Luultavasti se vituttaa niin kauan kuin mieli kuvittelee alkoholin jotenkin luovuttamattoman keskeiseksi osaksi elämää. Minulle on tosi tuttua juomisen normalisointi omassa mielessäni ja vasta keväällä huomasin, kuinka monet ihmiset tulevat baariin katsomaan vaikkapa bändiä ihan selvin päin. Ensin vitutti heidän omasta puolestaan, että jollain parilla tuopilla kiusaavat päätään mutta pian omasta puolestani, kun löysin itseni juttelemasta jonkun sellaisen kanssa, joka ei edes halunnut humaltua kuten minä. Silloin juomiseeni tuli mukaan uusi tapa, aloin himmailla känniä vedellä ja limuilla. Se taisi olla jonkinlaista havahtumista jo siihen, että itse asiassa minua vituttaa eniten oma juomiseni, kun oikein rehellisesti asiaa tarkastelen :mrgreen:
Viitaten tohon mitä Naurismäki kirjoitit, aloin miettiä miksi edes hakeutua paikkoihin, joissa pääasiallinen tarkoitus on nollata viikko liuottimella. Ihan vaan jo siksi, että selvinpäin on kivointa olla seurassa, joka on raittiina tai ottaa kohtuudella. Omalla kohdallani opittu paha tapa, koska kauniimpi sukupolvi on vuosien saatossa useimmiten bongattu juottoloista. Tavoissa on mukavaa se, että niistä voi oppia ulos. Sosiaalisuuteni on rakentunut liian paljon juomisen ympärille. Paitsi parisuhteessa. Projekti 0:n uusi päivitys on PornHubista parisuhteeseen.
Näinpä 
Minulla ei naisten osalta mitään tutkaa tällä haavaa pyöri, mutta tapaan kauniimpaa sukupuolta töissä ja vasta kokeilemissani harrastuksissa, että sille mahdollisesti joskus tilan tullen uskon tapaavani asiallista seuraa muualtakin kuin baareista. Itse asiassa baareista en niinkään etsinyt potentiaalista kumppanikandidaattia sitten nuoruuteni vuosien ja siitä on aikaa jo vuosikymmeniä. Se minun baari-istumiseni oli hyvin toisenlaista. Mutta pointti just siinä, että alkaa vaan etsiä aivan toisenlaisia sosiaalisia tilanteita, joihin hakeutuu aivan varmasti samanhenkistä porukkaa muutenkin, sellaisissa paikoissa on mukavampi olla ja hyvin mahdollisesti törmäilee myös seuraan, jossa tietää viihtyvänsä ihan selvin päin. Minulle kirjastosta on nyt tullut sellainen viikottainen rituaali. Näyttelyissä, teatterissa ja museoissa yms. paikoissa olen ajatellut kulkea jatkossa yksin, ikään kuin tapailemassa itseäni. Otin tällaisen itseni treffailun osaksi omakuntoutusohjelmaa jo kesällä ja se tuntui todella virkistävältä. Pääosin olen käynyt nyt leffoissa. Kun silleen pienesti lisää liikettä uusiin suuntiin, tajuaa myös sen, etteivät ”kaikki” todellakaan vain dokaa. Ja psst, seassa on aina myös beibsejä, jotka eivät baareista kunnon miehiä toivo vahingossa tapaavansa 
On sitä varmaan ihminen jos erottaa kyselyssä kirahvin suojatiestä. 0 Projekti osuu
10.10.2023 edellinen kirjaus. Aika lentää. Ja olen näemmä lakannut olemasta palstan mukaan. R.I.P Projekti 0 
Paljon on mahtunut puoleen vuoteen. Pari kolme putkea, pari avokatkoa. Nyt taas kohta 2kk ollut kontrollin piirissä raittiina ja jatkuu seuraavat pari vuotta. Toimii allekirjolle, isoveli valvokoon. Käynyt myös ryhmässä höpöttelemässä muiden etanolista liikaa tykkäävien kanssa. Kivaa porukkaa. Samanhenkistä, ylläri ylläri 
Jekyll ja Hyde, same old. Fiilis kyllä tosi jees. Treenaan paljon, treffailen, luen, duunit kulkee, isänä läsnä… Tasaista, tylsää. Parempi kuin kuilun reunalla kiksejä hakien. Pari vuotta selvänä, pari viikkoa jurrissa. Katharsis, katumus, uudelleensyntymä. Toista uudestaan.
