Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, ihmisen arvokkuudesta, mietin tässä aamutuimaan sitä kuinka ihminen voi loputtomin erilaisin keinoin yrittää paeta itseään. Toisten ihmisten elämän eläminen on yksi tällainen keino. Kun sisimmässään kokee jossain kohtaa tulleensa hylätyksi, aiheuttaa se sellaista kipua jota yksin on liki mahdoton kyetä kohtaamaan. Tästäkö lie johtunee se että alkoholistin läheisenä elävistä ihmisistä tulee toisia ihmisiä auttavia ammattilaisia, lähihoitajia yms. Minä yritin tällä tavoin myös paeta omia kipeimpiä asioitani, mutta vasta kohtaamalla ne, pääsin elämään omaa elämääni, löytäen sisälleni rauhan.
Aiheeseen.
Ei sulla ole asuntoa eikä työtä eikä me oteta sua , ei sulle riitä opiskelupaikkaa, ei me voida maksaa sulle samaa kuin muille, et sä nyt ihan sovi tähän, ei me leikitä sun kanssa, me nyt otetaan ensisijaisesti näitä omia, ei tästä ny kaikille riitä, no niin, me kuunneltiin sua, mitä sä vielä odotat?, ei nää asiat kuule kuulu tänne,
-mut hei älä välitä, sä olet ihan yhtä arvokas kuin muutkin -mee ny siitä.
Niimpä.
Kieltämättä on helppo puhua kauniisti jokaisen arvokkuudesta, kun itsellä on hiemankin rahaa taskussa tai tilillä, maha täynnä ja katto pään päällä, eikä edes minkään myrkyn vierotusoireet uhkaa.
On helpompi tuntea sisäistä rauhaa, kun mihinkään ei koske eikä palele. Ei ole HIV:iä ei hepatiittia, ei pissat housussa eikä velkojat kannoilla.
Mutta toisin kuin Kaaleppinen, minä en ole koskaan hahmottanut ajatusta itsensä pakenemisesta. Siinähän se oma itse on kuitenkin mukana, erittäin todellisena etenkin silloin kun katsoi krapulassa peiliin. Toisaalta: en ole koskaan ollut kova pelkäämäänkään. Joskus olisi ollut paikallaan pelätäkin hieman, sillä jossain vaiheessa itsesuojeluvaisto oli melko off-tilassa. Ajattelin oikeasti olevani niin arvokas, että kyllähän se Taivaan Isä huolehtii vaikka meikäläinen miten täällä heiluu ja hilluu.
No, niin kai huolehtikin, mutta tipalta piti monta kertaa. 
Tämmöinen rehellisyyden puuska kun iski, niin myönnänpä nyt, että eivät ihan aina ja kaikissa tilanteissa kaikki ihmiset minullekaan ihan samanarvoisia ole.
Kun nyt sitten kaivelen sitä menneisyyttä (kuten vissiin hyviin tapoihin kuuluu) niin muistanpa, kun joskus minulla useampi kaveri oli töissä -ja tulosta piti saada aikaan- niin kyllä niistä osa oli minulle niin arvokkaita, että olin valmis tekemään aika paöljon että pysyisivät siinä urakkaporukassa. Ja , paha on sanoa, mutta niin se vain oli, että aina oli jokunen josta ei olisi niin murhetta tullut vaikka olisi poiskin lähtenyt.
Niin se vaan ihmisen mieli tahtoo toimia, ne omat ja hiukan porukankin edut nousevat esiin.
Ja jos sitten näistä vertaistukitoiminnoista aletaan kaivelemaan tilanteita, niin eiköhän vaan silloin kun ihminen on heikoimmillaan, ihan akuutissa apuatarvitsevassa tilassa, eiköhän hänelle siellä mielen sopukoissa arvokkaampana kaverina hahmotu semmoinen jolta sitä apua pahimpaan hätään saa … ja vaikkapa ne vanhat ryyppykaverit, joiden olettaa vesi kielellä odottavan just minun seuraavaa korvauspäivääni että siivelle pääsisivät, saattavat olla siinä tilanteessa hiukan vähemmän arvokkaita tuttavuuksia.
