Olen alkoholisti. Haluan päästä kokonaan eroon alkoholin käytöstä.
Olen hieman alle 40-vuotias mies, jonka elämää varjostaa alkoholi. Minulla on kohtalaisen hyvä ammatti, perhe ja kaikki asiat muuten ihan mallillaan. En juo erityisesti iloon, en suruun, en ahdistukseen enkä minkään muun ulkopuolisen asian vuoksi, vaan pelkästään juomisen vuoksi. En ole “pahapäinen” enkä törttöile alkoholin vaikutuksen alaisena. Vaimo on tosinaan koittanut ottaa asian keskusteluun, mutta jotenkin en vain ymmärrä asiaa. Tai ymmärrän, mutta en saa pidettyä alkoholinhimoa/itseäni kurissa.
Aloitin alkoholinkäytön noin 13-14 vuotiaana ja 20-25 vuoden iässä käytin jo kohtalaisen paljonkin, kunnes lopetin kokonaan. Olin kuusi vuotta ilman alkoholia, jonka jälkeen aloitin juomisen talousvaikeuksien ja avioeron seurauksena. Selvisin em. asioista aikalailla ehjin nahoin ja sain asiani selvitettyä muuten, mutta alkoholin käyttö jäi elämään.
Olen nyt muutamien vuosien aikana pystynyt olemaan välillä kuukausiakin juomatta, mutta sitten se jostakin aina hiipii mukaan pikkuhiljaa. Viimeisen vuoden aikana ollut kolme 2 viikon - 1,5 kk pätkää. Ensin yksi saunaolut seuraavalla kerralla pari jne, kunnes ollaan taas siinä tilanteessa että useampana iltana tai jopa joka ilta menee “jäykkää” puolesta pullosta pulloon.
Minä en enää jaksa itse tätä hommaa ja haluan nyt päästä alkoholista kokonaan eroon. Välillä ärsyttää todella paljon, koska silloin kun en juo olo on hyvä ja muutenkin kaikki tuntuu paljon paremmalta ja sitten onnistun sen kaiken tärvelemään. Jopa vielä tiedostan ennen sitä ensimmäistä, tauon jälkeen ottamaamaani, olutta/paukkua/vast. että siitä ei hyvä seuraa. Miten te muut olette onnistuneet välttämään repsahdukset?
Kirjoitit että olet aikaisemmin ollut kuusi vuotta juomatta. Hieno saavutus!! Miksi lopetit juomisen silloin? Miten vältit repsahdukset silloin? Mä luulen, että sulla on aika paljonkin työkaluja tähän jo vanhasta kokemuksesta.
Omalla kohdalla oon huomannut että mulle vaikeimpia paikkoja on ne jos joku pyytää juomaan. Toiselle kieltäytyminen on hankalampaa. Koitan keksiä tilalle mielekästä tekemistä, ei oo väliä vaikka makaisi sohvalla ja katsoisi elokuvia tai ihan mitä vaan kunhan ei juo. Myöskin oon välillä muistutellut itseäni viimeisimmästä krapulasta joka oli tosi kamala. Ja koitan muistuttaa itseäni että en juo siksi että voisin tehdä juuri niitä asioita joita haluan, eli en jää paitsi mistään, päinvastoin. Puhelimeen olen ladannut sobriety clock- sovelluksen joka siis näyttää minuutilleen ajan jonka olen ollut juomatta. Välillä katson sitä ja mietin, että wau, oon ollut noin kauan jo juomatta, tätä ei kannata heittää hukkaan. Pikkujuttuja. Alkuun olisin aika armollinen itselleni. Ettei samaanaikaan laihdutuskuuria tai maratontreenin aloittamista tai keittiöremonttia. Ja jos tuntuu hankalalta niin muista ettei sun tarvi olla selvinpäin kuin yksi päivä kerrallaan.
Samanlainen elämänvaihe minullakin oli, kun sain tarpeekseni juomisesta, ja halusin lopettaa. Ratkaisuni oli mennä AA-palaveriin.
Tapaan palavereissa viikoittain alkoholisteja, joista enin osa on saanut pysyvän raittiuden, osa vasta tavoittelee sitä.
Pidän kauempana asuvien alkoholistiystävien kanssa yhteyttä puhelimitse tai näillä nykyajan menetelmillä.