Nää, kahtellaan. Ehkä kahden vuoden päästä korkki pysyykin kiinni. Ehkä kannabis on laillistettu ja siitä korvike ajoittaiseen arjesta pakenemiseen. Tiedä häntä. Sen tiedän, ettei se ole niin vakavaa. Isossa kuvassa. Ei edes pienessä. Pienen miehen pienet murheet isossa maailmankaikkeudessa.
Selkää pystyyn vaan kaikki. Häpeä alkoholismista? Pyh. Ois parempaakin tekemistä, jaksa kivitellä itseään. Nyt ostamaan osaketta taivastontista verenluovutukseen. Pyhä as fuck. Palataan.
Miellyttävä havainto: ennen raittiina jaksoina tunsin orastavaa katkeruutta kohtuukäyttäjien mahdollisuudesta nollata kuplivien äärellä, nyt tunnen helpotusta siitä, että veri ei vedä radalle. Juuri nyt mikään voima maailmassa ei saisi minua vappuskumpan äärelle. Oma uskollinen kahvikuppi, hyvä kirja ja sysipaska Netflix-sarja on täydellinen polku autuuteen.
Mustavalkoisten aivojen positiivinen puoli: jos päätän etten juo, en juo. Ja myönnän kokevani nautintoa huomenna, kun kaveripiiri tarttuu tasottaviin, tai valittaa oloaan ihmisrauniona. Laitan lisää levyjä jalkaprässiin, popit kovemmalle ja kärsin positiivista ja ansaittua kipua kemikaalipaskan tuoman ahdistuksen sijaan.
2 months, 22 days, 15 hours, 36 minutes, 15 seconds, sanoo I am sober. Kiitollinen jokaisesta hetkestä. Enkä todellakaan laske näitä, kiva vaan kurkata välillä ja taputtaa itseään olalle.
Onnittelut jokaisesta hetkestä selvinpäin! 
Kiitos 
3kk 19 päivää takana. En olisi uskonut, mutta ensimmäistä kertaa varmaan ikinä alkoholi ei näyttele edes sivuroolia ajatuksissa. En meinaa että olisin aikaisemminkaan puntaroinut jatkuvasti juodako vaiko ei (en juo 
), mutta nyt en ajattele edes juomattomuuttani, koska se on jo niin normi. Himot voi siis hävitä. Funky as fuck.
Alkoholi sinällään ei häiritse. Antaa ihmisten nauttia vapaistaan ja toivottavasti pysyy heillä hanskassa. Itse saan paljon enemmän kiksejä selvistä hetkistä. Pallon perässä juokseminen lauantai-aamuna on parasta paskaa.
Alkoholisti ei todellakaan opi kohtuukäyttäjäksi, korkeintaan säännöstelee tautiaan ja välillä paukuttaa yli. Vähentämään pyrkivien henkilöiden kohdalla huomaan samoja naiiveja ajatuksia eri kohdilta omaa polkuani. Täyttä itsensä kusettamista. Samoin rasitti vertaistukiryhmässä eräs henkilö, jonka (objektiivisesti) raskas elämäntilanne sai jatkuvasti juomaan. Ihan oikeesti? Valitset hetken helpotuksen sen sijaan, että perstaklaisit alkoholin kokonaan elämästäsi, jotta olisi helpompaa taistella ongelmia vastaan tuoreilla aivoilla? Ja olosuhteiden syyttäminen valinnoistaan on typerää.
Those are my principles, and if you don’t like them… well, I have others.
-Groucho
Miksi se sinua niin rasitti? Eikö ole nimenomaan ymmärrettävää, että (objektiivisesti) raskaassa elämäntilanteessa alkoholia tulee käytettyä helpommin ja lopettaminen on vaikeampaa vähien voimavarojen vuoksi?
Se rasitti minua ja muitakin, mikä oli helposti havaittavissa. Aina oli joku syy, miksi hän oli ansainnut juoda. Tai tapahtuma mikä sai juomaan. Kun osa mietti mikä ajatusketju oli johtanut heidän juomiseensa, hän täysin vailla kykyä itsereflektioon kertoi kuka tai mikä sai hänet juomaan. Vielä sen jälkeen, kun ohjaaja sata kertaa koitti sanoa, että omiin päätöksiin voi vaikuttaa, planeettojen liikkeisiin ei. Resilientti ihminen käy ne taistelut, joihin voi itse vaikuttaa.