Niin… en taida ihan yhtä paljon arvostaa kaikkia ihmisiä.
Eikä se ole silti -mielestäni- ristiriidassa sen kanssa että perusoikeuksia ja samoja mahdollisuuksia vaadin kaikille, vastustan niin rasismia kuin nepotismiakin, mielestäni tulo- ja omistustasojen eriarvoisuuden tulisi vähentyä eikä lisääntyä kuten nyt on suuntaus.
“että onhan sentään minua hyödyttömämpiä, minua alempiarvoisia, niitä joilla ei siis pidäkään olla arvoa ja oikeuksia.”
Tässä tulee mieleen serkku (noin 120 kg) kun jotakin koitin sanoa niin kiekaisi vittumaisella naisfalsetilla “noin puhuu peruspäivärahalla oleva mies”. Sitten toisella kerralla kun vaahtosi taas jotain niin kun sanoin väliin yhden sanan “me” niin taas kiekaisi pallifalsetillaan “puhu vaan omasta puolestas”. Se oli sitten pienelle tontilleen saanut päähänsä istuttaa Hong Kong -myymälästä tarjouksessa olevia kartiotuijia peittämään näkymiä naapuriin ja ilmainen istuttamisapu olisi kelvannut niin kun totesin, että ne ovat tuontitaimia Tanskasta ja vain kotimaistehn kasvuunlähtö on taattu, tuijissa havut voivat ruskistua ja kartiotuija ei kasva puoltatoista metriä korkeammaksi ja että pihtakuusta nopeasti kasvavana on tuollaiseen käyttetty niin se tosiaan luuli olevansa vielä dendrologiankin eli puulajiopin asiantuntija, mutta en viitsinyt lähteä huonoa työtä tekemään kun sen kaaliin ei uponnut se, että työtön voi olla perehtynyt johonkin asiaan.
Eihän toi mania, naismaisuus, vahingoniloisuus ja ylimielisyys samaan persoonaan yhdistyneenä kovin ihmeellistä vielä ole, mutta kun se valehtelee kaikille; minut kutsuttiin töihin (pariksi kuukaudeksi entiseen työpaikkaan), olen asiantuntija (kantoi mappeja varastoon), olen erikoistumassa (harjoittelijana ja oli jossain jupissut, että hyvä kun ittenseä elättää). Ja että on sovelletulla Atkinsin dieetillä sisäfileellä (120 kg ei ole kymmeneen vuoteen alentunut ollenkaan), taas uusi nainen kierroksessa (lukee Penthousea ja söi Risolidia). Kova Stubbin fani (ei ole tavannut Stubbia, minä olen tavannut Stubbin eikä se kovin syvällisiä jutellut). Sitten kun se möi sen pienen tontin (osti Larusta yksiön 70 -luvun elementtitalosta) niin alkoi joukkopostailemaan alueittaisia Kokoomuksen äänestysprosentteja ja neliöhintoja. Sillä on VW Polo -11 litran pannulla ja kun autoton soittaa niin se vastaa aina puhelimeen “kato just vaihdan vaihdetta”, “kato autoilija kulkee maksusta maksuun”.
Arvottomuuden huippu on suomalainen nuori. Oletetaan, että kaikki on mennyt nappiin ja nuori on hankkinut itselleen ammatin. Jos suhteita ei ole ja jos ammatti on kovasti suhdanteista riippuvainen, on ko nuori kusessa. Silmät loistaen nuori hakee alansa töitä kaikista mahdollisista paikoista kymmeniä ja kymmeniä kertoja. Vielä palaa sisuksissa into opiskelemastaan ammatista. Vähitellen tajuaa, että on nyt muihin töihin tartuttava. Taas haetaan työpaikkaa kymmenistä ja kymmenistä paikoista. Jotain tilapäiskeikkoja, pätkätöita ja täysin epämääräisiä työkeikkoja mitä epämääräisimmille työnantajille tulee lopulta tehtyä. Ei minkäänlaista turvaa palkoista tai työsuojelusta. Ei nuoret niitä osaa penätä, kunhan saavat töitä ja vähän rahaa. Sitten sanotaan, että nuori on syrjäytynyt. Kyllä mä sanon, että se nuori on SYRJÄYTETTY! Kun näitä on tässä ympäristössä seurannut ja kuullut heidän kokemuksiaan, niin vitutuksen määrä on hulppea. Kaikenmaailman kukkahattu-maailmanpelastajat saarnaa oppejaan täysin tietämättöminä arkipäivän realismista. Raahataan tänne lisää porukkaa Saharan aavikoilta vaikka alkuperäistenkin asiat on hoitamatta. Näin vaalien alla tuli tämä sanottua. Mä olen yrittänyt syynätä mitä linjaa vois äänestää, vaan sellaista ei ole löytynyt. Joitain uusia liikkeitä näyttää olevan perinteisten rinnalle, vaan joku perusjuttu aina töksähtää jos ei muuta niin sitten vastustetaan ydinvoimaa, joka on ainoa järkevä energiamuoto.