Ryhmissä jaamme kokemuksemme, voimamme ja toivomme
Aikanaan lopetin juomisen, samasta syystä kuin olen nyt myöhemmin yrittänyt, koska alkoholi vie minua ihan oman mielensä mukaan. Toisaalta myös ensimmäisen lapsen syntyminen samana vuonna myöhemmin oli yksi hyvä kannustin olla juomatta ja toisaalta ei silloin jaksanut eikä kyllä muutenkaan koko asia ollut mielessä. En vieläkään tiedä, että miten pystyin niin kauan olemaan juomatta, mutta muistini mukaan silloin ei edes alkoholi ollut milloinkaan mielessä. Siihen, että juominen taas alkoi, ei tarvittu muuta kuin yhtenä iltana kaksi olutta.
En ole vielä kotoa hävittänyt viinan, kaljan ja siiderin loppuja. Tuskin hävitänkään, koska saavat olla muistutuksena. Olo on hyvä ja eikä mitään himoja ole toistaiseksi ollut.
Jollain tapaa alkoholistin on joka päivä muistettava olevansa voimaton alkoholiin nähden. Pullossa Spiritus on vankina, alkoholistin verenkierrossa se on viekas hirmuhallitsija.
Olo on varsin hyvä, vaikkakin flunssa ja kuume meinaa iskeä. Eilen illalla kävi perinterinen flunssan Rommi-hoito mielessä, mutta valitsin hyväksi todetun inkivääri-hunaja-sitruuna + tee combon sekä reilun tunnin hien pintaan nostattavaa kataa. Aamulla olo oli jo parempi ja yöuni oli levollista.
Tervetuloa palstalle AltLandls ja hieman myöhäiset uuden vuoden toivotukset. Tartuin ylläolevaan, koska itselläni täysin alkoholivapaa asunto helpotti raitisteluni aloitusta ja päätöksen pitoa huomattavasti. Menin jopa niin pitkälle, että en skipannut pelkästään juomia vaan myös kaikki juomalasit. Parempi muistutus hankkeen vakavuudesta kuin alkopullot joihin on helpompi tarttua jos niitä on parin metrin päässä. Kaikenlaisen etäisyyden etsiminen niin alkoholiin kuin juovaan ympäristöön ei ainakaan ollut haitaksi. Sinulla voi toimia toisinpäin, minulla ei.
Tsemppiä joka tapauksessa.
Eilen alkoi jo tulla mielitekoja viinaa kohtaan, mutta ne eivät saaneet valtaa. Kun aina muistaisi edes sen, kuinka hyvältä tuntuu aamulla herätä kun ei ole pöhnää eikä väsytä.
Vaimolle en ole, toistaiseksi, puhunut yhtään mitään lopettamisesta ja muutenkin koittanut olla normaalisti. En halua, että kukaan lähipiiristä huomioi koko asiaa mitenkään ja jos jotain kysymyksiä tulisikin vastaan niihin vain: “En ota tänään”. Ainakaan toistaiseksi.
Uni ja ruoka on maistunut viimepäivinä todella hyvin, flunssa on väistymässä ja vähän pidempi viikonloppu luvassa.
Siitä on pitkä aika kun olen viimeksi ollut viikon päihteettömänä, nyt se on kuitenkin totta. Päivärytmi alkaa muuttumaan normaaliksi, ajoissa nukkumaan - ajoissa ylös. Olen aina nauttinut suunnattomasti siitä, kun herään monta tuntia aiemmin kuin muut. Aamuisin pää toimii parhaiten ja yleensä silloin teen mieluiten töitä, koska silloin saa muutamassa tunnissa tehtyä lähes kokonaisen päivän verran työtä, riippumatta viikonpäivästä. Jos aamulla on krapulapöhnässä niin silloinpa se ei niinkään onnistu.
Pari päivää sitten oli ensimmäinen alkolihimo-kohtaus ja sain sen selätettyä, eilen en sellaista ollut. Eilen iski joku käsittämätön suklaanhimo ja sille antauduin. Muita omituisuuksia on se, ettei kahvia tee mieli juuri laisinkaan. Tällä hetkellä on menossa, viikon sisällä, vasta toinen kupillinen. Olen jo jonkun aikaa muutenkin vähentänyt kahvin juontia yhteen kuppiin päivässä, mutta nyt se taitaa vähentyä entisestään. Iho ei enää hilseile ja jalat ei kramppaile vähän väliä, koko ajan janottaa.
Hyvä AltLandis!!! Siitä se lähtee. Nyt olen ollut 2 kk ilman viinaa paitsi yksi retkahdus, kymmenen vuotta ennen tätä join joka viikonloppu, 2-5pv viikko. Nyt olet päässyt kiinni siihen ilman viinaa oloon, siitä on hyvä jatkaa.
