämän asian kanssa, kärsivällisyys on jotenkin loppunut. Tulee fiilis että minun pitäisi JUST NYT TÄLLÄ HETKELLÄ tietää mitä haluan ja mihin aion tähdätä tulevaisuudessa. Ja totuus on se että olen ollut vähän yli viikon kännäämättä, niin ei kai tässä vielä kannata tosiaan mitään suuria päätöksiä tehdä. Kai noi aivot alkaa nyt pikkuhiljaa aktivoitumaan ja sinne puskee kaikenmaailman ajatusta. Yritän palautua takaisin maanpinnalle ja nauttia tästä päivästä murehtimatta omaa olemassaoloa liikaa, jos vaikka kävisin liikkumassa ja tekisin yhden koulujutun pois alta.
Hei An91!Kun kysyit mikä meitä muita on auttanut ja haluaisit puhua,niin minua on auttanut Aa,olen tänäänkin sinne menossa.Se on mielestäni ilmaista terapiaa,saa puhua ja kuulla toisten samankaltaisia tarinoita,niistä saa aina jotain myös itselle neuvoksi.
A-klinikkaa ei paikkakunnallani ole joten siitä en tiedä,mutta voihan sinne soittaa?Yksin miettiessä asiat saattavat tuntua niin suurilta,mutta puhuminen auttaa.Ahdistuskin voi helpottaa yllättävän piankin kun saat vähän lisää raittiita päiviä,opiskeluongelmiin voisi auttaa kun paloittelet asiat osiin,mikä on tärkein tällä hetkellä ja tartut siihen?
AA on minuakin auttanut. Ensimmäiset raittiit vuodet olin vielä liian ylpeä ja homma ei lähtenyt toimimaan, mutta tuossa keväällä päätin mennä ryhmiin uudestaan ja siinä samoihin aikoihin muutenkin tapahtui jotakin semmoista, että sen jälkeen tämä on vain ollut kovin paljon helpompaa.
Sen tässä on oppinut että mihinkään neuvonantajan rooliin ei voi ryhtyä, joten en osaa sanoa että mikä just sun tielläs on se sulle toimiva juttu, mutta tässähän näitä kanssakulkijoita on ainakin jo tällä palstalla.
Moi AN91. Ajatuksesi askartelevat paljon sen parissa, oletko tehnyt elämässäsi ja erityisesti opinnoissasi oikeita valintoja. En ihmettele yhtään. Ensimmäiset 9 - 12 vuotta suoritetaan käytännössä ennalta määritettyjä pakollisia opintoja. Jos peruskoululaisen tai lukiolaisen päähän pälkähtää pohtia, onko tässä mitään järkeä, niin on siinä! Sen on joku oppilaan puolesta päättänyt, ei huolta. Ammattia tai loppututkintoa opiskeleva on oma päätöksensä varassa, edessä on kahdesta jopa seitsemään vuoteen kestävä “projekti”. Ei ihme jos välillä mietityttää, tekikö oikean valinnan. Ihme on, jos EI mietitytä. Mutta muista, että eihän se loppututkinto oikeasti ole kun kulkulupa tiettyihin portteihin. Polkusi valitset itse ja jos eteen tulee uusi portti, niin keinot sen avaamiseksi löytyy. Ja turhautuminen opinnoissakin on aivan normaalia, onhan se välillä puurtamista. Hyvää oppia siihen, että niin on työntekokin välillä
Eikä se maailmaa kaada, jos on valinnut väärin, joko hieman tai täysin. Ja tiedän hyvin mistä puhun, itselläni on kolme tutkintoa. Ensimmäinen on nykyisellään hyödytön (en silti pidä sitä suinkaan hukkaan heitettynä), kahdesta muusta on omassa työssä nykyisellään apua. Olen yli viisikymppinen, enkä siltikään ole vielä ajatellut, että nykyinen työni olisi se viimeinen, tai edes toiseksi viimeinen. Esko Valtaojaa siteeratakseni: Maailma on avoin tie.
Voimia raitistumiseen ja opintoihin, tässä järjestyksessä
Yhdestoista päivä, kohta on kaksi viikkoa! VIimeksi kuudennentoista päivän kohdalla lähti mopo käsistä.
Mielentila on melko synkkä, mutta olen päättänyt että viinalla en sitä nyt lähde parantamaan hetkellisesti kuten ennen vaan otan nyt vastuun olotilastani ja haen apua. Ensi viikolla olen menossa opintopsykologin juttusille. Olen ollut melko romuna viimeiset pari päivää. Se vaikuttaa parisuhteeseenikin ja olen tosissani miettinyt erilaisia vaihtoehtoja. Saa nähdä, kuka tilannettani jaksaa ja kuinka pitkään, mutta olen tehnyt sen päätöksen että en aio nyt esittää pirteämpää kuin oikeasti olen, sillä kokemuksen syvällä rintaäänellä tiedän että ‘feikkaaminen’ ja oman fiiliksen liioittelu vain pahentaa omaa olotilaa. Hyväksyn sen että saatan joutua kulkemaan tämän matkan yksin, mutta jos parantumiseni sen vaatii, olkoon sitten niin.
“Pitää yrittää jaksaa, pitää ottaa itseään niskasta kiinni, ei pidä valittaa, pitää jaksaa kumppanin vuoksi, ei pidä näyttää negatiivisia olotiloja, pitää olla positiivinen, ei saa näyttää heikkouksiaan” Tällainen ajattelu oli minulle arkipäivää. En ikinä aiemmin hirveästi avautunut ongelmistani ja murheistani kenellekään, mutta nyt tuntuu siltä että on pakko.
Toivottavasti huomenna olisi parempi päivä, tänään vielä kohentamaan fiilistä liikkumalla.
13 päivää selvinpäin.
Olo on kyllä paljon parempi mitä toissapäivänä. Yöllä näin jopa mielekästä unta ja aamulla oli pitkästä aikaa sellainen olo että tästä päivästä tulee hyvä ja kaikki asiat on ihan hyvin loppujenlopuksi, päivä ei siis ahdistanut heti herätessä ja sain nukuttuakin hyvin. Toissapäivänä olin kyllä rajamailla mielenterveyteni kanssa ja mietin kaikenlaista sairaslomasta elämän tarkoitukseen. Nyt olen onneksi saanut mieleni hieman rauhoittumaan ja voisin sanoa että lähden tähän päivään positiivisella asenteella!
Eilen otin osittain sellaisen hälläväliä asenteen ja yritin kääntää omia negatiivisa ajatuksia kun ne paukahtivat mieleeni. Kyseenalaistin huonoja fiiliksiä ja väkisin ajattelin kaikkea positiivista mitä elämääni ja päivääni liittyy. Kai se auttoi jollain tavalla ja yritän tänään harrastaa tätä kiitollisuuden osoittamista uudelleen ja rakentaa omaa itseluottamusta elämääni. Nyt se pöly alkaa laskeutumaan ja on aika tarkkailla omaa alkoholinkäyttöä “selvinpäin”.