Kuulenko jossain persu-hälytyskellojen kilkatuksen… 
Vai että raahataan porukkaa Saharan aavikoilta? Eikä raahata. Tottahan toki Suomessa on nyt taloudellisesti verrattain tiukkaa, mutta ikinähän asiat eivät niin auvoisesti täällä ole, että rasist… anteeksi, maahanmuuttokriittiset olisivat valmiita turvaa hädänalaisille suomaan.
Suomen nuorilla on kuitenkin edelleen asiat suhteellisen hyvin verrattuna vaikkapa moneen Etelä-Euroopan maahan, saati vielä köyhempiin maihin tai kehitysmaihin. Niillä joilla opinnot on vielä kesken tai jotka ovat vielä peruskoulussa, voi olla toiveita siitä että nousukausi alkaa ja työtilannekin lähtee paranemaan siihen mennessä kun he ammatteihin valmistuvat.
Ja jos ei ole töitä, aina voi opiskella lisää. Opiskella voi vaikkapa aikuisena, sen sijaan että makaa kotona ruikuttamassa yhteiskunnan pahuutta. Tässä yhteiskunnassa ihmiselle tarjotaan kuitenkin aika hulppea määrä vaihtoehtoja auttaa itse itseään, tämän voi sanoa ihan arkirealistisesti ilman Jumal-uskoja tai hengellisyyksiä.
Ainakin jos terveyttä on sen verran, että jotain pystyy tekemään.
Itsehän olen entinen niin sanottu ongelmanuori, jolla ei ollut ammatillista koulutusta lainkaan pitkälle aikuisikään mennessä. Tutuksi tulikin kaikenlaiset hommat ja elämäntaiteilut, jossain vaiheessa ns. jengiytyminenkin. (Hei, muistattekos kalkkikset kun eilispäivän kukkahatut kauhisteli sitä paljon puhuttua nuorten “jengiytymistä!”? 
)
Me emme kuitenkaan päihteiden kanssakaan jääneet ns. tuleen makaamaan ja märisemään, vaan toimittiin. Perustettiin bändi, tehtiin omakustanne-lehtiä ja omakustanne-levyjä, oltiin aktiivisia. Nykyajan nuorilla on välineitä, leluja ja kanavia monin verroin enemmän kuin minulla ja kavereillani oli murkku-iässä.
Kunhan eivät vain omaksu vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan passiivisen valittamisen taipumusta. 
“jokainen meistä on arvokas”
Siihen asti kunnes pitää huonojen olojen aiheuttamaa katkeruutta alkaa purkamaan.
Mikäs sen helpompi kohde kuin ne jotka ovat vielä itseäkin heikommassa asemassa.
“Saharan aavikoilta olevat” taitavat nyt olla ensimmäisenä piikkilangan toiselle puolelle ahdettavia.
Historia on kuitenkin opettanut, ettei se koskaan riitä. Seuraava kohde löytyy taas helposti. Kun erirotuiset, eriuskoiset, homot on tuomittu, tulee kyllä juoppojen ja sairaidenkin vuoro.
Jokainen meistä on arvokas.
Voihan sen noinkin ajatella. Me olemme arvokkaita. Ne muut, toiset, eihän meille kuuluu onko heillä ihmisen arvoa?
Et sitten kamalampaa enää keksinyt kun persukellot, apuuuuva! Tuleehan tällekin päivälle naurettua riittävästi, sillä kun on parantava voima.