Minulle on tullut napostelu iltaisin tilalle, pähkinöitä, rusinoita, karkkia, koko ajan. Ennen en ikinä napostellut mitään. Siis paino ei ole laskenut. Mutta olen ajatellut, että napostellaan nyt sitten, on parempi olla ilman viinaa ja napostella. Yritän sitten myöhemmin jättää tuon napostelun, kun on varmempi pohja juomattomuuden kanssa.
Tsemppiä jatkoon ja voimia selättää viinanhimot, jos niitä tulee!
Noniin, nyt alkaa taas pikkuhiljaa pää toimimaan. Tämä ilmenee siinä, että työhön liittyvät asiat ja uudet ideat alkavat täyttää pääkoppaa. Pari suurempaa, haastavaa ja mullistavaa työasiaa, joiden kanssa olen painiskellut pari vuotta, asiaa alkaa muuttua selkeäksi ja konkreettiseksi.
Illat tuntuvat kieltämättä hieman pitkäveteisiltä, vaikka menenkin aikaisin nukkumaan. Toisaalta nuo kovat pakkaset ovat vähän rajoittaneet. Autotallissa/verstaalla on ollut liian kylmä, ulkona on ollut liian kylmä. Onneksi nyt muuttui lämpötila siedettäväksi.
Aamupäivä taitaa mennä töitä tehdessä ja iltapäivällä voisi koittaa innostaa muksuja pulkkamäkeen.
hienoa Alt, kirjoittelen pääasiassa tuolla vähentäjien puolella mutta sattumalta luin sun ketjun ja haluan onnitella. itselläni 7. raitis päivä. juuri tämä alkuun pääseminen on niin tavattoman vaikeaa mutta oih, niin todella, todella tärkeää… jo muutamasta päivästä saa mittaamattoman kannustavaa onnistumisen kokemusta. jatketaan harkkoja siis!
Aikalailla kivuttomasti menee. Eilen erästä kaappia penkoessani törmäsin vajaaseen rommipulloon ja heti, ilman sen suurempia ajatuksia vaistomaisesti, tuli mieleen että “voisi kai tuon juoda pois”. Heti perään totesin, että ei. Jätin pullon niille sijoilleen. Tyhjiä pulloja löytyi kellarista järkyttävä määrä, vein osan palautukseen.
Pitäisi vielä lisätä vähän liikuntaa viikkoihin, normaalin liikkumisen lisäksi, koska se kohentaa oloa tosi paljon niin henkisesti kuin fyysisestikin. Eilen kyllä mietin, että pitisiköhän viikoista pudottaa yksi työpäivä pois (Teen töitä freelancer/yrittäjä -meiningillä) ja pitäisi kolmen päivän viikonloppuja.
siitähän se lähtee. Jotenkin hyvin selkeää ja jäsennettyä pohdintaa sinulta.
Itsekin yrittäjänä pähkäilen noiden työaikojen/otettujen urakoiden laajuuden kanssa. Siinä on tukkanuottasillaan usein ahneus ja kunnianhimo sekä jaksaminen ja näihin ns. omiin asioihin keskittyminen. Omaa päätäkin jaksaa näin zoomailla jonkun verran, mutta ei oikein haluaisi aivan täysipäiväisestikään näissä jutuissa velloa.
Liikunta on kyllä hyvä. Paitsi että se tekee muutenkin monella tapaa hyvää, se on ainakin mulle viesti siitä, että tämä liikunnan tai palautumisen aika on ihan omaa aikaani, joka minulle oikeutetusti kuuluu. Kaipa se jotain itsearvostustakin osoittaa. Teen tämän vain itselleni, koska olen arvokas.
Liikunnan saavutuksista ei tällä kunnolla voi puhua mitään, rapakunnossa ollaan, mutta ei se juttu siinä piilekään. Toisaalta kulmakerroin on nousussa hyvä, kun jostain lokakaivon pohjalta ponnistaa…
Tämähän on mennyt nyt yllättävän helposti. Suurimpana syynä lienee se, että olen tunnustanut voimattomuuteni alkoholin edessä. Aiemmat raittiusyritykset ovat kaatuneet juuri siihen etten ole ymmärtänyt sitä, että pystyn olemaan juomatta mutta se ei kestä yhtään alkoholia. Toisin sanoen minusta ei voi koskaan tulla kohtuukäyttäjää. Pysyn siis raittiina. Ajatuksena täysi raitistuminen tuntuu hyvältä ja ensimmäisen kerran tuntuu siltä, että nyt onnistun. Motivaatio on aivan katossa.
