Kaksi viikkoa sitten tajusin, että minun ja alkoholin välinen suhde on kieroutunut ja alkoholi on voimakkaampi kuin minä. Makasin krapulassa ja meni taas yksi työpäivä aivan hukkaan, vaikka olinkin suunnitellut välipäivät vapaaksi niin juuri kyseiselle päivälle olisi ollut oikeatakin tekemistä. Fyysinen krapula oli aika massiivinen, mutta se ei ollut mitään verrattuna henkiseen pahaan oloon. Tuntuu, että tuosta aamusta olisi pidempi aika.
Tänään oli paljon parempi meininki herätä, sain koko yön nukuttua levollisesti eikä painajaisetkaan vaivanneet. Kävin eilen kunnolla hiihtämässä ensimmäisen kerran muutamaan vuoteen, että saisin kropan mahdollisimman väsyneeksi ja sen päälle vielä saunominen. Menetelmä toimi.
Seuraavaksi aloitellaan viikon viimeinen työpäivä. Olen selvänä nyt.
Noniin, elämä alkaa taas maistua elämältä. Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet täynnä kaikenlaista muutosta, isompia ja pienempiä. Aika paljon on ollut sellaisia asioita, joita on aikonut tehdä mutta ei ole uskaltanut tehdä. Ja näistä isommista viimeisimpänä ja yhtenä suurimmista on tämä raittius.
Vuosien saatossa on tullut kerättyä kaikenlaista ylimääräistä mukaan, niin materiaa kuin henkistä kuormaakin. Näistä olen nyt viimeaikoina pyrkinyt eroon miettimällä kunkin asian kohdalla, että tekeekö se minut onnelliseksi. Yksi suurimmista luopumisista oli “muusikkouran”, joka kesti puoliammattimaisena noin 20 vuotta, lopettaminen. Tämä oli niin suuri muutos, että se sysäsi liikkeelle jonkinlaisen “lumipalloefektin”, jonka seurauksena olen luopunut isosta määrästä tavaraa ja monista muista vastuista ja lopulta myös alkoholista. Tupakkakin on jäänyt jossakin kohdassa pois niin oudosti, että en edes osaa sanoa milloin se on loppunut.
Tänään pidän huoltopäivän: käyn uimassa, luen jotain ja ulkoilen muksujen kanssa.
Viisitoista päivää ja kolmas lauantai peräkkäin, ettei ole krapulaa.
Viidestoista yö meni ilman painajaisia Ei tähä lokikirjaan ole nyt suurempia merkintöjä. Päässä tuntuu joku ratas meneen ihan eri asentoon, mitä se on ollut aiemmin ja ainakin toistaiseksi se on ollut hyvä.
Pikkuhiljaa alkaa muistamaan, että mitä varten viikonloput on. Nyt on jo kolmas viikonloppu peräkkäin kun on saanut kasattua voimia tulevaa viikkoa varten. Taas huomaa, että näin sunnuntai-aamuisin alkaa jo virittäytyä ensi viikon hommiin, eikä tule manailtua, että taas huomenna “joutuu” töihin.
Viimeaikoina olen kohdistanut ajatuksiani siihen, että mitä menee suusta sisään ja mitä menee suusta ulos. Molemmissa on parantamisen varaa ja niihinkin on jo suunnitelmia valmiina ja osa toteutustakin. Toistaiseksi ei tule juurikaan ajateltua alkoholia, ainakaan juomismielessä muuten kyllä. Oikeastaan enemmänkin tulee mietittyä niitä vaikutuksia alkoholilla on ollut lähiympäristöön sekä itseen, niin fyysisesti kuin henkisestikin.
Tänään on kahdeskymmenes päivä juomattomuutta takana. Hyvä minä. Alkoholi on mielessä yhä harvemmin, energiaa tuntuu olevan päivä päivältä enemmän. Liikunnan määrä on lisääntynyt ja vielä sen lisäksi olen jättänyt auton kotiin, niin tulee kävelyäkin muutama kilometri/päivä. Jännä juttu, ennen mietti aamulla, että onko ajokunnossa ja nyt sitten kun olisi niin ei edes aja.