Mä en ymmärrä miksi sun mielestäsi Suomen nuorilla pitäisi asiat olla yhtä kurjasti kun jossain verrokkimaassa. Miksi pitää verrata. Mä haluan, että ennenkuin aletaan työntämään velkarahaa maailmanpelastusoperaatioihin, hoidetaan asiat ensin täällä omassa maassa. Täällä kun eräs ehdokas on sitä mieltä, että on kamalaa kun maahanmuuttajilla teetetään paskaduunia. Kyllä mulle on tiedossa näille paskaduuneja, niiden ei vaan tarvitse liata käsiänsä moisiin paskaduuneihin. Ja mitä siihen koulutukseen tulee, niin sepä ei nykyään enää ole mahdollista, mikäli on jo yksi ammattikoulutus. Yksikään näistä nuorista ei todellakaan ole mikään ruikuttaja. Paskaduunit on kelvanneet aivan mainiosti. Vaan minä olen neuvonut näitä nuoria, kun ovat karmeita kokemuksia kertoneet, että älkää hyvät immeiset lähtekö tekeen tuollaisia hommia! Tervetuloa sieltä Hesasta paskaduuneihin landelle kaikenlaisille sekalaisille työnantajille, jotka tästä tilanteesta kyllä osaa vetää kaiken irti. Löytyy niitä paskaduuneja ihan isoiltakin firmoita, aivan uskomatonta, mitä nuorilla teetetään. Kyllä siellä oikeistossa kuljetaan laput silmillä ja tulpat korvissa ja niin on myös vasemmiston laita.
[i]jokainen meistä on arvokas"
Siihen asti kunnes pitää huonojen olojen aiheuttamaa katkeruutta alkaa purkamaan.
Mikäs sen helpompi kohde kuin ne jotka ovat vielä itseäkin heikommassa asemassa.
“Saharan aavikoilta olevat” taitavat nyt olla ensimmäisenä piikkilangan toiselle puolelle ahdettavia.
Historia on kuitenkin opettanut, ettei se koskaan riitä. Seuraava kohde löytyy taas helposti. Kun erirotuiset, eriuskoiset, homot on tuomittu, tulee kyllä juoppojen ja sairaidenkin vuoro.
Jokainen meistä on arvokas.
Voihan sen noinkin ajatella. Me olemme arvokkaita. Ne muut, toiset, eihän meille kuuluu onko heillä ihmisen arvoa?
oman onnensa avaimia ei kannata laittaa jonkun toisen taskuun[/i](kirjoitti mies metsänreunasta)
Hei, missä mennään? Näiden koti sattuu olemaan aivan jossain muussa kulttuurissa kun täällä pohjolassa. Lisäksi uskonto on sen verran omituinen, ettei se oikein tänne sovellu. Mitä apuun tulee voi sinne laittaa kehitysapua niinkuin tähänkin mennessä on tehty. Missä on esimerkiksi Arabimaiden apu näille oman uskoisilleen ja veljeskansoilleen.
Lähdetään vaikka liikkeelle siitä mikä on ollut oma panoksesi avussa maailman köyhille ja sairaille, tai kenties oma apu vastaaville Suomessa? Uskon, että olen sen verran apuun osallistunut ihan henkilökohtaisesti, että ei mielipiteessäni ole mitään hävettävää, eikä moralisoitavaa.
Metsämies voi osallistua vaikka kummilapsitoimintaan. Se ei ole kuin 20 euroa kuukaudessa. Sillä tuet yhtä lasta hänen omaan kotiinsa ja elinympäristöönsä omassa maassaan. Lisäksi voit käydä kirjeenvaihtoa hänen kanssaan. Ei paha homma.
Jos oikein kovasti haluaa auttaa, niin Ebola-alueella on varmaan vapaita haudankaivajien paikkoja vapaana. Jotkin uskonnolliset järjestöt jopa maksaa matkat ja ylöspidon erilaisille kriisialueille vapaaehtoistyöntekijöille.
