Hienoja saavutuksia! Niin sitä oppii katselemaan ympärilleen ja miettimään, mikä oikeasti on tärkeää elämässä kun pää alkaa skulaamaan paremmin selvänä Itsekin sen tässä huomannut kun kolme viikkoa tulee täyteen alkoholitonta elämää huomenna. Tiedostan myös, että ajatus kulkee kirkkaammin mitä pidemmälle tässä uudessa elämässä pääsee! Itsekin miettinyt tuota somesta poistumista Jotenkin sekin tuntuu vievän minulta aikaa omasta elämästäni, tarkkailen ja vertailen turhaan muiden elämää ja senkin ajan voisin käyttää vaikka itselleni ja oman elämäni arvostukseen.
Onnittelut kolmesta viikosta! Tuo somesta poistuminen on ollut, juomattomuuden lisäksi, yksi parhaista päätöksistä. Oikeastaan se poistuminen alkoi jo viime kesänä kun aloin vähentämään somen käyttöä, ja se lopulta johti siihen että tämän vuoden puolella hävitin sometilit.
Eniten alkoi, somessa, häiritsemään se, että se oikeastaan supistaa oikean sosiaalisen elämän. Ei enää tarvitse tavata ystäviä/kavereita/sukulaisia, koska heidän kuulumisensa näkee älyläpykästä. Toisaalta myös se mikä näkyy somessa on aika yksipuolista ja siitä puuttuu se oikea sosiaalinen aspekti.
Toinen iso asia mikä alkoi häiritsemään some/älylaite - maailmassa on se informaation tulva ja seurattavien kanavien määrä. On twitterit, facebookit, whatsappit ja ties vaikka mitä joita pitäisi jaksaa seurata. Koitappa siinä sitten olla tavoitettavissa itse kunkin valitseman kanavan kautta. Minä itse määrittelen sen mitä kautta minuun saa yhteyden, siispä päätin siis että ne kanavat ovat puhelin(puhe/sms) ja sähköposti.
Ehkä tässä alkaa ymmärtää sitä “Vähemmän on enemmän”- ajatusmaailmaa vähän joka kantilta.
Hieman päivitystä tännekin. Kolme kuukautta on tullut täyteen, sata päivääkin on tullut täyteen. Reilun viikon päästä on neljä kuukautta täynnä. Ei yhtään repsahdusta.
Yllättävän helposti tämä on kyllä mennyt. Asiaa on varmasti helpottanut paljon se, etten ole baareissa ja ravintoloissa viettänyt aikaa yhtään. Talven aikana on tullut kyllä paljon puuhailtua kaikenlaista ja nyt ei enää joutoaikanakaan tule alkoholi mieleen tai ei ainakaan niin voimakkaasti, että tekisi mieli sortua.
Omalla kohdallani kävi aikoinaan samalla tavalla mistä tuolla ketjun alkupäässä puhuit. Lopetin musiikin kanssa läträämisen, koska se ympäristö oli täynnä alkoholisteja/juoppoja ja narkkareita. Huumeita on tarjottu satoja kertoja, jäänyt ottamatta. Mutta alkoholia ei pysty muusikkona lopettamaan ellei bändissä ole muita raittiita jätkiä. Ainakaan minä en pystynyt siihen. Varmaan eri asia jos ei keikkaile ja väsätään treeniksellä vaan demobiisejä. Päätin tehdä omia biisejäni ja nauhoitella kun siltä tuntuu, ilman paineita. Ja teen musiikkia vain itselleni, ilman yleisöä jota miellyttää tai miettiä mitä ihmiset kappaleista ajattelevat. Vapauttavaa.
Mutta inspiroiduin jollain tavalla noista sun jutuista ja siitä ettet ole retkahtanut - vaikkakin ennen omaa repsahdustani olin kauan aikaa (n. 2v.) itse juomatta ja olen lopettanut kuin seinään röökinkin monta kertaa pitkiksikin ajoiksi. Joten kokemusta luulisi olevan lopettamisesta, joka on tietenkin hyväksi juuri nyt kun en lopettanut mitään, en vaan halua juoda enkä polttaa enää koskaan.
Kyllä varmasti minulle on ollut juurikin tuo soitto/teatteri/musiikki/jne -porukoissa pyörimisen se suurin apu. Se on todella helppoa repsahtaa keikan jälkeen, kun on väsynyt, janoinen, iloinen/ottaa päähän…
Pieni päivitys tännekin tämänhetkisestä tilanteesta.
Viisi kuukautta täynnä raitista elämää. Ei edelleenkään yhtään repsahdusta.
Viimeaikoina on alkanut huomata koko ajan paremmin sitä muutosta mikä minussa on tapahtunut näiden kuukausien aikana. Enää ei tarvitse päivittäin itselle muistuttaa miksi ei juo. On vain juomatta. Elämä on tasaantunut huomattavasti. Nukkuminen ja stressinsietokyky on parantunut. Samalla on entistä paremmin alkanut huomioimaan mitä ympärillä tapahtuu.