Ja nyt kun ollaan muutosten tielle lähdetty niin hävitin (tarkoituksella) älypuhelimen ja siirryin vanhaan kunnon älyttömään puhelimeen. Päivään tuli muutama tunti lisää…
Uskon, että noin se just menee, että kun päiviä alkaa kertyä, niin riippuvuuden ote heltiää vääjäämättä ja tilalle alkaa tulla muita kiinnostuksen kohteita ja halua panostaa omaan elämänlaatuunsa vaikkapa liikunnan muodossa. Tai minkä vain muun mielekkään tekemisen.
Mulla vasta 5 raitista päivää takana, kuudetta mennään, laskuri laskee. Useimmiten olen retkahtanut takaisin kaljoitteluun juuri tässä kohdassa, muutaman oloa kohentaneen juomattoman päivän jälkeen. Nyt en. Ei se homma siitä etene, jos aina samassa kohdassa periksi antaa. Pikkuisen on sitä sisua ja päättäväisyyttäkin pistettävä hyötykäyttöön.
Sinulla on oikein hyvä raittiuden alku, pidä siitä kiinni nyt. Minäkin pidän.
Juomattomuuden vaikutukset alkavat jo tuntua aivan selvästi. Pää ja ajatukset alkavat olla lähes normaalitilassa. Työhön ja muuhun pystyy uppoutumaan ihan samalla intensiteetillä kuin joskus nuorempana. Päivät ja illat menevät aivan vilahtamalla ohi enää ei alkoholi käy mielessä joka päivä.
Vaikka nyt pidän kolmen päivän viikonloppuja niin viikonloppuna meni kolme päivää töiden parissa. Joitakin osia omasta työstään ei osaa edes pitää työntekona, vaan niitä tekee ihan omasta mielenkiinnosta ja innostuneisuudesta. Nyt pitäisi vain aina pitää mielessä, että jos juo niin tuo innostuneisuus ja aivojen säkenöinti häviää. Tämä on just sitä samaa mitä oli silloin nuorena, en enää halua tätä hävittää.
Aurinkoleijona tervehtii kaikkia ketjuun osallistuneita ja varsinkin aloittajaa! Voimakasta viikon alkua ja ennen kaikkea raitista sellaista. Täällä lopettajissa on nyt mielestäni niin hurja lopettamisen meininki, että oksat pois . Siitä tulee itsellekin hyvä olo. Koitan nyt opetella myös tuota liikaa menneessä ja hukatuissa vuosissa ja hetkissä märehtimistä. Siitä tulee vain huono olo. Muistan nämä hyvät hetket ilman alkoa ja siitä ponnistan vahvana eteenpäin.
Tänään töissä on iltapäivästä kolmen tunnin tiukka palaveri, jossa tulee varmasti sanomista ja vääntöä. Entinen minä on näiden jälkeen voimattomana raahustanut alkoon hakemaan helpotusta ja rentoutusta. Tänään on suunnitelma ihan toinen. Suoraan kotiin, ruokaa koneeseen ja jumppaan, jonne olen jo varannut itselleni vuoron. Jätän murheet töihin enkä tuo niitä kotiin. Tämä suunnitelma onnistui jo viime viikolla ja nyt se onnistuu taas.
Jossakin ketjussa kerrottiin miten myös hyvä ruokavalio tukee raittiutta. Minä taas olen kokenut sen, että se että en juo tukee myös hyvää ruokavaliota. Ei tule mieleen mättää suuhunsa mitä tahansa, kun “korkki pysyy kiinni” silläkin elämänalueella. Mieli on kaikin puolin tasaisempi. Perheen nuorkin huomautti tuossa taannoin, että äiti sä et ragee yhtään niin helposti enää . Ja tuo on ihan totta. Kaikki mistä ennen veti massiivisen palkokasvin nenään vaikuttaa hyvin pieneltä ongelmalta, jos ongelmalta ollenkaan. Ja kun kuitenkin niitä ongelmia - ihan oikeitakin on varmasti vielä tulossa tässä elämässä.
Mulle on ollut ihan yllättävän helppoa olla ilman viinaa. Olen vaan ilman, enkä enää huomaa sitä ajatellakaan. Nytkin viikonloppuna ei tullut edes mieleen mennä Alkoon. Mutta mulle ei näköjään pelaa tuo, että kun on korkki kiinni, niin syö sitten paremmin. Enkä todellakaan ole laihtunut. Vaan napostelen koko illan tai siis ihan syön, enkä koskaan ole ollut napostelija.