Mun nuorisoani tää kurjuus ei välttämättä koske ikuisuuksia. Heillä sattuu olemaan elinaikainen oleskelulupa toiseen maahan isänsä avioliiton kautta. Se kun on kehittyvää seutua ja miellyttävässä ilmastossa, niin saattaavat joku päivä pyhkästä menoksi täältä.
[size=150]Kun ei velkarahalla oteta tänne sakkia hyysättäväksi, niin voidaan hoitaa Suomen Juopotkin.[/size]
Ne jotka suureen ääneen vastustavat esimerkiksi pakolaisten hyysäämistä, sattuvat vaan olemaan ihan samoja jotka vastustavat juoppojen ja työttömien ja kaikkien “tuottamattomien” hyysäämistä.
Ja uusia kohteita vihattavaksi löytyy aina siitä porukasta jolla ei ole varaa eikä voimia itseään puolustaa.
Kulttuurinen rasismi tarkoittaa sitä, että kulttuurit nähdään jähmeinä ja ihmisen olemusta määräävinä. Jos tämä olisi totta, kukaan ei voisi muuttaa maasta toiseen eli vieraaseen kulttuuriin ja sopeutua sinne, ei edes suomalainen Ruotsiin, saati Amerikkaan. Kumpaankin on kuitenkin Suomesta muutettu sankoin joukoin.
Uskonto ei ole sen omituisempi kuin sekään, että joukko kuivattelevia alkolisteja istuu loitsimassa Jumalalta raittiutta jonkun jenkkiläisen pörssimeklarin kehittämän hengellisyysohjelman mukaan.
(Minä olen, btw, käynyt AA:ssa vieraassa kulttuurissakin)
Jos muuten jollain suomalaisella nuorella menee kurjasti, sen alkusyy piilee useimmiten oman kodin seinien sisällä. Kasvuympäristössä ja vanhempien edesottamuksissa. Ongelmaperheiden vanhemmat hakevat sitten syytä perheen ongelmiin yhteiskunnasta, kukkahattutädeistä ja jopa maahamuuttajista, vaikka syyllinen perheen asioiden sössimiseen löytyisi peilistä.
Suomen nuorilla ei pidä olla asiat kurjasti, eivätkä ne ole. Tai jos ovat, niin se johtuu niiden nuorten omista iskästä ja äiskästä ja niiden töppäilyistä.
Ja kenenkään asioita ei voi hoitaa kuntoon ellei ihminen itse pistä tikkua ristiin asioidensa eteen. Ei kukaan sinunkaan elämääsi paremmaksi muuta, ellet sinä itse.
Apua pitää antaa, mutta jotain on ihmisen itsensäkin varassa. Niiltä pakolaisilta ja maahanmuuttajiltakin vaatii suurta ponnistelua päästä osaksi suomalaista yhteiskuntaa, mutta monet yrittävät sellaisella päättäväisyydellä että kannattaisi ottaa mallia! Ensimmäinen haaste on kielen oppiminen, ja sitten pääsy suomalaisille työmarkkinoille. Moni yrittää tosissaan, eikä vain ole suu ammollaan kuin linnunpoika pesässä odottamassa että emo (yhteiskunta) työntää kaikenlaista hyvää suuhun. Viimeksi mainittua asennetta tapaa useammin ihan kantasuomalaisilla.
[i]Suomen nuorilla ei pidä olla asiat kurjasti, eivätkä ne ole. Tai jos ovat, niin se johtuu niiden nuorten omista iskästä ja äiskästä ja niiden töppäilyistä.
Ja kenenkään asioita ei voi hoitaa kuntoon ellei ihminen itse pistä tikkua ristiin asioidensa eteen. Ei kukaan sinunkaan elämääsi paremmaksi muuta, ellet sinä itse.