Omassa ketjussasi vedit hienosti mutkia suoriksi ihmisten elämäntapahtumista. Mitä jos historian sijaan meidän lähestymistapamme sairautta kohtaan on eri? Ketään en tuomitse, mutta yleisesti ottaen jatkuvasti toistuva ratkeaminen ei saa ainakaan tästä ketjusta päänsilittelyä, ja kertoo aidosta motivaationpuutteesta. Kuten juomien säilyttäminen kotona, tai niiden varaaminen seuraavaksi päiväksi. Tämä on mielipiteeni ja se ei väittelemällä toiseksi muutu, ja pidätän oikeuden mielipiteisiini, etenkin omassa ketjussani.
Ei ole halua väitellä, varsinkaan, kun olen avoimesti kertonut sisäisen motivaationi kadonneen. Sanotaan, että sitä kohtaa kannattaa tutkia, mikä itseä ottaa päähän/ärsyttää ja siksi kiinnosti, miksi sinua rasitti se, että joku juo vaikeassa elämäntilanteessa. Mutta se taisi mennä vähän ohi.
Toivotaan että löydät motivaatiosi pian! Henkilökohtaisesti ärsyttää, jos joku syyttää ongelmistaan poikkeuksetta muita ihmisiä, tai tapahtumia. Kuten tämä ko. tapaus. Tietenkin kyseessä on sairaus eikä mikään tapahdu tyhjiössä, mutta alkoholismi ei ole aivosyöpä vailla valintaa.
Kyllä minuakin rasittaisi, jos kävisin taisteluani vertaistukiryhmän tuella, ja joku siellä kävisi kerrasta toiseen vain toteamassa, miten taas piti juoda itsestä riippumattomasta syystä x, y ja z. Sama kuin itse päättäisin mennä johonkin kunnonkohotusryhmään vain selittelemään miten en vieläkään vetänyt edes lenkkareita jalkaan, kun oli taas sohvaa ja sipsiä ja kaikkea. Että se nyt vaan ei kuulkaas ole minulle niin helppoa kuin teille muille.
Motivaation puute on täysin ymmärrettävää. Mutta silloin kannattaa rehellisesti ja suoraan myöntää, ettei edes yritä. Eikä käydä ryhmässä tuhlaamassa kaikkien aikaa valehdellen sekä itselleen että muille. Mistään plinkistä tai muista nettipalstoista en nyt puhu, koska näissä voi valita mitä lukee ja millä ajalla.
Onnittelut kolmesta ja puolesta kuukaudesta. Toivottavasti hyväksi todettu linja pysyy!
Onnea hyvin alkaneesta raittiudesta ja tsemppiä jatkoon!
Ajattelen samoin. Ei juomisen lopettaminen onnistu, jos sitä ei edes halua tai yritä. Vähän turhaa silloin on edes itseään kiusata “yrittelemällä”. En itse edes ymmärrä mitä moisesta oikeastaan saa. Parempi antaa olla ja juoda niin kauan kuin kunnollinen halu löytyy.
edit. tai toisaalta voihan juomisen aiheuttama syyllisyys levittyä, kun edes on yrittävinään. Kävinhän itsekin ripittäytymässä päihdehoitajalla ja sain synninpäästön ja silittelyä. Krapulan ja törttöilyn aiheuttama ahdistus lievittyi ja olin kuitenkin koht’pian uudelleen juomassa. Tosin tuota esiintyi vain silloin tällöin, kun itseäni alkoi tympiä oma kaksinaamaisuuteni ja aloin uskoa, ettei juominen ja raittius kertakaikkiaan toteudu yhtä aikaa; ei voi saada molempien hyviä puolia seilaamalla kummallakin puolella, vaan jompikumpi pitää valita 
Eikähän kenenkään tarvitse hakea juomiselleen muiden hyväksyntää tai selitellä sitä. Alkoholi on laillinen päihde, jos sitä haluaa ostaa ja juoda, niin ostaa ja juo vaan. Ei siinä muiden lupia tai hyväksyntää tarvita.