Sitten myös on pää kireänä, normaalisti en ota pulttia oikein mistään ja nyt pinna on aika lyhyt, alkaa kiukuttaa ja turhauttaa. Mietin tuossa viikonloppuna tätä kireyttäni, eihän tätä vielä pari viikkoa sitten ollut. Ennen kun join, niin se viinan puute aiheutti kireyttä ja sitten, kun sain viinaa sellainen desi kirkasta, niin helpotti, mikään ei kiristänyt, kunhan sain jatkaa siitä juomista. Jotkut muuten kiukuttavat asiat eivät yhtään haitanneet, kun uppouduin siihen viinaan ja siitä nauttimiseen.
Olisiko tämä sitä, että kireys tulee, että ainakin sitten joisin, kun tuo pää taitaa huomata, että sitä viinaa ei muuten tule.
No, ilman mennään kuitenkin ja yritän pistää negatiiviset asiat pois päästä ja nauttia elämän pienistä asioista. Yleensä olen siinä oikein hyvä.
Siis jatketaan kaikki raittiina ja myös nautitaan elämästä!
Aika helposti on tämä kuukausi mennyt. Ei repsahduksia ja aikalailla vähän on ollut alkoholi mielessä, mitä nyt silloin kun tänne kirjoittaa. Joku päivä sitten oli veli kyseli ensi kesälle kesämökkiremonttiapua ja jostain alitajunnasta nousi mieleen, että siellä varmaan voisi muutaman ottaa… Täytyy pitää huoli siitä, että pysyn raittiina kun ajankohta on käsillä.
Oikein mukavaa viikonloppua kaikille. Ollaan tänään raittiina.
Kesää on turha vielä ruveta huolehtimaan. Siihen on niin pitkä aika vielä. Ja kunhan tässä pikku hiljaa keräät päiviä ja käsittelet asiaa, niin kesällä on jo etäisyyttä aiheeseen kohtuullisesti. Asiaa käsitellessä ajatusmaailma ja toimintatavat muokkautuu sen verran, että juomatta oleminen on (toivottavasti) aika lailla helpompaa silloin kuin mitä nyt ajattelet. Mutta se siis vaatii, että mennään hissukseen eteenpäin ja työstetään asiaa - ilman kiirehtimistä ja turhaa tulevaisuudesta huolestumista (raittiuden suhteen siis).
Viimeisen viikon aikana olen jo joillekin sanonut, että olen jättänyt alkoholin käytön kokonaan pois. Kuitenkin olen koittanut olla suurentelematta asiaa mitenkään ja toisaalta olen pyrkinyt olemaan ajattelematta koko asiaa. Päivistä on kadonneet sellaiset tyhjät hetket, jolloin aiemmin on tarttunut pulloon, vaikka en ole muuten mitään suurempaa muutosta tehnyt. Viikot menevät vauhdilla, mutta onneksi viikonloppujen kulku on hieman hidastunut.
En nyt oikeastaan tuota kesää huolehdi, mutta pitää olla hieman varpaillaan ettei ala jo hyvissä ajoin petailemaan.
Seitsemäs viikko menossa raittiina. Olen ollut muutaman päivän työreissulla ja normaalisti nämä ovat olleet enemmän tai vähemmän viinanhuuruisia reissuja. Ei kuitenkaan tällä kertaa. Eilen illalla kävin kaupungilla kävelemässä, niin kyllähän nuo pubit tuntuivat houkuttelevilta, mutta pidin kuitenkin pääni enkä mennyt niihin.
Ei tähä lokikirjaan ole nyt suurempia merkintöjä. Päässä tuntuu joku ratas meneen ihan eri asentoon, mitä se on ollut aiemmin ja ainakin toistaiseksi se on ollut hyvä.
. Ja tuo on ihan totta. Kaikki mistä ennen veti massiivisen palkokasvin nenään vaikuttaa hyvin pieneltä ongelmalta, jos ongelmalta ollenkaan. Ja kun kuitenkin niitä ongelmia - ihan oikeitakin on varmasti vielä tulossa tässä elämässä.