Apua pitää antaa, mutta jotain on ihmisen itsensäkin varassa. Niiltä pakolaisilta ja maahanmuuttajiltakin vaatii suurta ponnistelua päästä osaksi suomalaista yhteiskuntaa, mutta monet yrittävät sellaisella päättäväisyydellä että kannattaisi ottaa mallia! Ensimmäinen haaste on kielen oppiminen, ja sitten pääsy suomalaisille työmarkkinoille. Moni yrittää tosissaan, eikä vain ole suu ammollaan kuin linnunpoika pesässä odottamassa että emo (yhteiskunta) työntää kaikenlaista hyvää suuhun. Viimeksi mainittua asennetta tapaa useammin ihan kantasuomalaisilla.[/i] (valtio-mies kirjoitti)
Valtio-mies, hyvä nimimerkki muuten, on itse sanonut tällä palstalla, että lapsista hän ei diggaa. Myöskään ihmiselämään sangen laajalle levinneet elämisenmuodot kuten leipänsä tienaaminen, parisuhde ja perheenperustaminen, ei ilmeisesti kuulu myöskään valtio-miehen elämäntyyliin. Käsittääkseni siihen kuuluu ajanvietto opiskellen, politikoiden ja rokkia soittamalla. Suurta närkästystä valtiomiehessä herätti myös feissarissa saatu toistuva kommentointi kokkarenuoresta. Slipovitshommillahan voi suoraan opinahjosta kiitää vaikka poliittiselle uralle ilman, että on liannut käsiään mihinkään paskaduuneihin. Missähän valtiollisessa instanssissa valtiomies työskentelee. Aika kun kuluu netissä surffailussa ja joskus on nähnyt kuulemma asiakkaankin.
Jos kaikki ajattelisivat noin ei tänne totta vieköön syntyisi enää suomalaisia. Silloin täytyy tuoda valtiomiehellekin vanhuksena hoitaja ulkomailta. Ikävää siinä hommassa on se, ettei musliminaiset suorittaa minkäänlaisia hoitotoimenpiteitä miespuolisille henkilöille. Lisäksi moiset hommat ei sovellu muslimimiehille, johan se on vastoi kulttuuria.
Nyt kun maaorjuuskin on palannut takaisin, voisi valtiomieskin päästä 9 eurolla päivä töihin yhden poliitikon maatilalle. Pääsisi tekemään ihan vaikka paskaduunia navettaan lapion varteen.
^ Ironista, että tuo kaikki on ketjussa jonka otsikko on “Jokainen meistä on arvokas”.
Mutta ainakin mielikuvitusta sinulla on, Helisee hyvä. Mutta kuuleppas, enpä ole koskaan sanonut ettenkö tykkäisi lapsista. Ja leipäni minä tienaan ihan työtä tekemällä, ja niin olen tehnyt aina. Entä sinä, Helisee?
Parisuhteetkin ovat kuuluneet elämäntyyliini, ja niitä on ollut ihan jopa useampi. Mikä saa sinut kuvittelemaan, etteikö minulla olisi parisuhteita? 
Ja mihin ihmeeseen viittaa virke: "Suurta närkästystä valtiomiehessä herätti myös feissarissa saatu toistuva kommentointi kokkarenuoresta". Kuulostaa hauskalta sinänsä, mutta eihän tässä ole päätä eikä häntää. Kuka ihmeen kokkarenuori? Mitä feissarissa? Ethän sinä Helisee kuulemma edes ole facebookissa, joten miten voit tietää mikä siellä on ketäkin närkästyttänyt?
Mikä on slipovitsihomma?
Höpöhöpö. Tunnen monia musliminaisia, mm. Somaliasta lähtöisin olevia, jotka työskentelevät lähihoitajana ja hoitavat kyllä ihan kaikenlaisia asiakkaita ja potilaita. Alalla on myös muslimimiehiä, joten tuo “vastoin kulttuuria” oleminen on perussuomalaista fiktiota.
Paskaduuneja on tullut kyllä tehtyä, ja ihan jopa paskoja siivottu konkreettisesti joskus. Paskaduuneja tekevät paljon myös nuo maahanmuuttajat, joiden varassa esimerkiksi siivousala on nykyaikana.
Muistin virkistämiseksi valtiomies voi lukea kokkarenuori kommentista, mikä sen palstan nimi nyt oli, se oli tää tänään vituttaa, tai jotain sellaista. Siellä on sun oma maininta asiasta. Jäi sen takia mieleen, kun ajattelin heti, että siinäpä on tokaistu naulan kantaan, että kokoomusnuori.
Jaa se! No ei se kyllä suurta närkästystä herättänyt. Mieluummin kokkarenuori kuin känkkäränkkävanha. 