Minulla oli joskus tuttavapiirissäni ihminen, joka jauhoi jatkuvasti, että on lihava ja kyseli millä hän laihtuisi. Kyllähän muut ympärillä alkaa ärsyyntyä jauhamaan samoja asioita ja antamaan vinkkejä. Parempi siinäkin on motivaation puuttuessa unohtaa koko laihdutus ja nauttia elämästä siten kuin haluaa ja jättää koko asian miettiminen ja siitä puhuminen sikseen.
Juomisen suhteen on sama; jos juotattaa, eikä halua lopettaa, sitten juo.
Halutessaaanhan juomista ja juomien ostamista on kuitenkin mahdollista yrittää vältellä monin tavoin; tilaa ruokaostokset kotiin, käy kaupassa vain aika-ikkunan klo 9-21 ulkopuolella, ei mene baariin, soittaa vaikka auttavaan puhelimeen jne.
Välillä retkahduksille ei mahda mitään, ne tapahtuvat niin äkkiä ja yllättäen, mutta jos jotenkin koko ajan antaa itselleen luvan juoda erinäisten verukkeiden takia, se on minusta vähän eri asia kuin retkahtaminen sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta. Silloin taitaa AA termein juomatonta viinaa olla vielä runsaasti jäljellä.
Jos on halu, keksii keinot, jos halua ei ole keksii tekosyyt.
Et ihan ymmärtänyt pointtia? Juopon tulisi tarttua niistä härän sarvista, eikä keksiä tekosyytä ryyppäämiselle. Siis ainahan jokin syy juomiselle löytyy, se selvä. Juodahan pitää ja on pakko, koska kaikki on niin kamalaa.
Ymmärsin hyvin. Mietin vain miksi sitä muiden juomisesta kannattaa rasittua, kun kaikilla on se omakin juominen, mihin pitäisi keskittyä. Sellaisia ihmisiä tulee aina olemaan, joilla on vaikea elämä ja asiat huonosti ja siihen myös juovat, vaikka mitä muut sanoisivat, joten ei kai niistä kannata itselleen rasitetta ottaa.
Ymmärrän kyllä, että ajan myötä varsinkin jossain vertaistukiryhmässä saattaa käydä raskaaksi, mutta ryhmissä joka tapauksessa käy paljon erilaisia ihmisiä ja osan jutut kannattaa varmasti päästää saman tien toisesta korvasta ulos. Minunkaan ketjua ei kannata lukea, jos ottaa niin kovasti päähän. Täällä sen voi vielä vapaasti valita.
Motivaatio ei ole niin mustavalkoinen juttu. Voi olla ulkoista motivaatiota, mutta ei sisäistä ja päihdepalveluihin on lupa mennä pelkällä ulkoisella motivaatiolla, koska ajatellaan, että ajan myötä myös sisäinen motivaatio voi syntyä. Tällaisiakin ihmisiä tulee päihdepalveluissa olemaan, joten helpommalla pääsee, kun hyväksyy ihmisten erilaisuuden.
Luulen, että ihmisiä nimenomaan ärsyttää se, että haet juomisellesi hyväksyntää muiden ketjuissa toistuvasti. Sellaisissakin ketjuissa, joissa tavoitellaan raittiutta tosissaan.
Mainitsin tästä sinulle jo aiemmin.
Tämänkin ketjun aloittajalla on nyt oma projekti hyvällä mallilla, joten ehkä tässä ketjussa häntä voisi tsempata eteenpäin raittiilla polullaan, eikä selitellä omaa dokailuaan?
Huomaan, että minua herkästi tulkitaan täällä ihan väärin. Äskeinenkin kirjoitus oli myötätunnolla kirjoitettu. En missään nimessä hae mitään hyväksyntää ja itse olen itseni ankarin tuomari. En taida osata tehdä keskustelun aloituksia, jos ne kerran on kerta toisensa jälkeen niin väärin tulkittavissa.
Lintuanna, allekirjo on perseillyt menemään niin huolella alkoholin kanssa, että en heitä edes kiven puolikasta kenenkään suuntaan. Näkisin että meillä on vain eri keinot ja ajattelumallit. Enkä sano että oma lähestymistapani on oikea.
Mielestäni on aikaa selittelyille ja aikaa teoille. Varmasti olen oman osuuteni selittelystä hoitanut, nyt on aika näyttää itselleni ja ihmisille joilla on merkitystä, että seison sanojeni takana.