En ole vieläkään kertonut lähipiirille tai muutenkaan plinkin ulkopuolelle. Kavereiden osalta tämä on helppoa, koska niitä ei nyt juurikaan ole ja niiden muutamienkaan kanssa en ole juuri tekemisissä. Vaimo totesi eilen, että “et ole pitkään aikaan juonut alkoholia”. Totesin tähän vain, että tarkoituksena on rikkoa aiempi raittiusennätys. Siitä ei sen kummempaa keskustelua syntynyt. Elikkä vielä mennään hieman tutkan alla.
Liikuntapuolelle kasailin eilen hieman ohjelmaa itselleni ja siitä muodostui seuraavanlainen: 2/vko karate, 2-3/vko oman kehon painolla tehtävä treeni, 1/vko uinti ja nyt talviaikaan 1-2/vko hiihto. Kaivelin eilen sukset esille ja ihan tuo hiihto meni vanhasta muistista.
Hyvä. Tiedän tunteen. Itsellä sama homma että tuntuu että tällä kertaa vihdoin onnistunut, koska tämä kerta on jotenkin erilainen kuin aikaisemmat räpellykset. Maltti kannattaa pitää mielessä. Se toimii.
Yksitoista päivää täynnä, kahdestoista hyvässä vauhdissa.
Kun ei ole iltaisin kännissä ja aamuisin krapulassa niin jää aikaa asioiden pohtimiseen. Miksi olen juonut niin monta vuotta elämästäni? Miksi olen tuhonnut aiemman erinomaisen fyysisen ja henkisen kuntoni? Miten pääsen taas eteenpäin? Miten pysyn raittiina loppuelämäni? Oliko kaikki sen arvoista? Mitä olen oppinut viinanhuuruisista vuosista?
Luultavasti en osannut aikanaan käsitellä kymmenkunta vuotta sitten tapahtunutta avioeroa sekä siihen liittyneitä ja sen seurauksena tulleita taloudellisia vaikeuksia. Sain asiat kyllä ratkottua ja selvitettyä tässä fyysisessä maailmassa, vaikkakin ne veivät aika paljon voimia. Jätinkö sitten pään sisäisen puolen selvittämättä ja pakenin sitä työtä alkoholin avulla? Tässä viimeisen vuoden aikana olen huomannut, että teen työtä edelleen lähes samalla tahdilla kuin tuon kurjimman talousajan aikana, vaikkakaan en enää tee päivätyön lisäksi yötyötä. Enää tällaiselle työtahdille ei ole tarvetta, mutta se on “jäänyt päälle”. Toisaalta kuormaa on lisännyt se, että alkoholia käyttäessä nukkuu huonosti ja se taas hidastaa työn loppuun saattamista. Puhumattakaan töissä nukutuista krapulapäivistä…
Olen aina uskonut siihen, että ajatuksen voimalla voi saavuttaa mitä tahansa. Ja olenhan saavuttanut, jopa alkoholismin. Nyt vaan täytyy suunnata ajatukset raittiiseen tulevaisuuten ja raittiina olemiseen. Samalla pitäisi myös osata päästää irti noista menneisyyden asioista ja viinanhuuruisista vuosista. Niistä pitäisi pystyä kaivamaan ne opit mitä nämä ajat ovat tarjonneet, mutta jättää niiden toistuva ajatteleminen ja niillä märehtiminen.
Nyt siis pitäisi alkaa ajattemaan ja huomioimaan omia ajatuksiaan ja suunnata niitä uusiin suuntiin. Enemmän positiivisia ajatuksia kehiin ja samalla enemmän keskittymistä raittiuteen ja raittiiseen tulevaisuuteen kuin alkoholiin ja siitä kieltäytymiseen.
Viime viikko oli oikein mukava kun oli vain 4 päivää töitä ( vaikka mielelläni teen viikonloppuaamuisinkin, mutta se ei tunnu varsinaisesti työltä) , siispä tein päätöksen että jatkan samalla linjalla nyt ainakin tammikuun ja keskityn perjantaisin mietiskelyyn ja liikunnallisiin aktivitteetteihin.
Parin päivän päästä on kaksi viikkoa juomattomuutta takana. Toistaiseksi on mennyt aika ongelmattomaksi, tosin muutama viime yö on mennyt painajaisia katsellen ja viime yö muutenkin huonosti nukuttuna. Ehkä nämä kuuluu asiaan.
Viimepäivinä on tullut mietittyä paljon sitä, että miten saisi tämän eteenpäin vievän liikkeen pysymään? Tavoitteena on olla loppuelämä ilman alkoholia, mutta kuinka se onnistuu? Tähän mennessä olen päättänyt olla päivän kerrallaan, mutta entä jos senkin pilkkoisi vielä pienempiin osiin ja keskittyy vain käsillä olevaan hetkeen?