Taannoin kerroin kasvuympäristöstäni virkamiesperheessä. Vanhempani traumaattisen, nuoruudessa sairastetun vakavan vuosia kestäneen sairauden jälkeen, lähtivät työhön jossa autetaan muista. Olen kasvanut lapsuudestani lähtien ympäristössä, jossa asiat pyörivät vähempiosaisten, vammaisten ja sairaiden ja vanhusten asioissa. Vanhempani eivät koskaan ole tyrkyttäneet minulle minkäänlaista hyysäys- holhoamis- sääli- ajatuskulttia, vaan realismia. Täytyy sanoa, että tästä vanhempien ammatin aiheuttamasta vihasta on tullut kärsittyä aivan konkreettisesti. Virkamiehillä oli silloin virkapuhelin ja numero kaikkien saatavilla puhelinluettelosta niinkuin osoitetiedotkin. En viitsi tässä enempää kertoa kuin lukuisat tappouhkauspuhelut joihin nuorena vastasin. Pahin kokemus oli se kun poikaystäväni yritettiin kuristaa kun pummi kyydin meille ja kertoi minne on menossa. Hampaat meni ja hyvä ettei henkikin. Tekijä joutui linnaan ja vapautuessaan kehuskeli mulle, kuinka on punttia nostanut linnassa ja on nyt paremmassa kondiksessa seuraavaa koitosta varten.
Palataksemme islamiin, mahtuu siihenkin porukkaan monenlaisia ihmisiä. Asia vain on niin, että kyseisen uskonnon harrastajat pääasiassa eivät näille leveyksille sopeudu. Islamiin ei käännytä, siihen synnytään.
Näillä leveysasteilla on ollut muslimeja satoja vuosia. Meillä on ihan suomalaiseen kulttuuriin juurtunut tataari-yhteisökin, joten puheet “tänne sopeutumattomuudesta” ovat höpöhöpöä. Suomessa on sellainen mahtava asia kuin uskonnonvapaus, joka tarkoittaa sitä että jokainen saa täällä harjoittaa omaa uskontoaan kunhan ei vahingoita muita. Suomessa saa olla myös harjoittamatta mitään uskontoa jos ei halua. Kukaan ei voi sanoa toiselle, ettei hänen uskontonsa tai uskonnottomuutensa kuulu tänne.
Sama kuin väittäisi että “juutalaiset eivät sopeudu näille leveysasteille” tai “ortodoksit eivät sovellu näille leveysasteille” tai että “AA ei sovellu näille leveysasteille”.
Joku Kepun Abdirahim “Husu” Hussein Mohamed vaikuttaa sopeutuneemmalta Suomeen kuin moni vitivalkoinen alkoholisti, vaikka viimeksi mainittu olisi syntynyt täällä eikä olisi edes käynyt Tukholmaa kauempana.
Sopeutumattomuus ilmenee vihana ja katkeruutena ulkopuolisia ja omaa menneisyyttä kohtaan.
Ihmisten samanarvoisuudesta ollaan eri mieltä.
Jako “meihin” ja “toisiin” on nyt taas yleistynyt. Kannattaa muistaa, että jakolinja ei koskaan ole pysyvä. Jos yhteiskunnassa yleistyy asenne “kaikkien taistelusta kaikkia vastaan” joutuvat vähitellen yhä useammat ryhmät sinne piikkilangan toiselle puolelle -niihin “toisiin” on helppo laskea kaikki ne joista ei itselle ole hyötyä.
Ihan listan yläpäässä ovan päihdeongelmaisetkin -turhina elätettävinä ja hoitoresurssien nielijöinä heitäkin mainitaan.
Mutta onneksi maailma ei ole kauttaaltaan noin synkkä.
Just katselin kun kotikunnassani keskustelivat muutaman henkihieverissä sotaa karkuun päässen pakolaisen ottamisesta tänne miedän joukkoomme -vain yksi puolue oli taas heikompien auttamista vastaan.
En menetä yöuniani niin kauan kuin noin kahdeksankymmentä prosenttia suomalaisista on muita kuin nationalisteja. Olkootkin että he ovat kovin suuriäänisiä ja joka paikkaan ideologiaansa tuputtamassa.